Lempiasioita - 23. luukku

Ajattelin, että ei meillä joulu nyt niin kauheasti näy (koska punainen ei ole vallannut kotiamme), mutta onhan niitä pienempiä tunnelmantuojia siellä täällä. Lempikoristeeni taitaa tänäkin vuonna olla tuo peikonpähkinäoksa, johon ripustin erilaisia lasisia koristeita myös viime vuonna. Muun kuin talviajan siinä on roikkunut nuo kaksi palloa, joihin saa tuikut sisään. Olen ollut vähän huono ideoimaan siihen mitään muuta roikkumaan, mutta ensi kevääksi yritän keksiä jotain uutta.

Tässä joulutortun ja glögin äärellä tulin miettineeksi kulunutta kuukautta. Joulukuu on ollut niin ihana ja leppoisa - on ollut aikaa olla kotona E:n kanssa, valmistautua tulevaan ja fiilistellä joulun aikaa oikein kunnolla. Voisiko parempaa ajankohtaa äitiysloman alulle ollakaan kuin joulukuu? Tosin hieman jännitystä tämä aika tuo joulunpyhiin.

Olemme ottaneet tämänkin päivän niin lunkisti, että havahdumme varmaan vasta huomenna iltapäivällä siihen, mitä pitäisi vielä tehdä ruokien eteen. On pelattu neljää lautapeliä, luettu pino vasta lainattuja kirjoja, soiteltu ja lauleltu, otettu päivätorkut, haahuiltu villasukissa, juteltu vauvalle joulusta ja kuulemma on valmisteltu jotain jouluyllätyksiäkin... Hmmm, mitenköhän maltan nukkua! Waldorfin salaatin ja joulubulgurin laitoin maustumaan, huomenna olisi silakka- ja lohirullien valmistus, kalan savustus, laatikoiden vahtiminen ja vihersalaatin teko. Juustoja ja saaristolaisleipäsiä, savukaritsaa ym. pientä pöytään nostettavaa. Keep it simple!

Tunnelmallisia joulun päiviä ja öitä! Näissä illoissakin on selvästi jotain taikaa, erityisesti jos laittaa taustalle soimaan lempi joululauluja, kuten Oh Holy Night, All I Want for Christmas is you, It's Beginning To Look a Lot Like Christmas, So This Is Christmas. 

Katri

Virittäydytään tunnelmaan - 22. luukku

Perussunnuntai, (yöpuvut kovassa huudossa) paitsi että on neljäs adventti! Hmm, mikäköhän näiden adventtien merkitys olikaan? Taitaa mennä liian hengelliseksi, jos alkaa selvittämään. Meille se on tapa sytyttää adventtikynttilät, sekä syödä riisipuuroa ja joulutorttuja. Kokeilin muuten ekaa kertaa riisipuuroa uunissa, tuli aivan taivaallisen hyvää! Niin pehmeää, ihan toista kuin liedellä hauduteltu...

Huomasin, että tämä minun joulukalenterini on ollut jokseenkin iltapainoitteinen. Yleensä kai kalenterit ruukataan avata aamuisin. On ollut kuitenkin tosi mukava päivitellä jotain joka päivä. Joulukuun touhuissa on riittänyt aiheita, ja äitiyslomalla on ollut aikaakin mukavasti. E on myös ollut innoissaan kalenteristaan, eikä pahemmin ihmettele, vaikka tonttu tuo usein samoja keksejä, marenkeja ym., joita kotona on. Jännittävimpiä yllätyksiä ovat olleet kirjeet tontulta. Lisäksi kalenterista on löytynyt kiiltokuvia, tarroja ja pieniä eläimiä.

Joululaulut ovat raikanneet tänä vuonna oikein kunnolla. E on hoilottanut "kello  löi jo viisi" ympäri vuorokauden, myös Joulupukki ja Joulupuu on rakennettu alkavat tulla ulos korvista. Ei vaan, kivahan noita on soitella ja laulella kerran vuodessa! :) Virittävät joulutunnelmaan takuuvarmasti.

On ainakin harjoiteltu joulupukkia varten! Ajattelin, että ei tarvitse enää mihinkään lähteä, mutta huomenna on käytävä kirjastosta hakemassa lisää joulunuotteja. Hoksasin, että ainakin Varpunen jouluaamuna puuttuu, kun kuuntelin YouTubesta pianoversioita joululauluista. Tähän on pakko linkittää Tuomas Ojalan taidonnäyte Varpunen jouluaamuna on piano (en saanut liitettyä videota tähän, pahoittelen...)- kuunnelkaa ja tunnelmoikaa!

Tunnelmallista aatonaatonaattoa! :) Mitä pidempään pystyy joulun venyttämään, sen parempi!

Katri

Pöytä koreaksi - 21. luukku

Kattaus on puoli ruokaa, vai miten se meni? Ruoka on yksi suurimmista intohimoistani, minkä vuoksi esillelaitto ja kattauskaan ei ole ihan yhdentekevää. Jotenkin ruoka maistuukin paremmalta, kun se hivelee myös silmää, vai mitä? Saman moniaistimerkityksen (mikä sana, itse keksin!) huomaa viihtyisässä ravintolassa. Makuelämys pääsee uusiin sfääreihin, kun pöydässä on jotain muuta kuin ne arkiset pakolliset jutut. Kaikkeen ei jaksa eikä ehdi panostaa, mutta pienilläkin asioilla joulupöytään istuminen tuntuu hieman juhlavammalta kuin tavallisena arkipäivänä. Valkoinen liinakin tekee näköjään ihmeitä - sattuneesta syystä se ei kuulu ihan jokapäiväiseen varustukseen...

Kokeilin miltä visioni näyttäisi käytännössä yhden ihmisen paikalla. Kastehelmituikut pääsevät varmaan somistamaan pöytää, sopivat hyvin väreihinkin. Niin ja kun siitä moniaistillisuudesta tuli puhe, niin tuoksuu muuten aika hyvältä tuollainen vasta katkaistu kanelitanko (kiitos S:lle vinkistä - luulin näiden olevan jotain tekokeppejä kun eivät pitkinä tuoksuneet miltään!). Pieni katajanoksa sopisi niin hyvin vielä tuohon servettiviritykseen, kun lautasissakin on hieman vihreää...

Miltä teidän ruokapöydissä näyttää? Laitatteko jotain ekstraa? Jouluaattona ei varmaan pahemmin ehdi kuvailemaan, mutta olisi kiva nähdä inspiroivia kattauskuvia - tällaisia ihan normaaleja. Olen koonnut Pinterest-kansiooni joitain kattauskuvia, koska lehtikuvien kattaukset ovat usein niin hienoja, että omassa pöydässä tuskin tullaan sellaisia näkemään. Liian runsaista tai hienoista kattauksista on vaikea ammentaa ideoitakaan.

Lämmintä lauantai-illan jatkoa! Ulkona humisee taas niin kovaa, onneksi ei tarvitse olla liikkeellä!

Katri

Keep calm & ... - 20. luukku

... have a break! Laatikot on tehty, lahjat paketoitu, kauppalista mietitty. Olen varmasti unohtanut jotain, koska viime hetken paniikkia ei tunnu tulevan. Aaton aattona on varmaan pakko ryysiä kauppaan, jotta saa kalat ym. tuoreena. Todennäköisesti laitan kuitenkin miehen asialle, vaappumiseni on jo sen verran huteraa ja kivuliasta.

Vieläkin on vaaleita pikkukeksejä jäljellä. Minun piti laittaa tämä ohje jo aiemmin jakoon, mutta sehän sitten jäi muiden joulupostausten jalkoihin. Laitetaan nyt kuitenkin, on sitten myöhempää varten inspiraationa tallessa. Ovat nopeita tehdä ja sopivat akuuttiin makeannälkään! :)

Vaaleat piparit:
200 g voita (pehmeää)
2 dl sokeria
1 muna
4-5 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria (tai vähän aitoa vaniljaa)

Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön ajoissa tai pehmitä tosi varovaisesti mikrossa. Vatkaa voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää muna vatkaten. Sekoita vanilja(sokeri) ja vehnäjauhot keskenään ja lisää vaahdon joukkoon. Minä laitan jauhoja usein ihan reilusti enemmän kuin ohjeessa, koska taikina on paljon helpompi kaulita ja muotittaa, kun se on jämäkämpää. Kekseistä tulee myös rapeampia. Laita taikina jääkaappiin noin tunniksi.

Taikinaa on vaikea leipoa, jos se on liian kylmää/jähmeää tai liian lämmintä/pehmeää. Kaulitse ja leivo ensin vain puolet taikinasta (koska taikinaa ei kannata montaa kertaa pyöritellä jauhotetulla pöydällä ja lämpimissä käsissä). Juustohöylä on oiva apuväline keksien siirtelyyn! (Keksit eivät muuten leviä paistettaessa.) Jos haluat, ripottele jotain päälle, esim. Marianne/Turkinpippuri/Wienernougat -rouhetta. Paista 175 asteessa 10-12 minuuttia.

Pssst, vielä joulukuusikurkistus... Kerrankin ulkoa tulevasta valosta oli haittaa - oli hieman haasteellista kuvata vastavaloon ja kuitenkin joulukuusivalaistuksessa. Katsotaan, josko onnistuisin paremmin huomenaamulla ihan suosiolla hämärässä. Manuaalikuvauksen opettelu on niin kivaa, koko ajan oppii jotain ja kaikki on oikeastaan aika loogista.

Ihanaa viikonloppua! Toivottavasti teillä ei ole mitään kauheaa stressiä, eikä tarvitse ainakaan joululahjakaupoille enää rynnätä. Parasta on rauhoittua kotiseinien sisälle kuusen tuoksuun. :)

Katri

Palloja pikkukuusessa ja pikkupallo vatsassa - 19. luukku

Jo oli aikakin! Pikkukuusi koristeltu ja iso haettu, josko sen vuoro olisi huomenna. Niin oli hentoiset oksat E:n kuusessa, että omin kätösin hän ei saanut palloja ujutettua riittävän pitkälle. Yllättävän maltillisena hän halusi kuusen pitää, mutta kimallusta täytyi saada juurelle. Lisäksi hän kuorrutti pianon ja Peppi-talon hopeakimalleköynnöksillä...

Melkoisen pallon olen kehitellyt tuonne mahaankin. Nämä saattavatkin olla viimeisiä kuvia raskausvatsan kanssa, sillä kivuliaita supistuksia on päivittäin. Sairaalakassi on pakattu (tarvitseeko sinne muuta kuin vaihtovaatteita, lehtiä ja suklaata?!) ja hirvittää niin hemmetisti. Esikoisen kohdalla en jännittänyt synnytystä, mutta nyt pelottaa, kun tiedän mitä se on.

Ihmisten ilmoille lähtiessä täytyy valitettavasti vaihtaa yöhousut ja villasukat pois. Toisaalta on kyllä ihana välillä vaihtaa kotilook siistimmäksi. Viime viikon E:n jumppakerhon joulunäytökseen ja tämän viikon Panini-reissulle vetäisin Vilan luottomekon. Mekko tuntuu edelleen hyvältä päällä, mutta Mamalisciousin housujen vyötäröresori rullautuu aika ikävästi vatsan alle. Kuva lokakuulta täällä. Onneksi vatsa on kuitenkin kasvanut, vaikka kuvissa ei ehkä siltä näytä.

Olen niin tyytyväinen, että tavallinen villakangastakkini on hoitanut hommansa myös loppuraskauden aikana, eikä tarvinnut ostaa mitään raskaustakkia. Tässä Vilan hieman A-linjaisessa takissa on piilonapit ja alimmainen menee vielä hyvin kiinni. Eihän se ihan nappiinsa istu, mutta ajaa asiansa. Rajasin näköjään sujuvasti osan päästä ja jaloista pois, enkä kiireessä ehtinyt edes suoristella vaatteita. Nooo, mitäpä noista. :)

Minä odottelen vielä perunalaatikon ja marengit uunista ja painun pehkuihin kerrankin ajoissa. Mönkään taisivat muuten mennä molemmat - laatikko ei imeltynyt ja marenkia vatkasin vartin eikä vaan pysynyt kupissa. Sen sijaan huomasin roiskineeni laatikot, vaatteet, pöydän jalat ja lattian kahden metrin säteeltä valkuaisvaahdolla... Huoh, aina ei mene kuin strömsössä, mutta onneksi ei olla pahemmin siivottu! Ja laatikot voi ostaa muualta, uusia en ala tekemään.

Sellaisia tunnelmia tänne, mikäs teillä on meninki? Huomiseen! :)

Katri

Lahjat paketeissa - 18. luukku

Paketointihommat hoidettu! Tosin siinä ei paljoa ollut tekemistä, olisin mielelläni paketoinut enemmänkin. Yllättävän monta pakettia kuitenkin sain aikaan, vaikka aikuisten kesken on tarkoitus viettää lahjatonta joulua. Myönnettäköön, että jotain pientä yhteistä tuli perheelle hankittua...

Tänä vuonna paketointiväreiksi valikoituivat violetti ja hopea. Tigerissa on ollut kivansävyisiä paketointipapereita edullisesti. Tuo on vahvempaakin kuin normipaperit, jotka tuntuvat repeävän tosi helposti. E:n kuusi on vieläkin koristelematta, ehkä huomenna? Viime vuonna E ei oikein tiennyt lahjatouhusta, joten paketit saivat koristaa kuusenalusta ihan rauhassa. Nyt kiikutin ne kuitenkin takaisin kaappiin, vaikka kovasti tykkäisin niitä katsella...

Samaan syssyyn voisi toki koristella myös varsinaisen kuusen. Muistelen, että olemme aiempina vuosina laittaneet kuusen noin viikkoa ennen aattoa. Silloin siitä ehtii nauttia monta päivää, mutta säilyy kuitenkin yleensä hyvänä loppiaiseen asti. Ajatuksissani oli laittaa kuusi sillä tavalla kauniisti isoon koriin, mutta en löytänyt tarpeeksi pientä kuusenjalkaa, ja nyt en enää jaksa lähteä kaupoille haahuilemaan mahani kanssa. Milloin teillä on ollut tapana laittaa joulukuusi?

Mukavia paketointi- ja koristeluhetkiä! Ota kuppi kuumaa viereen! :)

Katri

Pikkuviemisiä 2 - 17. luukku

Aina ei mene niin kuin Strömsössä, eihän? Ainakaan silloin, kun pitäisi jotain tehdä muuhun kuin omaan tarpeeseen. Teimme/ yritimme tehdä eilen valkosuklaisia joulukarkkeja, mutta ne eivät jähmettyneetkään kunnolla. Tosin eipä näytä haittaavaan miestä ja E:ä, että suklaat täytyy kaapia lusikalla muoteista. Siispä täytyi keksiä jotain muuta ja äkkiä - minä kun heräsin tähän päiväkodin aikuisten muistamiseen vasta eilen ja huomenna on viimeinen hoitopäivä tältä vuodelta.

Nopein ja helpoin, ehkä myös maistuvin vaihtoehto oli kaikkien tuntemat Rocky Roadsit, Kinuskikissan ohjeella. Pientä hasardia pelkäsin näidenkin kanssa, kun suklaa meinasi hyytyä kattilaan liian aikaisin. Lopputulos on juuri niin herkullinen, kuin voi kuvitella! Minua tosin lähinnä oksetti pelkkä suklaan haju, mutta muille kelpasi. Kiitokseksi kuluneesta vuodesta E saa siis viedä pikkupurnukkalliset herkkusuklaata oman ryhmänsä aikuisille.

Seuraavaksi levitän paketointitarvikkeet pöydälle, laitan joulumusiikkia (varmaankin Bubléa), lämmitän glögin, nautiskelen joulutortun ja kääräisen kummilasten lahjat paketteihin. Joulukortitkin saan ajoissa postiin - huomennahan on viimeinen postituspäivä! :) Makoisia hetkiä valmistelujen keskelle!

Katri

Salaatti joulupöytään - 16. luukku

Testasin eilen paistetun kampelan ja uunijuuresten kanssa salaattia, jonka eri muotoja on näkynyt paljon joululehdissä ja -kirjoissa. Pääraaka-aineina siis paahdettua punajuurta, päärynää ja juustoa. Tähän kuuluisi ehdottomasti sinihomejuusto, mutta minä korvasin sen kaapissa olleella Västerbottensostilla - ei ollenkaan huono! Salaatti sopisi oikein hyvin joulupöytään. Mies toivoi juhlapöytään salaattia, jossa olisi parmankinkkua ja viikunoita, mutta hyväkuntoisten viikunoiden saatavuus on aina vähän arpapeliä, joten tämä on varasuunnitelma.

Punajuuri-päärynä -salaatti

2-3 punajuurta

(marinadiin 3 rkl oliiviöljyä, suolaa, pippuria, sokeria, timjamia)

tammenlehtisalaattia

rucolaa

1 päärynä

voimakasta juustoa

kourallinen saksanpähkinöitä

balsamicoa

Paahda ensin punajuuret: Laita kuoritut ja pilkotut punajuuret pieneen uunikulhoon ja sekoittele marinadin ainekset joukkoon. Paista uunissa 200 asteessa n. 20 minuuttia, kunnes lohkot ovat pehmenneitä, mutta jättä purutuntumaa. Jätä marinadi talteen.

Paahda saksanpähkinät kuivalla pannulla. Pilko päärynä lohkoiksi ja leikkaa juustoa pienemmiksi paloiksi. Kokoa salaatti tarjoiluvadille. Lorauta jäähtyneen marinadin joukkoon balsamicoa tai balsamiviinietikkaa ja jatka kastiketta tarvittaessa oliiviöljyllä sekä lisää mausteita, sekoita hyvin. Kaada kastike salaatin päälle vasta vähän ennen tarjoilua.

Joko teillä alkaa olla jouluruoat suunniteltuna? Hain tänään ainekset peruna- ja porkkanalaatikkoon, muita meillä ei oikein syödä. Kinkkua ei laiteta (tosin anoppi taitaa sellaisen tuoda joka tapauksessa). Kalat ja salaatit voi laittaa vasta lähempänä, joten eipä tässä paljon muuta voi ennakkovalmistella. Jäädykkeen teen valmiiksi pakkaseen, joko vadelmajäädykkeen tällä ohjeella tai sitten korvaan vadelmat Mariannerouheella. Glorian Ruoka & Viini -lehdessä oli niiiin herkullisen näköinen pavlova, että kovasti himottaisi tehdä sellainen, mutta jääkaapin rajallisuus tulee vastaan. Ehkä sitten jatkopyhiksi, kun on kaappi vähän tyhjempi?

Kaikessa tohinassa kannattaa pitää mielessä muistutus lapsen suusta: "Mutta äiti jouluhan on jo!", kun minä sanon jotain "...sitten jouluna". Toki hän kokee joulun olevan täällä jo, koska ei ole tavallista avata joulukalenteria, tehdä ja syödä herkkuja niin paljoa, juoda glögiä, lukea joulusatuja, koristella paikkoja, laulaa joululauluja. Nyt on hyvä mieli - koen onnistuneeni luomaan joulun tunnelmaa kotiin. <3 Loppujen lopuksi aika vähällä, joten ei ladata sinne aattoon niin paljoa.

Kivaa ja maltillista viikkoa!

Katri

Havuja ja hajamielisyyttä - 15. luukku

Kolmaskin adventti on kulunut kotinurkissa. Sen verran poistuimme takan lämmöstä, että haimme päiväkävelyllä havuja. Ja mies löysi E:lle oman pikku kuusen käydessään puunhakureissulla kotimetsissään. Vähän toispuoleinen, mutta haitanneeko tuo. Pikkukuusi on tarkoitus koristella vielä tänään - katsotaan jääkö havunvihreää pilkistämään lainkaan.

Adventtikynttelikköä piti vähän päivittää freshimmäksi, koska sammaleet olivat kuivuneet ruman näköisiksi. E oli kävelyllä noukkinut maahan pudonneita havuja ja pyysi saada jonkun kulhon, johon voisi tehdä pienen koristuksen, "että täälläkin olisi vähän jouluista". Hän kaivoi hienoimmat (ikivanhat ja susirumat) koristeet sängynaluslaatikoista ja sirottelee niitä nyt havuasetelmaansa. :) Se täytyy kyllä ikuistaa. Symppistä, miten lapset ottavat mallia aikuisten puuhista.

Pitkään himoitsemalleni TineK:n tyynynpäälliselle meinasi käydä köpelösti. Olin hypistellyt niitä jo kesällä duo-livingillä, mutta jäin miettimään, miten harmaa tyyny sopii harmaalle sohvalle. Nyt niitä oli enää yksi jäljellä ja se suorastaan huusi paikkaa sohvaltamme. 

Ehkä siinä raskausajan hajamielisyydessä on jotain perää, nimittäin tunnin päästä autolle kiiruhtaessani tajusin, että pieni paperikassi ei roikukaan enää kädessäni. Jouduin sitten soittelemaan muutamaan liikkeeseen ja juoksutin Stockmannin myyjääkin tarkistamaan naisten vessat... Olin varma, että se on lähtenyt sieltä jonkun onnellisen hyväkkään matkaan. Lopulta selvisi, että olin jättänyt sen Tigerin kassalle. Onneksi löytyi! :) Sopii harmaalle sohvalle kuin nenä päähän!

Sohva onkin ollut suosiossa tänään. Minulla on jalkapohjassa joku kramppi, ihan kuin jatkuva suonenveto, joka säteilee koko raajaan. Nyt alan kuitenkin tehdä salaattia iltaruoalle. Se voisi olla sellainen joulupöytäänkin sopiva, katsotaan kehtaako siitä vinkata täällä..!

Sunnuntaitunnelmiin! :)

Katri

(Piparkakku)mökkielämää - 14. luukku

Piparkakkutaloja tuli tänä vuonna kaksin kappalein. Minulla oli hieno visio piparkakkukylästä, mutta hahmotuskykyni tuntien ei ole yllättävää, että mitoitin mökit vähän turhan isoiksi. Sitten ne eivät mahtuneetkaan yhdelle alustalle ja ja ja... Tuli sitten parikin mökkimaisemaa.

Toiselle alustalle mahtuivat isoin mökki ja joulupukki porovaljakoineen, toiselle kaksi pienempää mökkiä ja myös metsän väkeä. Muistan, kun kotona piparkakkutalon sai syödä vasta loppiaisena, ja siihen asti se pölyyntyi ja kovettui pöydällä. Mitä järkeä siinä on? Jouluna näistä on jäljellä ehkä karkittomat eläimet...

Minusta kivoin vaihe piparkakkutalon tekemisessä on kokoaminen, E puolestaan taisi hieman pitää koristelusta. Omituista on, että minua rupesi ällöttämään karkit. Muutaman karkin jälkeen tuli hirveä hedelmähimo. Laskin syöneeni sinä päivänä yhteensä 4 omenaa, 4 mandariinia, 1 banaanin ja 1 granaattiomenan. Ja siis paljon muutakin, mutta hedelmien himo on nyt ihan hirveä. Mitään muita raskausajan ruokahimotuksia ei sitten ole ollutkaan. Olen jo tilannut mieheltä päivittäisen granaattiomenakuljetuksen synnärille, perattuna.

Mukavaa viikonlopun jatkoa! Tänään taitaa olla pizzapäivä - tuntuu siltä, että kaiken jouluisen keskellä tekee mieli vähän rikkoa kaavaa! :)

Katri

Lucian päivänä - 13. luukku

Yöllä riehunut Seija on ilmeisesti saanut aika paljon tuhoja aikaan ja aamulla vähän jännittikin, onko meillä sähköjä lainkaan. Lucian päivän kunniaksi ajattelimme leipoa pullia, mutta koska perinteiset Luciapullat (Lussekatter) rusinoineen vaikuttivat tylsiltä ja ei-niin-maukkailta, sovelsimme leipomukset Himatuikun Luciapulliksi.

Sillävälin kun ikuistin pari tilannetta perhealbumiin, ehti jauhopeukalo rullailla muutaman kasan madoiksi. Sahrami tekee pullat aika hauskan värisiksi, mutta en ole niin varma, pidänkö sen mausta pullassa. Tuskin pitäisin, jos päällisinä olisi pelkät rusinat. Me laitoimme voinokareet tietysti molempiin päihin rusinoiden paikalle ja kunnolla raesokeria.

Pieni jännitysmomentti saatiin kuitenkin aikaan, kun uuni ei käynnistynyt yöllisen sähkökatkoksen jälkeen. Pullat kohoamassa liinan alla ja lapsi odottaa aikaansaannoksiaan... Onneksi uuni odotti vain, että joku vaivautuu säätämään ajan uudelleen. Pullat teimme tällä ohjeella, paitsi puolikkaana ja kuivahiivalla.

Eikös Lucian päivä ole tavallaan myös valon juhla? Tänään olikin pitkästä aikaa edes vähän enemmän valoa, ja ehdin ottaa kuvat piparkakkutaloista. Niistä lisää huomenna!

Sitten viikonlopun viettoon - saunaan, sohvalle ja sipsikupin äärelle närästystä uhmaamaan! :)

Katri

Pieniä ja suuria toiveita - 12. luukku

Kävimme E:n kanssa ihastelemassa Turun uusittua kauppahallia. Kala- ja lihatiskit notkuivat tuoreuksia ja Sorrin hevi-puodista löysimme kotimaisia (Ahvenanmaalta) Rubinola-omenoita, joita olen syönyt reilun 2 kg viikossa. Niitä on ollut tosi harvoissa kaupoissa ja hamstrasin loput lähikaupastamme, kun ne näyttivät uhkaavasti loppuvan. Uusia ei ole tullutkaan, joten viime viikolla hihkuin Wiklundin S-marketin myyjälle tosissani, miten onnelliseksi tulin kun heidän valikoimaansa oli vaihtunut loppuneen Lobon tilalle Rubinolat! Jos jossain näet, niin maista - lupaan että ihastut ikihyviksi! Ovat parempia kuin yhdetkään ulkolaiset. En edes tiennyt, että näin pohjoisessa voi kasvaa noin makeita, rapeita ja mehukkaita omenoita...

"Äiti mun tekis niin kovasti mieli makaroonilaatikkoa!", vaikersi E sydäntä raastavasti eilen illalla. Hän on kovasti kuuluttanut olevansa lihansyöjä, eikä kuulemma välitä syödä aina vain kasviksia. :) Lapsen toiveet ovat niin pieniä ja helppoja toteuttaa... Kotiin tullessa hän marssi kuuluttamaan isälle ihmeestä "Me ostettiin jauhelihaa!!!" Siispä laitoin oikein lihamakaronilaatikon uuniin ja kyllä sitä sitten on ihmetelty! :D Hahhaa!

Joulutoiveita minulla ei suuremmin ole. Tänä vuonna olemme kotona, ja se jo pelkästään on toiveiden täyttymys. Ei edestakas ravaamista ja jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä, että on myöhässä seuraavasta paikasta. Oma aatto (ja pyhät) on mennyt toisten kodeissa istuessa ja edestakaisin ajaessa, haikeana ihastellessa lumilyhdyin valaistuja pihoja ja ikkunoista loistavia lämpimiä tunnelmia hämärtyvinä jouluiltoina. Lahjaksi toivoisin yhteistä aikaa miehen kanssa hieman enemmän kuin kerran vuodessa. Se on jo vähän suurempi toive. Materialistinen puoli on huomattavasti helpompi toteuttaa - olen suunnitellut tilaavani nahkaisen rannekorun. Olen etsinyt sopivaa simppeliä jo melkein vuoden ja nyt näin Marian blogissa arvottavan Beso Helsingin nahkaisen rannekorun. Haluaisin tuollaisen konjakin värisen, mutta en vielä tiedä, millä yksityiskohdilla.

Mitä toiveita teillä on joululle? Minä laitan nyt sen kohutun makaronilaatikon pöytään ja sitten alamme valmistautua päiväkodin joulujuhlaan. :) Hyvää viikonloppua!

Katri

Pikkuviemisiä - 11. luukku

Minusta on kiva viedä pieniä tuliaisia kylään mennessä, ja joulun alla ei edes tarvitse keksiä syytä! Olen menossa erääseen koulutukseen ihan työpaikkani viereen, joten käyn samalla moikkaamassa työkavereita. Ajattelin viedä jotain pientä ilahduttamaan viimeisiin työpäiviin ennen joululomaa, joten pakkasin viime viikolla leivottuja vaaleita pipareita Ikean boksiin. Meillä oli aina jotain makeaa työhuoneessa, joten uskon, että nämä tulevat syötyä...

Noita vaaleita pipareita teemme pitkin vuotta ja myös joulun aikaan, koska taatusti jossain vaiheessa iskee ähky ruskeisiin pipareihin. Nuo on muuten paljon helpompi tehdä, kuin ruskeat piparit... Laitan ohjetta tulemaan kun ehdin! Iltasella pitäisi koota se piparkakkutalo, saas nähdä miten käy! (Sunnuntai-taikinasta tehdyt palat eivät pysyneet minusta niin hyvin muodossaan, kuin viime vuonna. Silloin taisin käyttää Myllyn Parasta.)

Iloa viikkoon! :)

Katri

Joulun tuoksut - 10. luukku

Pari päivää sitten tekemäni asetelman hyasintit alkavat avautua, se on varma joulun lähestymisen merkki. Vaikka olen tunnelmoinut joulun tuloa jo marraskuussa, niin hyasinttia en voisi ostaa niin aikaisin. Sen tuoksu on niin voimakkaasti jouluinen, että saisin varmasti jouluähkyn ennen aikojaan.

Toinen varma joulun tuoksu on piparkakkutaikina. Tein eilen taikinan tekeytymään, ja huumaannuin siitä ihanasta mausteiden tuoksusta niiden poreillessa siirapin ja voin kanssa. Emme kuitenkaan jaksaneet leipoa taikinaa vielä tänään, koska aika meni piparkakkutalon kaavojen tekoon, palojen leikkuuseen ja  koristeluun. Teen piparkakkutalon aina valmistaikinasta, koska luotan sen pysyvän paremmin muodossaan paistettaessa.

E oli aivan huumassa koristelusta ja näytti olevan jokseenkin vaikea olla natustelematta nameja. Hän ei ole juurikaan karkkia syönyt, mutta nyt joulukuun aikana saanut sitä ehkä enemmän kuin koko elämässään. Ennen meillä on saanut olla suklaalevyt pöydällä, eikä hän ole ollut niistä kiinnostunut, koska ei ole tiennyt niiden mausta. (Nyt minustakin siis taitaa tulla kaappiherkuttelija.)  Raakasuklaata hän on syönyt ja tykännyt kovasti, mutta saa nähdä muuttuuko mieli nyt, kun on päässyt tavissuklaan makuun. Mitä enemmän, sen parempi, joten hänen koristelemiinsa paloihin ei juuri koloja jäänyt. (Kuva instagram-räpsy.)

Ja niin, kävin raskaushieronnassa Niinamarialla! Se oli aivan taivaallista... Hierojakin sanoi tunteneensa, että kehoni oli aivan rentoutunut. Olen käynyt tavallisessa hieronnassa raskauksien aikana muutaman kerran, ja ne ovat kyllä olleet aivan onnettomia, kun hierojat eivät ole osanneet tehdä hoitoa muussa asennossa kuin mahallaan, ja se taas ei ole käynyt. Ilmeisesti raskausajan hierontaan erikoistuneet hierojat ovat vielä melko harvassa...

Rentoutuneissa tunnelmissa siis yötä vastaanottamaan! :)

Katri

Toisena adventtina - 8. luukku

Joulutunnelmointia parhaimmillaan - lehtiä, kaakaota, joulutorttuja... Glorian Ruoka & Viini on taas niiiiin täynnä herkullisia ohjeita jouluun ja muuhunkin. Katsokaa nyt tuota pavlovaakin! Aivan mielettömän upean näköinen, ja täytteinä kahvivaahtoa, granaattiomenoita, valkosuklaata - mmm... kaikkea mitä rakastan.

Minun piti tänään kirjoitella ajatuksiani jouluvalmisteluista ja joulustressistä. Sitä tuntuu olevan niin kovasti liikkeellä, mutta minä en oikein ymmärrä mistä on kyse - mitä ihmiset stressaavat ja mitä nyt niin kauheasti täytyy valmistella? Tuntuu, että jouluun ladataan ihan kauheasti odotuksia. Mies kuitenkin ehdotti elokuvailtaa, joten nyt täytyy priorisoida. Jäsennellään ajatuksia joskus myöhemmin!

Hyvää toista adventtia ja malttia jouluvalmisteluihin! :)

Katri

Satumainen joulumaa - 7. luukku

Ensilumen kunniaksi olemme tänään puuhailleet joulumaata E:n huoneeseen. Alimmaisena on pala vanhaa valkoista verhoa ja sen jälkeen jämäkämpää kuitupaperia (?), jonka päälle virittelin patterilla toimivan valosarjan ja lopuksi jotain pumpulin tapaista (ostin viime vuonna halloweenia varten hämähäkinseitiksi).

E koki, että peura ja linnut kaipaavat ehdottomasti lisää seuraa ja halusi jatkaa asetelmaa omilla koristeillaan. Lopputulos on huomattavasti eläväisempi kuin äidin tylsä ja hillitty talvimaisema. :) Eläimiä teimme viime viikolla Fimo-massasta piparkakkumuoteilla samalla kun tähtiä. Laitoin niihin pienet jalkatuet, mutta eivät pysyneet kovin hyvin pystyssä itsekseen.

Luulen, että jonain päivänä tämä on täynnä kaiken maailman pikkueläimiä, ja niin saa ollakin - eihän me sitä aikuisille kyhätty. Siinä on hyvä paikka uppoutua pikkueläinten kanssa mielikuvitusleikkiin, jouluiseen satumaahan. Mutta kuka tietää, mistä ihmeestä tuo lumisade ilmeistyi alimmaiseen kuvaan? Kun siirsin kuvan Picasasta, se oli ihan normaali, mutta kun latasin sen tänne, näkyi siinä lumisadetta... En todellakaan tiedä painoinko jotain, mutta olkoon siinä - sehän näyttää ihan kivalta! 

Nyt herättelemään E:ä päiväunilta ja lumileikkeihin ulos! Mutta hei, mahtuuko minulle toppatakkikaan päälle? Mukavaa lauantai-iltaa! <3

Katri