Taas on aika kiittää kasvatusammattilaisia kuluneesta vuodesta. Pieni ele siitä, että he ovat lastemme elämässä mukana rohkaisemassa ja kannustamassa, auttamassa ja opettamassa. E on ollut kevään puolipäiväihoidossa (käytännössä 8-11 päivää kuukaudessa) samassa päiväkodissa, jossa on ollut 1,5-vuotiaasta lähtien. Nämä hoitoratkaisut (sekä muut äitiyteen ja lasten kasvatukseen liittyvät asiat) kuumentavat joskus äitien tunteita siinä määrin, etten ole halunnut asiasta aiemmin täällä mainitakaan. Lisäksi tämä on ollut minulle henkilökohtaisesti vaikea asia, koska en ole itsekään aina ollut varma ratkaisun oikeellisuudesta. Ennen (ja vielä alkuraskaudessa viime kesänä) ajattelin, että tottakai E jää kotiin meidän kanssamme toisen lapsen syntyessä. Sitten E:n oma hoitaja ehdotti, että E:lle tekisi varmasti hyvää jäädä osa-aikaisesti päivähoitoon, koska hän on nyt alkanut selvästi rohkaistua ryhmässä tuttujen lasten ja aikuisten kanssa. Tämä on ollut meidän ja päivähoidon yhteinen kasvatustavoite alusta asti ja olen todella kiitollinen siitä, miten varsinkin tämä omahoitaja on huomioinut lasten erilaiset luonteet kasvatustyössä. Huomaan E:ssä paljon samoja piirteitä kuin minussa. Hän on sellainen herkkä introvertti - isossa ryhmässä sivustaseurailija, mutta läheisten ja hyvien kavereiden kanssa antaa kaikkensa ja näyttää itsestään aivan eri puolen.
Aloimme miettiä osa-aikaista päivähoitoa, mutta häpesin sitä, että lapseni olisi välillä hoidossa, kun itse olen vauvan kanssa kotona. Ajattelin siis asiaa minusta itsestäni käsin, vaikka pitäisi miettiä, mikä oikeasti on lapselle parasta. E on jo 4,5 vuotta, joten selvää on, että hän tarvitsee muitakin sosiaalisia kontakteja, kuin meidät. Virikkeistä ja aktiviteeteista en ollut huolissani, sillä E keksii kyllä leikin mistä vaan, ja puuhailee itsekseen tuntikausia, mutta lähestyvä eskari ja kaverisuhteet mietityttivät. Mietimme kerhoja, perhekahviloita, muskareita, puistotoimintaa ym., mutta tulimme siihen tulokseen, että aralle lapselle vaihtuvat aikuiset ja lapset ovat suurempi stressi kuin tuttu päivähoitopaikka. Silloin tajusin, että meidän lapselle osa-aikainen päivähoito voisi olla paras ratkaisu (kun taas toisille lapsille vaihtuvat ihmiset eivät ole mikään ongelma), etenkin kun neuvolassa ja päivähoidossa oltiin ratkaisun kannalta. Olin vähän pöllämystynyt, kun olin ajatellut mustavalkoisesti "koti on lapselle paras paikka". Toki tilanne olisi aivan eri, jos lapsilla olisi pieni ikäero ja E olisi vasta 2 tai 3.
Kevät on sujunut tältä osin kivasti, vaikka toisinaan oma usko järjestelyyn on horjunut ja olen kokenut huonoa omatuntoa hoitopäivien 9-15 vapaa-ajasta (lue siivous-, ruoanlaitto-, ja pyykinpesuajasta). Välillä aamulla E halii pikkua ja parahtaa haluavansa olla vain pikun kanssa koko päivän. Arvatkaa, miten paljon riipaisee? Sitten kuitenkin iltapäivällä kolmelta hän ihmettelee, miksi tulin taas näin aikaisin hakemaan, kun hän haluaisi vielä leikkiä kavereiden kanssa! Silloin tietty tuuletan mielessäni, että varmasti tämä on sittenkin oikein. Tämä järjestely on siitä kiva, että kaikkia päiviä ei tietenkään tarvitse käyttää, vaan olemme aika usein jääneet kotiin, jos esim. viikonloppuna on ollut menoa ja katson parhaaksi vain rauhoittua kotona. Taitaa olla äitiyden ikuisuusongelma - miten sitä tekisi oikein? Mikä on lapsen parhaaksi?
Oli miten oli, halusimme kiittää päivähoidon aikuisia ja leivoimme vähän kaurakeksejä. Tämä ohje on ehkä maailman helpoin ja tykkään siksikin, että ei tarvitse käsin lätkytellä pipareita. :) Sekoita kaurahiutaleet sulaan voihin. Sekoita kuivat aineet keskenään. Yhdistä kuivat aineet voin ja kaurahiutaleiden joukkon, ja lisää lopuksi muna. Muista jättää tarpeeksi tilaa leviämiselle, jotta ei käy kuten viimeksi! Vaikka toisaalta, kyllä nämä tulee syötyä, vaikka olisi minkä muotoisia lastuja. Nämä valmistuvatkin alle puolen tunnin, ja yleensä aina löytyvät ainekset kaapeista.
Tänään alkaa E:n kolmen kuukauden kesäloma ja olen tosi iloinen siitä, että saan viettää koko kesän lasten kanssa! Aika ainutlaatuinen tilaisuus, sillä ei ole mitenkään itsestäänselvää saada jatkossa edes kuukauden kesälomaa..
Mukavia vapaapäiviä kaikille niitä viettäville! Ja kiitos päivähoitajille ja opettajille, jotka teette arvokasta työtä tulevaisuuden toivojemme kanssa! :)
Katri