Keksikiitokset ja ajatuksia osa-aikaisesta päivähoidosta

Taas on aika kiittää kasvatusammattilaisia kuluneesta vuodesta. Pieni ele siitä, että he ovat lastemme elämässä mukana rohkaisemassa ja kannustamassa, auttamassa ja opettamassa. E on ollut kevään puolipäiväihoidossa (käytännössä 8-11 päivää kuukaudessa) samassa päiväkodissa, jossa on ollut 1,5-vuotiaasta lähtien. Nämä hoitoratkaisut (sekä muut äitiyteen ja lasten kasvatukseen liittyvät asiat) kuumentavat joskus äitien tunteita siinä määrin, etten ole halunnut asiasta aiemmin täällä mainitakaan. Lisäksi tämä on ollut minulle henkilökohtaisesti vaikea asia, koska en ole itsekään aina ollut varma ratkaisun oikeellisuudesta. Ennen (ja vielä alkuraskaudessa viime kesänä) ajattelin, että tottakai E jää kotiin meidän kanssamme toisen lapsen syntyessä. Sitten E:n oma hoitaja ehdotti, että E:lle tekisi varmasti hyvää jäädä osa-aikaisesti päivähoitoon, koska hän on nyt alkanut selvästi rohkaistua ryhmässä tuttujen lasten ja aikuisten kanssa. Tämä on ollut meidän ja päivähoidon yhteinen kasvatustavoite alusta asti ja olen todella kiitollinen siitä, miten varsinkin tämä omahoitaja on huomioinut lasten erilaiset luonteet kasvatustyössä. Huomaan E:ssä paljon samoja piirteitä kuin minussa. Hän on sellainen herkkä introvertti - isossa ryhmässä sivustaseurailija, mutta läheisten ja hyvien kavereiden kanssa antaa kaikkensa ja näyttää itsestään aivan eri puolen. 

Aloimme miettiä osa-aikaista päivähoitoa, mutta häpesin sitä, että lapseni olisi välillä hoidossa, kun itse olen vauvan kanssa kotona. Ajattelin siis asiaa minusta itsestäni käsin, vaikka pitäisi miettiä, mikä oikeasti on lapselle parasta. E on jo 4,5 vuotta, joten selvää on, että hän tarvitsee muitakin sosiaalisia kontakteja, kuin meidät. Virikkeistä ja aktiviteeteista en ollut huolissani, sillä E keksii kyllä leikin mistä vaan, ja puuhailee itsekseen tuntikausia, mutta lähestyvä eskari ja kaverisuhteet mietityttivät. Mietimme kerhoja, perhekahviloita, muskareita, puistotoimintaa ym., mutta tulimme siihen tulokseen, että aralle lapselle vaihtuvat aikuiset ja lapset ovat suurempi stressi kuin tuttu päivähoitopaikka. Silloin tajusin, että meidän lapselle osa-aikainen päivähoito voisi olla paras ratkaisu (kun taas toisille lapsille vaihtuvat ihmiset eivät ole mikään ongelma), etenkin kun neuvolassa ja päivähoidossa oltiin ratkaisun kannalta. Olin vähän pöllämystynyt, kun olin ajatellut mustavalkoisesti "koti on lapselle paras paikka". Toki tilanne olisi aivan eri, jos lapsilla olisi pieni ikäero ja E olisi vasta 2 tai 3.

Kevät on sujunut tältä osin kivasti, vaikka toisinaan oma usko järjestelyyn on horjunut ja olen kokenut huonoa omatuntoa hoitopäivien 9-15 vapaa-ajasta (lue siivous-, ruoanlaitto-, ja pyykinpesuajasta). Välillä aamulla E halii pikkua ja parahtaa haluavansa olla vain pikun kanssa koko päivän. Arvatkaa, miten paljon riipaisee? Sitten kuitenkin iltapäivällä kolmelta hän ihmettelee, miksi tulin taas näin aikaisin hakemaan, kun hän haluaisi vielä leikkiä kavereiden kanssa! Silloin tietty tuuletan mielessäni, että varmasti tämä on sittenkin oikein. Tämä järjestely on siitä kiva, että kaikkia päiviä ei tietenkään tarvitse käyttää, vaan olemme aika usein jääneet kotiin, jos esim. viikonloppuna on ollut menoa ja katson parhaaksi vain rauhoittua kotona. Taitaa olla äitiyden ikuisuusongelma - miten sitä tekisi oikein? Mikä on lapsen parhaaksi? 

Oli miten oli, halusimme kiittää päivähoidon aikuisia ja leivoimme vähän kaurakeksejä. Tämä ohje on ehkä maailman helpoin ja tykkään siksikin, että ei tarvitse käsin lätkytellä pipareita. :) Sekoita kaurahiutaleet sulaan voihin. Sekoita kuivat aineet keskenään. Yhdistä kuivat aineet voin ja kaurahiutaleiden joukkon, ja lisää lopuksi muna. Muista jättää tarpeeksi tilaa leviämiselle, jotta ei käy kuten viimeksi! Vaikka toisaalta, kyllä nämä tulee syötyä, vaikka olisi minkä muotoisia lastuja. Nämä valmistuvatkin alle puolen tunnin, ja yleensä aina löytyvät ainekset kaapeista.

Tänään alkaa E:n kolmen kuukauden kesäloma ja olen tosi iloinen siitä, että saan viettää koko kesän lasten kanssa! Aika ainutlaatuinen tilaisuus, sillä ei ole mitenkään itsestäänselvää saada jatkossa edes kuukauden kesälomaa..

Mukavia vapaapäiviä kaikille niitä viettäville! Ja kiitos päivähoitajille ja opettajille, jotka teette arvokasta työtä tulevaisuuden toivojemme kanssa! :)

Katri

Vauhtia ponnariin ja muita arjen kohottajia

Ihanaa kun sai pukeutua oikein pitkähihaiseen pitkästä aikaa! :) Ja tosiaan, en olekaan voinut käyttää tuota reikäistä paitaa melkein vuoteen, kun alkoi vatsa venyä liikaa. Ja muuten melkein yhtä kauan on, kun viimeksi mahduin mukavasti näihin farkkuihin! On tainnut imetys tehdä tehtävänsä, kun rasvaa tuntuu sulaneen vähän muualtakin kuin vatsanseudulta... Vielä kun veisi jenkkikset mennessään! :D 

Tykkään kovasti paidan vilpoisuudesta, mutta silti se on sopivasti lämmin viileämpiin kesäpäiviin. Katselin myös Vilassa aivan ihania reikäpaitoja harmaina ja beigeinä. Oletteko muuten kokeilleet jo näitä puhelinlankaponnareita? Näin jollain satunnaisella tyypillä sellaisen tosi kivasti hiuksissa niin, että ponnari oli peittynyt lähes kokonaan näkyvistä. Minusta se on aika hankala saada niin, ettei lenksusta jää kauhea törö. Onko minulla jotenkin väärä taktiikka? Osioiden kiristely ponnarin laiton jälkeen auttaa, mutta silti ponnari ei peity siististi hiuksien alle. Puhelinlankaponnari tuo kyllä helposti vähän tuuheutta arkiponnariin ja pysyy hiuksissa tiukasti, vaikkei uskoisi.

Muita maanantaita ilahduttavia asioita olivat kalakeitto pakasteseitifileiden tai kampelan sijaan tuoreella lohella,

puhtaat valkeat lakanat ja tuuletettu makuuhuone,

yhden hameen sijasta kolme hametta päällekäin ("katos äiti kun mulla on nyt se balleriinavaihe") ja sirkustelut muhkupeittojen seassa,

ja perheen pienimmän kääntymisharjoitukset ja taistelu leikkimatolla.

Näillä eväillä uuteen tynkäviikkoon! Viikko huipentuukin vähän erilaisissa merkeissä. :) En tiedä, odotanko sitä enemmän innolla vai jännityksellä.. Saa nähdä, miten meidän käy!

Grilli kuumana, kalaa ja kasviksia

Huhheijaa, mites olette helteistä selvinnyt? Toiset heittivät jo talviturkin, mutta minua tuskin saa tuonne mereen tänäkään kesänä. Vilukissa mikä vilukissa. (Nytkin viltin alla, kun mies tuulettelee kämppää kaikki ovet avoinna...) Lauantaina oli niin kuuma, että ei pystytty edes grillaamaan ja sai saunominenkin jäädä. Tänään olikin aika miellyttävä ilma, joten vauvakin sai paremmin nukuttua. Mitään kummempia ei olla puuhailtu - kunhan nautittu vapaapäivästä ja siitä, että miehen viikonloppuopinnot perjantaista lauantaihin loppuivat taas tältä erää. Kävimme äänestämässä ja vaalikahveiden sijasta mutustimme vaalipatongin uimarantaeväänä. :) E touhusi hiekkakakkujen kanssa ja me saimme hetken lukea kirjoja. On kiva, kun luemme usein samat kirjat (paitsi minä en lue dekkareita enkä mitään kauhuelokuviin rinnastettavia..), niin sitten voi vähän jakaa niitä mietteitä, mitä kirja on herättänyt. (Minua esimerkiksi aina ärsyttää, kun kirjat tuntuvat loppuvan kesken. Jättävät liikaa avoimia kysymyksiä.)

Kävimme vielä pienellä pyörälenkillä kylänraitilla ja ihastelimme vihreyttä. Tuumimme, että jos tältä alueelta tulisi joku kohtuuhintainen omakotitalo myyntiin, iskisimme siihen välittömästi. Harmi vain, että täältä on todella harvoin asuntoja myynnissä. Uusi omakotitaloalue on kaavoitettu ihan nykyisen kotimme lähelle, mutta rakennuttaminen tässä elämäntilanteessa tuntuu aivan liian suurelta ponnistukselta, kun tukiverkostojakaan ei täällä ole. Mutta mukavahan näitä on haaveilla iltakävelyllä. :)

Ennen pelin alkua vielä grillattiin ja chillattiin omalla pihalla. Tuo riipputuoli on kyllä mahtavin löhöpaikka, vaikka kangas onkin jo tosi kulunut ja virttynyt. Siinä kelpaa pikunkin makoilla. (Viihtyi melkein koko ajan, kun syötiin, kunnes hoksasi, että hänelläkin taitaa olla nälkä...) Ihanaa kuunnella sitä keskustelua, kun E lepertelee pikkusiskon söpöydestä, ja pikku kujertaa takaisin. <3 Siikafileet olivat kivasti tarjouksessa viikonloppuna, joten päätettiin grillata oikein herkkukalaa. Nahka tuli täydellisen rapeaksi, kun vasta ihan lopuksi käännettiin fileet saamaan myös pintaan vähän väriä. 

Voi kääk, nyt en pysty enää keskittymään kuin peliin.. En katso urheilua juuri koskaan, mutta kyllä MM-finaalin saatan katsoa näin sivusilmällä. :) Taidan olla aika epäisänmaallinen tässä suhteessa.. Noniin, viimeiset kymmenen minuuttia täyttä jännitysnäytelmää! Peukut pystyyn!!

Pihatouhuja

Heipähei! Etuterassi sai vähän virkeämmän ilmeen, kun nakkasin talven aikana kuivuneen tuijan jorpakkoon. Takkaa tuskin poltetaan taas muutamaan kuukauteen, joten takkapuiden korille piti keksiä joku muu sijoituspaikka. Kummasti muuten avartaa olohuonettakin, kun sieltä lähtee yksi iso laatikko pois. Meillä on pihalla paljon norjanangervoa, ja E toi siitä yhtenä päivänä maljakkoon pari oksaa. Yllätyin, miten hyvin ne säilyivät maljakossa, joten hain kunnon nipun niitä ovenpieleen. Ihana pehmeä tuoksu tulee noista norjanangervoistakin (tuomen kukkaanpuhkeamista odotellessa..).

Täällä on aurinko lämmittänyt ihanasti, ja maanantain ukkosmyrskyjen jälkeen luonto puhkesi oikein kunnolla vihertämään. Nyt on luvattu lämmintä niin pitkään, että uskalsin jo istuttaa arempiakin kesäkukkia. Tuo punalehtinen iresine on aivan ihana väriltään! Minulla oli sitä viime vuonnakin samassa paikassa etuterassilla, johon paistaa aurinko puoleenpäivään saakka. Kasvoi tosi paljon ja hehkui kauniina valkoisten kukkivien kasvien rinnalla. Minulla on muuten tapana ostaa aika samoja kesäkukkia joka vuosi. Miten sitä onkin niin kaavoihin kangistunut.. :) Vaikka mikäs siinä, jos ne samat värit ja muodot ihastuttavat vuodesta toiseen.. Onko teillä vakkarikesäkukkia?

Tekisi mieli sukeltaa tuohon angervomereen! :D Etupihan havuistutusta olen yrittänyt puhdistella roskista, mutta se tuntuu olevan vähän hullun hommaa. Valkoiset kivet ovat kyllä ihan kivat, mutta aika epäkäytännölliset näin puhtaanapidon kannalta. Viime vuonna pesin jokaisen, mutta nyt ei ole inspiraatio iskenyt. Syreeni vihertää kauniisti, ja kirsikka- ja omenapuiden kukinta on nyt kauneimmillaan. 

Ulkona on viihdytty aamusta iltaan. Vaikka omakotitalosta haaveilemmekin, niin taloyhtiön rikkauksia on kyllä se, että on lähes aina muita lapsia ja aikuisia pihalla. Ollaan potkittu palloa, pyöritetty hyppynarua ja viritelty twistiä. Muistatteko niitä hyppyjä? Tuli ihan nostalginen olo, kun opetimme lapsille twistihyppelyitä. :) Sitä vaan ihmettelen, että miten ihmeessä olen ikinä pystynyt hyppäämään niin, että naru on ollut reisien korkeudella?? Ja hyppynarua jaksoi hyppiä ihan loputtomiin.. Mullakin on siis joskus ollut hyvä kunto! :D

Kaunista loppuviikkoa!!

Katri

DIY Muurikka kesäkeittiö

Vanha uskollisesti palvellut pallogrillimme vaihtui sattumien kautta vähän järeämmän luokan grillausarsenaaliin. (Siis meidän näkökulmasta järeämpään, kun olemme tottuneet vain pikkupallolla grillailemaan...) Symppis ufomme on toki vieläkin käytössä, koska sitä hiiligrillin tuoksua ja aromia ei vaan pysty vastustamaan. :) Mies sattui olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun setänsä oli vaihtamassa kaasugrilliään parempaan. Ja toki se meille kelpasi pallogrillin apuriksi - tuo pikkuinen kun on vähän ollut helisemässä suuremmalle väelle grillattaessa.

Samaan syssyyn minä aloin taas lämmitellä Muurikka-ajatusta, perustelin niin kuin nainen nyt perustelee (väsytystaktiikka ;) )... Yhtenä päivänä pihahommissa mies penkoi varastosta jotain aivan muuta, ja löysi sattumalta ison palan keittiön tasoista ylijäänyttä massiivitammitasoa. Siitä se ajatus sitten taisi lähteä.. Yhtäkkiä huomaan hänen mallailevan palaa keittotason tilalle, irroittavan grillin tarpeetonta ja rumaa keittotasoa, ja hiovan massiivitason reunoja. Taso oli aika iso, mutta massiivitason sahaaminen on aika työlästä hommaa, joten se sai jäädä. Ja tarkemmin katsoen, siihenhän mahtuisi nyt Muurikka aika hienosti! Olisi aika ergonominen grillausasento, toisin kuin jaloilleen viritetyn Muurikan kanssa tai jos Muurikan joutuisi sijoittamaan kauemmaksi kaasugrillistä. Tosin koko grilli meinasi kipata tason painosta, mutta löytyi sentään ylimääräinen betonilaatta painoksi tasapainottamaan grilliä. Ja sitten löysimme varastosta vielä toisen pätkän massiivitasoa, joten toinenkin muutaman kesän ulkonaolosta kärsinyt puutaso sai lähteä. Keittolevyn kaasuletku laitettiin Muurikan kaasupolttimeen kiinni, jolloin samalla kaasulla pystyy yhtäaikaa käyttämään sekä Muurikkaa että grilliä. Tasot saivat vielä  kylkeensä alkuperäiset koukut, joihin voi laittaa roikkumaan tarvikkeita tai pyyhkeen.

Vanha kaasugrilli ei tosiaan ole mikään kaunistus, mutta näin tuunattuna ihan nätti ja tosi käytännöllinen yhdistelmä valurautapannun kanssa! Ja minä kun rakastan laskutilaa, niin tässä sitä on tarpeeksi! :) Yllättävän paljon siitä on grillauksessakin apua. Tuohon rottinkituolin viereiselle tasolle kyllä tuppaa näin lämpiminä päivinä kertymään kaikenlaista kamaa samalla tavalla, kuin keittiön apupöydälle/saarekkeelle. Vanha ja tilaavievä säilytysarkku meinasi jo saada lähtöpassit, mutta ehkä se toimii tuossa istumapaikkoina ja kukka- ja yrttiruukkujen tasona.

Eilen grillailtiin kavereiden kanssa ja tehtiin jälkkäriksi kesän eka mansikkapavlova. Pavlova ei kyllä petä koskaan.. Ja nyt kun olen hiffannut marengin valmistuksen salat, se ehkä onnistuu jatkossakin takuuvarmasti. Miten teidän helleviikko on lähtenyt käyntiin? Meillä oli tänään kahteenkin otteeseen ukkosmyrsky. Ihanaa, kun maa sai kunnolla vettä! Heti tuntui kaikki puhkeavaan vihreämmäksi.

Lämmintä viikonjatkoa ympäri Suomen!

Katri

Kesä maistuu mansikoilta

Oli niin kaunis aamu kauppatorilla, etten voinut vastustaa ulkolaisia mansikoita! Enkä myöskään niitä yrttejä ja muita taimia, joita oli pilvin pimein pöydät väärällään... Nyt pitäisi malttaa peitellä niitä, jos viileitä öitä tulee. Aika mielenkiintoisen uutuuden (ainakin itselleni uuden) löysin muuten, appelsiinitimjamin! Mansikat olivat vielä melko mauttomia, joten teki mieli jotain niiden kaveriksi. Paistoin pari pellillistä (kirjaimellisesti pellillisiä, nimittäin keksikököt sulivat yhteen..!) kauralastuja, ja lorautin päälle vähän vaniljakastiketta. 

Pakko ahmia, ennenkuin keksi vettyy! :D Makeaa viikonlopunjatkoa!!

Katri

Mitä ei lapselleen perjantai-iltana värkkäis..

Miten tämä viikkon on mennyt ihan hujauksessa? Kyllä on äitiyslomalainen tottunut leppoisaan elämään, kun heti on ihan poikki muutaman arjesta poikkeavan päivän jälkeen... :D Kaikennäköistä pientä menoa osuu näille viikoille. Sain viime tingassa (yllättäen..) pakerrettua valmiiksi E:lle kissan hännän ja korvat temppukerhon kevätjuhlanäytökseen. Viikon mietin tuskissani, mistä ihmeestä taion hännän, eikä tuskailua helpottanut se, että olin juuri kiikuttanut kirpputorille kankaat, vanut ym., kun en ole moneen vuoteen mitään ommellut. Sitten kuin tarkoituksella löysin palan joustofroteeta, josta ajattelin ommella vain pötkön. Sen jälkeen käsiin osui palat tarranauhaa, ja lojuipa kaapin pohjalla vielä täysin tarpeettomat, kirpparilla myytyjen Ikean verhojen, matkasta unohtuneet sivutampit. Ne olivat siististi ommellut, valmiiksi jämäkät ja täydellisen pituiset. Mikä mäihä tällaiselle viimetinkalaiselle!!

Silppusin toisen tampin raidoiksi häntään ja toisesta tein "vyön", jotta häntä pysyy hyvin päällä. E vetää mielellään jotain roolivaatteita päälleen kotona leikeissä, joten ajattelin, että tämä häntä varmaan kestäisi niitäkin touhuja... Sattumalta olin myös edellisellä viikolla ostanut kissapannan, mutta ompelin kimallekorvien päälle valkoiset huput. 

Niistä tulikin ihan hyvät siihen nähden, että alunperin päässä ei ollut mitään muuta ajatusta, kuin sulloa sukkahousun puntti täyteen muita sukkia! :D :D Aina kannattaa lähteä penkomaan varastoja. Tästä huomasin, että ehkä sittenkin on hyvä säästää jotain josvaikkajoskustarvii tavaroita. Oli se niin takkuista kyytiä kyllä, ettei uskoisi 15 vuotta sitten saaneeni Marttaliiton stipendiä kansallispuvun tekemisestä. :O Kaksi neulaakin katkaisin, kun yritin väkisin runnoa liian paksua kangasta... Mietin vaan, että tuleeko musta nyt sellainen jumppamutsi, joka ompelee iltamyöhällä paljetteja jumppapukuun ja myy aamulla pullaa seuran buffetissa? 

Viikonloppuna tiedossa temppukerhoa, synttäreitä, pizzatouhuja lauantaina ja grillausta (kuulemma pelin jälkeen) sunnuntaina. Pääsee meidän kesäkeittiökin kunnon tulikokeeseen! :)

Lämmintä KESÄviikonloppua!!

Katri

Kotitekoinen pasta - kokemuksia pastakoneen käytöstä

Hehkutin top 5 -haasteessa talvella hankkimaani pastakonetta ja muistin, etten olekaan siitä vielä blogissa kirjoittanut. Suunnittelin pastakoneen hankintaa viime kesästä asti, ja etsin silloin kokemuksia pastakoneen käytöstä, mutta koska niitä löytyi yllättävän vähän, ajattelin jakaa oman kokemukseni tänne Internetin syövereihin.

Tuorepastaa ja kuivapastaa ei oikein voi verrata keskenään. Tuorepastaa saa aika harvoin, koska ravintoloidenkaan pasta ei aina ole tuorepastaa. Yleensä en tilaa ravintolassa pastaa, koska annokset ovat usein liian kermaisia ja yksitoikkoisia mauiltaan. Hyvä pasta ei tarvitse montaakaan raaka-ainetta, mutta oliiviöljyä ja rakennetta kunnolla. Viime vuonna ennen kesälomia työpaikan kehittämispäivän "kokkisodassa" yksi parivaljakko teki tuorepastaa, mikä oli kuulemma todella helppoa ja kieltämättä näyttikin siltä. Valmis kampasimpukkapasta maistui mielettömän hyvälle ja kun vielä muutaman viikon päästä sain Helsinkiläisessä Rivolettossa aivan taivaallista tuorepastaa (jossa oli mm. chorizoa, munakoisoa ja parmesaania), aloin harkita pastakonetta tosissaan. 

Annoin ajatuksen muhia kuukausitolkulla, koska harkitsin, tuleeko pastakonetta kuitenkaan käytettyä. Ajattelin sen olevan niin työlästä, että moiseen hommaan viitsisi ryhtyä vain pari kertaa vuodessa. Koska ruoka kuitenkin on mielestäni muutakin kuin vain ravintoa (siihen liittyy yhdessäolo, puuhailu ja elämykset), ja rakastuin tuorepastaan niin paljon, alkoi laitteeseen investointi vaikuttaa järkevältä. Kun sitten kerran talvella kävin ystäväni luona Helsingissä ja kävin samalla katsastamassa Fredrikinkadun ja ympäristön lempiliikkeitä (mm. Nougat, Zicco, Pino, Peroba, Granit.. niin ja tietty Kakkugalleria!) poikkesin myös Chez Mariukseen. Olin vertaillut heidän valikoimansa pastakoneita verkkokaupassa, mutta halusin päästä kokeilemaan niiden jykevyyttä ja kiinnitysmekanismia, jotta tiedän, saanko sen meillä johonkin pöydän reunaan kiinni. Ja vitsit mitä palvelua siellä sai! Myyjä kertoi, että jos nyt ostaisi itselleen pastakoneen, ostaisi Imperia Titanian (on muuten valikoiman halvin), koska siinä on vähemmän irrotettavia osia, mutta muuten ei eroa muista koneista tässä hintaluokassa, ja tätä käytetään myös ammattilaiskeittiöissä. Myyjä teroitteli veitsiä ja siinä lomassa kertoi minulle pastanvalmistuksen niksit. Se oli sillä sinetöity.


Ja näin se käy!

Tässä omat ja myyjän niksit, joista osa on kantapään kautta olennaisiksi todettu. :)

1. Taikinasta tulee hyvä perusohjeella 3 munaa ja 300 g (4,5 dl) durumvehnäjauhoja, tarvittaessa vähän vettä. Taikina on aluksi tosi tönkköä, mutta sitä täytyy jaksaa vaivata/"venytellä" vähintään 15 minuuttia. Tämä on pastanvalmistuksen ainoa työläs vaihe. Ja kun taikinan tekee kunnolla tiukaksi, veivaaminen sujuu kuin tanssi.

2. Kääri pasta tiukkaan kelmuun ja anna vetäytyä jääkaapissa muutama tunti. Tee mieluiten taikina jo edellisenä päivänä.

3. Leikkaa köntistä noin 1,5 cm paksuisia siivuja, ja säädä pastakoneen levyosa suurimmalle välille (tässä 6). Veivaa taikina läpi, taita kaksin kerroin ja toista tämä muutaman kerran, jotta palasta tulee leveämpi.

4. Pienennä väliä yksi kerrallaan ja veivaa pasta läpi. Me jätämme yleensä 1 välin veivaamatta, koska 2 välin paksuus on meistä sopiva.

5. Jauhota levy ainakin tässä välissä, eli ennen kuin vedät pastan leikkurinterien läpi. Näin se ei jää kiinni. (Ensimmäisellä kerralla taikina oli liian löysää, eikä jauhotettu tässä vaiheessa. Lisäksi olimme vetäneet sen 1 välin läpi ja kokeilimme suoraan ohuempaa spagettileikkuria - kaikki aloittelijan katastrofin ainekset. Sinne se taikina jäi teriin kiinni ja meni melkein pari tuntia, että sain jokaisen välin ronkittua neulalla puhtaaksi.)

6. Veivaa tagliatelle- tai spagettileikkurin läpi ja anna pastan kuivua jonkin aikaa. Keitä runsaassa ja hyvin suolatussa vedessä vain pari minuuttia. Valmista "kastike" valmiiksi ennen pastan keittoa, jotta pasta ei joudu odottamaan.

7. Älä koskaan IKINÄ pese konetta vedellä! Pelkkä jauhojen pyyhkiminen riittää hyvin, eikä taikinaa jää minnekään kiinni silloin kun se on tiukka ja hyvin jauhotettu. Sisällä olevat osat kuulemma voivat vaurioitua peruuttamattomasti.

8. Jos lapsi veivaa, varmista jotenkin, että hän ei veivaa vahingossa väärään suuntaan missään vaiheessa. :)

Pastanveivauksesta on tullut ihan lempipuuhaamme, varsinkin E:lle, joka veivaa sydämensä kyllyydestä ja laulaa samalla "mä tahtoo veivaa veivaa, mä tahtoo veivaa veivaa" I like to move it move it -biisin tahtiin (tiedättekö sen Madagaskar-elokuvan?). :D

Summasummarum - pastan teko on oikeasti äärimmäisen helppoa. Vaikka ohjelista näyttää pitkältä, niin taikina juoksee koneen läpi kuin unelma, ja taikina on veivattu 5-10 minuutissa. Ainoa työläämpi vaihe on taikinan teko, mutta kun sen tekee kuitenkin aiemmin kuin itse pastan, koko homma tuntuu entistä simppelimmältä. Pastakone on niin yksinkertainen käyttää, että sillä ei voi tehdä väärin (noudattamalla ohjeita).  Tuo kolmen munan taikina on sen verran iso, että meille jää noin puolikas taikinaköntti aina jääkaappiin, jonka sitten veivaamme seuraavana päivänä. Sain monista kokemuksista sellaisen kuvan, että homma olisi kovin hankalaa, sotkuista ja työlästä, mutta haluan nyt teilata kaikki semmoiset luulot. Ei tämä ole sen kummempaa kuin muukaan ruoanlaitto. Paitsi hauskempaa. :)

Jos jotakuta mietityttää pastakoneen hankinta, niin vastaan mielelläni epäröiviin kysymyksiin. :)

Aurinkoista loppuviikkoa!!

Katri

Kesäisempää keittiössä

Koti oli taas kuin taistelutanner viikonlopun jäljiltä, joten aloitimme viikon siivoamalla saatuamme koneistot aamulla käyntiin. Pari tuntia siinä meni rauhaksiin järjestellessä, mutta kyllä on taas helpompi hengittää (ja kävellä..)! Toki uudet leikit aloitettiin heti imuroinnin jälkeen, mutta niihinkin tulee aina uutta intoa siivoamisen jälkeen. Keittiön ilme raikastui kerta heitolla, kun vaihdoin harmaat tabletit luonnonvärisiin Ikean soaré tabletteihin.



Olen pari kuukautta suunnitellut tuon ruokapöydän yllä olevan taulun tilalle jotain liitutaulua tai moodboardia, mutta toteutus on taas antanut odottaa itseään. Haluaisin liitutaulun olevan magneettinen, jotta siihen saisi kätevästi laitettua kiinni kaikenmaailman lippulappusia. Ajattelin siis, että ainoa vaihtoehto on maalata jokin levyn pala liitutaulumaalilla. Jaana kertoi viime viikolla tehneensä liitutaulun liimaamalla palan liitutaulutarraa keittiön seinään, minkä ansiosta minullakin valo välähti. Kaapissakin olisi melkein täysi rulla liitutaulutarraa, jota käytin E:n synttäriaskarteluihin. Ei minulle ollut tullut mieleenkään, että sitä voisi liimata suoraan seinään! Toisaalta, sitten se ei toimisi magneettitarkoitukseen, ja jälkikin saattaisi olla röpelöistä.



Ja nyt näitä kuvia ottaessani tajusin, että tarran voisi vetää tuon taulun päälle ja kaiken kukkuraksi se on peltiä, joten toimii magneettina! Joskus ratkaisu on ihan silmien edessä, mutta sitä ei huomaa omilta rajoituksiltaan. Olin suunnitellut tätäkin paljon vaikeamman kautta. Mitenköhän kauan vielä olisin odotellut, että ylimääräinen levynpalanen osuu käsiin, ja sitten olisi pitänyt käydä ostamassa sitä kallista liitutaulumaalia, pensseleitä jne... Huomenna vetäisen tarran päälle, katsotaan mitä tulee. Siinä ei ainakaan paljoa menetä!

Maanantaipöperöstä tuli aivan mielettömän hyvää! Mitäkaapistalöytyy -bulgurissa tällä kertaa kevätsipulia, parsakaalia, munakoisoa, porkkanaa, kesäkurpitsaa, punaisia linssejä ja salamia. Päälle loput fetat, jugurttikastiketta, limeä ja siemeniä. Olohuoneen tauluhyllyllä muuten vilahtaa uusi kuva do you want the moon?, jonka tilasin Society6:ltä. Aika kauan kesti toimitus, melkein neljä viikkoa!

Kivaa maanantai-iltaa! Hmph, unohdimme taas Mustat lesket. Onneksi senkin näkee jostain katsomosta tai vastaavasta varmaan nyt jo.. Pyykkikonekin hurisee vielä sopivasti tunnin verran, joten laitetaanpa pyörimään. :)

Kevätretki

En osaa pukea sanoiksi ajatuksiani äitiydestä. Kiitollisuus vetää vain hiljaiseksi. Tämä päivä on ollut tavallinen kaikkine pyykinpesuineen, päiväunineen, kikatuksineen ja uhmakiukkuineen. Mutta myös erityinen supatteluineen, sänkykahveineen ja koko perheen päiväunineen. Parasta oli kiskoa peittoa korvien suojaksi ja esittää nukkuvaa, jotta välttyisin kuulemasta valmisteluja. Väkisinkin alkoi peiton alla naurattaa, kun aloin kuulla alkusoittoa Juha Tapion "Mä tykkään susta niin että halkeen" -rallatuksesta, ja prinsessa-keijuksi pukeutunut isompi palleroinen kömpi täydessä tällingissä herättelemään. <3

Lähdimme aamupäivällä metsäretkelle Kurjenrahkan kansallispuistoon, joka oli meille ihan uusi tuttavuus. Vähän oikein harmitti, ettei tullut kunnon kameraa mukaan, kun niin kauniin kuvauksellisia paikkoja tuli kokoajan vastaan. Pysähdyimme usein vain ihastelemaan ja katselemaan ympärille. Tai siis minä ihastelin ja huokailin, mies komppasi ja E tuhisi "eikä ole, ihan samannäköistä joka paikassa". Ihana esimurkku! :D Vielä hihitytti, mutta entä sitten kun kaikki äidin sanoma tai tekemä on äärimmäisen noloa?

Todella kaunis paikka, suosittelen kaikille, jotka näillä seuduilla liikkuvat! Vaihtelevaa, kaunista maastoa - välillä avosuota ja välillä sankempaa metsää. Pitkospuut olivat alkumatkasta uusittu ja pidemmälle lintutornille mentäessä paikoin vähän jännemmät. Pari kertaa mulahti jalka ohi pitkospuun ja tuli pieni harmitus..

Vihdoin lintutornilla! Matkaa Koivusaaren lintutornille oli enemmän kuin luulimme, n. 2,5 km suuntaansa. Aurinko oli alkanut lämmittää kovasti, vaikka lähtiessä luulimme, että alkaa sataa. Perillä söimme pienet eväät ja lepäsimme, ja E hiikaroi itse tekemillään hiikareilla. Näkyi kuulemma paremmin kuin ilman. :)  Tuonne olisi pitänyt ehdottomasti mennä lintujen kevätmuuton aikoihin.

Levähdyksen jälkeen meinasi tulla pieni väsy (päiväuniaika ilmoitti itsestään), mutta takaisinmenomatka sujui yllättävän joutuisasti, eikä varmaan vähiten sen ansiosta, että jokaisen suonpätkän ylityksen jälkeen oli luvassa rusinatauko. Ja emmääjaksa-nurinat pysyivät mahassa laiva on lastattu metsäaiheisilla  arvuutteluilla. Kaikki keinot käyttöön. :D

Toivottavasti teilläkin on ollut mukava sunnuntaipäivä, on sitä juhlittu tai ei. Ja onnittelut kaikille äideille (erityisesti omalle), olette tärkeitä!!

Mukavaa viikkoa! Toivottavasti lapsia nukuttaa huomenna pitkään.. Krooh..

Katri