Keittiön kaunistus, vanha ovi liukuoveksi

Pitkä projekti, jonka kanssa meinasin heittää kirveen kaivoon monesti.. Jo yli vuosi saimme ajatuksen laittaa eteisen ja keittiön väliin välioven, koska eteisestä vetää aika paljon. Otin asian puheeksi ja saimmekin äidin äitini lapsuudenkodista vanhan puisen oven, aivan upean kaunottaren alkuperäisillä kahvoilla. Vanhassa navetassa on ollut tilaa säilyttää, että sikäli on ihan onni, että aiemmat polvet eivät olekaan hävittäneet kaikkea.

 

Ovessa oli kaksi maalikerrosta, ja niistä tulikin paljon suurempi haaste, kuin olisin kuvitellut. Maalia yritettiin poistaa:

- kuumailmapuhaltimella ja lastalla

- ihmeaineeksi kehutulla Nitromorsilla. Ei tullut muuta kuin kauhea haju.

- tasohiomakoneella. Sillä sain isot pinnat, mutta ei peilejä.

- rälläkällä (mikä sen oikea nimi on?), johon laitettiin pyöreä hiontalaippa kiinni, ja sen avulla sain peilien urat hiottua, mutta en kulmia ja reunoja riittävän hyvin. Kierroksia tuolla koneella on hurjasti enemmän kuin hiontakoneella, minkä vuoksi sitä ei pidetty ihan ensimmäisenä vaihtoehtona. Sillä voi saada pahaa vahinkoa niin itselle kuin hiottavalle pinnalle. Tässäkin tapauksessa hiontalaipat kuluivat vain ihan reunoilta, koska jos olisin laittanut pyöröhiomakoneen oven pintaan kiinni, olisi se tehnyt pyöreää jälkeä. Suojalasin olivat välttämättömät, sillä kone myös veisteli tehokkaasti tikkuja ja sinkoili niitä pitkin poikin.

- loppusilaus kolmiopäisellä terällä. Kuva tässä aiemmassa postauksessa.

 

Huh, lopulta hiottu! Usko loppui jokaisen kokeilun jälkeen moneksi kuukaudeksi, ja sen vuoksi projekti venyikin. Lopuksi puupinta öljyttiin vielä pari kertaa Osmo Colorin kirkkaalla puuöljyllä.

 

 

 

Päätimme kiinnittää liukuoven kiskon sisäisellä mekanismilla, eikä niillä ladonovikiinnikkeillä, joita aiemmassa postauksessakin mietin. Ne olisivat tulleet kiskon yläpuolelle, mutta pidimme vähän turhana riskinä sitä, että ovi putoaisi joskus kiskoiltaan. Ehkä epätodennäköistä, mutta ajattelimme, että jos joku lapsi esimerkiksi liian voimakkaasti heilauttaa oven jompaan kumpaan suuntaan, niin huonostikin voi käydä.

 

Liukuovikiinnikkeitä ei niin vaan löytynytkään rautakaupoista hyllystä, vaan ensin piti keksiä itse kiinnityssysteemi, ja tilata esim. Helaformilta tarvikkeet rautakauppaan. Listaan alle tarvikkeet, jos joku miettii samantyyppistä ratkaisua. Tarvikkeet löytyvät täältä. Muistaakseni mieheni soitti vielä Helaformille ja varmisti, että nämä osat sopivat yhteen ja käyvät tuon paksuiselle ovelle.

 

Tarvikkeina oli siis

- liukuovikisko 150 cm

- pyörästöt, 2 kpl

- seinäkannatin 3 kpl

 

Osat maalattiin mustalla maalilla. Onneksi kyselin teiltäkin mielipidettä mustista vai metallinvärisistä kannattimista, nimittäin on tuo musta vaan niin hyvä! Mikähän minuun oikein meni, kun harkitsin niin voimakkaasti jättää kaiken teräspinnalle?!

 

Muuten, Minna Jones'n blogissa on myös seikkaperäiset ohjeet liukuoven toteuttamiseen niiden kiskon yllä kulkevien työntöovenpyörien avulla, ja Valontalo -blogissa ohjeet simppeliin liukuovitoteutukseen. Yritin itse etsiä kovasti ohjeita, mutta tämä meidän toteutus oli loppujen lopuksi ihan vain järkeilyä miehen, rautakaupan ja Helaformin kesken.

 

 

Ai niin, ovi on kymmenen senttiä liian lyhyt! Mietimme vielä, pitäisikö ovea laskea hieman, ja tehdä esimerkiksi kynnystä peittämään rakoa. Toisaalta, tajusin heti laitettuamme oven paikoilleen, että kissamme ei pääsisi kulkemaan kylppärissä sijaitsevalle laatikolleen, jos alareunassa ei olisi rakoa. Että sikäli hyvä, että ovi on vähän tyhmän näköisesti liian matala..

 

Yläkerrassa näkyy myös uusi isompi työpöytäni, joka myös valmistui vähän aikaa sitten. Vähän jo mietin, onko koko kodissa liikaa puuta, kun pöytäkin tehtiin liimapuulevystä, mutta se kyllä tuntuu tosi mukavalta käden alla. En ole kyllä päässyt vielä lainkaan testaamaan työpöytää käytössä, koska pöydällä on kesken 500 palan palapeli. Näyttää siltä, että se jäi minun tehtäväksi, nimittäin ei ihan jaksa tuo kärsivällinen esikoinenkaan keskittyä niin ison ja pikkutarkan palapelin tekemiseen...

 

Tällaisten sisustusuutisten myötä toivotan teille ihanaa viikonloppua! Itselle on tulossa aika työntäyteinen, mutta todella innostavan kutkuttava kuvauspäivä! :) Ai niin ja menovinkki tälle päivälle: Paraisilla aivan ihanat joulumarkkinat Gamla Malmens Julmarknad. Viime vuoden tunnelmiani voit lukaista täältä. Harmittaa vähän, kun en itse pääse tänä vuonna.. Siellä on niin käsin kosketeltava joulutunnelma! <3

 

FB | IG

 

Katri

Joulu-zen

Aina yhtä idyllinen ajatus, leipoa nyt lasten kanssa pipareita! Kuuluuhan se joulun ajan perinteisiin, ja ihana tuoksu valtaa koko kodin. Olen kyllä aina tykännyt leipoa, ja leipoa lastenkin kanssa, mutta se on saanut ihan uusia sfäärejä viimeisen parin vuoden aikana, kun keittiössä on alkanut häärätä yhden lapsen sijasta kaksi. En ole muutenkaan koskaan ymmärtänyt sanontaa "siinä se toinen menee samalla kun ensimmäinenkin", ja keittiöhommissa siinä ei varsinkaan ole mitään tolkkua. Jos kaksi lasta on jo lieden edessä omilla jakkaroillaan, niin miten siihen mahtuu itse väliin auttamaan? Tai edes selvittelemään nahinaa siitä, kumman vuoro on sekoittaa piparitaikinaa? Nämä ovat niitä hetkiä, joita jälkeenpäin muistelee kaiholla, joten keskellä kunnon härdelliä ajattelinkin, että olkoon meteli ja kahina, minä voin muuttaa suhtautumistani.

 

Kaikki oikaisevat siitä mistä tykkäävät, ja panostavat siihen, mikä tuntuu tärkeältä. Meillä on tapana tehdä piparitaikina itse, mutta sen sijaan koristelut jäävät meillä aina vähemmälle. Piparkakkutaloa varten olen kyllä yleensä ostanut taikinan, koska siinä on muutenkin niin monia vaiheita...

 

Koska vetäydyin pariinkin otteeseen takavasemmalle hengittelemään, päätin kirjoittaa muutaman must know vinkin muillekin vastaavaan puuhaan ryhtyville, tositarkoituksella:

 

 

 

 

 

 

 

- Hommaa kaikille oma kaulin. Jo sen kädessä pitäminen on puoli voittoa omaa vuoroa odotellessa.

- Sulje silmäsi hukkapaloilta ja unohda vieriviereen-säännöt

- Älä mutise taikinan syömisestä, eivät ne kuitenkaan lopeta sitä. Ei kuulemma haittaa, vaikka tulee maha kipeäksi.

 

 

- Lämmitä itsellesi glögiä, ja laita lempisoittolistasi soimaan. Omia suosikkejani Spotifyssä tällä hetkellä ovat Vain Elämää 5, Raikkaat talvihitit, Mellow Morning ym. muita, mitä löytyy Chillailun alta.

 

 

 

- Kohta lapsetkin haluavat glögiä, joten pitäkää suosiolla tauko. Sillä aikaa he pyörittelevät kätevästi käsissään taikinapalloa hukkapaloista, ja vahingossa valmiistakin pipareista.

- Ala paistaa valmiita pipareita vasta kun lähes kaikki on paineltu. Ja muista käyttää uunin ajastinta tai muuta munakelloa, se viisi minuuttia on yllättävän lyhyt aika...

- Jossain vaiheessa he kyllästyvät. Sitten on sinun joulun ajan tähtihetkesi - pari minuuttia aikaa nauttia tiiviisti painellun, tehokkaasti hyödynnetyn piparitaikinan visuaalisesta harmoniasta.

 

- Kun operaation jälkeen huomaat, että glögisi on edelleen juomatta, lämmitä se uudelleen, ja istu nauttimaan uunituoreista pipareista ja lehdistä, joita et ole ehtinyt viikolla lukea.

 

 

 

Taisin onnistua zen-metodiikkani kanssa, sillä loppujen lopuksi suuremmilta hikeentymisiltä vältyttiin, vaikka perheemme kipakoilla naisilla aineksia olisi ollut kiehahtamiseenkin. Paras palkinto oli, kun esikoinen pyysi apua pipareiden pellille nosteluun ja samalla kuiskasi, että joulussa on kyllä parasta kun saadaan leipoa pipareita. <3

 

Hmm, tuli muuten ihan sellainen fiilis, että tätä samaa ajatusmallia voisi soveltaa ihan koko joulunaikaan. Erityisesti Kaikki oikaisevat siitä mistä tykkäävät, ja panostavat siihen, mikä tuntuu tärkeältä. 

 

Valitse taistelusi, ja teet tilaa asioille, jotka teidän perheelle ovat tärkeitä. Taidan oppia vuosi vuodelta rennommaksi jouluilijaksi... Joko te olette muuten aloittaneet joulun odotuksen?

 

Leppoisaa sunnuntaita ihanat!

 

FB | IG

 

Katri

Valoa hämärään

Jo alkaa joulu hiipiä tähänkin huusholliin. Tällä viikolla luminen maisema vaihtui loskan kautta tasaisen vihreänharmaaksi, ja kuin vastaiskuksi harmaudelle laitoin kausivaloja esille. Lapsetkin innostuivat siivoamaan huonettaan kun kerroin, että voidaan sitten laittaa jouluvalot kun on tilaa nauttia niistä! Ehkä parasta oli kuitenkin kuulla heidän ihastelut, kun hipsivät aamulla alakertaan ja valot loistivat olohuoneen läpi melkein rappusille saakka. Olisivat halunneet jäädä tunnelmoimaan koko päiväksi, vai pitäisikö sanoa kuten trendikkäät tanskalaiset, hyggeilemään!

 

 

Tänään innostuimme tekemään jo ensimmäisen piparkakkutaikinankin, ja se on kyllä itselleni varmin keino laskeutua joulun aikaan. Neilikan, pomeranssin, kanelin ja inkiväärin kiehahtaminen siirapin joukkoon saa keittiön tuoksumaan niin hurmaavasti! Lauantaiaamuna on sitten taikina valmiina leivottavaksi...

 

 

Sytyttäkää kynttilöitä, laittakaa valosarjoja, mitä vaan tähän palanneeseen pimeyteen! :)

 

Hyvää viikonloppua!

 

FB | IG

 

Katri

Ensilumen iloja

Aivan epätodellisen kaunis päivä oli eilen! Aurinko paistoi täydeltä terältä, ensilumi maassa ja nurmikko törrötti rapsakkana läpi ohuen, mutta lasten mielestä aivan riittävän lumikerroksen alta. Aika harvoin tulee ulkona kuvattua, mutta ei olisi kyllä lainkaan huono ajatus. Kaikkea mielenkiintoista silmään osuukin, kun yrittää katsoa asioita vähän eri perspektiivistä. Niinhän se on muutenkin, mutta tässä valokuvauksessa vielä ihan konkreettisestikin.

Huomaan ehkä kamera kädessä myös asioita, joihin en muuten kiinnittäisi huomiota. Lumikiteet olisivat varmaan muuten upean näköisiä makro-objetiivilla kuvattuina.

Yllättäen leikkimökki on taas suuressa suosiossa viileämpien ilmojen myötä. Kesällä lapset eivät oikein viihtyneet leikkimökkileikeissä, koska siellä oli niin kuuma. Öljymaalasin kesällä leikkimökin sisältä valkokuultoiseksi. Aiemmin se olin ihan keltaisella hirsipinnalla, ja tilaa tuntuu ainakin tulleen lisää. Kalustusta ei vielä ole nimeksikään, mutta tarkoitus on laittaa ainakin hyllyjä kauppaleikkiä varten.

Olin jotenkin kuvitellut, että leikkimökki on kesän juttu, mutta taisin olla ihan väärässä. Mukavaa, että tulee käyttöön talvellakin! Olin muuten koonnut koko kesän ajan kauppaleikkiä varten kaikkia tyhjiä pahvipakkauksia ja teipannut niitä kasaan, säilyttänyt muovikassillista tyhjiä pahvipakkauksia eteisen kaapissa ja siirrellyt kassia hartaasti edes takaisin pienissä neliöissä. Kesä meni, ja leikkimökin öljyäminen valmistui viimeisellä lomaviikollani, eikä niitä hyllyjä tietenkään raaskittu lyödä vastamaalattuihin seiniin. Viikko sitten rupesin polttamaan pahvipakkauksia pesissä, kun totesin, että nyt riittää tämä pakettien siirtely. Ajattelin, että en varmasti odota ensi kesän leikkimökkileikkeihin. No, nythän niille olisi ollut kysyntää talvellakin, en vaan ajatellut että leikkimökissä voisi leikkiä talvellakin! Niin, saahan niitä sitten taas kerättyä ja teipattua uusia...

Ihanaa, pitkä sunnuntai edessä! Toivotaan samanlaista valoannosta!

FB | IG

Katri

Halloween-hommia

Sunnuntairennot

Onko viikonloppu virkistänyt? Täällä päässä ainakin ovat vapaapäivät tehneet tehtävänsä. Aamulla makasin melkein kymmeneen asti (kyllä, kymmeneen!). Ilmeisesti oli vielä vähän univelkaa edellisen yön neljän tunnin unista... Oltiin työkavereiden kanssa katsomassa Hedbergiä ja katsastamassa Turun yöelämän uusi tulokas, Chic. Se olikin upean monipuolinen mesta, ihanan krouvit ja yhtä aikaa tyylikkäät puitteet. Juuri sellaista 30+ paikkaa Turkuun onkin kaivattu.

 

 

Pitkään vanuneen aamun morkkiksesta päätin kysyä tytöiltä että leivottaisiinko jotain. Ehdotin omenapiirakkaa tai jotain muuta nopeaa ja kaikille kelpaavaa mutta jostain saivat päähänsä, että pullaa pitäisi saada. No, pullaa ei ollakaan leivottu ainakaan puoleen vuoteen, joten sehän sopi. Onnistuin tekemään hyvän pehmeän taikinan, joten toivotaan että pullat ovat vielä huomennakin pehmeitä.

 

 

Vastapaistettu pulla on niin kertakaikkisen hyvää, että olin ihan vähällä peruuttaa joogan, jotta olisin saanut maistaa pullia uunituoreina. Itseasiassa olin ensimmäisellä varasijalla ja salaa toivoin, että sieltä ei olisi paikkaa vapautunut. Viimehetkillä päätin kuitenkin pysyä pullanhimoissani tiukkana ja lähteä paikan päälle, ja onneksi pari oli perunut tulonsa ja mahduin mukaan. Hitsi miten hyvä oli taas! Niin voimakas ja energinen olo! Ajatella, että minä, joka olen aina inhonnut kaiken maailman lihastreeniä, nautin tuollaisesta voimaharjoittelusta ja huomaan jo isoa kehitystä lihaksistossa.

 

Ja niinhän siinä kävi, että joogasta palatessa oli niin kova nälkä, että vedin kolme pullaa peräkanaa. Puolustukseksi täytyy sanoa, että ne olivat keskivertoa pienempiä. Ja sitäpaitsi, pakkohan oli maistaa kaikkia kolmea makua: korvapuusteja, voisilmällä ja vaniljatöhkällä...

Mutta nyt, rentouttavaa sunnuntai-iltaa! Tulin vaan pikaisesti huikkaamaan kuvaterveiset, ennen kuin ryhdyn käsittelemään yhden viime viikkoisen projektin kuvia.

 

FB | IG

 

Katri

Aamiaispannarit

Syyslomahan on hyvä hetki tehdä aamusta vähän spesiaalimpi.. Viime sunnuntain kuvissa vilahti pannukakkuja ja ohjetta toivottiin, joten päätin laittaa sen heti jakoon etten unohda. Julkaisuhetkellä me taidamme olla hotelliaamiaisella, mutta kyllä nämä pannarit vetävät aika hyvin vertoja.. :)

 

 

Resepti on siskoltani, joka aina välillä kotona teki aamiaiseksi pikku pannukakkuja. Meinasin muuten kehittää itselleni pienen kolmenkympin kriisin, kun tajusin, että siitä on melkein viisitoista vuotta aikaa.. Tai oikeastaan olin tähän järkytykseen herännyt jo aiemmin tällä viikolla kun meinasin ajaa ojaan kuullessani radiosta mainoksen, että Radio Suomipop on viihdyttänyt suomalalaisia jo viidentoista vuoden ajan. Muistan sen ajan, kun suomipop oli uusi, koska kävin viikonlopputöissä huoltoasemalla ja siellä soi Suomipop. Siis 15 vuotta!! Puolet elämästäni! Ei hyvänen aika.. Silloin kolahti. No, en usko että tästä sen suurempaa kriisiä minulle aiheutuu. Koen kuitenkin saaneeni enemmän kuin olisin voinut toivoa, näin nuoreksi. On se vaan aina yhtä hätkähdyttävää pysähtyä hetkeksi ajattelemaan ajan kulua.

 

 

 

No pitemmittä löpinöittä, ohje tulee tässä:

 

Amerikkalaiset pannukakut // Pancakes n. 15 kpl

 

2,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

(1 tl kanelia, jos laitat omenaa)

1/3 dl sokeria

1/2 tl suolaa

1 muna

2 dl maitoa

2 rkl sulatettua voita

 

(1-2 raastettua omenaa)

 

Sekoita kulhossa ensin kuivat aineet, sitten lisää maito, muna, voisula ja vielä halutessasi raastettua omenaa. Paista parin ruokalusikallisen kokoisia pikkupannukakkuja pannulla.

 

 

Kannattaa paistaa kaikki heti, koska muuten on vaarana, että ne hupenevat paistotahdissa, ja jäät itse ilman.. Herkullisia viikonloppuaamuja!

 

FB | IG

 

Katri

Perjantaiparhaat

Viikko pulkassa, vapaafiilis ilmassa. Lapset laskevat päiviä syysloman kylpyläreissuun ja kieltämättä tuntuu ihan hienolta viettää itsekin ensimmäistä kertaa miniloma syysloman aikaan. Aika sumplimista kyllä on, kun koululaisilla on 17 vapaapäivää tänä lukuvuonna! Millä ihmiset oikein järjestävät nämä koululaisten lomat? Ja vielä pitäisi taikoa jostain päiviä kahden ja puolen kuukauden kesälomaan..

 

 

 No, se ei ole nyt tämän hetken murhe, joulun välipäiviin asti ollaan saatu jo sumplittua. Ja hyvähän se on, että koululaisilla on lomaa, kyllä lapset sitä tarvitsevatkin. Järjestelykysymyksiä ne kai ovat.. Onko näihin lomajärjestelyihin jotain kokeneempien vinkkejä? Meidän ekaluokkalainen ei ole ollut vielä lainkaan yksin, koska on kulkuongelmien vuoksi iltapäiväkerhossa siihen asti kun haetaan.

Perjantai-illoissa on aina oma minilomanalkutunnelmansa.. Vedetään löysät päälle ja syödään jotain vähän viikonloppumaista. Tänä syksynä olen kyllä oikein loistanut perjantaiemäntänä nappaamalla pari kertaa kaupasta mukaan ihan ranskalaisia ja nakkeja. Kaukana omista herkuista, mutta uskotte varmaan sen lasten tuuletuksen kun kuulevat, mitä illalla on ruoaksi?! :)

Lapset laittavat teekutsut pystyyn ja kissakin saatiin sisälle syysviimasta. Hän on ryhtynyt ihan ulkokissaksi ja tulee kyllä hienosti sisään, kun vihellellään, mutta pari kertaa on jäänyt koko yöksi ulos ja kyllä silloin on ollut vaikea nukahtaa...

 

Heikkouteni kukkiin ja kynttilöihin ei tänäkään vuonna jättänyt rauhaan, vaan hypisteltyäni noita karheita ruukkuja Maskun Mimosan kukassa tuntui, että tarvitsen niiden rouheat pinnat kotiin. Samoin tuon lyhdyn, joka on sopivan maalainen meille, mutta ei kuitenkaan liian romanttinen. Tosi kiva, että monissa kukkakaupoissa on nykyään mukavan erilainen, pieni valikoima sisustusjuttuja.

 

Ja illan tähtihetki, oman herkkukipon kanssa sohvalle ja Vain elämää. Ihan tajuttoman hyviä muuten nuo Fazerin uudet suklaapallerot, joissa on mansikkaa sisällä.

 

Oli mulla ihan muitakin juttuja jo melkein valmiina, mutta kun nämä tekstit luonnollisimmin lähtevät kuvista, ja tänään tuli napattua tällaisia, niin taas mentiin ihan höpöhöpöjutuilla... :) Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

 

FB | IG

 

Katri