Arvatkaa, miten vaikea oli pitää yllätystä salassa? Mies oli ehkä eniten yllättynyt siitä, miten pystyin pitämään yllätyksen sisälläni monta viikkoa.. Mieheni täytti siis hiljattain 30 ja hän saa tänä keväänä valmiiksi työn ohessa käymänsä insinööriopinnot, ja hommasin meille yllätykseksi matkan kaksin Gdanskiin.
(Ennakkovaroitus: kuvat ovat tällä kertaa ihan kännykkäräpsyjä. Pahaa teki napsia kuvia tosta vaan ja silmiin sattuu näiden kaamea laatu, kun tiesi, miten upeita kuvia olisi saanut järkkärin ja jalustan kanssa, mutta en halunnut tätä lomaa käyttää niinkin sivuseikkoihin...)
Lahjan keksiminen oli kamalan vaikeaa, mieheni kun ei koskaan ole välittänyt syntymäpäivistä, eikä myöskään koskaan kuulemma tarvitse mitään.. Ajattelin, että eniten hän arvostaisi varmasti ihan vaan aikaa olla.. Siitä se ajatus sitten lähti, ja koska pieni lomamatka kaksin oli anopistakin loistava ajatus ja hänellä sattui olemaan helatorstain ympärillä vapaata, aloin tutkia kaupunkilomakohteita tosissaan. Gdansk valikoitui kohteeksi työkaverien suosituksesta, sekä edullisuuden ja lyhyen lentomatkan vuoksi. Wizzairilla Turusta Gdanskiin lensi alle 1,5 tuntia, joten oikeastaan pääsimme kotoa nopeammin sinne kuin vaikkapa Helsinkiin!

Kaikki hoitui aika sujuvasti, ja yllätyskin pysyi hyvin salassa. Keksin hyvän verukkeen, jolla sain miehen järkkäämään itselleen töistä vapaata, tarkistin että passi on voimassa ja pakkasin laukut valmiiksi. Olin ajatellut, että on pakko kertoa hieman etukäteen, koska lapsille täytyi kuitenkin kertoa ja tehdä tilaisuus jutella parin päivän poissaolosta yhdessä. Matkaa edeltävänä päivänä se sitten paljastui, kun ruokapöydässä esikoinen kertoi pikulle, että me päästään mummille yöksi! Oli miehen ilme melkoinen, kun tajusi, millä kokoonpanolla ollaan lähdössä.. Sitä ennen olin sunnuntaina vihjannut otteella matkavahvistuksesta, jossa viitattiin check-in:iin, jotta hän hoksaisi, että ollaan oikeasti lähdössä ulkomaille ja järjestää työnsä sen mukaan. Lisäksi opinnäytetyö piti kuulemma palauttaa helatorstaina, ja jouduin sitten sanomaan, että kyllä se täytyy palauttaa tiistaina jo, älä kysele enempää.. :)



Onnistuin saamaan hyvät lennot ja hotellin varasin Hotel Gdansk Superior'sta, koska siellä oli spa. Ajattelin, että se olisi ihan kiva, jos sataa, koska emme kuitenkaan viitsisi kuluttaa aikaa kaupoilla. Hotelli oli ihan jees, vaikka hieman liian merihenkinen makuuni. Spa-osasto oli viihtyisä, hieronnat oikein rentouttavia ja suomalaisen saunan lisäksi spa-osastolla oli höyrykylpy ja erikoinen kylmäsuolahuone, -7 -asteinen. Mikäs siellä kylpytakki päällä jäähdytellessä..


Aurinko onneksi helli, vaikka kyllä täällä Suomessa oli ollut vielä upeammat kelit. Katselimme kaupunkia ja istuttiin terasseilla välillä syöden jotain pientä ja kilistellen ihan toistemme kunniaksi. Olimme tsekanneet tripadvisor.com:sta ravintolasuosituksia, ja ensimmäisenä iltana olimme aivan ihanassa, intiimin tunnelmallisessa viiniravintolassa,
Literacka:ssa. Kihersimme kai kuin pahaiset teinit muistellessamme alkuaikoja ja mietimme, miten voi olla vielä mahdollista tuntea näin kovin. Yritimme muistella, oliko se ekalla vai tokalla luokalla ala-astella, kun ekan kerran ihastuttiin ja mitä siinä aikuisuuden kynnyksellä tapahtuikaan, kun vihdoin annettiin periksi ja lyötiin hynttyyt yhteen...


Toisena iltana kävimme
Prologuessa, jonka oven takana kävimme myös lounasaikaan, mutta koska paikka näytti ulos tosi karulta ja terassi tyhjältä, en halunnut mennä edes sisään. Ei olisi kannattanut antaa ulkokuoren pettää, sillä niin upea paikka sisältä paljastui, itseasiassa Gdanskin parhaaksi ravintolaksi kehuttu.. Onneksi saatiin illalla pöytä!
Parin päivän loma meni ihan hujauksessa, mutta toisaalta ehdimme nauttia siitä ihan täysillä. Välillä suunniteltiin ihan arkisia juttuja pihan ja lasten leikkipaikan laittamisesta ja välillä vaan oltiin hiljaa ja katseltiin symppiksen pikkukaupungin menoa.. Arkkitehtuuri oli ihanan yhtenäisen vanhanaikaista ainakin keskustassa, ja historia tuntui vahvasti. Ja mikä parasta, matkustaminen sinne oli tosi helppoa ja nopeaa. Gdanskiin tulee varmasti lähteä joskus toistekin, ja suunnittelimmekin heti, että läheiseen Sopotiin, rantakaupunkiin voisi matkustaa lasten kanssa kesällä.
Näin äitienpäivän kynnyksellä ei voi olla kuin superonnellinen siitä, että meillä on äidit ja anopit, jotka ottavat välillä lapset hoitoon, jotta saadaan silloin tällöin kahdenkeskeistäkin aikaa... Onko se joku viisas sanonta, että vanhempien parisuhde on lasten koti, vai olenko saanut sellaista päähäni jostain muuten? Uskon, että olisin myös itse erilainen äiti, ellei olisi tuota huipputyyppiä vierellä, eikä tilaisuuksia viettää aikaa ihan kaksin. Tarkoitus on kuitenkin viettää yhdessä myös ne vuodet, kun lapset ovat muuttaneet kotoa - mille perustalle se elämä rakennettaisiin, jos sen tässä välissä unohtaisi?
Ihanaa äitienpäivää ja kiitos kaikille äideille, jotka teette lastenne hyväksi niin paljon! <3
Katri