Käykö teille joskus niin, että suunnittelette käyvänne viikonloppuna siellä ja täällä, mutta sitten tulee kuitenkin luuhattua ihan kotona? Meille se on ennemmin sääntö kuin poikkeus... Tänäkin aamuna bongasin Turun Sanomien menovinkeistä vaikka mitä mielenkiintoista, kuten lasten teatteria ja koko perheen tanssimusikaalia, vanhojen tavaroiden kirppiksiä ja Les Mills-kokeilupäivän... Selvää oli, ettei joka paikassa ehdittäisi käydä, mutta heitin ilmoille ajatuksia, että ehkä voisi käydä jomman kumman teatteriesityksen katsomassa. Ja perjantain lehdessä olin huomannut ilmoituksen, että Wäinö Aaltosen museossa olisi lasten viikonloppu. WAM:ssakaan emme ole koskaan käyneet, joten nyt olisi ollut sopiva matalan kynnyksen tilaisuus käydä sielläkin, lasten tapahtuman merkeissä.
Musa soimaan ja hytkymään! |
Aamulla puhkuin iloa ja tarmoa, koska olin saanut nukkua hyvät yöunet tosi pitkästä aikaa. Nöpö on heräillyt monta viikkoa monta kertaa yössä, noin 4-6 kertaa joka yö. Helpoin hänet on nukuttaa syöttämällä, joten kun on oikein väsynyt, niin sitä vaan syöttää, jotta pääsisi itsekin nukkumaan taas. Järki sanoo, että pitäisi lopettaa tämä yösyöttäminen, (tai ainakin vähentää taas yhteen kertaan), mutta kun on vaan ollut helpompi syöttää, käydä taas tunniksi nukkumaan ja toivoa ensi yöstä parempaa. Yhtenä viikonloppuna jo aloitimme sen, että mies nukuttaisi nöpön aina yöllä, jotta hän ei haistaisi maitoa. Eka yö silloin olikin lupaava, mutta sitten mies tuli flunssaiseksi, enkä raaskinut häntä öisin herättää nöpön kanssa. Mutta nyt taas tänä viikonloppuna on uusi kokeilu aloitettu. Viime yönäkin heräsin muutaman kerran ennen miestä nöpön ähinään, mutta tökin miehen hereille ja tosi helposti nöpö sitten nukahtikin, kun ei edes haistanut minua lähellään. No juu, eksyin aiheesta, mutta oli pakko hehkuttaa, että nyt toivon uutta alkua paremmille yöunille! :)
Heti aamulla lehteä hakiessani oli kuitenkin niin upea ilma, että ajatus teattereista ja muista sisähömpötyksistä tuntui ihan väärältä. Kävimme pienellä pyöräretkellä sellaisella luontopolulla, jonne pääsi kivasti myös vaunuilla, söimme pieniä eväitä ja katselimme meren välkettä. Ihmettelimme, miten meiltä on jäänyt huomaamatta niin upea paikka ihan kodin lähellä. Tai oikeastaan olemme luulleet sen olevan yksityisaluetta, mutta kyllä sieltä Rauhalinnan kartanon pihalta lähtee ihan luontopolku. Sitten sovimme yhtäkkiä käyvämme katsomassa uudella kodilla, kun vanhat asukkaat halusivat esitellä, mitä missäkin kasvaa (oli muuten huisin hyödyllinen pihaopastus!). Sen jälkeen kello kävikin jo niin paljon, että WAMin sai unohtaa, toinen teatteri oli mennyt ohi ja oikeastaan olikin mukavampi ajatus jäädä kotiin kupsuttamaan. Siivosimme autoa ja takapihaa, pyörittiin hiekkalaatikolla ja paistateltiin päivää. Hetken päästä totesimme taas, että ei kai jaksa lähteä sinne toiseenkaan teatteriin, ollaan kotona vaan.
Ja niin ne kotihiiret jäivät taas kotiin. Päiväunia nukkuvien lasten kanssa päivä rytmittyy aika luontevasti kotona, joten sitä tulee helposti jäätyä senkin vuoksi kotinurkkiin. (Minusta ehkä liiankin usein, sillä olisihan se kiva käydä välillä ihmisten ilmoillakin - "kotiäitinä" kun aika paljon olen muutenkin kotona.) Mutta mikäs meillä täällä - kotona on mukavaa. E keksii aina jotain pientä puuhaa ja J touhottaa päättömänä pitkin lattioita.
Päivän ulkoiltua oli tullut hirmu nälkä, ja lohkoperunoiden valmistuminen tuntuikin kestävän tällä kertaa ikuisuuden. Keksin pientä odottelupuuhaa E:lle, hän sai taitella lautasliinoja. Aikamoiseen pikkupakettiin hän ne aluksi taitteli, ja tunki puoliksi lautasen alle, mutta laittoi sitten kuitenkin lautasen viereen ihan perussetiksi. Hauskannäköistä puljaamista! :) Kuten oli myös nöpön parsakaalin tutkiminen... Ruokana viikonloppuvakio, paistettua kalaa, salaattia ja perunoita/kasviksia.
Pekaanipähkinät olivat ihan täydellisen tajunnanräjäyttävä yhdistelmä homejuuston ja päärynän kanssa!! |
Illalla nukkumaan mennessä juttelemme E:n kanssa aina "päivän positiiviset", eli mietimme, mikä tänään on ollut kivaa. Otimme sellaisen tavaksi, kun huomasin, että E alkoi illalla harmitella kaikennäköistä, hän kun on sellainen syvällisten märehtijä, kehen lie tullut... Ja nyt hän aina muistuttaa, että "mietitään äiti taas niitä tän päivän hyviä juttuja, kun sit mä näen hyviä unia." Tänään hänestä oli kivointa, kun siivottiin yhdessä autoa ja tehtiin pihahommia, ja kun tehtiin yhdessä palapeliä. Samaa minä ajattelin hiekkalaatikolta kävellessäni - että ihaninta on kotona, kun on aikaa olla, touhuta yhdessä. Ei siihen tarvita menoja eikä meininkejä.. Niinhän se on, että lapset ovat yleensä onnellisimpia niistä arkisista yhdessä tekemisistä. Vaikka ei se silti poista sitä, että välillä on kaikille ihan virkistävää ja kiva käydä ihmisten ilmoilla! :)
Aurinkoa ja hyviä juttuja viikkoonne!
Katri