Sunnuntaijoutilaisuus

Käykö teille joskus niin, että suunnittelette käyvänne viikonloppuna siellä ja täällä, mutta sitten tulee kuitenkin luuhattua ihan kotona? Meille se on ennemmin sääntö kuin poikkeus... Tänäkin aamuna bongasin Turun Sanomien menovinkeistä vaikka mitä mielenkiintoista, kuten lasten teatteria ja koko perheen tanssimusikaalia, vanhojen tavaroiden kirppiksiä ja Les Mills-kokeilupäivän... Selvää oli, ettei joka paikassa ehdittäisi käydä, mutta heitin ilmoille ajatuksia, että ehkä voisi käydä jomman kumman teatteriesityksen katsomassa. Ja perjantain lehdessä olin huomannut ilmoituksen, että Wäinö Aaltosen museossa olisi lasten viikonloppu. WAM:ssakaan emme ole koskaan käyneet, joten nyt olisi ollut sopiva matalan kynnyksen tilaisuus käydä sielläkin, lasten tapahtuman merkeissä. 

Musa soimaan ja hytkymään!

Aamulla puhkuin iloa ja tarmoa, koska olin saanut nukkua hyvät yöunet tosi pitkästä aikaa. Nöpö on heräillyt monta viikkoa monta kertaa yössä, noin 4-6 kertaa joka yö. Helpoin hänet on nukuttaa syöttämällä, joten kun on oikein väsynyt, niin sitä vaan syöttää, jotta pääsisi itsekin nukkumaan taas. Järki sanoo, että pitäisi lopettaa tämä yösyöttäminen, (tai ainakin vähentää taas yhteen kertaan), mutta kun on vaan ollut helpompi syöttää, käydä taas tunniksi nukkumaan ja toivoa ensi yöstä parempaa. Yhtenä viikonloppuna jo aloitimme sen, että mies nukuttaisi nöpön aina yöllä, jotta hän ei haistaisi maitoa. Eka yö silloin olikin lupaava, mutta sitten mies tuli flunssaiseksi, enkä raaskinut häntä öisin herättää nöpön kanssa. Mutta nyt taas tänä viikonloppuna on uusi kokeilu aloitettu. Viime yönäkin heräsin muutaman kerran ennen miestä nöpön ähinään, mutta tökin miehen hereille ja tosi helposti nöpö  sitten nukahtikin, kun ei edes haistanut minua lähellään. No juu, eksyin aiheesta, mutta oli pakko hehkuttaa, että nyt toivon uutta alkua paremmille yöunille! :) 

Heti aamulla lehteä hakiessani oli kuitenkin niin upea ilma, että ajatus teattereista ja muista sisähömpötyksistä tuntui ihan väärältä. Kävimme pienellä pyöräretkellä sellaisella luontopolulla, jonne pääsi kivasti myös vaunuilla, söimme pieniä eväitä ja katselimme meren välkettä. Ihmettelimme, miten meiltä on jäänyt huomaamatta niin upea paikka ihan kodin lähellä. Tai oikeastaan olemme luulleet sen olevan yksityisaluetta, mutta kyllä sieltä Rauhalinnan kartanon pihalta lähtee ihan luontopolku. Sitten sovimme yhtäkkiä käyvämme katsomassa uudella kodilla, kun vanhat asukkaat halusivat esitellä, mitä missäkin kasvaa (oli muuten huisin hyödyllinen pihaopastus!). Sen jälkeen kello kävikin jo niin paljon, että WAMin sai unohtaa, toinen teatteri oli mennyt ohi ja oikeastaan olikin mukavampi ajatus jäädä kotiin kupsuttamaan. Siivosimme autoa ja takapihaa, pyörittiin hiekkalaatikolla ja paistateltiin päivää. Hetken päästä totesimme taas, että ei kai jaksa lähteä sinne toiseenkaan teatteriin, ollaan kotona vaan. 

Ja niin ne kotihiiret jäivät taas kotiin. Päiväunia nukkuvien lasten kanssa päivä rytmittyy aika luontevasti kotona, joten sitä tulee helposti jäätyä senkin vuoksi kotinurkkiin. (Minusta ehkä liiankin usein, sillä olisihan se kiva käydä välillä ihmisten ilmoillakin - "kotiäitinä" kun aika paljon olen muutenkin kotona.) Mutta mikäs meillä täällä - kotona on mukavaa. E keksii aina jotain pientä puuhaa ja J touhottaa päättömänä pitkin lattioita. 

Päivän ulkoiltua oli tullut hirmu nälkä, ja lohkoperunoiden valmistuminen tuntuikin kestävän tällä kertaa ikuisuuden. Keksin pientä odottelupuuhaa E:lle, hän sai taitella lautasliinoja. Aikamoiseen pikkupakettiin hän ne aluksi taitteli, ja tunki puoliksi lautasen alle, mutta laittoi sitten kuitenkin lautasen viereen ihan perussetiksi. Hauskannäköistä puljaamista! :) Kuten oli myös nöpön parsakaalin tutkiminen... Ruokana viikonloppuvakio, paistettua kalaa, salaattia ja perunoita/kasviksia.

Pekaanipähkinät olivat ihan täydellisen tajunnanräjäyttävä yhdistelmä homejuuston ja päärynän kanssa!!

Illalla nukkumaan mennessä juttelemme E:n kanssa aina "päivän positiiviset", eli mietimme, mikä tänään on ollut kivaa. Otimme sellaisen tavaksi, kun huomasin, että E alkoi illalla harmitella kaikennäköistä, hän kun on sellainen syvällisten märehtijä, kehen lie tullut... Ja nyt hän aina muistuttaa, että "mietitään äiti taas niitä tän päivän hyviä juttuja, kun sit mä näen hyviä unia." Tänään hänestä oli kivointa, kun siivottiin yhdessä autoa ja tehtiin pihahommia, ja kun tehtiin yhdessä palapeliä. Samaa minä ajattelin hiekkalaatikolta kävellessäni - että ihaninta on kotona, kun on aikaa olla, touhuta yhdessä. Ei siihen tarvita menoja eikä meininkejä.. Niinhän se on, että lapset ovat yleensä onnellisimpia niistä arkisista yhdessä tekemisistä. Vaikka ei se silti poista sitä, että välillä on kaikille ihan virkistävää ja kiva käydä ihmisten ilmoilla! :)

Aurinkoa ja hyviä juttuja viikkoonne!

Katri

Tittididiididii...

Liput Turun Ruoka- ja Viinimessuille, sekä samaan syssyyn järjestettäville Kirja- ja Tiedemessuille on arvottu teatraalisesti ja juhlallisesti. Pienempi hoiti rumpujen pärinän ja isompi kahmi lipukkeita pinkistä koristaan. Onnettaren rooli oli selvästi mieleinen pesti.

Kiva, että messut kiinnostivat! Moni osallistui arvontaan Ruokamessujen FB-sivuillaan jakamansa linkin kautta, joten voittajissa on varmasti sellaisiakin onnekkaita, jotka olivat seuranneet tapahtumaa ja olivat joka tapauksessa menossa. Varmasti mukava yllätys siis näille kolmelle. Voittajille on ilmoitettu jo henkilökohtaisesti, mutta mikäli tulette tänne kuikuilemaan ennen kuin bongaatte tietoa muuta kautta, niin kerrotakoot yhteisesti, ...

että messuliput lähtevät Elina Kangasjärvelle, Lauri Laitiselle ja Vipelle!

Onnea teille! Postitan messuliput ykkösluokassa heti alkuviikosta, kunhan olette ilmoittaneet minulle postiosoitteenne. Ellei postiosoitetta ilmoiteta sähköpostiini (katriah12@gmail.com) maanantai-iltaan mennessä, joudun arpomaan uudet voittajat. Kiitokset Turun Messukeskukselle ja Åblogeille yhteistyömahdollisuudesta! Viikonloppuna sitten messuilemaan. En tiedä vielä, menenkö perjantaina vai sunnuntaina...

Jep, mutta nyt lauantai-illan viettoon! :) Alan kaulita pitsataikinaa, sauna lämpiää ja muut ovat hiekkalaatikolla leikkimässä (pienin tosin taisi juuri päästä iltapäikyille). Leppoisaa lauantaita! Instan puolelle varmaan pitsakuvia taas! :D Ruokafiilistelijät löytävät sieltä nimimerkillä katriah.

Mano vai muu?

Keittiösuunnitelmien parissa taas... Paras tapa viettää perjantai-iltaa eikö niin? :) Taustalla pyörii Vain elämää, jota en ehtinyt lasten nukutukselta katsoa oikeaan aikaan kokonaan. Olen käynyt Kvikin suunnittelijan kanssa luonnostelemassa keittiötä uuteen kotiimme, mutta loppuhiominen tehdään sitten kun nähdään, miten seinät lähtevät kaatumaan. Kvikin Mano on viehättänyt silmääni jo pari vuotta, ja nyt ihan livenä liikkeessä ihasteltuna se vaikuttaa vielä ihanammalta. Mattavalkoinen kaapisto voisi saada kaverikseen joko harmaan tason, tai sitten samanlaisen tammitason kuin nykyisessäkin keittiössämme. Tässä ensimmäisessä kuvassa lattian sävy näyttää aika samanlaiselta kuin uuden kodin lattiaan luultavasti saadaan. Siihen tuo vaalean harmaa, betoninsävyinen taso näyttää mätsäävän aika pehmeästi.

Kuva

Mano-keittiön ilme on linjakas, koska alaovet ovat kaikki samanlaisella etusarjalla, jos oikein ymmärsin. Eli vaikka oven takana olisi kaappi tai astianpesukone, näyttää etusarja kolmen laatikon moduulilta. Yläkaappien neliskulmaisuudesta tykkään myös. Toinen vaihtoehto keittiön yläkaapeiksi olisi pitkän linjakkaat kaapit, mutta Kvikin vaihtoehto, leikkisän neliskulmaiset yläkaapit, ehkä jopa tetrismäisesti seinälle asetellusti olisi aika hauska vaihtoehto. 

Yllättävän vaikeaa on ollut löytää sellainen vetimetön malli, joka vaikuttaisi oikeasti hyvältä käteen ja olisi myös laadukkaan oloinen. Manossa tykkään siitä, että oven kalvotus on vedetty ihan reunan yli, eli kalvon saumoja ei näy. Ura tuntuu sopivan syvältä, muistaakseni se on vähän syvempi kuin esim. Kvikin uudessa Tinta-keittiössä. Lisäksi ylimmän laatikon ura on laatikon alareunassa - muuten ylälaatikkoa olisi vaikea saada yläpuolelta auki.

Joidenkin keittiövalmistajien "vetimettömässä mallissa" on alumiininen lista. Se näyttää myös hyvältä minusta ja vähän ryhdittää keittiötä. Yleensä niissä ovissa on kuitenkin saumoja joka reunalla, ja tällä kokemuksella tuntuu, että ne alkavat aikojen saatossa näyttää tummilta. Aina kai sinne jotain pölyä ja likaa kertyy. Mutta jatketaan vertailua, onneksi ei tarvitse vielä päättää! 

Hei vielä tämä ilta on aikaa osallistua arvontaan täällä, jos jollakulla on jäänyt huomaamatta mahdollisuus voittaa messuliput! Huomenna arvotaan sitten blogihistoriani ensimmäinen voittaja!

Leppoisaa perjantaita! Ulkona myrskyää, mutta oman kodin sohvan nurkassa on niin lämpöistä ja pehmoista. <3

Kylmästä lämpimään

Hui kun ulkona on kolea! Oikein sellainen luihin ja ytimiin menevä kylmyys. Pienessä tihkusateessa lykin vaunuja ja odotin vain sitä hetkeä kun pieni nukahtaa ja pääsen takaisin sisään. Mikäs siellä vaunuissa on tuhistessa, makuupussin lämmössä sateen pientä ripsutusta kuunnellessa, tuttia lussuttaessa... Ajatelkaa, millainen autuuden mielikuva se olisi meille aikuisille, jos tavoittaisimme tuon muiston omasta vauva-ajastamme - kun olemme saaneet nukahtaa jonkun syliin tai vaunujen keinuntaan lämpimässä makuupussissa. Se olisi sellainen 'mielen mansikkapaikka'.

Etuterassin kukatkin ovat taas vaihtuneet syksyisempiin. Myöhäiskesän kukonharjat eivät jaksaneet kauaa ilahduttaa, joten vaihdoin kertaheitolla kunnon syksyisiin. Calluna ja varsinkin hopealanka ovat niin syksyn merkkejä, että vähän aristelin niitä laittaa. Tuleeko entistä koleampi, kun nuo tervehtivät aina ovella? :) Ihana väripari kuitenkin ovat, ja sopivat vielä sinikatajankin kanssa, joka on ihan alkukeväästä asti nököttänyt samassa ruukussa ja saanut vain vaihtuvia kavereita ympärilleen. Tuo ylemmissä kuvissa taaempana näkyvä oikein tumman liila kukka on muuten iresine, sekin on koko kesän kasvanut pituutta samassa ruukussa. Sen kirkkaasta kontrastista valkoisen ruukun ja vanhan puulaatikon kanssa tykkään tosi paljon. Niin ne ilahduttavat joka päivä sisääntullessa! :)

Sisällä on onneksi lämmin, takka hohkaa lämpöä ja laittaa taas veren kiertämään. Ihana käpertyä nojatuoliin ja olla hiljaa. 

Lämpöä iltaanne! <3

Katri

Hei muuten, käykää osallistumassa arvontaan jos mielitte Kirjamessuille, tai Ruoka- ja Viinimessuille Turkuun ensi viikonloppuna (3.-5.10.)! *klik*

Kulinaristit, lukutoukat ja viininystävät - messulippuja tarjolla!

Joskus käy tuuri, ajatella! Ja vieläpä sellainen sopivaan saumaan, aivan kuin joku olisi ajatukseni lukenut. Olin nimittäin joka tapauksessa ajatellut mennä tänäkin vuonna Turun Ruoka- ja Viinimessuille, ja sitten kuulin saavani liput sinne Åblogien ja Turun messukeskuksen yhteistyön johdosta. Tämä onkin muuten ensimmäinen yhteistyö, johon lähden mukaan, koska haluan, että yhteistyö oikeasti tuntuu omalta jutulta. Ja tapahtumat ehdottomasti ovat sellaisia, koska itse ainakin tykkään mieluummin käydä erilaisissa paikoissa, syödä hyvää ruokaa ja hankkia elämyksiä kuin tavaraa - kokea mieluummin kuin kuluttaa, ainakaan turhaan tavaraan (juu aina ei ole helppoa määritellä, mitä oikeasti tarvitsee ja mikä olisi kivaa, mutta usein, kun olen riittävän kauan harkinnut (ts. jahkaillut), huomaan, etten ehkä tarvitsekaan...). 

Mutta siis tästä ilosta on toki tarkoitus teidänkin päästä nauttimaan, siksipä saan arpoa kolme kahden hengen lippupakettia mahtimessuille 3.-5.10., jolloin Turun Messukeskuksessa järjestetään Kansainväliset Kirjamessut, Pohjoismaiset Ruoka- ja Viinimessut sekä sokerina pohjalla Tiedemessut ja keräily. Viime vuonna sain liput edullisesti töistä ja kävin kyseisillä messuilla ensimmäistä kertaa. Kiersimme ensimmäisenä kirjamessut, koska ajattelimme E:n jaksavan kiertää ensin kirjamessut, kun sen jälkeen päästäisiin maistelemaan kaikenmoisia herkkuja ruokamessujen puolelle. Ja taktiikka toimi. Ruokamessujen puolella oli viime vuonna aivan ihania herkkuja, varsinkin juustoesittelijän kohdalla muistan viipyneemme kauan, olivat ihan mielettömän hyviä! Tänä vuonna hemmotellaan juustonystäviä ilmeisesti enemmänkin, sillä messusivujen mukaan tarjolla on mm. lähiruokaa, juustoja, suklaata ja viiniä. Jiii-haaa!

Sitten joskus kun on aikaa, haluaisin oppia ymmärtämään viineistäkin jotain. Hyvä viini ruoan kanssa tekee ateriasta ihan täydellisen. Työkaverini ovat aikamoisia viiniguruja ja ovat yrittäneet minulle jotain opettaa, mutta en minä niitä muista enkä erota... Tai siis erotan hyvän ja pahan, mutta en muuta! :''D Siksi pitäydynkin helposti tutussa ja turvallisessa saksalaisessa tai yhdysvaltalaisessa rieslingissä. Toimii aina, tai siis ainakin minun maallisille makunystyröilleni näiden italialaistyyppisten ruokien kanssa, joita meillä usein kokataan. Yksi todella hyvä on Kung Fu Girl, sitä ajattelin ostaa sitten jos saadaan asunto myytyä! :D Ei mikään halvin, mutta viiniin pätee sama kuin moneen muuhunkin minusta, että laatu korvaa määrän - kun hörppii harvemmin voi hörppiä parempaa. 

Tiedemessuilla emme ehtineet (tai siis emme jaksaneet, kun olimme maistelleen mahamme täyteen ja laahustaneet kirjamessut läpi kahteen kertaan, pöyhineet divarien tarjontaa jne.) viime vuonna käydä, mutta tänä vuonna voisi ehkä sielläkin piipahtaa. Toivottavasti on jotain jännää tutkittavaa lapsille... kirjamessujen puolella yritän hillitä itseni, varsinkin harrastekirjojen osalta. Keittokirjat, kaikenmaailman hyvinvointiopukset ja lasten kirjat ovat heikko kohtani. 

Teemaan sopivasti kuvituksena tämän päivän ruokia, eli lounassalaatti (lohta, fetaa, kotimaista omenaa, kurpitsansiemeniä, oliiviöljyä, balsamicoa) ja päivällinen Kotivinkin ohjeella paahdettua parsakaalia, mustapapuja ja lämmintä tahinikastiketta basmatiriisin kanssa (niin ja paahdettuja kurpitsansiemeniä tässäkin). Näyttää omituiselta, mutta oli juuri niin hyvää kuin ohjeen perusteella vaikuttikin - aivan ihanan pähkinäistä, paahteista ja mausteista! Tahinikastiketta tulee varmasti tehtyä jatkossakin, en ollut moista ennen edes keksinyt. Hummukseen käyttämäni tahinipurkki oli seissytkin jääkaapissa toimettomana jonkin aikaa.

Eli, jos haluat päästä messuilemaan näille mille tahansa (tai kaikille) messuille 3.-5.10., niin jätä kommenttisi tähän postaukseen. Kaikki messut ovat Turun messukeskuksessa saman katon alla ja kaikkiin tapahtumiin pääsee samalla lipulla. Osallistumisaikaa on perjantaihin 26.9. asti, jotta voittajat ehtivät tehdä suunnitelmia sitten ensi viikonlopun messujen suhteen. Arvon kolme kahden hengen lippupakettia. Lippupaketin arvo on 30 €. 

Kikkaillaan vielä sen verran, että toisen arvan saa klikkaamalla itsensä lukijaksi tuonne oikealle sivupalkkiin (jo kirjautuneet saavat myös kaksi arpaa, mainitse tämä kommentissasi). Tehkää itsenne näkyväksi! :)

Jätäthän sähköpostiosoitteesi, jotta saan voittajiin nopeasti yhteyden. Pyydän kotiosoitteen vasta sähköpostissa, sitä ei tarvitse kirjoittaa kommenttiin. Lähetän liput 1. lk postina heti maanantaina. 

Onnea arvontaan!

P.s. voit myös klikata tykkäämään messuista Facebookissa, jolloin kuulet kätevästi ohjelmasta.

Pohjoismaiset Ruoka- ja Viinimessut Facebookissa

Kansainväliset Kirjamessut Facebookissa

*Turun messu- ja kongressikeskus tarjoaa messuliput.

Parempia pihvejä, eli kasvisversioita

Kaikenlaista sitä unohtuu pöytälaatikoihin, tai ehkä tänä päivänä kuvaavampi nimitys olisi kameran muistikortille tai tietokoneen loputtomiin valokuvakansioihin. Kuvaan aika paljon ruokiakin, mutta melko harvoin julkaisen ruokakuvia ja -ohjeita blogissa. Tai no, ehkä kerran viikossa eli aika usein, mutta en niin usein kuin voisi. Mutta koska en halua tästä varsinaista ruokablogia, säilyköön nämä kotikokkailut sellaisena satunnaisena lisänä, omana reseptipankkina ja ehkä joskus myös jollekin inspiraationa. Viime aikoina on tullut kaivettua blogin kätköistä useampikin resepti, esimerkiksi omenakaurapaistos, kotimysli ja tomaattikeitto. Kätevää, kun ei viitsi etsiä taas uutta ohjetta netistä, ja muistaa tiettyjen reseptien onnistuneen aina ennenkin.

Viime aikoina on löytynyt taas into ruoanlaittoon ja juuresaikahan on mainiointa kasvispihvejä ajatellen. Osa näistä tämän postauksen kuvista on kyllä jo monta kuukautta vanhoja (huomaa kuvistakin...), mutta samoilla ohjeilla vähän soveltaen olen tehnyt monesti samantyylisiä pihvejä. Kasviksissa on niin paljon makua, että ei haittaa vaikka soveltaisi, nämä hupenevat aina lautasilta alta aikayksikön. Kasvispihvejä pitäisi jaksaa tehdä aina tuplamäärä, koska ne ovat niin järjettömän hyviä, että seuraavaksi päiväksi ei montaa jää.. :) Kastikkeena toimii aina kylmä kastike turkkilaisesta jugurtista (tai kermaviilistä tai ranskankermasta) tehtynä.

Kesäkurpitsapihvit:

1 iso kesäkurpitsa
2 perunaa
hippunen suolaa
2 munaa
100 g fetaa
1/2 dl auringonkukansiemeniä
1/4 dl korppujauhoja/vehnäjauhoja
pippuria, suolaa yrttejä

Raasta kesäkurpitsa ja perunat, ripota päälle suolaa ja laita valumaan lävikköön puoleksi tunniksi. Puristele nesteet hyvin pois ja lisää muut aineet. Lätkyttele pihvejä ja paista miedolla lämmöllä, jotta ei käy niin kuin minulla melkein aina - pinta ottaa liikaa väriä. Koska joudut välillä seisoskelemaan lieden edessä ja tarkkailemaan sopivaa kääntöaikaa, käy ekojen pihvien paistuessa laittamassa Spotifystä joku hyvä soittolista soimaan. 

Punajuuri-kikhernepihvit:

Ohje Yhteishyvästä, löytyy tämän linkin takaa. Taikinastani tuli tosi löysää, joten reunallinen lettupannu olisi ollut tosi tarpeen. (Sellainen valurautainen pikkulettupannu täytyy muuten ehdottomasti hankkia. Uudessa kodissa on puuliesi, ja tokihan se käy induktiollekin. Valurautapannulla tulee ihan parhaat pihvit.. Katselin sellaista yhtenä päivänä Kontissa tosi edullisesti, mutta voiko valurautapannu mennä huonoksi? Vai eikö se vain parane vuosien myötä?)

Kikhernepihvit:

2 tlk kikherneitä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 munaa
0,5 dl korppujauhoja
0,5 tl jeeraa eli juustokuminaa
1 tl korianteria
1 tl persiljaa
0,5 tl suolaa
ripaus sokeria
(2 rkl turkkilaista jugurttia)

Hurauta kikherneet, sipuli ja valkosipuli tehosekoittimessa. Lisää joukkoon munat ja kaikki mausteet. Lätkyttele ja toimi muutenkin kuin edellä.

Punajuuripihvit:

n. 400 g punajuuria
1 tlk kikherneitä
0,5 dl korppujauhoja
0,5 dl kaurahiutaleita
1 muna
1-2 rkl rypsiöljyä
1 tl timjamia
suolaa
pippuria

Nämä pihvit tehdään raa'asta punajuuresta, toisin kuin edellä olevat punajuuripihvit. Minä tykkään enemmän näistä, kun on hyvin purutuntumaa jäljellä... Murskaa kikherneet tehosekoittimessa ja raasta raa'at punajuuret. Sekoita loput ainekset taikinaan. 

Juurespihvit:

n. 1 l raastettuja juureksia (laitoin 2 palsternakkaa, 2 perunaa, 150 g juuriselleriä ja loput porkkanaa)
1 sipuli
3 munaa
1 dl nestettä (e. maitoa tai vettä)
0,5 dl korppujauhoja
0,5 tl basilikaa
0,5 tl timjamia
0,5 tl rakuunaa
1 tl suolaa
2 rkl vehnäjauhoja

Laita korppujauhot turpoamaan nesteeseen. Raasta juurekset ja hienonna sipuli. Lisää mausteet ja muut loput ainekset korppujauhoseokseen ja sekoita sitten myös juurekset joukkoon.

Vastaavanlaisen reseptikoosteen olen tehnyt aiemmin keitoista, se löytyy täältä. Ja tietty tuolta tunnisteen 'reseptit' alta kaikki... Ja hei ajatelkaa mikä munkki - juuri tänään kun ajattelin koota tällaisen pihvikimaran (!), kuulin kivasta ruoka-aiheisesta yllätyksestä, josta tekin pääsette mahdollisesti iloitsemaan. ;) Palataan siis asiaan siihen liittyen tällä viikolla...

Maukasta viikonalkua!

Katri

Lauantaiheipat

Voitteko kuvitella millaiseen kuntoon saa 80 neliön asunnon yhden puolikkaan päivän aikana? Eilen illalla oli näyttö, ja tänään meni 1,5 tuntia kun sain siivottua edes isoimmat pois pöydiltä, laitettua tiskit ja pari koneellista pyykkiä. Sitä on vaikea edes kuvitella, miten paljon lapsiperheessä ehtii tapahtua muutaman tunnin, oikeastaan vain illan ja aamun aikana. Eilen illalla kun siivosin yksin (mies opinnoissaan) hiki hatussa ennen näyttöä, yllätin isomman neidin kiipeämästä keittiön yläkaapeille hakemaan vesivärejä, pensseleitä ja vesiastiaa. Hän ajatteli ruveta maalaamaan. Kaamean pettymyksen jouduin tuottamaan, kun ei nyt oikein ollut sopiva aika... Ja sitten taas siivoamaan niitä takaisin kaappeihin. Ja kohta järjestämään uudelleen neidin huone. No, se on semmoista aina joskus... Onneksi ei aina tarvitse siivota yksin. Mutta kyllä yhden puuhakkaan viisivuotiaan ja yhden kalusteita pitkin kävelevän (ja kaatuilevan) vauvan kanssa sellaisen tiptop-näyttökunnon saaminen on yllättävän haasteellista.

Mutta tulevat ne päiväunet ja kahvitaukokin, JES! Keittiö raivattu ja lauantaikukat aseteltu, lauantaifiilis on täällä. 

Rentouttavaa viikonloppua teillekin! :)

Katri

Unelmien keittiö - toteutettavissakin vielä!

Kuva

Oijoi, katsokaa tätä keittiökauneutta!! Kaikki on niin silmää hivelevää, täydellisiä kontrasteja! Alkuperäinen lautalattia (meille tulee hieman valkoisempi), tosi yksinkertaiset uralliset laatikostot ja upea tiiliseinä. Huoh... 

Asuntokaupat tosiaan lähenevät ja pää sauhuaa ideoita keittiön varalle. Keittiöön täytyy tehdä aika paljon muutoksia, koska nykyisellään se on liian pieni meille. Haluamme, että keittiö, ruokailu- ja oleskelutilat ovat yhtenäistä tilaa, mutta tällä hetkellä välissä on paljon seiniä ja liian pieniä oviaukkoja. Talossa on tosi erikoinen pohjaratkaisu, näytän sen jossain vaiheessa. Huvikumpumaisen pohjaratkaisun ja mielenkiintoisten arkkitehtonisten yksityiskohtien vuoksi taloon ihastuimmekin.

Jotenkin tosi sääli purkaa ja puhkoa joitakin seiniä, koska ne ovat omalla tavallaan laajennuksen ja vanhan osan yhdistämisen suola, mutta toiminnallisuuden vuoksi se on aika ehdotonta. Kirjoittelen keittiöstä ja suunnittelemistamme muutoksista joku päivä tarkemmin, mutta nyt täytyy alkaa hahmotella keittiötä millimetripaperille - mies kävi tänään ottamassa mittoja. 

Ai niin, siis elättelen toiveita, että tuollaista vanhaa tiiltä saisi purettua irti talon alkuperäisestä ulkoseinästä, joka tällä hetkellä on keittiön ja ruokailutilan välissä. Tiilen päällä on kuulemma rappaus, joten en tiedä, onko se ihan mahdoton homma saada rappaus irti tiilistä. Rouheiseksihan ne saavat jäädä, mutta onkohan se ihan hölmöläisen hommaa? No, sen tietää vasta sitten kun on saatu leka heilumaan.. Ihanaa olisi myös jättää tiiliseinää näkyviin keittiön ja ruokailutilan väliin hieman.

Kuva

Kuva

Kuva

Tässä vielä muutama samantyylinen inspiraatiokuva, näitä on ihana löytää. Mukavaa loppuviikkoa, sehän on taas jo perjantaikin huomenna, jes!!

Katri

Miten päin tässä maailmassa oikein pitäisi olla?

Törmäsin tänään Facebookissa linkattuun blogitekstiin Nakit ja mutsi -blogista ja jaoin sen omallakin aikajanalla. Siinä on todella osuvasti kuvattu niitä yhtäaikaisia "vaatimuksia", joita meille eri tahoilta syydetään. Lukaiskaapa se ihan alkuun tästä. Kirjoittaja oli niin taitavasti ja humoristisesti pukenut sanoiksi sen kaiken ristiriitaisuuden, jota olen itsekin välillä pyöritellyt ja ihmetellyt. Pääsen nyt itse paljon helpommalla, kun ei tarvitse kuvata tätä ilmiötä niin paljon, Päivi teki sen puolestani tekstissään.

Kirjoitin Fb-jakoni alustukseksi "Päivän helpotus - jonkun muunkin mielestä tuntuu siltä, että vaikka miten tekisi niin aina se on kuitenkin jonkun mielestä väärin. Loistokuvaus tämänpäivän ristipaineesta! Kieltämättä välillä yhtäaikaa turhauttaa ja huvittaa nämä monenlaiset 'vaatimukset'.." Sitten eräs ystäväni kommentoi, että blogiteksti kertoo siitä, miten tärkeää on osata tehdä valintoja ja tunnistaa, mitä hyvä elämä merkitsee itselle. Ja että onhan ihmisillä aina ollut eri käsityksiä siitä, mikä on oikein ja hyvää, mutta kirjo tulee nyt näkyvämmäksi blogien ja somen, esim. erilaisten keskustelujen kautta.

Mietin hetken, että enkö muka tiedä, mitkä asiat ovat itselleni tärkeitä, koska tämä teksti kolahti ajatuksiini niin hyvin. Nyökkäilin osuville huomioille ja toisaalta hymähtelin turhautuneena kaiken ristiriitaisuudelle. Välitänkö siitä, mitä muut ajattelevat? Koenko jonkinlaista painetta tehdä asiat "oikein"? Ihmisen perustarpeita on tuntea kuuluvansa yhteisöön ja olla siinä hyväksytty, sekä toimia rationaalisesti, järkevästi. Tässä valossa on ihan luonnollista, että jonkun verran sitä aina miettii, minkä yhteisössä ajatellaan olevan oikein sekä järkevää. Välillä ärsyttää tosi paljon se, kun tuntuu, että tekee miten tahansa, niin aina asialla on kääntöpuolensa ja jonkun mielestä se on väärin. Tai ainakin on parempia tapoja toimia. Päivin blogitekstissä tuli niin konkreettisesti esiin, että on monia tapoja toimia oikein, koska ihmiset arvostavat eri asioita.  Jokainenhan haluaa toimia oikein, olla hyvä vanhempi ja ihminen nyt ainakin. Mutta mitä se hyvä ihmisyys tai hyvä vanhemmuus sitten tarkoittaa? Siitä on jokaisella oma käsitys.

Esikoisen aikana "oikein tekeminen" sai ihan uudet mittasuhteet... Joka asiaan oli yhtä monta oikeaa tapaa kuin oli neuvojaakin. Kommentointi ja neuvonta alkoi jo odotusaikana - aloimmehan odottaa lasta nykyisen mittapuun mukaan nuorina ja minä vielä opiskelin ja tein osa-aikatöitä. Vaikka tämä oli meille odotettu asia ja toiveiden täyttymys, kauhistelijoita ja vahingosta tiedustelijoita riitti. Oli toki niitäkin, jotka kannustivat, että onpa hyvä saada lapset nuorina ja opiskeluaikana, mutta pääsääntöisesti päänpyörittely oli yleisempi reaktio. Sitten alkoi raskausajan syömiseen ja vatsan muotoon kommentointi, myöhemmin imetykseen, kiinteisiin, sormiruokailuun, kantamiseen, vessahätäviestintään, nukahtamiseen ja virikkeisiin liittyvä besserwisseröinti, puhumattakaan päivähoidon aloituksesta... vain muutamia mainitakseni, ja tämä kaikki ensimmäisen vuoden aikana. 

"E kuulee, kuuntelen!" Isi kauempana: "Kävelkää noin 30 askelta eteenpäin, me nähdään teidät nöpön kanssa." :D

Radiopuhelimet olivatkin hauska ekstra retkellä, kun sieniäkään ei löytynyt.. :D

Nuorena äitinä olin kyllä vähän hukassa oman äitiyteni kanssa, eikä ihme, kun tuntui, että pitäisi olla niin monella tavalla äiti ja ihminen. Toisaalta pitäisi mennä aikaisin töihin, jotta olisi kunnon työteliäs kansalainen, mutta toisaalta pitäisi olla lasten kanssa kotona, koska he tarvitsevat sinua enemän kuin työelämä. Hirveä moraalikysymys tehty siitäkin asiasta! Ehkä viimeistään tämän ison kysymyksen pohtiminen silloin esikoisen vauva-aikana sai minut tajuamaan, että jos aikoo välittää muiden mielipiteistä, niin on aivan sama miten tekee, koska se on kuitenkin jonkun mielestä väärin. Siispä on parempi olla välittämättä. Ja tässä tulemme dilemman alkupäähän - on vaikeaa olla täysin välittämättä, koska elämme kuitenkin erilaisissa yhteisöissä, joissa vallitsevat tietynlaiset arvot, normit ja kirjoittamattomat säännöt hyvästä elämästä. Ja lisäksi se, välittääkö eriävistä mielipiteistä on eri asia kuin se, onko niillä mitään merkitystä. Harva on niin kova, että arvostelun edessä mikään ei liikahda eivätkä tunteet värähdä, mutta ei muiden käsitysten silti tarvitse horjuttaa omia arvoja.

Vuodet ja vanhemmuus ovat kasvattaneet onneksi myös minua, ja nykyään osaan aika hyvin olla välittämättä muiden mielipiteistä. Varsinkin äitiyteen liittyy niin paljon ihanteita (ja myyttejä), ettei sellaista "täydellistä äitiä" ole olemassakaan. Näille ihanteiden ristiriitaisuuksille linkkaamassani blogitekstissäkin naureskeltiin. Tärkeintä on pyrkiä sellaiseen vanhemmuuteen, joka itselle ja omalle perheelle tuntuu hyvältä. Jos ei tykkää leipoa pullaa, niin ei tarvitse olla pullantuoksuinen äiti! Tai jos ei tykkää potkia palloa, niin ei tarvitse yrittää opettaa palloilujuttuja! Varmasti löytyy muita tapoja tehdä kivoja asioita yhdessä. Minä kun en osaa leikkiä, niin mielelläni kokkaan lasten kanssa, tai vaikka teen palapeliä. Sitten saatan "ihailla" toista äitiä, joka jaksaa leikittää lapsiaan, mutta jolle ruoanlaitto ei ole sydämenasia. Lapset kuitenkin varmasti muistavat ne yhteiset puuhat, ihan sama mitä silloin on tehty. 

Jäin vielä miettimään sitä ystäväni huomiota, että onhan ihmisillä aina ollut erilaisia arvostuksia ja tapoja toimia, mutta tänä päivänä ne tulevat näkyvimmiksi (ja siten myös vertailtaviksi) esimerkiksi blogien kautta. Se on kyllä ihan totta. Ennen yhteisöt olivat pienempiä ja tiiviimpiä, eivätkä välttämättä niin heterogeenisiä, jos vertaa esimerkiksi nykypäivän verkkoyhteisöihin. Kommentoin ystävälleni vielä, että "vaikka tietäisi, mikä itselle on tärkeää, niin aina ei jaksaisi kuunnella sitä toisten toitotusta, mikä on oikein tai väärin". Sitten hoksasin, että eihän kyse ole välttämättä siitä, että kukaan toitottaisi omia mielipiteitään ainoina oikeina. (Ainakaan enää nykyään, esikoisen aikana tosin törmäsin aika fanaattisiinkin neuvonantoihin.) Lehtiä ja blogeja lukiessa vain saattaa tulla sellainen olo, että varmasti tuossakin elämäntavassa on puolensa. Joku perustelee perheensä harrastuskuvioita, vapaa-ajanviettoa, ruokavaliota, rahankäyttöä jne., niin sitä miettii välillä, voitaisiinko mekin, tai jyrkemmin - pitäisikö meidänkin tehdä noin? Esimerkiksi minulle on tärkeää tehdä ja syödä hyvää ja terveellistä kotiruokaa. Sitten joku kertoo lehtijutussa/blogitekstissä, että käyttää aikansa mieluummin lasten kanssa touhuamiseen kuin ruoan laittamiseen. Väkisinkin mieleen hiipii pieni piikki, että käytänkö minä sitten aikani väärin? Jos kunnon äiti käyttää aikansa mieluummin lasten kanssa kuin ruoanlaitossa (siis ihan kuin ne poissulkisivat toisensa)? Tämän ajatuksenjuoksun lopuksi tulin siihen tulokseen, että harvoin kukaan tarkoittaa arvostella toisia. Useimmiten kyse on vain omien (omalle perheelle) hyväksi havaittujen juttujen jakamisesta. Se onkin sitten lukijasta kiinni, miten asian tulkitsee. 

Omia toimintatapoja onkin mielestäni hyvä välillä kyseenalaistaa. Rakastan lukea lehtiä ja blogeja, koska saan uudenlaisia näkökulmia ja ymmärrän erilaisia ihmisiä paremmin. (Blogimietteistä kirjoittelinkin muuten aiemmin täällä. Tärkeintä näissä ajatusleikeissä on kuitenkin ehkä se, että loppujenlopuksi löytää tyytyväisyyden ja luottamuksen omiin valintoihinsa. 

Tästä tulikin melkoinen ajatuksen juoksu, jolla ei välttämättä ole sen paremmin päätä kuin häntääkään. Niin ja tähän avautumiseen ei muuten millään tavalla liity mitään draamaa. Jäin vain miettimään aamuista blogitekstiä ja niitä ajatuksia, joita se ja lyhyt keskustelu ystävän kanssa herätti. Summa summarum - voisin tiivistää tämän kilometripohdinnan siihen, että minusta ei koskaan voisi tulla poliitikkoa, koska katson asioita aina liian monelta kantilta ja yritän ymmärtää kaikenlaisia näkökulmia ja toimintatapoja. Pessimistin motto olisi, että "teet niin taikka näin, niin aina se on jostain näkökulmasta väärin", mutta optimistisesti käännettynä sama asian voi ilmaista niin, että valintojen oikeellisuutta ei tarvitse sen kummemmin perustella, kun hyväksyy sen, että aina jollain olisi sanansa sanottavana. Karkeasti sanottuna - kun toiseen suuntaan kumartaa niin toiseen pyllistää.

Huih, oikein hengästyttää, mutta sainpa ehkä Päivin tekstin avustuksella puettua sanoiksi näitä monimutkaisuuksia, joita olen pienessä päässäni pyöritellyt. Kuvitus on täysin off topic, kesäretkeltä Kuusiston Piispanlinnan raunioilta ja syksyiseltä sieniretkeltä.

Nyt, hyvää yötä ja aivolepoa! :)

Katri

Tyyli-ilta Friendtex:n parissa

Miten olen unohtanut sellaisen mahtavan konseptin kuin vaatekutsut? Viime aikoina olen usein todennut, että rahat säästyvät mukavasti, kun ei ole aikaa käydä vaatekaupoilla, mutta kääntöpuolena on ankea vaatekaappi täynnä vääriä kokoja, värejä ja yhteensopimattomia juttuja. Lasten kanssa vaateostoksilla käynti on hieman haastavampaa, ja iltaisin sitten taas täytyy olla aika painava syy, että tulee lähdettyä kodin rauhasta. Yhtenä sunnuntaina, kun halusin lähteä tuulettamaan päätäni kaupungin ihmisvilinään ja katselemaan kaupoille, havahduin keskellä Hansaa miettimään, mitä ihmettä teen täällä? En oikeastaan tarvitse mitään, enkä jaksa alkaa katselemaan valtavia valikoimia, tunkea sovituskoppiin, pukea päälle ja hakea uutta kokoa, miettiä minkä kanssa tämä voisi sopia ja miten asustaisin... Käännyin kannoillani ja huristin takaisin kotiin lukemaan satukirjaa sohvalle iso neiti kainalossa. Olen niin tavallinen ja mukavuudenhaluinen, että yleensä vedän päälleni mitä ensimmäisenä käteen osuu. Ja koska minulla ei ole mitään luontaista tyylitajua, enkä ehdi/jaksa sovitella erilaisia kokonaisuuksia, jämähdän helposti samoihin tuttuihin ja turvallisiin vaateparsiin.

Siksi tartuinkin heti tilaisuuteen, kun Villa Puomin Hanna ehdotti, että voisi järjestää meille Åbloggaajille tyyli-illan, jossa saisimme kuulla syksyn vaatetrendeistä ja värimaailmasta, sekä pääsisimme oikein stailattaviksi. Kyllä huomasi, että muodin parissa työskentelevällä on silmää löytää kunkin persoonalliseen tyyliin sopivia juttuja. Moni tunnusti pukeutuvansa yleensä mustaan, koska se on helppoa. Oikeastaan musta on aika kova, eikä välttämättä lainkaan imarteleva. Minä opin, että hennot murretut värit valkoisen kanssa tuovat säilyttävät lämmön kasvoillani, koska hiuksenikin ovat lämpimän ruskeat. Kannattaa kuulemma katsoa silmiensä väriä - sieltä saattaa löytää uuden turvavärinsä. Minä en ole koskaan uskonut sinisen sopivan minulle, mutta nyt kokeilin tummaa, navyn sinistä mekkoa, joka oli kuulemma ihan nappi minulle. Luonnollisesti itselläni ei ole siitä kuvaa, koska kamera lojui tuolloin laukussa, harmi... Kuvailin kyllä mielelläni muita, joten tässä paremmista linssiludeista ja tottuneemmista poseeraajista muutama otos (luvalla toki). ;)

Hanna ja Kira esittelivät meille syksyn mallistoa ja neuvoivat pukeutumisasioita. Kira tekee myös Friendtexin muotinäytökset kaikkialle, joten hänellä oli aika hyvä silmä kokonaisuuksille. Ilta loppui niin lyhyeen, että meinasimme unohtaa juoda kahvit! :D Vielä jäivät korut ja kengät kokeilematta kunnolla. Yksiä konjakinvärisiä nahkakenkiä kokeilin jalkaan, enkä ole muuten aikoihin pitänyt mitään niin pehmeää jalassani... Ihanan tuntuiset! Ja niin kauniin väriset...

Muistan, että äitini järjesti meillä kotona joskus 15-20 vuotta sitten Friendtex-kutsut. Minähän olin silloin joku esiteini, joten mielikuvani Friendtexistä oli vähän keski-ikäinen (silloinhan kaikki yli 25-vuotiaat vaikuttivat keski-ikäisiltä! Joka muuten tuntuu olevan aina vain laveampi käsite...). Siksi olikin ilahduttavaa huomata, että mallisto onkin aika nuorekas ja raikas, erityisesti Once-mallisto. Yllätyin myös hintaluokasta, luulin näiden olevan kalliimpia, mutta sanoisin, että jossain Vilan ja Espritin välimaastossa ehkä pyörivät. Plussaa persoonallisuudesta, vaatteissa on usein jokin juju. Mieleen jäivät kutkuttamaan muutama juttu, esim. vaalean mallin päällä oleva paita (sinistä huivia pitäisi nyt myös uskaltaa kokeilla!) ja tummalla naisella oleva reikäneule, ehkä turvallisena valkoisena. Ja sitten se nahkarotsi, joka näkyi eilisessä postauksessa päälläni. Hieno tausta oli muuten kuville tuo vanha navetan seinä, sääli, että oli jo aika hämärää. Alla olevat kuvat Friendtex Finlandin pressikuvista tai Facebook-sivulta.

Tästä tuli ihan sellainen fiilis, että heti kun joku järjestää vaatekutsut, lupaan olla mukana! Paljon mieluummin sovittelen vaatteita ihmisten kanssa, kuin tuskailen yksin sovituskopissa, enkä kuitenkaan saa kunnon asukokonaisuutta kuntoon. Kaupan päälle saa loistovinkit ja hyvät naurut!

Ovatko tällaiset vaatekutsut teille tuttu juttu? Onko muuten jollain muulla firmalla tällaista aikuisten vaatteiden kotimyyntiä?

Suuret kiitokset Hannalle ja Kiralle vinkeistä!! Niin ja siitä ihanan samettisesta sosekeitosta... <3 Ja kiitos nahkatakkipeukutuksista, täytyy laittaa harkintaan se tosissaan! ;)

Rentouttavaa viikonloppua! Minusta taitaa flunssa ottaa nyt voiton, ensimmäistä kertaa vuoteen. Ja aivan kuin olisi sama tauti kuin viimeksi - ääni meinaa murtua... Mutta mites olet hiljaa lasten kanssa?