Vihersisustamisen kautta jouluun

Tiedättekö mikä on paras tapa virittäytyä jouluun? Veikkaan, että arvaatte, sillä myös Kotilaiturin Kati kertoi juuri käyneensä lähestulkoon pyörtymässä Tanskalaisessa kukkakaupassa... Käykäähän kurkkaamassa, ihastuin erityisesti ideaan kieputtaa juuttinarua hyasintin sipulin ympärille! Ja siis se paras tapa virittäytyä jouluun, ihan selkeästi jotain kukkahommia... Olen melko varma, että melkein mikä tahansa kukkien tai vihreän kanssa hääräily saa endorfiinisi hyrräämään ja stressihormonit laskemaan, mutta jos ei meinaa tehota, niin käynti kukkakaupassa tai puutarhamyymälässä on takuukeikka joulumielelle. Ihanaa, kun monissa kukkakaupoissa on nykyään muutakin kodin somistusta, ovathan viherkasvit ja kukat selkeästi osa sisustusta.

 

 

Kuka muuten muistaa vanhan Kauppilan? Siis sen puutarhamyymälän Turun eteläpuolella. Olen käynyt siellä viimeksi pari vuotta sitten kesäkukkaostoksilla, ja tällä viikolla kun piipahdin katsomaan joulukukkia, niin en ollut uskoa samaksi liikkeeksi. Mietin ensin, onko kaikki vaan kauniiden jouluesillepanojen ansiota, mutta selvisihän se sitten lehdestäkin - Kauppila on tuotu tähän päivään ja tunnetaan jatkossa nimellä Flör. Oi, tykkään tuosta uudesta ilmeestä kyllä!

 

 

 

Tajusin, että en ollut käynyt siellä pariin vuoteen sen vuoksi, että minulla oli jotenkin tosi nuhjuinen mielikuva paikasta, ehkä pysähtynytkin. Siitä asti, kun menin yhdeksän vuotta sitten kesätöihin puutarhamyymälään, olen kantanut kukkakipinää sisälläni ja rakastanut kierrellä puutarhamyymälöissä ja kukkakaupoissa. Viime aikoina vaan olen ihmetellyt, mistä kaikki hankkivat ihanat kukkasensa ja erityisesti leikkovihreät, pitkät eukalyptuksen oksat ja kaikkea vähän erikoisempaa. Niin, pariin vuoteen ei tullut poikettua, mutta tällä viikolla oli pakko mennä heti uudelleen kameran kanssa heilumaan! Jos vihreään haksahtanut sisustaja näkee niin paljon kaikkea silmää hivelevää, niin eihän sitä voi jättää kuvaamatta, eihän? Esimerkiksi noita alla olevia ilmakasveja (tillandsioita) olen etsinyt vaikka mistä..

 

 

 

Joulu on tänä vuonna ihanan maanläheinen. Parasta siinä on se, että kotiin saa kaunista ja luonnollista tunnelmaa vähällä vaivalla, ja ehkä jopa oman pihan antimista. Silti koti ei näytä liian koristellulta. Hauskan näköinen idea oli laittaa koivun (?) oksista peite ruukulle. Siitä tulee vähän pesämäinen vaikutelma. Nyt saa olla risuista ja rosoista!

 

Joko teillä on somistettu joulua kukkasin? Minä en ole vielä päässyt kunnolla vauhtiin, mutta nyt on kyllä vaarana että lähtee mopo käsistä kun alkaa ideoita lennellä... Ja kaiken kukkuraksi tuolla Kauradun Flörissä on joulun avajaiset nyt lauantaina ja sunnuntaina! Ensimmäiset hyasintit ainakin (aion kokeilla sitä lankakieputusta) tulee varmasti hankittua, ja ehkä vähän havuja.. Valkoinen leikkoamaryllis on kyllä minun jouluni ultimaattinen suosikki, se kestääkin ihanan pitkään. Katsotaan, mitä löytyy!

 

Toivottelen siis ihanaa joulukuun ensimmäistä viikonloppua, ja inspiraatiota joulun laittoon!

 

FB | IG

 

Katri

Taikaa Turussa

Ei täällä suotta mainosteta Turkua joulukaupungiksi. Viime viikolla silmiini sattui ehkä jostain paikallislehdestä juttu Satusilloista. Ohikulkijat ihmettelivät kymmeniä ja taas kymmeniä kuusia, jotka oli raahattu Kirjastosillalle ja Teatterisillalle. Arvailuista huolimatta joulukuusimyyjäisistä ei ollut kyse, vaan tempauksesta pukea Aurajoen yli kulkevat kävelysillat jouluun. Lähdimmekin katsomaan Teatterisiltaa ihan varta vasten sunnuntai-iltana synttärijuhlien jälkeen. Väkeä oli yllättävän vähän paikalla, vaikka Satusiltojen avajaiset olivat tuona nimenomaisena ensimmäisenä adventtina olleet pari tuntia aiemmin. Tuuli oli aika hyytävä, mutta tarkenimme kuitenkin tehdä pienen kävelykierroksen keskustassa. Eskimoiksi pukeutuneina kävelykierroksemme kulki Stockmannin näyteikkunoiden kautta tunnelmalliselle Satusillalle, ja voitte vaan uskoa, miten tohkeissaan lapset olivat tästä joulunavauksesta!

 

 

Stockmannin näyteikkuna yllätti tänäkin vuonna. Isompi tiesi jo viime vuoden perusteella odottaa jotain spektaakkelimaista. Hän muisti, että sensorin edessä kättä heilauttamalla satumaailmassa tapahtuu taas jotain yllättävää. Näkymättömät siimat vaan viuhuvat ja ikkunan takana eläinten maailma elää omaa tarinaansa välittämättä ohikulkevista kiireisistä. Eipä silti, kyllä näyteikkuna tuntuu hyvin pysäyttävän ihmisiä hetkeksi uppoutumaan toiseen todellisuuteen. Miltäköhän tuo elämys lapsesta tuntuu? Huokailuista ja ihanan hokemisesta päätelleen aika ikimuistoista varmaan..

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pari korttelia alas aurajokirantaan, ja Teatterisilta loisti jo kaukaa, vaihtaen tiheään väritystään. Sillalla sai kirjaimellisesti sukeltaa satumaailmaan, sillä siellä kuului myös tonttujen kuiskutusta ja ehkä muistaakseni myös jotain hentoa musiikkia. Tuolloin en sitä tiennyt, mutta myös Kirjastosilta on puettu Satusillaksi, ja kuusia on silloilla peräti 200!

 

Hieno tempaus naapurikaupungilta, ihania ilmaisia huveja! Näistä, jos mistä tulee joulumieli, vai mitä? Ja hei, ihanaa joulukuun alkua!

 

FB | IG

 

Katri

 

 

 

Vaatteiden ostamisen vaikeus - ja helpotus

Minä olen ihan toivoton vaateasioissa.. Tai ehkä ei voi sanoa toivoton, koska se vaikuttaisi siltä että asialle ei pystyisi tekemään mitään. Sanotaan pikemminkin, että se vaan on alue, joka ei jaksa minua kiinnostaa. Haluaisin kyllä olla pukeutumisesta kiinnostunut, ja totta puhuen usein mietin, että ehkä jopa pitäisi olla, ainakin työlookista.

Olen ehkä jollain tapaa löytänyt oman makuni, mutta toisaalta olen kuulemma liiankin kriittinen sen suhteen, mikä minulle sopii ja mikä muka ei. Kuvittelen näkeväni rekistä tai ihan vaan paitaa olkapäistä roikottamalla, että ei se kuitenkaan sovi. Tarvitsisin varmaan oikein pukeutumisneuvojan konsultaation. Ehkä jopa pikemminkin henkilökohtaisen vaateshoppailijan, kuten eräs työkaveri minulle tuhahti kun valitin, että en ehdi enkä jaksa lähteä vaatekaupoille. Hän ihmetteli, miksi en sitten tilaa verkkokaupoista, mutta tyrmäsin senkin sillä, että olen päivittäin paljon koneella muutenkin töissä, ja iltaisin kuvien käsittelyn ja myös tämän blogin merkeissä. Verkkokauppojen ongelma minulle on lisäksi se, että valikoimaa on liikaa. En jaksa sitä loputonta selailua, ja varsinkin siellä tyrmään kaikki pelkän kuvan perusteella. 

Jos jostain, niin ajastani olen tarkka, enkä halua kuluttaa sitä haahuillen kaupoissa, enkä toisaalta selaillen loputonta kuvavirtaa erilaisista vaatteista, joista en osaa kuitenkaan nähdä, miten ne sopisivat muiden vaatteiden kanssa. En osaa hahmottaa, mikä sopii yhteen, ja varsinkin kengät tuottavat minulle päänvaivaa. Jätän esimerkiksi ostamatta hameita, koska en osaa ajatella millaisten kenkien kanssa ne sopisivat. Arvostan nykyään tosi paljon palvelua ja kysyn yleensä apua jo ennen kuin minulle tullaan sitä tarjoamaan. Se säästää aikaa hurjasti! Hyvässä liikkeessä myyjä ehdottaa minulle sellaisia vaihtoehtoja, joita en olisi itse kokeillut, ja sovituskopissa hihkun ilosta löytäessäni jotain erilaista ja minulle sopivaa.

Teija oli taas "catwalkilla" kuin kotonaan

Pari viikkoa sitten lähdin mukaan Åblogien iltaan naantalilaiseen vaateliikkeeseen, Capri Collectioniin ihan siitä syystä, että olisi tilaisuus saada inspiraatiota ja vinkkejä, ja oikeasti pakko antaa hetki sille vaatekaapin miettimiselle ja täydennyksellekin. Kukaan ei edes uskoisi, miten vähän housuja minulla on, joten mustat housut olivat ainakin hankintalistalla... Kurkin vähän CC:n sivuja ja vaikutti ihan mukavasti minun tyyliseltä, klassiselta, mutta kuitenkin myös rennolta. Kiinnostusta herätti entisestään samoissa tiloissa oleva Kukkakauppa Kastanja, joka lupasi meille pienen sidontaopastuksen. 

Ilmeisesti muidenkin ongelma on se, että vaatteita katsotaan vain rekissä ja todetaan, että njaa, ei näytä oikein miltään eikä ainakaan minulle sovi, sillä meille oli järjestetty oikein muotinäytös! Näimme kymmenisen erilaista asua upeiden naisten päällä, ja minähän otin tilanteesta heti kopin ja sovittelin muotinäytöksen jälkeen niin innoissani, etten meinannut muistaa napata mitään haukattavaa! Löysinkin itselleni alla olevassa kuvassa näkyvän kietaisutakin, ja ylimmässä kuvassa Anniinalla näkyvän mustan hihattoman paidan. Lisäksi valkoisen paidan ja ne mustat housut, joissa on kivat nahkaiset yksityiskohdat sisäreiden saumoissa ja taskuissa vähän ilmettä. Kietaisutakki on muuten Kukkakauppa Kastanjan omistajan Tanja päällä. Upeita ja rohkeita yrittäjänaisia molemmat, Miia (ylimmässä kuvassa Anniinan kanssa) ja Tanja! Nyt huomaan, että Tanja kyllä kantaa tuon takin paljon upeammin kuin minä, ei uskoisi samaksi takiksi!! :D Täytyypä oikein kietoa se kunnolla seuraavalla kerralla..

Napakymppi reissu siis minulle! Sain viettää kivaa iltaa ja tuli tehtyä ne ostokset pitkästä aikaa, eikä tarvinnut haahuilla pitkin kauppoja. Huomasin, että CC:n vaatteissa on usein joku pieni juju, josta vaatteeseen tulee vähän ilmettä, esimerkiksi leikkaus tai jokin erilainen yksityiskohta. Sekin on yksi syy, miksi niin harvoin ostan vaatteita, kun en jaksa syttyä niistä samanlaisista vaatteista, joita on joka ketjuliike pullollaan. Illan lopuksi oli vielä tilaisuus päästä kuvattavaksi oikein ammattilaiskuvaajan linssille uudet kuteet päällä, mutta enhän minä kehdannut mennä... Mikä siinäkin on, ettei osaa lainkaan olla luontevasti kameran toisella puolella??

Sinä syyskuisena iltana oli vielä mukavan lämmin, kun lähdimme myöhään kohti kotia juuri oikeiden ostosten kanssa. Totesin, että täytyy varmaan alkaa aina välillä töistä lähtiessä poiketa Naantalin kautta, vaikkei ole sitten mitenkään kotimatkan varrella, sillä siellähän saa samalla sekä viherterapiaa, että vaatekriisit selätettyä.. Mikä olisi hei parempi viikonlopun alku, kuin hakea perjantaikukat ja saman oven takaa jotain pientä kotiin tai päälle? Virkistävää, jotain erilaista, ihana myymälä!

Meillä alkoi muuten syysloma! Lähdetään vähän kylpylöimään pariksi päiväksi, ihan tähän kotikaupunkiin, mutta tuntuu kyllä ihan lomalta jo pelkkä ajatuskin. Hyvää loppuviikkoa teillekin!

FB | IG

Katri

Tunteita ravistelemassa

Lasten tunteet... Niistähän voisi lukea montakin oppikirjaa, mutta siltikään harva ehkä sanoisi tunnekasvatusta helpoksi lajiksi. Tai edes että pystyisi aina suhtautumaan sen paremmin lapsen, kuin omiinkaan tunteisiinsa järkevästi. Tänään olen ravistellut tunteita pitkästä aikaa perinpohjaisesti, nimittäin Turun Kaupunginteatteri tarjosi bloggaajille mahdollisuuden päästä katsomaan lastenmusikaali Tivolin ennakkonäytöstä Linnateatteriin, ja siitä tulikin mukava, ajatuksia herättävä yhteinen reissu meille esikoisen kanssa.

Ennen esitystä käsikirjoittaja-ohjaaja Kimmo Virtanen kertoi meille tarinasta Tivolin takana. Lapsetkin viihtyivät sen hetken piirrellen ja kakkupalaa mutustaen.

Tivoli-musikaali kertoo suurista tunteista, ja siitä, miten toiset ovat sitä mieltä, että kovassa maailmassa tunteet tulee hillitä, mutta oikeastaan pitäisi ajatella kaikkien tunteiden olevan sallittuja, ja ne täytyy voida elää. Esityksen alkaessa viisivuotiaan valtavalla tunnekuohulla ja siinä oli pieni tilanne päällä äidin kanssa, meinasin huudahtaa IHAN KU MEILLÄ! mutta kuiskasin sitten vaan tytölle, että huomaatko, toisellakin tytöllä on joskus samanlaisia tunnemyrskyjä kuin sulla. Nauliintuneen katseen seasta kuulin pitkän ja syvän joooo'n, ja mietin, että tämä osuu ja uppoaa meille täysin.

"Tunne ol vähä ko ilmapallo, mitä enemmän sen antta paissu, sen holtittomammin se lentele kun siit päästä paine ja jos antta paissu liikka, se saatta niimpal kauhiast räjähtä." -Unikaveri Möttönen (lainaus)

Turun murretta puhuva pehmoleluhirvi Möttönen auttaa Sofiaa oppimaan ymmärtämään ja purkamaan tunteitaan, koska äiti kehottaa Sofiaa vain hillitsemään ne (niin ilon, surun kuin kiukunkin tunteet) ja Möttönen kaikkien unikaverien turkulaisena edustajana on ammentanut aimo viisauden maailman lasten tunteista. Musikaalin käsikirjoittanut ja ohjannut Kimmo Virtanen kertoo, että ajatuksena oli, että lasten olisi helppo samastua Sofian hahmoon, ja uskon tämän kyllä toteutuneen hyvin. Lasten reaktioita seuratessani ja tyttöni kanssa jälkeenpäin esityksestä jutellessani huomasin, että lapset eläytyivät voimakkaasti esitykseen ja erityisesti heidän tunteisiin. Niinhän ne tunteet muutenkin tarttuvat! Huomasin monesti itsekin herkistyväni kun ajattelin omaa lastani noiden samojen tunteiden kourissa, ja toisaalta - tunnustan - ajoittain myös itseäni hänen äitinsä saappaisiin. 

Blogikavereita mukana oli monta, mm. Anniina poikansa kanssa.

Kyllä tunnekasvatus on yksi vaikeimmista vanhemmuuden lajeista mielestäni.. Vaikka olemme pyrkineet ihan näiden samojen oppien mukaan auttamaan lapsia tunnistamaan, hyväksymään ja ilmaisemaan omia tunteitaan, niin silti on vanhempana välillä niin hukassa... Välillä vain silmät pyörivät päässä kun tuntuvat keinot loppuvan.. On kokeiltu puhaltaa kiukku ulos, on kokeiltu tömistää jaloilla lattiaan, on luonnollisesti yritetty sanoittaa kiukkua ja puhua mistä se johtuu, rauhoiteltu että se menee ohi, hengitä vaan ja äiti kestää... Tarkoitan, että mitä tehdä kun se kiukku ei vaan lakkaa? Se on selvä, että ei pidä tunteita sisälleen tukahduttaa, mutta en minä ainakaan ole vielä löytänyt täydellisen toimivaa keinoa kiukun purkamiseenkaan. Ja kyllä, sain itseni kiinni hillitse, hillitse -mantrasta, jota Sofian äiti tarjosi lääkkeeksi tunteiden purkauksiin. Joskus tuntuu, etteivät ne oppikirjaneuvot enää riitä. Sekin on selvä, että ketään ei saa satuttaa tunteen vallassa, mutta satuttamista on jumalaton kiljuminenkin. Millä siinä rauhoittelee? Niin, täytyy vaan kestää. Aina sekään ei onnistu, mutta yhä paremmalla menestyksellä.

Tämä oli todella hyvä teatterikokemus! Aikuisille ajateltavaa, mutta selkeästi myös lapsille iso kokemus. Esitystä suositeltiin 4-vuotiaista ylöspäin, mutta luulen, että esitys saattaa vielä nelivuotiaille (riippuen tietty lapsesta) olla vähän liian jännittävä ja nimenomaan tempaista mukaan niihin näyttelijöiden tunteisiin aika voimakkaasti. Veikkaan, että omakin tyttö olisi reagoinut pari vuotta sitten aika kovin. Nyt hän tykkäsi kyllä tosi paljon, vaikka sanoikin että jotkut kohdat oli vähän jänniä ja välillä eläytyi Sofian tunteisiin kovin. Hän kuitenkin osaa erottaa esitykset ja vaikkapa tv-ohjelmat todellisuudesta ja muistuttaa meitäkin välillä että ne ei ole totta, ei tarvitse pelätä. :)

Katselin Turun Kaupunginteatterin muuta tarjontaa syksylle ja aivan kutkuttavan hyvältä vaikuttaa myös Luolamiehen ruuhkavuodet, josta kerrotaan ohjelmistosivulla seuraavaa: On yksi asia tulla isäksi ensimmäisen kerran. Ja vastaavasti on aivan toinen asia tulla isäksi toisen kerran. Silloin nimittäin lapsiperheen tiukkojen tilanteiden kerroin ei ainoastaann tuplaannu, vaan tuntuu suorastaan räjähtävän käsiin. Aahhaaah, meinasin tikahtua jo kuvauksesta! 

Kuva: Turun Kaupunginteaterin mediapankki, Juha Harju ja Sam Sihvonen

Tivolin ensi-ilta on 31.8. Liput 45 minuutin musikaaliin ovat 10€, mikä on minusta oikein edullinen hinta näin hyvästä ja ajatuksella tehdystä esityksestä.

Saimme liput blogiyhteistyönä, kiitos vielä Turun Kaupunginteatterille lipuista! 

Mutta hei, mitäs tee muut tunteilijat siellä kotona? Onko nämä tunnehommat kaikille muille ihan simppeleitä?

FB | IG

Katri

Oleskelunurkkaus Rakenna & Sisustamessujen stailaushaaste

Onpa ollut viikko! Saimme tietää päässeemme Åblogien stailaushaasteeseen kaksi ja puoli viikkoa sitten, ja sen jälkeen alkoi vimmattu suunnittelu kuuden neliön tilan sisustamiseen. Meidän tehtävänämme oli stailata olohuone. Kaikenlaista sumplittavaa, mietittävää, soviteltavaa ja piirtelemistä... Vaikka tottapuhuen Anniina on juossut liikkeissä ja pyöritellyt suunnitelmia kyllä minunkin edestäni. Töiden jälkeen on sitten suhattu milloin liikkeisiin, milloin toisen kotiin hiomaan suunnitelmia, iltamyöhään nakutettu koneella muita uusia kuvioita.. ;) Joku on ehkä niistäkin jo saanut vihiä... Mutta tässäpä muutama sneak peek meidän messuosastosta. Kokonaiskuvan kännykkäräpsynä laitoin Instagramiin torstai-iltana, kun kaikki oli valmista. Nyt edessä on metallitanko suojaamassa mm. upeaa mattoa (kiitos lainasta Mattoliike Seprille!), joten ehkä nappaan kokonaiskuvan vielä sunnuntaina ennen purkua.

Kiitos aivan ihanien yhteistyökumppaneidemme - meidän oli helppo löytää tarvittavia elementtejä stailaukseemme, jonka syvimpänä ajatuksena oli rento illanvietto ystävien kanssa. Anniina bongasi Sepristä tähän löhöilynurkkaukseen aivan täydellisen "nojatuolin", jota olimme nurkkaan ajatelleet - säkkituolin, joka ihastutti päivitetyllä ulkokuorellaan! Ihana mustavalkoraidallinen kuosi ja napakka struktuuri. Tämän haluaisin kotiin ehdottomasti!

Suuret muhkeat lattiatyynyt ja viltit, vanha puuarkku sekä Hobstar viinilasit ja kauniit samantyyliset kattovalaisimet Sisustusliike Aveliasta, tikkaat, viherkasvit ja leikko-oksat Kukkakauppa Broncosta, unelmanpehmeä matto ja säkkituoli Mattoliike Sepristä ja kirjat Skanssin Suomalaisesta kirjakaupasta. Valtava kiitos yhteistyökumppaneillemme! Ja Rakenna & Sisusta -messuille tästä upeasta mahdollisuudesta!

Jos sinua jäi erityisesti kiinnostamaan jokin stailauksen tuotteista, niin nykäisepä hihasta (tai siis kommentoi kommenttilootaan), niin selvittelen tuotetietoja tarkemmin! Ja hei - messut ovat auki tänään ja huomenna - käykäähän äänestämässä suosikkianne neljästä hyvin erilaisesta stailauksesta!

Hyvää viikonloppua!

FB | IG

Katri

Sisustusmessuille? Lippuja tarjolla!

Yhteistyössä Turun messukeskus

Helmikuussa se kodinkohennusvietti alkaa nostaa päätään.. Mikä on vuoden projekti? Pitäisikö vähän maalata? Onneksi meillä nuo korkeat huoneet vähän lieventävät sitä maalauskuumetta.. Täällä remontoitavaa vielä riittää.. Blogin ulkopuolelle ovat tarkoituksella jääneet meidän makuuhuone, sekä kylpyhuone ja pikkuwc. (Ette ole jääneet mistään paitsi.. Pyörtyilisitte kilpaa sinne ruutujen taakse, jos vilauttaisin niitä..) Kokonaan uusi projekti olisi myös vanhan käyttökelvottoman pihasaunan purkaminen ja uuden rakentaminen, mutta se on ehkä niitä pitkän tähtäimen suunnitelmia. Tosin perustukset uudelle saunalle pitäisi kuitenkin tehdä mahdollisesti jo tänä kesänä, koska samalla täytyy vetää viemäröinti talolle liityttyämme vesiosuuskuntaan. Ulkoverhous pitäisi maalata ja vaihtaa joitakin räystäslautoja ja ja ja... Omakotiasujan työlista ei kai koskaan lopu.

Jotain pientä voisi kuitenkin kehitellä! Tämän vuotiset, uudistuneet Rakenna & Sisusta -messut järjestetään Turussa 12.-14.2., eli jo vajaan parin viikon kuluttua! Tapahtuma tuntuu jyräävään päälle nyt oikein vauhdilla, koska meistä Åblogilaisista muutama pääsi mukaan messujen stailaushaasteeseen. Parin viikon suunnitteluajalla pitäisi pykätä pystyyn pieni messuosasto, tai oikeastaan inspiroivia oleskelutiloja. Meidän stailaamat tilat ovat esille messuhallissa D - tavataan siis siellä! Olen paikalla todennäköisesti ainakin perjantai-iltana ja lauantaina.

Messuilla onkin tänä vuonna toteutettu kokonaan uutena sisustusalue, jossa on mahdollista tehdä sisustusostoksia ja tutustua tuotteisiin ja palveluihin, sekä saada vinkkejä ja ideoita omaan kotiin. Voit käydä myös sisustusklinikalla ja huilata hetken tunnelmallisessa pop up-kahvilassa!

Saimme mukavasti lippuja arvottavaksi messukävijöiden iloksi, joten laitetaanpa arvonta käyntiin: 

Säännöt ovat seuraavat:

1) Yksi palkinto on 2 lippua, eli saat ottaa messuille mukaan kenet tahansa

2) Arvon 5 lippupakettia, eli yhteensä jaossa on 10 lippua viidelle onnekkaalle.

3) Osallistut arvontaan kommentoimalla joko täällä, tai messuarvontani FB-julkaisua

4) Muista jättää sähköpostiosoite, josta sinuun saa yhteyden lippujen postittamista varten! Arvonta päättyy sunnuntaina 7.2. ja arvon voittajat maanantaina

Åblogeista mukana stailaushaasteessa ovat myös Pikkutalon elämää, Helleranta ja Kotilaituri. Me toteutamme osastomme yhdessä AnniinaV -blogin Anniinan kanssa. Jaiks - päivät kuluvat aivan liian nopeasti!!

Rakenna & Sisusta -messujen FB-sivuja seuraamalla muuten saatat bongata muitakin arvontoja ja ainakin pysyt hyvin kärryillä messujen etenemisestä, sinne siis! 

FB | IG

Katri

Inspiroiduin luonnonmateriaaleista ja kodikkaasta teollisuustyylistä

Mitä syntyy kun yhdistää isoja unelmia, paljon töitä, hyvän maun, yhtenäisen, luonnonläheisen, hieman teollisvivahteisen tyylin ja upean liiketilan? Ja antaa taitavalla stailaajalle vapaat kädet ja muutaman tunnin aikaa hyöriä ympäriinsä ja inspiroitua, inspiroidakseen sitten kätten jäljillään muita? Siitä syntyy sellainen ideakeidas, että tällainen vähemmälläkin luovuudella siunattu tavis näkee yhtäkkiä mahdollisuuksia ympärillään.

Kotilaituri muutti uusiin tiloihin Liedon Ilmaristen 'keskustaan' (kannattaa olla tarkkana, siitä voi ajaa ihan huomaamattaan ohi) vanhan pankin tiloihin. Rohkea yrittäjä Kati perheineen remontoivat itselleen kotia samaan kiinteistöön, ja myös aiemmin Vilkkimäen meijerillä sijainnus sisustus- ja lankakauppa muutti nyt uusiin tiloihin vähän matkan päähän, suurten ikkunoiden taakse, tuoden vanhalle pankille uuden elämän. Olen seurannut isoa remonttia hieman Katin blogista. Vaikuttaa ihan järjettömältä urakalta... Mutta täytyy sanoa, että liike oli remontoitu upeaksi, vastaamaan Kotilaiturin maanläheistä, hieman teollista, mutta kodikasta tyyliä. Erityisen kiva ja aika rohkea veto on tuo taustaseinän jännän vihreä väri (alla). Taas yksi esimerkki väreistä, jotka itselleni ei olisi tullut mieleenkään. Liian rohkeaa tällaiselle harmaahiirulaiselle. Mutta tuota väriä vasten musta, puunsävyt ja harmaa korostuvat tosi kauniisti.

Kati oli kutsunut meidän Åblogilaiset kaupalle ennen varsinaisia viimeviikonloppuisia avajaisia. Kuulimme, miten ja miksi pariskunta päätyi monien mielestä näinkin erikoiseen ratkaisuun. Möivät nyt juuri rakentamansa omakotitalon! Ja rupesivat remppaamaan aivan toisentyylistä kiinteistöä kaupaksi ja kodiksi. Toisaalta sama asia sieltä nousi kuin niin monissa muissakin elämän suurissa siirroissa - ensin vähintään toisella on ollut ehdoton eiei... Ihan järjetöntä, ei todellakaan! Ja sitten, asiat menevät juuri niin kuin pitääkin. Samoin meillä oli tämän kodin kanssa - mies ei olisi halunnut tulla katsomaankaan, mutta paikan päällä ajatukset alkoivatkin muuttua toisiksi. 

Villa Puomi -blogin Hanna oli tosiaan päässyt laittamaan näppinsä peliin Kotilaiturin kauniiden esillepanojen suhteen. Hänellä tuntuu olevan erityisen hyvä visuaalinen silmä. Hannan koti oli myös samaisessa Kotiblogit Joulu -numerossa, kuin meidänkin koti. Aivan ihania, kekseliäitä juttuja luonnomateriaaleja hyödyntäen! 

Huomasin, että minulla jäi kokonaan herkullinen lankapuoli kuvaamatta - ehkä syynä oli juuri liian paljon värejä harmaahiirulaiselle! :) Mutta se oli todellinen neulojan aarreaitta. Kumpa viitsisin itsekin tarttua puikkoihin pitkästä aikaa.. Voi sitä rauhoittavaa puikojen kolinaa. Bambupuikoista kuuluu sellainen ihana pehmeä, vaimea helinä.. <3

Hyvää loppuviikkoa ja mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa! Perjantaina kotipikkujoulujen myötä aletaan orientoitua enemmän jouluun..

FB | IG

Katri