Vaihtelua kesäkukkiin

Heikkoja kohtiani? Voi niitä on vaikka kuinka, mutta yksiä pahimmista ovat ehdottomasti puutarhaliikkeet keväällä... Siellä voisin pyöriä helposti tunnin, mutta kun menee lasten kanssa niin on se hyvä puoli, että ei voi ihan loputtomiin haahuilla. Toisaalta lapsethan viihtyvät siellä hienosti - on paljon ihasteltavaa ja tutkittavaa, ehkä jopa vähän jännittävä ympäristö lapsen silmin.
 
Olen ihastellut Kukkalan Sannan blogissa jo viime vuonna, että miten hänellä tuntuu olevan niin erilaisia kasveja kuin missään kaupassa. Samoin ruukkuja! Paitsti että nyt bongasin, että Granitissa on aika ihanan näköisiä betoniruukkuja.. Viime kesänä ostin pari sinkkiastiaa Paraisten Gårdloppisrallista (se on joku pihakirppistapahtuma), niissä on sentään jotain särmää! Tuntuu, että niitä iankaikkisen samoja kesäkukkia on joka paikassa, ja sellaisia hillittyn tyylikkäitä ei missään.. Vaikka toisaalta, kukissa jos missä revittelen ja väri-ilottelen.

 
 
heinä ruukussa, sinkkiämpäri kesäkukat

kesäkukkaistutus, monivuotisia ruukkuihin
kesäkukkaistutus, monivuotisia ruukkuihin

poutapilvi, uusia kesäkukkia, uudet kesäkukat, hento valkoinen kesäkukka

Sitten hoksasin, että eihän kaikkien tarvitse olla kesäkukkia! Syksylläkin laitoin ruukkuihin korallikeijunkukkaa ja muita nättilehtisiä kasveja, ja myöhään syksyllä istutin ne maahan. Hyvin ovat juurtuneet ja lähteneet nyt jo kasvuun! Siispä ajattelin kokeilla, mitä käy isommalle, hienolehtiselle kuunliljalle ja  suippolehtisemmälle tarhapäivänliljalle. Ovat ne ainakin vähän aikaa nättejä, ja sittenpähän ne ovat tehneet tehtävänsä, ilahduttaneet sen oman aikansa. Eikös se ole niitä konmarioppeja myös?
 
Kesäkukista löysin myös jotain vähän uutta. Valkoinen harsomainen poutapilvi on sulostuttanut keveydellään meillä ennenkin, mutta tuollainen pinkki- ja pienikukkainen erikoinen neilikka oli ihan uusi tuttavuus.. Näyttää jotenkin sipulimaiselta kukinnoltaankin..
 

 
Olen ollut tosi saamaton kyllä konittamisen suhteen viime aikoina, liian isoja urakoita edessä... Juuri nyt on mukavampaa ulkoilla. Tänään työpäivän jälkeen ulkoillessamme huomasin, miten paljon on yhtäkkiä pihalla tapahtunut. Ihan viikossa! Oli järkyttävää tajuta, miten paljon asioita menee ohi arjen viipotuksessa. En ollut huomannut, että päärynäpuu kukkii, kirsikkapuuaita on ihan valkoisenaan kukista ja syreenissäkin näkyy jo liiloja nuppuja. Ärhäkkä roskaperenna meinaa nielaista pionipenkin ja vattupuskien juurella puskee sama kahjo, tyrnipuskissa on ihanan hopeanharmaat lehdet ja marjapensaat kukkivat. Ruohosipulikin tekee kukkiaan.
 
Muistan silloin ensimmäisen lapsen kanssa äitiyslomaillessani ihmetelleeni kevään kasvua. En ollut koskaan ennen seurannut niin tarkasti esimerkiksi vaahterapuiden lehtien puskemista pinkeästä silmusta aivan vaaleanvihreän, kiiltävän lehden kautta sellaiseksi valtavaksi kämmenen kokoiseksi, joksi ne yleensä miellämme. Silloin oli aikaa ihmetellä. Enkä väitä, varmaan olisi vieläkin jos osaisin pysähtyä ja elää siinä kuuluisassa hetkessä paremmin...
 
 


 
ikea salladskål, kukkateline, yrittitarha, kaupunkipuutarha, heinäseiväsaita
Vielä on terassin kesäfiilis vähän hakusessa ja parikin projektia kesken. Riipputuolin kankaan olivat hiiret puputtaneet, mutta Granitista löytyi nyt viikonlopun alesta uusi. Onneksi ehdin varaamaan yhden, ne kun loppuivat totaalisesti viikonloppuna. Mietimme myös, miten terassille saisi hieman aurinkosuojaa. Valkoinen Harmaja -blogissa näkyi viime kesänä valkoiset terassipurjeet, ja mietin, että tuollainen ratkaisuhan meidänkin terassille voisi sopia! Kuvissa on yleensä vain yksi kolmion mallinen terassipurje, niin en ollut hiffannut, että voisihan ne noin vierekkäinkin laittaa ja tolpan päähän, jotta jäävät riittävän korkealle... Hmm, katsotaan, miten tuo alkaa kalustua! Jutta osoitti terassipostauksessaan, että ihanan rento kesätunnelma syntyy jo tosi pienistä jutuista - aivan ihania kuvia!
 
Juuri nyt parasta pihalla on kuitenkin tramppa, joka kestää hyvin vanhemmatkin! Eihän siinä muuta voi, kun kaksi suurisilmäistä pyytää tulemaan mukaan ja suurinpiirtein kiskovat ylös...
 
Virtaa teidänkin loppuviikkoon!
 
FB | IG
 
Katri

Itse kehitelty arkiruoka bataatista

Aika vähiin ovat jääneet nämä ruokajutut blogista.. Talven aikana tuli kuvattua monetkin jutut, mutta en vaan löytänyt sopivia rakoja kirjoittaa, tai sitten en ollut riittävän tyytyväinen kuviin. Siellä ne arkiruokakuvat siis ovat jossain kymmenen tuhannen kuvan joukossa ja ohjeet häviävät päästä jo seuraavana päivänä. Vaan eilen alkuviikon ruokaa tehdessäni muistin, että näitä arkiruokajuttuja olette välillä toivoneet, joten muistinpa kuvata ja painaa määriä vähän tarkemmin muistiin.
 
helppo ja nopea arkiruoka, kasvisruoka, arkikasvisruoka, bataatti ja soijarouhe, kasvisruokaresepti
 

Tämä ruoka on myös siitä kiva postata, että olen itse kehitellyt reseptin. Voihan olla, ettei tässä ole mitään ihmeellistä, mutta vähän vaihtelua arkiruokaan kuitenkin. Keksin joskus viime syksynä, että miksi en tekisi kiusausta bataatista. Nopeita kasvis- ja kalaruokia on välillä vaikea keksiä, joten vinkatkaapa jos olette jostain löytäneet nopeita, helppoja ja hyviä ohjeita.
 
Bataattivuoka
 
n. 1 kg bataattia siivutettuna
1-2 sipulia
2 dl soijarouhetta (tai härkäpapurouhetta tai vaikka jauhelihaa. Tämä määrä vastaa n. 400 g jauhelihaa)
loraus öljyä
kasvisfondia tai suolaa
pippuria
1,5 dl vettä
2-2,5 dl kuohu- tai ruokakermaa
kasvisfondia tai suolaa
pippuria
1 dl juustoraastetta
 
Kuori ja siivuta bataatti, pilko sipuli. Lorauta pannulle öljyä, ruskista ja mausta soijarouhetta siinä ihan kuin jauhelihaa. Näin soijarouheeseen imeytyy maku paremmin, eikä siitä tule vetistä ja mautonta, kuten helposti vedessä turvottamalla. Hetken päästä lisää vettä pannulle, jotta ruskistettu ja maustettu soijarouhe alkaa turvota.
 
Sekoita kerman joukkoon mausteita, kuten hieman kasvisfondia, suolaa tai yrttisuolaa, pippuria sekä yrttejä makusi mukaan. Minulla on Maggin kasvisfondia, jota voi helposti lorauttaa pullosta juuri haluamansa määrän, eikä tarvitse pilkkoa kuutioista..
 
Kypsennä uunissa 200 asteessa 45-60 minuuttia, ja lisää puolivälissä raastettu juusto pinnalle. Kokeile veitsellä bataattien kypsyyttä.
 
helppo kasvisruoka soijarouheesta, arkiruokaa kasviksista
 
 
Hyvää viikonalkua!
 
FB | IG
 
Katri
 
 

Meidän kaupunkipuutarha - mindfulnessia ja iloa silmälle

Kaupallinen yhteistyö, IKEA
 
"Kevät toi, kevät toi..." en saa nyt mitään rimmaamaan siihen tuttuun rallatukseen, mutta mielessäni pyöriin vaan miten ihana on taas olla ulkona pitkän talven jälkeen! Kohta voisi laittaa kotiakin vähän kesäkuntoon, mutta ei nyt malta, kun tekee mieli vain haahuilla pihalla..
 
Muistanette, kun kerroin aiemmin kevätkylvöpuuhista ja seurasimme niiden kasvua? Eipä niistä meidän omista taimista tullut kuin honteloita heitukoita, mutta urbaani kotipuutarhurihan ei siitä lannistu.. Taimista ja yrteistä on nyt puutarhoilla valtavat valikoimat (tänään kävin hakemassa kesäkukkia ja yritin visusti pitää näppini erossa yrteistä, vaikka siellä oli tosi mielenkiintoisia erikoisuuksia houkuttelemassa!), joten laitoimme kesäkeittiötä varten yrttejä SALLADSKÅL-kukkajalalle grillin viereen. Saviruukut ovat taas niin kivannäköisiä, etenkin nämä INGEFÄRA-ruukut, joissa on vähän korkeampi tuo aluslautanen. Tekevät kivan kontrastin silmäähivelevän mattamustalle telineelle. Tomaatin laitoin isoon 20 litran sinkkivatiin, jota en nyt harmikseni löydä IKEAn nettisivuilta.
 
kaupunkipuutarha, yrttiteline terassilla

yrtit terassilla

yrttitarha terassilla, kaupunkipuutarha, yrttien kasvatus parvekkeella
 
Meidän tättähäärä on tietysti innoissaan ollut mukana.. Häntä kiinnostaa kaikki missä tulee sotkua ja kun pääsee läträämään veden kanssa. Meillä on pihasaunan nurkalla vesisaavi ja hän on siellä jatkuvasti kurkottamassa kastelukannuunsa vettä. Sitten on tietysti vaatteet märkinä monta kertaa päivässä. Onpa kiva kun tulee kesä ja ne hihat oikeasti kuivuvat hetkessä.. Tuolla vähän järeämmälläkin SALLADSKÅL-kastelukannulla onnistuu kastelu hyvin, kun se kallistuu kätevästi kahdesta kahvasta kiinni pitäen.
 
Meistä tulee heti kevätauringon lämmittäessä sellaisia pihaherhiläisiä, että ei sieltä meinaa sisälle päästä. Mietinkin, että täytyy varmaan tehdä taas jotain ruokia pakkaseen, jotta on sitten hätänälkään jotain niinä päivinä kun ei viitsisi keittiössä notkua. Paljon olisi hommaa, mutta ei sitä lasten kanssa saa niin paljon edes tehtyä kun ajattelisi. Koko ajan pitää vahtia ettei ole matka tielle tai ojille, mutta minulle kelpaa ihan se haahuilukin.
 
ikea kaupunkipuutarha, teline yrteille, yrttiteline
 
Tämän pikku kaupunkipuutarhan pointti on meille enemmänkin psykologinen juttu.. Tomaatintaimista toivon satoa oikeasti, mutta yrttien käyttö on aina vähän viitseliäisyydestä kiinni. Tärkeintä on, että on voinut itse laittaa jotain kasvamaan ja ainakin tuo pikkuinen käy napsimassa ruohosipuliakin tosta vaan ruukusta suoraan.. Kasvimaalle on tarkoitus ihan lähiaikoina kylvää samoja kuin viime vuonnakin, eli porkkanaa, palsternakkaa, punajuurta (perunoiden ja sipulien lisäksi), sekä erilaisia salaatteja. Se onkin sitten varsinaista mindfulnessia, kun työpäivän jälkeen kykistää kasvimaalle ja alkaa nyppiä rikkaruohoja!
 

terassilla, terassielämää
 
Perjantai-illan ruokana oli laiskemman kokin tapaan tortillat, ulkona tietenkin.. Olisitte kuullut miten eskarilainen huusi riemusta kaupassa kun kuuli tortilloista... :) "HÄH!! TÄNÄÄN VAI!! OIKEESTI!!" Siihenhän yhtyi sitten pienempikin ja taas saatiin katseita...
 
IKEAn reissulta tarttui mukaan myös ulkoruokailuja ajatellen edullisia puuvilla-pellavaisia MARKNAD-tabletteja, GODIS-juomalaseja sekä FÄRGRIK-kulhoja ja maistatuksen uhrina DRYCK BUBBEL PÄRON-päärynäjuomaa. Kannatti maistaa - se oli nimittäin tosi hyvää, vaikka lapset eivät kyllä tykkää mistään porejuomista. Se oli vähän kuin limun ja mehun sekoitusta, ihanan raikasta!
 
ikea kaupunkipuutarha, terassi, kukkateline
 
Koska kasvatus on kaikkien asia, niin haluan kutsua sinutkin mukaan kaupunkikasvatukseen ja siihen liittyvään Instagram kisaan. Ota siis kuva lempiyrteistäsi ikkunalaudalla tai vaikka suuremmastakin kaupunkipuutarhasta, ja jaa se Instagramissa käyttäen tunnisteita #IKEAomasato, #IKEAkaupunkipuutarha ja @IKEAsuomi.  Instagram-profiilisi täytyy olla julkinen. Kampanjasivulta näet halutessasi lisätietoa, mutta näilläkin pärjäät.
 
Palkintona arvotaan 5 kpl 100 €:n arvoisia lahjakortteja!
 
Ai niin ja minuthan löydät Instagramista nimellä @katriah ja Facebookista www.facebook.com/tohkeissaan. :)
 
Aurinkoisia päiviä ja multasormia toivotellen,
 
Katri

*osa kuvissa näkyvistä tuotteista on hankittu blogiyhteistyön merkeissä.

Kohokohtia ja pohjamutia

Toisaalta ihan tavallinen, tavallaan ihan erityinen päivä. Päivä, jolloin muistaa olla niin erityisen kiitollinen omistaan. En ole kovin hyvä pukemaan sanoiksi niin syviä tunteita, mutta lapsettomien lauantain kirvoittamia juttuja lukiessani en voinut olla herkistymättä...
 

 
 
Eilen kotimatkalla äitien ja mammojen luota juteltiin, mitä toiveita kenelläkin olisi sunnuntain suhteen. Minä toivoin, että oltaisiin koko päivä porukalla ulkona ja vaikka grillailtaisiin, ja lapset puolestaan, että mentäisiin puistoon ja pyöräiltäisiin. Tultuani pieneltä kuvauskeikalta sain hypätä suoraan autoon ja ihmettelin, miksi peräkärry otetaan mukaan.. Tällä kertaa esikoinen osasi pitää salaisuuden... :) Perillä Seikkailupuistossa peräkärryistä paljastui pallogrilli ja polkupyörät sekä esivalmistellut ruoat. Käytiin kokeilemassa esikoisen uutta pyörää tasaisella asfaltilla (juu ei meillä täällä maalla ole sellaisia baanoja...) ja hei - sehän oppi ajamaan ilman apupyöriä! Ei ollut kuin uskalluksesta kiinni! <3 Voitte kuvitella sen riemun... Läpyjä vaihdeltiin ja hurrattiin, tuntui kasvavan pituuttakin tuo likka ihan hetkessä! 
 
Väsyttyämme puistotouhuista tultiin kotiin laittamaan vähän terassiakin ulkoruokailukauteen.. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.
 
 



Mutta sanottakoon nyt, että eivät ne päivät niin ruusuisia aina täälläkään ole, eivätkä lapset aina vain söpöjä ja herttaisia.. Esikoinen kimpaantui, kun sanoin ettei nyt enempää oteta leipää kun kohta on iltaruoka. Sitten alkoi mutina että sää et koskaan ajattele mun parasta ja sä aina pilaat mun elämän. Mä en tiedä ketään noin typerää... jne jne.. kantapäät kopisten yläkertaan. Ihan yhtäkkiä, pikkujutusta. Viime aikoina on tullut ihan älytöntä tuollaista tiuskimista. Sanoin tietenkin, että et voi puhua äidille noin ja patistin takaisin selvittämään asian. Sen verran on stressihormonitasot kai korkealla ensi viikon työrupeaman vuoksi, että meni tunteisiin itselläkin.. Eihän se kiva ole tuollaista puhetta kuunnella, vaikka tiedänkin, että ihan puuskassa puhui mitä sylki suuhun tuo. Ajattelin myös, että täytyy hänen nähdä, miten pahan mielen voi toiselle saada sanoilla ja annoin omankin harmin purkautua. Yhteisen iltalenkin sijaan lähdin yksin juoksemaan ja tuulettamaan ajatuksia, ja kotiin palattuani hän olikin jo pystynyt miettimään sanojaan. Puhuttiin miltä toisesta tuntuu ja halattiin yhtä kovaa kuin aamulla. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta täytyy kyllä taas sanoa että kyllä tämä pesti vaan vaikeutuu vuosi vuodelta.. Että ei kai muuta kuin teini-ikää odotellessa!
 
FB | IG
 
Katri