perjantai 9. kesäkuuta 2017

Kaupunkilaislasten kesäretki

Joskus, tai oikeastaan aika usein tulee ihan valtava tarve päästä luontoon. Vaikka me asumme maalla, en silti osaa ajatella lapsiamme ihan maalaislapsina. Omassa lapsuudessani asuin varmaan yhtä lähellä kaupunkia kuin mekin nyt, mutta olimme ehkä silti "enemmän maalta". Mammalla oli lehmiä ja asfalttitielle oli kilometrejä matkaa (ellei laskettu viereistä valtatietä). Ovat meilläkin lapset sellaisia metsän menninkäisiä, että mieluummin he metsään menevät kuin kauppaan. Kesäloman alettua pitäisikin keksiä joka viikko (vai joka päivä?) jotain ohjelmaa, jotta ei ala käymään seinät ahtaiksi.

huippuhetkiä paimio, kotieläintila turku

Olin kuullut Paimolaisesta Huippuhetkiä -tilasta joogaohjaajaltani Annalta, kun hän vinkkasi että sinne kannattaisi mennä lasten kanssa käymään. Siellä meitä ottikin vastaan aika lauma eläimiä ja aivan ihastuttava maalaismiljöö! Siinä vaiheessa hoksasin, että vaikka meilläkin kauriit pomppivat takapihan metsänreunassa, niin nyt vasta tulimme maalle. Koko paikka huokui sellaista kepeää maalaistunnelmaa, jossa on aikaa rapsutella lampaita ja juoksennella pitkin pihoja vailla sen suurempia kiireitä. Tämä on taas varmaan näitä romantisoituja oletuksia, vaikka tosiasiassa eläinten kanssa saa varmasti tehdä töitä kellon ympäri.



Lapsethan rakastavat kaiken sortin eläimiä, joten heitä ei kauaa tarvinnut houkutella lähemmäs karitsoja katsomaan. Lapset kuuntelivat innoissaan, kun Terhi kertoi karitsojen elämästä ja millainen kukakin niistä on. Kanatarhankin kanssa teimme tuttavuutta, mutta isommalla taisi olla muistissa, kun kana kerran nappasi sormen päästä kiinni. :) Sen siitä saa, kun työntää sormensa joka paikkaan.






huippuhetkiä paimio, maatila turku, kotieläinpiha

huippuhetkiä paimio, maatila turku, kotieläinpiha

huippuhetkiä paimio, maatila turku, kotieläinpiha
Kävimme myös alapihalla katsomassa "Noin puolen hehtaarin metsää", mistä löytyi kaikenlaista tutkittavaa. Erityisesti halipuu ja maahisten maja tuntuvat olevan lasten suosiossa. Tilalla järjestetään usein lapsille puuhapäiviä ja syntymäpäiviä. Minusta onkin ihan mahtava ajatus, että syntymäpäivät voisivatkin olla kotieläinpihalla! Se voi olla monille lapsille aika kiva elämys! Sisällä tuvassa lapset pääsevät askartelemaan, sekä tutustumaan vanhoihin puitteisiin ja tavaroihin, sekä kuulemaan mitä niillä on tehty. Oli muuten aivan upea mökki! Ajatella, että he ovat itse kunnostaneet sen! Valtava homma, mutta kyllä noiden seinien vuoksi kannatti raataa...

Mutta eihän tällaisista tiedä, jos ei sana leviä. Sen vuoksi päätin kirjoittaa visiitistämme postauksen, vaikka oikeastaan kävin siellä napsimassa kuvia sitä varten, että järjestän heidän avoimien ovien päivässään lapsikuvauksen. 


Viikon päästä sunnuntaina pääsee siis tutustumaan kotieläinpihaan Terhin ja hänen perheensä kotiin, Huippuhetkiä-tilalle. Samalla kun tuo lapsensa tutustumaan maalaismaisemiin ja kotieläimiin, voi kuvauttaa lapsensa minikuvauksessani. Olen valmistellut tiipii-rekvisiitan kuvauksia varten, ja sen kanssa onkin kuulkaa mennyt öitä myöten! Normaalisti öisin käsittelen kuvia, mutta nyt meni pari yötä teltan kanssa, hahhaa (ihan kuin ei muuta olisi)! En ole varmaan kuuteen vuoteen ommellut yhtään mitään, ja nyt parin viikon sisään tiipiin, piknik-viltin, ja vielä toisen, katosta roikkuvan teltan tyttöjen korkeaan leikkihuoneeseen. Älkää kysykö mistä nyt tulee, en tiedä itsekään... Mutta kun en löytänyt tarpeeksi isoja kaupasta, päätin tehdä ne itse. 

minikuvaus, minilapsikuvaus tiipii, minisession teepee




Otettiin pieni testikuvaus kuopuksen kanssa, jotta saatiin markkinointikuvat minisessiota varten. Mikäs siellä oli mustikkamättäillä maatessa! :) Pyysin Anniinan stailaamaan kanssani tiipiin ympäristön, siitä tulee varmasti aika kiva kuvauspaikka.. Vähän vanhoja matkalaukkuja, pieniä istuintukia pienimmillekin pönöttäjille, unisieppari, isoja tyynyjä ja sen sellaista... Ajateltiin tehdä myös vähän raparperimehua juoma-automaattiin. Siitä voi olla kiva ottaa hörpyt oman kuvauksen päätteeksi.

Jos innostuit, niin laitahan kalenteriin 18.6., ja tule Huippuhetkiä-tilalle Paimioon avoimien ovien päivään. Minilapsikuvaukseen kannattaa varata aika, niitä on jo muutama mennyt. Tarkempia speksejä löydät Facebook-tapahtumista (Avoimet ovet / Minilapsikuvaus).

Lämmintä kesäviikonloppua kaikille! Minä saan paistatella päivää Helsingissä hääkuvauksen merkeissä, jeijeijei!

Katri
SHARE:

torstai 25. toukokuuta 2017

Blogihiljaisuus rikottu blogimatolla

Hui, kevään tullen viikot alkavat vieriä jotenkin kiihtyvällä tahdilla... Valon lisääntyessä kuvauksetkin lisääntyvät, ja se tarkoittaa tietenkin että iltamyöhän oma aika menee yhä enemmän kuvien parissa. Ei voi kyllä olla kuin tyytyväinen.. Juuri tänään juttelin parin blogikaverin kanssa, että jokaisella on jonkin sortin blogitauko meneillään. Toisella pitkä, toisella vielä pidempi, minulla vielä suhteellisen lyhyt. Totesin ääneen, että mitä pidempi tauko tulee, niin sitä vaikeampi on mitään kirjoittaa.
 
 
En kuitenkaan haluaisi tätä kokonaan heivata, joten päätin kertaheitolla rikkoa muutaman viikon blogihiljaisuuden täysin jonninjoutavalla postauksella. Kuvat ovat olleet koneella useamman viikon, sillä uusi mattokin on jo vaihtanut paikkaa olohuoneeseen. Tämä taitaa olla uusi blogimatto? Hällä väliä, minusta se on kiva.
 
Tyttöjen leikkihuoneeseen vaihtui olohuoneen harmaa matto, ja sinne onkin viritteillä vähän isompaa uutta juttua. Kun vaan saisi aikaiseksi, kun tuntuu näitä projekteja olevan..! Myös yläkerran tyttöjen makuuhuoneessa on tapahtunut - siellä maalattiin seinään jotain kivaa ja Ikean ruskea lipastokin sai uuden kuosin päälleen.
 
 
 
Nyt, kivaa loppuviikkoa ja nauttikaa vapaista, jos sellaisia vietätte! Blogihiljaisuus rikottu, JEI!
SHARE:

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Ruokaryhmän ryhdikkäät klassikot

Kissanpentu ja nahkatuolit. Aika huono yhdistelmä. Tai keinonahkaahan ne vanhat tuolit taisivat olla. Olin kyllä jo vähän aikaa harkinnut uusia keittiön tuoleja, joten totta puhuen kissa taisi nyt tehdä meille palveluksen. Hän oli nimittäin raadellut mustat ruokapöydän tuolit ihan hirveiksi! Niissä oli varmaan mukava harjoittaa kynsiä ja kiipeilytasapainoa.
 
Uusien ruokapöydän tuolien haku olisi ollut aivan liian suuri operaatio, minä kun olen niin perusteellinen sitten, kun alan jotain hakea. Toisaalta pitkään aikaan ei ole edes ollut aikaa selailla verkkokaupoista tuolitarjontaa tai selata Pinterestiä tuoli-inspiraation toivossa. Olinkin ajatellut, että koska en ehdi asiaa miettiä, niin katsotaan jos jotain osuu kohdalle.
 
tuoli alvar aalto 66, artek tuoli matala
 


Olinkin enemmän kuin ilahtunut, kun kuulin, että tädilläni on varastossa Artekin ruokapöydän tuoleja ihan toimettomana. Aika pitkään epäröin niitäkin ja mietin, ovatko ne liian keltaiset, liian matalat ja liian mitä-lie, mutta annoin niille mahdollisuuden ja haettiin ne peräkärryn kanssa sovitukseen. Siinä ne nyt ovat sovituksessa, ja taitavatpa muuten jäädä! Nehän ovat paljon paremmat kuin uskoin, eivätkä lainkaan liian matalat istua!
 
Ruokailutila raikastui kertaheitolla, kun mustat korkeaselkäiset tuolit väistyivät näiden sirompien tieltä. Siskoni aikoi verhoilla ne meidän mustat tuolit uudelleen - sehän olisi aivan mahtava uusi elämä niille! Ruokapöydän alla oleva matto on kyllä jo pari vuotta keräillyt kuopuksen murkinoita, joten se ei kyllä varsinaisesti hehku raikkautta.
 
artek tuoli 66 ruokapöydän tuolit alvar aalto
 

 


 
 
Lauantain ruoka kuvastaa hyvin sitä, kun torstain kauppareissulla ei jaksa yhtään ajatella viikonlopun ruokia. Muusia ja lohta, takuuvarmasti maistuu kaikille. Lohi kyllä sai kivasti uutta virettä raastetun sitruunankuoren, peston, hunajan ja auringonkukan siementen kuorruttamana. Tämä "resepti" on myös tuntunut parantuvan joka kerta.
 
Viime postauksessa kerroin meille muuttaneesta eukalyptus-pensaasta, joka on kuulemma ollut harmillisen oikukas ja kuivunut kokoon ensi metreillä. Otin neuvoista vaarin ja aloin ulkoiluttaa sitä heti. Kävi kyllä juuri niin kuin pelkäsin, että unohdin sen moneksi päiväksi terassille! Eipä se kyllä tuntunut ottavan nokkiinsa, sillä eilen kun muistin nostaa sen sisään, vaikutti se varsin hyvinvoivalta, vaikka kuluneella viikolla oli miinusasteitakin. Ihme sankari! Nuo oksat maljakossa ovat siitä pari viikkoa sitten leikatut, hyvin jaksavat vieläkin. Seurana on myöskin pari viikkoa vanha jouluruusun oksa. Näin helposti sitä näköjään on leikkokukkia kotona melkein aina, kun toiset kestävät maljakoissa tosi pitkään!
 
Lauantaina ladattiin akkuja joogaamalla ja kotoilemalla, ja tänään pääsen taas lempipuuhiin valokuvaamaan kastejuhlaa ja vihkimisen samalla! So happy! <3
 
Leppoisaa sunnutaita!
 
*valokuvaushommia voit seurailla @katrihaavistophotography Facebookissa ja Instagramissa.
 
Katri
SHARE:

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Jättieukalyptus ja uudet sivut

No nyt! Löysin ihan mahtavan viherihmeen, eukalyptus-pensaan! Kävin Flörissä etsimässä jotain somistetta esittelypöydälleni tämän päivän juhlatapahtumaan ja mielessä oli ihan vaan jotain pientä leikkovihreää. Jättimäinen eukalyptuspensas nappasi kuitenkin katseeni, ja myyjän kanssa juttelimme miten se pärjäisi huonekasvina. Se pitäisi kuulemma siirtää ulos kesällä, mutta sehän olisi ihan mahtava juttu, ei mikään ongelma. Ajatelkaa, miten hyvältä se näyttää terassilla! Normaalisti ehkä heinät ja hortensiat ovat sellaisia isompia, rehevämpiä vihreitä, mutta kyllä tuosta tulee terassini silmäterä. Siitä voi silloin tällöin napsia oksia maljakkoonkin.

eukalyptus pensas, huonekasvina




Kääräisin sen mustaan paperikassiin, se olikin hyvä vinkki myyjältä. Näin pystyn helposti kuljettamaan sen juhlatapahtumaan ja sen jälkeen se saakin jatkaa elämäänsä meillä ihan niine hyvineen. Kesäksi istutan sen varmasti isompaan ruukkuun, jotta juuret saavat varmasti riittävästi vettä. Anniina-myyjä kertoi, että kannattaa pitää ulkona mahdollisimman pitkään, ja talvella huolehtia riittävästä kosteutuksesta vaikka sumuttelemalla. Nyt minun täytyy muistaa, etten viskaa sitä menemään, vaikka se vähän pudottaisi lehtiä ja kuivuisi talvella. Kesän tullen on taas uudet mahdollisuudet. Olen vähän siitä huono viherpeukalo, että en kestä rumia ja ränsistyneitä viherkasveja. Haluaisin aina siirtää ne jonnekin pois silmistä, mutta harmi kun siellä ei yleensä ole edes valoa.

eukalyptus pensas huonekasvina



eukalyptus huonekasvina


katri haavisto photography valokuvaajaHain myös painosta isoja tulosteita kuvistani, koska tarkoitus on juhlatapahtumassa ripustaa ne raudoitusverkkoon klipsuilla esille. Olen menossa valokuvaushommineni Juhlan Lumoa Luomuspajalla -tapahtumaan, ja sitä varten tuli pieni dead line -paine saada nettisivutkin valmiiksi. Sen vuoksi blogikin on ollut vähän hunningolla... Myös uuden yritykseni Katri Haavisto Photographyn Facebook-sivut ja Instagram-tili ovat auki, ja jatkossa jaan enemmänkin sinne näitä kuvausjuttuja. :)  Kuvassa näkyvät mainokset minulle teki Sarandian Sari, sain niihin juuri oikean eukalyptuksen harmaan sävyn ja kivan ilmeen!
 
Rentouttavaa viikonloppua! Minä ainakin olen levännyt ihan uuteen uskoon, kun sain nettisivut valmiiksi ja lisäksi ihan mahtavia tsemppiviestejä! <3

Kiitos kaikille ihanille!

Katri
SHARE:
© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig