Työ ja perhe ja kaikki - ruuhkavuodet?

Jestas mikä päivä. Eikä vielä edes mitenkään erityisen kova, mutta silti - takki aivan tyhjä. Kiirehdin kotiin vapauttamaan lastenhoitajaa, mutta tajusin etten ehdi siihen mennessä kun täytyy lähteä viemään isompaa jumppaan. Onneksi mies ehti ajoissa kotiin. Pitkän päivän päätteeksi kävin kaupassa ja raahasin niitä puoltavia kärryjä (onko mikään arkinen ärsytys niin ärsyttävää kuin puoltavat kärryt ja korkkarit?) ja ajoin hartiat jumissa kotiin. Autuas ruoanlaittorauha ja hiljaisuus, kun muu porukka oli jumpassa. Spotifysta joku chill out -lista soimaan ja aivot narikkaan, eli perunoita kuorimaan. Sain keiton porisemaan ja oikaisin sohvalle nauttimaan puolen tunnin hiljaisuudesta ja rauhasta - siihen jäivät kauppakassit keittiön lattialle levälleen. Koko päivän puhuneena ja ajatelleena arvostin tänään todella paljon sitä, että sain olla hetken hiljaa ja omissa ajatuksissa. Miten harvoin sellaisia hetkiä on, että olisin yksin kotona? En muista, ehkä kerran parissa kuukaudessa tunnin...

Ajattelin vielä pari vuotta sitten, että ne kuuluisat ruuhkavuodet eivät tule koskettamaan minua, koska olen saanut lapset melko nuorena. He olisivat siis pieniä eri aikaan kuin työelämässä olisi minulla ne kovimmat vuodet. Ja näinhän oikeastaan onkin - teen osa-aikaista työtä enkä missään uraputkessa, mutta työni on kuitenkin sellainen, että siihen voisi upottaa kaiken aikansa ja silti aina voisi tehdä enemmän. Riittämättömyyden tunne on aina läsnä. Aina voisi kehittää, tehdä enemmän ja olla parempi.

Ja tosiaan, minun osa-aikainen työni helpottaa arkea todella paljon, joten näinä pitkinä päivinä mietityttää, että miten täyttä työaikaa tekevät oikein handlaavat kaiken? Kaupassa käymisestäkin on tullut pakollinen paha. Töistä ei malta lähteä ajoissa, jotta ehtisi käydä kaupassa ennen lastenhoitajan työajan loppumista, eikä toisaalta kiinnosta pätkän vertaa lähteä illalla kauppaan lasten kanssa. Ajattelin selvittää, onnistuuko jossain lähimarketissa sellainen kauppalistan kokoamispalvelu. Jos, niin alan ehdottomasti käyttää sitä. Kuulemani mukaan valmiiksi kerättyjen ostosten palvelumaksu on noin 4 €, eli ei lainkaan paha hinta siitä vajaasta tunnista, jonka säästäisin illasta. Käytän sen vaikka pihahommiin tai lattialla makoiluun mieluummin - siihen kuuluisaan laatuaikaan eli tavalliseen perheiltaan.

Arvostan rauhallisia iltoja niin paljon, että en ole aikoihin malttanut lähteä edes joogaan tai zumbaan. En vaan jaksa enää lähteä kotoa niinä iltoina, kun ei ole isomman kerhoja. Nyt kun hän on ollut kotona hoidossa, otin hänelle maanantai-iltaan kuviskerhon ja tiistai-illaksi jumpan. Mietin vaan, että millainen tämä arkiyhtälö olisi useamman lapsen ja isompien lasten kanssa, joilla on ehkä enemmän harrastuksia ja kaikilla omansa. Sitten vielä aikuisetkin ehkä haluaisivat käydä edes kerran viikossa liikkumassa/oman harrastuksen parissa.

Ehkä juuri tämän takia blogista on tullut minulle sellainen henkireikä - selkeä mahdollisuus omaan aikaan puuhata ja ajatella juuri niitä asioita joita haluan. Katsella teidän kauniita kuvia, lukea elämänmakuisia ja niitä siirappisiakin kirjoituksia, unohtaa oma riittämättömyyden tunne, seuraavien päivien työasiat, pyykkikone ja villakoirat. Uppoutua Lightroomin pimiöön ja sukeltaa teidän blogeihin. Jakaa samoja ajatuksia, inspiroitua ja yksinkertaisesti rauhoittua.

Ja oikein kun mietin, niin minä en oikeastaan edes koe vielä eläväni niitä varsinaisia ruuhkavuosia. Jos nyt välillä koen ajan olevan kortilla ja arjen vaativan aikamoista sumplimista, niin millaista se olisi, jos tekisin täyttä työaikaa tai jos vaikka jompikumpi olisi yrittäjä? Huh, kaikkeenhan sitä kai tottuu. Minä yritän nyt totutella tähän kahden pienen lapsen työssäkäyvän äidin rooliin. Vähän ennen töihin paluuta ajattelin vielä ruveta opiskelemaan jotain - onneksi en sentään siihen lähtenyt! Tällaisella ikuisella innostujalla tuppaa muutenkin olemaan aina monta rautaa tulessa yhtäaikaa. Tai jos olisimme ruvenneet rakentamaan? Apua... Onneksi kuuntelin silloin sydäntäni ja totesimme, että se ei ole meitä varten.

Mites te kanssasisaret siellä? Miten te hanskaatte kaiken?

Kevääni värit (ja totuus blogikuvista)

Löysinpä heleän värisen huivin! Niin keväinen, että tekisi mieli katsella tuota koko ajan. Siksi ajattelinkin jättää sen tuohon kaiteelle notkumaan. Ainakin muistan sitten varmasti laittaa sen aamulla kaulaan. Ja tuohan se ihanasti väriä sisustukseenkin! 

Ja koska tykkään niin kovasti hehkuttaa Adoben Lightroomia, niin laitettakoon nyt teillekin taas todistusaineistoa blogikuvista. Kuvaan aina manuaaliasetuksilla, koska silloin saan kuvasta juuri sellaisen kuin haluan. Minulla on niin vanha kamera, että sillä ei saa hämärässä hyviä kuvia. Jos olisin ottanut nämä kuvat automaattiasetuksilla, niin kamera olisi joko heittänyt ISO-herkkyyden liian korkeaksi (ja kuvasta olisi tullut kohinainen) tai pidentänyt valotusaikaa (jolloin kuva olisi tärähtänyt) saadakseen kuvaan riittävästi valoa. Kumpikaan ei olisi ollut hyvä, enkä jaksanut hakea jalustaa, jonka avulla olisin toki voinut pitää ISO-herkkyyden 100:ssa ja pidentää valotusaikaa vaikka sekuntiin. Silloinkin ikkunat yleensä ylivalottuvat, joten manuaaliasetusten, RAW-kuvien ja Lightroomin avulla pääsee minusta parhaaseen lopputulokseen; tällaisen karvalakkimallin kameran kanssa ainakin. 

Lightroom 5 ennen ja jälkeen kuvia. Lisäsin valotusta ja kontrastia sekä nostin varjoja, vähensin highlightseja ja lisäsin terävyyttä.

TADAA! Totuus on paljastettu. :) Lightroom saa ihmeitä aikaan, mutta toisaalta eipä siitä olisi hirveästi hyötyä ilman manuaaliasetuksilla alunperin suunniteltua kuvaa. Meillä ei oikeasti ollut noin hämärää kuin vasemmanpuoleisessa ennen kuvassa, mutta alivalotin kuvan, jotta ikkunanpaikat eivät pala puhki. 

Hämmästyttääkö tämä teitäkin? Minä olen aina ihan fiiliksissä, kun onnistun ottamaan sellaisen kuvan, jossa valoisat paikat eivät pala puhki, ja sitten saan Lightroomin avulla kuvasta valot ja varjot oikein esiin.

Inspiraatiota uuteen viikkoon kaunokaiset! :)

Ai niin ja hei muistathan, että Tohkeissaan on Facebookissakin nykyään. Saat päivityksiä aikajanallesi, jos klikkaudut seuraajaksi - täällä.

Katri

Lauantain kuvapläjäys

Valoisat päivät ja vapaapäivä - voi että kun tekisi mieli kuvata kaikkea! Kuvia on tallentunut tänäänkin useita kymmeniä. Ihania ilmeitä, kivoja hetkiä, tärkeitä muistoja. 

Nöpö rymsteeraa. Tältähän meillä useimmiten näyttää, parhaimmillaan. Ja tämä on vielä kesyä...

Aamupäivällä saimme ystävät kylään, oli kyllä niin mukava vaihtaa taas kuulumisia! Terkkuja vaan L & J! :) Illalla herkuttelimme hamppareilla, kuten olin E:lle alkuviikosta luvannut.  Jauhelihapihvien jälkeen ei enää ollut aikaa kasvispihvien tekoon, joten päädyin paistamaan oman hampparini täytteiksi vain munakoisoa, halloumia ja ananasta > perfecto! Mehukasta ja sopivan suolaista.

Hyvää musiikkia soimaan ja ilo on irti! Ihanaa kun tytötkin ovat alkaneet irrotella ja tanssia sydämensä kyllyydestä, varsinkin isompi. Pienemmän tanssahtelu on vielä aika koomisen näköistä - polvet hytkyvät ja maha ja peppu liikkuvat samassa tahdissa. :)

Tästä aparaatista ei tosin ääntä kuulu, se on vain koristukseksi. Aloin joskus tihrustaa noita tekstejä - aika hauskoja. Ollako "yhteisaalloilla" vai Nizzan lähetysten äärellä?

Ilta huipentui leffailtaan - se kuuluisa Frozen näkyi nyt meilläkin. Se oli mitä ilmeisemmin aika vaikuttava. Pienempi oli ehkä juuri tuon sekunnin paikallaan kun otin kuvan - muuten oli kiinnostavampaa tekemistä, kuten järjestää legoja pitkin lastenhuonetta. 

Toivotaan huomiselle hyvää keliä - naapurit tulisivat nimittäin siirtämään jonkun etukuormaajan avulla leikkimökin rajanaapurimme pihasta meille - huippua! Täällä on vanha kunnon kylähenki voimissaan... 

Katri

Aula ennen ja jälkeen - remontin tulos

Perjantaita! Onpa kevyt tunne, kun on viikonloppu edessä! 

Kuvailin yläaulaa muutama päivä sitten ja muistin, että siitä ei hirveästi olekaan täällä vielä kuvia ollut. Ajattelin, että ehkä voisin vilauttaa myös niitä ennen kuvia. Eli mistä lähdettiin liikkeelle? Seinähän oli tuosta kaiteen paikalta ummessa, siinä oli ainoastaan pieni sisäikkuna. Tuo seinä on 50-luvulla ollut ulkoseinä, ja edellisten omistajien tekemässä "uudelleen rakennuksessa" he laajensivat taloa vähän joka suuntaan. Me kuitenkin ajattelimme yläkerran olevan kovin pimeä, joten päätimme selvittää, josko seinän voisi purkaa. Siinä olikin aikamoinen urakka. Sanoinkuvaamaton. No ehkä voitte kuvitella, kun 30 cm paksua ulkoseinää lähdetään purkamaan. Ihmettelen vieläkin, miten pitkällä korkealla sivuseinällä ei näy jälkeäkään niistä valtavista muutoksista - todella siistiä jälkeä mies ja muu remppaporukka saivat aikaan. 

ENNEN. 1. kuvassa näkyy seinä, joka purettiin. 2. kuvassa näkyy myös nykyinen lastenhuone.

Remppa. 1. Mies sisäikkunalla, seinää aletaan purkaa. 2. puretun seinän paikka. 3. Tapetti ja laminaatti yläkerrassa - vaihtoon meni.

Vasen kuva otettu samasta paikasta kuin eka "ennen" kuva.

Kuvausassistentti oli luonnollisesti taas vauhdissa.. :) Mutta siis, olihan siinä aika homma. Vieläkin vaikea ymmärtää, miten tämä kaikki tapahtui. Keskimmäisessä remppakuvassa tilanne oli ehkä kaoottisimmillaan. Keittiössä ei ollut edes lattiaa, ja aikaa muuttoon oli 1,5 kuukautta. Onneksi emme silloin vielä tajunneet, miten kiire tulee. Lasikaide tilattiin Lasi-Liskiltä, jota haluan ehdottomasti suositella. Todella mutkatonta toimintaa, kaikki hoitui äärimmäisen kätevästi. Tarjouksen saimme pian, ja halaumamme valkotamminen kaidekin saatiin nopeasti. Lasi tuotiin perjantai-iltana työpäivän jälkeen, ja saatiin vielä nostettua ylös. Siinä oli kuulemma aika äheltäminen.

Tuo muuri ja katon viistot kulmat ovat lemppareitani yläkerrassa. Muurissa tuo pykällys on merkki siitä, että 2000-luvulle asti yläkerta oli vain siihen asti korkea. Sitten uuden omistajat laajennuksen yhteydessä myös nostivat huonekorkeutta yläkerrassa paljon. Aiemmin tämä aula oli ollut vain matala vintti. Muuri tulee myös lastenhuoneen puolelle, ja sielläkin on tuo pykällys (näkyy seuraavan kuvan vasemmassa reunassa). Samoin muuria on pikkuvessassa yhdellä seinällä. Näihin hauskoihin yksityiskohtiin ihastuin jo ekalla näytöllä. Ai niin ja silloinhan me jo teimme tarjouksen, olin aivan varma tästä kodista.

Tuolle korkealle seinälle Liisa valitsi lämpimän vaalean harmaan, joka on ollut todella kiva. En itse olisi osannut sellaista valita. Se nostaa kivasti valkoisia juttuja esiin. Sama harmaahan taustoittaa alakerrassa keittiötä ja ruokailutilaa.

Semmoinen muutos! 

Leppoisaa viikonloppua! Minä nostan nyt jalat ylös ja alan tutustua Wordpressiin - aloin kirjoittaa myös ammatillista blogia ja halusin ihan haasteen vuoksi tehdä sen WP:llä. Vierivä kivi ei sammaloidu vai mitä? Mitäs muutakaan näin yksi perjantai-iltana tekisin! :D Onko jollain muulla muuten WP käytössä?

Katri

Pimp my lasagne (gluteeniton kasvislasagne)

Heippa! Tein niin tajunnan räjäyttävää lasagnea toissapäivänä, että on kyllä pakko jakaa resepti teidän muidenkin ruoan ystävien kanssa. Minun on jo pitkään ollut aikomus kokeilla munakoisolasagnea, mutta nyt vihdoin sain aikaiseksi. Paluuta tavalliseen ei taida olla... Jotain lasagnen maistuvuudesta kertoo se, että mies kehui sen maasta taivaaseen. Oli kuulemma vähintään yhtä hyvää ellei parempaa, kuin tavallinen.

Meidän lastenhoitaja on kasvissyöjä, eikä pysty syömään viljaa, joten on ollut aika kivakin kokeilla taas vähän erilaisia ruokia. Meillähän syötiin edellinen vuosi kotona vain kasvisruokaa, joten siinä mielessä tämä ei ole aiheuttanut suuria muutoksia keittiössä. Pelkän kasvisruoan syöminen hiipui siihen, kun en enää jaksanut sitä ainaista nurinaa ja sörkkimistä ruokapöydässä. Olin pitkään sitä mieltä, että lapset kyllä oppivat syömään sitä mitä heille tarjotaan, ja esikoinen olikin pitkään todella kaikkiruokainen, mutta lopulta se nirsoiluvaihe tuli meillekin. Totesin, että nyt täytyy varmaan antaa periksi ja niellä se tosiasia, että lapseni ei alkanutkaan rakastaa kikherneitä. Toisaalta tällä hetkellä on ihan sama mitä on tarjolla, todennäköisesti se ei maistu (paitsi makaroni - kauhukuvani on toteutunut). Nykyään syömme lihaa noin kerran-kaksi viikossa. Tai muu perhe syö, minä en niin välitä.

Lisäksi onnistuin ekaa kertaa saamaan soijarouheesta maukasta, ja tästä kiitos menee Pumpkin Jam -blogiin. Soijarouhe kannattaa valmistaa paistamalla pannulla sipulien ja mausteiden kanssa, ja lisäillä vettä vähitellen, tämä oli käänteentekevä vinkki minun ja soijarouhan suhteessa. 

Minulla on muuten se toivomanne arkiruokakoostekin työn alla, mutta koska tämä ruoka vaatii vähän enemmän aikaa, julkaisen sen erikseen. Meillä on tapana tehdä seuraavien parin päivän ruoka aina etukäteen edellisenä iltana, jotta hoitajalla ja lapsilla on aina lounasruoka valmiina. Ja samoin meille iltaruoka, jotta ei tarvitse alkaa töiden jälkeen kiireessä tehdä. Tätä ruokaa ei tosiaan kannata alkaa valmistaa kovin nälkäisenä, mutta voin luvata, että vaivannäkö palkitaan. 

Tarkkaa ohjetta ei tullut kirjattua ylös, mutta mututuntumalla ohje kuuluu näin:

Kasvislasagne

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

öljyä

soijarouhetta pari desiä

noin tuplamäärä vettä soijarouheeseen nähden

1 prk (n. 500g) tomaattimurskaa

suolaa (tai vaikka kasvisfondia tai soijakastiketta)

pippuria

timjamia

oreganoa

1 munakoiso

suolaa

oliiviöljyä

30 g voita

2-3 rkl vehnäjauhoja

4-5 dl maitoa

1 mozzarellapallo

lasagnelevyjä, jos haluat laittaa

1. Viipaloi munakoisot noin 1 cm paksuisiksi viipaleiksi ja laita siivut itkettymään, eli ripottele hieman suolaa molemmin puolin. 

2. Paistele sillä välin sipulit öljyssä, lisää mausteet ja soijarouhe. Lisää vettä vähitellen noin kaksinkertainen määrä pannulle, eli turvota soijarouhe imeyttämällä neste rouheeseen. Tarkemmat ohjeet Pumpkin Jam-blogissa. Lisää sen jälkeen pannulle tomaattimurska ja lisäile mausteita maun mukaan. Anna porista ja maustua, tarkista lopuksi maku.

3. Tee valkokastike, eli sulata rasva teflonkattilassa. Ripottele jauhot joukkoon ja paistele hetki, mutta älä päästä ruskistumaan. Ala lisätä maitoa vähitellen ja sekoittele hyvin vispilällä, jottei jää kökköjä. Lisää maitoa sen verran, että kastike on sopivan paksua. Mausta vähän suolalla ja pippurilla.

4. Munakoisojen tihkuttua ylimääräistä nestettä vähintään puoli tuntia, taputtele ylimääräinen neste talouspaperilla tai pyyhkeellä ja paista ne sen jälkeen öljyssä pannulla.

5. Voitele vuoka öljyllä, ja kasaa lasagne uunivuokaan. Laita pohjimmaiseksi tomaattikastiketta, sitten vuorotellen valkokastiketta, munakoisoviipaleita, mozzarellaa, ja tomaattikastiketta. 

Minä tein tuplamäärän, joten toiseen vuokaan laitoin lasagnelevyjä ja toiseen en. Ajattelin, että ensi kerralla laitan enemmän munakoisoa ja vaikkapa kesäkurpitsaa gluteenittomaan versioon. 

Munakoison ja mozzarellan liitto on kyllä niin syntisen hyvä, ihan ainutlaatuinen... Vielä timjamia päälle, niin sinfonia on valmis. Oih, tästä viikonlopun ruokia jo miettimään! Minä vähän lupailin E:lle, että voitaisiin tehdä hampurilaisia ja viettää leffailtaa.

Onneksi huomenna on perjantai! Halleluuja! :)

Katri

Sunnuntaisalaatti (ja sipsisuositus) ;)

Heippa! Meillä meni päivä puuhommissa, joten voitte uskoa, miten ihana oli päästä kotiin työntäyteisen päivän jälkeen. Mies ja lapset jäivät vielä pihalle kaivamaan "perustuksia" leikkimökille, ja minä sain linnoittautua keittiöön. Laitoin musiikin soimaan, tyhjensin perjantaina ja lauantaina maistellun viinipullon lopun lasiin, ja aloin kuoria soppatarpeita niissä hikisissä, rähjäisimmissä kotivaatteissa. Hohdokasta! :)

Ja mikä parasta, iltaruoan saimme melkein valmiina puusavottareissusta, joten tein vain salaatin lisäksi. Olin aika tyytyväinen, kun kaapista löytyi ainekset ihan hyvään salaattiin, vaikka emme jaksaneet poiketa kauppaan. Laitoin päärynöitä ja viinirypäleitä, kirsikkatomaattia ja varsiselleriä, sekä Aura-juustoa, oliiviöljyä ja sitä uutta punaviinisuolaa, jota jo taisin kehuakin... Nuo Mill & Mortar suolat ja mausteet vaikuttivat niin herkuilta... En malta odottaa, että tulisi tehtyä pastaa ja voisin koittaa Murenasta saamaani mausteseosta pastalle.

Ja jottei nyt menisi liian salaattipainotteiseksi, niin tunnustettakoon, että ahmin myös pussin sipsejä viikonloppuna. Bongasin tuollaisen ihanan rapean näköisen pussin lähikaupasta jo maanantaina, ja ajattelin ottaa oikein koetuksen kun ostin sipsipussin jo alkuviikosta. Vannotin miehelle, että nyt pysytään tiukkoina ja avataan se vasta viikonloppuna... No otimme varaslähdön viikonloppuun jo torstaina ja tulihan tuo pussikin korkattua. Siis aivan mielettömän hyviä! Kertakaikkiaan, todella virkistävä uutuus. Ihmettelin jännää makua, kunnes katsoin pussissa lukeva Licorice - ahaa, lakritsi, se se jännä maku olikin! Lähempi tarkastelu osoitti, että sipsit ovat Earth Control Grov Chips, mitä lie tarkoittaakin, mutta todella hyviä joka tapauksessa.

Ihana vähän etikkainen, vähän makea lakritsimainen maku, hyvä merisuola ja täydellisen rapea koostumus.. Veivät kielen mennessään. Sanoin miehelle, että ei sitten saa syödä kaikkia, kun haluan kuvata niitä (!), mutta sitten mohelsin yksin lopun pussin perjantaina... Shame on me... Mutta jäi sentään pussi! Siis vinkki vitonen - jos näet tämän näköisen pussi kaupassa, niin älä epäröi, voiko laku sopia sipseihin. Minä varmaan olisin jättänyt kauppaan, jos olisin huomannut Licorice-tekstin jo kaupassa..

Mutta nyt riennän saunaan, ah!

Hyvää viikolopun viimeisiä hetkiä, ja intoa uuteen viikkon! 

Katri

Aurinkoenergiaa

Herätäänkö teilläkin ennen kuutta aamuna kuin aamuna? Ei väliä viikonlopulla, pääsiäislomalla tai tavis arkiaamuna.. Pienin heräilee lähes poikkeuksetta 5.30 ja silloin tällöin saan hänet vielä tainnutettua kainaloon. Hän on aika kova syömään, joten olemmekin nyt pitäneet sellaisia iltatankkauksia, että on oikeasti vaikea ymmärtää, miten siihen pieneen pömppömassuun niin paljon mahtuukin. Kulhollinen puuroa, banaani, pari mandariinia tai päärynä, ja vielä leipä. Silti aamulla on niin kiljuva nälkä, että hän ei malta odottaa puuron jäähtymistä, vaan täytyy saada joku hedelmä alle.

Osasyy saattaa olla varhain kirkastuvilla aamuilla, joten tämäkään aamu ei tehnyt poikkeusta. Vaikka kyllä puoli kuuden aikaan sentään vielä aika hämärää on. Lasten makuuhuoneessa ei ole ovea, ja sisäikkuna on ruokailutilaan, eli aurinko valaisee heti noustessa senkin huoneen hyvin. Tässä tapauksessa ehkä liiankin hyvin, vaikka muuten nouseva aurinko ja valtava valon määrä antavat kyllä rutkasti energiaa heti aamusta. Yöunivajetta paikkailen sitten viikonloppuisin päiväunilla - onneksi meidän isompikin nukkuu vielä päikyt melkein joka päivä.

Aurinkoista ja energistä sunnuntaita, katsotaan miten tämä lähtee käyntiin! :)

Katri

Tuolilöytö

Nyt kannatti lähteä merta edemmäs kalaan. Olen etsinyt siroja, kauniita tuoleja kirpputoreilta ja antiikkiliikkeistä, mutta aika huonolla tuloksella. Ovat olleet liian massiivisia, huonokuntoisia, väärän värisiä, tai viimeistään liian kalliita. Ehkä täällä Turussa valioyksilöt viedään nopeammin käsistä, nimittäin sillä keskiviikkoisella Salon reissulta herkkukauppa Murenaan poikkesimme myös Radiokirppiksellä, ja bongasimme sieltä pari kappaletta wieniläistuoleja. Ja arvatkaa mihin hintaan? 15 €, aika pilkkahintaan mielestäni! Olen nimittäin katsellut noita aina välillä kirppiksillä ja nettihuutokaupoissa, ja hinnat ovat pyörineet siellä viidenkympin ympärillä.

Touhukas - hoitaa pikkukissaa niin omistautuneesti.. "aiai..."

Lisää kuvateksti

Joten eipä tarvinnut kauaa miettiä! Raahasimme pari tuolia takalaatikossa, ja paria vinkkasin eräälle blogikollegalle - mahtoivatkohan kaupat syntyä... Mies ihmetteli kantaessani tuolin sisään, että "mitä ihmettä me tehdään yhdellä tuolilla?" No juu tiesin, ettei hän heti ymmärtäisi tuolin pointtia. Wieniläistuolihan on äärimmäisen kaunis sellaisenaankin, mutta tuollainen siro tuoli ajaa asiansa laskutasona monessa paikkaa. Ja onhan meillä lähes aina pula lisätuoleista, kun on vieraita kylässä. 

Mieshän heti siirsi tuolin pois tuosta peilin vierestä (lastenhuoneen suulta), koska se on kuulemma tiellä, kun käy hyssyttelemässä lapsia yöllä. Ärsyttävää... Sitten minä siirtelen tuolia takaisin sisustukseen sopivalle paikalleen... 

Näkevätkö miehet teilläkin sisustusjutut ennen kaikkea käytännöllisyyden vinkkelistä? Yksi kestoärsytykseni on, kun mies roikottaa television jotain antennivastaanotinta ruokailutilan nojatuolin päällä. Ei kuulemma signaali näy muuten. No juu se on ihan totta, mutta minä vain odotan sitä päivää että koko antennia ei enää tarvita. Vaatii kuulemma vielä pientä säätöä. Sitä odotellessa.. :)

Mutta nyt, leppoisaa perjantai-iltaa toivottelen teille! 

Katri

Ja hei kovasti tervetuloa uusille lukijoille!

Herkkusuun paratiisi

Mitä sinulle tulee mieleen liikkeestä nimeltä "Herkku & Lahja Murena"? Sen niminen salolainen erikoisliike oli kuulemma muuttanut uusiin tiloihin ja vietti avajaisiaan tällä viikolla. Skippasin sähköpostin oitis, kun ajattelin, että eipä nuo koiranruoat minua hirveästi kiinnosta. Sitten Fallen For An Old Chair -blogin S kysyi että mentäisiinkö tuonne yhdessä, ja ajattelin, että ehkä kyseessä on sittenkin jotain mielenkiintoisempaa. No juu, tarkemmin asiaan perehdyttyäni tajusin, että tuohan on ihan taivas - oikea kulinaristin aarreaitta! Mutta eikö sinullekin tule nimestä mieleen joku "Murren herkku täysravinne" ja lelut lisäksi? :) Kehtasin tunnustaa omistajallekin, että kannatti tulla vaikka luulinkin liikettä ensin joksikin eläintarvikeliikkeeksi, ja huojennuksekseni hän naurahti, etten ole ensimmäinen hämääntynyt...

Hieman kauniimpi karkkipurkki

Miina kertoo Magu Grang Gastro -risotosta, jonka valmistumista ei tarvitse odotella kolmea varttia. Kuulostaa hyvältä! Koko takana oleva hylly vaikutti aivan paratiisilta erityisesti tällaiselle italialaisen ruoan ystävälle...

Mill & Mortar mausteet ja suolat - näihin ihastuin totaalisesti!

Purkkeja ja purnukoita, kaiken maailman kastikkeita, sooseja, tahnoja.. Valinnanvaikeus meinasi iskeä, mutta kun kysyy, niin saa todella asiantuntevia neuvoja ihan minkä tahansa tuotteen käyttöön.

Ehkä kauneimpia tee-purkkeja? Miina kertoi pakuriteestä, jota muuten en ole vieläkään uskaltautunut kokeilmaan.. Oletko sinä?

Magu Grand Gastron risottoja ja herkullisen näköisiä ohuita keksejä jos mille pikkusuolaiselle..

Murenassa oli hyvin laaja valikoima Nicolas Vahen tuotteita. Ne ovat kyllä niin silmää hivelevän esteettisiäkin!

Oikeasti nimi tulee yrityksen perusajatuksesta, joka on kulkenut mukana koko nelivuotisen taipaleen ajan - valikoimaan on aina kuulunut pääasiassa herkullinen ruoka, mutta lisäksi sisustusta ja lastenjuttuja, eli niitä pieniä onnen murenoita, jotka omistajalle, ja toivottavasti myös asiakkaille tuottavat iloa.

Murenan väki sekä muutama muu saman kadun varrella toimiva yrittäjä olivat järjestäneet mukavan illan, jossa herkkujen lisäksi oli mahdollisuus tutustua kauneudenhoitopalveluihinkin. Tarjoiluista vastasi Salon Seurahuone, ja näitä herkkuja voisin kyllä ylistää maasta taivaisiin... Siikaceviche oli todella raikasta ja hyvää, ja tuo juusto, ahhhhh! Makukombo rosmariinin ja laadukkaan hunajan kanssa oli kuin sinfoniaa. Enpä muistanutkaan, miten mielenkiintoisen vivahteen rosmariini antaisi moneen ruokaan.

Minuahan ei olisi saanut tuolta lähtemään oikein millään, kun olisin halunnut kaikkea hypistellä ja fiilistellä, mutta onneksi Saloon on vain puoli tuntia Turusta. Ja kun kävimme tutustumassa myös pariin hyvään kirppikseen, niin on jatkossa enemmänkin hyviä syitä käydä Salossa pikkureissulla. Tein muuten aikas kivan löydön, siitä ehkä huomenna lisää! ;) 

Malmgårdin raparperihillon unohdin. Se vaikutti täydelliseltä juustojen kaveriksi

Mill & Mortar suolat ja mausteet

Minua jäivät erityisesti kiinnostamaan nämä viimeisissä kuvissa olevat herkut. Hyvä oliiviöljy ja viinietikka kuuluvat salaattiin aina, joita molempia ostin tältä reissulta. Malmgårdin viinietikat olivat supersuloisissa pikkuputeleissa, mutta päädyin kuitenkin Nicolas Vahén vadelmaviinietikkaan. Kokeilin sitä tänään salaattiin, ja kyllä nousi pikasalaatti ihan eri leveleille!

Jotta Murenan herkkuvalikoima olisi kaikkien kulinaristien ulottuvilla, ovat he avaamassa  myös verkkokauppaa lähiaikoina. Siihen asti suosittelen kuitenkin piipahtamaan Salossa ihan paikan päällä. Ja onhan tuollaisessa liikkeessä asiointi aina ihan kertakaikkinen elämys. 

Kiitos mielenkiintoisista esittelyistä ja suussasulavista herkuista Murenan ja kumppaneiden väelle, sekä ihastuttaville seuralaisilleni Suveliinalle ja Kaisalle. Oli oikein virkistävä reissu! Tuli taas huomattua, että Kaarinan takanankin on elämää. Hehheh.. :)

Pssst, jos sinulla herahti vesi kielellä, otat neuvoistani vaarin ja poikkeat Saloon herkkuparatiisiin, niin muistahan mainita kassalla blogini - saat 10 % alennuksen toukokuun loppuun saakka!

Herkullista loppuviikkoa, toivottelee Katri!