Kaupunkilaislasten kesäretki

Joskus, tai oikeastaan aika usein tulee ihan valtava tarve päästä luontoon. Vaikka me asumme maalla, en silti osaa ajatella lapsiamme ihan maalaislapsina. Omassa lapsuudessani asuin varmaan yhtä lähellä kaupunkia kuin mekin nyt, mutta olimme ehkä silti "enemmän maalta". Mammalla oli lehmiä ja asfalttitielle oli kilometrejä matkaa (ellei laskettu viereistä valtatietä). Ovat meilläkin lapset sellaisia metsän menninkäisiä, että mieluummin he metsään menevät kuin kauppaan. Kesäloman alettua pitäisikin keksiä joka viikko (vai joka päivä?) jotain ohjelmaa, jotta ei ala käymään seinät ahtaiksi.

Olin kuullut Paimolaisesta Huippuhetkiä -tilasta joogaohjaajaltani Annalta, kun hän vinkkasi että sinne kannattaisi mennä lasten kanssa käymään. Siellä meitä ottikin vastaan aika lauma eläimiä ja aivan ihastuttava maalaismiljöö! Siinä vaiheessa hoksasin, että vaikka meilläkin kauriit pomppivat takapihan metsänreunassa, niin nyt vasta tulimme maalle. Koko paikka huokui sellaista kepeää maalaistunnelmaa, jossa on aikaa rapsutella lampaita ja juoksennella pitkin pihoja vailla sen suurempia kiireitä. Tämä on taas varmaan näitä romantisoituja oletuksia, vaikka tosiasiassa eläinten kanssa saa varmasti tehdä töitä kellon ympäri.

Lapsethan rakastavat kaiken sortin eläimiä, joten heitä ei kauaa tarvinnut houkutella lähemmäs karitsoja katsomaan. Lapset kuuntelivat innoissaan, kun Terhi kertoi karitsojen elämästä ja millainen kukakin niistä on. Kanatarhankin kanssa teimme tuttavuutta, mutta isommalla taisi olla muistissa, kun kana kerran nappasi sormen päästä kiinni. :) Sen siitä saa, kun työntää sormensa joka paikkaan.

Kävimme myös alapihalla katsomassa "Noin puolen hehtaarin metsää", mistä löytyi kaikenlaista tutkittavaa. Erityisesti halipuu ja maahisten maja tuntuvat olevan lasten suosiossa. Tilalla järjestetään usein lapsille puuhapäiviä ja syntymäpäiviä. Minusta onkin ihan mahtava ajatus, että syntymäpäivät voisivatkin olla kotieläinpihalla! Se voi olla monille lapsille aika kiva elämys! Sisällä tuvassa lapset pääsevät askartelemaan, sekä tutustumaan vanhoihin puitteisiin ja tavaroihin, sekä kuulemaan mitä niillä on tehty. Oli muuten aivan upea mökki! Ajatella, että he ovat itse kunnostaneet sen! Valtava homma, mutta kyllä noiden seinien vuoksi kannatti raataa...

Mutta eihän tällaisista tiedä, jos ei sana leviä. Sen vuoksi päätin kirjoittaa visiitistämme postauksen, vaikka oikeastaan kävin siellä napsimassa kuvia sitä varten, että järjestän heidän avoimien ovien päivässään lapsikuvauksen. 

Viikon päästä sunnuntaina pääsee siis tutustumaan kotieläinpihaan Terhin ja hänen perheensä kotiin, Huippuhetkiä-tilalle. Samalla kun tuo lapsensa tutustumaan maalaismaisemiin ja kotieläimiin, voi kuvauttaa lapsensa minikuvauksessani. Olen valmistellut tiipii-rekvisiitan kuvauksia varten, ja sen kanssa onkin kuulkaa mennyt öitä myöten! Normaalisti öisin käsittelen kuvia, mutta nyt meni pari yötä teltan kanssa, hahhaa (ihan kuin ei muuta olisi)! En ole varmaan kuuteen vuoteen ommellut yhtään mitään, ja nyt parin viikon sisään tiipiin, piknik-viltin, ja vielä toisen, katosta roikkuvan teltan tyttöjen korkeaan leikkihuoneeseen. Älkää kysykö mistä nyt tulee, en tiedä itsekään... Mutta kun en löytänyt tarpeeksi isoja kaupasta, päätin tehdä ne itse. 

Otettiin pieni testikuvaus kuopuksen kanssa, jotta saatiin markkinointikuvat minisessiota varten. Mikäs siellä oli mustikkamättäillä maatessa! :) Pyysin Anniinan stailaamaan kanssani tiipiin ympäristön, siitä tulee varmasti aika kiva kuvauspaikka.. Vähän vanhoja matkalaukkuja, pieniä istuintukia pienimmillekin pönöttäjille, unisieppari, isoja tyynyjä ja sen sellaista... Ajateltiin tehdä myös vähän raparperimehua juoma-automaattiin. Siitä voi olla kiva ottaa hörpyt oman kuvauksen päätteeksi.

Jos innostuit, niin laitahan kalenteriin 18.6., ja tule Huippuhetkiä-tilalle Paimioon avoimien ovien päivään. Minilapsikuvaukseen kannattaa varata aika, niitä on jo muutama mennyt. Tarkempia speksejä löydät Facebook-tapahtumista (Avoimet ovet / Minilapsikuvaus).

Lämmintä kesäviikonloppua kaikille! Minä saan paistatella päivää Helsingissä hääkuvauksen merkeissä, jeijeijei!

Katri

Vihersisustajan kevätfiilis ja liput Kevätmessuille

Täällä ollaan saatu jo nauttia muutamasta oikein keväisestä päivästä! Ja sekös minutkin hullaannutti haalimaan pikkutaimia kotiin, vaikka takatalvi on yrittänyt uhitella. En ole koskaan ennen ostanut pikkutaimia kotiin, koska olen ajatellut niiden kasvattamisen olevan tosi hankalaa. Oikeastaan sain kimmokkeen siitä kun olin Flörissä taannoin kuvauskeikalla ja hommana oli kuvata nimenomaan pikkutaimia. Siinä kuvausten tuoksinassa jututin puutarhuria ja valaistuin - tarvittaisiin kuulemma vain aurinkoinen paikka ja sopivasti kastelua. Päätin kokeilla, eihän siinä paljoa voinut hävitäkään.

Lapsethan olivat projektista aivan innoissaan, olihan sopivasti myös aika istuttaa rairuohoa. Ostin pari hentohöyhenheinän tainta ja arvelin, että kissammekin saattaisi valitettavasti pitää niistän. Sen vuoksi laitoimme hänellekin kasvamaan vehnänoraita, vaikka kyllähän hän ulkokissana sielläkin vihreitä puputtaa.

Hankin niitä kesäkukkien taimia, joista pidän muutenkin, eli riippupelargonia, heiniä ja hopeaputousta. Viime vuonna ihastuin poutapilveen, ja se onkin aika hurmaava jo noin pikkuisena. Kukkii heti valkoisena! Ai niin ja keijunmekko, ihan lempiköynnökseni. Siihen tulee sellaisia hentoja liiloja kukkia, jotka näyttävät ihan keijunmekolta. Osan laitoin turvepotteihin ja osan saviruukkuihin, kaikki mitä varastoista löytyi. Onneksi en napsinut enempää taimia mukaani, koska sitten olisi ruukut loppuneet kesken...

Kuten huomaatte, jäätävä sotku... Onneksi se on VAIN sotkua, lasten touhu oli sen väärti. Nyt sain aikaiseksi hoitaa myös muutaman viherkasvin mullanvaihdot, kun areena oli jo levitetty ja mullan pöllyämistä ei tarvinnut enää varoa. Kiva huomata, miten viherkasvitkin ryhdistyivät muutamassa päivässä, kun saivat uutta multaa ja ravinteita. Nyt seuraillaan sitten, miten nämä pikkuiset kehittyvät. Niitä pitäisi ilmeisesti vähän latvoa... Toivottavasti tuo meidän katti ei ehdi ensin! Saapa nähdä tuleeko niistä kunnon kesäkukkia, mutta ainakin saadaan fiilistellä kevättä ja kasvua nyt vähän aikaisemmin kuin ennen.

Minulla ei ollut minkäänlaisia kukkalautoja, ja mietin jo hankkisinko jonkun kukkatelineen tai tason. Sellaisiahan on nyt taas paljon ihmisten hurahdettua viherkasveihin. Mutta sitten muistin että pihasaunalla oli tuollainen vanha penkki. Sehän sopii nyt hyvin toimittamaan kukkapöydän virkaa.

Ja hei arvatkaa mikä tilaisuus ihan kreivin aikaan! Olin kirjoittanut tämän postauksen jo torstaina ja perjantaina kuulin että voisin saada Terassi Medialta muutaman lipun Helsingin Kevätmessuille. Sehän sopisi tähän ihan täydellisesti! Valitettavasti en ehdi sinne itse, mutta sitäkin parempi teille - nimittäin arvon molemmat lippupaketit lukijoille!

Kävin kurkkimassa Kevätmessujen sivuilla, ja huomasin, että siellähän on paljon muutakin kuin piha-asiaa, nimittäin mökkeilyyn, kotiin, sisustamiseen sekä lähiruokaan ja luomuun liittyviä näytteilleasettajia ja ohjelmaa. Nyt harmittaa kyllä vielä enemmän etten pääse paikan päälle...

- Arvontapalkinto on 2*lippu kevätmessuille, lippujen arvo ennakkoon ostettaessa 16€/kpl
- Arvon 2 voittajaa, eli yhteensä neljä lippua.
- Jätä kommentti tähän tekstiin, tai Facebookissa tämän postauksen kommentteihin, ja olet mukana arvonnassa.
- Muista laittaa sähköpostiosoite, sillä toimitan voitetut liput pdf-tiedostona.
- arvonta-aika on su 2.4. klo 22.00 asti, jonka jälkeen ilmoitan voittajille.

Onnea arvontaan ja rentoa viikonloppua (uhkaavasta takatalvesta huolimatta...)! Ai niin ja tänä viikonloppunahan on Turussa Piha- ja Puutarhamessut, siellä on takuuvarmasti kevät!

*Liput tarjoaa Terassi Media Oy

Katri

Joulun parhaat

 

Aatosta on pari hassua päivää, ja joulukuvat alkaakin ehkä jo olla vähän nähty. Moni on ehkä heivaamassa kuustakin jo pihalle, mutta en minä vielä raaski.. Tulimme eilen kotiin sukuloituamme pyhät kotikonnuilla, ja kyllä vielä tekee mieli fiilistellä joulukotia. Aaton vietimme kotona mukavan rauhallisissa merkeissä. Tytöt olivat vähän kuumeisia, eivätkä jaksaneet niin kovin touhottaa, ja mieskin kiitteli ihanan rauhallista joulutunnelmaa. Joka vuosi vähemmällä höösäämisellä - siitä taitaa tulla meidän jouluperinteiden ydin.

Ikkunat saatiin taas mukavan lähmäisiksi, kun lapset taskulampun valossa tuikkivat, josko siellä jo näkyisi vilaus joulupukista. Tulihan se lopulta, terassin ovesta niin että lapset vähän oikein säikähtivät kolkuttelijaa. Pikkuneiti oli aivan täpinöissään... Jokaisesta paketista ilo niin ylimmillään, käsi ojossa odottamassa kun oma nimi luettiin paketin päältä.

 

Aatonaattona paketit aiheuttivat suuren murheenkin, kun selvittelin erään tärkeän paketin kohtaloa. Osa ehkä siitä jo lukikin blogin Facebook-sivulla, siellä on koko tarina. Posti on siis hukannut valtavan paketin, jonka olimme keränneet työkavereiden kanssa eräälle suurperheen yksinhuoltajaäidille. Tuntuu aivan käsittämättömän pahalta, että näiden lasten tiettävästi ainoat joululahjat jäivät jonnekin matkan varrelle, tai pahimmassa tapauksessa jonkun hyväkkään haltuun. Toivottavasti paketti vielä löytää, vaikka ei se joulumieltä enää tuo..

 

 

 

Aloitettiin miehen kanssa uusi jouluperinnekin.. Lahjojen antaminen on aina ollut meille vähän vaikeaa, kun mies ei oikeastaan koskaan halua mitään, ja toisaalta hänelle tulee ihan tarpeeton stressi siitä, että yrittää keksiä minulle jotain. Minä taas en oikein näe mitään mieltä siinä, että toivon jotain, jonka tiedän saavani. Vielä kun kaikki lahjat menevät samasta taloudesta, niin se on aivan sama, kuin ostaisi itse sen mitä haluaa. Koska yllätykset ovat kuitenkin ihania, niin päätimme kirjoittaa toisillemme kirjeet! Aattoiltana olikin aika mukava kellahtaa suklaarasian viereen lueskelemaan toisen ajatuksia. Tuli mieleen armeija-aikainen kirjeenvaihto.. Tästä tuli ehdottomasti jouluperinne molempien mieleen!

 

Tulin sopivasti itsekin kipeäksi, kun tässä nyt olisi välipäivät lomaa. Heti aattoiltana pukkasi kuume vieraiden lähdettyä, ja nenä on ihan punainen niistämisestä. Toivotaan, että edes loppuviikosta oltaisiin vähän terveempiä.. Nyt tulee ainakin levättyä, joten toisaalta, ehkä tämä loma tulee tarpeeseen..

 

Miten teidän joulunpyhät ovat sujuneet? Mukavia välipäiviä! <3

 

FB | IG

 

Katri

Joulumieltä, jokaiselle

Joka vuosi tähän aikaan minulle tulee pieni jouluahdistus. Ahdistus alkaa siitä, kun kaupoissa alkavat joulusuklaaröykkiöt lisääntyä. Mietin, mihin se kaikki kulutetaan. Miksi ihmiset lappaavat ostoskärrynsä täyteen suklaata, lahjoja ja krääsääkin? Ruokaa menee valtavat määrät hukkaan, ja monet lapset saavat aivan yltiömäisesti lahjoja. Aikuisetkin! Onhan joulu antamisen juhlaa kyllä, mutta harmi, kun se antaminen ja saaminen ei jakaannu millään määrin tasan. Se tuntuu tosi epäreilulta, ja tunnen itseni tosi pieneksi ja nöyräksi sen tosiasian edessä, että kaikille joulu ei ole vain iloinen juhla.

Toiset joutuvat miettimään, miten tehdä lapsille joulua, kun ei ole varaa mihinkään. Lapset eivät välttämättä edes odota mitään, lahjalista on älytön ajatus. Elämä heittelee - toisille tilanne on yllättävä, ja toiset ovat eläneet samaa polkua läpi elämän, lapsuudesta oman vanhemmuuden kautta vanhuuteen. Toiset ovat yksin, ja on heitä, jotka joutuvat pelkäämään kotonaan, joulunakin. 

Meille on tullut lasten kanssa perinteeksi osallistua Joulupuu-keräykseen, eli olemme käyneet hankkimassa lahjat kahdelle suunnilleen saman ikäiselle lapselle. Viime jouluna tuli ensimmäistä kertaa tilanne, kun en oikein osannut kiemurrella ulos kysymyksestä, miksei joulupukki tuo lahjoja kaikille lapsille.. Joulupuu-keräyksessäkin usein isompien lasten pakettikortit jäävät viimeiseksi, joten tänä vuonna päätimme ystävän kanssa yhdistää voimamme ja hankimme vähän isomman lahjakortin vaateliikkeeseen jollekin varhaisteinille. Lasten kanssa käydään kuitenkin osallistumassa myös, koska meistä on tärkeää keskustella siitä, että on lahjat eivät ole itsestäänselvyys, ja on tärkeää auttaa ja ilahduttaa.

Viikko sitten törmäsin Facebookissa Jouluapua -sivustoon, joka saattaa yhteen avun tarvitsijoita ja avun antajia. Itkin, kun luin perheiden tilanteita ja pyyntöjä. Jouluruokaa, lapsille toppavaatteet, vähän koristeita. Päätimme, että tänä vuonna emme lähetä joulukortteja, vaan lahjoitamme niihin kuluneilla, noin viidellä kympillä joulua jollekin perheelle, joka sitä oikeasti tarvitsee. Perheisiin saat yhteyden klikkaamalla kuvaa kartalta. Mies tietää herkkyyteni, mutta ei silti meinaa ymmärtää miten ääneni murtuu joka kerta, kun kerron, miten asia etenee perheen kanssa... Miten pientä he toivovat, ja miten kiitollisia ovat yhteydenotosta.

Monilla perinne on ehkä Pelastusarmeijan joulukeräys, toisilla joku muu, mutta yhtä kaikki, tästä tulee minun joulumieleni. Joku taas antaa aikaansa tai kutsuu naapuritkin joulupöytään, joku vie kirjoja lastensairaalaan. Auttamalla muita voin oikeasti kokea sen, että joulu on antamisen juhlaa. Muistan, että ainakin Lady of the Mess -blogin Arja on jonain vuonna listannut eri tapoja auttaa, mutta harmikseni en löytänyt sitä arkistosta. Haluatko vinkata, miten voisi tehdä hyvää jouluna?

Kuvat ovat viikontakaisista kotipikkujouluista. Pianoa tulee soitettua harmillisen vähän muuten kuin jouluna, mutta joulunaikaan sitten koko vuoden edestä! Ensimmäiset joululaulut aiheuttavat aina vallankaappauksen pianolla ennen kuin olen ehtinyt kunnolla aloittaakaan, mutta seuraavina päivinä voi sitten jo soitella lempilaulujakin joulupukkien ja tiptappien välissä.

Hyvää toista adventtia, suloista sunnuntaita ja joulumieltä jokaiselle! <3

FB | IG

Katri

Taikaa Turussa

Ei täällä suotta mainosteta Turkua joulukaupungiksi. Viime viikolla silmiini sattui ehkä jostain paikallislehdestä juttu Satusilloista. Ohikulkijat ihmettelivät kymmeniä ja taas kymmeniä kuusia, jotka oli raahattu Kirjastosillalle ja Teatterisillalle. Arvailuista huolimatta joulukuusimyyjäisistä ei ollut kyse, vaan tempauksesta pukea Aurajoen yli kulkevat kävelysillat jouluun. Lähdimmekin katsomaan Teatterisiltaa ihan varta vasten sunnuntai-iltana synttärijuhlien jälkeen. Väkeä oli yllättävän vähän paikalla, vaikka Satusiltojen avajaiset olivat tuona nimenomaisena ensimmäisenä adventtina olleet pari tuntia aiemmin. Tuuli oli aika hyytävä, mutta tarkenimme kuitenkin tehdä pienen kävelykierroksen keskustassa. Eskimoiksi pukeutuneina kävelykierroksemme kulki Stockmannin näyteikkunoiden kautta tunnelmalliselle Satusillalle, ja voitte vaan uskoa, miten tohkeissaan lapset olivat tästä joulunavauksesta!

 

 

Stockmannin näyteikkuna yllätti tänäkin vuonna. Isompi tiesi jo viime vuoden perusteella odottaa jotain spektaakkelimaista. Hän muisti, että sensorin edessä kättä heilauttamalla satumaailmassa tapahtuu taas jotain yllättävää. Näkymättömät siimat vaan viuhuvat ja ikkunan takana eläinten maailma elää omaa tarinaansa välittämättä ohikulkevista kiireisistä. Eipä silti, kyllä näyteikkuna tuntuu hyvin pysäyttävän ihmisiä hetkeksi uppoutumaan toiseen todellisuuteen. Miltäköhän tuo elämys lapsesta tuntuu? Huokailuista ja ihanan hokemisesta päätelleen aika ikimuistoista varmaan..

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pari korttelia alas aurajokirantaan, ja Teatterisilta loisti jo kaukaa, vaihtaen tiheään väritystään. Sillalla sai kirjaimellisesti sukeltaa satumaailmaan, sillä siellä kuului myös tonttujen kuiskutusta ja ehkä muistaakseni myös jotain hentoa musiikkia. Tuolloin en sitä tiennyt, mutta myös Kirjastosilta on puettu Satusillaksi, ja kuusia on silloilla peräti 200!

 

Hieno tempaus naapurikaupungilta, ihania ilmaisia huveja! Näistä, jos mistä tulee joulumieli, vai mitä? Ja hei, ihanaa joulukuun alkua!

 

FB | IG

 

Katri