lauantai 22. huhtikuuta 2017

Ruokaryhmän ryhdikkäät klassikot

Kissanpentu ja nahkatuolit. Aika huono yhdistelmä. Tai keinonahkaahan ne vanhat tuolit taisivat olla. Olin kyllä jo vähän aikaa harkinnut uusia keittiön tuoleja, joten totta puhuen kissa taisi nyt tehdä meille palveluksen. Hän oli nimittäin raadellut mustat ruokapöydän tuolit ihan hirveiksi! Niissä oli varmaan mukava harjoittaa kynsiä ja kiipeilytasapainoa.
 
Uusien ruokapöydän tuolien haku olisi ollut aivan liian suuri operaatio, minä kun olen niin perusteellinen sitten, kun alan jotain hakea. Toisaalta pitkään aikaan ei ole edes ollut aikaa selailla verkkokaupoista tuolitarjontaa tai selata Pinterestiä tuoli-inspiraation toivossa. Olinkin ajatellut, että koska en ehdi asiaa miettiä, niin katsotaan jos jotain osuu kohdalle.
 
tuoli alvar aalto 66, artek tuoli matala
 


Olinkin enemmän kuin ilahtunut, kun kuulin, että tädilläni on varastossa Artekin ruokapöydän tuoleja ihan toimettomana. Aika pitkään epäröin niitäkin ja mietin, ovatko ne liian keltaiset, liian matalat ja liian mitä-lie, mutta annoin niille mahdollisuuden ja haettiin ne peräkärryn kanssa sovitukseen. Siinä ne nyt ovat sovituksessa, ja taitavatpa muuten jäädä! Nehän ovat paljon paremmat kuin uskoin, eivätkä lainkaan liian matalat istua!
 
Ruokailutila raikastui kertaheitolla, kun mustat korkeaselkäiset tuolit väistyivät näiden sirompien tieltä. Siskoni aikoi verhoilla ne meidän mustat tuolit uudelleen - sehän olisi aivan mahtava uusi elämä niille! Ruokapöydän alla oleva matto on kyllä jo pari vuotta keräillyt kuopuksen murkinoita, joten se ei kyllä varsinaisesti hehku raikkautta.
 
artek tuoli 66 ruokapöydän tuolit alvar aalto
 

 


 
 
Lauantain ruoka kuvastaa hyvin sitä, kun torstain kauppareissulla ei jaksa yhtään ajatella viikonlopun ruokia. Muusia ja lohta, takuuvarmasti maistuu kaikille. Lohi kyllä sai kivasti uutta virettä raastetun sitruunankuoren, peston, hunajan ja auringonkukan siementen kuorruttamana. Tämä "resepti" on myös tuntunut parantuvan joka kerta.
 
Viime postauksessa kerroin meille muuttaneesta eukalyptus-pensaasta, joka on kuulemma ollut harmillisen oikukas ja kuivunut kokoon ensi metreillä. Otin neuvoista vaarin ja aloin ulkoiluttaa sitä heti. Kävi kyllä juuri niin kuin pelkäsin, että unohdin sen moneksi päiväksi terassille! Eipä se kyllä tuntunut ottavan nokkiinsa, sillä eilen kun muistin nostaa sen sisään, vaikutti se varsin hyvinvoivalta, vaikka kuluneella viikolla oli miinusasteitakin. Ihme sankari! Nuo oksat maljakossa ovat siitä pari viikkoa sitten leikatut, hyvin jaksavat vieläkin. Seurana on myöskin pari viikkoa vanha jouluruusun oksa. Näin helposti sitä näköjään on leikkokukkia kotona melkein aina, kun toiset kestävät maljakoissa tosi pitkään!
 
Lauantaina ladattiin akkuja joogaamalla ja kotoilemalla, ja tänään pääsen taas lempipuuhiin valokuvaamaan kastejuhlaa ja vihkimisen samalla! So happy! <3
 
Leppoisaa sunnutaita!
 
*valokuvaushommia voit seurailla @katrihaavistophotography Facebookissa ja Instagramissa.
 
Katri
SHARE:

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Jättieukalyptus ja uudet sivut

No nyt! Löysin ihan mahtavan viherihmeen, eukalyptus-pensaan! Kävin Flörissä etsimässä jotain somistetta esittelypöydälleni tämän päivän juhlatapahtumaan ja mielessä oli ihan vaan jotain pientä leikkovihreää. Jättimäinen eukalyptuspensas nappasi kuitenkin katseeni, ja myyjän kanssa juttelimme miten se pärjäisi huonekasvina. Se pitäisi kuulemma siirtää ulos kesällä, mutta sehän olisi ihan mahtava juttu, ei mikään ongelma. Ajatelkaa, miten hyvältä se näyttää terassilla! Normaalisti ehkä heinät ja hortensiat ovat sellaisia isompia, rehevämpiä vihreitä, mutta kyllä tuosta tulee terassini silmäterä. Siitä voi silloin tällöin napsia oksia maljakkoonkin.

eukalyptus pensas, huonekasvina




Kääräisin sen mustaan paperikassiin, se olikin hyvä vinkki myyjältä. Näin pystyn helposti kuljettamaan sen juhlatapahtumaan ja sen jälkeen se saakin jatkaa elämäänsä meillä ihan niine hyvineen. Kesäksi istutan sen varmasti isompaan ruukkuun, jotta juuret saavat varmasti riittävästi vettä. Anniina-myyjä kertoi, että kannattaa pitää ulkona mahdollisimman pitkään, ja talvella huolehtia riittävästä kosteutuksesta vaikka sumuttelemalla. Nyt minun täytyy muistaa, etten viskaa sitä menemään, vaikka se vähän pudottaisi lehtiä ja kuivuisi talvella. Kesän tullen on taas uudet mahdollisuudet. Olen vähän siitä huono viherpeukalo, että en kestä rumia ja ränsistyneitä viherkasveja. Haluaisin aina siirtää ne jonnekin pois silmistä, mutta harmi kun siellä ei yleensä ole edes valoa.

eukalyptus pensas huonekasvina



eukalyptus huonekasvina


katri haavisto photography valokuvaajaHain myös painosta isoja tulosteita kuvistani, koska tarkoitus on juhlatapahtumassa ripustaa ne raudoitusverkkoon klipsuilla esille. Olen menossa valokuvaushommineni Juhlan Lumoa Luomuspajalla -tapahtumaan, ja sitä varten tuli pieni dead line -paine saada nettisivutkin valmiiksi. Sen vuoksi blogikin on ollut vähän hunningolla... Myös uuden yritykseni Katri Haavisto Photographyn Facebook-sivut ja Instagram-tili ovat auki, ja jatkossa jaan enemmänkin sinne näitä kuvausjuttuja. :)  Kuvassa näkyvät mainokset minulle teki Sarandian Sari, sain niihin juuri oikean eukalyptuksen harmaan sävyn ja kivan ilmeen!
 
Rentouttavaa viikonloppua! Minä ainakin olen levännyt ihan uuteen uskoon, kun sain nettisivut valmiiksi ja lisäksi ihan mahtavia tsemppiviestejä! <3

Kiitos kaikille ihanille!

Katri
SHARE:

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Vihersisustajan kevätfiilis ja liput Kevätmessuille

Täällä ollaan saatu jo nauttia muutamasta oikein keväisestä päivästä! Ja sekös minutkin hullaannutti haalimaan pikkutaimia kotiin, vaikka takatalvi on yrittänyt uhitella. En ole koskaan ennen ostanut pikkutaimia kotiin, koska olen ajatellut niiden kasvattamisen olevan tosi hankalaa. Oikeastaan sain kimmokkeen siitä kun olin Flörissä taannoin kuvauskeikalla ja hommana oli kuvata nimenomaan pikkutaimia. Siinä kuvausten tuoksinassa jututin puutarhuria ja valaistuin - tarvittaisiin kuulemma vain aurinkoinen paikka ja sopivasti kastelua. Päätin kokeilla, eihän siinä paljoa voinut hävitäkään.
pikkutaimet

Lapsethan olivat projektista aivan innoissaan, olihan sopivasti myös aika istuttaa rairuohoa. Ostin pari hentohöyhenheinän tainta ja arvelin, että kissammekin saattaisi valitettavasti pitää niistän. Sen vuoksi laitoimme hänellekin kasvamaan vehnänoraita, vaikka kyllähän hän ulkokissana sielläkin vihreitä puputtaa.
kevätpuuhat, puutarhahommat lasten kanssa, perheblogi
taimien istutus lasten kanssa, perheblogi

Hankin niitä kesäkukkien taimia, joista pidän muutenkin, eli riippupelargonia, heiniä ja hopeaputousta. Viime vuonna ihastuin poutapilveen, ja se onkin aika hurmaava jo noin pikkuisena. Kukkii heti valkoisena! Ai niin ja keijunmekko, ihan lempiköynnökseni. Siihen tulee sellaisia hentoja liiloja kukkia, jotka näyttävät ihan keijunmekolta. Osan laitoin turvepotteihin ja osan saviruukkuihin, kaikki mitä varastoista löytyi. Onneksi en napsinut enempää taimia mukaani, koska sitten olisi ruukut loppuneet kesken...



Kuten huomaatte, jäätävä sotku... Onneksi se on VAIN sotkua, lasten touhu oli sen väärti. Nyt sain aikaiseksi hoitaa myös muutaman viherkasvin mullanvaihdot, kun areena oli jo levitetty ja mullan pöllyämistä ei tarvinnut enää varoa. Kiva huomata, miten viherkasvitkin ryhdistyivät muutamassa päivässä, kun saivat uutta multaa ja ravinteita. Nyt seuraillaan sitten, miten nämä pikkuiset kehittyvät. Niitä pitäisi ilmeisesti vähän latvoa... Toivottavasti tuo meidän katti ei ehdi ensin! Saapa nähdä tuleeko niistä kunnon kesäkukkia, mutta ainakin saadaan fiilistellä kevättä ja kasvua nyt vähän aikaisemmin kuin ennen.
pikkutaimet ikkunalaudalla, kesäkukkien pikkutaimet

Minulla ei ollut minkäänlaisia kukkalautoja, ja mietin jo hankkisinko jonkun kukkatelineen tai tason. Sellaisiahan on nyt taas paljon ihmisten hurahdettua viherkasveihin. Mutta sitten muistin että pihasaunalla oli tuollainen vanha penkki. Sehän sopii nyt hyvin toimittamaan kukkapöydän virkaa.

Ja hei arvatkaa mikä tilaisuus ihan kreivin aikaan! Olin kirjoittanut tämän postauksen jo torstaina ja perjantaina kuulin että voisin saada Terassi Medialta muutaman lipun Helsingin Kevätmessuille. Sehän sopisi tähän ihan täydellisesti! Valitettavasti en ehdi sinne itse, mutta sitäkin parempi teille - nimittäin arvon molemmat lippupaketit lukijoille!

Kävin kurkkimassa Kevätmessujen sivuilla, ja huomasin, että siellähän on paljon muutakin kuin piha-asiaa, nimittäin mökkeilyyn, kotiin, sisustamiseen sekä lähiruokaan ja luomuun liittyviä näytteilleasettajia ja ohjelmaa. Nyt harmittaa kyllä vielä enemmän etten pääse paikan päälle...



- Arvontapalkinto on 2*lippu kevätmessuille, lippujen arvo ennakkoon ostettaessa 16€/kpl
- Arvon 2 voittajaa, eli yhteensä neljä lippua.
- Jätä kommentti tähän tekstiin, tai Facebookissa tämän postauksen kommentteihin, ja olet mukana arvonnassa.
- Muista laittaa sähköpostiosoite, sillä toimitan voitetut liput pdf-tiedostona.
- arvonta-aika on su 2.4. klo 22.00 asti, jonka jälkeen ilmoitan voittajille.

Onnea arvontaan ja rentoa viikonloppua (uhkaavasta takatalvesta huolimatta...)! Ai niin ja tänä viikonloppunahan on Turussa Piha- ja Puutarhamessut, siellä on takuuvarmasti kevät!

*Liput tarjoaa Terassi Media Oy
Katri
SHARE:

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Kevätvirettä ja uusia kuvanäkymiä


Viikonloppubloggaaja täällä moi! Viime viikot ovat olleet aikamoista matalalentoa. Sairaslomalla kasautui aika määrä töitä ja valokuvaushommia olen kiitollisena ottanut kaikki mitä on kysytty, vaikka se onkin tarkoittanut aikamoista aikataulutusta ja myöhäisiä iltoja. Mutta ah, viikonlopun tullen teki mieli kuvailla kotonakin.
Tiesin että uusi rakkauteni 85mm f/1.4 (kiitos Petran, ei tarvinnut kauaa miettiä minkä objeltiivin tarvitsen seuraavaksi.. :)) on tosi ahdas sisätiloissa, mutta muuten aivan upea objektiivi potreteille. (Toissaviikonlopun hääkuvista melkein 80 % oli sillä kuvattuja, olen ihan in looove.) Mutta kokeilin silti sisällä, ja tykkään tosi paljon uudenlaisesta polttovälistä!



Päätin myös harjoittaa kuvaussilmää kuvaamalla vähän jotain oudompaa ja yllättävämpää, kuten nuo varret maljakossa. Huomaatko, miten sommittelu vaikuttaa? Jos maljakko olisi keskellä kuvaa tai jos vesiraja kulkisi horisontaalisesti keskellä, olisi kuva aika tylsä. Kolmannesten sääntö on aika kiva silmälle, siitä syntyy hyvä dynamiikka.





Viikonlopuksi on luvattu aivan upeaa kevätkeliä! Jokohan sitä tarkenisi kattaa pihalle, kun naapurit tulevat iltapäiväkahville? Ajatelkaa, miten upeaa jo pelkästään tämä valoisuus! Vielä kuudeltakin on ihan riittävän valoisaa kuvata ja aamulla saa herätä siihen kun aamuaurinko puskee makuuhuoneeseen...
Hei, raukeaa viikonloppua ihan jokaiselle! <3
Katri
SHARE:

torstai 16. maaliskuuta 2017

Viherkylpy

Kevätauringon helliessä tulee ihan vimmattu tarve saada jotain vihreää jo. Olen hypistellyt helmililjoja ja suunnitellut (lue - lykännyt) multienvaihtoa pari viikkoa. Lainasin myös kirjastosta yllättävän inspiroivan Green Home bookin, josta olin saanut vihiä blogeista jo pitkään. Selailin kirjan ensin läpi vain kuvia huokaillen ja vasta toisella kierroksella aloin lueskella kasveista ajatuksella. Kirja tarjoaa siis silmänruoan ja vihersisustusideoiden lisäksi myös oikein hoito-ohjeita ja tuntuu olevan suosittu niin kirjakaupoissa kuin kirjastossakin, sillä jonotin opusta pari kuukautta.

vihersisustus, viherkasvit kotona
green home book viherkasvit


Ja kuinka sattuikin, että samalla viikolla olin viettämässä naistenpäivän iltaa Flörissä. En voinut vastustaa paria pientä viherkasviostosta raikastamaan kotia ja tuomaan sitä keväistä tuulahdusta. Tosin ensin pitäisi ehkä vähän siivota talven pölyjä ja raivata tilaa keväälle... Eivät ne viherkasvitkaan ihmeitä tee jos eivät saa tarvitsemaansa tilaa ympärille.

Totesin myymäläpäällikölle, että ihan kivasti tuntuu löytyvän Flöristä tuon kirjan trendikasvejakin. En ole aiemmin juurikaan välittänyt kaktuksista, mutta nyt löysin aika hauskan tanakan, harmaan vihreän. Kissa ei ole vielä käynyt kääpimässä tätä talouden ensimmäistä kaktusta...

harmaan hopea kaktus



Kiertelin viherkasviosastolla pitkän tovin ja suunnittelin sijoitteluja, mutta illan kohokohta oli varmasti sitoa kimppu itse runsaista tarveaineista. Oli anemoneja, kärhöjä, tulppaaneja, jotain ohdakkeen näköistä, sekä eukalyptusta, pistaasia ja hauskana lisänä rosmariinin oksia. Olen aiemminkin ollut kukkasidontakurssilla, mutta en vaan tajua sitä spiraaliin sitomista. Anniina-floristi selitti ja näytti sitä minulle moneen kertaan, mutta en vaan osannut nähdä, missä on se kuuluisa kolo, johon seuraavan oksan pitäisi asettua. Näytti kovin helpolta toisen käsissä, mutta omat kädet olivat ihan hellinä vartin tumpuloinnista.




 


Kotiin lähti kaktuksen lisäksi aloe ja tuo toinen hauskan näköinen. Kaikki löysivät paikkansa heti ja viikonloppuna pitäisi varmaan oikeasti vaihdella multia. Taisin laistaa siitä hommasta viime vuonnakin.

Kohta kolkuttelee jo pääsiäinenkin ovella! Krookukset ja helmililjat ovat omia suosikkejani, ja vähän olen lämminnyt perunanarsissillekin. On se kyllä kiva, että on edes jotain vihreää saatavilla tähän aikaan keväästä! Vai uskaltaako vielä puhua keväästä?! Näin etelässä ei ole enää tietoakaan lumesta, ja on kai aika epätodennäköistä, että vielä sataisi. Kerran ehdittiin hiihtämään! Hahhhaaa, ei varmaan kannata hankkia lapsille suksia joka vuosi. Keväästä puheenollen, olisikohan jo aika riisua jouluvalot  kausivalot? :)

Minä lähden astelemaan kevättä kohti entistä kevyemmissä merkeissä, jätin nimittäin kampaamon lattialle tukkaa aika määrän ja vaihdoin polkkaan!

Mukavaa loppuviikkoa ja kevättä rintaan! P.s. Aloitimme sisustusbloggaajaporukalla pienen kampanjan, jonka tarkoitus on kiittää blogien lukijoita vuorovaikutuksesta. Vaikka nykyään on helppo tykätä somessa, niin pienikin kommentti kertoo, että teksti on herättänyt jotain ajatuksia. Selailen itse blogeja paljon puhelimella, eikä silloin tule helposti jätettyä kommenttia, mutta kun tiedän, miten paljon kommentit innostavat kirjoittelemaan, yritän itsekin aktivoitua asiassa. Kommenteista tai somereaktioista muuten aina hetkellisesti havahdun myös siihen, että tätä taitavat lukea muutkin kuin äiti ja naapurit... :D Jos haluat bloggaajana itse osallistua kampanjaan, voit napata tästä Pilkkeitä -blogin Piian luoman kuvan ja lisätä sen blogiisi.



Katri

Kimppu saatu mukaanviemisiksi Flörin visiitiltä.
SHARE:

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Unelmataikuutta vai itsensä johtamista?

Hei, pitkästä aikaa! Meni talviloma ja sen jälkeen vielä viikko poskiontelontulehduksen parissa. Makuuhuoneen repsottavat tapetit ja pursuavat vaatekaapit tulivat tutuiksi asuessani viikon makuuhuoneessa, muta ei ollut voimia edes suunnitella sen remonttia. En muista, milloin olisin viimeksi ollut niin kipeä, ja niin kauan... Toivottavasti tämä oli nyt tässä, seuraavan kerran sitten joskus vuoden päästä! 

Minun piti jo kauan sitten kertoa teille unelmakarttavalmennuksesta, mutta sitten tuli tätä takapakkia. Ehdotin alkuvuodesta Åblogien porukalle, josko kokoonnuttaisi porukalla vähän haaveilemaan ja kokoamaan tulevaisuuden tavoitekarttoja/aarrekarttoja. Villa Puomin Hannalla oli kontakteja Fancy Dreamin Tarja Rantakankaasen, ja päätimme luottaa hänen ammattitaitoonsa unelmakarttavalmennuksen järjestäjänä. Se olikin ihan mahtava päätös sen sijaan, että olisimme vain mututuntumalla lähteneet leikkelemään kuvia lehdistä. Aarrekarttavalmennus paljastuikin syvällisemmäksi menetelmäksi, jonka avulla on mahdollista kirkastaa omia unelmia ja tavoitteita ja alkaa tietoisesti pyrkiä niitä kohti. 

unelmakarttavalmennus, fancy dream


Meillä oli kolmen tunnin sessio Tarjan ohjauksessa, jonka aikana työstimme omia tavoitteita sekä visuaaliseen muotoon että kirjallisesti, ja teimme myös muutamia ajatusharjoitteita. Kaikki työskentelivät hyvin keskittyneesti. Tunnelma oli tosi lämmin ja inspiroiva kaikessa hiljaisuudessaan, kun jokainen oli omassa tavoitetulevaisuudessaan. Oli ihana uppoutua omiin ajatuksiin ja tuntuu, että joitain palasia loksahti paikoilleen. 

Nuorempana pidin aika pitkälti huuhaana kaikenmaailman positiivisuuspsykologiaa ja olin muutenkin tottunut ajattelemaan elämää olosuhteiden armoille. Viime vuosina olen törmännyt ihanan positiivisiin ihmisiin ja siihen ilmiöön, että omilla ajatuksilla ja asenteilla oikeasti on merkitystä. Sellaisista ihmisistä, jotka ovat aina ajatelleet näin, kuulostaa varmaan tosi kummalliselta miten joku voi ajatella niin pessimistisesti. On ollut tosi iso työ vaihtaa ajatusmalleja viime vuosien akana. Nyt pystyn jo haaveilla isosti, enää se ei tunnu naurettavalta. Ennen ajattelin "miten minä voisin onnistua kun on paljon parempia?" Nykyään osaan ajatella "Miksi en pystyisi?" sen sijaan että aiemmin teilasin haasteita "ei se kuitenkaan onnistu" -asenteella. 

Olen seurannut, kun ihmiset pyrkivät kohti unelmiaan ja iloitsevat onnistuessaan, ja siitä, että lopulta luottavat itseensä. Ja nyt ihmettelen, mistä nämä tilaisuudet tippuvat itselleni? Nyt alan uskoa siihen, että olemalla avoin omille unelmille, teen asioita ja valintoja, jotka vahvistavat tätä polkua. Olen astunut pois mukavuusalueeltani ja avannut suuni oikeissa paikoissa, ja olen tarttunut tilaisuuksiin, joista olisin aiemmin perääntynyt. Tai en olisi edes noteerannut niitä. 

omat tavoitteet, unelmat

Viime aikoina on tullut kuvattua kotona harmillisen vähän, vaikka kääntöpuolena onkin se, että oikeita kuvaushommia on alkanut tulla paljon. Tänä viikonloppuna kuvaan häät, ristiäiset sekä yhden puutalon sisustuksen, ja seuraavat illat uppoudun niiden kanssa Lightroomin syövereihin. Ja se on just parasta! Nyt alkaa oikeasti konkretisoitua se, mitä alkuvuonna unelmoin, tosi outoa! Tarja kyllä muistutti, että kyse ei ole minkään sortin taikuudesta, vaan tietoisesta mielenmuutoksesta. Hyvä oivallus oli, kun Tarja sanoi, että "Mielelle kaikki uskomukset ovat totta." Voin alkaa vahvistaa tai vaimentaa noita uskomuksia, olivat ne sitten negatiivisia tai positiivisia, mutta vapaus on minulla. 

Kiinnitin unelmakartan työpöydän yläpuolelle, jotta unelmat pysyvät kirkkaina mielissä. :) Ihanaa loppuviikkoa ja naistenpäivää! Siellä ruutujen takanakin on niin monia upeita motivaattorinaisia, jotka ovat osoittaneet, että "Varo mitä toivot, se voi toteutuu." <3

Katri
SHARE:

torstai 23. helmikuuta 2017

Meneehän ne lomat näinkin..

Mitäs talvilomalaiset? Osa vasta odottaakin lomaa? Meidän lomaan kuuluu sitä perinteistä, eli sairastetaan... Täytyy myöntää että alkaa vähän nyppiä, kun joululomalla sairastin minä, ja nyt mies tuli kipeäksi sunnuntaina lomaviikon alkuun. Meidän oli tarkoitus tehdä pieni reissu Sappeelle tai Himokselle laskettelemaan, mutta ne suunnitelmat tyssäsivät sitten siihen. Tai ylipäätään olisi ollut mukava tehdä edes jotain, käydä uimassa, ulkoilla tai jotain.. Ja nyt kun omat lomapäiväni alkoivat eilen, tulin itsekin kipeäksi.

Onneksi mies alkaa parantua ja lapset ovat toistaiseksi terveitä, jotta arki pyörii jotenkin. Toin kyllä kaupasta pakastepitsaa kaiken varalta. Vielä kun joku laittaisi astioita koneeseen ja keräisi tavaroita olohuoneen lattialta.


Myös kesäloman aloitimme sairastamalla, joten toivon tosiaan etteivät pahat merkit pidä paikkaansa ensi syksynä, kun on varattu matka pitkästä aikaa. Olemme olleet etelän lomalla viimeksi silloin, kun olin juuri alkanut odottaa kuopusta, eli neljä vuotta sitten. Nyt on mukava haaveilla edessä olevasta auringosta, vaikka siihen onkin vielä monta kuukautta. Ja toivottavasti ehditään sairastaa ne mahdolliset taudit tällä kertaa ennen lomaa...
Ihmettelen kyllä, miten olen taas kipeä kun yleensä sairastan korkeintaan kaksi kertaa vuodessa. Toisaalta onhan tässä ollut kaikenlaista säpinää kai... Positiivista stressiä ja asioita menee eteenpäin.

Toivon teille kaikille ihania talvilomapäiviä, ja työmyyrillekin iloa lumisista päivistä! P.s., nämä vanhat kuvat eivät taida liittyä aiheeseen mitenkään, sattuivat löytymään muistikortilta. Toisessa ihastelin kevätauringon hiipimistä sisään ja toisessa salakuuntelin, kun isompi luki satua toiselle... :)
SHARE:
© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig