lauantai 11. marraskuuta 2017

Vapaapäiväahdistus

Lauantaivapaa, pitkästä aikaa. Mutta miten siihen oikein pitäisi suhtautua? Vapaapäivät ovat olleet viime aikoina tosi kortilla, enkä ilmeisesti oikein enää muista mitä se tarkoittaa. Opintovapaalle jäätyäni onkin ollut vähän pitelemistä kun ihmiset ovat kyselleet, että "mites olet saanut ajan kulumaan?" tai että "onko pienempi päivähoidossa?" - ihan kuin tässä olisi jääty downshiftaamaan tai jotain.


Luin lomalla (olimme pari viikkoa sitten Kreikassa lomareissussa) Anna Perhon kirjan Antisäätäjä. Suosittelen kirjaa ihan ehdottomasti kaikille, jotka miettivät välillä että olisipa tekemisessäni enemmän tolkkua. No, hän puhuu kirjassa myös siitä, että vapaapäivät olisi hyvä suunnitella. Se voi monen korvaan särähtää älyttömältä, mutta koin suuren oivalluksen tästä lukiessani. Sillä minua on usein rassannut se sekalainen laahustaminen ja asiasta ja ajatuksesta poukkoileminen, kun ei ole mitään tekemistä. Sitten sitä miettii koko vapaapäivän, että mitäs tehtäis. Käytäiskö jossain, mentaiskö vain kävelylle, pitäis siivotakin (ei jaksa), pelattaisko jotain... Ja sitten tämän kaiken välissä kaikki harhautuvat touhuamaan jotain ja hetken päästä ollaan saman kysymyksen äärellä. Asia on aivan eri niinä päivinä kun tuntuukin siltä, että voi vaan hengailla yöpuvussa koko päivän. Silloin se on ihan fine - ei tarvitse tehdä mitään! Silloin se tuntuu levolta. 


Perho kirjoittaa "Lepo on tekemistä tai harkittua paikallaan olemista, joka lisää lepääjän henkistä ja fyysistä virettä. Pelkkä paikallaan oleminen ei välttämättä palauta lainkaan, vaan väsyttää entisestään. Jos seuraat ympäristöäsi, huomaat nopeasti, että ne, jotka harrastavat tällaista passiivilepoa kaikkein eniten, ovat myös kaikkein väsyneimpiä." Passiivilevolla Perho tarkoittaa esimerkiksi sitä kun lepääjä "makaa paikoillaan, kuluttaa nollatason sisältöjä ja yrittää kaikin tavoin turruttaa aistejaan ja etäännyttää itseään todellisuudesta". Hän kirjoittaa, että "jos et suostu suunnittelemaan ajankäyttöä ja esimerkiksi selvittämään, mitä muu perhe haluaisi paljon kaipaamaltanne yhteiseltä ajalta, vapaa-ajasta tulee helposti juuri sitä, touhottavaa suorittamista, missä yritetään saman päivän aikana käydä Ikeassa, huvipuistossa, marketissa, syömässä ja siivota niin, että päivän päätteeksi kaikki ovat kiukkuisia ja turhautuneita." 


Se turhautuminen tulee minulle kyllä pahimmillaan jo vapaapäivän aamuna, kun alan miettiä mitä kaikkea tänään voisi tehdä, mutta todellisuudessa ei kuitenkaan tehdä (koska oleminenkin on mukava olla). Ja aikalailla Perhon kaavalla mentiin - syötiin kyllä mukava pidempi aamupala yhdessä, sitten aloimme lasten kanssa siivota heidän huonetta ja laittaa pieniä vaatteita kiertoon, jotta saatiin kaappiin tilaa. Sen jälkeen lähdettiin käymään kaupassa, jotta mies pystyi hetken lukemaan ensi viikon tenttiin, ja oli vielä tarkoitus käydä Turun Linnan tonttupäivillä. No, eihän me sinne ehditty, mutta mentiin pääkirjastoon pelailemaan hetkeksi ja pyörähdettiin Sokoksella kahvilla ja pikaostoksilla, kun oli -20 % ale. Vitsailtiinkin, että ehkä sitten taas vuoden päästä (nykyään ei tule juuri kaupoilla käytyä, varsinkaan koko perheenä). Vietettiin loppuilta sohvalla Possen seurassa, kuten varmaan kymmenissä tuhansissa muissakin kodeissa...


Tästä vapaapäivästä jäi oikein hyvä fiilis. Ehkä siksi, että aloin jo aamusta tehdä asioita, joita en ole pitkään aikaan ehtinyt (siivota ja järjestää esim. toiset kausivaatteet eteiseen), sekä tehtiin aamiaispöydän ääressä suunnitelma, mitä olisi kiva tänään tehdä. Sen suunnitelman voisi kyllä tehdä jo aiemmin, jotta ei tarvitsisi kokea vapaapäivän aamun turhautumista. Onpa ärsyttävää - onko tällaiset tuntemukset yleisiä, vai tuleeko "ongelma" lähinnä siitä, kun vapaapäiviä on ollut liian vähän? Kokeeko joku muu vapaapäivän ahdistusta? Itseasiassa, Perho kirjoittaakin kirjassaan, että suomalaisen tutkimuksen mukaan lauantai on viikon raskain päivä. Ilmeisesti en ole ajoittaisten tuntemusteni kanssa yksin. Älkääkä käsittäkö väärin, kyllä minä osaan nauttia myös olemisesta, en vaan ole osannut vielä paikantaa sitä, missä tilanteissa tuntemukseni viriävät levottomuuden ja turhautumisen puolelle..

Kuvituksena spontaanit hetket iltasohvalta.. <3 Ovathan nämä niitä parhaita hetkiä.

Katri
SHARE:

14 kommenttia

  1. Oi minä niin allekirjoitan tämän vapaapäiväahdistuksen! Olen usein viikonloppuisin fyysisesti töissä tai teen kotona töitä, joten sellaiset oikeat vapaapäivät miehen kanssa ilman jotain koko päivän nielevää menoa ovat harvassa. Niiden viettämisestä laadukkaasti tulee paine ja stressi, josta seuraa sitten juuri tätä haahuilua ja "no mitä me nyt oikeen sitten tehdään" -jahnaamista. Mies tarvitsee myös usein ihan konkreettista lepoa paikallaan, joka on minun energiatasoilleni myrkkyä, ellen ole ihan konkreettisten päikkäreiden tarpeessa. Olenkin huomannut, että meillä vapaapäivät toimii parhaiten niin, että puuhaillaan heti aamupäivällä jotain suunniteltua (siivousta tms) ja sitten loppupäivä sujuukin sutjakkaammin vaikka elokuvaillan parissa. Hyvä alku vapaapäivälle on koko ydin. :)

    Joskus olen saanut kuulla palautetta siitä, että stressaan vapaapäivistä. "Etkö sä oikeasti osaa vain OLLA?" Ehkä en sitten tosiaan osaa vain olla koko päivää, eikä siinä ole mitään väärää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin!! Siis niin tuttua! Tuo kuulostaakin hyvältä taktiikalta, ja itseasiassa olemmekin muuten varmaan silloin tällöin toteuttaneet tuota. Esim. ihan vaan lähdetty eväsretkelle vähän niin kuin lounasaikaan, ja sitten voikiin hyvillä mielin lämmitellä retken jälkeen ja haahuilla kotona villasukissa!

      Joo, en minä ainakaan osaisi olla vaan koko päivää, esim. katsoa telkkaria tai maata sohvalla.. Ehen.. Enkä ymmärrä miksi siinä olisi jotain väärää. Ei minusta siinäkään ole mitään väärää että joku osaa - hyvä kun osaavat olla, jos se tekee heille hyvää!

      Poista
  2. Oi voi - nyt taisin saada nimen väsymykselleni;) No - totta puhuen, silloin kun lapset vielä asuivat kotona, koin useinkin juuri tuollaista vapaapäiväahdistusta - tuntui, että niihin päiviin oli ladattu kaikki ne tekemättömät työt ja yhteiset menot ja touhut, joita arjen keskellä ei ehtinyt tehdä. Nykyään osaan jo relata - kun lepään, niin sitten lepään. Mutta en sentään ihan kaikkia vapaapäiviä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuit asian ytimeen! Ehkä siinä on juuri se, että on paljon mielessä kaikkea mitä pitäisi tehdä, ja myös paljon toiveita, mitä haluttaisiin tehdä yhdessä. On se ihailtavaa, että ajan myötä oppii myös ihan vaan olemaan. <3

      Poista
  3. Pitänee lukea tuo Perhon kirja. Meillä jopa saattaa olla se. Mies on ostanut ainakin kaksi Perhon kirjaa. Ja lauantaiahdistus kuulostaa kovin tutulta.
    Mukavaa isänpäivää!
    Ps. Kiva kun oot takaisin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kuulkaa tosi helpottavaa kuulla, että en ole tämän kanssa ihan yksin! Jotenkin tosi noloa, kun niin paljon vouhkataan nyt siitä hetkessä elämisestä ja pienistä nauttimisesta..

      Ja hei, voi kun kiva kuulla!! <3 Kiitos, arvostan kun jätit kommentin!

      Poista
  4. Ymmärrän täysin tuon, vapaapäivä-ahdistuksen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halleluuja! Ihana synninpäästös, että näinkin moni ihan myöntää kokevansa samoja ajatuksia, se kertonee siitä että ilmiö on yleisempikin..

      Poista
  5. Lauantai on meilläkin se kiireisin päivä! Se lepohetki täytyy todellakin aina oikein SUUNNITELLA :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin suunniteltu, on puoliksi vietetty, eikö niin! :)

      Poista
  6. No enpä ole koskaan kuullut vapaapäiväahdistuksesta, mutta nyt kun mainitsit... Näinhän se aika usein menee, pitäisi sitä ja pitäisi tätä ja sitten ei saa mitään aikaiseksi, kun ei ole suunnitellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ilmiöt on ymmärrettävämpiä kun niillä on nimi! :)

      Poista
  7. Olipa hyvä kirjoitus, kiitos siitä. Herätti ajatuksia. Itse olen palkkatyössä mutta myös yrittäjä ja usein koen etten itsekään tiedä millon minulla on vapaapäivä tai ei. Usein tulee tehtyä jotain firmaan liittyvää vaikka vapaalla olenkin ja joskus joudun oikein miettimään että milloin oli ihan oikeasti vapaalla ja mitä tein? Viime viikonloppuna päätin olla tekemättä yhtään mitään työhön liittyvää ja nautin siitä että oli aikaa syödä aamiaista miehen kanssa, siivota, käydä ostoksilla, valmistella blogipostauksia ja kaikenlaista muuta kivaa. En oikein osaa laiskotella mutta tosiaan sain enemmän voimia jaksaa arjessa taas koska tein mieluisia voimauttavia juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on juuri näin! Minulla oli ihan älytön oravanpyörä alkuvuodesta alkusyksyyn kun tein molempia töitä. En tosiaan tiennyt olinko vapaalla lainkaan. Pitää oppia tekemään joku raja siihen milloin tekee töitä ja milloin ihan oikeasti vain on. Se on vaan kovin vaikeaa silloin kun töitä voi tehdä kotona.. Opettelen, opettelen!

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig