Sitä olen tässä viime päivinä ihmetellyt. Huomasin yhtenä päivänä, että jenkkikset ovat tipotiessään - eivät kinnaa housuja kiskottaessa, eivät tursuile farkkujen yli eivätkä ärsytä istuessa. Mitä hemmettiä? Tästähän mä olen aina unelmoinut!! Ja luullut sen olevan mahdotonta! Muutama kuukausi sitten kirjoitin liikkumismietteistä
Feel like I'm alive -postauksessa ja silloin toivoin nimenomaan pääseväni taas liikkumaan useammin. Toivoin jopa kiinteytyväni sitten joskus, kun olisi aikaa ja voimia ruveta tekemään oikein jotain kuntosaliharjoittelua (jota tosin en koe ollenkaan omaksi lajikseni).
Kun huomasin, että farkut tuntuvat löysiltä, kävin vaa'alla ensimmäistä kertaa yli vuoteen (ellei raskauden aikaisia neuvolapunnituksia lasketa) ja sanalla sanoen järkytyin. Näin vähän olen painanut viimeksi joskus yläasteaikoina. Painoa on tippunut kymmenen kiloa raskautta edeltävältä ajalta. Näyttää siltä, että Nöpö imee minusta kaiken, kirjaimellisesti. Varmasti imetyksen päättymisen jälkeen tulee muutama hyvä kilo taas takaisin, joten en viitsi kovasti uusia vaatekaappia nyt. Esikoisen kanssa imetys loppui lyhyeen, mutta silloinkin kutistuin aika tavalla, en tosin ihan näihin mittoihin. Miksi kotiäiti kuihtuu? Eikö sitä muka ehdi syödä tarpeeksi? Minä olen kyllä aina pitänyt aika itsekkäästikin huolen siitä, että ehdin syödä. Toki sitä tulee laitettua aika kiireesti lapsille ruoka eteen ja varsinkin lounas, mutta kyllä minulla on jo niin kova nälkä puolen päivän aikoihin, että on senkin puolesta syötävä ihan kunnon annos.
Ja mitä siihen liikkumiseen tulee, niin olen ehtinyt liikkumaan tosi vähän.. Nykyään ehdin zumbaan ehkä kerran kahdessa viikossa ja joogassa en ole käynyt kuukauteen. Molemmat olisivat niin tärkeitä, mutta arki-illat ovat viime aikoina hujahtaneet kaikkeen asunnon myyntitohinaan, näyttöihin, uuden kodin rempan aloitukseen jne., ja ne vapaat ajat on halunnut ihan vain rauhoittua kotiin. Tuossa linkkaamassani vanhassa postauksessa kehuin, kun olin ostanut uudet pirtsakat lenkkaritkin, että nyt on helppo lähteä lenkillekin milloin vain, kun on kunnon lenkkarit. No, niiden kanssa kävi vähän huonosti, kun fysioterapeutti valaisi mistä jalkasärkyni johtuu. Olin ostanut pronaatiotuelliset lenkkarit, vaikka askellukseni on toiseen suuntaan pielessä.. Sain onneksi myytyä ne Åblogien kirppiksellä, mutta eipä ole tullut uusia hankittua. Minusta ei siis vieläkään tullut juoksijaa, vaikka luulin pinkkien lenkkarien tekevän minusta kunnon Forrest Gumpin.
 |
Eilispäivän riisiä, porkkanaa, kukkakaalia, parsakaalinvarsi, kurpitsansiemeniä, kikherneitä... |
Ihmettelin yhdelle ystävälleni, miksi olen laihtunut näin paljon, johon hän mutisi "No ei kai se nyt ole mikään ihme, kun syöt vaan niitä salaattejas!". Tajusin, että siltä se ehkä saattaa vaikuttaa, jos seurailee
Instagram-tiliäni. Se on kuitenkin vain puolitotuus (sinne postaan niitä kivan näköisiä ruokakuvia, en kalakeittoja ja janssoninkiusauksia) - syön ihan hirveästi: joka päivä kaksi kunnon ruokaa, sekä aamupalan, välipalan ja iltapalan (tosin illalla syöminen jatkuu vielä herkutteluksi, en ole päässyt irti suklaakoukusta). Ja ne annokset ovat suuria, usein isompia kuin miehellä ja otan lisää... Lounaaksi mielelläni syön keittoa tai salaattia, mutta useimmiten jotain laatikkoruokaa tai muuta, mitä on jäänyt eiliseltä päivälliseltä. Jos syön salaattia, niin syön sitä parin/kolmen ihmisen verran ja vielä jotain päälle. Voisi luulla, että vika on salaatin syömisessä, mutta eipä paljon enempää kaloreita varmaan voi salaattin tunkea kuin minulla on? Aina on vähintään yhdenlaista juustoa, avokadoa, oliiviöljyä, pähkinöitä, siemeniä, krutonkeja, milloin mitäkin linssejä, papuja, kikherneitä, hedelmiä.
 |
Lohta, halloumia, parsakaalia, omenaa, kurpitsansiemeniä, öljyä... |
Se on varmaan totta, että liharuoista saisi tehokkaammin kaloreita, mutta en minä nyt sen vuoksi haluaisi alkaa syödä enemmän lihaa, että saisin enemmän kaloreita. Kasvisruoka on puhtaampaa ja ekologisempaa, mutta suosin sitä lähtökohtaisesti sen vuoksi, että se on parempaa, monipuolisempaa ja ravitsevampaa, en minkään ideologian vuoksi. En käytä kevyttuotteita, vaan aina kunnon kuohukermaa, voita, luonnonjugurttia, käytän melkein pullollisen oliiviöljyä viikossa jne... Että en tiedä, mitä pitäisi syödä, jotta paino ei ainakaan tippuisi enää, koska haluan kuitenkin melko samanlaisena, monipuolisena pitää ruokavalion. Toisaalta tämä sopii, koska rakastan ruokaa ja syömistä, mutta en minä nyt enää haluaisi pienentyä ainakaan. Luultavasti tämä on vain joku vaihe taas, ja sitten kun palaan työrytmiin ja lounasruokailuihin jossain muualla kuin kotona, ruokavalio muuttuu ja painokin palautuu entiselleen.
 |
Ruusukaalia, parsakaalia, porkkanaa, palsternakkaa, fetaa, parmesaania, pekaanipähkinää, kurpitsansiemeniä, öljyä... |
Summa summarum, pakko myöntää että jenkkikset ovat tainneet lähteä ihan Nöpön ansiosta. Töitä sen eteen ei ole tarvinnut tehdä... Toki olen ihan tyytyväinen niiden liukenemiseen, että en nyt halua kuulostaa siltä kuin valittaisin tilanteesta, olen vain tosi ihmeissäni. Luulin, että pitäisi tehdä ihan hirveästi hommia ja veivata salilla ja tiesin, ettei itsekurini tulisi sellaiseen venymään.
By the way, onpa jotenkin ihan erilainen valkotasapaino kaikissa kuvissa. Tämä viimeinen kuva on ensimmäinen RAW-kuvani, joten en tiedä onko siinä nyt valkotasapaino oikea, vai noissa aiemmissa väärä, kun kellertävät enemmän. Tämä on tällaista opettelua, mutta ihana uusi maailma tuntuu avautuneen RAW-kuvien myötä! En malta odottaa, että pääsen räpsimään enemmän niitä!
Me lähdemme huomenna aikaisin aamulla pienelle kylpyläreissulle miehen työreissun lomassa. Se on oikein toivottavaa paussia tähän remppatohinaan. Ja tänään kävimme sisustussuunnittelijan kanssa tsiigailemassa paikkoja uudella kodilla! Olen nyt jo äärimmäisen tyytyväinen, että päätimme ottaa suunnittelijan... Niin monta käytännön juttua ja ideaa tuli nyt jo mieleen, ja monta asiaa olisi tullut tehtyä ihan puolittain ilman ammattilaista. Ja on myönnettävä, että minulla ei ole osaamista sen paremmin kuin aikaakaan etsiä täydellistä sävyä seiniin, miettiä riittävää valaistusta eri tiloihin jne.. Kirjoittelen näistä ja keittiösuunnitelmista lisää sitten kun runosuoni taas sauhuaa! :) Olen ollut muuten ehkä maailman kamalin keittiöasiakas.. No mutta sekin on uusi juttunsa..
Mukavaa viikonjatkoa ja syyslomapäiviä niille, jotka sellaisia viettävät!! :)
Katri