tiistai 14. lokakuuta 2014

Mitä tapahtui jenkkakahvoille?

Sitä olen tässä viime päivinä ihmetellyt. Huomasin yhtenä päivänä, että jenkkikset ovat tipotiessään - eivät kinnaa housuja kiskottaessa, eivät tursuile farkkujen yli eivätkä ärsytä istuessa. Mitä hemmettiä? Tästähän mä olen aina unelmoinut!! Ja luullut sen olevan mahdotonta! Muutama kuukausi sitten kirjoitin liikkumismietteistä Feel like I'm alive -postauksessa ja silloin toivoin nimenomaan pääseväni taas liikkumaan useammin. Toivoin jopa kiinteytyväni sitten joskus, kun olisi aikaa ja voimia ruveta tekemään oikein jotain kuntosaliharjoittelua (jota tosin en koe ollenkaan omaksi lajikseni). 

Kun huomasin, että farkut tuntuvat löysiltä, kävin vaa'alla ensimmäistä kertaa yli vuoteen (ellei raskauden aikaisia neuvolapunnituksia lasketa) ja sanalla sanoen järkytyin. Näin vähän olen painanut viimeksi joskus yläasteaikoina. Painoa on tippunut kymmenen kiloa raskautta edeltävältä ajalta. Näyttää siltä, että Nöpö imee minusta kaiken, kirjaimellisesti. Varmasti imetyksen päättymisen jälkeen tulee muutama hyvä kilo taas takaisin, joten en viitsi kovasti uusia vaatekaappia nyt. Esikoisen kanssa imetys loppui lyhyeen, mutta silloinkin kutistuin aika tavalla, en tosin ihan näihin mittoihin. Miksi kotiäiti kuihtuu? Eikö sitä muka ehdi syödä tarpeeksi? Minä olen kyllä aina pitänyt aika itsekkäästikin huolen siitä, että ehdin syödä. Toki sitä tulee laitettua aika kiireesti lapsille ruoka eteen ja varsinkin lounas, mutta kyllä minulla on jo niin kova nälkä puolen päivän aikoihin, että on senkin puolesta syötävä ihan kunnon annos.

Ja mitä siihen liikkumiseen tulee, niin olen  ehtinyt liikkumaan tosi vähän.. Nykyään ehdin zumbaan ehkä kerran kahdessa viikossa ja joogassa en ole käynyt kuukauteen. Molemmat olisivat niin tärkeitä, mutta arki-illat ovat viime aikoina hujahtaneet kaikkeen asunnon myyntitohinaan, näyttöihin, uuden kodin rempan aloitukseen jne., ja ne vapaat ajat on halunnut ihan vain rauhoittua kotiin. Tuossa linkkaamassani vanhassa postauksessa kehuin, kun olin ostanut uudet pirtsakat lenkkaritkin, että nyt on helppo lähteä lenkillekin milloin vain, kun on kunnon lenkkarit. No, niiden kanssa kävi vähän huonosti, kun fysioterapeutti valaisi mistä jalkasärkyni johtuu. Olin ostanut pronaatiotuelliset lenkkarit, vaikka askellukseni on toiseen suuntaan pielessä.. Sain onneksi myytyä ne Åblogien kirppiksellä, mutta eipä ole tullut uusia hankittua. Minusta ei siis vieläkään tullut juoksijaa, vaikka luulin pinkkien lenkkarien tekevän minusta kunnon Forrest Gumpin.

Eilispäivän riisiä, porkkanaa, kukkakaalia, parsakaalinvarsi, kurpitsansiemeniä, kikherneitä...


Ihmettelin yhdelle ystävälleni, miksi olen laihtunut näin paljon, johon hän mutisi "No ei kai se nyt ole mikään ihme, kun syöt vaan niitä salaattejas!". Tajusin, että siltä se ehkä saattaa vaikuttaa, jos seurailee Instagram-tiliäni. Se on kuitenkin vain puolitotuus (sinne postaan niitä kivan näköisiä ruokakuvia, en kalakeittoja ja janssoninkiusauksia) - syön ihan hirveästi: joka päivä kaksi kunnon ruokaa, sekä aamupalan, välipalan ja iltapalan (tosin illalla syöminen jatkuu vielä herkutteluksi, en ole päässyt irti suklaakoukusta). Ja ne annokset ovat suuria, usein isompia kuin miehellä ja otan lisää... Lounaaksi mielelläni syön keittoa tai salaattia, mutta useimmiten jotain laatikkoruokaa tai muuta, mitä on jäänyt eiliseltä päivälliseltä. Jos syön salaattia, niin syön sitä parin/kolmen ihmisen verran ja vielä jotain päälle. Voisi luulla, että vika on salaatin syömisessä, mutta eipä paljon enempää kaloreita varmaan voi salaattin tunkea kuin minulla on? Aina on vähintään yhdenlaista juustoa, avokadoa, oliiviöljyä, pähkinöitä, siemeniä, krutonkeja, milloin mitäkin linssejä, papuja, kikherneitä, hedelmiä.

Lohta, halloumia, parsakaalia, omenaa, kurpitsansiemeniä, öljyä...
Se on varmaan totta, että liharuoista saisi tehokkaammin kaloreita, mutta en minä nyt sen vuoksi haluaisi alkaa syödä enemmän lihaa, että saisin enemmän kaloreita. Kasvisruoka on puhtaampaa ja ekologisempaa, mutta suosin sitä lähtökohtaisesti sen vuoksi, että se on parempaa, monipuolisempaa ja ravitsevampaa, en minkään ideologian vuoksi. En käytä kevyttuotteita, vaan aina kunnon kuohukermaa, voita, luonnonjugurttia, käytän melkein pullollisen oliiviöljyä viikossa jne... Että en tiedä, mitä pitäisi syödä, jotta paino ei ainakaan tippuisi enää, koska haluan kuitenkin melko samanlaisena, monipuolisena pitää ruokavalion. Toisaalta tämä sopii, koska rakastan ruokaa ja syömistä, mutta en minä nyt enää haluaisi pienentyä ainakaan. Luultavasti tämä on vain joku vaihe taas, ja sitten kun palaan työrytmiin ja lounasruokailuihin jossain muualla kuin kotona, ruokavalio muuttuu ja painokin palautuu entiselleen.

Ruusukaalia, parsakaalia, porkkanaa, palsternakkaa, fetaa, parmesaania, pekaanipähkinää, kurpitsansiemeniä, öljyä...


Summa summarum, pakko myöntää että jenkkikset ovat tainneet lähteä ihan Nöpön ansiosta. Töitä sen eteen ei ole tarvinnut tehdä... Toki olen ihan tyytyväinen niiden liukenemiseen, että en nyt halua kuulostaa siltä kuin valittaisin tilanteesta, olen vain tosi ihmeissäni. Luulin, että pitäisi tehdä ihan hirveästi hommia ja veivata salilla ja tiesin, ettei itsekurini tulisi sellaiseen venymään.

By the way, onpa jotenkin ihan erilainen valkotasapaino kaikissa kuvissa. Tämä viimeinen kuva on ensimmäinen RAW-kuvani, joten en tiedä onko siinä nyt valkotasapaino oikea, vai noissa aiemmissa väärä, kun kellertävät enemmän. Tämä on tällaista opettelua, mutta ihana uusi maailma tuntuu avautuneen RAW-kuvien myötä! En malta odottaa, että pääsen räpsimään enemmän niitä!

Me lähdemme huomenna aikaisin aamulla pienelle kylpyläreissulle miehen työreissun lomassa. Se on oikein toivottavaa paussia tähän remppatohinaan. Ja tänään kävimme sisustussuunnittelijan kanssa tsiigailemassa paikkoja uudella kodilla! Olen nyt jo äärimmäisen tyytyväinen, että päätimme ottaa suunnittelijan... Niin monta käytännön juttua ja ideaa tuli nyt jo mieleen, ja monta asiaa olisi tullut tehtyä ihan puolittain ilman ammattilaista. Ja on myönnettävä, että minulla ei ole osaamista sen paremmin kuin aikaakaan etsiä täydellistä sävyä seiniin, miettiä riittävää valaistusta eri tiloihin jne.. Kirjoittelen näistä ja keittiösuunnitelmista lisää sitten kun runosuoni taas sauhuaa! :) Olen ollut muuten ehkä maailman kamalin keittiöasiakas.. No mutta sekin on uusi juttunsa..

Mukavaa viikonjatkoa ja syyslomapäiviä niille, jotka sellaisia viettävät!! :)

Katri
SHARE:

20 kommenttia

  1. :) Salaattilinjalle tulisi minunkin enemmän siirtyä - jenkkakahvat on :) Silloin kun viimeksi imetin, painoin "pahimmillaan" 45 kg - vaikka söin kun hevonen. Mutta poika olikin yhtenään tissillä. Mutta sitten onkin 10 kg tullut takaisin, ja röllykkävatsa siinä samalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhhuh, 45 kg on tosi vähän! Mutta ihan totta, niin minustakin tuntuu että syön kuin hevonen.. Kyllä ne röllykät varmaan minullekin takaisin tulevat.. Yritän nyt tottua tähän litteään vatsaan, harvinaista herkkua..

      Poista
  2. Voi minä uskon että syöt kunnolla. Eihän kotiäitielämää jaksa, jos ei vedä ruokaa kaksin käsin silloin kun siihen on mahdollisuus :). Ja salaatit tosiaan ovat tuhteja, kun ne tuhdiksi tekee. Meilläkin syödään ruokasalaatteja aina sellainen kaukalollinen, että "normaali-ihmiset" ruokkisivat sillä määrällä kokonaisen kylän. :D
    Nauti nyt sutjakasta olemuksestasi. Sehän on ihanaa, ettei tarvi jenkkisten takia rehkiä. Omalla kohdallani on jo syytä vähän katsoa paljonko avocadoa ja pähkinöitä salaattiini lisään. Se on ikävämpi puoli liittyen siihen, että on täyttänyt 25 jo aika monta kertaa :).
    Jään odottelemaan kamalan keittiöasiakkaan postausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, aina on otettava jotain suuhun kun kädenulottuvilla on. :D Ihan totta, pitäisi tästä osata nauttia.. Yllätyin vaan tosi paljon, kun huomasin että ne ovatkin kaikonneet kokonaan ihan yhtäkkiä.

      Mietin juuri, että onneksi en ole täällä kirjoittanut vaiheita keittiöruljanssista. Olisi siinä ollut ihmettelemistä.. Yritän saada jonkun lyhennetyn version aikaiseksi. :)

      Poista
  3. Kuulostaa aivan unelmalta, ole onnellinen ja ruuat näyttää ja kuulostaa tosi hyviltä.
    Itselläni on se perinteisempi ongelma, jenkat vaan on ja pysyy, mutta liikunta tekisi ihmeitä kyllä kun vaan saisi aikaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, on tämä ihan kummallista! En olisi ikinä kuvitellut tällaista tapahtuvan. En muista vatsaani tällaisena.. Ihan outoa.. Mutta tosiaan, katoavaa tämä varmasti on, sellainen perus rasvavarasto täytyy aina olla! :)

      Poista
  4. Nyt heti noita salaatti ohjeita tänne, näyttää niin hyvältä. :) Siis ihan tosissani olen, oletko jostain sivustolta ne ottanut vai mistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitosta vaan! :) En mä niihin ole mitään ohjeita löytänyt, laitan vain aina kaikenlaista mitä kaapeista löytyy.. Mutta hyvä perusohje on se, että on jotain suolaista (esim. feta/halloumi/parmesaani/manchegoa/vuohenjuustoa) ja jotain makeaa (melonia/päärynää/omenaa/rypäleitä..) ja jotain rapeaa (pähkinöitä/siemeniä), sekä aina oliiviöljyä ja viinietikkaa tai balsamicoa (tai sitruunamehua, eli ylipäätään jotain happoa). Mulla taitaa olla tuolla ihan oma tunnisteensa "Salaatit", kun aina joskus niitä tännekin postailen. Mutta instan puolelle lataan niitä ja muita ruokia useammin.. :) Kiva jos inspiroiduit! :)

      Poista
  5. Hienolta kuullostaa! On muuten herkullisen näköisiä salaatteja.
    Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, iloinenhan tästä pitäisi olla. Hämmästyttää vaan kovasti! Kiitos, salaatit on niiiiin herkkuja! Söisin aina vaan..

      Poista
  6. Onnea painon laskusta, jos vointi on muuten hyvä. Itselläni paino laski synnytyksen jälkeen yläaste lukemiin kilpirauhasen liikatoiminnan johdosta. Oireina olivat vain väsymys, painon lasku ja hengästys alttius kunnes diagnoosi tehtiin ja tilanne räjähti käsiin. Mutta kuten sanoin jos vointi on muuten hyvä niin nauti😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä HePe! Olen itseasiassa miettinyt, onkohan minulla nyt jotain häikkää. Vaikka oikeastaan tätä kilpirauhasen liikatoimintaa epäiltiin myös esikoisen synnytyksen jälkeen, kun olin laihtunut niin paljon ja rasvaprosentti oli omituisen alhainen. Kuulemma huippu-urheilijan tasolla, vaikka silloin en harrastanut ollenkaan liikuntaa.. Väsynyt olen kyllä ollut.. En muista koska olisin ollut näin väsynyt.. Aloin syödä rautaa, kun ajattelin jos väsymys on raudankin puutetta. Mutta kiitos kovasti, täytyy ehkä tutkia asiaa paremmin.. Hengästymisen suhteen en ole huomannut muutosta entiseen kylläkään..

      Poista
  7. Aivan ihanan blogin löysin sattumalta :) Jään mielenkiinnolla seurailemaan miltä Huvikumpu tulee näyttämään .)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva juttu että löysit tänne! Huvikummulla on täysi remontti päällänsä tosiaan.. Remppakuvia laitan herkemmin Instagramiin, jos haluat niitä karujakin kuvia nähdä! :)

      Poista
  8. Tosiasia on, että paino laskee pääasiassa syömällä. Liikunnan lisääminen kiihdyttää aineenvaihduntaa (ja tietysti kohottaa kuntoa sekä lisää jaksamista ym.) mutta painonpudotuksessa oleellisinta on se mitä ja miten paljon syö. :)

    Tietysti tuollainen nopea painon putoaminen voisi olla hyvä tarkistaa myös lääkärissä, ettei vain ole mitään terveydellistä syytä sen taustalla ja varsinkin, jos itse olet siitä huolissasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin joo, aivan.. Minä olen aina ajatellut, että pitäisi liikkua enemmän, koska olen ajatellut, että syömisestä en halua tinkiä. :) Mutta ehkä niin on käynyt nyt jotenkin vahingossa. Juu, varsinkin sitten, jos asia ei korjaannu muutaman kuukauden aikana kun imetys jossain vaiheessa loppuu..

      Poista
  9. Täysin terveeltä kuulostaa siellä elämä kaiken kaikkiaan <3
    Itsekin muistan kun esikoisesta (siis imettämällä) kuihduin 47 kiloon (ja söin kuin hevonen ja ihan vaikka ja kuinka kaloreita!) ja keskimmäisestä taisi olla 51kg puntarin näytöllä alimmillaan. Nyt (harmikseni) kolmas ei ole tehnyt tehtäväänsä ;) (täytynee syyttää omaa ikää=aineenvaihduntaa ja ehkei kolmannesta enää niin helposti sitten lähdekään..) vaan tässä joutunee kaiketi oikein kunnolla alkaa katsomaan syömisiään ja ehkä tosiaan: liikkumaan enemmän :D
    Pidän kovin itsekin salaateista vaan jostain syystä en vain saa tehtyä niitä niin usein kuin tahtoisin.
    Onneksi sinulta saa aina inspiraatiota!! <3 Iloa viikkoon ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhhuh, huimia lukemia! Alle 50 kg on kyllä jo todella vähän.. Mutta toisaalta huojentavaa kuulla, että muillekin on käynyt samoin. On vaikea ymmärtää, miten voikin syödä näin paljon, ja silti paino vaan tippuu ihan omiaan. Mutta täytyy tosiaan varmaan vain nauttia nyt tästä kun saa vetää ihan niin paljon kuin huvittaa! :) Kiva kuulla sinusta!<3

      Poista
  10. Öljyhän kiihdyttää rasvan palamista, joten ehkä syy onkin siellä vaikka toisin voisi luulla. :) Itse olen hieman kateellinen. Mulla kun imetykset ovat ennemminkin nostaneet painoa ja raskauskilot ovat hävinneet vasta, kun imetys on lopetettu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, en olekaan tullut ajatelleeksi asiaa rasvoista noin. Minullakin tämä kiihtyvä painonlasku alkoi muistaakseni vasta joskus silloin, kun J oli puolivuotias.. Sitä ennen en huomannut laihtuneeni näin paljoa.. Mutta tosiaan tämä on varmaan yhtä hetkellistä kuin raskauskilotkin. :)

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig