keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Väsytti

Onpa vierähtänyt aikaa sitten viime kirjoituksesta.. Totta puhuen, en ole juurikaan avannut tietokonetta viimeisen viikon aikana. Pakollisia töihin liittyviä juttuja olen jaksanut hoitaa, mutta muuten kone on pysynyt kiinni ja kamera on pölyyntynyt pöydällä. Puhelimen ruudulta olen tihrustellut keittiösuunnitelmia ja lueskellut joitain blogeja, mutta muuten on jäänyt surffailut aika vähille. 

Tällä hetkellä tuntuu, että pitäisi selvittää ja päättää niin monia asioita, että en jaksa tarttua mihinkään kunnolla. Päässä vilisee valaistusideoita ja niitä kauniita valaisimia olenkin yrittänyt tässä viime päivinä metsästää. Onkin muuten helpommin sanottu kuin tehty... Viime viikolla uhrasin kaiken liikenevän ajatustyön keittiön lopulliseen suunnitteluun ja keittiötoimittajaksi valitsimme Kvikin. Näin jälkiviisaana voisin todeta, että jos olisin taas jättänyt kaiken vertailun ja vatvomisen ja olisin luottanut intuitiooni, olisimme päässeet huomattavasti vähemmällä valitessamme sen Manon, jota alunperin suunnittelimmekin ja josta ensimmäiset kuvat tarjouksineen pyysin. Noh, mottomme taitaa olla, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. :)




Lauantaina olin sanalla sanoen tööt koko tähän hässäkkään, mitä asunnon oston jälkeen on ollut. Ihmettelin, miten olen niin väsynyt ja poikki, mutta sitten tajusin, että en ole ollut hetkeäkään yksin, ilman lapsia melkein kahteen viikkoon. Edes ulkona, kaupassa, auton ratissa, en missään. Hatunnosto niille, jotka pyörittävät koko palettia yksin, mutta kyllä minulla alkoi vannetta kiristää, kun tuntui, etten ollut edes hengittänyt rauhassa moneen päivään. Maanantaina pääsin joogaan ja pari kertaa nousivat kyyneleet silmiin, kun oli niin ihanaa vain maata hiljaisuudessa. Seuraavana aamuna olin kuin uusi ihminen, rauhoittuminen teki uskomattoman hyvää. 



Sen jälkeen onkin viikko alkanut huomattavasti leppoisemmissa merkeissä. Pääsin "lepäämään töihin" ja taas maistui kotipäivä nannalta (tosin kolmen yöherätyksen jälkeen olo ei ollut kaikkein freesein, mutta puolikkaan päivän jaksaa vaikka päällään seisten). Sitten vielä kuulin, että anoppi olisi tulossa viikonloppuna auttamaan talolle. Olen oppinut, että jos aikoo saada omaa tai kahdenkeskeistä aikaa, sitä on vain pyydettävä, aika harvoin sitä muuten tarjotaan. Siispä käytin tilaisuuden hyväksi ja kysyin, josko hän tulisi jo perjantaina yöksi, jotta pääsisimme miehen kanssa käymään jossain. <3 Olen jo monta viikkoa haaveillut pääseväni raksun kanssa Caribian kuutamouinneille, mutta olen pitänyt sitä käytännössä mahdottomana, koska lastenhoitoa on aika vaikea järjestää. Säntäämme siis sinne, kunhan nöpö on nukahtanut. Hieman olen innoissani!! 



Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. :) Kuvituksena rakkaat touhulit, taustalla auki repsottavat kaapinovet, roikkuvat pyyhkeet, lötköttävät sukkahousut, roskainen matto, sisustukseen sopimattomat lelut jne.. Ja millainen äiti antaa lapsensa syödä kenkää?? Reality bites.
SHARE:

8 kommenttia

  1. Voi, mitä suloisia kuvia! Kyllä jatkuva ajatustyö ja päässä raksutus todella väsyttää, eikä varmasti stressiltäkään välty! Itsensä kuunteleminen on äärettömän tärkeää ja hyvä, kun olet käyttänyt tilaisuuden hyväksi. :) Olen ennenkin tekstejäsi lukiessani miettinyt, että ajatellaan asioista samalla tavalla, ja taas sama fiilis tuli.. :) Olen itsekin todella huono ottamaan omaa aikaa..
    Ihania syyspäiviä teille, tsemppiä arkeen ja romanttista kuutamouintia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten kiva kuulla! :) Mukavaa, että siellä joku saa ajatuksesta kiinni. Ei sitä yleensä edes tajua, että on mennyt liian lujaa ja laput silmillä muistamatta lainkaan itseään, mutta sitten jossain vaiheessa huomaa, että tosiaan siitä on liian monta päivää, kun on ollut edes hetken omissa ajatuksisssan, huolehtimatta kenenkään tarpeista..

      P.s. kuutamouinnilla oli ihanan tunnelmallista, kannattaa käydä jos ehditte, ensi perjataina on viimeinen kerta! :)

      Poista
  2. Ihanat kuvat <3. Täällä toinen äiti, jonka lapsi syö kenkiä...myös aikuisten kenkiä ja isoveljien rapakenkiä. Esikoinen ei syönyt kenkiä, kakkonen saattoi joskus maistaa ja tämä kolmas nyt vaan ehtii sinne kenkähyllylle päivittäin, kun äitikin on jo vanhempi, hitaampi ja laiskempi ;). Lapsi on terve. Sitä vastoin minä jatkuvassa flunssassa. Pitäisi varmaan itsekin lipaista jotain kengänpohjaa. Jos saisi vähän vastustuskykyä.
    Ihanaa, että pääsette kuutamouinnille. Sinulla on nyt oma aika kortilla, mutta hetken se kestää ja sitten taas helpottaa. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, mikäköhän niissä kengissä mahtaa olla?? J ei vielä kävele, joten eivät ne juurikaan voi kovin likaisetkaan olla. Mutta toki hiekkalaatikolla pyörineet.. Ja totta muuten, J ei ole ollut kertaakaan kipeä. Ei edes pientä nuhaa.. Ja myönnettäköön, että edes tutteja en ole keittänyt kertaakaan! :D Kääk!! Mutta hyi hitsi, en ole kyllä itse suunnitellut liposkelevani kengänpohjia.. Luotan pysyväni muutenkin ihan riittävän hyvässä kunnossa! :D

      Se on ihan totta, hetkenhän tätä vain kestää.. Ja parin vuoden päästä olen unohtanut tämän kaiken hässäkän. En uskalla edes ajatella sitä aikaa kun lapsen muuttavat pois kotoa. Silloin tunnen tietty syyllisyyttä siitä, että joskus kehtasin valittaa oman ajan puutteesta ja väsymyksestä..

      Poista
  3. Ah, ihan parasta realitya! Ja miten suloisia lapsia! :) Itselläni nuorin 5-vuotias ja silti tuntuu, että välillä on oltava ihan yksin, ettei vannetta tosiaan ala kiristää! ;) Tsemppiä teille isojen päätösten kanssa! Oma lempivalaisimeni Tolomeo valaisee meillä niin keittiössä, makkarissa kuin portaissa, voin suosittella! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ihanasti sekaisin! Ja hyvin rajattu lattialla lojunut kaukosäädin! :D Ihanaa, että joku muukin kehtaa tunnustaa vanteen kiristävän aika ajoin.. Siis joskus on vaan niin ihanaa sekin, ettei tarvitse vastata kenellekään, ja vastata jatkokysymyksen jatkokysymyksen jatkokysymykseen... Voi että, tuo Tolomeo on kyllä tosi kaunis muotokieleltään! Varsinkin lattiavalaisimena voisin hyvin kuvitella meillekin! Kiitti vinkistä!

      Poista
  4. On tultava hihkumaan, että onpa kivoja kuvia! Oletan, että otit nää raw-muodossa? Mihin käsittelyohjelmaan lopulta päädyit?

    Blogissa on itse kullakin paraikaa vähän hiljaista. Ei ihme että sulla on intressit vähän muualla, on toi remontointi kuitenkin aikamoista puuhaa. Mulla taas näkö on jatkanut muuttumista myös näin imetyksen aikana (raskauden aikanahan piti jo kertaalleen ostaa uudet linssit), ja tietokoneella olo saa heti aikaan päänsäryn. Kännykällä siis mennään, joten blogi ei nyt oo ihan heti varmaan aktivoitumassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Oili, ja kiitos tosi paljon! Kyllä sen näköjään huomaa, kun kuvaaja oppii uusia temppuja! :) Juu, olen nyt alkanut kuvata RAW:ina, kiitos mm. sinun vakuuttelujen. Ihan huikea muutos, koska nyt pystyn kuvaaman hämärämmässä, lyhyemmällä valotusajalla lapsia eikä kuvista tule tärähtäneitä. Käytän ihan Photoscapea vielä, koska tarkoituksena on ostaa uusi läppäri samalla kun hankin Lightroomin.

      Kävinkin kurkkimassa blogissasi kuulumisia ja huomasin että hiljaista on. Onpa kumma tuo näköjuttu! Näillä hormoneilla on kyllä ihan ihmeellinen voima.. Tosi ikävää.. Toivottavasti näön kanssa tulee joku balanssi sitten kun imetys päättyy.. Minulla on selkä vaivannut ja huomasin, että jos käytän läppäriä sylissä ja kirjoitan, niin oikea käsivarsi alkaa särkeä ihan kauttaaltaan. Varmasti johtuu huonosta asennosta, siksikään en ole paljoa ollut koneella viime aikoina.. Mutta hei oli kiva kuulla sinusta! :)

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig