Tältä tuntuu tänään

Onpas hujahtanut monta päivää yhtäkkiä! Maanantaina olimme asuntomessuilla, ja niiden herättämiä ajatuksia olemmekin sitten tässä pureskelleet joka ilta. Mielessä on niin monia kysymyksiä, ilmoille heitettyjä haaveita ja monenmoisia suunnitelmia. Sitten on isompia ja pienempiä arvoja, joita yritämme sovittaa näiden unelmien kanssa yhteen. Välillä järjen ääni sanoo toista, ja sydän huutaa toista. Tosi ristiriitaista...

Tänään joogatunnilla ohjaaja lopetti tunnin ihaniin sanoihin siitä, miten täytyy muistaa kuunnella sydäntään. Sitten kun vielä uskaltaisi luottaa siihen... Rationaalisesti tehtyihin päätöksiin siitä mikä on järkevää, on helpompi luottaa. Ehkä siksi, koska tässä länsimaisessa kulttuurissa järki on se, mikä sanelee. Jännä, miten paljon pitää mennä itseensä, jotta löytää sen, mikä todella tekee onnelliseksi. Aina se ei ole sitä, mikä olisi järkevintä.

Kuvia ja juttuideoita olisi jonossa vaikka kuinka ja paljon, mutta tälläkin kertaa teki mieli turista vain siitä, mikä oli päälimmäisenä mielessä. :) Kiitos muuten ihanista kommenteistanne blogimietteisiin - mukava kuulla, etten ole ainoa omituisia ajatuksia pyöritellyt! 

Kaunista viikonloppua!

Katri

Vuosipäiviä ja blogiajatuksia

Seitsemän vuotta sitten vastasin siihen kriittiseen kysymykseen myöntävästi, ja tässä sitä nyt ollaan! Edelleen voisin vastata yhtä lonkalta myöntävästi, mutta jos mahdollista, rakkaus on tiivistynyt ja syventynyt vuosien varrella koko ajan. Lasten myötä on ollut ihanaa huomata, että me olemme aika hyvä tiimi - yhteistä polkua on paljon helpompi kulkea, kun vedetään yhtä köyttä. Arki on selkeämpää, kun tietää, että myös toinen sumplii asioita ja aikatauluja yhteisen edun mukaan. Yhtä tärkeää on kuitenkin myös omat kaverit ja menot, jotka on melko helppo järjestää, kun kumpikin joustaa toisen oman ajan ja hyvinvoinnin vuoksi. Olen pitkälti sitä mieltä, että kun parisuhde voi hyvin, niin perhe voi hyvin. Olen mielettömän kiitollinen siitä, että meillä on asiat niin hyvin. 10-15 vuotta sitten en olisi voinut kuvitella, että olisin näin onnellinen.

Ja tämä pikku blogikin on jo vuoden päivät päivittynyt! Olin jo monta vuotta lueskellut muiden blogeja, ja ajatus omasta blogista oli kytenyt jo vähän aikaa. Sitten kuitenkin aina mietin, että mistä minä oikein kirjoittaisin? Ja mitä kuvaisin, kun ei meillä ole mitään ihmeellistä! Olin nähkääs kuvitellut, että blogien kirjoittajien elämä on jotenkin erikoista, mutta nyt itse kuvaamalla olen ymmärtänyt, että kamera tallentaa kuitenkin vain n. sadasosasekunnin, eikä ole koko totuus. Kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa, ja voi välittää mielikuvia myös jostain sellaisesta, jota ei ole.

Minun oli tosi vaikea perustella itselleni, miksi alkaisin kirjoittaa blogia, kun ei meidän elämässä tapahdu mitään erikoista, enkä osannut lokeroida blogiani enkä kiinnostuksen kohteitani mitenkään. En voinut ajatella sisustusblogia (koska en vaihtele sisustusta jatkuvasti, eikä minulla ole erityisesti silmää ja ideoita sisustukselle), en myöskään äiti-/perheblogia (koska en jaksa kovin intohimoisesti keskittyä myöskään niihin asioihin, joista ko. blogeissa välillä kohkataan, kuten lastenvaatteet, kasvatusvalinnat jne., ja olen muutenkin koko ajan lasten kanssa, joten halusin "oman aikani" keskittyvän myös muuhun kuin perhe-elämään). En ole myöskään mitenkään virtuoosimainen kokki, eikä ruoka ole mitenkään ylivertaisen kiinnostavaa muihin asioihin nähden, joten en voinut ajatella ruokablogiakaan. Sitten tästä tuli tällainen sekametelisoppa. :)

Jossain vaiheessa (ehkä kolmisen vuotta sitten) minua vähän ärsytti blogit. Ihmettelin, miksi joku haluaa kirjoittaa elämästään julkisesti. Ja vielä enemmän ihmettelin, voiko jollain muka olla noin kaunista ja ihanaa aina?? Ensimmäiseen kysymykseen keksin vastauksen kun mietin, miksi itse luen blogeja. Saan niistä iloa ja inspiraatiota, opin näkemään asioita eri puolilta, opin ymmärtämään erilaisten ihmisten näkemyksiä, keksin, mitä voisin tehdä viikonloppuna ruoaksi, oivallan, miten saan tuunattua rumasta kirppislöydöstä kauniin, saan ideoita mitä voisi tehdä lasten kanssa sadepäivänä jne. Monenmoisia arkisia, tosi pieniä juttuja. Sitten niitä isompia iloja: olen tutustunut aivan ihaniin ihmisiin blogin kautta! Ihan kuin olisin oppinut tuntemaan jo joitain, aina yhtä paljon ilahduttavat teidän kommentit ja muiden kuulumiset omissa blogeissa.

Ja toiseksi, en olisi opetellut valokuvaamaan ilman blogeja. En tiennyt, että tavallinen amatöörikuvaajakin voi oppia saamaan ihan kivoja kuvia. Olin ihastellut monissa blogeissa kauniita kuvia, ja luulin, että heidän täytyy olla ammattilaisia ja siihen varmasti tarvitaan tosi hieno ja kallis kamera. Viime syksynä aloimme harkita ensimmäisen järjestelmäkameran ostoa, ja hankimme tämän ensimmäisen käytettynä, samoin kuin valovoimaisemman ogjektiivin kittiobjektiivin rinnalle. Luin valokuvausoppaita netissä ja olin aivan sekaisin aukoista, valotusajoista ja ISO-arvoista, enkä ymmärtänyt pätkän vertaa! Ajattelin, että turha ostaa järkkäriä, kun en tule ymmärtämään siitä mitään. Mutta niin vaan kokeilemalla oppii, ja yhtäkkiä kaikki liittyykin loogisesti yhteen.

Olen ihan hurahtanut valokuvaukseen.. Siitä tulee aivan mieletön into, kun huomaa säätäneensä asetukset oikein ja on saanut hyvän kuvan. Erityisen ihanaa on, kun tulee kuvattua lapsia paljon. Paljon kuvaamalla tulee luontevasti tallennettua spontaaneita tilanteita ja saa ihanat ilmeet ja tunnelmat talteen. Sukutapaamisissa ja kavereiden kanssa kuvaan mielelläni, ja siitä tulee tosi mukava olo, kun ihmiset ilahtuvat saamistaan kivoista kuvista. Ihan hirveästi tulee tietty hutilaukauksia, yli- /alivalottumisia ja vääriä tarkennuksia, mutta on siellä yleensä muutama hyväkin kuva joukossa, eikä muuten opi kuin paljon kuvaamalla. Tykkään kuvata tilannekuvia ja olla mahdollisimman näkymätön kameran kanssa. Hyvästä kuvasta voi ikäänkuin aistia ihmisten äänen ja luontaisen olemisen.

Niin ja se toinen ihmetykseni - onko muilla aina kaunista ja ihanaa? Ehkä on, mutta ainakin minä olen tietoisesti valinnut, että tämä blogi on minun hyvänmielen paikkani. Harvassa blogissa päiväkirjamaisesti kerrotaan niistä tavallisista ikävistäkin asioista - että välillä on kova kiire, hermot kireällä, kiukkukohtaus kirjastossa, mustikat pitkin lattioita jne... Eikä silloin muuten tule mieleen kaivaa kameraakaan esille! ;) Tämä ei todellakaan ole koko elämäni, eikä heijasta sen paremmin menneisyyttäni kuin tulevaisuuttanikaan. Tämä kertoo niistä kauniista ja ihanista asioista, joista nautin nyt. Minusta on ollut tosi rikastuttavaa tutustua niin positiivisiin ja elämänmyönteisiin ihmisiin, ja huomaan sellaisen hyvänmielen asenteen tarttuneen myös itseeni. Olen ikionnellinen siitä, että nykyään lasi on mieluummin puoliksi täysi kuin puoliksi tyhjä. 

Täytyy myöntää, että olen viihtynyt tämän harrastuksen parissa aika kivasti. Tämä on ihan omaa pikku turhamaisuuttani ja hömpötystäni. Mutta kun tykkää kauniista ja ihanista asioista, niin eikös niitä ole kiva jakaakin? Vastavuoroisesti kiitokseksi siitä, että saa itse hyvää mieltä muilta.

Kerroinkin joskus kuukausi sitten, että täällä Turun seudulla on aktivoiduttu bloggaajien kesken, ja perustettu Åblogit, jonka logon linkkeineen olette varmaan jo bongannut sivupalkista. Ryhmässä on mukana aivan upeita ihmisiä ja inspiroivia blogeja, joita pääsee nyt seuraamaan myös tuon uuden sivuston kautta. Myös Facebookissa voi kätevästi seurata meitä, jolloin saa omaan uutisvirtaan linkin uusista blogiteksteistä. Ryhmässä on mukana niin käteviä ja innokkaita ihmisiä, että Rintsikka-blogin Petteri suunnitteli meille logon, Aaltoi -blogin Sonja sanaleikkisen nimen ja nyt ollaan jo pykäämässä kaiken maailman kokoontumisia ja tapahtumia, joista ensimmäisenä kerrottakoon Blogikirppiksestä! Kirppis järjestetään 10.8. Sisustusliike Kotilaiturin pihapiirissä, myyjinä ryhmämme bloggaajia, ja mahdollisesti heidän ystäviään. Tapahtuman fb-sivulle varmasti päivittyvät ajankohtaiset tiedot ja ilmoittelen niistä täälläkin, mutta laittakaahan tuo jo kalentereihin!

Tästäpä tulikin pitkät jorinat, mutta nämä blogimietteet ovat olleet mielessäni jo kauan, joten nyt oli sopiva sauma purkaa ne sanoiksi, blogin yksivuotissynttäreiden varjolla.

Me olemme matkalla Jyväskylään asuntomessuille. Sepä onkin sopiva paikka viettää kihlapäivää... Ajankohta messuille tosin oli ihan sattumaa, mutta tuleepahan nyt sitten samalla mentyä oikein hotelliin yöksi. Ja suunnittelemaan seuraavaa yhteistä projektia... Pitäisiköhän sitä sittenkin rakentaa oma talo? ;) Niin joo, ne häätkin ovat olleet suunnitelmissa jo useamman vuoden, mutta aina on jotain muuta, johon saa ajan uppoamaan (kuten opiskelut, raskaus, töiden aloitus, gradu, raskaus, seuraavaksi sitten uusi koti ennen kuin E aloittaa koulun..). Mutta minähän tykkään suunnitella, ja hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Kauhean hyvin ollaan pärjätty ihan näin susiparinakin, toisille se tuntuu olevan enemmän kysymysmerkki kuin meille.

Kivaa aurinkoista sunnuntaita teille kaikille ihanille, jotka täällä käytte lueskelemassa ja vaihtamassa ajatuksia! <3

Katri

Pallomania

Pallovaloihin en sitten meinaa kyllästyä lainkaan. Ostin E:n huoneeseen pallovalot muistaakseni kaksi vuotta sitten, ja ne ovatkin olleet esillä lähes ympäri vuoden. Viime talvena otimme ne pois, koska E olisi aina halunnut pitää ne päällä illalla/yöllä, mutta silloin hänen oli vaikea nukahtaa. Tänä syksynä (kääääk, ei kai siitä vielä pitäisi mainita!) ajattelin laittaa ne uudelleen, koska parhaitenhan ne pääsevät oikeuksiinsa ja tuovat tunnelmaa hämärämpään vuodenaikaan.

Tiistaina käydessämme muilla asioilla yliopistolla ja Tyksillä bongasin Hämeenkadulla sisustusliike Sellofaanin, jossa päätimme piipahtaa, kun parkkimittarissakin oli vielä aikaa. Sellofaanin kivijalkamyymälä on ennen ollut Naantalissa, mutta nykyään se sijaitsee Hämeenkatu 1:ssä. (Siinä vieressä on muuten ennen Skanssissa sijainnut Sushigalleria Len's, onko jollain kokemusta paikan sushista?) Keskustassa asioimisessa on aina pieni haaste saada parkkipaikka, mutta tähän saa helposti auton vaikka Assarin Ullakon pihalle. Huomasin Sellofaanin ensimmäistä kertaa keväällä ja silloin ihastuin kivan monipuoliseen tuotevalikoimaan. Silloin mukaan tarttui musta/tummanharmaa kivilaatta, joka onkin ollut kovassa käytössä (näkyy muuten mm. näissä postauksissa >klik, klik ja klik).



Minulla ei tietenkään ollut tiistaina kunnon kameraa matkassa, joten pääsipä uusi Lumia 1020 sitten heti testiin. Mainostettakoon nyt, että siinä on kyllä uskomattoman hyvä kamera, vaikka näissä ensimmäisissä sillä räpsimissäni kuvissa se ei vielä pääse oikeuksiinsa (kuten eivät myöskään pallovalot sen paremmin kuin myymäläkään), mutta nyt on tyytyminen näihin kuviin. :)

Jo tuolloin jäin ihastelemaan pallovaloja, joita oli vaikka millä mitalla. Nyt vielä oikein iskin silmäni ensimmäisenä kassan takana olevaan pallovaloseinämään, ja pöydällä oleviin irtopalloihin (kuvissa ei edes näy kaikki eri väriset pallot..). Hei ajatelkaa miten kätevää, siitä voi ostaa irtopalloja valosarjaan hintaan 1 €/kpl! Ihan kuin karkkikaupassa olisi ollut.. Englannissa on kuulemma ollut pelkkiä pallovaloja myyvä pallokauppa jo monta monta vuotta, eikä buumi tunnu laantuvan... Sellofaani on hiljattain avannut myös verkkokaupan, mutta kannattaa ehdottomasti käydä paikan päällä katselemassa laajempaa valikoimaa.

E:n pallovalosarja on sini-liila-pinkki, joten siihen pitäisi vaihtaa ehkä useampia palloja, jotta sävyt sointuisivat yhteen. Ajattelin, että voisin hankkia hyvin neutraalin sarjan (esim. valkoinen, vaaleanharmaa, tummanharmaa), ja vaihdella siihen jotain korostusväriä aina vuodenajan, sesongin tai tilanteen mukaan. Minusta noita pallovaloja on kiva käyttää ihan koristeena esim. juhlissa ja kattauksissakin. Eikö sopisi kivasti esim. pallovalot muutamalla kirkkaan punaisella pallolla rapujuhliin? ;) Sitten ripaus oranssia Halloweeniin, keltaista pääsiäiseen ja tytön lempiväriä synttäreihin! Ja vaikka mitä! Minusta tuo kuvassa näkyvä valko-musta-harmaa-roosa -sävyinen on myös tosi nätti, ihan yleissomisteeksi.

Näitä pallovaloja on tainnut näkyä blogeissa jo pilvin pimein, mutta minulle oli ihan uusi juttu, että irtopalloja voi hankkia näin edullisesti. Vieläkö teihin pallo iskevät?

Rantaterkut

Moikkis!

Piti niin kertoilla taannoisesta Turun linnan  reissusta (ihan mielettömän hieno paikka, siksi pakko vilauttaa muutama kuva ja kehut päälle), mutta niitä kuvia on niin paljon, että jätettäköön toiseen kertaan! :) Se oli aikana ennen helteitä, joten tuskin enää edes muistan mitään. Mutta onneksi otin niitä kuvia, minä kun tunnetusti unohdan kaiken tuosta noin vaan..

Mutta tänä iltana miehen töiden jälkeen kävimme Ruissalon rannassa. Hassua, mutta se oli ensimmäinen kerta ehkä Turun kauneimmalla rannalla, vaikka olemme täällä asuneet jo seitsemän vuotta. Kaarinassa asuessamme on aina ollut meri ja uimarannat lähellä, joten ei ole juuri tullut muualla käytyä. 

Yritin kuvata nöpön hiuskiehkuroita, ja ihmettelin, kun hän niin viihtyi, eikä yrittänyt ryömiä rantaviltiltä hiekalle. Sitten kun vaihdoin kuvakulmaa huomasin, että linssinsuoja maistui.. :D Ilme on sen näköinen, että "Onko pakko kuvata?? Syön tän suojan jos et lopeta!" Tosi helposti muuten kuvat ylivalottuvat näköjään. Ei sitä ihan vielä osaa lonkalta arvioida ja vaihtaa valotusaikaa, nopeasti kun yrittää räpsiä. Mutta kesäkuviin ehkä on ihan ok pieni ylivalottuminen! :)

Helle jatkuu, loistokelit asuntomessuilla tarpomiseen.. :) Sunnuntaina tai maanantaina olemme menossa. Siitä tulikin mieleen, että nyt täytyy mennä varamaan jotain yöpymispaikkaa, toivottavasti niitä on vielä jäljellä!

Kuumaa loppuviikkoa!

Katri

Rapsakkaa ja ravitsevaa - itse tehty mysli

En voisi koskaan ryhtyä karppaajaksi, koska olen niin kova leivän puputtaja. Useimmiten syönkin aamulla ruisleivän, koska kahvin kanssa tekee mieli jotain pureskeltavaa ja leipä on nopea heittää huiviin vaikka lennossa. (Valitettavasti aina yleensä ei ehdi nautiskella aamupalaa rauhassa.. Kuten tänään.. Kahvin pystyy lämmittämään mikrossa, mutta vettynyttä mysliä ei korjaa mikään. :D Sanomalehden tilauksenkin lopetin, koska sitä ei ole aikaa aamulla lukea, ja iltapäivällä se tuntuu oudolta, kun puolet uutisista on jo kuullut muista lähteistä.) Noo, nyt on tämä elämänvaihe ihanien pienten lasten kanssa, ja sitten joskus ehdin panostamaan muihin (vähemmän tärkeisiin, mutta iloa tuottaviin) asioihin. Näitäkin aamuja tulee ikävä! <3

Vähän aikaa sitten teimme E:n kanssa mysliä pitkästä aikaa. Kotimysli on tosi helppo ja nopea tehdä, mutta kun olimme taas jumittuneet leipäaamiaiseen, niin uuden myslisatsin tekeminen oli vain siirtynyt ja siirtynyt. 

Helteiden myötä aloin kuitenkin himoita taas kaikkea raikasta, joten ajattelin ottaa hyvinvointiaamupalani takaisin kehiin. Kotitekoinen mysli luonnonjugurtin ja hedelmien tai marjojen kanssa tekee vaan niin hyvää...  (Hunajaa täytyy kyllä vähän lorauttaa, sen verran simasuu olen.) Olo on kylläinen, mutta kevyt.

Tässä hyvä mysliohje, jonka olen joskus vuosi sitten bongannut luultavasti Kauhaa ja rakkautta -blogista. Voit toki vaihdella viljoja, siemeniä ja pähkinöitä sen mukaan, mitä kaapeista löytyy. Esim. jos on jäänyt melkein täysinäinen vehnälesepurkki kaapin perukoille (kröhöm..), niin heitä joukkoon. :)

Ainekset:

4 dl kaurahiutaleita

1 dl kurpitsansiemeniä

1 dl auringonkukansiemeniä

1 dl seesaminsiemeniä

1 dl manteleita

1 dl pähkinöitä

rypsiöljyä

hunajaa

hippusellinen hyvää suolaa

Valmistus:

Sekoita kuivat ainekset keskenään ja levitä kahdelle pellille. Lorauta päälle rypsiöljyä ja hunajaa sekä ripaus suolaa, ja sekoittele vähän. Paista 175 asteessa noin 15 minuuttia, mutta sekoittele kerran välissä. Kannattaa laittaa munakello, tämä on minuuttipeliä. :) Nimim. eräänkin kerran myslit käräyttänyt kotikokki.

Kotona tehty mysli on siitäkin hyvää, että tiedät tasan tarkkaan, mitä se sisältää. Kaupan mysleissä on usein ihan mieletön määrä sokeria, sekä lisäaineita ja aromeja, joita itse tehtyyn mysliin ei tarvita. Ja koska minä en tykkää rämmäleistä (kuivatuista hedelmistä ym.) myslissä, mutta E tykkää rusinoista, karpaloista ja goji-marjoista, niin näin jokainen voi tuunata omaa mysliannostaan helposti.

Ja rouskuu niin ihanasti! ;)

Helteistä viikonjatkoa, muistakaa juoda paljon vettä!

Katri

Unelmalaukku olalla eli Lily lainassa!

Juhlat juhlittu ja vieläkin pieni väsy - meni aamuviiteen... :) Se kertokoon siitä, että hauskaa oli! Lasten kanssa piti kuitenkin nousta yhdeksän aikaan ja iltapäivällä juhlimme siskoni syntymäpäiviä, joten eipä auttanut jäädä lepäilemään. Kerrankos sitä, ja lasten kanssa on onneksi tottunut jaksamaan vaikka väkisin. :D

Mutta hei, minun piti kertoa teillä ihan mahtavasta jutusta, jonka hoksasin perjantaina viime tingassa - laukun vuokraamisesta! En ollut löytänyt juhliin laukkua, enkä olisi enää mitenkään jaksanut lähteä uudelleen kaupungille laukkua metsästämään. Lasten kanssa se on aina vähän haasteellista, enkä muutenkaan olisi jaksanut tuhlata aikaa kiertelyyn ja etsintään. Lisäksi olen niin kova jahkailemaan, että en pysty ostamaan laukkua tuosta noin vaan. En juurikaan tee heräteostoksia, enkä tykkää ostaa mitään ihan kivoja, jotka sitten jäävät käyttämättä. Mieluummin vertailen, harkitsen (ja säästän) kuukausia tai vuosia, ennen kuin löydän sellaisen, joka sopii täydellisesti tarpeisiini, kuin täytän kaappeja monella samaan tarpeeseen sopivalla laukulla/vaatteella, astialla, tyynyllä jne., jotka eivät kuitenkaan ole kulutusta ja aikaa ja silmää kestäviä. 

No juu, mutta siis yhtäkkiä perjantaiaamuna muistin lukeneeni monistakin blogeista laukkuja vuokraavasta Designistosta. Kävin huvikseni kurkkaamassa, mitä laukkuja siellä olisi tarjolla, vaikka arvelin vuokrauksen olevan liian kallista. Muistin, että Designisto on turkulainen yritys, joten ajattelin, että jos vaikka löytäisin kivan laukun, niin kehtaisinko soittaa näin lyhyellä varoitusajalla. Yleensä kun vuokrapyyntö suositellaan tekemään viimeistään viisi päivää ennen haluttua ajankohtaa. Valikoimasta löytyi parikin ihanaa asuun sopivaa laukkua ja vieläpä niin edullisesti, että en voinut enää vastustaa kiusausta unelmalaukun vuokrasta. 

Ajattelin, että musta laukku sopisi varmimmin kirkkaan vihreän hameeni kanssa ja päätin soittaa, saisiko Mulberryn Kristinin lainaan näin lyhyellä varoitusajalla. Olin katsonut varauskalenterista, että ainakin se on tällä hetkellä vapaana. Sitten rupesin kuitenkin jahkailemaan konjakin värisen Mulberryn Lilyn perään, joka on minusta niiiiin kaunis... Ihana Katriina, Designiston perustaja, oli todella joustava - hän kertoi, että kyllä onnistuu vuokraaminen näin nopealla ilmoituksella, ja ehdotti jopa tuovansa molemmat laukut minulle Kaarinaan! Testasimme laukkuja hameen sävyyn ja yllättäen ruskea olikin huomattavasti parempi pari mekolle. Kiiltonahkainen musta olisi ollut liian kova, ja olisi ehkä sopinut paremmin jonkun herkemmän värin kanssa. (Kiitos Katriinalle myös hyvistä neuvoista.)

Ja niin sain unelmalaukkuni juhliin ilman suurempaa harkintaa, todella edullisesti! Minun teki mieli koko ajan katsella ja hypistellä laukkua, mutta onneksi oli muutakin puuhaa. :) Laukku oli aivan ihana - napakka, tilava ja värinä täydellinen. Erityisesti tykkään sirosta olkahihnasta, jonka voi pitää pitkänä yliolanhihnana tai vetää näppärästi ilman säätämistä kaksin kerroin olalla kantoa varten. Pitihän minun ottaa ilo irti kolmen päivän vuokra-ajasta, ja hoitaa vielä maanantain asioinnit Lily olalla. ;) Ihanaa tässä laukussa on myös se, että se on yhtä aikaa siro ja siisti, mutta rento - sopii niin pikkumekon kuin arkisemmankin farkkuasun kanssa. En tiedä tulenko koskaan omaa Lilyäni hankkimaan, koska muitakin rahareikiä löytyy (no, toiset sijoittavat autoihin tai huonekaluihin), mutta vuokraamalla kauniin laukun silloin tällöin saa kivaa vaihtelua. Ja ajatella miten helppoa - ei tarvitse lähteä kauppoihin haahuamaan!

Miltä kuulostaa? Onko tällainen laukun vuokraus teille tuttua? Minusta aivan huippuhyvä liikeidea! Kaikkea kun ei tarvitse omistaa. Esimerkiksi kuinoma.fi-sivuston kautta voi vuokrata harvemmin tarvittavia välineitä tosi edullisesti.

Kaunista uutta viikkoa! Auringosta ei tiedä (välillä tulee vettä kuin saavista), mutta olipa jotenkin ihanaa, kun tänään joogatunnin aikana äiti maa oikein näytti luontonsa - mietimme ennen tunnin alkua, pitäisikö mennä puistoon joogaamaan, mutta onneksi ei menty, koska puolessa välissä tuntia tuli vettä ihan tajuttomasti, vain jotta aurinko sai paistaa taas lopputunnista entistä kirkkaammin. :)

Katri

Loistava ripsari, luonnonkosmetiikkaa!

Osa teistä ehkä tietääkin jo, että käytän lähes pelkästään luonnonkosmetiikkaa. Se ei varsinaisesti ole mikään ehdoton arvovalinta eikä intohimo, mutta koska ne ovat todella laadukkaita, käytän mieluummin ylimääräisistä kemikaaleista vapaata kosmetiikkaa ja ihoni voi paremmin. Miksi maksaisin synteettisistä öljyistä, säilöntä-, stabilointi-, väri- ja hajuaineista? En tiedä, ja siksi maksan mieluummin laadukkaasta luonnonkosmetiikasta. (Luonnonkosmetiikka on muuten usein riittoisampaakin, jolloin hintaero mitätöityy. Esim. ripsarit eivät paakkuunnu niin nopeasti, ja mineraalimeikkipohjajauhe kestää ikuisuuden meikkivoiteeseen verrattuna.) Varsinkin mineraalimeikkipohjaa ja poskipunaa olen ylistänyt jo monta vuotta, ja muutama kaverikin on saanut niistä suosikkimeikkinsä. Meikkipohjasta ja muutenkin luonnonkosmetiikasta löytyy aiempia kirjoituksia täältä.

Olen käyttänyt parin vuoden ajan hyväksi havaittua Couleur Caramelin ripsiväriä, ja olin nytkin ostamassa sen saman vanhan tutun, mutta kysyin kuitenkin olisiko jotain uutta kiinnostavaa. Greenlipsin myyjä kertoikin sitten uudesta sarjasta Dizao Organics, jolla on entistä parempi ripsiväri - raaka-aineet ovat 100 % luonnollisia ja 95 % ainesosista vieläpä luomulaatua. Kuten sanottu, en ole mitenkään fanaattinen luomun kanssa (ja näissä on hyvä muutenkin pitää käsitteet selvinä - luomu ja luonnonkosmetiikka eivät ole sama asia), mutta päätinpä kokeilla uutuutta kun myyjä sitä kehui ja putelikin oli niin kauniin yksinkertainen. :)

Tästä tulikin heti uusi lempparini! Olen nyt käyttänyt kolmisen viikkoa ja hyvin levittyy. Harja on sopivan tuuhea, mutta erotteleva, jolloin ripsiväri levittyy hyvin. Ei jää kökköjä, eikä myöskään tarvitse levittää montaa kerrosta. Ja tähän harjaan ei tule liikaa väriä, muistan meinaan että sellainen "vaiva" oli usein tuossa aiemmin käyttämässäni Couleur Caramelin ripsarissa. Mietin pitkään, mille ihanalle tämä ripsiväri tuoksuu, mutta Inci-listastahan se selvisi - kahvipavuille! :) Ripsari pysyy koko päivän erittäin hyvin, ei varise lainkaan (ei ole muuten varissut mikään muukaan luonnonkosmetiikkaripsarini), ja eilen helteisenä päivänä luulin jo ripsarin valuneen kasvoilleni, kun naama oli niin hikinen (sori), mutta meikki ei ollut mennyt miksikään. Ihanan helppoa ja varmaa, kun ei paljoa tule peiliin vilkuiltua päivän aikana...

Faktoja tästä ihanasta ripsarista voit lukea vaikka Greenlipsin sivuilta ja jos luonnonkosmetiikka ei ole tuttua, niin esimerkiksi Jolien sivuilla on kattava tietopaketti aiheesta. 

Kiitos muuten kaikista ihanista kommenteistanne mekkojuttuun! :) Olin vähän epävarma värin suhteen, mutta nyt olen vähän varmempi, että se on oikeasti hyvä, muutenkin kuin omaan silmään. En voi uskoa, että tein kerrankin niin hyvän ja vielä edullisen löydön! Kekkaloin mekko päällä eilen illallakin ja huomenna päästään jo tositunnelmiin! :) Niin kivaa!! Ja arvatkaa mitä?! Vuokrasin laukun, kun en löytänyt kaupoista sopivaa. Ihanaa että muistin sellaisen palvelun yhtäkkiä tänä aamuna. Kirjoittelen siitä paremmin alkuviikosta, mutta huomenna juhlin unelmalaukkuni, konjakinruskea Mulberryn Lily olalla! :)

Mukavaa kesäviikonloppua kaikille!

Ihanin mekkoni IKINÄ!

Juhlamekon metsästys ensi viikonlopun häihin on päättynyt onnellisesti. (Jälleen kerran ihmettelen, miksei sitä voi olla ajoissa näiden vaateasioiden kanssa koskaan.) Toisaalta, jos olisin katsellut mekkoja rauhassa, olisin varmasti tukeutunut johonkin hillitympään ja klassisempaan, joka sopisi mahdollisesti monenlaisiin juhliin ja olisi, no, turvallisempi ja tylsempi. Häämekon etsinnästä hieman vielä hankalampaa teki se, että en ehkä kehtaisi pukeutua kokomustaan tai kokovalkoiseen, joita nyt on paljon ollut kaupoissa. No, nyt olen kuitenkin ihan täpinöissäni tästä mekosta, enkä malta odottaa juhlia! 

Olin kiertänyt Skanssin kaikki vaateliikkeet ja Vilankin jo kerran aiemmin, mutta sitten kysyin kuitenkin myyjältä, mitä juhlamekkoja olisi vielä jäljellä. (Lasten kanssa kun olin liikkeellä, niin paras vaihtoehto on kysyä heti apua, luetella toiveet ja luottaa ammattilaiseen.) Hän oli jo esitellyt kaikki jäljellä olevat potentiaaliset, mutta ehdotti kuitenkin vielä alerekkiin jäänyttä ainokaista, kirkkaan vihreää mekkoa. Meinasin heti tyrmätä sen, koska ajattelin värin olevan too much, eivätkä nuo olkaimettomat yleensä pysy minulla kovin mukavasti päällä. 

Mutta se olikin ihan täydellinen!! Olin aivan ymmälläni, ja niin oli myyjäkin. Hehkutimme mekkoa kilpaa ja sitten hän vielä kysyi, arvaanko mitä se maksaa. No en arvannut, enkä ollut edes katsonut vielä hintalappua. 15 €!! Eipä tarvinnut miettiä kauempaa. Mallailimme siihen vielä isoa kaulakorua. Myyjä ehdotti hopean väristä, kun huomasi minulla sellaisia olevan. Sovitin kuitenkin vielä toisessa liikkeessä pronssin värisiä koruja, ja minusta ne sopivatkin paremmin tämän mekon kanssa. Tuovat jotenkin lämpöä, eivätkä pomppaa ruskettuneesta ihosta niin kovasti. Huomiselle toivon kunnon auringonpaistetta, jotta saan vielä päivetyksen kuntoon! :) (Niin ja aikaa olla auringossa, sekään ei ole mikään itsestäänselvyys... Tosin tänäänkin on tytöille maistunut päikyt hyvin.)

Nyt olen ihan totaalisesti poistunut mukavuusalueeltani, mutta olen oikeastaan tosi tyytyväinen ja innoissani! Mitäs tukalle sitten pitäisi tehdä? Ajattelin isoa rentoa nutturaa korkealle, tai sitten vaihtoehtoisesti auki laineille toispuoleisesti. Tein pienen koenutturan, mutta tästä tuli vähän liian tavallinen, ja saisi olla ehkä vielä korkeammalla. Täytyy varmaan kehitellä siihen vähän jotain lettiä tms. Olisiko siellä tukkataitureita ja hyviä vinkkejä? Ainakin pysyi koko päivän menossa mukana yllättävän napakasti, vaikka pistelin pinnit ihan miten sattuu viidessä minuutissa.

Ihanaa, kesähäät!! Onko teillä kesäjuhlia tänä vuonna? Meillä on vain nämä yhdet häät, senkin vuoksi on ihanaa saada tälläytyä kunnolla! Ja hei, salaa olen ihan innoissani myös siitä, että nämä ovat lapsettomat häät. Meillä on niin harvoin mahdollisuus päästä kaksin minnekään, saati juhliin, että otan kyllä ihan pää pystyssä ilon tästä irti. Toki lastenkin täytyy päästä juhliin ja oppia juhlakulttuuria, ja E:n kanssa on kaikenlisäksi aina ollut mukavaa juhlia, mutta välillä on mukava mennä näinkin, aikuisten kesken. Kiitos jo etukäteen lapsenvahdeille! Vähän jännittää, mutta onneksi juhlapaikka on vain parin kilometrin päässä hoitopaikasta ja menemme jo edellisenä päivänä yökylään, jotta J ehtii taas tottua paikkaan ja ihmisiin. Pikkuinen kun vähän vierastaa..

Lomasotku selätetty

Täällä ollaan eletty ihan pellossa miehen loman ajan. :) Menty ja tultu, käyty kotona kääntymässä ja menty taas. Kylläkin ihan mökeillä ja kavereilla, mutta kuitenkin... Äkkiä sitä koti repsahtaa, eikä meinaa keksiä, mistä aloittaisi purkamaan sotkua. Kun pyykit odottavat ripustajaa, mutta molemmat pyykkitelineet ovat täynnä viikattavia vaatteita, sama tyhjennys- ja täyttöoperaatio tiskikoneen ja -pöydän kanssa, puhumattakaan lattialla lojuvista tavaroista, jotka voisi järjestää ennen kuin alkaa purkaa reissukasseja... Onneksi se inspiraatio iski tälläkin kertaa. On sitten mukavampi aloittaa normaalimpi arki miehen loman loputtua. Yllättävän nopeasti saatiin koti kuntoon, kun oli reipasta työvoimaa ja erinomainen delegoija. :) 

Pakkohan ne jämptit minuutit oli ikuistaa ja ottaa muutama kuvakin. Minä olen vähän sellainen kodin laittaja, että jos päällisin puolin ei ole tavarat järjestyksessä, niin en osaa laittaa yhtä paikkaa kauniiksi ja siistiksi. Tai ei tule edes mieleen uudistaa jotain nurkkaa, vaihtaa tavaroiden paikkaa jne. Mutta sitten kun on tasot tyhjinä ja sälä siivottu, tulee kaikenlaista uudelleen asettelun tarvetta. Isompaa ja pienempää. 

Pienempänä dekoreerauksena järjestelin kahvihommat ja ruoanlaittoputelit lieden viereen uusiksi, mutta isompi on vasta suunnittelun asteella. Ehdotin miehelle, josko vaihdettaisiin meidän makkarit päikseen - lapsille meidän isompi makkari, ja me E:n huoneeseen. Kun ei tiedä, miten kauan jahkailemme uuden asunnon hankkimisen tai rakentamisen kanssa, niin voisihan sitä tehdä täälläkin vähän uudelleenjärjestelyjä.

Löysin muuten tänään aivan ihanan mekon viikonlopun juhliin (vilautin instassa jo)! Aivan huikea alelöytö! Toivottavasti ehdin vähän huomenna mallailla asusteita.. En vielä tiedä, laitanko valkoiset kengät ja laukun vai mustat. Ihanaa, kun on kerrankin juhlavaatteet kunnossa aiemmin kuin edellisenä päivänä! :)

Lötköillään

"Kesä, eikä mitään tekemistä..."

Tuosta Maija Vilkkumaan biisistä tulee aina nuoruusvuosien kesät mieleen. Kun illat olivat pitkiä, kuumia ja valoisia, kaikki mahdollista. Tukka takana ja elämä edessä, vai miten sitä sanotaan. ;) 

Kuuma kesäviikonloppu, jonka kruunasi se, että minäkin uskaltauduin oikein järveen uimaan! Sellaista ihmettä ei usein nähdäkään, että minä uin luonnonvesissä. Ne kun ovat aina liian kylmiä mukamas.. Viime aikoina on kuitenkin tehnyt orastavasti mieli veteen, varsinkin, kun E on aina niin innoissaan siitä kun pääsee äidin kanssa lutraamaan. 

Iloa viikkoonne!

Katri

Gone to beach

Rantapäiviä, ehkä jo tukalan kuumia - mittarissa 30 astetta. Onneksi löytyy varjoa ja meren rannalla tuulee mukavasti. Pikkukin on nukkunut yllättävän hyvin. Kuumin aika päivästä ollaan levätty ja jäähdytelty sisällä, kun aurinkokin voi olla aika petollinen. Onnea on ilmalämpöpumppu! Tosin illalla se viilensi niin kovasti, että E olisi halunnut laittaa takkaan valkean! :D

Alesta löydetty rantakassi on palvellut hyvin jo kaksi kesää, samoin kuin värikäs saronki. Sen voi kätevästi kietoa biksujen (ja pullataikinavatsan) suojaksi, heittää viileäksi peitoksi auringossa kuivattelevalle vesipedolle tai ripustaa varjoksi vaunuihin. Harmittelin, kun ei ollut oikein evästä rantareissulle, mutta sitten hoksasin paistaa halloumit reissarin väliin. Salaatit ja kurkku- ja päärynäsiivut toiseen kuppiin ja niistähän tulikin kuulemma oikein maistuva rantalounas.

Tänään menimme viettämään uimapeuhupäivää Kupittaan maauimalaan, ensimmäistä kertaa ikinä! Ajatella, että sielläkään ei ole tullut käytyä! Ehkä siksi, että olemme aina lasten aikana asuneet noin 100 metriä meren rannasta... Tällä lomalla on tullut tehtyä muitakin eka-kerta -juttuja Turussa (kuten reissu Turun Linnaan), vaikka täällä ollaan asuttu jo seitsemän vuotta. Kiva paikka oli maauimalakin, ja siellä jopa minä tarkenin uimaan! :) Ehkä myös viikonloppuna, jos pääsen oikein järveen pulahtamaan...

Mites te olette helteissä pärjäilleet? Hyvää helteistä loppuviikkoa!

Katri

Letkeitä kesäpäiviä

Laukut purettu, ah mikä fiilis! Olisi aika kurjaa herätä aamulla siihen, että kuusi sekalaista kassia odottaa purkajaansa ja neljä koneellista pyykkiä. Yksi koneellinen pesty, vielä muutama jäljellä.. Siinä sitten meneekin taas muutama päivä, kun ei ole kuivausrumpua eikä liioin kuivattelutilaa. Mutta mikäs meillä lomalaisilla. :)

Ihanan ilman saimme saariston reissulle, jossa olimme tällä kertaa ystävän ja hänen vauvansa kanssa. Päivät kuluivat tosi leppoisasti aika aloillaan, kun koko ajan jollain oli ruoka- tai päikkyaika. En olekaan pitkään aikaan nukkunut niin pitkään ja paljon (jopa päikyt!) kuin tuolla. Teki hyvää.. Enkä myöskään ole aikoihin lukenut yhtä paljon kuin tänä viikonloppuna! Ihanaa, kun ei ole mitään, mitä täytyisi tehdä. Ainoat ohjelmanumerot ovat syöminen ja saunominen, mahdollisesti kävelylenkki ja venyttely-/joogasessio kalliolla. Rohkeimmat uskaltautuivat uimaan, mutta minä lähinnä kuivaharjoittelemaan ja kannustamaan. Isompi neiti oli tohkeissaan, kun sai läträtä vedellä mielinmäärin ja pienemmät nukkuivat hyvin merituulessa. 

Niin kiva aloittaa uusi viikko kun on oikein relattu koko viikonloppu! Välillä on ihanaa olla vailla musiikkia, televisiota, tietokoneita ja kännyköitä. Kerran taisin vilkaista kännykkää.. Pikku tietotekniikkapaasto aina lomilla tekee aika hyvää..

Ihanaa kesäviikkoa kaikille! <3

Katri

Hyvinvointiherätys ja kesäsalaatti

Heinäkuu toi kuin toikin kesän! Turun seudulla on nautittu auringosta piiitkästä aikaa ja sekös on saanut ihmiset hyvälle tuulelle. Turussa on avattu PopUp joogasali Ioga Flow, jonka parilla joogatunnilla olen nyt käynyt. Olen odottanut kaksi kuukautta, että pääsisin testaamaan aamujoogaa, ja nyt miehen lomalla tänään tarjoutui tilaisuus. Vitsit miten nautinnollista se oli! Herätä ennen seitsemää virkeänä, kun aurinko paistoi pimennysverhon takaa makuuhuoneeseen, ajaa tunnille kun liikennettä ei juuri ollut, olla ajoissa paikalla ja rauhoittua tunnin alkuun ilman kiirettä. Olen aamuisin tosi kankea, ja selkä on muutenkin ollut viime aikoina jotenkin lukossa (tiedän sen johtuvan liian vähästä liikkumisesta). 

Välillä näiden kahden lapsen kanssa tuntuu, että en ehdi/muista edes hengittää kunnolla päivän aikana (J pitää ihan älytöntä tohinaa koko ajan, hieman on menohaluja ja jonkun verran jo ryömii mittarimatotyyliin). Tunnin aikana oli oikeastaan välttämätöntä keskittyä hengittämiseen, ja huomasin oikean hengityksen ja rentoutumisen olevan yllättävän vaikeaa pitkästä aikaa. Mutta teki kyllä todella hyvää! Tunnin jälkeen keho oli vetreä, hengitys kulki hyvin ja olo oli seesteinen. Lopuksi tunnin vetäjä oli tehnyt meille ison satsin aivan mielettömän hyvää smoothieta (marjoja, salaattia, banaania, avokadoa ym.). Sen koostumus oli samettisen pehmeää, ja koin valaistuvani myös smoothie-asioissa, kun tajusin, että vihersmoothien kuuluu kyllä mennä ihan hienoksi, eikä jäädä sellaisia salaatin ja marjojen kuorien rippeitä, kuin minun blenderilläni jää. Ei ihme, että on tullut vähän taukoa smoothie-rintamalla... Uusi blenderi on siis hankinnassa, ja Wilfaa ovat monet kehuneet hintaan nähden erittäin hyväksi. 

Noo, jooga- ja smoothieherätyksen jälkeen mieli teki jotain kevyttä, joten salaattilinjalla tänään(kin). Parasta kesäruokaa, ja kesällä täytyykin ottaa ilo irti näistä mansikoista joka välissä. Mansikka ja halloumi ovat jo aika tuttu ja hyväksi havaittu makupari, mutta laitoin lisäksi vähän marinoitua punasipulia ja pekaanipähkinöitä. Aivan taivaallisen tajunnanräjäyttävän megalomaanisen herkullinen kombo! Vähän makeutta, suolaisuutta, kirpsakkuutta ja pähkinäistä, mmmm... Tällaista kun saisi joka kerta! Vaikka eihän se sitten tuntuisi miltään enää... :)

Ihanaa, että on luvattu lämpimiä säitä, koska lähdemme mökkeilemään (taas, juurihan mökkimaisemista eilen kotiuduttiin..!). Herkullista loppuviikkoa teille!

Katri