perjantai 14. heinäkuuta 2017

Ne pienet kesäilot

Heinäkuu on jo pitkällä, mutta vasta kerran/pari päästy rannalle. Ei siellä kyllä vielä ole uimaan uskaltautunut, mutta onhan rannalla oma tunnelmansa. Sinne voi mennä vain istuskelemaan, lepuuttamaan aivoja ja katselemaan varpaiden kastelua... Nämä kuvat ovat tosin jo kuukauden takaa, kun kävimme Ruissalon uimarannalla ensimmäistä kertaa. Ranta osoittautui samaksi, jonka alueella Ruisrock juhlitaan, ja olimmekin todella hämmästyneitä siitä, miten pieni se ranta ja niemennokka todellisuudessa ovat. Sitten, kun alueella on tuhansia ihmisiä, niin kaikki näyttää valtavan paljon isommalta.



Tänään ajateltiin päivällä käydä kääntymässä myös rannalla, mutta ennen kaikkea suunnitelmissa on harvinaisen hääkuvauksista vapaan viikonlopun kunniaksi lähteä kesän ensimmäiselle telttaretkelle. Hurahdimme viime kesänä siihen touhuun, ostimme uuden teltan, ja ajattelimme yöpyvämme ensi kesänä metsässä niin paljon kuin mahdollista. No, se on "niin paljon kuin mahdollista" on toteutunut, mutta vapaita viikonloppuja ei sitten ole ollutkaan! :) Se on kyllä vain positiivinen ongelma, joten ei siitä sen enempää... Olen äärimmäisen kiitollinen, ja yhtä aikaa hämilläni tästä tilanteesta, että pääsen kuvaamaan niin monet häät ensimmäisenä varsinaisena kuvauskesänäni. Ekaluokkalaisen pitkän kesäloman vuoksi meillä on myös loma-ajat miehen kanssa ihan peräjälkeen, joten yhteisiä arkivapaitakaan ei ole tänä kesänä. 

Olen kuitenkin pistänyt merkille, että tänä kesänä olen ollut jotenkin yleisesti tyytyväisempi kaikkeen. Viime kesänä minulla oli paljon vapaata... Pitkä loma, paljon päiviä jolloin ei ollut varsinaisesti mitään tekemistä. Selvästikään se ei sovi minulle. Koko ajan minua kalvoi jokin, tuntui että jotain puuttui. Tänä kesänä minulla on samanlainen yhtä pitkä loma palkkatöistä, mutta kokonaiset vapaapäivät ovat olleet yhden käden sormilla laskettavissa. Suurin osa lapsi-, perhe- ja valmistujaiskuvauksista sekä hääpalavereista kun ajoittuu iltoihin, mutta olen silti ehtinyt nauttia kesäpäivistä lasten kanssa. Olen tullut siihen tulokseen, että nyt minulla on itselleni merkityksellistä tekemistä, ja kun tarkemmin ajattelee, niin ympäri vuorokauden. Aamut ja päivät lasten kanssa, illalla kuvausta ja yöllä kuvien käsittelyä! :D Ja kummallista kyllä, nyt tulee enemmän suunniteltua tekemistä myös päivisin lasten kanssa, kun tiedän, että illalla on muuta. Viime kesänä tuntui, että päivät valuivat johonkin. En kestä sitä tunnetta, kun tuntuu että mitään ei tapahdu. Varmaan sekin taito pitäisi oppia.











Tässä sadan kilometrin säteellä on kauniita kansallispuistoja, joissa olemme käyneet yöretkillä. Niissä on lapsille sopivan matkan päässä nuotiopaikat. Meillä on aina niin paljon tavaraa mukana (teltta, makuupussit ja patjat neljälle, ruokakassit ym.) ja kantajia vain kaksi, että olemme halunneet itsekin päästä kantomatkassa mahdollisimman vähällä. Samoin olemme ottaneet mukaan helppoa syötävää, koska tarkoitus on ennen kaikkea nauttia olosta, eikä laittaa ruokaa pitkän kaavan mukaan alkeellisissa olosuhteissa. Meillä on vakioeväinä ollut lapsille iltaruokana hodareita, ja sitten kun he ovat menneet nukkumaan, loimutamme lohen nuotiolla ja istumme myöhään, pimeään yöhön. Tästä meinasi jo tulla kahden päivän reissu, mutta minulla on välissä lauantaina yksi ristiäiskuvaus, sitten karataan takaisin luontoon. :D Ehkä täytyy siis miettiä ruokapuoltakin vielä vähän uusiksi.























Pikkuvarpaat, ihan parasta kesäseuraa! <3 Lämmintä ja rentouttavaa viikonloppua, toivottavasti saadaan nauttia auringosta koko maassa!

Katri
SHARE:
© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig