Simpukoita ja naan-leipää

Teki mieli kirjoittaa otsikko täyteen ylistyssanoja, mutta en keksinyt tarpeeksi kuvaavia... Ehkä ruokapöydän hiljaisuuskin kertoi samaa kieltä. Lapset hyrisivät "mmm, mammmamm" samaa tahtia meidän kanssa - kerrankin rauha ruokapöydässä! :) Simpukoita täytyy nyt tehdä aina kun tekee mieli, koska niiden kausi on kuulemma ne kuukaudet, jonka englanninkielisessä nimessä on r. Joten eipä ollut taas vaikea päättää lauantairuokaa. 

Mietin mitä niiden kanssa, mutta ajattelin, että ehkä pieni iltapala riittää. Simpukoiden basilikavoin kanssa tekee aina mieli jotain leipää, joten ajattelin kokeilla naanleipää. Pastanjauhantaa -blogissa oli ohje, ja sen mukaan tein, koska sieltä olen aiemminkin todella hyviä ohjeita löytänyt. Taikinasta tuli ihana pallukka, muhkea ja helppo leipoa. Jauhoja kyllä laitoin reilusti enemmän kuin ohjeessa, jotta sain sen irtoamaan käsistä. E halusi kaulita ja lätkyttää (en tiedä, mitä tuossa yhdessä kuvassa tapahtuu lusikan kanssa...) ja nöpö natusti valkosipulipatonkia syöttötuolissa. Oli hengessä mukana. Mies pesi ja tarkisti simpukoita, se on aina hänen hommansa. Hyvä tiimi! Olin saanut alkuvalmistelut kaikkine pilkkomisineen tehtyä muiden levätessä raukeina uinnin jälkeen, joten sen jälkeen iltapala oli aika nopeasti tehty.

Ei noista tainnut ihan oikeaoppisia naanleipiä tulla, mutta tähän tarkoitukseen ja meidän makuumme juuri sopivia. Vielä juuri ennen nukahtamista E mietti, että jäiköhän niitä aamuksi. :) Mietin, että nuohan toimisivat todella hyvin myös pitaleipinä! Kokeilulistalle ehdottomasti. Ja juuri niin kuin arvelin, murretun leivän kanssa oli ihana nappasta simpukka kuorrutuksineen huiviin. Kumma kyllä, meidän nirsoiluvaihetta elävä esikoinenkin tykkää näistä! Muistan, kun ensimmäistä kertaa kokeilimme näitä ja minä olin se ennakkoluuloinen - yritin pitää naaman peruslukemilla ja rohkaista E:ä, mutta hän olikin alusta asti ihan innoissaan: "Vautsi mä löysin täältä simpukan sisältä aarteen!!". Niinpä, lapsilla ei ole ennakkoluuloja ennen kuin ympäristö niitä luo. Nelivuotiaana nenä alkoi nyrpistyä kaikelle, ja toivon tosiaan, että tämä on ohimenevä vaihe ja ilo ruokaan löytyy taas. Sen sijaan J elää nyt sitä ihanaa vaihetta, että hän syö ihan kaikkea innoissaan. Ei ole väliä, onko puunkuorta, simpukkaa, vai kärpästä.. Kyllä, hän nappasi tänään suuhunsa elävän kärpäsen! (Ja nyt mä olen tikahtua nauruun, kun muistin tämän taas..)

Koitin tehdä myös aiolin, mutta se ei sitten mennytkään niin kuin strömsössä... Alkuun kaikki meni oikein lupaavasti, vatkasin keltuaisia ja tiputtelin oliiviöljyä hiljalleen. Vatkasin ja vatkasin käsi puutuneena varmaan vartin ja valuttelin öljyä hiljalleen, ja kyllä siitä ihan oikeanlaista alkoi tulla. Sitten kun olin saanut sen valmiiksi, niin kahden minuutin päästä huomasin, että se on juoksettunut! Eikä siinä vielä mitään, mutta olin tietysti vatkannut majoneesia valkoinen huppari päällä ja pidin kulhoa paikallaan sitä mahaani tukien. Öljy ja valkoinen eivät oikein tykkää toisistaan.. No, onneksi oli ihan kotirönttönen, en minä mitään hyviä vaatteita kotona pidäkään.

Se oli sellainen juonipaljastus.. :) Mitäs teidän viikonloppuunne? Me lähdemme huomenna Helsinkiin juhlimaan rakkaan kummitytön 1-vuotissynttäreitä. Mukavaa viikonlopunjatkoa! Niin ja kovasti tervetuloa uusille lukijoille! :)

Katri

Leikkomix viherkasveista ja pari kukkablogia

Tein tuossa pientä viherkasvi-inventaariota ja leikkelin pois huonoja oksia. Siinä katselin ja tuumailin, että voisihan noista reuhkoista pari oksaa nipsasta maljakkoonkin. Peikonlehden olen saanut anopilta, se on aika vanha ja levinnyt. Olen katsellut kaupoista vähän viherkasveja kotiin, mutta ihmeen kehno on valikoima. Miten minusta tuntuu, että kukkabisneksessä reagoidaan aina aika pitkällä viiveellä trendeihin? Esimerkiksi nyt menisi vanhoja tuttuja peikonlehteä ja anopinkieltä varmasti kuin kuumille kiville, mutta eipä niitä valikoimissa näy. Tosin en ole ehtinyt käydä ihan oikeissa kukkakaupoissa, joissa varmasti valikoima on enemmän ajan tasalla...

Nyt tekisi kovasti mieli kaikkea keväistä - vihreää, raikasta ja kukkia, paljon vihreää! Pientä viljelysuunnitelmaakin olen jo hahmotellut, sormet alkavat syyhytä mullan kuopsutteluun pikkuhiljaa. Pitäisi ehkä vaihtaa mullat pariin viherkasviin, ja samalla istuttaisin mielelläni pari uutta. Tuohon "leikkokimppuun" napsaisin pari oksaa peikonlehdestä ja yhden palmuvehkasta, sekä orkideanoksan.

Jos muuten etsitte inspiraatiota vihersisustamiseen ja muuta kukkainspiraatiota, niin käykääpä tutustumassa Kukkala-blogiin! Löysin sen pari viikkoa sitten, ja olipa blogi kuulemma esitelty uudessa Kotiblogit-lehdessäkin. Juuri sellainen kukkablogi, jollaista olen etsinyt pitkään.Yksinkertaista, rentoa ja sisustukseen sopivaa, me like! Toinen upea kukkablogi on Helmivillakko (liike Tampereella), tsekatkaapa myös se. Kauniita kuvia ja uusia ideoita molemmat pullollaan - juuri tässä hetkessä!

Kaunista viikonloppua toverit!

Katri

Voi sitä inspiraation määrää! / Sisustusilta Kodin1:llä

Nyt menee kuulkaa koti kuntoon kerralla - niimpal kaik nättii oli Raision Kodin1:llä esillä. Olimme Åblogien kanssa saaneet kutsun tulla kuulemaan kevään sisustustrendeistä sekä erityisesti Annon mallistosta Raision Kodin 1:lle, ja meitä olikin taas paikalla aika liuta. Kamerat räpsyivät ja puhe sorisi, kukin vuorollaan ja toinen toistensa lomassa peppu pystyssä tai kyykkyharjoitukset meneillään. Naureskelimme, että ei tänne yksin kehtaisi tulla kuvailemaan, mutta nyt oli hyvä hukkua massaan ja kuvailla kauniita esillepanoja.

Riija Huhta-Aho kertoo Anno-malliston uutuuksista

Tavaratalojohtaja Jarmo Ahlroos toivotti meidät tervetulleiksi ja kertoi hieman Kodin1:stä. Oli yllättävää kuulla, miten energiatehokas tuo melko uusi tavaratalo on. Rakennus on Pohjoismaiden ensimmäinen passiivimyymälärakennus ja mm. valojen sähkönkulutus automaattisesti vähenee tarpeen mukaan. 

Pia Lehtovuori ja Riija Huhta-Aho kertoivat Annon malliston ilmeestä sekä kevään uutuuksista. Mielenkiintoista oli se, että Anno-malliston tuotannossa otetaan eettiset ja ekologiset seikat monella tapaa huomioon. Muun muassa osa tuotteista valmistetaan edelleen Suomessa, monet lasituotteet valmistetaan kierrätyslasista, tehtaiden työoloihin on kiinnitetty paljon huomiota ja tehty konkreettisia toimia yhteisöjen hyvinvoinnin eteen. Mukana esittelykierroksella oli myös Kodin1:n visualisteja, jotka kertoivat myymäläesillepanoista, sommittelusta sekä vastailivat muihin uteliaisiin kysymyksiimme.

Alakerran sisääntulossa oli taas monenmoista ihasteltavaa, kaikkea pientä, jolla kodin ilmettä voisi päivittää helposti. Nyt oli mukavasti pieniä apupöytiä ja tasoja tarjolla, sellaisia olen etsinyt. Nuo Klaus Haapaniemen uudet Tanssi ja Kettu ovat aivan upeita. Kauniiden kuvien yksityiskohtia ei väsy katselemaan, silmä seikkailee kuvassa eikä malta päästää irti. Vähän kuin hyvässä valokuvassa!

Yläkerrassa olikin laitettu lähes koko paletti uusiksi. Tiloja oli avarrettu seiniä kaatamalla ja osastoja ryhmitelty loogisemmin asiakkaiden toiveiden mukaan. Myymälässä oli useita todella kauniita, harkiten mietittyjä tiloja, joihin olisin melkein voinut jäädä asumaan - aina teki mieli palata ihastelemaan ja ottamaan vielä yksi kuva. Silloin sisustus/esillepano/stailaus/kuva toimii, kun siinä silmä lepää, näin tuli todettua. Vielä, kun osaisin siirtää tuota harmonista ilmettä tänne omiinkin nurkkiin. Se on kyllä helpommin sanottu kuin tehty. Toisilla sitä silmää on enemmän kuin toisilla. Mutta hei nythän mä tajusin kun katsoin tuota Anun meille jakamaa ryhmäkuvaa, että nuo visualistit Kodin1:n henkilökunnassa ovat sisustusneuvojia (luki kissankokoisilla kirjaimilla paidassa, mutta en näköjään noteerannut sitä paikan päällä). Ehkä sitä voisi rohjentua kysymään vinkkejä myös heiltä? Minun on usein vaikea kaupassa hahmottaa sopiiko tuo meille ja miltä se näyttäisi tuon ja tuon kanssa. Sitten jahkailen tunnin verran ja lähden tyhjin käsin, kun en ole aivan varma. 

Ryhmäposeeraus pitkän, mutta antoisan kierroksen jälkeen. :) Kuvasta kiitos Anulle! Kuvaajana Teija.

Kiitos oikein mukavasta, avartavasta ja ennenkaikkea inspiroivasta illasta tavaratalojohtaja Ahlroosille, Annon asiantuntijoille, Kodin1:n henkilökunnalle sekä erityisesti Teijalle, joka iltaa lähti järjestämään! Liian vähän ehti taas vaihtaa kuulumisia ihanien blogitoverien kanssa, mutta ensi kerralla sitten taas!

Perjantaita kohti, JEI!

14 asiaa minusta, maratooni luvassa

Sain taannoin hauskan haasteen Åblogeihin hiljattain liittyneestä Fallen for an old chair -blogista (käykääpä kurkkaamassa kekseliäitä ideoita ja mielenkiintoisia yksityiskohtia sisustuksessa) sekä viime viikolla kauniiden kuvien Eloisat-blogin Riikalta. Kiitos molemmille kovasti, näitä on aina hauska, mutta haastava miettiä! Onneksi en ehtinyt toteuttaa aiemmin saamaani haastetta, nimittäin nyt oli hyvä syy vastata molempien seitsemään kysymykseen. Huomasin myös, että tässä digipaastoiluni aikana viikonvaihteessa blogiin on liittynyt uusia lukijoita - tervetuloa teille kaikille! :) Mutta koska tästä postauksesta tuli muutenkin pitkä kuin nälkävuosi, niin aloitetaan: 

1. Kolme ensimmäistä mieleesi tulevaa adjektiivia, jotka kuvaavat sinua? Näiden ei tarvitse olla kuvaavimpia, mutta ekana mieleen tulevat.

Empaattinen, rauhaa rakastava, malttamaton

2. Mitä teet kun haluat oikein hemmotella itseäsi?

- Suunnittelen viikonlopun koti-iltaan jotain spesiaalia. Ostan tarvikkeita hyvää ruokaa varten, päästyäni kotiin vaihdan lököt päälle, laitan musiikkia ja kaadan tilkan ruoanlaittoviiniä. :)

3. Saavutus tai asia, josta vielä haaveilet?

Se olisi aika saavutus, jos 20 vuoden päästä voisin todeta onnistuneemme kasvattamaan lapset fiksuiksi nuoriksi aikuisiksi, joilla on mielipiteitä, haaveita ja uskoa itseensä sekä taito ottaa muut huomioon. Pinnallisempana tavoitteena voinee pitää sitä, että ikuisena opiskelijana haaveilen suorittavani vielä toisen korkeakoulututkinnon, ekonomiksi. Opiskelin kauppatiedettä sivuaineena aika paljon, mutta tällä hetkellä tutkintovaatimukset ovat sellaiset, että ihan alusta pitäisi aloittaa – ei nappaa. Jos voisi aloittaa suoraan maisterivaiheesta (kuten monilla muillla aloilla yhden tutkinnon jälkeen) en edes epäröisi. Mutta ehkä sitten, kun lapset ovat isompia!

4. Teetkö heräteostoksia vai harkitsetko aina tarkaan ostoksesi?

Harkitsen kyllä tosi tarkkaan. Rahan menoa enemmän mietin nykyään sitä, tarvitsenko tätä todella, koska en jaksa ylimääräisiä nurkissa pyöriviä tavaroita. Tavaran hävittäminen on loppujen lopuksi aika vaikeaa, varsinkin nyt omakotiasujana kun jätteiden kierrätyskin pitää maksaa ihan itse! J Menee ihan turhaa aikaa siihen että järjestelee täysiä kaappeja kotona ja miettii miten minkäkin voisi kierrättää ja mikä on pakko laittaa kaatopaikkajätteeseen. Sitten kun sitä roinaa ei tule vietyä kierrätykseen, ne pyörivät nurkissa.

Teen kyllä myös heräteostoksia, sitä ei voi kieltää. Olen huomannut tekeväni nykyään heräteostoksia sen vuoksi, että ei ole aikaa vertailla ja harkita. Ehkä kerran kolmessa kuukaudessa tulee mentyä lasten kanssa muualle kuin ruokakauppaan, ja sitäkin harvemmin yksin ostoksille, koska aina on tärkeämpää tekemistä enkä oikeastaan ole tarvinnut mitään. Lasten kanssa shoppaillessa hädin tuskin ehtii sovittamaan, ja yksin ei tule lähdettyä, joten silloin harvoin kun käyn, tulee ostettua aika pienellä harkinnalla. Olen ymmärtänyt, että jos en nyt osta, niin seuraavaa mahdollisuutta ei tule. Ennen vertailin eri liikkeiden hintoja paljonkin ja tutkin verkkokauppoja, mutta enää ei ole aikaa. Ehkä sitä rahaakaan ei sitten mene, kun ei ehdi käydä kaupoilla sen paremmin kuin surffata verkkokauppojakaan.

5. Yksi tavara, josta et voisi luopua?

Vaikea kysymys.. En koe, että mikään tavara olisi sellainen, jonka menettäminen tuottaisi suurta mielipahaa. Kihlasormus ehkä on sellainen, jonka perään oikeasti voisin surkutella. Ja puuliesi, ehdottomasti! Ilman sitä olisi enää vaikea elää.

6. Asia, joka ilahduttaa huononakin päivänä?

Kyllä se on se, kun lapset tulevat lähelle ja nostavat kädet pystyyn – syliin!

7. Ollako vai eikö olla, ja mitä?

No jaa... Olen viime aikoina miettinyt, ollako täällä blogimaailmassakin ihan omalla koko nimellä. Monissa muissa sosiaalisen median kanavissa olen omalla nimelläni, joten ennen pitkää koko nimeni on yhdistettävissä myös tämän blogin kirjoittajaan. Twitterissä olen muuten nimimerkillä @alihkat ja Instagramissa @katriah (En tietenkään tajunnut luoda samoja nimimerkkejä joka paikkaan...). Twitter ja LinkedIn ovat ammatillisemman minäni profiileja, ja tämä blogi ja Insta puolestaan sitä vapaa-ajan minää. Kysymys kuuluu, onko siitä jotain haittaa, että koko nimelläni löytyisi helposti myös tämä vapaa-ajan blogini? Tätä täytyy vielä miettiä. Jokuhan voi ajatella, että kaikesta tällaisesta pinnallisesta blogitouhusta kärsii ammattiuskottavuus, mutta asia voi olla myös toisinpäin ja monilla aloilla onkin - blogin kirjoittamisesta > kuvaamisesta ja kuvankäsittelytaidoista, tietotekniikan ja sosiaalisen median osaamisesta, yhteistöistä sekä verkostoitumisesta on hyötyä myös monissa töissä. 

8. Mitä ajattelit tänä aamuna ensimmäiseksi kun heräsit?

Jessus, mikä yö. Ilmoitin miehelle, että jos hän katsoi kelloa silloin kun lapset tulivat viereemme, niin älä kerro, en halua tietää, sillä valvoin melkein koko yön sen jälkeen. Pienempi väänsi ja ähisi, ja sitten kun hän oli vihdoin nukahtanut, niin isompi aloitti mutisemaan kun on ahdasta, mutta ei kuitenkaan halunnut mennä omaan sänkyyn. Sitten pienempi luonnollisesti heräsi siihen mutinaan... Oh god, kyllähän nämä yöt joskus helpottavat, eikö niin?

9. Miten palkitset itsesi hyvin tehdystä työstä?

Ennen minulla oli tapana ostaa perjantaikimppu, mutta se tapa on nyt kotiaikoina vähän jäänyt. Toki sitten jos on isommasta jutusta kyse, niin tähän pätee kohta 2 > rauhassa kokkailu ja illan istuminen. Ja ihan itsen onnittelu on usein riittävä palkinto "Järkeilinpä tuon asian hyvin!".

10. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?

Miehen hymy, johon jaksan ihastua aina uudelleen.

11. Oletko tehnyt uuden vuoden lupauksia? Jos olet niin mitä lupasit?

En koskaan tee varsinaisesti mitään lupauksia, jotta ei sitten tarvitse soimata itseään lupauksen rikkomisesta, mutta tänä vuonna kyllä suunnittelin vähentäväni mutisemista kotihommista. Tarkoituksena oli löytää takaisin se positiivinen minä, joka oli kadonnut jonnekin remppaväsymykseen. Nyt pari kuukautta tätä vuotta takana voin todeta, että olen kyllä ihan hyvällä tiellä. Tätä pitäisi kyllä ehkä kysyä myös mieheltä, mutta olen ollut aistivinani sellaista kokonaisvaltaisesti parempaa virettä rankan syksyn jälkeen!

12. Haaveiletko jostain suuresta tai pienestä?

Ainahan haaveita on, sellaisia maailmaasyleileviä varsinkin, mutta jos nyt en lähde niitä tilittämään, niin pihasauna on kyllä haavelistan kärjessä. Tontilla on vanha pihasauna, ja päätimme heti alkuun, että se remontoidaan täysin, ympärivuotiseen käyttöön. Sen jälkeen remppaisimme kylpyhuoneen niin, että puramme pienen saunan ja teemme kodinhoitotilan. Täällä ei nimittäin ole kodinhoidolle lainkaan tilaa. Ainoastaan pesutorni siinä samassa kylpyhuoneessa, jossa on wc, sauna, yksi suihku ja pesutorni. Ei tilaa kaapille, hyllylle jne., ja yksi 1,5m2:n suihku on todettu vähän ahtaaksi neljälle ihmiselle. Varsinkin, kun yksi on täysin vahdittavissa oleva, kävelemään opetteleva liukastelija...

13. Onnistunein ja epäonnistunein (jos on) sisustusmuutos/päätös/tyyli?

Onnistunein on varmaan se, että aloin rohkeammin yhdistää uutta ja vanhaa. Epäonnistunein on olohuoneen seinämaalin väri (kalkki) ja struktuuriseinä. Tai no, ne voisivat olla ihan ok, jos valaistus olisi toinen. Nyt on tarkoitus laittaa vähän pehmeämpää tunnelma- ja kohdevalaistusta sekä seinille jotain, jotta tila ei olisi niin kolkko. Sen sijaan ruokailutilan seinän (joka jatkuu yläaulaan ja keittiöön) lämpimän harmaa väri on ollut ihan kymppi, mutta siitä kiitos kuuluukin Sisustustoimisto Huoneen Liisalle.

14. Mielummin uusi vai vanha?

Kyllä tähän varmaan täytyy sanoa vanha, vaikka toki riippuu asiasta. Nyt haluaisimme löytää tv-tason, mutta kaikki myytävät vaikuttavat liian joltain. Ajatuksissa on tehdä tv-taso itse vanhasta ovesta, mutta näissä omissa kyhäilyissä on aina monta vaaraa... Katsotaan ja kehitellään...

Ja mitäs minä sitten kysyisin seuraavilta haastekoitokseen joutuvilta? Yritin keksiä vähän haastavia, toivottavasti uskallatte silti tarttua. ;)

1. Millaisia asioita lykkäät tuonnemmaksi?

2. Mikä on ollut elämäsi paras päätös?

3. Millaisia elämänohjeita viljelet?

4. Miten ilahdutat ystävääsi?

5. Millainen on unelmaviikonloppusi?

6. Mikä on mielenkiintoisin paikka, jossa olet käynyt?

7. Onko sinulle jotain suunnitelmia tulevalle kesälle? (kesämielellä jo, katselin äsken kesäkuvia..!)

Haasteen haluaisin lähettää tällä kertaa seuraaviin blogeihin:

Sirpalle huikeasti uudistuneeseen, upeiden kuvien blogiin Designed by Sm

Jennille aidon tuplailon ja diy-ideoiden -blogiin, 2xILO 

Sonjalle lapsiperhearjen kiemuroihin, Aaltoja

Marrulle arkea kauniisti kuvaavaan Varvikossa-blogiin

Iloa loppuviikkoonne!

Katri

Digipaasto ja sunnuntaisatunnaiset

Voiko peukalo kasvaa kiinni puhelimeen? Silti tuntui lauantaiaamuna. Ylösnousurutiiniksi on jotenkin muodostunut sometsekkaus, koska kirkasta näyttöä tuijottaessa saa silmät pakotettua auki. Niinpä ensimmäinen koetinkiveni digipaastopäivänä oli aamun ensihetket, mutta se osoittautui vasta alkusoitoksi. 

Olimme sopineet miehen kanssa, että lauantaina vietämme totaalivapaata, eli päivää ilman puhelimia, televisiota, tietokonetta ja tablettia. Digipaastoksi sitä kutsumme, vaikka tuo irtiotto kestikin vain päivän. Usein lähtiessämme lomalle olemme tehneet samanlaisen irtioton muusta maailmasta, ja se on tehnyt joka kerta tosi hyvää. On ollut ihanaa huomata, että mistään tärkeästä ei jää paitsi, vaikka ei selaa uutisia joka päivä. Ja viikon loman jälkeen FB:ia plärätessä huomaa myös, että mitään järisyttävää ei ole sielläkään tapahtunut, joten ihan hyvin maailma pyörii muutenkin.

Salaatissa tänään lohta, päärynää, fetaa, lehtiselleriä, mantelilastuja, öljyt ja balsamicot.

Mies teki kunnon slowfoodia, karjalanpaistia.

Tarkoituksenamme oli lähteä lauantaina retkelle, mutta E olikin kuumeessa. Päivä meni siis kotinurkissa vielä verkkaisemmin kuin olimme suunnitelleetkaan. Lasten unien aikaan oli kyllä ihanaa totaalirentoutua - mitäs lukisin? Nykyään tulee aika harvoin kaivettua kirjaa tai lehteä esiin, kun netistä löytyy aina luettavaa. Ja jos sattuu istahtamaan puhelin kädessä minne vain, niin aina on jotain selattavaa. 

Ilta oli omituisin. Kyllä normaalisti vähintään televisio aukeaa lasten mentyä kahdeksalta nukkumaan, mutta nytpä pitikin keksiä muuta. Saunottiin, pelattiin carcassonnea ja grillattiin takassa - mies makkaran ja minä vaahtokarkkeja. Lojuttiin olkkarin lattialla hiljaisuudessa, retkellä kotona. Tästä tulee tapa, päätimme. 

Hassuinta oli tajuta, kuinka pienissä hetkissä ja asioissa käsi havittelee puhelinta - jatkuvasti pitäisi tsekata paljonko kello on, onko kilahtanut sähköpostia tai muita ilmoituksia tai onko WhatsAppissa jotain akuuttia. Kävipä mielessäni myös, että voisi leipoa jotain, mutta missäs minun reseptini ovatkaan - hmm, netissä. Ja sitten kun piti tarkistaa, sataako todella koko päivän, tajusin että säätietojakin varten tarvitsisin jonkun apparaatin.

Kiipeilijä

Kuvituksena sunnuntain satunnaiset ja sekalaiset. Syötiin, nukuttiin päiväunia, renkuttiin ja rakennettiin majaa, grillattiin vaahtokarkkeja ja järjesteltiin paikkoja uuteen viikkoon. 

Mukavaa talven viimeistä viikkoa! Hirveä hinku olisi jo laittaa kevätkukkia pihalle, mutta ei kai sentään vielä...

Kuvausintoilijat

Lupasin laittaa vähän todistusaineistoa myös valokuvista ennen ja jälkeen, joten tässä tulee. Opettelin käyttämään Lightroomia joskus joulun jälkeen, ja se on kyllä ollut ehdottomasti iso apu kuvaukseen. Minun kamerallani kun ei saa nostettua ISO-herkkyyttä riittävästi ilman, että kuvista tulee aivan kohinaisia. Kuvista ei siis saanut riittävän valoisia, ja sen vuoksi aiemmin kamera jäi turhan usein ottamatta käteen. Varsinkaan lapsia ei voinut kuvata, koska liikkeessä olevaa kohdetta varten valotusaika pitäisi saada lyhyemmäksi, mutta silloin kuvaan saa entistä vähemmän valoa. 

Monissa seuraamissani blogeissa Lightroomia kehuttiin kovasti (mm. Oili, Rimma ja Karla), joten uskoin sen olevan kokeilun väärti. (Oili muuten kirjoitti myös juuri kuvankäsittelystä (klik), joten käsittelyvinkeistä kiinnostuneet käykääpä lukemassa.) Ajattelin kuitenkin pitkään, etten ehdi/jaksa ruveta perehtymään uuteen kuvankäsittelyohjelmaan. Aiemmin käytin Photoscapea, mutta nyt huomaan, miten kökkö se oli moneen asiaan, eikä monia asioita sillä pystyisi edes tekemään. Photoshopia taas pidän niin ammattilaisten ohjelmana (ja olen kuullut sen olevan aika monimutkainen), etten edes harkinnut sitä. Opettelin käyttämään Lightroomia Rajalan Kuvakulmia -blogin yksityiskohtaisten ohjeiden avulla, eikä se sitten ollutkaan vaikeaa eikä varsinkaan aikaavievää. Otin kokeeksi kuvan kynttilänvalossa, ja harjoittelin sen kuvan avulla. Tuosta ekasta testikuvasta juttua täällä. Niin ja toinen ylitettävä kynnys oli alkaa kuvata RAW-kuvia. Se onkin aika ehdotonta, jos kuviaan haluaa muokata edes tämän verran. Loppujen lopuksi Lightroom ja RAW-kuvaaminen säästää aikaa, koska hutiotoksia tulee nyt vähemmän, ja Lightroom on todella ketterä muokkausohjelma.

Näin kirkkaana päivänä olisin saanut hyvät (ei kohinaa) ja valoisat kuvat ilman Lightroomiakin, koska ISOn olisi voinut pitää 100:ssa. Jos olisin halunnut suoraan kamerasta ulos valoisampia kuvia, olisi minun pitänyt pidentää valotusaikaa, mutta silloin valoisat paikat (ikkunat) olisivat palaneet puhki. Minusta maisema ja sininen taivas ovat kuitenkin osa kuvaa, eikä tuo pelto ja metsä ole tunnistettavissa, joten näkymä sai näkyä. Tarkoituksella siis alivalotin nämä kuvat, vaikka tällä kertaa valoa oli tarjolla liiaksikin. Siksi säädin valotuksen sen verran lyhyeksi, että ikkunat eivät pala puhki. Tiesin, että Lightroomin avulla saan kuvan etualan varjoiset paikat nostettua kirkkaammiksi ja nostettua valoisuutta muutenkin.

Varsinkin tässä alemmassa sisustuskuvassa käsittelyerot huomaa hyvin. Kuvaan on lisätty valotusta (Exposure) ja samassa suhteessa kontrastia (Contrast), sekä nostettu varjoja (Shadows). Lisäksi huomaatte varmaan, että alkuperäinen kuva on yläreunasta vääristynyt. Kuvasin kittiobjektiivin laajakulmapäällä (muistaakseni 18mm), jolloin kuvaan tulee tuollaista vääristymää (sanotaanko tuota tynnyrivääristymäksi?). Lightroomissa sain oikaistua kuvan vääristymän normaaliksi Lens Correction Vertical-asteikolla.

Erityisesti ihmisiä kuvattaessa varjojen nostamisen merkityksen huomaa hyvin. Jos valo tulee takaa, niin etuala jää varjoisaksi. Tässä kuvaa on tietty myös suoristettu. Tällaista suorien linjojen ystävää oikein sattuu silmiin, kun joskus näkee vaikkapa hää- tai muita potrettikuvia, joissa horisontti ei ole suorassa tai rakennus näyttää kaatuvan. 

Loppukevennyksenä neiti näpsä touhuissaan - hieman pelästyin kun näin tämän näyn.. Ihan itse oli viritellyt jalustan ja omaa kameraansa siihen asetteli. Ihan hirveän suurta vahinkoa ei olisi sattunut, jos tuo olisi pudonnut, on nimittäin yli 10 vuotta vanha karvalakkipokkari, mutta kyllä hätkähdin, että mikäs kamera siellä varren päässä keikkuukaan. :)  Eikö se niin mene, että mitä isot edellä, sitä pienet perässä? 

Huomenna vietämme digipaastoa (päivää ilman telkkaria, kännykkää, tietokonetta, tablettia jne.), saa nähdä millaisia vieroitusoireita se aiheuttaa... 

Leppoisaa viikonloppua toverit! Pizza ja hauskat kotivideot kutsuvat!

Ruokailutila ennen ja jälkeen

Upea auringonpaiste tänään! Kuljeskelin kameran kanssa aamupäivällä enkä meinannut malttaa laskea sitä käsistäni - niin hienoa vain räpsiä kuvia vailla sen suurempaa miettimistä, että riittääkö valo. Siinäpä syy kuvatulvaan!

Ja tässä vastavaloon kuvauksessa Lightroom on osoittautunut ihan verrattomaksi kaveriksi. Aiemmin piti valotusta säätää pidemmäksi, jotta sai kuvaan tarpeeksi kirkkautta. Silloin kuitenkin ikkunat ja valoisat paikat paloivat puhki. Lisäksi usein oli vaarana se, että kuvaan tulee liike-epäterävyyttä, kun valotusaika on liian pitkä, esimerkiksi 1/60s. Ainakaan oma käteni ei pysy niin vakaana. Mutta nyt voin säätää valotuksen hyvin lyhyeksi ja katsoa vain, etteivät valoisat paikat, kuten ikkunat pala puhki ja voin Lightroomissa lisätä kirkkautta sekä nostaa varjopaikat esiin. Voisinkin laittaa seuraavaan postaukseen kuvat ennen ja jälkeen käsittelyn.

Ruokailutila koki varmasti suurimman muutoksen remontissa, sillä tämä tila oli ennen väliseinällä jaettu kahteen eri huoneeseen. Väliseinässä oli vain sisäikkuna, eli toiseen huoneeseen täytyi kiertää erikseen keittiön ja olohuoneen kautta. Kauniithan nämä huoneet olivat erikseenkin, ja sisäikkuna olisi ollut hauska yksityiskohta. Kaipasimme kuitenkin avaruutta ja käytännöllisyyttä, sillä erilliset pienet huoneet eivät olisi palvelleet meidän elämäämme niin hyvin kuin tämä ratkaisu. Toinen huone oli ruokailutilana, ja toinen huone "viherhuoneena". Se olisi ollut aika hankala kalustaa, sillä se oli melko pieni eikä siinä ollut yhtäkään ehjää seinää. Tilasta on ovi takapihalle ja pariovien aukko olohuoneeseen. Halusimme, että tästä ainutlaatuisesta korkeasta tilasta tulisi sellainen yleinen oleskelutila keittiön jatkeeksi ja varsinaisen olohuoneen viereen. Jos huoneet olisivat olleet erikseen, niissä olisi käyty lähinnä vain ruokailemassa ja, no, mitä tuolla ikkunahuoneessa olisi sitten tehnyt..? Työ- tai vierashuone? 

Ennen -kuvat ovat Studio Fotokatin ottamia, niissä näkyy myös hyvin tuo ammattilaisten kuvaus- ja kuvankäsittelytaito. ;) Kuvat hämäävät sikäli, että täällä ei todellakaan ollut noin valoisaa, vaan kuviin on lisätty tosi paljon valotusta. Remonttikuvat olen napsinut kännykällä. (Tähän väliin voisin parjata markkinoiden parhaaksi julistettua kamerakännykkää Lumia 1020:a, mutta jätetään nyt väliin.. En suosittele kyseistä puhelinta kenellekään.)

Väliseinä sai siis lähteä. Lattioiden kanssa olikin suurempi työ kuin yhden seinän purkamisessa. Epätasainen puulattia hiottiin ensin isolla hiomakoneella, mutta epätasaisuuden vuoksi jokainen laudannotko piti hioa pikkukoneen kanssa. Sitä sitten nitkutettiin kymmeniä ja kymmeniä tunteja... Hionnan jälkeen levitettiin pari kertaa lipeää ja kolme kerrosta Osmo Colorin värillisellä öljyvahalla. Sähköpattereita karsittiin aika tavalla, ja asennettiin tilaan ilmalämpöpumppu. Sieltä se puhaltaa kierrättämään takan lämpöä ympäri alakertaa.

Nämä olivatkin varmaan ensimmäiset julkaisemani remppakuvat, tai ainakin ennen ja jälkeen -kuvat. Selvästi ollaan päästy jonkun kynnyksen yli, kun remppakuvia pystyy katsomaan ilman tuskailua. :)

Toivottavasti huomiseksikin on luvassa auringonpaistetta - tiedossa nimittäin retki aurinkokaupunki Naantaliin.

Aurinkoista loppuviikkoa siis toivottelen!

Katri