Weekend

Meillä on laiskottelu jatkunut, mikäs sen parempaa kuin syödä ja chillata! :D Lauantaina pääsi oikein terassille juomaan aamukahvit, kun aurinko suvaitsi näyttäytyä. On ollut aika harvinaista herkkua viime aikoina. Varmaan pariin viikkoon ei ole ollut aamukahvitulkona -kelejä..

Löysin maapähkinävoita, ja nyt ymmärrän mihin sen kulttimaine perustuu. Sehän on ihan mielettömän hyvää!! Vähän kuin tahinia. Ihanan syvä pähkinäinen maku (hmm, yllättävää). En ymmärrä, miten se voi olla pelkkää pähkinää, kun se on niin tahmeaakin. Ainesosaluettelossa lukee "100 % maapähkinää. Saattaa sisältää jäämiä pähkinästä." :´D Jaa mutta eikös tahinikin ole 100 % seesaminsiemenistä puristettua tahnaa? Oli miten oli, herkkua. Kaloreita ihan vietävästi, mutta ainakin ovat olevinaan kovasti hyviä rasvoja. :)

Yhtenä iltana grillattiin nieriää ja herkuteltiin jälkkäriksi mansikkabritakakulla. Aina kun tulee ostettua torilta mansikoita, on hyvä syy leipoa jotain hyvää niiden kanssa. :) Tein pohjat kahteen erikokoiseen vuokaan, jotta sain niistä pyöreän korkean kakun. Täytteeksi lusikoin samaa raparperihilloketta (tietääkö muuten joku onko hillokkeella ja hillolla joku ero?) kuin pavlovaleivoksissakin ja muuten vain kermavaahto-rahkaa ja mansikoita. 

Kukkapenkissä (siinä harvassa ja sotkuisessa, josta vain näkösällä oleva puoli on hoidettu. Toisen puolen kanssa luovutin kun ekana keväänä kaivoin liian innokkaasti ja kaikki piilossa olevat istutetut perennat siirtyivät ihan mihin sattuu)!) kukkii muutama monivuotinen, joista kelloja ja korallikeijunkukan lehtiä otin maljakkoon. Pionit eivät ihan vielä ole kukassa, ja tänäkin vuonna unohdin niiden tukemisen. Sitten kun tukikeppien tarpeen huomaa, on jo myöhäistä..

Yhtenä päivänä yllätin tytöt leikkikaarelta, ja onneksi ehdin nappaamaan kuvan myös etupuolelta. Nämä lasten touhujen ikuistamistilanteet menevät aina aika nopeasti ohi, ja juuri silloin eivät tietenkään ole valaistusolosuhteet ym. kohdillaan, mutta ihania muistoja tulee silti napattua talteen. <3

Mitenkäs teidän kesäkuun viimeinen viikonloppu on mennyt? Ensi viikolle lupaillaan jo helteitä, i-ha-naa!!!

Aurinkoa toivon viikkoonne ympäri Suomea!

Katri

Hajatuksia ja jotain valmistakin

Miten musta tuntuu, että näinä viileinä päivinä ei tapahdu mitään? Sitä vaan tössötellään kotona, pestään pyykkiä, lueskellaan kirjoja ja selataan lehtiä, suunnitellaan remonttia, pyöritään eikä saada mitään aikaiseksi. Juu kyllä, suunnitellaan mahdollisen uuden kodin valtavaa remonttia, jossa pitäisi repiä kaikki irti ja rakentaa uudelleen niin sisätilat kuin ulkoverhous. Metsittynyt piha olisi sitten vielä oma lukunsa (mutta ihanasti suojaisa!). Kovasti tuo houkuttaisi - saisi ihanteelliselle paikalle juuri sellaisen kodin kuin haluaa, tosin kovalla vaivalla. Se tuntuu jotenkin paremmalta ratkaisulta kuin rakentaminen, vaikka lukemattomasti tunteja tähänkin projektiin menisi, jos lähinnä runko jäisi entiselleen (sikäli mikäli runko on terve).

Mietin vaan, että miten meillä ikinä voisi olla aikaa remontoimiseen tai rakentamiseen, kun nämä lomapäivätkin menevät ihan yleiseen haahuiluun, lasten hoitoon, uhmakohtauksiin ja imetysongelmiin (maito tukkeutuu tiehyen päähän ja kökköjä täytyy tökkiä neulalla irti)? Huusholli on pyörremyrskyn jäljiltä, ja yhtä paljon mielessä myllertää - tarttuako tähän remontointiprojektiin ja uhrata muutama kuukausi ihan totaaliselle remontille vuokralla asuen, ja sen jälkeen varmaan pari-kolme vuotta kunnes koko remontti olisi valmis ulkoverhouksineen ja pihoineen? Miten sietäisin keskeneräisyyttä ja jatkuvaa to do-listaa, kun arvostan omaa, parisuhteen ja perheen yhteistä vapaa-aikaa niin paljon? Halvemmallakaan tuskin pääsisi, sen verran uusiksi kaikki pitäisi laittaa, mutta tämä nelisenkymmentä vuotta vanha omakotitalo olisi loistopaikalla rinnetontilla, ihanat isot ikkunat, kiva pohjaratkaisu, paikka lasitetulle terassille/parvekkeelle, neljä pientä makuuhuonetta... Aika lailla kaikki mitä toivoisin, paitsi että aikaa täytyisi uhrata. Huomaan oman pinnani kiristyvän jo tämänhetkisestä ajanpuutteesta ja tekemättöistä pikkuhommista, joten pistää kyllä mietityttämään, millainen tiukkapipo minusta tulisi remontin keskellä. Varmaan siihen täytyy löytää joku tietynlainen asenne, raksablogien tunnustuksista päätellen.

No, näiden mietintöjen ja suunnitelmien keskellä on kiva saada edes jotain pientä kaunista aikaiseksi. Sadepäivinä on ollut aikaa askarrella sivuja J:n valokuvakirjaan. Saakoon toimia tämän ajatustenjärjestelypostauksen kuvituksena, koska kamerakin on pysynyt pöydällä viikonlopun jälkeen. :)

Toivotaan aurinkoa edes loppuviikkoon! Saisikohan se tarttumaan toimeen ja tekemään myös päätöksiä?

Saariston reissu

Huh, juhannus juhlittu erinäisissä paikoissa. Kiva, kun pääsimme viettämään juhannusta maalais- ja mökkimaisemiin! Kiitos kaverille ja perheelle! Yhtenä vuonna vietimme juhannusta kotona takapihalla, mikä osoittautuikin ihan loistovaihtoehdoksi, hyvässä seurassa kun oltiin. Silti on mukava lähteä luonnon helmaan, tai edes nauttimaan mökkimaisemista ja reissutunnelmasta. Kotiuduimme vasta tänään, koska epäilimme sunnuntaina olevan kovat paluuruuhkat lossimatkoilla, mutta kuulemma niiltä olisi välttynyt sunnuntainakin. Oli ihanaa tulla kotiin, vetäistä mökkivaatteet niskasta, tyhjentää laukut sillä välin kun sauna lämpiää ja lopulta lämmitellä varpaita saunanlauteilla keskellä päivää. 

Purkaessani kuvia kamerasta olin niin tyytyväinen, että olin räpsinyt paljon kuvia viikonlopun aikana. 220 räpsyä (joista ehkä 100 onnistunutta - valotuksen ja aukon säätäminen vauhdissa alkaa sujua sitä vikkelämmin mitä enemmän harjoittelee) antoivat mukavan pikakelauksen niihin hetkiin ja tunnelmiin. Minulla on (kuulemma) tosi huono muisti, joten on ehkä ihan hyvä, että kuvia tulee otettua yhä enemmän ja näin on mahdollista palauttaa asioita mieleen paremmin ja muistella näitä kivoja juttuja, lasten ilmeitä ym. myöhemmin. 

Meille kävi taas perinteisesti - myöhästyimme Korppoo-Houtskari lautalta 2 minuuttia, ja jouduimme sitten odottelemaan seuraavaa lauttaa reilun tunnin. Mutustimme lakut, leikimme kamerahippaa (äiti-et-saa-musta-kuvaa) kerättiin heinäkimppua ja mies ehti ottaa pienen lukuhetken. Kuva on harvinaislaatuinen myös siinä mielessä, että pikkusisko on erittäin harvoin paikoillaan hetkeäkään. Joku raaja tai pää heiluu koko ajan.

Pisimmällä lossimatkalla Korppoo-Houtskari nöpö tarttui puikkoihin ja ruokailikin sopivasti. Hauskinta huvia meille muille oli seurata tuulilasiin lentävää roisketta tyrskyistä, keulassa kun saimme matkustaa. Yritin napata kuvaa lentävistä, kohta tuulilasiin mäiskähtävistä vesipisaroista. Houtskarin pienillä lautoilla matkalla Mossalaan oli oikein juhannuskoivut! :)

Kävimme Mossalassa Saariston lomakeskuksessa kiikkumassa ja ajoimme vielä näkötornille Hyppeisiin. Sieltä olikin hulppeat näkymät. Ei uskoisi, että saaristossa oltiin, kun männikköä näkyi silmän kantamattomiin. En ymmärrä, miten ne kasvavat ihan kalliosta.

Houtskarissa ja pienemmillä saarissa oli ihania vanhoja rakennuksia. Väkisinkin aloin miettiä, millaista elämä saaristossa olisi. Pienessä saaressa oli oma päiväkotikin. Sitä vaan mietin, että millä ne kaikki ihmiset hankkivat elinkeinonsa? Kaikki eivät käy mantereella töissä, eivätkä kaikki viljele maata tai varsinkaan elä käsitöillä, saati pyhällä hengellä. Ehkä helppo elämä maalla vie kuitenkin voiton, mutta jos joskus tulee täyskäännöksen paikka, niin meidät saattaa löytää jostain punaisesta pikku stugasta. Nuo venevajat (alimmassa kuvassa) ovat niin sympaattisen näköisiä! Taipaleemme viides ja viimeinen lossikin näkyy horisontissa. 

Paluumatkalla kävimme vielä kääntymässä Paraisten kalkkikaivoksella (mieletön monttu) ja teollisuusmuseolla. Soma paikka! 

Miehellä alkoi loma, joten jonkunlaista lomaa tiedossa myös minulle, jesjes! :)

Kesäkuun viimeinen viikko pärähti käyntiin, mutta näin kolean alkukesän jälkeen voi hyvin ajatella, että kesä on vasta alussa.. Yritän ainakin kovasti! Mites teidän juhannus meni? Joko olette lomamoodilla?

Katri

Mökkimaisemissa

Katselin kesäkuvia parin viikon takaa ja tuli vähän outo olo - mihin se kesä hävisi, joka jo kävi näyttäytymässä? Tosin viileä oli silloinkin. Lämmintä oli luvattu ja minä pakkasin lapsille vain hellevaatetta mukaan, minkä seurauksena E:kin kuljeskeli aikuisten hupparitakissa pari päivää. :)

Mökillä oli tilaa temmeltää ja lääniä poimia niittykukkia. Minä ihastelin tuota mökin vanhaa hirsiseinää. Miten siihen ei ole ennen osannut kiinnittää huomiota? Muistan myös, että matka varsinaiselta rannan mökiltä tuohon toiselle mökille (ehkä 50 m metriä) tuntui järkyttävän pitkältä, ja kahden huoneen mökki (noin 20 m2) valtavan suurelta. Jospa tänä kesänä tulisi käytyä noissa mökkimaisemissakin useammin, äitiyslomalla kun aikaa on. :)

Juhannuksena suuntaamme kuitenkin toisaalle. Tänään saamme siskon yökylään ja aattoa vietämme kavereiden kotona, onneksi sentään maalaismaisemissa. Lauantaina on tarkoitus lähteä saaristoon, jonnekin Korppoon ja Houtskarin taakse (juu en oikein tunne saaristoa, mutta kolmella lossilla muistaakseni mennään). Sunnuntai sitten mitä luultavimmin seistään jonoissa. Viime kerralla ihan tavallisena sunnuntaina paluumatkaan meni 5 tuntia, mutta saapa nähdä millaiset jonot juhannuksen paluuliikenne aiheuttaa losseille... Oman ajan kulusta en niinkään ole huolissani ja E:kin jaksoi tosi hyvin, mutta pienempää voi olla vähän hankalampi saada kiinnostumaan autojen bongailusta ja laiva on lastattu -leikeistä. Toivottavasti ei sada, jotta päästään jaloittelemaan jonotellessa (täytyykin muistaa ottaa rintareppu mukaan). 

Ihanaa juhannusta!! Meinasin jo kirjoittaa Ihanaa keskikesän juhlaa, mutta sitten muistin, että yritän välttää puhumasta keskikesän juhlasta. Minulle on aina tullut juhannuksen aikoihin sellainen pieni paniikki "Apua, kesä on jo puolessä välissä, siis melkein ohi!", joten yritän nyt sysätä sellaiset ajatukset tietoisesti sivuun. Toisaalta hyvä, että kelitkin ovat nyt viivytelleet, niin on helpompi asennoitua siten, että kesää on vielä jäljellä. Tai oikeastaan, se on vasta alussa! :)

Pysytelkää pinnalla!

Katri

Juhannusjälkkäri - minipavlovat raparperihillokkeella

Joko on juhannussyömingit suunniteltu? Täällä on vasta jälkkäri mietitty, vaikka yleensä keskityn mieluummin tuohon suolaiseen puoleen. Sää vaikuttaa niin epävakaiselta, että ihan grillailun varaan ruokailua ei voi laskea. Bongasin Pumpkin Jam -blogista nerokkaan jälkiruoan, minipavlovat, jotka ovat kutitelleet mielessä jo melkein kuukauden päivät. Niin söpöläisiä olivat! Ajattelin, että tuossahan on täydellinen juhannuksen jälkiruoka. Raparperihillokkeen ja marengit voi tehdä vaikka pari päivää etukäteen, ja täyttää vasta juuri ennen tarjoilua. Ihan telttaretkieväiksi näistä ei välttämättä ole, mutta mökille hyvinkin.

Oikaisin Marin reseptistä pari mutkaa, tässä suurpiirteisemmän kokin versio:

Marenkileivokset

Marenki

4 valkuaista

2 dl erikoishienoa sokeria tai tomusokeria

Kermavaahto

2 dl vispikermaa

250 g maitorahkaa

1 rkl sokeria

Vaahdota valkuaisia puhtaassa ja kuivassa kulhossa. Lisää sokeria vähitellen. Sokerin on tarkoitus sulaa valkuaisvaahtoon. (Tämän oivallettuani marenki on onnistunut aina.) Jos sokeri ei näytä sulavan eikä marenkivaahto onnistuvan, laita kulho vesihauteen päälle, jolloin sokeri sulaa helpommin. Vaahto on valmista, kun se ei valu kulhosta vaikka kääntäisit sen ylösalaisin. Pursota valkuaisvaahdosta pieniä pesiä leivinpaperille ja paista marenkeja 125 asteessa reilu tunti.

Laita raparperihilloketta (ohje alempana) hieman marenkipesien pohjalle, ja lusikoi kermavaahtoa päälle. Lisää päälle vielä hilloketta ja mansikoita. Nämä kannattaa täyttää vasta vähän ennen tarjoilua, jotta marenki ei ehdi vettyä. Parhaita ovat puolisen tuntia täytöstä, jolloin marenki on ihan hieman pehminnyt. Silloin se on kirjaimellisesti suussa sulavaa. :) mmmmm...

Raparperihilloke (ohje melkein suoraan Pumpkin Jam -blogista, puolikkaana)

250 g raparperia

0,5 dl vettä

1 vaniljatanko

0,75 dl sokeria

Raparperihilloketta tein vain puolikkaan satsin, mutta se riitti näihin ja viime viikkoisiin koeversioihin tosi hyvin. Pilko raparperit kattilaan ja lisää vesi ja kuumenna. Halkaise vaniljatanko, raaputa siemenet ja laita koko tanko kattilaan porisemaan raparperien joukkoon. Lisää sokeri ja keittele kymmenisen minuuttia, kunnes raparperi on soseutunut. Anna jäähtyä hyvin.

Tällä ohjeella leivoksia tulee 20-30 riippuen siitä, minkä kokoisia pesiä teet. Äidille terveisiä, että poikkeattehan marenkitöhäyksille, kun kiiruhdatte saariston lossille! :) Sikälimikäli niitä on jäljellä... Täytin jo toisen satsin tälle illalle, ja ne näyttivät hupenevan parempiin suihin alta aikayksikön.

Mutta nyt nukkumaan, neitinen on alkanut taas hereillä enemmän, ja sen kyllä tuntee jäsenissään..

Katri

Tauluille paikka

Posti toi vähän aikaa sitten Society6:n lähetyksen, jossa tilasin kolme korttia. Ihmettelin, kun ei toimitusta kuulu ja katsoin lähetystiedoista, että voi kestää 5 viikkoa. Siis viisi viikkoa?? En kyllä ymmärtänyt, miten voi niin kauan kestää muutaman kuvan toimitus tänä päivänä. Noo, hyvä kun tulivat kumminkin.. Kaikki niin nättejä kuin kuvittelinkin ja E:kin ihastui huoneeseensa tulevaan kissakuvaan! Nyt pitäisi vielä löytää sopivat kehykset kaikkiin. 

Eniten odotin tuota Do you want the moon? -kuvaa, jonka olin alunperinkin ajatellut Ylva Skarpin julisteen rinnalle makkariin. Koska makkarissa ei vielä ole hyllyä, olen mallaillut niitä olohuoneen hyllylle. Ja oikeastaan ne sopivat siihen niin hyvin, että  saattavatpa jäädäkin. Olin kyllä ajatellut, että julisteet olisivat hieman enemmän saman kokoisia, mutta noin ilman julisteen paspartuuria sopivat kyllä mielestäni rinnakkain.

Vähän ehkä syksyiseltä/talviselta näyttää noiden oksien kanssa, mutta saavat olla kunnes keksin muuta. Jaana oli tehnyt aivan ihanan kesäisen tauluasetelman! Tuollaisen raikkaan kesäisen tunnelman kun saisin itsekin sisälle!

Sohva kutsuu vatsaa, taas tuli herkuteltua pitsalla... Tein muuten "valkoisen pitsan", ilman tomaattikastiketta. Siinä (instaklik) oli pohjalla jotain tapas-makuista tuorejuustoa, sitten munakoisoa, parsaa, homejuustoa ja päärynää (niin ja vähän emmental-juustoraastetta). Päälle vielä uunin jälkeen oliiviöljyä ja pippuria. Aivan mielettömän hyvää!! Ja kivaa vaihtelua. Pohja oli niin ohut, että vahingossa söin melkein koko pellillisen.. kröhöm.. Onneksi oli muillekin omat pitsat. :)

Leppoisaa iltaa toverit! 

Katri

Etsitään kotia, tositarkoituksella - ajatuksia asumisesta

Uuden kodin etsintään liittyvät asiat ovat aina tosi kutkuttavia, ja usein sitä elää mukana niin ilossa kuin pettymyksessäkin lukiessaan blogituttujen asuntoprojektien käänteitä. Kiitos kaikille, jotka elitte jännityksessä mukana! Oli ihana huomata, että monet muutkin ovat eläneet samoja fiiliksiä ja lopulta löytäneet ihanan kotinsa. Viime torstaina en meinannut pysyä housuissani, kun hakuvahti ilmoitti unelmiemme kodista. Viikonloppuna päässä oli kirkas suunnitelma - tämä asunto laitetaan heti myyntiin, käydään alkuviikosta yleisesittelyssä ja yritetään esittää, ettei me niin kovin kiinnostuneita olla, sitten jätetään tarjous, ja mehän saadaan se talo. 

No juu, esittelyssä kävimme todetaksemme, että mitään tämä on meidän koti fiilistä ei tullutkaan. Tärkeimpiä kriteerejä meille on piha, ja tässä tapauksessa pihasta ei olisi saanut sellaista meidän toivomaamme. Kaikeksi älyttömyydeksi talossa oli kiinni rakennettu autotalli, johon ei kuitenkaan päässyt ajamaan, koska talo oli huonosti sijoitettu tontille. Sen vuoksi edelliset omistajat olivat rakentaneet kahden auton katoksen viereen, ja taas haukattiin pala pihaa. Makuuhuoneitakin oli vain kolme, joten tässä tapauksessa olisi tullut tehtyä liikaa kompromisseja toiveiden suhteen. Vielä ei ole kiire, joten katsellaan rauhassa, tulisiko unelmien koti kuitenkin vastaan. Samalla on aikaa kirkastaa ajatuksia, mitä kodiltaan eniten haluaa, ja missä asioissa voisi tehdä kompromisseja. Päätin purkaa näitä ajatuksia sanoiksi, ehkä se auttaa itseäkin ymmärtämään, että osa toiveista on varmaan epärealistisia yhteensovitettavia. (Postauksen kuvat ovat tämän viikon räpsyjä omalta pihalta ja torilta (Lindrothin puutarhan myyntikojusta, kuvat luvalla otettu ja jaettu). Ne liittyvät aiheeseen siten, että piha on pääasia, ja tärkeää olisi sijainti noin vartin ajomatkan päässä Turusta mm. siksi, että pääsee kipaisemaan torilla kätevästi!) :)

Meidän toiveet:

Omakotitalo - olemme molemmat kotoisin maalta, omakotitaloista, joten se tuntuu luontevimmalta asumismuodolta. Tykkäämme tehdä kotihommia ulkona ja sisällä, joten mieluummin teemme itse, kuin maksamme muidenkin kodinpidosta. (Esim. mies harjasi viime vuonna meidän ja naapurin katon (tiilikatto). Nyt olisi aika pestä kaikkien katot, ja muut osakkaat (11 asuntoa) haluaisivat sitä varten tilata urakoitsijan, jonka laskusta jokaiselle tulisi maksettavaa n. 1000-1500 €. Vähän kismittäisi maksaa siitä, että oma ja naapurin katto on hoidettu, mutta silti joudumme maksamaan muiden kattojen hoidosta. Viime kesänä meille tuli n. 2300 € lasku puuosien maalauksesta! Sillä rahalla olisin mieluummin maalannut oman ja naapurin aidanpätkät sekä autokatoksen ja matkustanut perheen kanssa...)

Valmis/vanha talo - Itse rakennuttamalla saisi varmasti pohjaratkaisulta sellaisen kuin haluaa, mutta muuta houkuttelevaa uudessa talossa ei meille olekaan (paitsi tietty se, että ei tule yllätyksiä remonteissa!). Pitkä projekti pienten lasten kanssa ja budjetin paisuminen hirvittävät. Tosin uskon, että omin käsin edes osittain rakennettua taloa rakastaa sitten siinä määrin, että kaikki raksaväsy vaipuu ikuiseen unholaan.

Vähintään 1000m2 tontti, vehreä ja suojaisa piha - Kaupunkitontit ovat pieniä, tiedetään, mutta pieniinkin neliöihin voi saada viihtyisän ja monikäyttöisen pihan. Uutta taloa emme haluaisi senkään takia, että pihan kasvaminen kestää monta monta vuotta. Esikoinenhan muuttaa varmaa silloin kotoa, kun aita ja omenapuut olisivat kasvaneet korkeuteensa! :) Pihalle pitäisi saada kunnon terassi, jossa voi grillata, syödä ja viettää aikaa, sitten tietty pieni hyötypuutarha (mielellään isompi kuin täällä, koska viljelynälkä kasvaa joka vuosi), ja muuten paljon kasvillisuutta. Vanhojen talojen pihapiirit ovat ihania, mutta oltaisiinko me valmiita remontoimaan vanhaa taloa alusta asti pihan vuoksi?

Taajamassa, asuntoalueella - jotta lapsilla olisi leikkikavereita lähellä. Ei olisi kiva olla se luokan ainoa, joka asuu kaukana kavereista, ja sitä myöden iltapäiväleikeistä. Sitten asia olisi eri, jos asuttaisiin maalla haja-asutusalueella, jossa kaikki tulevat kouluun vähän kauempaa, ja kavereille suhailu kilometrien päähän olisi normaalia. Tämän ehdon täyttyminen takaa yleensä myös lyhyen koulumatkan.

3-4 makuuhuonetta - Vähintään kolme makuuhuonetta, mutta neljä olisi paras. Nyt lasten ollessa pieniä mahdutaan pienempiin tiloihin ja lapset samaan huoneeseen, mutta viimeistään teini-iässä oma huone olisi varmasti tarpeen. Koska tarkoitus olisi asuttaa samaa kotia ainakin seuraavat 15-20 vuotta, voisi ylimääräinen makuuhuone toimia kätevästi työ- tai vierashuoneena.

Pohjaratkaisun ja sisätilojen yksityiskohdat - kulku kylpyhuoneeseen muuten kuin kodinhuoneen kautta. Keittiö, ruokailutila ja olohuone edes osin yhtenevää tilaa. Kulku terassille olohuoneesta tai ruokailutilasta, sekä mielellään myös pesutiloista. Varaava takka ja mielellään muutenkin mahdollisuus lämmittää puilla, niitä löytyy. Isot ikkunat ja valoisuus. Ilmansuunnat niin, että ilta-aurinko paistaa oleskelutiloihin ja terassille.

Hinta - Haluaisimme säilyttää jonkinlaisen vapauden tunteen suhteessa rahaan ja asumiseen, koska raha ei saa hallita elämää. Yritämme välttää kovin ison asuntolainan ottamista, koska emme halua kuristua asuntolainaan ja kiristellä hermoja korkojen nousun ja liian suurten kuukausierien vuoksi. Pitää pystyä varautumaan muuttuviin elämäntilanteisiin, jotta turvallisuuden ja hallinnan tunne säilyy ja voi keskittyä siihen olennaiseen, eli elämään ja niihin ihmisiin, jotka kodin tekevät.

Viimeiseen kuvaan tiivistyy se kaikki muu, mitä en osaa sanoiksi pukeakaan. Koti, siellä on hyvä henki. Se on varmasti joku tunne, jonka aistii jo ovella. Kun kävin toiveita läpi näin kirjoitettuna, huomaan, että joissain asioissa tosiaan täytyy tehdä kompromisseja. Aika hulppeita toiveita kaikki yhteenmahdutettuina! :D Viimeistään hinta tulee vastaan, jos luulee kaikkien noiden aiempien kohtien toteutuvan. Pohjaratkaisusta olemme valmiita tinkimään, jonkin verran myös sijainnista. Toisaalta olemme valmiita remontoimaan suhteellisen paljon, jos sijainti on hyvä ja pihassa mahdollisuuksia.

Kiinnostaisi kuulla myös teidän ajatuksianne asumisratkaisuista. Asutteko unelmienne kodissa? Millaisia kompromisseja olette tehneet? Mikä kodissa sytytti eniten?

P.s. kävimme tänäänkin katsomassa yhtä kohdetta, joka oli aika päinvastainen edelliseen nähden. Taas pitäisi tehdä kompromisseja, tällä kertaa rempan määrässä... 

Hiljaisuus

Miten hiljaista hiljaisuus voi olla? Olen monena iltana huokaillut takapihalla ihanaa hiljaisuutta, jonka ehkä lintujen liverrys välillä rikkoo. Muuten asuinalueemme on minusta kovin hiljaista ja rauhallista aluetta. Sitten menimme pitkästä aikaa käymään maalla, kotikonnuilla. Siellä vasta hiljaista olikin! Kaupungin ja teiden tasainen melu ja hälinä on sellaista taustaääntä, jota ei edes erota kuulevansa, ennenkuin menee maalle.

Meidänhän piti tosiaan ottaa parisuhdeaikaa oikein kunnolla ja mennä kaksin metsäretkelle ja laavulle perjantaiyöksi. No, toisin kävi, sillä pikku vierasti mummia niin kovasti, että eihän sitä raasua voinut jättää edes yhdeksi yösyötöksi. Niinpä kävimme vain kävelemässä laavulle katsomaan auringonlaskua, paistamaan vaahtokarkkeja ja kuuntelemaan hiljaisuutta. 

Kolmisen tuntia katselimme maisemia ja tunnelmoimme, nautimme rauhasta ja hiljaisuudesta. Teki todella hyvää, ihan tuollainen pienikin pyrähdys. Pitäisi yrittää ottaa tavaksi käydä aina vähän nauttimassa metsästä, kun kotipaikkakunnalla käymme. Siellä hiljaisuus on (kliseistä kyllä) käsin kosketeltavissa. Tuntuu, että ympäröivä hiljaisuus olisi kuin kupla ympärillä. Peilityyni järvi, joutsenpari iltauinnilla, nuotion hehku ja hiljainen rätinä. Metsässä tuntee itsensä ja omat asiansa (kuten haaveet isommasta kodista) tosi pieneksi, hyvällä tavalla. Metsä on ja elää omaa systeemiään riippumatta meistä, vahvana ja viisaana. Samalla ymmärtää olevansa aivan tajuttoman onnekas ja onnellinen, kaikkein tärkeimmän ihmisen vierellä.