Meneehän ne lomat näinkin..

Mitäs talvilomalaiset? Osa vasta odottaakin lomaa? Meidän lomaan kuuluu sitä perinteistä, eli sairastetaan... Täytyy myöntää että alkaa vähän nyppiä, kun joululomalla sairastin minä, ja nyt mies tuli kipeäksi sunnuntaina lomaviikon alkuun. Meidän oli tarkoitus tehdä pieni reissu Sappeelle tai Himokselle laskettelemaan, mutta ne suunnitelmat tyssäsivät sitten siihen. Tai ylipäätään olisi ollut mukava tehdä edes jotain, käydä uimassa, ulkoilla tai jotain.. Ja nyt kun omat lomapäiväni alkoivat eilen, tulin itsekin kipeäksi.

Onneksi mies alkaa parantua ja lapset ovat toistaiseksi terveitä, jotta arki pyörii jotenkin. Toin kyllä kaupasta pakastepitsaa kaiken varalta. Vielä kun joku laittaisi astioita koneeseen ja keräisi tavaroita olohuoneen lattialta.

Myös kesäloman aloitimme sairastamalla, joten toivon tosiaan etteivät pahat merkit pidä paikkaansa ensi syksynä, kun on varattu matka pitkästä aikaa. Olemme olleet etelän lomalla viimeksi silloin, kun olin juuri alkanut odottaa kuopusta, eli neljä vuotta sitten. Nyt on mukava haaveilla edessä olevasta auringosta, vaikka siihen onkin vielä monta kuukautta. Ja toivottavasti ehditään sairastaa ne mahdolliset taudit tällä kertaa ennen lomaa...

Ihmettelen kyllä, miten olen taas kipeä kun yleensä sairastan korkeintaan kaksi kertaa vuodessa. Toisaalta onhan tässä ollut kaikenlaista säpinää kai... Positiivista stressiä ja asioita menee eteenpäin.

Toivon teille kaikille ihania talvilomapäiviä, ja työmyyrillekin iloa lumisista päivistä! P.s., nämä vanhat kuvat eivät taida liittyä aiheeseen mitenkään, sattuivat löytymään muistikortilta. Toisessa ihastelin kevätauringon hiipimistä sisään ja toisessa salakuuntelin, kun isompi luki satua toiselle... :)

Messuhighlightit sisustajan silmin

Kiersin perjantaina pikimmiten Rakenna & Sisusta -messut ja muistikortilta kuvia selatessani mietin, että haahusinko vain D-hallissa? Kyllähän omissa intresseissä oli ensisijaisesti Åblogitalon näkeminen, koska blogikamut olivat sen parissa uurastaneet. Kaikki olivat kyllä nähneet hirmuisesti vaivaa... Messuhaaste oli isompi kuin viime vuonna, jolloin olimme itsekin mukana Anniinan kanssa ja mukana oli myös isoja yhteistyökumppaneita.

Paikan päällä en oikein osannut sanoa, mikä stailaus oli mielestäni paras, mutta kuvien määrästä päätellen eniten herkullisia juttuja taisin nähdä Villa Puomin Hannan stailaamassa keittiössä... Ruoan ystävänä kiinnitin huomiota myös sisustukseen sopiviin ruokapakkauksiin, jotka kuulin olevan Smallstoren valikoimista. Mielenkiintoinen, paikallinen uuso tuttavuus minulle.

Aivan upean kekseliäitä toteutuksia kaikki! Tiesin jo haastetta lukiessani, että näin isojen stailausten suunnittelu olisi ollut itselleni aivan liikaa.

Kotilaiturin Kati (kylpyhuone) ja Pikkutalon Sanna (olohuone) olivat käyttäneet ihanan vahvoja värejä huoneissaan. Ihastuin erityisesti Katin kylpyhuoneen pöntöntakaiseen laatoitukseen, jonka hienoinen kullankimallus natsasi ihan täydellisesti syvänsiniseen. Sannan huoneessa katseeni vangitsivat upeat kellot ja mahtava idea käyttää useampia taulukollaasimaisena sisustuselementtinä! Oblik:in Jutan eteisessä himoitsin naulakoita ja marmorikuvioista, suurta laattalattiaa, sekä ihastelin kivaa ideaa maalata pieni alue nurkasta tehostevärillä.

Olihan siellä muitakin katseenvangitsijoita, mutta kiersin tosiaan sen verran nopeasti että en edes kuvannut kaikkea mikä olisi katseita kestänyt. IKEAn simppeli, kierrätysmateriaaleista valmistettu mattamusta KUNGSBACKA -keittiö ihastutti messuvieraita, mutta harmillisesti pinta vaikuttaa keräävän aika hyvin sormenjälkiä. Flör'in tummanpuhuvalla alueella riitti myös katseltavaa. Tykkään kovasti uudesta ilmeestä, logosta varsinkin!

Sisustajia ilahdutti varmasti Imageroad-julisteiden piste, jossa oli myynnissä Heidin upeita julisteita. Heidin julisteet ovat meille Anniinan kanssa tuttuja myös LEMPIvisionsin stailaus- ja kuvausyhteistöistä. Uudet listakehykset tuovat vaihtelua taulujen ripustukseen, ja niitä on alkanut valmistaa tuttu suomalainen Eiri-kehykset. Kiva yksityiskohta on messinkinen "ripustuslanka".

Kaikesta näkemästäni silmää hivelevästä vaikuttavin näky oli kuitenkin niinkin yllättävä kuin Tikkurilan piste katosta roikkuvine valtavine värilastuineen! Wau, huokailin, ja ilahduin kun tajusin miten saan tuon näyn ikuistettua kuvaan yhtä kivasti kuin sen näin. Riemastuttavaa väriterapiaa! 

Messut ovat ottaneet taas tänä vuonna mukavan askeleen piensisustamisen suuntaan, ja toivottavasti tämä trendi jatkuu. Jokaiselle jotain, niin rakentajalle, sisustajalle, kuin uudistajallekin, se vaikuttaa ihan hyvältä linjalta! Messut ovat avoinna vielä sunnuntaina klo 10-17.

Ja hei jos sinulla meni ohi niin edellisessä postauksessa mahtava hierontalahjakorttien arvonta sinulle j ystävällesi ystävänpäivän kunniaksi!

Mukavaa sunnuntaita!

Tolkkua ja taukoa arkeen // Hemmottelulahjakorttien arvonta

Yhteistyö ja lahjakorttiarvonta - Lepotila / Anna Strazdina

 

Jossain vaiheessa viime syksynä havahduin siihen, että se puhe oravanpyörästä alkoi kuulostaa minun elämältäni. Ravasin paikasta toiseen, suoritin to do -listoja läpi, enkä aina muistanut kai hengittääkään kun työkaverit vihjailivat, että huokailun määräni taitaa korreloida stressitason kanssa. Valvoin myöhään, minkä vuoksi aamuisin nukuin niin pitkään kuin mahdollista, ja sitten olikin jo kiire kouluun, päiväkotiin ja töihin. Töissä sama tahti jatkui ja läppäri kainalossa parkkipaikalla juokseva Katri olikin tuttu näky. 

 

Töistä lähdin aina inan verran myöhään ja taas oli kiire päiväkotiin ja iltapäiväkerhoon. Autossa kelloa vilkuillessani tajusin, että olen päästä varpaisiin ihan jännittynyt siitä kiireen tunteesta. Kotona en osannut oikein rentoutua, enkä muistanut, milloin olisin maannut sohvalla tekemättä mitään. Lasten mentyä nukkumaan tein lähes joka ilta kuvauksiin tai yritykseen liittyviä hommia, ja niin seuraavakin ilta taas venyi puoleenyöhön.

 

Tajusin, että ei minun tarvitse elää näin. Luon itse itselleni kiireen ja lietson sitä säntäilylläni. Aloin jo loppuvuonna liikkua enemmän ja joogasta tuli minulle tärkeä keino liikkua, ottaa omaa aikaa ja kuunnella itseä. Alkuvuonna olen ottanut itseni oikein syyniin, mutta pelkästään positiivisella tavalla. Vuoden vaihteen postauksia lueskelleet muistavatkin ehkä että tänä vuonna aion antaa enemmän tilaa itselleni, unelmilleni ja tavoitteilleni. 

 

Vuosi on alkanut hyvin, sillä olen käynyt pari kertaa viikossa joogassa, olen pystynyt rauhoittamaan korvien väliä ja muistanut, että koko ajan ei tarvitse tehdä jotain. Kun edellisessä olohuonepostauksessa pohdin, miten viihdynkin olohuoneessa niin hyvin, tajusin sen johtuvan pitkälti siitä, että olen antanut itselleni aikaa relata sohvalla ja hengata vaan.

 

Olen alkanut myös uskoa, että kun kuljen avoinna, näen edessäni mahdollisuuksia ja ylipäätään asioita, jotka ovat kuin minua varten. Tuntuikin hassulta, kun bongasin turkulaisten naisyrittäjien Facebook-ryhmästä Annan yrityksen Lepotilan ja tajusin kyseessä olevan sama Anna, jonka joogassa olen käynyt Pure Movella. Parin päivän päästä törmäsin FB-mainokseen joogahieronnasta, ja huokailin jo silkasta ihastuksesta - se kuulosti superrentouttavalta!

 

 

Mietimme, että myös lukijat ovat varmasti kiinnostuneita hyvinvointiasioista, joten sain ajan yhteistyön merkeissä jo seuraavalle viikolle. Se tulikin tosi tarpeen, sillä olin oikealta puolelta aivan jumissa. Pääni ei kääntynyt kunnolla oikealle, ja sekä solisluun että lapaluun tienoot säteilivät särystä. Teen paljon töitä tietokoneella, ja varmaan sen vuoksi minulla särkee usein hartiat, yläselkä tai kädet, varsinkin oikealta puolelta. Jooga on kyllä tehnyt ihmeitä, mutta olen kaivannut jotain hierontaa tukemaan kehoni vetreytymistä.

 

Ayurvedinen joogahieronta yhdistää nimensä mukaisesti kudoshierontaa ja joogasta tuttuja passiivisia venytyksiä, mutta muuten se ei muistuta joogaa, eli joogasta ei tarvitse olla mitään kokemusta eikä tietoa. Itse ei luonnollisesti tarvitse tehdä mitään, ainoastaan nauttia kehon avautumisesta lempän, mutta sopivan voimakkaan puolitoistatuntisen hieronnan aikana. Anna on joogannut 7 vuotta ja ohjannut eritasoisia joogaryhmiä kolme vuotta, ja hän tuntee ihmiskehon todella hyvin. Olin huomannut sen myös hänen joogaohjauksessaan, mutta hieronnassa se tietotaito vasta ilmenikin.

Hän osasi avata lapaluiden alla olevia pieniä lihaksia, olkapäitä ja rintakehää tavalla, jota en ole kokenut missään muussa hieronnassa. Olen käynyt monilla eri hierojilla, mutta en ole kokenut hoidon jälkeen koskaan oloani niin hyväksi, että olisin varannut toisen ajan, toisin kuin nyt. Kaikkien lihasten lämmittelyn jälkeen iso taaksetaivutus tuntui aivan mahtavalta! Tunsin, miten paljon tilaa lapaluiden välissä oli ja se, miten henki kulki! Kerroinkin Annalle, että minulla on monesti vaikea hengittää, kun olen niin kasassa. Olen aina luullut, että kukaan ei tiedä miltä se tuntuu, mutta se on kuulemma hyvin yleistä. Samoin monilla on kuulemma nimenomaan lapaluut tosi kireällä.

Tässä hieronnassa oli monia tosi mielenkiintoisia tekniikoita ja liikkeitä. Arvaatteko, mikä tuntui ihan mahtavalta? Se, kun jalat hierottiin jaloilla! Anna oli tosi sensitiivinen, kuulosteli asiakasta  ja kysyi mm., sopiiko että jalkojen takaosat hierotaan jaloilla. Ajattelin, että tottakai, kerrankin se tuntuisi kunnolla. Joogahieronnassa tosin ei oikeastaan ole kyse sellaisesta tyypillisestä "runnovasta" voimakkuudesta, vaan kehoa pyritään avaamaan lempeästi, pakottamatta. Varsinkin etureisiä käsiteltäessä tuntui ihan kuin olisin tuntenut kaiken sen kuhmuraisen kuonan, jota kehoon on kertynyt haittaamaan aineenvaihduntaani. Aineenvaihduntaa tehostamaan hieronnassa muuten käytetään seesamiöljyn kanssa calamus-jauhetta, joka on todella detoksoivaa... Olen juonut vettä tuplamääriä ja silti vaan janottaa. Minulla ei toimi mitkään detox-teet sun muut, mutta nyt lähti!

 

Oi elämä, se teki gutaa!! <3 Olin ihan vakuuttunut jo ennen hoitoa, että myös lukijoista varmasti löytyy hieronnan tarpeessa olevia. Ja kun tiistaisen superrentoutuksen jälkeen suunnilleen leijuin kotiin, mietin, ymmärsinkö oikein...: Ystävänpäivän lähestyessä Anna lupasi blogiarvontaan kaksi lahjakorttia hänen joogahierontaansa! Varasin tosiaan itselleni jo seuraavan ajan kuukauden päähän, joten voin todella lämpimästi suositella joogahierontaa. Sitä ei muuten vielä tarjoa Turussa kuin Anna, ja muualla Suomessakin vain kourallinen hoitajia, joten täällä käydään kauempaakin.

Hyvinvointia itselle ja ystävälle -arvonnan säännöt:
- Kommentoi joko blogipostaukseen tai Facebook-julkaisuun ketä ystävää tai läheistäsi haluaisit ilahduttaa 75 €:n lahjakortilla 1,5 tunnin joogahierontaan. (Facebookissa voit tägätä henkilön, pelkkä ajatuskin varmasti ilahduttaa ystävää!)
- Arvonta-aika on ma 13.2. klo 21 asti, jonka jälkeen arvon voittajan Random.orgilla ja ilmoitan voittajalle voitosta. Näin ehdit yllättää toisen lahjakortin saajan ystävänpäivänä! <3
- Palkinnon arvo on 150 € (2*75 € lahjakortit)
- Jos voitto osuu kohdallesi, te molemmat saatte oman lahjakortin, jonka voi käyttää vuoden sisällä. Lahjakortit ovat siis erilliset (vaikka kuvassa on yksi kortti) ja voitte käyttää ne kumpikin milloin tahdotte.

Ja hei, jos haluat käydä tutustumassa, niin Anna tarjoaa vielä kaikille lukijoille -10 % alennuksen joogahieronnasta kun kerrot, että luit Tohkeissaan-blogista! Lepotila löytyy Maariankatu 2 c:stä Turun keskustasta, sekä Facebookista.

Ihana elämys joogahieronnasta saatu blogiyhteistyön vuoksi, sydämelliset kiitokset Anna!





Onnea kaikille arvontaan, ystäviä ilahduttamaan!

Katri

Olohuoneen uusi vanha vieras

Juuri nyt tykkään meidän olohuoneesta kovasti. Olen pistänyt myös merkille, että vaikka olohuoneemme on tosi pieni, niin pakkaudumme sinne nykyään koko perhe harva se ilta. Aiemmin lapset hääräsivät enemmän ympäri alakertaa ja leikkivät ehkä enemmän viereisessä omassa huoneessaan. Eilen illalla leffailtaa viettäessämme konkretisoitui myös hyvin tilan kompaktisuus  –  tytöt istuivat vierekkäin nojatuolissa ja me sullouduimme pienelle sohvalle.

 

Tyttöjen kasvaessa tulee yhä ahtaampaa, katsotaan mitä sitten keksitään. Jossain vaiheessa toinen tytöistä siirtyi nytkin lattialle tyynyn päälle makoilemaan. Kun vajaan 20 neliön huoneessa on kolmella seinällä on oviaukko ja kaksi niistä parioville, niin ei siinä hirveästi ole mahdollisuuksia rymsteerata.

Ennen joulua siirsimme vanhan mammalta saadun senkin ruokailutilasta olohuoneeseen, jotta saatiin kuuselle tilaa. Olohuoneessa oli televisiotasona sellainen valtava kaiutinpenkki (olisikohan se joku suppari??), jonka mies on joskus nikkaroinut. Toistaa kyllä äänet tosi hienosti silloin harvoin kun musiikkia tai elokuvan ääniä voi kovemmalla pitää, mutta ei ole mikään kaunistus mielestäni. Vaikka kyllä siitä yritettiin tehdä sisustukseen sopivaa... Se siirrettiin toiselle seinälle nojatuolin viereen ja testasimme senkkiä tv-tasoksi. Senkki toikin tosi paljon lämpöä ja viihtyisyyttä olohuoneeseen, joka oli pitkään lähinnä vain valkoista ja harmaata.

 

Olohuoneen viihtyisyys näkyy tietty myös seilaavan tavaran määrässä. Erityisesti ne viereisen huoneen leikit, palapelit ja kirjat ovat usein tässä hollilla. Voi sitten helposti taas jatkaa siitä mihin on jäänyt. Valitettavan usein myös puhtaat pyykit ovat seuranamme olohuoneessa ja siinä sitten istumme ja viikkaamme, kunhan ollaan ensin muutama päivä ihmetelty mistä sitä pyykkiä tulee.

 

 

 

Olohuoneen katossa on kuusi lediä, mutta ne ovat sen verran kirkkaat, että usein on mukavampi pitää tuota himmeämpää takan päällä olevaa valoa päällä. Seinän struktuuripintakin erottuu paremmin, kun valo tulee seinän läheltä. Ja tuon senkin väri sopii niin kivasti harmaan ja valkoisen kanssa! Senkki saakin jäädä vierailemaan olohuoneeseen ehkä jopa pidemmäksi aikaa. Nyt pitäisi vaan löytää sohvan viereen jokin pieni sohvapöytä, koska se siirtyi ruokailutilaan nojatuolin viereen.

 

Meillä on vielä kovin talvisen oloista, koska en malta luopua kaikista pienistä valoköynnöksistä. Ehkä kevään tullen voisin katsella kotona jopa jotain pastellisävyjä! Tyynynpäällisetkin ovat olleet samat kaksi vuotta, joten ehkä nyt voisi käydä vähän hipelöimässä sisutustyynyjä.

 

Rentoa sunnuntaita koteihin!

 

Katri