Tolkkua ja taukoa arkeen // Hemmottelulahjakorttien arvonta

Yhteistyö ja lahjakorttiarvonta - Lepotila / Anna Strazdina

 

Jossain vaiheessa viime syksynä havahduin siihen, että se puhe oravanpyörästä alkoi kuulostaa minun elämältäni. Ravasin paikasta toiseen, suoritin to do -listoja läpi, enkä aina muistanut kai hengittääkään kun työkaverit vihjailivat, että huokailun määräni taitaa korreloida stressitason kanssa. Valvoin myöhään, minkä vuoksi aamuisin nukuin niin pitkään kuin mahdollista, ja sitten olikin jo kiire kouluun, päiväkotiin ja töihin. Töissä sama tahti jatkui ja läppäri kainalossa parkkipaikalla juokseva Katri olikin tuttu näky. 

 

Töistä lähdin aina inan verran myöhään ja taas oli kiire päiväkotiin ja iltapäiväkerhoon. Autossa kelloa vilkuillessani tajusin, että olen päästä varpaisiin ihan jännittynyt siitä kiireen tunteesta. Kotona en osannut oikein rentoutua, enkä muistanut, milloin olisin maannut sohvalla tekemättä mitään. Lasten mentyä nukkumaan tein lähes joka ilta kuvauksiin tai yritykseen liittyviä hommia, ja niin seuraavakin ilta taas venyi puoleenyöhön.

 

Tajusin, että ei minun tarvitse elää näin. Luon itse itselleni kiireen ja lietson sitä säntäilylläni. Aloin jo loppuvuonna liikkua enemmän ja joogasta tuli minulle tärkeä keino liikkua, ottaa omaa aikaa ja kuunnella itseä. Alkuvuonna olen ottanut itseni oikein syyniin, mutta pelkästään positiivisella tavalla. Vuoden vaihteen postauksia lueskelleet muistavatkin ehkä että tänä vuonna aion antaa enemmän tilaa itselleni, unelmilleni ja tavoitteilleni. 

 

Vuosi on alkanut hyvin, sillä olen käynyt pari kertaa viikossa joogassa, olen pystynyt rauhoittamaan korvien väliä ja muistanut, että koko ajan ei tarvitse tehdä jotain. Kun edellisessä olohuonepostauksessa pohdin, miten viihdynkin olohuoneessa niin hyvin, tajusin sen johtuvan pitkälti siitä, että olen antanut itselleni aikaa relata sohvalla ja hengata vaan.

 

Olen alkanut myös uskoa, että kun kuljen avoinna, näen edessäni mahdollisuuksia ja ylipäätään asioita, jotka ovat kuin minua varten. Tuntuikin hassulta, kun bongasin turkulaisten naisyrittäjien Facebook-ryhmästä Annan yrityksen Lepotilan ja tajusin kyseessä olevan sama Anna, jonka joogassa olen käynyt Pure Movella. Parin päivän päästä törmäsin FB-mainokseen joogahieronnasta, ja huokailin jo silkasta ihastuksesta - se kuulosti superrentouttavalta!

 

 

Mietimme, että myös lukijat ovat varmasti kiinnostuneita hyvinvointiasioista, joten sain ajan yhteistyön merkeissä jo seuraavalle viikolle. Se tulikin tosi tarpeen, sillä olin oikealta puolelta aivan jumissa. Pääni ei kääntynyt kunnolla oikealle, ja sekä solisluun että lapaluun tienoot säteilivät särystä. Teen paljon töitä tietokoneella, ja varmaan sen vuoksi minulla särkee usein hartiat, yläselkä tai kädet, varsinkin oikealta puolelta. Jooga on kyllä tehnyt ihmeitä, mutta olen kaivannut jotain hierontaa tukemaan kehoni vetreytymistä.

 

Ayurvedinen joogahieronta yhdistää nimensä mukaisesti kudoshierontaa ja joogasta tuttuja passiivisia venytyksiä, mutta muuten se ei muistuta joogaa, eli joogasta ei tarvitse olla mitään kokemusta eikä tietoa. Itse ei luonnollisesti tarvitse tehdä mitään, ainoastaan nauttia kehon avautumisesta lempän, mutta sopivan voimakkaan puolitoistatuntisen hieronnan aikana. Anna on joogannut 7 vuotta ja ohjannut eritasoisia joogaryhmiä kolme vuotta, ja hän tuntee ihmiskehon todella hyvin. Olin huomannut sen myös hänen joogaohjauksessaan, mutta hieronnassa se tietotaito vasta ilmenikin.

Hän osasi avata lapaluiden alla olevia pieniä lihaksia, olkapäitä ja rintakehää tavalla, jota en ole kokenut missään muussa hieronnassa. Olen käynyt monilla eri hierojilla, mutta en ole kokenut hoidon jälkeen koskaan oloani niin hyväksi, että olisin varannut toisen ajan, toisin kuin nyt. Kaikkien lihasten lämmittelyn jälkeen iso taaksetaivutus tuntui aivan mahtavalta! Tunsin, miten paljon tilaa lapaluiden välissä oli ja se, miten henki kulki! Kerroinkin Annalle, että minulla on monesti vaikea hengittää, kun olen niin kasassa. Olen aina luullut, että kukaan ei tiedä miltä se tuntuu, mutta se on kuulemma hyvin yleistä. Samoin monilla on kuulemma nimenomaan lapaluut tosi kireällä.

Tässä hieronnassa oli monia tosi mielenkiintoisia tekniikoita ja liikkeitä. Arvaatteko, mikä tuntui ihan mahtavalta? Se, kun jalat hierottiin jaloilla! Anna oli tosi sensitiivinen, kuulosteli asiakasta  ja kysyi mm., sopiiko että jalkojen takaosat hierotaan jaloilla. Ajattelin, että tottakai, kerrankin se tuntuisi kunnolla. Joogahieronnassa tosin ei oikeastaan ole kyse sellaisesta tyypillisestä "runnovasta" voimakkuudesta, vaan kehoa pyritään avaamaan lempeästi, pakottamatta. Varsinkin etureisiä käsiteltäessä tuntui ihan kuin olisin tuntenut kaiken sen kuhmuraisen kuonan, jota kehoon on kertynyt haittaamaan aineenvaihduntaani. Aineenvaihduntaa tehostamaan hieronnassa muuten käytetään seesamiöljyn kanssa calamus-jauhetta, joka on todella detoksoivaa... Olen juonut vettä tuplamääriä ja silti vaan janottaa. Minulla ei toimi mitkään detox-teet sun muut, mutta nyt lähti!

 

Oi elämä, se teki gutaa!! <3 Olin ihan vakuuttunut jo ennen hoitoa, että myös lukijoista varmasti löytyy hieronnan tarpeessa olevia. Ja kun tiistaisen superrentoutuksen jälkeen suunnilleen leijuin kotiin, mietin, ymmärsinkö oikein...: Ystävänpäivän lähestyessä Anna lupasi blogiarvontaan kaksi lahjakorttia hänen joogahierontaansa! Varasin tosiaan itselleni jo seuraavan ajan kuukauden päähän, joten voin todella lämpimästi suositella joogahierontaa. Sitä ei muuten vielä tarjoa Turussa kuin Anna, ja muualla Suomessakin vain kourallinen hoitajia, joten täällä käydään kauempaakin.

Hyvinvointia itselle ja ystävälle -arvonnan säännöt:
- Kommentoi joko blogipostaukseen tai Facebook-julkaisuun ketä ystävää tai läheistäsi haluaisit ilahduttaa 75 €:n lahjakortilla 1,5 tunnin joogahierontaan. (Facebookissa voit tägätä henkilön, pelkkä ajatuskin varmasti ilahduttaa ystävää!)
- Arvonta-aika on ma 13.2. klo 21 asti, jonka jälkeen arvon voittajan Random.orgilla ja ilmoitan voittajalle voitosta. Näin ehdit yllättää toisen lahjakortin saajan ystävänpäivänä! <3
- Palkinnon arvo on 150 € (2*75 € lahjakortit)
- Jos voitto osuu kohdallesi, te molemmat saatte oman lahjakortin, jonka voi käyttää vuoden sisällä. Lahjakortit ovat siis erilliset (vaikka kuvassa on yksi kortti) ja voitte käyttää ne kumpikin milloin tahdotte.

Ja hei, jos haluat käydä tutustumassa, niin Anna tarjoaa vielä kaikille lukijoille -10 % alennuksen joogahieronnasta kun kerrot, että luit Tohkeissaan-blogista! Lepotila löytyy Maariankatu 2 c:stä Turun keskustasta, sekä Facebookista.

Ihana elämys joogahieronnasta saatu blogiyhteistyön vuoksi, sydämelliset kiitokset Anna!





Onnea kaikille arvontaan, ystäviä ilahduttamaan!

Katri

Tunteita ravistelemassa

Lasten tunteet... Niistähän voisi lukea montakin oppikirjaa, mutta siltikään harva ehkä sanoisi tunnekasvatusta helpoksi lajiksi. Tai edes että pystyisi aina suhtautumaan sen paremmin lapsen, kuin omiinkaan tunteisiinsa järkevästi. Tänään olen ravistellut tunteita pitkästä aikaa perinpohjaisesti, nimittäin Turun Kaupunginteatteri tarjosi bloggaajille mahdollisuuden päästä katsomaan lastenmusikaali Tivolin ennakkonäytöstä Linnateatteriin, ja siitä tulikin mukava, ajatuksia herättävä yhteinen reissu meille esikoisen kanssa.

Ennen esitystä käsikirjoittaja-ohjaaja Kimmo Virtanen kertoi meille tarinasta Tivolin takana. Lapsetkin viihtyivät sen hetken piirrellen ja kakkupalaa mutustaen.

Tivoli-musikaali kertoo suurista tunteista, ja siitä, miten toiset ovat sitä mieltä, että kovassa maailmassa tunteet tulee hillitä, mutta oikeastaan pitäisi ajatella kaikkien tunteiden olevan sallittuja, ja ne täytyy voida elää. Esityksen alkaessa viisivuotiaan valtavalla tunnekuohulla ja siinä oli pieni tilanne päällä äidin kanssa, meinasin huudahtaa IHAN KU MEILLÄ! mutta kuiskasin sitten vaan tytölle, että huomaatko, toisellakin tytöllä on joskus samanlaisia tunnemyrskyjä kuin sulla. Nauliintuneen katseen seasta kuulin pitkän ja syvän joooo'n, ja mietin, että tämä osuu ja uppoaa meille täysin.

"Tunne ol vähä ko ilmapallo, mitä enemmän sen antta paissu, sen holtittomammin se lentele kun siit päästä paine ja jos antta paissu liikka, se saatta niimpal kauhiast räjähtä." -Unikaveri Möttönen (lainaus)

Turun murretta puhuva pehmoleluhirvi Möttönen auttaa Sofiaa oppimaan ymmärtämään ja purkamaan tunteitaan, koska äiti kehottaa Sofiaa vain hillitsemään ne (niin ilon, surun kuin kiukunkin tunteet) ja Möttönen kaikkien unikaverien turkulaisena edustajana on ammentanut aimo viisauden maailman lasten tunteista. Musikaalin käsikirjoittanut ja ohjannut Kimmo Virtanen kertoo, että ajatuksena oli, että lasten olisi helppo samastua Sofian hahmoon, ja uskon tämän kyllä toteutuneen hyvin. Lasten reaktioita seuratessani ja tyttöni kanssa jälkeenpäin esityksestä jutellessani huomasin, että lapset eläytyivät voimakkaasti esitykseen ja erityisesti heidän tunteisiin. Niinhän ne tunteet muutenkin tarttuvat! Huomasin monesti itsekin herkistyväni kun ajattelin omaa lastani noiden samojen tunteiden kourissa, ja toisaalta - tunnustan - ajoittain myös itseäni hänen äitinsä saappaisiin. 

Blogikavereita mukana oli monta, mm. Anniina poikansa kanssa.

Kyllä tunnekasvatus on yksi vaikeimmista vanhemmuuden lajeista mielestäni.. Vaikka olemme pyrkineet ihan näiden samojen oppien mukaan auttamaan lapsia tunnistamaan, hyväksymään ja ilmaisemaan omia tunteitaan, niin silti on vanhempana välillä niin hukassa... Välillä vain silmät pyörivät päässä kun tuntuvat keinot loppuvan.. On kokeiltu puhaltaa kiukku ulos, on kokeiltu tömistää jaloilla lattiaan, on luonnollisesti yritetty sanoittaa kiukkua ja puhua mistä se johtuu, rauhoiteltu että se menee ohi, hengitä vaan ja äiti kestää... Tarkoitan, että mitä tehdä kun se kiukku ei vaan lakkaa? Se on selvä, että ei pidä tunteita sisälleen tukahduttaa, mutta en minä ainakaan ole vielä löytänyt täydellisen toimivaa keinoa kiukun purkamiseenkaan. Ja kyllä, sain itseni kiinni hillitse, hillitse -mantrasta, jota Sofian äiti tarjosi lääkkeeksi tunteiden purkauksiin. Joskus tuntuu, etteivät ne oppikirjaneuvot enää riitä. Sekin on selvä, että ketään ei saa satuttaa tunteen vallassa, mutta satuttamista on jumalaton kiljuminenkin. Millä siinä rauhoittelee? Niin, täytyy vaan kestää. Aina sekään ei onnistu, mutta yhä paremmalla menestyksellä.

Tämä oli todella hyvä teatterikokemus! Aikuisille ajateltavaa, mutta selkeästi myös lapsille iso kokemus. Esitystä suositeltiin 4-vuotiaista ylöspäin, mutta luulen, että esitys saattaa vielä nelivuotiaille (riippuen tietty lapsesta) olla vähän liian jännittävä ja nimenomaan tempaista mukaan niihin näyttelijöiden tunteisiin aika voimakkaasti. Veikkaan, että omakin tyttö olisi reagoinut pari vuotta sitten aika kovin. Nyt hän tykkäsi kyllä tosi paljon, vaikka sanoikin että jotkut kohdat oli vähän jänniä ja välillä eläytyi Sofian tunteisiin kovin. Hän kuitenkin osaa erottaa esitykset ja vaikkapa tv-ohjelmat todellisuudesta ja muistuttaa meitäkin välillä että ne ei ole totta, ei tarvitse pelätä. :)

Katselin Turun Kaupunginteatterin muuta tarjontaa syksylle ja aivan kutkuttavan hyvältä vaikuttaa myös Luolamiehen ruuhkavuodet, josta kerrotaan ohjelmistosivulla seuraavaa: On yksi asia tulla isäksi ensimmäisen kerran. Ja vastaavasti on aivan toinen asia tulla isäksi toisen kerran. Silloin nimittäin lapsiperheen tiukkojen tilanteiden kerroin ei ainoastaann tuplaannu, vaan tuntuu suorastaan räjähtävän käsiin. Aahhaaah, meinasin tikahtua jo kuvauksesta! 

Kuva: Turun Kaupunginteaterin mediapankki, Juha Harju ja Sam Sihvonen

Tivolin ensi-ilta on 31.8. Liput 45 minuutin musikaaliin ovat 10€, mikä on minusta oikein edullinen hinta näin hyvästä ja ajatuksella tehdystä esityksestä.

Saimme liput blogiyhteistyönä, kiitos vielä Turun Kaupunginteatterille lipuista! 

Mutta hei, mitäs tee muut tunteilijat siellä kotona? Onko nämä tunnehommat kaikille muille ihan simppeleitä?

FB | IG

Katri

Meidän kaupunkipuutarha - mindfulnessia ja iloa silmälle

Kaupallinen yhteistyö, IKEA

 

"Kevät toi, kevät toi..." en saa nyt mitään rimmaamaan siihen tuttuun rallatukseen, mutta mielessäni pyöriin vaan miten ihana on taas olla ulkona pitkän talven jälkeen! Kohta voisi laittaa kotiakin vähän kesäkuntoon, mutta ei nyt malta, kun tekee mieli vain haahuilla pihalla..

 

Muistanette, kun kerroin aiemmin kevätkylvöpuuhista ja seurasimme niiden kasvua? Eipä niistä meidän omista taimista tullut kuin honteloita heitukoita, mutta urbaani kotipuutarhurihan ei siitä lannistu.. Taimista ja yrteistä on nyt puutarhoilla valtavat valikoimat (tänään kävin hakemassa kesäkukkia ja yritin visusti pitää näppini erossa yrteistä, vaikka siellä oli tosi mielenkiintoisia erikoisuuksia houkuttelemassa!), joten laitoimme kesäkeittiötä varten yrttejä SALLADSKÅL-kukkajalalle grillin viereen. Saviruukut ovat taas niin kivannäköisiä, etenkin nämä INGEFÄRA-ruukut, joissa on vähän korkeampi tuo aluslautanen. Tekevät kivan kontrastin silmäähivelevän mattamustalle telineelle. Tomaatin laitoin isoon 20 litran sinkkivatiin, jota en nyt harmikseni löydä IKEAn nettisivuilta.

 

 

Meidän tättähäärä on tietysti innoissaan ollut mukana.. Häntä kiinnostaa kaikki missä tulee sotkua ja kun pääsee läträämään veden kanssa. Meillä on pihasaunan nurkalla vesisaavi ja hän on siellä jatkuvasti kurkottamassa kastelukannuunsa vettä. Sitten on tietysti vaatteet märkinä monta kertaa päivässä. Onpa kiva kun tulee kesä ja ne hihat oikeasti kuivuvat hetkessä.. Tuolla vähän järeämmälläkin SALLADSKÅL-kastelukannulla onnistuu kastelu hyvin, kun se kallistuu kätevästi kahdesta kahvasta kiinni pitäen.

 

Meistä tulee heti kevätauringon lämmittäessä sellaisia pihaherhiläisiä, että ei sieltä meinaa sisälle päästä. Mietinkin, että täytyy varmaan tehdä taas jotain ruokia pakkaseen, jotta on sitten hätänälkään jotain niinä päivinä kun ei viitsisi keittiössä notkua. Paljon olisi hommaa, mutta ei sitä lasten kanssa saa niin paljon edes tehtyä kun ajattelisi. Koko ajan pitää vahtia ettei ole matka tielle tai ojille, mutta minulle kelpaa ihan se haahuilukin.

 

 

Tämän pikku kaupunkipuutarhan pointti on meille enemmänkin psykologinen juttu.. Tomaatintaimista toivon satoa oikeasti, mutta yrttien käyttö on aina vähän viitseliäisyydestä kiinni. Tärkeintä on, että on voinut itse laittaa jotain kasvamaan ja ainakin tuo pikkuinen käy napsimassa ruohosipuliakin tosta vaan ruukusta suoraan.. Kasvimaalle on tarkoitus ihan lähiaikoina kylvää samoja kuin viime vuonnakin, eli porkkanaa, palsternakkaa, punajuurta (perunoiden ja sipulien lisäksi), sekä erilaisia salaatteja. Se onkin sitten varsinaista mindfulnessia, kun työpäivän jälkeen kykistää kasvimaalle ja alkaa nyppiä rikkaruohoja!

 

 

Perjantai-illan ruokana oli laiskemman kokin tapaan tortillat, ulkona tietenkin.. Olisitte kuullut miten eskarilainen huusi riemusta kaupassa kun kuuli tortilloista... :) "HÄH!! TÄNÄÄN VAI!! OIKEESTI!!" Siihenhän yhtyi sitten pienempikin ja taas saatiin katseita...

 

IKEAn reissulta tarttui mukaan myös ulkoruokailuja ajatellen edullisia puuvilla-pellavaisia MARKNAD-tabletteja, GODIS-juomalaseja sekä FÄRGRIK-kulhoja ja maistatuksen uhrina DRYCK BUBBEL PÄRON-päärynäjuomaa. Kannatti maistaa - se oli nimittäin tosi hyvää, vaikka lapset eivät kyllä tykkää mistään porejuomista. Se oli vähän kuin limun ja mehun sekoitusta, ihanan raikasta!

 

 

Koska kasvatus on kaikkien asia, niin haluan kutsua sinutkin mukaan kaupunkikasvatukseen ja siihen liittyvään Instagram kisaan. Ota siis kuva lempiyrteistäsi ikkunalaudalla tai vaikka suuremmastakin kaupunkipuutarhasta, ja jaa se Instagramissa käyttäen tunnisteita #IKEAomasato, #IKEAkaupunkipuutarha ja @IKEAsuomi.  Instagram-profiilisi täytyy olla julkinen. Kampanjasivulta näet halutessasi lisätietoa, mutta näilläkin pärjäät.

 

Palkintona arvotaan 5 kpl 100 €:n arvoisia lahjakortteja!

 

Ai niin ja minuthan löydät Instagramista nimellä @katriah ja Facebookista www.facebook.com/tohkeissaan. :)

 

Aurinkoisia päiviä ja multasormia toivotellen,

 

Katri

*osa kuvissa näkyvistä tuotteista on hankittu blogiyhteistyön merkeissä.

Kasvatusiloa lastenkotiin

Näin se vie bloggaaminen vie mukaan ihaniin tempauksiin, oikeasti tärkeiden asioiden äärelle. Teen IKEAn kanssa blogiyhteistyötä urbaaniin kaupunkipuutarhurointiin liittyen (olette nähneet kasvatusvaiheitamme täällä ja täällä) ja sen tiimoilta kuulin IKEA:n yhteistyöstä Pelastakaa Lapset Ry:n kanssa. Sain kutsun tulla mukaan, kun Raision Ikean väki luovutti turkulaiselle lastenkodille tuotepaketit kotikasvatusteemalla, ja pääsin kuulemaan hieman Pelastakaa Lapset ry:n sekä lastenkodin ja perhekuntoutuskeskuksen toiminnasta. Olin todella otettu ja nöyrillä mielin kiitollinen siitä, että pääsin mukaan ja juttelemaan kasvatushommista lasten kanssa... En oikein löydä edes sanoja siihen, miten syvästi hyvä olo minulle tuli kun katselin innokkaita kotipuutarhureita istuttamassa omia ruukkujaan. Olin niin ihmeissänikin, kun tällaista järjestetään, että olin kai oikeastaan aika pöllämystynyt, ja tapani mukaan aina alkuun vähän sivustaseurailija. Sitten kun piti lähteä niin olisin vielä voinut jäädä.

 

 

 

 

Ikean väki kertoi vähän kaupunkipuutarhuroinnista ja yhdessä mietittiin, mitkä mahtavat olla niitä onnistumisen avaimia kotikasvatuksessa. Meidän omat siemenestä kasvatetut taimet eivät kovin hyvin menestyneet, mutta ajattelin käydä nyt itsekin kurkkaamassa IKEAn siemenvalikoiman kun alkaa olla mukavan lämmintä istuttaa vähitellen jo ulos ruukkuihin ja suoraan kasvimaalle.  

Tarvikkeita riitti jokaiselle ja uskonkin, että isot keskeltä kasteltavat saviruukut, samoin kastelukannut, puutarhavälineet ja siemenet tulevat varmaan ahkeraan käyttöön. Osa oli jo aiemmin istuttanut herneenversoja ja keksi laittaa valmiita vihreitä taimia mukaan ruukkuun. Ymmärrän, näyttää heti kauniimmalta ja motivoi seuraamaan uutta kasvua!

 

Lämmin kevätpäivä - aurinkokin tuli kuin tilauksesta ja saimme nauttia lämpimästä iltapäivästä terassilla kädet mullassa! Kivoja hetkiä sain ikuistettua muistikortille ja niitä juuri lähetin muistoksi isoille ja pienille kasvattelijoille... :)

 

Aurinkoista viikonjatkoa ja hyvää mieltä teille kaikille!

 

FB | IG

 

Katri

Sisäkasvien hoitoa ja muuta viherterapiaa

Yhteistyössä IKEA

Kohiseeko teilläkin? Meillä tuntuu kevät päivä päivältä enemmän. Viikko sitten ihmettelin, miten pihapuun oksat puhkesivat maljakossa viherhtämään ihan päivässä, ja kasvimaalle haikailen päivä päivältä enemmän. Eikö se ole ollut tapana vappuna perunoita laittaa? Naapuri meinaa, että rinne on vähän viileä, ja kuulemma kuun kiertoakin kannattaisi seurailla. Noo, me ollaan vähän suurpiirteisempiä, mutta en väitä etteikö noissa olisi perää - sen verran mahtavammin hänen kasvimaansa viime kesänäkin kukoisti!

Ennen pääsiäistä laitoimme lasten kanssa vähän siemeniä purkkeihin, ja hyvinhän niitä taimia alkoi pilkahdella! Yllätyin, kun niitä puski samasta purkista aina vaan, kunnes muistin, että lasten kylvämänä siemeniä saattoi osua vähän turhan monta samaan purkkiin. No, samapa tuo, parhaat niistä kuitenkin valkattiin ja koulittiin omiin purkkeihin. 

Tiedättekö muuten, mitä se kouliminen meinaa? Taimia ikäänkuin koulutetaan eli karaistaan kasvattamaan vahvempia juuria, eli hentoisina pikkuisina sirkkalehtien ilmestymisen jälkeen ne siirretään omaan purkkiinsa. Juuret järkyttyvät (ehkä koko taimikin) tästä siirrosta, mikä saa ne tarrautumaan entistä kovemmin uuteen kasvualustaan ja tämä koettelemus vaatii taimen kasvattamaan kunnon selkärangan tulevaa varten. Tällaisessa symboliikassa on varmasti perää - sinnikkyys palkitaan ja toiset karaistuvat, toiset ei... Viitisentoista vuotta sitten tuli muuten koulittua kyllästymiseen asti.. Sisäoppilaitoksessa, jossa kävin yläasteen, oli tapana kasvattaa kesäkukkia myyntiin, ja niitähän sitten koulittiin - tuhansia.

Vaan eipä tullut tänäkään keväänä taimista mitään muuta kuin pitkiä honteloita hujoppeja. Liian lämmintä ja liian valoisaa - silloin ne kasvavat vain pituutta, mutta eivät tanakkaa vartta eikä vahvoja juuria. Tietää siis reissua taimistolle, mutta sieltähän niitä kesäkurpitsan ja tomaatin taimia saa helposti. Mutta se paras tuli koettua ja ihmeteltyä mullasta ponnistavia taimia.

Vihreän kaipuuseen helpottavat yrtit ja tuoksukin lupaa kevään lähenevän. Näin IKEAssa näppäriä KNAGGLIG puulaatikoita, ja käsittelin sen valkokuultoöljyllä. Laatikko oli ihan kivan vaalea alunperinkin, mutta nyt se ei kellerrä yhtään, ja sopii paremmin valkoöljytylle tasolle.

Mutta ennenkuin päästään ulos kuopimaan ja möyhimään, on aika hoitaa huonekasvit kuntoon. Joka kevät en muista vaihtaa multia (enkä tiedä onko se tarkalleen edes tarpeen), mutta ainankin liian pieneksi käyneet ruukut yritän vaihtaa. Tänä keväänä vaihdettavia multia oli melko paljon, mutta kannatti tehdä! Viirivehkakin ryhdistyi ihan silmissä, kun vaihdoin sen tuohon mustaan veikeän muotoiseen, käsintehdyn näköiseen BIGARRÅ ruukkuun.

Kukkaruukkujen pohjalle kannattaa aina laittaa jotain salaojitukseksi. Silloin juuret pääsevät hengittämään, eivätkä ne lillu liiassa vedessä. Tämän ruukun pohjassa on reikä, mutta usein sisäruukuissa ei ole. Taittelin vielä paperin sanomalehteä ruukun pohjalle, jotta kivet eivät ropise pois. Kantapään kautta viisastuneena kehotan, että keväthommiin kannattaa varata riittävästi puutarhahanskoja. Ja ajoissa. Sitten kun ne ihanat keväiset pihakelit tulevat, niin on harmillista, kun kotoa ei löydy muita kuin miehen ylisuuria työkintaita. Hommia on ilo tehdä, kun ei tarvitse ajatella kynsien alle kasautuvia multakasoja, ja pihahommissa polttelevia nokkosia saati kaikenmaailman lieroja.

Myös kuvissa vilahtavat KRYDDNEJLIKA puutarhakäsineet ja ODLA kasvualusta IKEAsta.

Joko teillä puutarhasormet syyhyävät? :)

*Osa kuvissa näkyvistä tuotteista hankittu blogiyhteistyön merkeissä. 

FB | IG

Katri

Pelkkää ravintoa vai ilo arkinen?

Yhteistyössä IKEA

Viime aikoina on monen kanssa tullut juteltua ruoan merkityksestä itselle. Joku ihmettelee, olenko aina ollut kiinnostunut ruoanlaitosta ja toinen toteaa samaan hengenvetoon, että ei vaan nappaa. Vaikka arjessa ruoka ei aina todellakaan ole mitään makujen sinfoniaa, niin pelkkänä tankkaamisena en osaa ruokaa ajatella. Rakastan makuja, ruoan rakenteita ja sitä, kun eri elementit sekoittuvat ihanasti suussa!

Oma kiinnostus ruoanlaittoon on varmasti tullut kotoa, koska äiti teki aina kaiken alusta asti. Meillä oli aika itsestään selvää, että lapset osallistuvat ruoanlaittoon, pöydän kattamiseen ja siivoamiseen. Sillä meiningillä olemme itsekin ajatelleet lapset kasvattaa - ajattelemme, että jos lapsia ei ota mukaan silloin kun he innoissaan olisivat osallistumassa, niin on varmaan turha odottaa että teini-ikäisellä yhtäkkiä syttyisi omatoimisuuden kirkas lamppu palamaan. 

Näin kevään kynnyksellä IKEA kutsui minut kertomaan ajatuksistani ruokaan ja sen alkuperään liittyen. Minulla on aina ollut jonkin sortin viljelmät, oli koti sitten pieni pimeä vuokrakaksio, jonka kaikki ikkunat olivat pohjoispuolella (se oli vähän turhan haasteellista) tai pieni rivitalon piha. Nyt voimmekin puutarhuroida ihan mielin määrin! Kasvun ihme on jokakeväinen ilo, ja samalla minua on aina kiehtonut se, että voi nähdä konkreettisesti kättensä jäljet kasvimaalla ja myöhemmin lautasella. Kaikenlisäksi se on juuri niin puhdasta kuin itse haluaa, huolehtimalla lannoituksesta ja kasvinsuojelusta.

Lapsethan tykkäävät kaikesta sotkuisesta ja ovat vähintään yhtä innoissaan kasvun ihmeestä kuin tällainen joka asiasta tohkeissaan oleva isompi ihminen... Meillä on tapana laittaa aina edes jotain pientä itse esikasvatukseen, vaikka niistä ei mitään kunnollisia taimia tulisikaan. Mutta näin saamme pienen varaslähdön kasvukauteen, koska kasvimaalle ei voi ihan vielä suorakylvää mitään.

Eskarilainen on jo tottunut kasvattelija - ainakin porkkanoita ja kesäkurpitsaa meillä on ollut pienelläkin kasvimaalla joka vuosi. Ne eivät oikeastaan voi epäonnistua... Kesäkurpitsan siemenet ovat kaikenlisäksi oikein sopivia lasten kylvettäväksi, koska ne ovat niin isoja.. Hieman liikaahaan niitä meni per purkki, mutta kuten sanoin - pääasia ei ole lopputulos vaan se, että saa itse kokeilla. Taimia saa puutarhaliikkeistä parilla eurolla ja valtaosan mekin laitamme suoraan kasvimaalle sitten kun maa on lämmin. Voi sitä riemun määrää, kun voi hakea itse kasvattamiaan porkkanoita kasvimaalta! Tuntuu, että se auttaa nirsoiluunkin jonkin verran.. Näin on helppo myös jutella ruoan alkuperästä lasten kanssa... Kauhukuvani olisi, että lapset kuvittelisivat, että ruoka tehdään tehtaassa. Tai no, kyllähän sitä pitkälti tehtaissa jo tehdään, mutta oma luonto ei oikein anna periksi einesten suhteen...

Muuten, IKEAssa oli vaikka mitä puutarhajuttuja jo! Siemeniäkin on tulossa ihan näinä päivinä, vaikka niitä en vielä ehtinyt saada mukaani. Yhteistyön puitteissa sain hakea vähän puutarha- ja kasvatusinspiraatiota, ja tuo BITTERGURKA amppeli osoittautuikin aika käteväksi ja monitoimiseksi kapistukseksi - kylvöhommat odottelevat siinä lämpimämpiä kelejä ja yrttejä on helppo kastella. Minun oli tarkoitus laittaa se roikkumaan keittiön katosta, mutta unohdin, että meillähän on yläkaapit edessä. Mies visioi heti, että tuohan olisi kiva kesätuliainen myös - tyylikäs amppeli täyteen yrttejä (joko itse kasvatettuina tai kaupan ruukuissa)! Erittäin hyvä ajatus minusta... Myös PROPPMÄTT leikkuulauta ja BLANDA BLANK kulho ovat IKEAsta. 

Puuhakasta sunnuntaita teille - niin tosi viherpeukaloille kuin kevytkasvattelijoillekin! :) (Aina voi edes jotain pientä idättää. Eilen ravintolassa annoksen päällä oli tillin versoja, mielettömän maukkaita! Täytyykin laittaa myös niitä pikkuisen, ihan vaan arkiruoan iloksi nypittäväksi.)

Kasvatetaanko teillä jotain?

* Osa postauksen tuotteista on saatu blogiyhteistyön merkeissä

FB | IG

Katri

Viikonloppuaamun makuuhuoneinspiraatio

Yhteistyössä Vita Copenhagen

Kutsuva messy bedroom.. Pehmoinen makuuhuonefiilis, lauantaiaamu.. Aikaa lekotella ja mietiskellä, nousisiko jo kahvinkeittoon vai painaisiko vielä hetkeksi silmät kiinni. Oletetaan, että lapset nukkuvat vielä, tai vaihtoehtoisesti tulevat kainaloon torkkumaan. Päällä pomppiminen ja kilpaa vääntäminen eivät kuulu tähän skenaarioon rauhallisesta viikonloppuaamusta... Tosin useinhan he kömpivät viereiseen huoneeseensa rakentamaan legoilla ja itse voi vielä hetkeksi torkahtaa...

Joka tapauksessa - rentoa makuuhuonetunnelmaa haimme Anniinan kanssa näihin yhteistyössä Vita Copenhagenin kanssa toteuttamiimme makuuhuonekuvauksiin. Vita:n Eos, so called höyhenvalaisin on mielestäni yksi kauneimmista makuuhuoneen valaisimista... Herkkä, pehmeä, riittävän suuri ja näyttävä olematta kuitenkaan liian hallitseva ja raskas. Anniinan valitsema musta valaisimen johto tuo vielä tosi hyvän kontrastin ja sopii sisustuksen raameihin. Kuvat ovat siis Anniinan kotona otettuja. Oma makuuhuoneemme ei kestä päivänvaloa - odottaa remonttia lähinnä varastohuoneen näköisenä.. 

Meillä on Vitan Carmina lasten alakerran leikkihuoneessa (tässä postauksessa) ja reilu kuukausi sitten kuvasimme Anniinan kotona myös Vitan Clava-valaisimet. Lisää kuvia näistä stailauksista ja kuvauksista löydät mm. LEMPIvisions-sivuiltamme ja ehkä olet huomannutkin projektejamme Instassa ja Facebookissa... ;) Yhdistimme alkuvuodesta vähän voimiamme, ja nyt tuotamme yrityksille kuvia heidän markkinointitarpeisiinsa - tänäpäivänä visuaalisuus on se, mikä myy ja hyvät kuvat ovat olennainen osa mielikuvien synnyssä. Sormet syyhyävät jo seuraaviin kuvauksiin, joista mahdollisesti saatte vihiä jo tänään LEMPIn somessa, joten pysykäähän kuulolla myös siellä. Käymme Anniinan kanssa myös pyörähtämässä kädentaitomessuilla Turun messukeskuksessa... Illalla perheen kanssa kavereiden mökille rauhoittumaan, ei voisi parempaan saumaan tulla.. <3

Mahtava viikonloppu tulossa - naisenergia se on mikä jyllää, siskot!! 

FB | IG

Katri