Heikkoja kohtiani? Voi niitä on vaikka kuinka, mutta yksiä pahimmista ovat ehdottomasti puutarhaliikkeet keväällä... Siellä voisin pyöriä helposti tunnin, mutta kun menee lasten kanssa niin on se hyvä puoli, että ei voi ihan loputtomiin haahuilla. Toisaalta lapsethan viihtyvät siellä hienosti - on paljon ihasteltavaa ja tutkittavaa, ehkä jopa vähän jännittävä ympäristö lapsen silmin.
Olen ihastellut Kukkalan Sannan blogissa jo viime vuonna, että miten hänellä tuntuu olevan niin erilaisia kasveja kuin missään kaupassa. Samoin ruukkuja! Paitsti että nyt bongasin, että Granitissa on aika ihanan näköisiä betoniruukkuja.. Viime kesänä ostin pari sinkkiastiaa Paraisten Gårdloppisrallista (se on joku pihakirppistapahtuma), niissä on sentään jotain särmää! Tuntuu, että niitä iankaikkisen samoja kesäkukkia on joka paikassa, ja sellaisia hillittyn tyylikkäitä ei missään.. Vaikka toisaalta, kukissa jos missä revittelen ja väri-ilottelen.
Sitten hoksasin, että eihän kaikkien tarvitse olla kesäkukkia! Syksylläkin laitoin ruukkuihin korallikeijunkukkaa ja muita nättilehtisiä kasveja, ja myöhään syksyllä istutin ne maahan. Hyvin ovat juurtuneet ja lähteneet nyt jo kasvuun! Siispä ajattelin kokeilla, mitä käy isommalle, hienolehtiselle kuunliljalle ja suippolehtisemmälle tarhapäivänliljalle. Ovat ne ainakin vähän aikaa nättejä, ja sittenpähän ne ovat tehneet tehtävänsä, ilahduttaneet sen oman aikansa. Eikös se ole niitä konmarioppeja myös?
Kesäkukista löysin myös jotain vähän uutta. Valkoinen harsomainen poutapilvi on sulostuttanut keveydellään meillä ennenkin, mutta tuollainen pinkki- ja pienikukkainen erikoinen neilikka oli ihan uusi tuttavuus.. Näyttää jotenkin sipulimaiselta kukinnoltaankin..
Olen ollut tosi saamaton kyllä konittamisen suhteen viime aikoina, liian isoja urakoita edessä... Juuri nyt on mukavampaa ulkoilla. Tänään työpäivän jälkeen ulkoillessamme huomasin, miten paljon on yhtäkkiä pihalla tapahtunut. Ihan viikossa! Oli järkyttävää tajuta, miten paljon asioita menee ohi arjen viipotuksessa. En ollut huomannut, että päärynäpuu kukkii, kirsikkapuuaita on ihan valkoisenaan kukista ja syreenissäkin näkyy jo liiloja nuppuja. Ärhäkkä roskaperenna meinaa nielaista pionipenkin ja vattupuskien juurella puskee sama kahjo, tyrnipuskissa on ihanan hopeanharmaat lehdet ja marjapensaat kukkivat. Ruohosipulikin tekee kukkiaan.
Muistan silloin ensimmäisen lapsen kanssa äitiyslomaillessani ihmetelleeni kevään kasvua. En ollut koskaan ennen seurannut niin tarkasti esimerkiksi vaahterapuiden lehtien puskemista pinkeästä silmusta aivan vaaleanvihreän, kiiltävän lehden kautta sellaiseksi valtavaksi kämmenen kokoiseksi, joksi ne yleensä miellämme. Silloin oli aikaa ihmetellä. Enkä väitä, varmaan olisi vieläkin jos osaisin pysähtyä ja elää siinä kuuluisassa hetkessä paremmin...
Vielä on terassin kesäfiilis vähän hakusessa ja parikin projektia kesken. Riipputuolin kankaan olivat hiiret puputtaneet, mutta Granitista löytyi nyt viikonlopun alesta uusi. Onneksi ehdin varaamaan yhden, ne kun loppuivat totaalisesti viikonloppuna. Mietimme myös, miten terassille saisi hieman aurinkosuojaa. Valkoinen Harmaja -blogissa näkyi viime kesänä valkoiset terassipurjeet, ja mietin, että tuollainen ratkaisuhan meidänkin terassille voisi sopia! Kuvissa on yleensä vain yksi kolmion mallinen terassipurje, niin en ollut hiffannut, että voisihan ne noin vierekkäinkin laittaa ja tolpan päähän, jotta jäävät riittävän korkealle... Hmm, katsotaan, miten tuo alkaa kalustua! Jutta osoitti terassipostauksessaan, että ihanan rento kesätunnelma syntyy jo tosi pienistä jutuista - aivan ihania kuvia!
Juuri nyt parasta pihalla on kuitenkin tramppa, joka kestää hyvin vanhemmatkin! Eihän siinä muuta voi, kun kaksi suurisilmäistä pyytää tulemaan mukaan ja suurinpiirtein kiskovat ylös...
Virtaa teidänkin loppuviikkoon!
Katri
