Blogihiljaisuus rikottu blogimatolla

Hui, kevään tullen viikot alkavat vieriä jotenkin kiihtyvällä tahdilla... Valon lisääntyessä kuvauksetkin lisääntyvät, ja se tarkoittaa tietenkin että iltamyöhän oma aika menee yhä enemmän kuvien parissa. Ei voi kyllä olla kuin tyytyväinen.. Juuri tänään juttelin parin blogikaverin kanssa, että jokaisella on jonkin sortin blogitauko meneillään. Toisella pitkä, toisella vielä pidempi, minulla vielä suhteellisen lyhyt. Totesin ääneen, että mitä pidempi tauko tulee, niin sitä vaikeampi on mitään kirjoittaa.

 

 

En kuitenkaan haluaisi tätä kokonaan heivata, joten päätin kertaheitolla rikkoa muutaman viikon blogihiljaisuuden täysin jonninjoutavalla postauksella. Kuvat ovat olleet koneella useamman viikon, sillä uusi mattokin on jo vaihtanut paikkaa olohuoneeseen. Tämä taitaa olla uusi blogimatto? Hällä väliä, minusta se on kiva.

 

Tyttöjen leikkihuoneeseen vaihtui olohuoneen harmaa matto, ja sinne onkin viritteillä vähän isompaa uutta juttua. Kun vaan saisi aikaiseksi, kun tuntuu näitä projekteja olevan..! Myös yläkerran tyttöjen makuuhuoneessa on tapahtunut - siellä maalattiin seinään jotain kivaa ja Ikean ruskea lipastokin sai uuden kuosin päälleen.

 

 

 

Nyt, kivaa loppuviikkoa ja nauttikaa vapaista, jos sellaisia vietätte! Blogihiljaisuus rikottu, JEI!

Jättieukalyptus ja uudet sivut

No nyt! Löysin ihan mahtavan viherihmeen, eukalyptus-pensaan! Kävin Flörissä etsimässä jotain somistetta esittelypöydälleni tämän päivän juhlatapahtumaan ja mielessä oli ihan vaan jotain pientä leikkovihreää. Jättimäinen eukalyptuspensas nappasi kuitenkin katseeni, ja myyjän kanssa juttelimme miten se pärjäisi huonekasvina. Se pitäisi kuulemma siirtää ulos kesällä, mutta sehän olisi ihan mahtava juttu, ei mikään ongelma. Ajatelkaa, miten hyvältä se näyttää terassilla! Normaalisti ehkä heinät ja hortensiat ovat sellaisia isompia, rehevämpiä vihreitä, mutta kyllä tuosta tulee terassini silmäterä. Siitä voi silloin tällöin napsia oksia maljakkoonkin.

Kääräisin sen mustaan paperikassiin, se olikin hyvä vinkki myyjältä. Näin pystyn helposti kuljettamaan sen juhlatapahtumaan ja sen jälkeen se saakin jatkaa elämäänsä meillä ihan niine hyvineen. Kesäksi istutan sen varmasti isompaan ruukkuun, jotta juuret saavat varmasti riittävästi vettä. Anniina-myyjä kertoi, että kannattaa pitää ulkona mahdollisimman pitkään, ja talvella huolehtia riittävästä kosteutuksesta vaikka sumuttelemalla. Nyt minun täytyy muistaa, etten viskaa sitä menemään, vaikka se vähän pudottaisi lehtiä ja kuivuisi talvella. Kesän tullen on taas uudet mahdollisuudet. Olen vähän siitä huono viherpeukalo, että en kestä rumia ja ränsistyneitä viherkasveja. Haluaisin aina siirtää ne jonnekin pois silmistä, mutta harmi kun siellä ei yleensä ole edes valoa.

Hain myös painosta isoja tulosteita kuvistani, koska tarkoitus on juhlatapahtumassa ripustaa ne raudoitusverkkoon klipsuilla esille. Olen menossa valokuvaushommineni Juhlan Lumoa Luomuspajalla -tapahtumaan, ja sitä varten tuli pieni dead line -paine saada nettisivutkin valmiiksi. Sen vuoksi blogikin on ollut vähän hunningolla... Myös uuden yritykseni Katri Haavisto Photographyn Facebook-sivut ja Instagram-tili ovat auki, ja jatkossa jaan enemmänkin sinne näitä kuvausjuttuja. :)  Kuvassa näkyvät mainokset minulle teki Sarandian Sari, sain niihin juuri oikean eukalyptuksen harmaan sävyn ja kivan ilmeen!
 

Rentouttavaa viikonloppua! Minä ainakin olen levännyt ihan uuteen uskoon, kun sain nettisivut valmiiksi ja lisäksi ihan mahtavia tsemppiviestejä! <3

Kiitos kaikille ihanille!

Katri

Kevätvirettä ja uusia kuvanäkymiä

Viikonloppubloggaaja täällä moi! Viime viikot ovat olleet aikamoista matalalentoa. Sairaslomalla kasautui aika määrä töitä ja valokuvaushommia olen kiitollisena ottanut kaikki mitä on kysytty, vaikka se onkin tarkoittanut aikamoista aikataulutusta ja myöhäisiä iltoja. Mutta ah, viikonlopun tullen teki mieli kuvailla kotonakin.

Tiesin että uusi rakkauteni 85mm f/1.4 (kiitos Petran, ei tarvinnut kauaa miettiä minkä objeltiivin tarvitsen seuraavaksi.. :)) on tosi ahdas sisätiloissa, mutta muuten aivan upea objektiivi potreteille. (Toissaviikonlopun hääkuvista melkein 80 % oli sillä kuvattuja, olen ihan in looove.) Mutta kokeilin silti sisällä, ja tykkään tosi paljon uudenlaisesta polttovälistä!

Päätin myös harjoittaa kuvaussilmää kuvaamalla vähän jotain oudompaa ja yllättävämpää, kuten nuo varret maljakossa. Huomaatko, miten sommittelu vaikuttaa? Jos maljakko olisi keskellä kuvaa tai jos vesiraja kulkisi horisontaalisesti keskellä, olisi kuva aika tylsä. Kolmannesten sääntö on aika kiva silmälle, siitä syntyy hyvä dynamiikka.

Viikonlopuksi on luvattu aivan upeaa kevätkeliä! Jokohan sitä tarkenisi kattaa pihalle, kun naapurit tulevat iltapäiväkahville? Ajatelkaa, miten upeaa jo pelkästään tämä valoisuus! Vielä kuudeltakin on ihan riittävän valoisaa kuvata ja aamulla saa herätä siihen kun aamuaurinko puskee makuuhuoneeseen...

Hei, raukeaa viikonloppua ihan jokaiselle! <3

Katri

Viherkylpy

Kevätauringon helliessä tulee ihan vimmattu tarve saada jotain vihreää jo. Olen hypistellyt helmililjoja ja suunnitellut (lue - lykännyt) multienvaihtoa pari viikkoa. Lainasin myös kirjastosta yllättävän inspiroivan Green Home bookin, josta olin saanut vihiä blogeista jo pitkään. Selailin kirjan ensin läpi vain kuvia huokaillen ja vasta toisella kierroksella aloin lueskella kasveista ajatuksella. Kirja tarjoaa siis silmänruoan ja vihersisustusideoiden lisäksi myös oikein hoito-ohjeita ja tuntuu olevan suosittu niin kirjakaupoissa kuin kirjastossakin, sillä jonotin opusta pari kuukautta.

Ja kuinka sattuikin, että samalla viikolla olin viettämässä naistenpäivän iltaa Flörissä. En voinut vastustaa paria pientä viherkasviostosta raikastamaan kotia ja tuomaan sitä keväistä tuulahdusta. Tosin ensin pitäisi ehkä vähän siivota talven pölyjä ja raivata tilaa keväälle... Eivät ne viherkasvitkaan ihmeitä tee jos eivät saa tarvitsemaansa tilaa ympärille.

Totesin myymäläpäällikölle, että ihan kivasti tuntuu löytyvän Flöristä tuon kirjan trendikasvejakin. En ole aiemmin juurikaan välittänyt kaktuksista, mutta nyt löysin aika hauskan tanakan, harmaan vihreän. Kissa ei ole vielä käynyt kääpimässä tätä talouden ensimmäistä kaktusta...

Kiertelin viherkasviosastolla pitkän tovin ja suunnittelin sijoitteluja, mutta illan kohokohta oli varmasti sitoa kimppu itse runsaista tarveaineista. Oli anemoneja, kärhöjä, tulppaaneja, jotain ohdakkeen näköistä, sekä eukalyptusta, pistaasia ja hauskana lisänä rosmariinin oksia. Olen aiemminkin ollut kukkasidontakurssilla, mutta en vaan tajua sitä spiraaliin sitomista. Anniina-floristi selitti ja näytti sitä minulle moneen kertaan, mutta en vaan osannut nähdä, missä on se kuuluisa kolo, johon seuraavan oksan pitäisi asettua. Näytti kovin helpolta toisen käsissä, mutta omat kädet olivat ihan hellinä vartin tumpuloinnista.

 

Kotiin lähti kaktuksen lisäksi aloe ja tuo toinen hauskan näköinen. Kaikki löysivät paikkansa heti ja viikonloppuna pitäisi varmaan oikeasti vaihdella multia. Taisin laistaa siitä hommasta viime vuonnakin.

Kohta kolkuttelee jo pääsiäinenkin ovella! Krookukset ja helmililjat ovat omia suosikkejani, ja vähän olen lämminnyt perunanarsissillekin. On se kyllä kiva, että on edes jotain vihreää saatavilla tähän aikaan keväästä! Vai uskaltaako vielä puhua keväästä?! Näin etelässä ei ole enää tietoakaan lumesta, ja on kai aika epätodennäköistä, että vielä sataisi. Kerran ehdittiin hiihtämään! Hahhhaaa, ei varmaan kannata hankkia lapsille suksia joka vuosi. Keväästä puheenollen, olisikohan jo aika riisua jouluvalot  kausivalot? :)

Minä lähden astelemaan kevättä kohti entistä kevyemmissä merkeissä, jätin nimittäin kampaamon lattialle tukkaa aika määrän ja vaihdoin polkkaan!

Mukavaa loppuviikkoa ja kevättä rintaan! P.s. Aloitimme sisustusbloggaajaporukalla pienen kampanjan, jonka tarkoitus on kiittää blogien lukijoita vuorovaikutuksesta. Vaikka nykyään on helppo tykätä somessa, niin pienikin kommentti kertoo, että teksti on herättänyt jotain ajatuksia. Selailen itse blogeja paljon puhelimella, eikä silloin tule helposti jätettyä kommenttia, mutta kun tiedän, miten paljon kommentit innostavat kirjoittelemaan, yritän itsekin aktivoitua asiassa. Kommenteista tai somereaktioista muuten aina hetkellisesti havahdun myös siihen, että tätä taitavat lukea muutkin kuin äiti ja naapurit... :D Jos haluat bloggaajana itse osallistua kampanjaan, voit napata tästä Pilkkeitä -blogin Piian luoman kuvan ja lisätä sen blogiisi.

Katri

Kimppu saatu mukaanviemisiksi Flörin visiitiltä.

Olohuoneen uusi vanha vieras

Juuri nyt tykkään meidän olohuoneesta kovasti. Olen pistänyt myös merkille, että vaikka olohuoneemme on tosi pieni, niin pakkaudumme sinne nykyään koko perhe harva se ilta. Aiemmin lapset hääräsivät enemmän ympäri alakertaa ja leikkivät ehkä enemmän viereisessä omassa huoneessaan. Eilen illalla leffailtaa viettäessämme konkretisoitui myös hyvin tilan kompaktisuus  –  tytöt istuivat vierekkäin nojatuolissa ja me sullouduimme pienelle sohvalle.

 

Tyttöjen kasvaessa tulee yhä ahtaampaa, katsotaan mitä sitten keksitään. Jossain vaiheessa toinen tytöistä siirtyi nytkin lattialle tyynyn päälle makoilemaan. Kun vajaan 20 neliön huoneessa on kolmella seinällä on oviaukko ja kaksi niistä parioville, niin ei siinä hirveästi ole mahdollisuuksia rymsteerata.

Ennen joulua siirsimme vanhan mammalta saadun senkin ruokailutilasta olohuoneeseen, jotta saatiin kuuselle tilaa. Olohuoneessa oli televisiotasona sellainen valtava kaiutinpenkki (olisikohan se joku suppari??), jonka mies on joskus nikkaroinut. Toistaa kyllä äänet tosi hienosti silloin harvoin kun musiikkia tai elokuvan ääniä voi kovemmalla pitää, mutta ei ole mikään kaunistus mielestäni. Vaikka kyllä siitä yritettiin tehdä sisustukseen sopivaa... Se siirrettiin toiselle seinälle nojatuolin viereen ja testasimme senkkiä tv-tasoksi. Senkki toikin tosi paljon lämpöä ja viihtyisyyttä olohuoneeseen, joka oli pitkään lähinnä vain valkoista ja harmaata.

 

Olohuoneen viihtyisyys näkyy tietty myös seilaavan tavaran määrässä. Erityisesti ne viereisen huoneen leikit, palapelit ja kirjat ovat usein tässä hollilla. Voi sitten helposti taas jatkaa siitä mihin on jäänyt. Valitettavan usein myös puhtaat pyykit ovat seuranamme olohuoneessa ja siinä sitten istumme ja viikkaamme, kunhan ollaan ensin muutama päivä ihmetelty mistä sitä pyykkiä tulee.

 

 

 

Olohuoneen katossa on kuusi lediä, mutta ne ovat sen verran kirkkaat, että usein on mukavampi pitää tuota himmeämpää takan päällä olevaa valoa päällä. Seinän struktuuripintakin erottuu paremmin, kun valo tulee seinän läheltä. Ja tuon senkin väri sopii niin kivasti harmaan ja valkoisen kanssa! Senkki saakin jäädä vierailemaan olohuoneeseen ehkä jopa pidemmäksi aikaa. Nyt pitäisi vaan löytää sohvan viereen jokin pieni sohvapöytä, koska se siirtyi ruokailutilaan nojatuolin viereen.

 

Meillä on vielä kovin talvisen oloista, koska en malta luopua kaikista pienistä valoköynnöksistä. Ehkä kevään tullen voisin katsella kotona jopa jotain pastellisävyjä! Tyynynpäällisetkin ovat olleet samat kaksi vuotta, joten ehkä nyt voisi käydä vähän hipelöimässä sisutustyynyjä.

 

Rentoa sunnuntaita koteihin!

 

Katri

Iso ilo pienestä perjantaikimpusta

Kukkia siellä ja kukkia täällä, meinasi tulla jo runsauden pula niiden kanssa. Perjantaikukista riittikin moneen vaasiin ja pikkumaljakkoon. Ensin mietin, saanko pitkät ginstit ja vihreät asettumaan mihinkään maljakkoon, mutta löysin kuin löysinkin kaikille paikan. 

 

Lähdin perjantaina töistä taas inan verran myöhään, jotta tuli kunnon kiire päiväkodille. Tai oikeastaan ensin iltapäiväkerholle puoli viideksi, onneksi ne ovat ihan vierekkäin. Vilkuilin auton kelloa ja mietin, ehtisinkö hakea perjantaikukkia. Ehkä ehdin poiketa pikaisesti matkan varrelle Flöriin? Ajattelin, että toivottavasti en törmää kehenkään tuttuun, jotta en jää suustani kiinni, aikaa on viiden minuutin varikkopysähdykseen. 

Siellä oli selkeästi ajateltu kiireisiä viikonloppukukkien hakijoita, sillä perjantaikimput olivat sopivasti framilla. Floristi tiesi kertoa, että huumaava tuoksu tulee lilasta ginstistä. Helppoudesta herpaantuneena otin myös kimpun tulppaaneita ja pari oksaa eukalyptusta. Ajattelin, että saan pariin pikkumaljakkoonkin jotain viikonlopun juhliin. No niistä sitten riittikin! Perjantaikimpussa oli muutama ginstinoksa, isolehtistä eukalyptusta ja tuota pitkää vihreää. Kissa kävi heti sen kimppuun, mutta ihmettelen kun jätti kaikki rauhaan heti kun laitoin maljakkoon. Olin ihan varma, että kohta on maljakot nurin. Moni on ihmetellyt, kun meillä on aina kynttilöitä ja maljakoita matalalla, mutta ei niistä ole kyllä koskaan mitään tilanteita tullut. Ehkä lapset ovat tottuneet eivätkä jaksa niistä kiinnostua?

Mitäs olette mieltä perjantaikukista? Olin aika tyytyväinen, kun sain vähällä paljon ilmettä, ja usein nuo leikko-oksat kestävätkin ihmeen kauan. Eikö vaan, että kukkakaupoissa saisi enemmän olla tällaista helppoa ostettavaa? Valmiiksi mietityt, sopivat kukat helppoihin ja huolettomiin maljakkoasetteluihin. Monesti silmät vaan pyörivät leikkokaapilla, eikä osaa edes kuvailla, mitä olisi mielessä.

Eilen sain kuvata erään tylleröisen kastejuhlan, ja tänään juhlimme oman kuopuksen 3-vuotis syntymäpäivää. Nähdessäni kastesankarin ja hänen pyöreät poskensa tuli itsellekin tippa linssiin... Sain häivähdyksen kiinni siitä ajasta, kun kuppus oli noin pieni. Nyt jo kolmevuotias, iloa ja touhua täynnä! Tässäkin hääräämässä taatelit kourassaan, tuli nuuhkimaan ginstin tuoksua. Se tuoksui aika voimakkaalta kaupassa, mutta en enää huomaa sitä kotona kuin lähellä.

Rentoa sunnuntaita kaikille! Me rupeamme kuorruttamaan muffinsseja ja koristelemaan jäätelökakkua. ;)

Lasten nukkumishuone ennen ja jälkeen

Onkohan tämä peräti ensiesittely? Kovin montaa kertaa tyttöjen nukkumishuone ei ole blogissa esiintynyt. Olemme asuneet täällä nyt yli kaksi vuotta, ja täällä olen kuvannut pari-kolme kertaa. Hmm, miksiköhän? No ensinnäkin, täällä on melkein aina legomeri vastassa ja pahimmillaan pari polkua sängyille. Toiseksi, tämä huone on hakenut muotoaan pitkään ja muutoksia on tehty vähitellen.

 

Pinnasänky on vaihtunut isojen tyttöjen sänkyyn ja esikoisellekin hankittiin isompi peti. Koulun alkaessa laitoimme vähän tarvikesäilytystä kuntoon ja asensimme tuttuun Ikean Expedit hyllyyn vetolaatikot. Kirjat laitettiin säilytykseen koreihin selkäpuoli ylöspäin, jotta niistä on helppo selata kirjoja. Jollyroomista hankittu naulakko helpottaa puolipitoisten vaatteiden säilytystä ja sieltä taitaa muistaakseni olla myös tuo ylimpien kuvien vaaleanpunainen maailmankarttajuliste. Kummitätini virkkasi pyöreän maton meille toissajouluksi, ja se on juuri sopivan kokoinen tänne.

 

Ai niin, se ennen-kuva, tässä tulee:

 

Myynti-ilmoituksen kuva, Studio Fotokatti

Myynti-ilmoituksen kuva, Studio Fotokatti

Edellisillä omistajilla yläkerta ei juuri ollut käytössä, joten tilaa ei oikeastaan oltu edes kalustettu. Laminaatin alta paljastui vain raakalauta, joten teimme tilalle uuden lautalattian. Yläkertahan oli ollut 2000-luvulle asti vain matala vintti, ja edelliset omistajat laajentaessaan taloa vähän joka suuntaan myös korottivat sitä. Aulan muurin porrastus on jätetty merkiksi vanhan vintin korkeudesta. Enoni tuli meille onneksi remontin loppusuoralla apuun ja ammattimiehenä maalasi seinät viimeisen päälle. Seinien ja katon välissä oli isoja rakoja, jotka oli tietysti kattolistalla helppo peittää, mutta maalauksessa olikin vähän enemmän haastetta. Emme ikinä itse olisi saaneet niin siistiä jälkeä.

 

Tämä tyttöjen yläkerran huone on nukkumishuone, joten leikit painottuvat alakertaan. Tässä huoneessa on aina ollut pikkulegot ja korkeampi työpöytä lähinnä sitä varten, että täällä isompi tytöistä voi puuhata vähän omia juttujaankin. Tosin, kaksi vuotta on vierähtänyt, ja niin ne legot kuin isosiskon askartelujutut kiinnostavat luonnollisesti kolmevuotiastakin eikä yläkerran huone ole mikään este. Koululainen onkin alkanut puhua, että haluaisi ehkä jo kokonaan oman huoneen. Se tarkoittaisi kuitenkin sitä, että hänen pitäisi nukkua alakerrassa, eikä taida ihan vielä olla siihen valmis.

 

Leikkihuone-nukkumishuonemalli on ollut paras ratkaisu meille ainakin tähän asti. Leikkihuoneeseen näkyy valkoisen lipaston yllä olevasta ikkunasta. Tuo lipasto on muuten ollut tässä talossa 50-luvulta asti! Maalasin sen valkoiseksi ja sopivat vetimet löysin Loviisan aitasta. Jotkut kahvat pitäisi vielä keksiä noihin avaimenreikiin, mutta kun niissä on lukkopesät niin ei se olekaan ihan helppoa.

 

 

 

Oi en kestä noita Henna Adelin eläinprinttejä! Ihan vietävän suloisia! Löysin ensimmäiset kortit Akateemisesta kirjakaupasta, ja laitoin ne tyttöjen sänkyjen yläpuolelle. Toiselle bambi ja toiselle pyöreäposkinen orava, sopii kuin nakutettu. <3 Pääsin myös irti "vastamaalattujen" seinien rei'ityskammostani, kun muistin kätevän Command taulutarrateipin (jos et tiedä, mistä on kyse, niin kurkkaa aiempi postaus tästä).

 

Ennen joulua Kotilaiturilla poiketessani bongasin sieltä noita julisteita isompina, ja onnistuin saamaan viimeisen bambin tytöille joululahjaksi. Se ja kettukortti odottavat vielä pääsyä seinälle, ehkä jopa alakertaan, kun täällä yläkerran huoneessa eläimiä jo vilisee.

 

 

Jotain mystistä taisi olla lasten aamupalassa kun molemmat innostuivat niin siivoilemaan ennen ulos lähtöä. Pölyjen pyyhkiminen tuntuu olevan molempien lempihommaa mutta harmi vaan, kun on sitä tylsää järjestelemistä ensin niin paljon.

 

Tammikuu näytti eilen aivan parastaan.. Kävimme kokeilemassa laskettelua Turun Hirvensalon pienessä hiihtokeskuksessa, ja olin ihan tohkeissani kun löydettiin uusi ihana talviaktiviteetti! Esikoinen ylitti itsensä ja sai kunnon rohkaisubuustin opittuaan laskemaan isojakin mäkiä parissa tunnissa, ja pikkuneitikin sai vähän tuntumaa auraukseen harjoittelumäessä. Toivottavasti tulee hyviä laskukelejä vielä täällä Etelä-Suomessakin! Suosittelen kaikille täkäläisille, kaakaota hörppiessä sitä saattoi ihan kuvitella olevansa Levillä! :D