Jättieukalyptus ja uudet sivut

No nyt! Löysin ihan mahtavan viherihmeen, eukalyptus-pensaan! Kävin Flörissä etsimässä jotain somistetta esittelypöydälleni tämän päivän juhlatapahtumaan ja mielessä oli ihan vaan jotain pientä leikkovihreää. Jättimäinen eukalyptuspensas nappasi kuitenkin katseeni, ja myyjän kanssa juttelimme miten se pärjäisi huonekasvina. Se pitäisi kuulemma siirtää ulos kesällä, mutta sehän olisi ihan mahtava juttu, ei mikään ongelma. Ajatelkaa, miten hyvältä se näyttää terassilla! Normaalisti ehkä heinät ja hortensiat ovat sellaisia isompia, rehevämpiä vihreitä, mutta kyllä tuosta tulee terassini silmäterä. Siitä voi silloin tällöin napsia oksia maljakkoonkin.

Kääräisin sen mustaan paperikassiin, se olikin hyvä vinkki myyjältä. Näin pystyn helposti kuljettamaan sen juhlatapahtumaan ja sen jälkeen se saakin jatkaa elämäänsä meillä ihan niine hyvineen. Kesäksi istutan sen varmasti isompaan ruukkuun, jotta juuret saavat varmasti riittävästi vettä. Anniina-myyjä kertoi, että kannattaa pitää ulkona mahdollisimman pitkään, ja talvella huolehtia riittävästä kosteutuksesta vaikka sumuttelemalla. Nyt minun täytyy muistaa, etten viskaa sitä menemään, vaikka se vähän pudottaisi lehtiä ja kuivuisi talvella. Kesän tullen on taas uudet mahdollisuudet. Olen vähän siitä huono viherpeukalo, että en kestä rumia ja ränsistyneitä viherkasveja. Haluaisin aina siirtää ne jonnekin pois silmistä, mutta harmi kun siellä ei yleensä ole edes valoa.

Hain myös painosta isoja tulosteita kuvistani, koska tarkoitus on juhlatapahtumassa ripustaa ne raudoitusverkkoon klipsuilla esille. Olen menossa valokuvaushommineni Juhlan Lumoa Luomuspajalla -tapahtumaan, ja sitä varten tuli pieni dead line -paine saada nettisivutkin valmiiksi. Sen vuoksi blogikin on ollut vähän hunningolla... Myös uuden yritykseni Katri Haavisto Photographyn Facebook-sivut ja Instagram-tili ovat auki, ja jatkossa jaan enemmänkin sinne näitä kuvausjuttuja. :)  Kuvassa näkyvät mainokset minulle teki Sarandian Sari, sain niihin juuri oikean eukalyptuksen harmaan sävyn ja kivan ilmeen!
 

Rentouttavaa viikonloppua! Minä ainakin olen levännyt ihan uuteen uskoon, kun sain nettisivut valmiiksi ja lisäksi ihan mahtavia tsemppiviestejä! <3

Kiitos kaikille ihanille!

Katri

Kevätvirettä ja uusia kuvanäkymiä

Viikonloppubloggaaja täällä moi! Viime viikot ovat olleet aikamoista matalalentoa. Sairaslomalla kasautui aika määrä töitä ja valokuvaushommia olen kiitollisena ottanut kaikki mitä on kysytty, vaikka se onkin tarkoittanut aikamoista aikataulutusta ja myöhäisiä iltoja. Mutta ah, viikonlopun tullen teki mieli kuvailla kotonakin.

Tiesin että uusi rakkauteni 85mm f/1.4 (kiitos Petran, ei tarvinnut kauaa miettiä minkä objeltiivin tarvitsen seuraavaksi.. :)) on tosi ahdas sisätiloissa, mutta muuten aivan upea objektiivi potreteille. (Toissaviikonlopun hääkuvista melkein 80 % oli sillä kuvattuja, olen ihan in looove.) Mutta kokeilin silti sisällä, ja tykkään tosi paljon uudenlaisesta polttovälistä!

Päätin myös harjoittaa kuvaussilmää kuvaamalla vähän jotain oudompaa ja yllättävämpää, kuten nuo varret maljakossa. Huomaatko, miten sommittelu vaikuttaa? Jos maljakko olisi keskellä kuvaa tai jos vesiraja kulkisi horisontaalisesti keskellä, olisi kuva aika tylsä. Kolmannesten sääntö on aika kiva silmälle, siitä syntyy hyvä dynamiikka.

Viikonlopuksi on luvattu aivan upeaa kevätkeliä! Jokohan sitä tarkenisi kattaa pihalle, kun naapurit tulevat iltapäiväkahville? Ajatelkaa, miten upeaa jo pelkästään tämä valoisuus! Vielä kuudeltakin on ihan riittävän valoisaa kuvata ja aamulla saa herätä siihen kun aamuaurinko puskee makuuhuoneeseen...

Hei, raukeaa viikonloppua ihan jokaiselle! <3

Katri

Mustavalkoisen voima

Sain juuri valmiiksi viime viikonlopun ristiäiskuvat, ja sain itseni kiinni hiomassa mustavalkokuvia. Aloin oikein ihmetellä, tuliko mustavalkoisista kuvista todella suosikkejani? Olen aina pitänyt kovasti värikuvista, mutta nyt huomasin tykkäävänikin tosi paljon siitä, miten mahtavan erilaisia tunnelmia mustavalkokuviin voi saada.

Mietin myös, että ehkä kiintymykseni näihin kuviin johtuu myös siitä, että näissä on voimakas hetki. Neljän sukupolven kohtaaminen, musiikin tapailua ennen seremonian alkua, suukko ihanalle serkkuvauvalle, äidin mittaamaton onni pienestään...

Tästä saa nyt aika mustanpuhuvan kuvan kastetilaisuudesta, mutta 106:sta toimittamastani kuvasta nämä 8 oli mustavalkoisia, joten huomattavan värivoittoisesti mentiin kuitenkin. Tästä alkaa kyllä perehtyminen mustavalkomaailmaan... Täytyy opetella tulkitsemaan kuvia paremmin ja kehittää sitä taiteellista silmää. Seuraava ristiäiskuvaus onkin jo reilun kuukauden päästä, iiihanaa! Nuo vauvat ja se ihmisten ilo.. <3

Sytyttekö te mustavalkokuville? Meistä ainakin tuli juuri parempia kavereita!

Aikainen lintu...

Aamuvarhainen, lapset vierekkäin nojatuolissa viltin alla, virittelevät ohjelmavalikoimaa ja kyselevät namipussin perään. Se kyllä unohtui tällä kertaa. Joskus he onnistuvat hipsimään alakertaan ilman että kumpikaan herää, ja siellä he aina nököttävät nojatuolissa vierekkäin milloin mitäkin herkkukaapista löytäneenä... Milloin on rusinat liiskaantuneena nojatuoliin ja milloin karkkipapereita siellä täällä. Tyytyväiset ilmeet kyllä saan aina!

Viikonloppuaamujen tähtihetki itselleni puolestaan on tuikata pesät tulille ja istua puulieden viereen aamuteelle. Kuunnella sitä pientä huminaa (ja seinän toiselta puolelta lastenohjelmien kakofoniaa). #reality

Viikko meni niin että en edes kameraan tarttunut, saati blogeihin kurkannut. Nyt ihan mietin, mitä oikein tein myöhäisillat? Ai niin, selvittelin sen Postin kadottaman joulupaketin kohtaloa. Tai oikeastaan sitä, miten saataisiin uusi lähetys hoidettua perille. Asian noustua otsikoihin tuntemattomatkin ihmiset ovat tarjonneet apuaan ja lupasin kerätä lähettää uuden paketin meidän kautta, jotta perheen yksityisyys säilyisi. Toivottavasti kaikki lahjoitukset löytävät ensin meille ja lopulta Matkahuollon kautta perille.

 

Sitten olen tutkinut erilaisia nettisivupohjia Wordpressiin, jos saisin tehtyä omat sivut valokuvaushommille. Rohkaistuin ja otin yhteyttäkin pariin valokuvaajaan! On ihanaa jutella samoista intohimoista.. Ensi viikolla tapaan hääparin, jonka häät saan kuvata puolentoista kuukauden päästä.. En kestä, aivan mahtavaa!!

Yllättäen olen alkanut saada erinäisiä kuvauskyselyjä häihin, ristiäisiin, valmistujaisiin ja muihin karkeloihin (ja olen tietysti koko asiasta häkeltyneen onnellinen), joten tein valokuvauskyselyjä varten ihan oman välilehden. Sain kuin sainkin tehtyä bloggerin pohjaan liukugallerian, käy kurkkaamassa! Sieltä löytyy myös ne toissaviikonlopun rippikuvat, ja ensi viikonlopun ristiäisistä laitan varmaan myös sinne makupalat. Ehkä en enää täällä julkaise kaikkia kuvausjuttuja, vaan yritän tehdä niille oman foorumin? 

Jos siis ajattelet, että voisit haluta minut ikuistamaan jotain mukavia hetkiäsi tai vaikka perhekuvat, niin olen siitä tosi otettu ja iloinen... Kävi hirveän harmillisesti, kun kaksi morsianta otti yhteyttä parin päivän sisällä, ja molemmilla oli sama elokuinen päivä varattu hääpäiväksi! Uskotte varmaan, että harmitti... :(

En nyt oikein edes löydä tähän sanoja, kun tuntuu niin uskomattomalta, että ihmiset luottavat minuun ja kuvaussilmääni.. Mutta jos sinulla on tarve kuvamuistoille niin sieltä löytyy yhteystiedot!

Ihanaa viikonloppua teille siis! Jos voin jotain tälle viikonlopulle toivoa, niin sellaista sopivaa talvista ulkoilusäätä, kun on tarkoitus viedä pienet kokeilemaan laskettelua. Itsekin tekisi mieli hypätä suksille, kun edelliskerrasta onkin kulunut varmaan yli kymmenen vuotta.

Ja muuten, ehkä tässä blogissakin tullaan taas pian näkemään muitakin kuin puuliesikuvia.. Jotenkin se on näinä hektisinä viikkoina vetänyt aika paljon puoleensa. :)

Katri

Tunnelmalliset talvihäät ja uuden vuoden tavoitteita

Nyt minulla on paha kuume.. Nimittäin hääkuume. Asiat ovat sikäli hyvin, että itselläni ei ole mitään hinkua uusimaan seremonioita. Sen sijaan tunnistan kaipaavani häätunnelmaa - pientä aistittavaa jännitystä, ja käsin kosketeltavaa rakkautta. Ja sitä, miten toiset ihmiset ovat onnellisia läheistensä puolesta. Se liikuttaa tällaista herkkistä.

Haluankin kertoa teille tarinan Maijan ja O-P:n häistä, kuvien kautta. Häät järjestettiin tunnelmallisessa Villa Promenadessa Ruissalossa, ja vihkiminen tapahtui Pyhän Henrikin taidekappelissa Hirvensalossa. Kertakaikkisen upeat puitteet ensimmäisiin oikeisiin häihini.

 

 

Ai niin kerroinko, miten päädyin kuvaamaan heidän häät? Maija  otti minuun yhteyttä blogini sähköpostiin, kun he olivat tiedustelleet vierailtaan paikallista, joka voisi tulla kuvaamaan häät. Koska he eivät etsineet ammattilaiskuvaajaa, oli miehen serkku kysellyt täkäläisiltä kavereiltaan, ja eräs vanha ystävä oli minusta vinkannut.

 

Voitte ehkä uskoa miten tohkeissani olin! Ja sen jälkeen tietty lievästi paniikissa. Mitä olin mennyt lupaamaan? Heidän tärkeä päivänsä, jota ei voi sössiä, vaikka ei olisikaan ammattilainen. Hommasin lainaan vararungon, hankin lisää muistikortteja, jotta voin laukoa kahdelle muistikortille yhtä aikaa, ja kehittelin ideoita potretteihin. Tapasin parin etukäteen ja kartoitin kaiken minkä keksin. Hyvin valmisteltu tuo ainakin varmuutta, jos ei muuta.

 

Täydensin myös objektiivivalikoimaani 35mm f/1.4:llä, jolla itseasiassa kuvasin koko häät (paitsi muutaman perhepotretin laajemmalla 24-70mm f/2.8:lla). Vaikka tämä uusi objektiivini onkin budjettisyistä Sigma, niin olen aivan mykistynyt sen laadusta, kun vertaan aiempaan Nikkorin 50 mm 1.4:ään. Ei tuota Art sarjaa suotta ylistetä.

Koska postauksesta tulee kuvien puolesta pitkä kuin nälkävuosi, säästän teidän pidemmiltä sepustuksilta, vaikka tekisi mieli jokaisen kuvan kohdalle jotain kommentoida.

Potretteja jännitin eniten, koska tilanteiden tallentamisessa koen olevani jo vähän harjaantunut, mutta luontevien, mutta aitojen potrettien kuvaaminen ei olekaan niin helppoa. Liikutaan mallien ohjaamisen ja luontevien hetkien löytämisen välimaastossa, jossa yhtä aikaa pitäisi huomioida valon suunta ja valotus, tarkennus ja se tärkein - parin välisen tunteen näkeminen. Ja vielä ajoittain hienovaraisesti ohjata asentoihin ja eleisiin.

 

Kuuluisa valokuvaaja Joe Buissink sanoi opettavaisesti: It's the moment between moments. Sen yritän löytää. Potrettikuvaus alkoikin kiehtoa kovasti.

 

Vihkitilaisuudessa oli uskomattoman kaunis tunnelma. Sisarten lapset tärkeissä tehtävissään, flyygelin ja viulun sointi kaikui kappelin kaarissa kauniisti ja vei musiikin luihin ja ytimiin...

 

Potrettien aikaan oli vielä päivänvaloa, mutta kuulas joulukuinen lauantai hämärtyi pian vihkimisen jälkeen ja juhlapaikalla oltiinkin himmennettyjen, vaikkakin upeiden kattokruunujen armoilla.

 

 

Oi, mikä tanssi kattokruunun alla! Prrrrrfect! Joko ymmärrätte hääkuumeeni? Näihin tunnelmiin jää niin koukkuun... Ensimmäinen oikea hääkuvaus keskitalven hämärässä oli haasteellinen, mutta selvisin siitä ehkä jopa paremmin kuin uskoin. Olisikin aivan ihana kuvata kesähäät ja toteuttaa potrettikuvaukset ulkosalla.

 

Näin uuden vuoden kynnyksellä on tapana tehdä myös suunnitelmia ja tavoitteita ensi vuodelle. Aion ainakin kuvata enemmän kuin tänä vuonna, ja tavoitteellisemmin. Tiedän, että voin oppia uutta joka kuvauksista, ja aion tehdä töitä sen eteen, että löydän oman kädenjälkeni. En olekaan ehkä koskaan ennen asettanut näin määrätietoisia uuden vuoden tavoitteita.. Hui!

 

Onko sinulla jo uuden vuoden lupaukset tai tavoitteet selvillä?

 

Hyvää loppuviikkoa, ja loppuvuotta!

 

FB | IG

 

Katri