Syksyä kotiin

Kyllä se vaan hiipii, syksy sisään. Villasukat ovat jo ihan must have, ja vilttejäkin on vähän joka tuolin nurkalla. Taljat ovat aivan mielettömän ihania.. Niin pehmeitä ja lämpimiä! Tämä vähän erilainen pörrö on Kotilaiturilta meillä kokeilussa - aika hyvin näyttää tuohon istuvan! Ei tarvitse kauaa miettiä, mikä tuoli on aina ensimmäisenä varattu...

Mustan huopakorin bongasin Akkunasta. Ajattelin laittaa siihen jouluna joulukuusen, edes jonkun pienen! Siihen asti se on kuin omiaan käpypalmun kaverina. Mattokin lattialla tuntuu taas niin mukavalta kesätauon jälkeen. 

En ole koskaan oikein välittänyt syksystä.. On märkää, koleaa ja pimeää - kaikki inhokkini yhdessä. Mutta nyt olen yrittänyt asennoitua syksyyn eri tavalla - on mukavaa kun voi kääriytyä kodin lämpöön, nauttia hämäristä illoista ja tihkusateen jälkeen saa kuitenkin kuivat vaatteet ylleen. Toista se oli silloin, kun aamulla bussipysäkiltä yliopistolle käveltyään oli jalat märkinä, ja tiesi joutuvansa olemaan kosteissa kengissä koko päivän. Sitten vielä illaksi töihin ja puoli kymmeneltä kotiin. Monelta osin elämä on paljon helpompaa kuin silloin, tosin myös vapaudet ovat vaihtuneet vastuisiin. Ehkä kuitenkin hyvällä tavalla.

Päivä alkoi niin kauniin aurinkoisena, joten lähdimme eväsretkelle lähimetsään. Aika pian veti kuitenkin pilveen ja tuli tosi syksyinen viima - kyllä maistuivat lepäilyt sisällä sen jälkeen! Noukittiin vähän puolukoita ja nyt liedellä porisee kuulemma vispipuuro - yllättävää! Miten se meni, että vanha koira ei muka opi uusia temppuja? Minä olisin vain lykännyt pakkaseen ja ajatellut puuroja sitten joskus... 

Jaaha - pitäisiköhän oikein ryhdistäytyä ja laittaa maanantaiaamua varten hoitokamppeet valmiiksi?Ettei tarvitsisi taas lähteä tuli hännän alla huomenna..

Hyvää uutta, syksyistä viikkoa! Pitäkään itsenne lämpiminä!

FB | IG

Katri

Pikkujuttuja

Löydettiin pihalta luumupuita! En ollut edes muistanut niiden olemassaoloa, vaikka edelliset asukkaat olivat kyllä niistä maininneet. Tyrnejä ei tänä vuonna paljoa tullut, ja nekin vähät, mitä tulivat, menivät lähes kaikki pienimmän suuhun sen siliän tien. Hyvä että maistuu - vitamiineja varastoon.

Isompi oli tällä viikolla vähän kuumeessa ja äitini kävi sadan kilometrin takaa kylässä. Voitteko kuvitella, mikä yllätys minua odotti kotiintullessa: vastaleivotut sämpylät ja pullat ja mikä hulluinta - pesty uuni!! Meille tuli joulu ennenaikaisesti.. Olin aika monta kuukautta miettinyt, viitsisinkö pestä uunin jouluksi.. Kerta toisensa jälkeen päädyin kuitenkin siihen, etten jaksa etsiä ohjeita pyrolyysipuhdistukseen, joten annoin asian olla. Pelkäsin kai, että koko uuni räjähtää kuumentuessaan niin kuumaksi. Pyrolyysipuhdistus siis kuumentaa uunin niin kovaan lämpötilaan, että karrelle kärähtäneet röhnät palavat tuhkaksi. Hieman kätevä toiminto, nyt lupaan käyttää sitä aktiivisemmin! Uuni on kuin uusi! Oli siinä kuulemma vähän ollut hinkkaamista muutenkin, pellien kanssa.

Mukavaa viikonloppua! Nautitaan kuulaista syyspäivistä!

FB | IG

Katri

Iso ja pieni - Liisat ihmemaassa

Tule, tule pikku tule! Sisko auttaa.. Nooooin. Hyvä.. Kato sähän pääset hienosti..! Tule mennään! Sä voit pitää siskoo kädestä kiinni.

Lapseni, pieneni, punaposkimarjani, 
syliini nukahdit linnunpoikani. 
Mitä kertoisin sinulle elämästä? 
Miten varustaisin tulevaisuuteen? 
Antaisinko neuvoja, varottaisinko vaaroista?

 ...

 ...

Vain yhtä pyydän sinulle lapseni: 

lennä kauemmas 

lennä korkeammalle 

lennä rohkeammin 

Älä anna minun rajoitusteni rajoittaa sinua. 

Älä anna minun ahtauteni ahdistaa sinua. 

Sinut on luotu etsimään, erehtymään, valloittamaan maailmaa. 

Matkalle, johon lähdet, minä en voi sinua seurata. 

Vain toiveissani voin saatella sinut elämään. 

Lähde lentoon pieneni.

" 

Mukaeltu Anja Porion runosta 

FB | IG

Valoa keittiön paraatipaikalle

Joidenkin asioiden kanssa kestää. Suunnitellaan ja mietitään. Ja kestää. Vaihdetaan suunnitelmaa ja emmitään. Ja kestää. Tungetaan asia pois mielestä ja sitten jossain kummallisessa yhteydessä asia tulee taas mieleen. Näin voi käydä häidenkin suunnittelun kanssa, mutta nyt on kyse ihan vaan yhdestä lampusta.

Hankin tämän hauskan erilaisen lampun jo kevättalvella siitä yllättävästä pikku sisustusliikkeestä, johon astuin ihan uteliaisuudesta. Kerroinkin silloin tuosta visiitistäni Akkunaan, joka paljastui myös kampaamoksi. Sittemmin tavasin ikkunoista, että nimikin erilaisesta sisustuspuodista kertoo - Salonki & Sisustus Akkuna. 

Tuossa House Doctorin lampussa on parikin kivaa jujua - sen kulmaa voi säätää kiristämällä tuota vaijeria, joka lähtee kahvasta. Johto voi siis vaikka roikkua löysemmällä. Lisäksi valaisimen "suuaukolla" on irroitettava kolmisen senttiä leveä rengas/vanne, ja kun sen irrottaa, niin valo leviää eri tavalla. Ajattelin tätä alunperin olohuoneeseen valaisemaan takkaseinustan struktuuriseinää, mutta jotenkin se tuntui sinne liian mustalta ja yksinäiseltä. Lopulta keksimme, että puuliedellähän sen paikka on! Keittiön katossa on hyvin kirkkaat upotetut ledit, joten tätä komistusta on kiva pitää päällä iltaisin, kun ei tarvitse niin kirkasta valaistusta. 

Jälleen kerran on paikallaan todeta, että olisihan sen voinut aiemminkin saada laitettua, jos olisi pystynyt päättämään loppusijoituspaikan. Tykkään siitä tosi kovasti. Se voidaan joskus siirtää takkaseinustalle sitten, kun keksin sinne jotain taulua tai muuta hänen kaverikseen. (Voi ei, kyllä minusta niin on tullut turkulainen kun puhun tavarastakin hänenä...) Musta valaisin, ja vielä kiiltävällä pinnalla tuo kivan skarpin ilmeen vanhan symppiksen puulieden kaveriksi. Tunnelmallista tiistai-iltaa!

FB | IG

Katri

Melkei ku koton, mut Gotos

Mikä lauantaireissu! Minibussillinen åblogilaisia ja ystäviä rikkomaan rajoja, nimittäin inspiroitumaan ja herkuttelemaan Raumalle! En tunne Raumaa kovin hyvin, mutta olen siellä muutaman kerran ystävien luona käynyt. Tuohon pikkukaupunkiinhan ei voi olla ihastumatta, torin ympäristön talotkin kuin satukirjasta. Keskustan yrittäjät tuntuivat pitävän hyvin yhtä, sillä niin monessa yhteydessä tuli ilmi mitä erilaisempia yhteyksiä lähialueen yrityksiin. Se on hienoa se - hakea yhteistä hyvää ja tarjota asiakkaille mielenkiintoisia kokemuksia, mietittyjä kokonaisuuksia.

Uusi Goto avasi ovensa jokin aikaa sitten hieman uudella konseptilla. Ravintoloitsija Rami Kurki kertoi Goton tarjoavan rehdin suomalaista ruokaa aidoista raaka-aineista, pienillä jujuilla höystettynä. Sesonki näkyi menussa vahvasti, mutta ei lainkaan tylsästi. Minä en ainakaan olisi osannut odottaa, että kukkakaalista ja maa-artisokasta saisi aikaiseksi jotain niin tajunnan räjäyttävää. 

Alkuruoaksi tarjottu maa-artisokkacappuccino oli hyvin syvän, mutta kuitenkin pehmeän makuista, samettista. Se ihan todella tuntui vievän kielen mennessään. Ihanan rapeakuorinen artesaanileipä tuli lähileipomosta. Pääruoaksi saimme rapeaksi paistettua siikaa, sekä kukkakaalia kolmella tavalla. Että voi kukkakaali olla hyvää! Karistin taas muutaman negatiivisen mielikuvani kukkakaalista. Ehkä pitää vain oppia valmistamaan sitä oikein. Yrttiöljy viimeisteli kokonaisuuden hienosti. 

Ennen jälkiruokaa keittiömestari Markus Niemi tuli tervehtimään meitä ja kertomaan visiostaan jälkiruoan suhteen. Hän ei ollut purematta niellyt perinteistä tiramisua menuun, vaan halusi tehdä sen kokonaan uudella tavalla. Kuuntelin ihaillen nuoren keittiömestarin innokkuutta ja vahvaa omaa näkemystä. Jotain erikmansikkamaista tuli mieleeni... :) Tämä kaveri tulee pääsemään pitkälle. Visio, rohkeus ja päämäärätietoisuus, niitä tuntui löytyvän. 

Markus oli kehitellyt tiramisusta Gotolaisen version - misun, josta löytyi kaikki tiramisun elementit, mutta aivan ihanassa muodossa, jälkiruokataideteoksena.

Nimi 'Goto' kuvaa ravintolaa minusta oikein hyvin. Tunnelma siellä oli rento ja lämpimän kotoisa, samoin ruoka tutuilla raaka-aineilla rakennettu, mutta uudella otteella säväytetty. Esteetikkoa miellytti erityisesti annosten kauneus. Se oli sikäli vähän huono, että ei olisi malttanut alkaa syömään lainkaan. No, se harmi unohtui kun alkoi maistella eri makuja, jotka osuivat mielenkiintoisesti yhteen. 

Suuret kiitokset Goton väelle hienosta elämyksestä kauniin rennossa miljöössä! Erityisesti mieleeni jäivät näiden herrojen into omaan tekemiseensä. Kurjen rohkeus lähteä luotsaamaan uutta Gotoa uudella otteella ja Niemen raikkaat visiot rentoon, mutta inspiroivaan ruokaan. Kiitos vielä kerran!

Suosittelen erittäin lämpimästi poikkeamaan Gotossa tai lähtemään ihan varta vasten päiväretkelle tuohon viehättävään pikkukaupunkiin. Kerron myöhemmin visiittimme toisesta kohteesta, sisustusliike Kodinonnesta, jonne myös vaelletaan kauempaakin.

Näiden kuvien myötä toivotan teille mukavaa sunnuntai-iltaa ja mielikuvamatkaa Raumalle! 

FB | IG

Katri