Tolkkua ja taukoa arkeen // Hemmottelulahjakorttien arvonta

Yhteistyö ja lahjakorttiarvonta - Lepotila / Anna Strazdina

 

Jossain vaiheessa viime syksynä havahduin siihen, että se puhe oravanpyörästä alkoi kuulostaa minun elämältäni. Ravasin paikasta toiseen, suoritin to do -listoja läpi, enkä aina muistanut kai hengittääkään kun työkaverit vihjailivat, että huokailun määräni taitaa korreloida stressitason kanssa. Valvoin myöhään, minkä vuoksi aamuisin nukuin niin pitkään kuin mahdollista, ja sitten olikin jo kiire kouluun, päiväkotiin ja töihin. Töissä sama tahti jatkui ja läppäri kainalossa parkkipaikalla juokseva Katri olikin tuttu näky. 

 

Töistä lähdin aina inan verran myöhään ja taas oli kiire päiväkotiin ja iltapäiväkerhoon. Autossa kelloa vilkuillessani tajusin, että olen päästä varpaisiin ihan jännittynyt siitä kiireen tunteesta. Kotona en osannut oikein rentoutua, enkä muistanut, milloin olisin maannut sohvalla tekemättä mitään. Lasten mentyä nukkumaan tein lähes joka ilta kuvauksiin tai yritykseen liittyviä hommia, ja niin seuraavakin ilta taas venyi puoleenyöhön.

 

Tajusin, että ei minun tarvitse elää näin. Luon itse itselleni kiireen ja lietson sitä säntäilylläni. Aloin jo loppuvuonna liikkua enemmän ja joogasta tuli minulle tärkeä keino liikkua, ottaa omaa aikaa ja kuunnella itseä. Alkuvuonna olen ottanut itseni oikein syyniin, mutta pelkästään positiivisella tavalla. Vuoden vaihteen postauksia lueskelleet muistavatkin ehkä että tänä vuonna aion antaa enemmän tilaa itselleni, unelmilleni ja tavoitteilleni. 

 

Vuosi on alkanut hyvin, sillä olen käynyt pari kertaa viikossa joogassa, olen pystynyt rauhoittamaan korvien väliä ja muistanut, että koko ajan ei tarvitse tehdä jotain. Kun edellisessä olohuonepostauksessa pohdin, miten viihdynkin olohuoneessa niin hyvin, tajusin sen johtuvan pitkälti siitä, että olen antanut itselleni aikaa relata sohvalla ja hengata vaan.

 

Olen alkanut myös uskoa, että kun kuljen avoinna, näen edessäni mahdollisuuksia ja ylipäätään asioita, jotka ovat kuin minua varten. Tuntuikin hassulta, kun bongasin turkulaisten naisyrittäjien Facebook-ryhmästä Annan yrityksen Lepotilan ja tajusin kyseessä olevan sama Anna, jonka joogassa olen käynyt Pure Movella. Parin päivän päästä törmäsin FB-mainokseen joogahieronnasta, ja huokailin jo silkasta ihastuksesta - se kuulosti superrentouttavalta!

 

 

Mietimme, että myös lukijat ovat varmasti kiinnostuneita hyvinvointiasioista, joten sain ajan yhteistyön merkeissä jo seuraavalle viikolle. Se tulikin tosi tarpeen, sillä olin oikealta puolelta aivan jumissa. Pääni ei kääntynyt kunnolla oikealle, ja sekä solisluun että lapaluun tienoot säteilivät särystä. Teen paljon töitä tietokoneella, ja varmaan sen vuoksi minulla särkee usein hartiat, yläselkä tai kädet, varsinkin oikealta puolelta. Jooga on kyllä tehnyt ihmeitä, mutta olen kaivannut jotain hierontaa tukemaan kehoni vetreytymistä.

 

Ayurvedinen joogahieronta yhdistää nimensä mukaisesti kudoshierontaa ja joogasta tuttuja passiivisia venytyksiä, mutta muuten se ei muistuta joogaa, eli joogasta ei tarvitse olla mitään kokemusta eikä tietoa. Itse ei luonnollisesti tarvitse tehdä mitään, ainoastaan nauttia kehon avautumisesta lempän, mutta sopivan voimakkaan puolitoistatuntisen hieronnan aikana. Anna on joogannut 7 vuotta ja ohjannut eritasoisia joogaryhmiä kolme vuotta, ja hän tuntee ihmiskehon todella hyvin. Olin huomannut sen myös hänen joogaohjauksessaan, mutta hieronnassa se tietotaito vasta ilmenikin.

Hän osasi avata lapaluiden alla olevia pieniä lihaksia, olkapäitä ja rintakehää tavalla, jota en ole kokenut missään muussa hieronnassa. Olen käynyt monilla eri hierojilla, mutta en ole kokenut hoidon jälkeen koskaan oloani niin hyväksi, että olisin varannut toisen ajan, toisin kuin nyt. Kaikkien lihasten lämmittelyn jälkeen iso taaksetaivutus tuntui aivan mahtavalta! Tunsin, miten paljon tilaa lapaluiden välissä oli ja se, miten henki kulki! Kerroinkin Annalle, että minulla on monesti vaikea hengittää, kun olen niin kasassa. Olen aina luullut, että kukaan ei tiedä miltä se tuntuu, mutta se on kuulemma hyvin yleistä. Samoin monilla on kuulemma nimenomaan lapaluut tosi kireällä.

Tässä hieronnassa oli monia tosi mielenkiintoisia tekniikoita ja liikkeitä. Arvaatteko, mikä tuntui ihan mahtavalta? Se, kun jalat hierottiin jaloilla! Anna oli tosi sensitiivinen, kuulosteli asiakasta  ja kysyi mm., sopiiko että jalkojen takaosat hierotaan jaloilla. Ajattelin, että tottakai, kerrankin se tuntuisi kunnolla. Joogahieronnassa tosin ei oikeastaan ole kyse sellaisesta tyypillisestä "runnovasta" voimakkuudesta, vaan kehoa pyritään avaamaan lempeästi, pakottamatta. Varsinkin etureisiä käsiteltäessä tuntui ihan kuin olisin tuntenut kaiken sen kuhmuraisen kuonan, jota kehoon on kertynyt haittaamaan aineenvaihduntaani. Aineenvaihduntaa tehostamaan hieronnassa muuten käytetään seesamiöljyn kanssa calamus-jauhetta, joka on todella detoksoivaa... Olen juonut vettä tuplamääriä ja silti vaan janottaa. Minulla ei toimi mitkään detox-teet sun muut, mutta nyt lähti!

 

Oi elämä, se teki gutaa!! <3 Olin ihan vakuuttunut jo ennen hoitoa, että myös lukijoista varmasti löytyy hieronnan tarpeessa olevia. Ja kun tiistaisen superrentoutuksen jälkeen suunnilleen leijuin kotiin, mietin, ymmärsinkö oikein...: Ystävänpäivän lähestyessä Anna lupasi blogiarvontaan kaksi lahjakorttia hänen joogahierontaansa! Varasin tosiaan itselleni jo seuraavan ajan kuukauden päähän, joten voin todella lämpimästi suositella joogahierontaa. Sitä ei muuten vielä tarjoa Turussa kuin Anna, ja muualla Suomessakin vain kourallinen hoitajia, joten täällä käydään kauempaakin.

Hyvinvointia itselle ja ystävälle -arvonnan säännöt:
- Kommentoi joko blogipostaukseen tai Facebook-julkaisuun ketä ystävää tai läheistäsi haluaisit ilahduttaa 75 €:n lahjakortilla 1,5 tunnin joogahierontaan. (Facebookissa voit tägätä henkilön, pelkkä ajatuskin varmasti ilahduttaa ystävää!)
- Arvonta-aika on ma 13.2. klo 21 asti, jonka jälkeen arvon voittajan Random.orgilla ja ilmoitan voittajalle voitosta. Näin ehdit yllättää toisen lahjakortin saajan ystävänpäivänä! <3
- Palkinnon arvo on 150 € (2*75 € lahjakortit)
- Jos voitto osuu kohdallesi, te molemmat saatte oman lahjakortin, jonka voi käyttää vuoden sisällä. Lahjakortit ovat siis erilliset (vaikka kuvassa on yksi kortti) ja voitte käyttää ne kumpikin milloin tahdotte.

Ja hei, jos haluat käydä tutustumassa, niin Anna tarjoaa vielä kaikille lukijoille -10 % alennuksen joogahieronnasta kun kerrot, että luit Tohkeissaan-blogista! Lepotila löytyy Maariankatu 2 c:stä Turun keskustasta, sekä Facebookista.

Ihana elämys joogahieronnasta saatu blogiyhteistyön vuoksi, sydämelliset kiitokset Anna!





Onnea kaikille arvontaan, ystäviä ilahduttamaan!

Katri

Unelmakarttakirja

Tänä vuonna minulla ei ollut joulun välipäivinä mitään uutta luettavaa. Lueskelin kyllä vanhoja kirjoja, kuten Noora Shinglerin Marjoja ja maskaraa, jonka innostamana päätin yrittää jättää vehnää ja sokeria vähemmälle. Vehnää en ole aiemmin edes yrittänyt välttää, koska olen pitänyt sitä liian vaikeana tällaiselle leipähirmulle...

 

Joka tapauksessa, sormet syyhysivät jonkin uuden kimppuun ja etsiskelin kirjakauppojen sivuilta vinkkejä uusiin luettaviin. Laitoin muutaman mielenkiintoisen kirjan myös kirjastoon varauslistalle. Sitten silmiini osui eräässä Facebook-ryhmässä Sannan vinkki uudesta kirjastaan. Unelmakarttakirja vaikutti juuri siltä, mitä nyt tarvitsen. Sanna Wikström on Hidasta Elämää sivuston perustaja, oikea hyvinvointialan monitoiminainen.

 

 

 

Muutaman illan olenkin nyt tutkiskellut itseäni, kyseenalaistanut rajoittavia ajatusmalleja ja tunnustellut tunteitani. Kirjassa on tehtäviä ja tyhjiä sivuja, joille voi rakentaa vähitellen sitä omaa polkua, kun se selkeytyy. Kirjan lukemiseen täytyy oikeasti keskittyä, eikä voi vain silmäillä. Miten minusta tuntuu, että tämän informaatiotulvan ja someselailun aikakaudella tiedonkäsittelystä on tullut vaikeampaa?

 

Pystyin hetkellisesti jopa samaistumaan niihin nuoriin, jotka eivät meinaa pystyä löytämään ja jäsentämään netistä löytämäänsä tietoa. Viittaan tässä nuoriin, koska olen viime aikoina päässyt opettamaan myös heitä, vaikka yhtälailla tiedon pirstaloituminen ja hektinen verkkoselailu haastavat meidän aikuistenkin tiedonkäsittelyä. Hyvä, että kirja ei ole pelkkää pintaselostusta, vaan joutuu vähän ajattelemaan, koska vain silloin voi tehdä itsensä kanssa töitä.

 

 

 

Tässä minun suositukseni kaikille, jotka haluavat uuden vuoden tavoitteidensa tueksi vähän kättä pidempää ja mahdollisuuden konkreettiseen asioiden työstämiseen. Hinta Suomalaisessa kirjakaupassa oli 14,95 €, yllätyin edullisuudesta! Unelmakarttakirjaa pääsee ilmeisesti tekemään myös verkkokurssina, se on vähän laajempi työpaja, varmasti myös tosi antoisa. Täytyykin tutustua siihen ajan kanssa.

 

Hyvää tammikuun ensimmäistä viikkoa! Paukkupakkaset saapuvat tänne Etelä-Suomeenkin, hui!

 

Katri

Buustia kerrakseen

Nyt en tiedä mitä minulle on tapahtunut, mutta alkaa taas olla virtaa! Tämä omituinen vireystila on aiheuttanut monenlaisia lieveilmiöitä ja ihmetystäkin kanssaihmisissä... Liekö osuutta eräänlaisilla vitamiinivalmisteilla, tai sitten vain lumevaikutusta, mutta aivan sama minulle. Pääasia, että virtaa löytyy. Älkää kysykö mitä vedän, sillä en kehtaa vielä kertoa. Nimittäin olen jo kuullut hihittelyjä asian suhteen aina kun on tullut puheeksi että mistä se energia nyt kumpuaa...

Joka tapauksessa, en ole vähään aikaan laittanut edes kunnolla viikonloppuaamiaista. Puurot ja leivät, ja sohvalle teekupin kanssa, siihen olen kyennyt ennen kuin olen saanut koneen käyntiin. Nyt heräsin virkeänä (ja herään muuten arkiaamuisinkin virkeämpänä) ja tuli heti sellainen fiilis että voisi leipoa jotain. Selasin Maku-lehtiä ja sain ajatuksen omenapannareista, joita sitten teinkin siskoni legendaarisella ohjeella sillä aikaa, kun lapset katsoivat aamuohjelmia. Mies vielä nukkui, ja pöytää kattaessani muistin, että ehkä voisin antaa nyt tuon pikkulahjan, jonka hankin jo kuukausi sitten mutta olen vain unohtanut antaa. Laitoin lautaselle ja se herättikin hämmennystä ihan sopivasti... Lahja oli kyllä paperipussissa keittiön pöydälläkin pari viikkoa, mutta ei mitään mennyt tonkimaan..

Laatikon sisällöstä lisää myöhemmin.. Boxi itsessäänkin oli niin nätti että aion kyllä ottaa sen omaan käyttöön! Pannukakut upposivat kuin kuumille kiville, ja katsellessani lautasille valuvaa vaahterasiirappia varasin itselleni viimeisen letun, jotta saan siitä kuvan. :) E kysyi jo, että koska niitä pannukakkuja saisi seuraavan kerran..

Jostain pinnan alta olen löytänyt myös kokkausinnon taas! Ostin syksyn alussa Maku-lehden, jonka kansi huusi kasvisruokaekstraa ja innostuksissani ostin myös seuraavan lehden. Olen selannut reseptit monta kertaa vesi kielellä ja tehnyt viikkoruokalistaa, ja nyt päätin, että edes yksi uusi resepti viikossa otetaan kokeiluun. Tartuin jopa lehtimyyjän tyrkkyyn kun hän Makua kauppasi pikkujoulunumero edellä ja lupasi vielä Unelmien Joulu-lehden kylkiäsiksi. Kyllä siinä muijaa vietiin...

Päivän ruoka ei kyllä liittynyt ruokalehti-inspiraatioihini, vaan oli sitä tuttua ja turvallista viikonloppuruokaa, kalaa ja lisukkeita. Turska on helppoa laittaa ja edullista kuhaan ja siikaan verrattuna. Perunamuusi on tietty aina yhtä herkkua.. Minä aina haaveilen, että kattilan pohjasta kauhaisemalla löytyisi vielä oikein kunnon voisulakohta.. Nyt kysymys voisi kuulua, miksi en vaan laita sellaista voisilmää, minähän sen muusin melkein aina teen! :) :)

Sunnuntai antoi ihan parastaan, oli aikaa touhuta pihalla ja olla vaan. Tyhjensin muuten kellarinkin puuskissani! Peräkärryllinen turhaa tavaraa, osa jo edellisten omistajien ajoilta. Nyt sinne mahtuu sisään kunnolla, ja vähemmät tavarat on järjestetty hyllyille. Tuota en todellakaan olisi uskonut tapahtuvan. Seuraavaksi on vuorossa autotalli, jotta sinne jatkossa mahtuisi edes toinen auto...

Illan tullen kävin vielä joogassa, ja voi miten vahvaksi ja energiseksi tunsinkin itseni! Se on ihan huima tunne, kun tajuaa kehittyneensä sekä fyysisesti vahvemmaksi, että pääsevänsä myös mentaalisesti syvempiin tiloihin. Olen käynyt nyt jonkin aikaa Turun keskustassa Pure Movella, ja joka kerran jälkeen tekee mieli huudahtaa niille opettajille kiitokset ihan loistavasta tunnista! Aika usein olen kyllä sanonutkin, kiitos ei pahene vaikka sitä jakaa... Salissa on melkein aina lisälämmittimet päällä ja asteita reippaasti yli 30, joten hiki virtaa sen verran, että täytyy kotona aina pyyhkiä kunnolla. Nyt ostin myös ihan joogapyyhkeen, vaikka sisäinen Marie Kondoni mutisikin, tarvitsenko todella joogalle omaa pyyhettä. Mutta kyllä, se on juuri joogamaton kokoinen, ja pyyhkeen pohjassa on nystyrät, jotta se pysyy paikallaan maton päällä. Hikiset kädet eivät pidä matolla ilman pyyhettä, ja on ikävää jos joutuu keskittymään otteen pysymiseen eikä harjoitukseen..

No huh, tekstiäkin tuli niin että hengästyttää! 

Energiaa teillekin uuteen viikkoon! Ai niin, älkää nyt hämääntykö julkaisuajankohdasta ja pelätkö että olen ihan maanisena jo aamuyöllä kirjoittelemassa, postaus on ajastettu aamuun, kun meni sen verran myöhään kirjoittelu. :)

FB | IG

Katri

Kesälomatilinpäätös

Mihin se meni? Kesäloma, pidempi kuin koskaan aiemmin. Kuukausi yksin lasten kanssa, pari viikkoa vielä sen jälkeen kaikki yhdessä. Aika pitkälti se meni ihan tuikitavallisiin päiviin aamupaloineen ja päiväunineen, lounashässäköineen (jotka kyllä ulkoistin jollekin ammattilaiselle usein) ja ulkoiluineen. Rantapäivinä sännättiin rannalle ja pilvipäivinä pyörittiin joko kotinurkissa tai toisten nurkissa. Onneksi muillakin oli loma, lapsilla leikkiseuraa ja vanhemmilla juttuseuraa. Tuli ihan hoitovapaa-ajat mieleen, niin hyvässä kuin pahassakin.. :) Pidempi hoitovapaa ei olisi ollut minun juttuni. Tuntui, että tarvitsen jotain muutakin kuin sitä keittiön ja pihan välin kulkemista, omia juttuja ja tilaisuuden käydä kääntymässä jossakin muualla. Nimenomaan tilaisuuden, nimittäin toisaalta huomaan usein, että sitten kun voisin tehdä jotain yksin, en malttaisi lähteä kotoa ja lasten luota minnekään. Olen työstänyt tässä kesän aikana myös ajatuksen tasolla pientä elämäntaparemonttia... Heh, ihan ajatuksen tasolla!! Rupesi itseänikin naurattamaan... Siitä lisää kun saan ajatukseni muotoiltua.. Mutta toisaalta, tämä elämäntapamuutos onkin pitkälti korvien välissä, joten sietää sitä ajatellakin.

 

 

 

 

 

Joka tapauksessa, yksi kesän oivalluksistani liittyi luontoon. Se on meidän rauhan paikkamme. Kesällä käytiin paljon pienillä päiväretkillä lähialueen metsiin ja yövyttiin pari kertaa kansallispuistoissa teltassa. Siitä jäi kyllä valtava retkeilykaipuu, aina on uusi reissu mielessä. Pienempi on oppinut lähestulkoon kuivaksi, joten nyt on jo helppo lähteä. Alennusmyynneistä on etsinnässä isompi teltta, jotta mahduttaisiin kaikki oikeasti vierekkäin nukkumaan... Nyt se on sellaista osa poikittain, mies kulmasta kulmaan, pienin jossain jalkopäässä ja esikoinen kaikki raajat levällään...

 

 

 

Otettiin myös aikuisten aikaa, lähdettiin kaverin kanssa keskiviikkona yksille jokilaivoille ja tultiin neljältä kotiin. Loppuillan vesikuuri teki tehtävänsä ja kasilta ylös lasten kanssa, ei olisi edes huomannut mitään! Nuorena jaksaa... Vietiin lapset mummilaan ja lähdettin Ruisrockiin, pyöräiltiin aamuyöstä kotiin 25 km kilpaa auringonnousun kanssa. Vietettiin ihana miniloma Tampereella ystäväperheen kanssa. Sanottiin ystäville, miten hienoa on että he ovat meidän elämässä. Todettiin, että pitäisipä nähdä useammin, ja tehtiin suunnitelmia syksyn illanistujaisista.

 

Käytiin mökillä ja muisteltiin lapsuuden kesiä. Sitä kun vaan uitiin koko kesä ja syötiin jäätelöä. Hölläsin aika lailla kaikesta. Vanhat hyvät periaatteeni mm. nakkien ja jäätelön suhteen saivat jäädä jonnekin odottelemaan muita aikoja. Miten niin ei voisi ottaa jäätelöä lähes joka päivä? Kesä on vain kerran vuodessa ja kun näen noiden suurten silmien pyöristyvän äärimmilleen ja poskien venyvän jäätelöä myöden niin kyllä siinä tällainen heikkomielinen äiti taipuu.. Kaverini tietävät, että minulla on/on ollut kummallisia "hyvä äiti" periaatteita, joista valtaosalle olen taipunut kun elämä on osoittanut toista kuin oppaat.. Jotkin periaatteet joutavat romukoppaan, joistakin yritän pitää kiinni, joistakin täytyy luopua. Liika kaiken ajatteleminen ja kriittinen tarkastelu jos mikä minua stressaa. Kaikessa ei tarvitse olla niin tarkka ja tiedostava (voi miten inhoan tuota sanaa, mutta en keksinyt parempaa kuvaamaan sitä, miten kaikessa syömisessä, kasvatuksessa ym on aina joku varjopuoli, josta pitäisi olla tietoinen), kaikkea ei tarvitse tehdä itse, ja olennaiset asiat tietää sydämessään, niistä ei tarvitse kipuilla.

 

 

 

Tänä iltana olen katsellut näitä kuvia ja kirjoittamisen myötä pohtinut taas niin syviä. Minun piti ensin postata kevyesti Nauvon reissun kuvista, mutta kas kummaa teksti lähti taas liian asiapainotteiseksi. En näköjään osaa kirjoittaa vain kepeää päiväkertomusta! :) Spotifysta soi joku juuri tähän mielentilaan sopiva soittolista ja meinaan pakahtua noihin palleroihin, ja kaikkeen kiitollisuuteen. Tähän elämään.

 

Ihanaa arjen alkua kaikille! Tällaiselle arki-ihmiselle se on oikeasti aika ihana juttu. Sen kun vaan muistaisi niinä hetkinä kun jääkaapin, ruokapöydän ja tiskikoneen välin kulkeminen ottaa pannuun..!

 

FB | IG

 

Katri

Pelkkää ravintoa vai ilo arkinen?

Yhteistyössä IKEA

Viime aikoina on monen kanssa tullut juteltua ruoan merkityksestä itselle. Joku ihmettelee, olenko aina ollut kiinnostunut ruoanlaitosta ja toinen toteaa samaan hengenvetoon, että ei vaan nappaa. Vaikka arjessa ruoka ei aina todellakaan ole mitään makujen sinfoniaa, niin pelkkänä tankkaamisena en osaa ruokaa ajatella. Rakastan makuja, ruoan rakenteita ja sitä, kun eri elementit sekoittuvat ihanasti suussa!

Oma kiinnostus ruoanlaittoon on varmasti tullut kotoa, koska äiti teki aina kaiken alusta asti. Meillä oli aika itsestään selvää, että lapset osallistuvat ruoanlaittoon, pöydän kattamiseen ja siivoamiseen. Sillä meiningillä olemme itsekin ajatelleet lapset kasvattaa - ajattelemme, että jos lapsia ei ota mukaan silloin kun he innoissaan olisivat osallistumassa, niin on varmaan turha odottaa että teini-ikäisellä yhtäkkiä syttyisi omatoimisuuden kirkas lamppu palamaan. 

Näin kevään kynnyksellä IKEA kutsui minut kertomaan ajatuksistani ruokaan ja sen alkuperään liittyen. Minulla on aina ollut jonkin sortin viljelmät, oli koti sitten pieni pimeä vuokrakaksio, jonka kaikki ikkunat olivat pohjoispuolella (se oli vähän turhan haasteellista) tai pieni rivitalon piha. Nyt voimmekin puutarhuroida ihan mielin määrin! Kasvun ihme on jokakeväinen ilo, ja samalla minua on aina kiehtonut se, että voi nähdä konkreettisesti kättensä jäljet kasvimaalla ja myöhemmin lautasella. Kaikenlisäksi se on juuri niin puhdasta kuin itse haluaa, huolehtimalla lannoituksesta ja kasvinsuojelusta.

Lapsethan tykkäävät kaikesta sotkuisesta ja ovat vähintään yhtä innoissaan kasvun ihmeestä kuin tällainen joka asiasta tohkeissaan oleva isompi ihminen... Meillä on tapana laittaa aina edes jotain pientä itse esikasvatukseen, vaikka niistä ei mitään kunnollisia taimia tulisikaan. Mutta näin saamme pienen varaslähdön kasvukauteen, koska kasvimaalle ei voi ihan vielä suorakylvää mitään.

Eskarilainen on jo tottunut kasvattelija - ainakin porkkanoita ja kesäkurpitsaa meillä on ollut pienelläkin kasvimaalla joka vuosi. Ne eivät oikeastaan voi epäonnistua... Kesäkurpitsan siemenet ovat kaikenlisäksi oikein sopivia lasten kylvettäväksi, koska ne ovat niin isoja.. Hieman liikaahaan niitä meni per purkki, mutta kuten sanoin - pääasia ei ole lopputulos vaan se, että saa itse kokeilla. Taimia saa puutarhaliikkeistä parilla eurolla ja valtaosan mekin laitamme suoraan kasvimaalle sitten kun maa on lämmin. Voi sitä riemun määrää, kun voi hakea itse kasvattamiaan porkkanoita kasvimaalta! Tuntuu, että se auttaa nirsoiluunkin jonkin verran.. Näin on helppo myös jutella ruoan alkuperästä lasten kanssa... Kauhukuvani olisi, että lapset kuvittelisivat, että ruoka tehdään tehtaassa. Tai no, kyllähän sitä pitkälti tehtaissa jo tehdään, mutta oma luonto ei oikein anna periksi einesten suhteen...

Muuten, IKEAssa oli vaikka mitä puutarhajuttuja jo! Siemeniäkin on tulossa ihan näinä päivinä, vaikka niitä en vielä ehtinyt saada mukaani. Yhteistyön puitteissa sain hakea vähän puutarha- ja kasvatusinspiraatiota, ja tuo BITTERGURKA amppeli osoittautuikin aika käteväksi ja monitoimiseksi kapistukseksi - kylvöhommat odottelevat siinä lämpimämpiä kelejä ja yrttejä on helppo kastella. Minun oli tarkoitus laittaa se roikkumaan keittiön katosta, mutta unohdin, että meillähän on yläkaapit edessä. Mies visioi heti, että tuohan olisi kiva kesätuliainen myös - tyylikäs amppeli täyteen yrttejä (joko itse kasvatettuina tai kaupan ruukuissa)! Erittäin hyvä ajatus minusta... Myös PROPPMÄTT leikkuulauta ja BLANDA BLANK kulho ovat IKEAsta. 

Puuhakasta sunnuntaita teille - niin tosi viherpeukaloille kuin kevytkasvattelijoillekin! :) (Aina voi edes jotain pientä idättää. Eilen ravintolassa annoksen päällä oli tillin versoja, mielettömän maukkaita! Täytyykin laittaa myös niitä pikkuisen, ihan vaan arkiruoan iloksi nypittäväksi.)

Kasvatetaanko teillä jotain?

* Osa postauksen tuotteista on saatu blogiyhteistyön merkeissä

FB | IG

Katri

Ekologisempaa pyykinpesua, ilman pähkinöitä

"Vaikka laki edelleen sallii karsinogeenien, mutageenien ja lisääntymiselle vaarallisten myrkkyjen kaltaisten epäpuhtauksien esiintymisen kotitaloustuotteissa, ei niitä ole meidän tuotteissamme."

Ote on Attituden pyykinpesuaineen etiketistä, jota aloin tutkia sen jälkeen kun silmiini pisti tiskiaineputelin etiketti: "Ärsyttää voimakkaasti silmiä. Haitallista vesieliöille, pitkäaikaisia haittavaikutuksia." Vanish purkin kyljessä on noin 20 varoitusta kemikaalien vuoksi, osittain samoja haitallisia aineita kuin tiskiaineessa. 

Aloin käyttää Attituden pyykinpesuainetta puolisen vuotta sitten oikeastaan sattumalta. Olin muilla asioilla, kosmetiikkaostoksilla, Greenlipsillä ja kerrankin oli aikaa tutkia muutakin valikoimaa, kuin vain hakea niitä vakkarijuttuja (kuten mineraalimeikkipohjaa). Pyykinpesuaine oli lopussa, joten nappasin mukaan putelin, jotta ei tarvitsisi erikseen poiketa kaupassa. Kotona ihastelin hyvää tuoksua, jota olinkin kaivannut. Olimme pitkään käyttäneet jotain Sertoa tai vastaavaa hajusteetonta ja zeoliititonta pesuainetta, ja huuhteluainettakaan emme ole käyttäneet aikoihin. Tuoksua vielä enemmän hämmästelin sitä, miten pehmeäksi pyykki tuli! Nimittäin yleensä pyykki ei ollut kovin pehmeää ilman huuhteluainetta. 

Käytimme jossain vaiheessa pesupähkinöitäkin, mutta niiden pesutulokseen en oikein ollut tyytyväinen. Siksi ilahduin tosi kovasti, kun löysin näin hyvän pesuaineen, joka vielä kaiken hyvän lisäksi on luonnollinen, ekologinen ja biohajoava. Attituden pesuaineissa ei ole käytetty esimerkiksi haitallisia vaahdottimia ja tensidejä. Kemiallisesti valmistetut aineet eivät hajoa luontoon, vaan kertyvät vesistöihin, siellä eliöihin, kaloihin ja lopulta takaisin meihin. Pitkäaikaisia haittavaikutuksia! Miksi haluaisin käyttää sellaista, kun muutakin on tarjolla? No ei tarvitse miettiä enää. Hintaa on varmasti hieman enemmän kuin tavallisilla, kemiallisilla, haitallisilla pyykinpesuaineilla, mutta tämä on myös todella riittoisaa. Voin lorauttaa vähemmän, tai pestä täydempiä koneita, jos hinta alkaa kirpaista. Omatunto ja iho kiittävät joka tapauksessa.

Tätä on helppo suositella, olen vaikuttunut! Ja arvatkaa, vaihdanko seuraavaksi tiskiaineen...

Hyvää loppuviikkoa!

Katri

FB | IG

Oletteko muuten laskeneet, kuinka monta viikkoa on juhannukseen? Kaksi! Ei voi uskoa...

Väritin itseni flowhun - aikuisten värityskirjat

Kiirettä pukkaa näin keväällä varmaan sielläkin? Kaikenlaista deadlinea, kevätjuhlaa, kesäsuunnitelmia, asioiden järjestelyä jne. Pitäisi muistaa sitä ja tätä, soittaa tuonne ja vastata siihen sähköpostiin, varata aika kampaajalle ja muistaa mennä sinne... You name it. 

Siksipä päätin antaa mahdollisuuden aikuisten värityskirjoille. Olen kuullut että ihmiset ympäri maailman ovat niihin hurahtaneet, ja Suomessakin kuulemma monesta kirjakaupasta kaikki myytiin heti loppuun. Kehuvat, että on kovin rentouttavaa, ajatuksia selkiinnyttävää ja koukuttavaa. Olen itsekseni tuhahdellut, että milloin minulla muka olisi aikaa väritellä, mutta kun näin nämä pienet väritettävät kortit, tunsin ihan vastustamatonta vetoa saada tihrustaa ornamenttimaisia kuvioita terävillä lyijykynillä! Ajattelin oitis, että kyllähän jokaisen pitää ehtiä istua ja värittää. Ei aina tarvitse näyttää niin tehokkaalta. Sitä paitsi pieni luova tauko tekee tutkitusti hyvää. Näin sieluni silmin, kuinka hartiani laskevat jännityksestä ja totaalirentoudun pikku värityskirjani parissa. 

Tässä Johanna Basfordin kirjasessa on 20 A5-kokoista väritettävää postikorttia. Aika kiva idea! Minä tällaisena rationalistina pystyin siis perustelemaan itselleni värityskirjan hankkimisen sillä, että voisin lähettää näitä kortteja ystäville... Kummallista, miten ihminen tarvitsee aina jonkun järkevän syyn hankkiakseen itselleen jotain mukavaa. Voin sitten joulun aikaan raportoida, että eipä ole tullut kortteja läheteltyä...

Kävin töiden jälkeen kaupassa ja minun oli pakko kuluttaa vartti, kunnes kotimme tyhjenee taas päivähoitotarkoituksesta kodiksi, joten kaivoin meditointitarvikkeeni esiin ja otin siis ensimmäisen värityshetkeni kaupan parkkihallissa. Kyllä, edellytykset flow'lle olisivat voineet olla paremmatkin... Mutta täytyy sanoa, että pystyin kyllä sulkemaan koko nuhjuisen parkkihallin ympäriltäni, kun värittelin tarkasti kukkia ja kiekuroita. Mieleeni pompahteli joitain työasioita, mutta järjestelin niitä mielessäni samalla kun suunnittelin, värittäisinkö seuraavan kukan terälehdet tumman- vai vaaleanpunaisella. 

Nyt ymmärrän vallan hyvin, miksi ihmiset hurahtavat näihin - saa jotain konkreettista aikaan, ja samalla ajatukset voivat vaellella vapaasti. Aivan eri asia, kuin räplätä älypuhelinta! Tämä mahtuu sopivasti laukkuunkin, joten seuraavalla kerralla, kun joudun jotain odottelemaan, saatankin kaivaa värityskirjan puhelimen sijaan. 

Joko sinäkin olet hurahtanut?

Luovia taukoja sinunkin loppuviikkoosi! :)

Katri