Meidän kaupunkipuutarha - mindfulnessia ja iloa silmälle

Kaupallinen yhteistyö, IKEA

 

"Kevät toi, kevät toi..." en saa nyt mitään rimmaamaan siihen tuttuun rallatukseen, mutta mielessäni pyöriin vaan miten ihana on taas olla ulkona pitkän talven jälkeen! Kohta voisi laittaa kotiakin vähän kesäkuntoon, mutta ei nyt malta, kun tekee mieli vain haahuilla pihalla..

 

Muistanette, kun kerroin aiemmin kevätkylvöpuuhista ja seurasimme niiden kasvua? Eipä niistä meidän omista taimista tullut kuin honteloita heitukoita, mutta urbaani kotipuutarhurihan ei siitä lannistu.. Taimista ja yrteistä on nyt puutarhoilla valtavat valikoimat (tänään kävin hakemassa kesäkukkia ja yritin visusti pitää näppini erossa yrteistä, vaikka siellä oli tosi mielenkiintoisia erikoisuuksia houkuttelemassa!), joten laitoimme kesäkeittiötä varten yrttejä SALLADSKÅL-kukkajalalle grillin viereen. Saviruukut ovat taas niin kivannäköisiä, etenkin nämä INGEFÄRA-ruukut, joissa on vähän korkeampi tuo aluslautanen. Tekevät kivan kontrastin silmäähivelevän mattamustalle telineelle. Tomaatin laitoin isoon 20 litran sinkkivatiin, jota en nyt harmikseni löydä IKEAn nettisivuilta.

 

 

Meidän tättähäärä on tietysti innoissaan ollut mukana.. Häntä kiinnostaa kaikki missä tulee sotkua ja kun pääsee läträämään veden kanssa. Meillä on pihasaunan nurkalla vesisaavi ja hän on siellä jatkuvasti kurkottamassa kastelukannuunsa vettä. Sitten on tietysti vaatteet märkinä monta kertaa päivässä. Onpa kiva kun tulee kesä ja ne hihat oikeasti kuivuvat hetkessä.. Tuolla vähän järeämmälläkin SALLADSKÅL-kastelukannulla onnistuu kastelu hyvin, kun se kallistuu kätevästi kahdesta kahvasta kiinni pitäen.

 

Meistä tulee heti kevätauringon lämmittäessä sellaisia pihaherhiläisiä, että ei sieltä meinaa sisälle päästä. Mietinkin, että täytyy varmaan tehdä taas jotain ruokia pakkaseen, jotta on sitten hätänälkään jotain niinä päivinä kun ei viitsisi keittiössä notkua. Paljon olisi hommaa, mutta ei sitä lasten kanssa saa niin paljon edes tehtyä kun ajattelisi. Koko ajan pitää vahtia ettei ole matka tielle tai ojille, mutta minulle kelpaa ihan se haahuilukin.

 

 

Tämän pikku kaupunkipuutarhan pointti on meille enemmänkin psykologinen juttu.. Tomaatintaimista toivon satoa oikeasti, mutta yrttien käyttö on aina vähän viitseliäisyydestä kiinni. Tärkeintä on, että on voinut itse laittaa jotain kasvamaan ja ainakin tuo pikkuinen käy napsimassa ruohosipuliakin tosta vaan ruukusta suoraan.. Kasvimaalle on tarkoitus ihan lähiaikoina kylvää samoja kuin viime vuonnakin, eli porkkanaa, palsternakkaa, punajuurta (perunoiden ja sipulien lisäksi), sekä erilaisia salaatteja. Se onkin sitten varsinaista mindfulnessia, kun työpäivän jälkeen kykistää kasvimaalle ja alkaa nyppiä rikkaruohoja!

 

 

Perjantai-illan ruokana oli laiskemman kokin tapaan tortillat, ulkona tietenkin.. Olisitte kuullut miten eskarilainen huusi riemusta kaupassa kun kuuli tortilloista... :) "HÄH!! TÄNÄÄN VAI!! OIKEESTI!!" Siihenhän yhtyi sitten pienempikin ja taas saatiin katseita...

 

IKEAn reissulta tarttui mukaan myös ulkoruokailuja ajatellen edullisia puuvilla-pellavaisia MARKNAD-tabletteja, GODIS-juomalaseja sekä FÄRGRIK-kulhoja ja maistatuksen uhrina DRYCK BUBBEL PÄRON-päärynäjuomaa. Kannatti maistaa - se oli nimittäin tosi hyvää, vaikka lapset eivät kyllä tykkää mistään porejuomista. Se oli vähän kuin limun ja mehun sekoitusta, ihanan raikasta!

 

 

Koska kasvatus on kaikkien asia, niin haluan kutsua sinutkin mukaan kaupunkikasvatukseen ja siihen liittyvään Instagram kisaan. Ota siis kuva lempiyrteistäsi ikkunalaudalla tai vaikka suuremmastakin kaupunkipuutarhasta, ja jaa se Instagramissa käyttäen tunnisteita #IKEAomasato, #IKEAkaupunkipuutarha ja @IKEAsuomi.  Instagram-profiilisi täytyy olla julkinen. Kampanjasivulta näet halutessasi lisätietoa, mutta näilläkin pärjäät.

 

Palkintona arvotaan 5 kpl 100 €:n arvoisia lahjakortteja!

 

Ai niin ja minuthan löydät Instagramista nimellä @katriah ja Facebookista www.facebook.com/tohkeissaan. :)

 

Aurinkoisia päiviä ja multasormia toivotellen,

 

Katri

*osa kuvissa näkyvistä tuotteista on hankittu blogiyhteistyön merkeissä.

Kohokohtia ja pohjamutia

Toisaalta ihan tavallinen, tavallaan ihan erityinen päivä. Päivä, jolloin muistaa olla niin erityisen kiitollinen omistaan. En ole kovin hyvä pukemaan sanoiksi niin syviä tunteita, mutta lapsettomien lauantain kirvoittamia juttuja lukiessani en voinut olla herkistymättä...

 

 

 

Eilen kotimatkalla äitien ja mammojen luota juteltiin, mitä toiveita kenelläkin olisi sunnuntain suhteen. Minä toivoin, että oltaisiin koko päivä porukalla ulkona ja vaikka grillailtaisiin, ja lapset puolestaan, että mentäisiin puistoon ja pyöräiltäisiin. Tultuani pieneltä kuvauskeikalta sain hypätä suoraan autoon ja ihmettelin, miksi peräkärry otetaan mukaan.. Tällä kertaa esikoinen osasi pitää salaisuuden... :) Perillä Seikkailupuistossa peräkärryistä paljastui pallogrilli ja polkupyörät sekä esivalmistellut ruoat. Käytiin kokeilemassa esikoisen uutta pyörää tasaisella asfaltilla (juu ei meillä täällä maalla ole sellaisia baanoja...) ja hei - sehän oppi ajamaan ilman apupyöriä! Ei ollut kuin uskalluksesta kiinni! <3 Voitte kuvitella sen riemun... Läpyjä vaihdeltiin ja hurrattiin, tuntui kasvavan pituuttakin tuo likka ihan hetkessä! 

 

Väsyttyämme puistotouhuista tultiin kotiin laittamaan vähän terassiakin ulkoruokailukauteen.. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.

 

 

Mutta sanottakoon nyt, että eivät ne päivät niin ruusuisia aina täälläkään ole, eivätkä lapset aina vain söpöjä ja herttaisia.. Esikoinen kimpaantui, kun sanoin ettei nyt enempää oteta leipää kun kohta on iltaruoka. Sitten alkoi mutina että sää et koskaan ajattele mun parasta ja sä aina pilaat mun elämän. Mä en tiedä ketään noin typerää... jne jne.. kantapäät kopisten yläkertaan. Ihan yhtäkkiä, pikkujutusta. Viime aikoina on tullut ihan älytöntä tuollaista tiuskimista. Sanoin tietenkin, että et voi puhua äidille noin ja patistin takaisin selvittämään asian. Sen verran on stressihormonitasot kai korkealla ensi viikon työrupeaman vuoksi, että meni tunteisiin itselläkin.. Eihän se kiva ole tuollaista puhetta kuunnella, vaikka tiedänkin, että ihan puuskassa puhui mitä sylki suuhun tuo. Ajattelin myös, että täytyy hänen nähdä, miten pahan mielen voi toiselle saada sanoilla ja annoin omankin harmin purkautua. Yhteisen iltalenkin sijaan lähdin yksin juoksemaan ja tuulettamaan ajatuksia, ja kotiin palattuani hän olikin jo pystynyt miettimään sanojaan. Puhuttiin miltä toisesta tuntuu ja halattiin yhtä kovaa kuin aamulla. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta täytyy kyllä taas sanoa että kyllä tämä pesti vaan vaikeutuu vuosi vuodelta.. Että ei kai muuta kuin teini-ikää odotellessa!

 

FB | IG

 

Katri

Pelkkää ravintoa vai ilo arkinen?

Yhteistyössä IKEA

Viime aikoina on monen kanssa tullut juteltua ruoan merkityksestä itselle. Joku ihmettelee, olenko aina ollut kiinnostunut ruoanlaitosta ja toinen toteaa samaan hengenvetoon, että ei vaan nappaa. Vaikka arjessa ruoka ei aina todellakaan ole mitään makujen sinfoniaa, niin pelkkänä tankkaamisena en osaa ruokaa ajatella. Rakastan makuja, ruoan rakenteita ja sitä, kun eri elementit sekoittuvat ihanasti suussa!

Oma kiinnostus ruoanlaittoon on varmasti tullut kotoa, koska äiti teki aina kaiken alusta asti. Meillä oli aika itsestään selvää, että lapset osallistuvat ruoanlaittoon, pöydän kattamiseen ja siivoamiseen. Sillä meiningillä olemme itsekin ajatelleet lapset kasvattaa - ajattelemme, että jos lapsia ei ota mukaan silloin kun he innoissaan olisivat osallistumassa, niin on varmaan turha odottaa että teini-ikäisellä yhtäkkiä syttyisi omatoimisuuden kirkas lamppu palamaan. 

Näin kevään kynnyksellä IKEA kutsui minut kertomaan ajatuksistani ruokaan ja sen alkuperään liittyen. Minulla on aina ollut jonkin sortin viljelmät, oli koti sitten pieni pimeä vuokrakaksio, jonka kaikki ikkunat olivat pohjoispuolella (se oli vähän turhan haasteellista) tai pieni rivitalon piha. Nyt voimmekin puutarhuroida ihan mielin määrin! Kasvun ihme on jokakeväinen ilo, ja samalla minua on aina kiehtonut se, että voi nähdä konkreettisesti kättensä jäljet kasvimaalla ja myöhemmin lautasella. Kaikenlisäksi se on juuri niin puhdasta kuin itse haluaa, huolehtimalla lannoituksesta ja kasvinsuojelusta.

Lapsethan tykkäävät kaikesta sotkuisesta ja ovat vähintään yhtä innoissaan kasvun ihmeestä kuin tällainen joka asiasta tohkeissaan oleva isompi ihminen... Meillä on tapana laittaa aina edes jotain pientä itse esikasvatukseen, vaikka niistä ei mitään kunnollisia taimia tulisikaan. Mutta näin saamme pienen varaslähdön kasvukauteen, koska kasvimaalle ei voi ihan vielä suorakylvää mitään.

Eskarilainen on jo tottunut kasvattelija - ainakin porkkanoita ja kesäkurpitsaa meillä on ollut pienelläkin kasvimaalla joka vuosi. Ne eivät oikeastaan voi epäonnistua... Kesäkurpitsan siemenet ovat kaikenlisäksi oikein sopivia lasten kylvettäväksi, koska ne ovat niin isoja.. Hieman liikaahaan niitä meni per purkki, mutta kuten sanoin - pääasia ei ole lopputulos vaan se, että saa itse kokeilla. Taimia saa puutarhaliikkeistä parilla eurolla ja valtaosan mekin laitamme suoraan kasvimaalle sitten kun maa on lämmin. Voi sitä riemun määrää, kun voi hakea itse kasvattamiaan porkkanoita kasvimaalta! Tuntuu, että se auttaa nirsoiluunkin jonkin verran.. Näin on helppo myös jutella ruoan alkuperästä lasten kanssa... Kauhukuvani olisi, että lapset kuvittelisivat, että ruoka tehdään tehtaassa. Tai no, kyllähän sitä pitkälti tehtaissa jo tehdään, mutta oma luonto ei oikein anna periksi einesten suhteen...

Muuten, IKEAssa oli vaikka mitä puutarhajuttuja jo! Siemeniäkin on tulossa ihan näinä päivinä, vaikka niitä en vielä ehtinyt saada mukaani. Yhteistyön puitteissa sain hakea vähän puutarha- ja kasvatusinspiraatiota, ja tuo BITTERGURKA amppeli osoittautuikin aika käteväksi ja monitoimiseksi kapistukseksi - kylvöhommat odottelevat siinä lämpimämpiä kelejä ja yrttejä on helppo kastella. Minun oli tarkoitus laittaa se roikkumaan keittiön katosta, mutta unohdin, että meillähän on yläkaapit edessä. Mies visioi heti, että tuohan olisi kiva kesätuliainen myös - tyylikäs amppeli täyteen yrttejä (joko itse kasvatettuina tai kaupan ruukuissa)! Erittäin hyvä ajatus minusta... Myös PROPPMÄTT leikkuulauta ja BLANDA BLANK kulho ovat IKEAsta. 

Puuhakasta sunnuntaita teille - niin tosi viherpeukaloille kuin kevytkasvattelijoillekin! :) (Aina voi edes jotain pientä idättää. Eilen ravintolassa annoksen päällä oli tillin versoja, mielettömän maukkaita! Täytyykin laittaa myös niitä pikkuisen, ihan vaan arkiruoan iloksi nypittäväksi.)

Kasvatetaanko teillä jotain?

* Osa postauksen tuotteista on saatu blogiyhteistyön merkeissä

FB | IG

Katri

Tavisarki - kiitos kun palasit!

Aika - vautsi mitä luksusta! Viime viikot ovat menneet sellaisessa tohinassa, että välillä meinasi todella nousta seinä vastaan jaksamisen kanssa. Täytyy myöntää, että mentiin aika äärirajoilla.. Halusimme viimeistellä kaikki paikat, laittaa ne viimeiset listat ja maalata jo kolhiintuneet nurkat. Piti öljytä etuterassi ja ulko-ovetkin kaipasivat vähän siistimpää pintaa ylleen. Nyt ihmettelen, miten kriittisten lasien läpi oikein katselimme kotiamme, kun tuntui, että joka ikinen nurkka piti saada oiottua. Kaiken terassin rakentamisen ohessa sain itseni kiinni myös puunaamasta vessojen kaappeja ja pyyhkimästä jalkalistoja... Tähän asti olen aina naureskellut sellaista hysteeristä siivoamista, jota monet kuulemma tekevät ennen isoja juhlia kotona, ja nyt touhotin itse samojen asioiden äärellä! Ketä varten?? Kuka niitä katseli? Tai no, kysytäänpä teiltä - kuka kehtaa tunnustaa kurkkivansa kylässä ihmisten kaappeihin? Tai pyyhkäisevänsä oven päältä tomukerrosta? (Anonyymit kommentit ovat nyt erittäin tervetulleita, ellei kukaan kehtaa nimellään myöntää!)

Joka päivä tuntui olevan vähintään kymmenen asiaa to do -listassa, ja töissäkin sattuivat ne syksyn kiireisimmät viikot juuri samaan sumaan. Aloin voida jo fyysisesti huonosti ja laihduin muutaman kilon, kun en ehtinyt syödä aina sen paremmin lounasta kuin päivällistäkään. Stressin määrä tuntui jo kurkkua kuristavalta vanteelta ja huomasin, että elin listojen varassa. Hääpäivä toissaviikonloppuna oli selkeä välipysähdys - lupa nauttia, hengittää ja hymyillä vailla kiireen tuntua, samoin sen jälkeisen päivän vain nautiskelimme kauniista sunnuntaista tuoreena avioparina. Maanantaina piti jaksaa vielä lähteä uuteen nousuun ja ottaa tiukka loppukiri tuparijärjestelyissä, joten tällä viikolla kaiken ollessa ohi olo on vähän sama, kuin rempan loppukirin jälkeen silloin ennen joulua. 

Onko tässä teistäkin Seppo Taalasmaan piirteitä?

Tuntuu, kuin aika olisi pysähtynyt, eikä enää ole kiire minnekään. On aikaa kuljeskella pihalla, höpötellä ja ihmetellä lasten kanssa syksyn tuloa, opettaa esikoista pyöräilemään ja nostaa kasvimaan antimia. Jopa pyykin viikkaaminen rauhassa heti kuivausrummun pysähtymisen jälkeen tuntui ihanalta. Viime viikot olin elänyt sellaisessa pyykkikaaoksessa, että aloin viikata puhtaita pyykkikasoja vasta kun ne eivät enää kertakaikkiaan mahtuneet seuraavien pyykkien tielle. Tämä vain yhtenä esimerkkinä viimeaikojen selviytymiskeinoista...

Viikonloppuna korkatulla terassilla tulee nyt hilluttua kaiken vaivannäön edestä. Sytyttelen kynttilät ja tepastelen kuuntelemassa heinäsirkkojen sirinää. Miten ne vielä tarkenevatkin? Ostin Viherlassilasta terassin koristukseksi muutamia isoja monivuotisia perennoja sekä syyshortensioita,. Ne on tarkoitus istuttaa pian maahan. Ajattelin, että on mukavampi koristaa syysterassi monivuotisilla kasveilla väliaikaisesti, kuin monilla perinteisillä syyskukilla, jotka eivät yleensä ole kovin suuriakaan.

Kiitos muuten ihan hurjasti lämmittävistä kommenteistanne edelliseen postaukseen! Tippa tuli itsellekin silmään niitä lukiessa. <3 Palaan niihin vielä ajatuksen kanssa, olen vain nopeasti niiden nähnyt vilahtavan.. Kiitos kovasti myötäelämisestä onnessamme! Hyvää loppuviikkoa teille kaikille!

FB | IG

Katri

Pienissä häissä - ihan omissa

"Sitoutua niin syvästi

että muuttuu pohjattomaksi.

Puristaa niin lujasti

että muuttuu rajattomaksi.

Rakastaa niin mielettömästi,

ettei mikään enää

ole vailla merkitystä."

Tommy Tabermann

Se elokuinen lauantai oli kaunis, herkkä, ja niin täynnä tunnetta. Olimme vihdoin keksineet meidän juttumme - tapamme mennä naimisiin kymmenen yhteisen vuoden jälkeen. Ei suuria häitä, ei hirveästi valmisteluja, ei häästressiä kenellekään (totuuden nimissä - eihän siltä voinut välttyä!). Vain me, lapset ja ihan läheisimmät, jotta tilaisuus pysyy pienenä. Ja niin kävi, että uppouduin jonnekin kuplaan koko vihkimisen ajaksi. Paikalla oli pari kourallista ihmisiä, mutta tuntui, kuin olisin unohtanut heidätkin hetkeksi ympäriltämme. 

"Tahdon panostaa aina siihen, että sinä olet onnellinen. En velvollisuudesta, vaan koska ainoastaan silloin voin itsekin olla aidosti onnellinen."

"Kymmenen vuoden aikana olemme ylittäneet monta haastetta. Lupaan pysyä lujana, kun ajat ovat kovia, koska tiedän, että minkä tahansa haasteen kohtaammekaan, tulemme ylittämään ne yhdessä."

"Kymmenen vuotta sitten ajattelin olevani onnekas saatuani vihdoin sinut itselleni. Tahdon joka päivä näyttää sinulle, kuinka onnekas olen, että sinä olet minun elämässäni."

"Siitä on kymmenen vuotta, kun uskallettiin astua samalle polulle, nuorina ja niin epävarmoina. Kuitenkin niin varmoina, koska olinhan mä jo yli 20 vuotta sitten Kaukjärven ala-asteella tiennyt haluavani juuri sut."

"Se hymy ja pilke sun silmissäsi, joka kertoi kymmenen vuotta sitten yhtä paljon kuin nyt."

"Tahdon jatkossakin kunnioittaa, ihailla, arvostaa ja melkeinpä palvoa sinua sellaisena kuin olet, ja myös tulevaisuudessa sellaisena, millaiseksi haluat tulla."

Kuva: Petra Veikkola Photography

Luimme toisillemme ajatuksiamme, kuuntelimme ja itkimme. Esikoinen toi sormukset ja toki pienempikin siihen halusi osallistua. Jäivät välillä tössöttämään ympärillemme ja halailemaan. <3 Ystävämme lauloi häätanssiksemme Your Songin, jonka aikana tuntui, kuin olisin vajonnut jonnekin ikuiseen kuplaan. Unohdin häävalokuvaajankin olemassaolon, mutta niin ihania kuvia Petra jo lähetti vilkuiltavaksi, etten meinaa malttaa odottaa, kunnes saamme loputkin kuvat. Tämän viimeisen kuvan lähetimme sukulaisille tilaisuudesta, josta eivät tienneet muut kuin perheemme ja ihan lähimmät ystävät. Tarkoituksena oli kutsua ystävät juhlimaan tupareita seuraavana viikonloppuna ja kertoa siellä viikontakaisesta vihkimisestä. Salaisuus pysyi loppuun asti ja lauantaina juhlimme tupareita, vaikka moni oli kyllä aavistellut, että jokohan ne menisivät naimisiin. Tosin toiset olivat ihan unohtaneet, ettemme vielä olleetkaan naimisissa... Tupareista ja häätohinoista lisää sitten myöhemmin - minä uppoudun taas Your Songin pariin fiilistelemään näitä muistoja. Ajattelin, että ei yksi vihkiminen nyt niin iso juttu olisi tällä taipaleella, mutta oli se niin ihana tilaisuus, että tuskin unohdan sitä tunnetta koskaan...

"I hope you don't mind, I hope you don't mind that I put down in words - how wonderful life is now you're in the world."

Kuvat: anopilta ja viimeinen kuva Petra Veikkola.

Blogia voi seurata myös Instagramin ja Facebookin kautta.

Katri

Terassiprojekti

Kaksi viikkoa tupareihin, ja terassilla näyttää tältä..

Onhan mies sitä ihan hulluna tehnyt, mutta paljon on jäljelläkin... Terassin visiointi oli jokseenkin hankalaa, koska meistä kumpikaan ei ole kovin hyvä hahmottamaan mielessään, miltä mikäkin voisi valmiina näyttää. Jotenkin vaan aina pätkä pätkältä ollaan yritetty asioita päättää, ja miettiä miten seuraava vaihe kannattaisi tehdä, ja miltä terassi ehkä valmiina näyttäisi. Terassille tuli kokoa noin 40 m2, minkä vuoksi halusin, että terassi tulisi ehdottomasti kahteen tasoon. Ajattelin, että yhdessä tasossa terassi näyttäisi ihan tanssilattialtam, etenkin kun se tulee aika korkealle. 

Halusimme terassille paljun, ja mies halusi siitä upotettavan. Minulla oli visioissa hieman korkeammalle tuleva palju, mutta tulee tuohonkin vielä jonkinlaiset reunat. Palju on nyt eristetty, ja tällä hetkellä odottelemme merialumiinista paljun sisäosaa saapuvaksi. Samoin lasit terassille on tilattu, mutta niidenkin toimitus näyttää viivästyneen - tällä viikolla niiden piti tulla. Terassin reunalla näkyvät tolpat odottavat lasien kiinnitystä. Meidän ja naapurin rajalle tulee aita heinäseipäistä.

Tykkään ihan hulluna noista jiireistä. Näytin miehelle kuvan, että olisi kiva, jos terassin reunus olisi siististi kehystetty kahden laudan mitalta. Kulmat jiireihin jne. Hän sitten innostuikin askartelemaan niitä vähän joka paikkaan, portaita myöden. Ne ovat minusta hurjan kauniita, ja antavat terassille viimeistellyn ilmeen.

Minä olen mennyt jo vähän asioiden edelle, ja istutellut kukkia. Syyshortensia viihtyy vähän aikaa ruukussakin. Se on lempikukkiani.. Täytyy keksiä sille paikka maastakin sitten tuparien jälkeen. Raksamuijan tauko, kuvaajana eskarilainen. :)

FB | IG

Katri