sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Kohokohtia ja pohjamutia

Toisaalta ihan tavallinen, tavallaan ihan erityinen päivä. Päivä, jolloin muistaa olla niin erityisen kiitollinen omistaan. En ole kovin hyvä pukemaan sanoiksi niin syviä tunteita, mutta lapsettomien lauantain kirvoittamia juttuja lukiessani en voinut olla herkistymättä...
 

 
 
Eilen kotimatkalla äitien ja mammojen luota juteltiin, mitä toiveita kenelläkin olisi sunnuntain suhteen. Minä toivoin, että oltaisiin koko päivä porukalla ulkona ja vaikka grillailtaisiin, ja lapset puolestaan, että mentäisiin puistoon ja pyöräiltäisiin. Tultuani pieneltä kuvauskeikalta sain hypätä suoraan autoon ja ihmettelin, miksi peräkärry otetaan mukaan.. Tällä kertaa esikoinen osasi pitää salaisuuden... :) Perillä Seikkailupuistossa peräkärryistä paljastui pallogrilli ja polkupyörät sekä esivalmistellut ruoat. Käytiin kokeilemassa esikoisen uutta pyörää tasaisella asfaltilla (juu ei meillä täällä maalla ole sellaisia baanoja...) ja hei - sehän oppi ajamaan ilman apupyöriä! Ei ollut kuin uskalluksesta kiinni! <3 Voitte kuvitella sen riemun... Läpyjä vaihdeltiin ja hurrattiin, tuntui kasvavan pituuttakin tuo likka ihan hetkessä! 
 
Väsyttyämme puistotouhuista tultiin kotiin laittamaan vähän terassiakin ulkoruokailukauteen.. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.
 
 



Mutta sanottakoon nyt, että eivät ne päivät niin ruusuisia aina täälläkään ole, eivätkä lapset aina vain söpöjä ja herttaisia.. Esikoinen kimpaantui, kun sanoin ettei nyt enempää oteta leipää kun kohta on iltaruoka. Sitten alkoi mutina että sää et koskaan ajattele mun parasta ja sä aina pilaat mun elämän. Mä en tiedä ketään noin typerää... jne jne.. kantapäät kopisten yläkertaan. Ihan yhtäkkiä, pikkujutusta. Viime aikoina on tullut ihan älytöntä tuollaista tiuskimista. Sanoin tietenkin, että et voi puhua äidille noin ja patistin takaisin selvittämään asian. Sen verran on stressihormonitasot kai korkealla ensi viikon työrupeaman vuoksi, että meni tunteisiin itselläkin.. Eihän se kiva ole tuollaista puhetta kuunnella, vaikka tiedänkin, että ihan puuskassa puhui mitä sylki suuhun tuo. Ajattelin myös, että täytyy hänen nähdä, miten pahan mielen voi toiselle saada sanoilla ja annoin omankin harmin purkautua. Yhteisen iltalenkin sijaan lähdin yksin juoksemaan ja tuulettamaan ajatuksia, ja kotiin palattuani hän olikin jo pystynyt miettimään sanojaan. Puhuttiin miltä toisesta tuntuu ja halattiin yhtä kovaa kuin aamulla. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta täytyy kyllä taas sanoa että kyllä tämä pesti vaan vaikeutuu vuosi vuodelta.. Että ei kai muuta kuin teini-ikää odotellessa!
 
FB | IG
 
Katri
SHARE:

6 kommenttia

  1. Ihana äitienpävä ylläri 💕

    Meilla tuollaine yhtäkkinen kimpaantuminen on niin tuttua. Etenkin väsyneenä tai jännittyneenä saan niistä tuta. Toivotaan, että teini-iässä helpottaa, kun äkkäilyt on äkkäilty hyvissä ajoin 😊

    Aurinkoista uutta viikkoa ☀️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä herkästi huomaa että varsinkin jos on eskarissa ollut jotain harmia niin heijastuu ihan omituisena äyskimisenä täällä.. Välillä taas kuin mikäkin pulmunen! No joo olen hänen kanssaan ajatellut, että se uhma on tullut nyt 4-6 -vuotiaana kun mitään muita uhmakausia hänellä ei ollut! Että ihan hyvä kai vaan.. En tiedä onko se sitten teini-iästä pois!

      Poista
  2. Kylläpäs teillä nyt osataan pitää salaisuuksia ja järjestää yllätyksiä, ihanat!

    Kyllä tuota äkkinäistä hermostumista on liikkeellä varmaan joka paikassa, jossa on lapsia, milloin mistäkin syystä, välillä niin pienestä, ettei itse oikein edes ymmärrä...

    Kyllä se siitä helpottaa, nyt kun tuo vanhin lapsista on kohta 20, ei enää ollenkaan niin paljon äidille kiukuttele ;), nuoremmat kyllä...

    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joo ihmettelin itsekin että mistä näitä nyt tulee kun oikeasti me ollaan niin tylsiä!! Joo nimenomaa, usein en edes ymmärrä.. Aika kovaa mindfulnessia on treenata ettei välittäisi!

      Poista
  3. Ihana äitienpäiväyllätys sulla! Nopeita kiihtymisiä on täälläkin lähes päivittäin, niin tuttua. Eikös teidän esikoinen ole 6v? Mulle joku kertoi aikanaan, että tuon ikäisillä tytöillä alkaa hormonitoiminta herätä ja pyysi miettimään omaa oloa pms-oireiden aikaan. Sanoi, että 6-vuotiailla on sellainen olo lähes koko vuoden... Sen kuusivuotisvuoden tuo selitys meni läpi - nyt en tiedä minkä selityksen voisi keksiä kun tuntuu, että kiihdyttely jatkuu aina vain :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oli kyllä just meidän näköinen päivä! Olipa muuten hyvä tämä kommenttisi, kiitos paljon! Tällaisiin järkijuttuihin on aina hyvä nojata ja hakea niistä selityksiä.. Juu, on 6v., tuo voisi olla ihan järkeenkäypää.. Mutta tuo viimeinen lauseesi on niin osuva - aina sitä ajattelee että tämäkin vaihe menee varmaan ohi, mutta uusia tulee koko ajan!:)

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig