tiistai 10. marraskuuta 2015

Ai eikö teillä näytäkään siltä kuin sisustusblogeissa?

Näin tokaisi eräs tuttu tullessaan meille kylään keskellä viikkoa, suoraan töistä tullessamme. En pahastunut, en todellakaan. Lähinnä minua huvitti se oletus, että sisustusblogeissa, tai blogikodeissa kaikki olisi aina kaunista, ihanaa ja valoisaa. Lapsiperheen pieni eteinen harvoin on kutsuvassa kunnossa, joten jo eteisessä tulee varmaan selväksi, että jalkoja saa nostella ellei halua viedä mennessään ja tuoda tullessaan (jota yritän epätoivoisesti opettaa muillekin tässä taloudessa asuville).

Viikonloppuna tartuin hämärästä huolimatta reippaammin kameraan, ja päätin napsia kuvia huolimatta hirveästä sotkusta. Tajusin, että kamera lepää herkemmin, jos paikat ovat hujanhajan. Lapsia toki tulee kuvattua muutenkin, mutta silloinkin omaa silmääni sattuu, kun taustalla on vaikka mitä sälää. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ei pidä antaa niiden häiritä - kotialbumeiden muistoissa kuuluukin näkyä elämän jäljet. Tässä teillekin hieman todistusaineistoa tämän blogikodin realitystä.

reality blogikoti
Matot rytyssä, sohvatyynyt kasassa, ei-hillitynvärisiä-lehtiä vinossa pinossa, ml. lasten lahjakuvasto

Nukkeleikit meneillään, keskeneräinen palapeli ja erinäistä muuta rojua pitkin poikin.


Pari vilttiä lattialla, takan edusta ihan puunroskainen, sohvannojalla tulevan viikonlopun naamiasasu prinsessamekko - toki siinä on keimailtava joka päivä eskarin jälkeen.
Legomeri. Lohdullista on se, että nämä on suht nopea kerätä kasaan (toisin kuin yläkerran pikkulegot). Ja taas näyttää blogikodilta. 

Ja se lohduttomampi näky, yläkerran pikkulegomeri.. Niitä sitten illalla lykittiin sivuun sen verran, ettei kenenkään tarvitse kimpaantua yöllisillä kävelyillään. Ja miksi vaatteet on niin helppo heittää yläkerran pyykkikorin viereen? Miksi pöydällä on niin hirveä kirjapino? Koska ne toimivat painona, kun pöydän ja tuolin selkänojan varaan ripustetaan viltti majaksi. Voi elämä.. 
Eteisessä naulakko täynnä, kaapista tursuaa huivi, kengät levällään ja hoitolaukku, läppärilaukku ja muut veskat odottavat kantajaansa. Ylimmäinen laatikko rivahti uriltaan ja sekin odottelee rennosti korjaajaansa.

Tytöillä maalaussessio (tästä realitystä puuttuu kuvasarja kultamaalisista kädenjäljistä portaikossa). Keittiöntasot perusasussaan. 

Ja edelleen. On piuhoja, murusia, kännyköitä, likaisia astioita ja tyhjennystä odottava tiskikone. Miten tuo noitahattu tuntuu vainoavan minua? 
Senkillä tytön askartelutarvikkeita kai kolmessa eri laatikossa.. Mutta tämä tila on selkeästi helpoin ja nopein saada kuntoon vähällä vaivalla! 

Sellaista realityä! Hmm, miksiköhän en kovin usein kuvaile yläkerran lastenhuonetta? Ja miksiköhän ruokailutilasta tulee otettua eniten kuvia? Siellä pyörii selkeästi vähiten ylimääräistä tavaraa. Mitäs tykkäätte realitystä? Eikö vaan ole ilahduttavampaa selailla sellaisia vähän rauhallisempia kuvia? :)

Lohdullista on toisaalta se, että se on vaan tavaraa, joka on helppo säännöllisesti kerätä paikoilleen. Haaste on se, että pitää ruveta karsimaan. Miksi kulutan aikaa tavaroiden järjestelyyn, kun sitä voisi karsia vähemmäksi? Tuollaista ihme lelusälää on aivan liikaa, vaikka mielestäni meillä ei edes hirveästi ole leluja.

Ja hei puolustukseksi täytyy nyt sanoa, että tällä hetkellä ei ole ihan noin pahan näköistä - alakerran legomeri on taas hetkeksi kerätty laatikoihin, ja keittiön tasoillakin mahtuu taas työskentelemään. Ai niin, unohdin tehdä huomisen ruoan valmiiksi.. 

Hmm, näissä tunnelmissa toivottelen hyvät arkiviikonjatkot! :)

FB | IG

Katri
SHARE:

35 kommenttia

  1. Onpa oikein kotoisan näköistä!Näkyy elämisen jäljet ja ainahan tuntuu sille,että tavaraa pitäisi karsia.Mutta itse aina ihastun uusiin juttuihin ja niitä sitten tulee hankittua.Onneksi tulee kierrätettyä paljon myös mm.kirpparin kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja noita lasten leluja tuntuu olevan niin vaikea käydä läpi! Kun ei oikein tiedä että mikä kuuluu mihinkin leluun jne.. :) joo näitä kuvia tekee mieli itsekin palata katsomaan kun niistä tulee lasten äänet ja touhut mieleen!

      Poista
  2. Onpa oikein kotoisan näköistä!Näkyy elämisen jäljet ja ainahan tuntuu sille,että tavaraa pitäisi karsia.Mutta itse aina ihastun uusiin juttuihin ja niitä sitten tulee hankittua.Onneksi tulee kierrätettyä paljon myös mm.kirpparin kautta.

    VastaaPoista
  3. Ihana postaus :D Vaikka meillä ei asukaan kuin yksi liki 10v tyttö, iskä ja minä äiti, näyttää meilläkin monesti tuollaiselta. Onneksi monesti ne tavarat on kuitenkin suht helppo laitella paikoilleen ja heti on siistimmän näköistä. Tämä ei tietenkään koske neidin huonetta: sen siivoamiseen menee vähintään yksi päivä: hevosleikit kauroineen ja vesiastioineen levällään, kyniä ja paperisilppua, petsejä, legoja, kirjoja ja levyjä, you name it. Myönnän kyllä, että olen laiska petaamaan sänkyjä, joten en ihan esimerkillinen ole itsekään.

    Mukavaa arkea sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, näen niin silmissäni tuon tytön huoneen.. Sitä paperisilpun määrää välillä itsekin ihmettelen.. Hei mähän en petaa sänkyjä ollenkaan!!:) musta se on ihan turhaa ajanhukkaa. Paitsi silloin kuk tulee vieraita!:) ja ehkä joskus petaisin jos meidän makkari olisi rempattu ja nätti!:)

      Poista
  4. Ihanan lämmittävä teksti ja ihanat, elävän tuntuiset kuvat! Voisin likimain kuulla lasten naurun ja kikatuksen leikkiessään legoilla tai sohvalla <3
    - Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kiva kuulla!:) tämä oli vähän erilaista kun on totuttu! Siksi itsestäkin tuntuu mukavalta katsella tällaisia arkikuvia, kun tuntee ne elon äänet korvissaan..

      Poista
  5. Ihanan tavallista arjen sotkua. <3

    VastaaPoista
  6. Ahhahhaa, meil on viel pahemman näköistä, miksiköhän mulla ei oo blogissa sisustuskuvia juurikaan, mä en jaksa/ehdi siivota niin isoa aluetta tyhjäksi ennen kuin muksut sen jo taas sekoittaa.
    Täällä kans ollut jo jonkun aikaa menossa tavaran vähentäminen ja ehkä pikku hiljaa alkaa tuottaa tulosta.
    Eilen joutusin kunnolla siivoomaan yksiä kuvauksia varten ja mun tyttö totesi et täällä näyttää ihan erilaiselta. Jep, täällä ei oo yhtään lelua pitkin kämppää leviänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo hädin tuskin yksi huone pysyy hetken siistinä! Pitää kyllä ottaa joku karsimisprojekti.. Ei vaan tiedä mistä alkais.. Ja hei lasten suusta ne parhaat totuudet tulee!

      Poista
  7. Ihana elämä <3 Ihana sie <3 Kiva postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sie!:) ihana kommentti! Kiitos, kiva kuulla että näin sotkuinen ja erilainen postaus lämmitti teitäkin!

      Poista
  8. Ihanan eläväistä :) Meillä pysyy olkkari jonkunlaisessa kuosissa, kun leikit keskittyy pojan huoneeseen, mutta eteinen, keittiö ja lastenhuoneet on kyllä sitten todella eletyn näköisiä. Esim. verhot ei oikein pysy ripustuksissaan, kun pehmopallo lentää koko ajan aulasta pojan huoneeseen, oviaukko maalina...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, meillä ei leikit pysy yhdessä huoneessa.. Ja toisaalta meille se on ihan ok - jos lapset on tullakseen leviämmälle leikkimään niin tulkoot,toki he haluaa olla seurassa.. :) oijoi kuulostaa pahalta tuo pehmopallo+verhot! Mutta ne on just niitä huvikummun kotoisia juttuja.

      Poista
  9. Legot on lasten työkaluja, miksi niitä ei saisi olla? 90-luvulla oli myynnissä "legoimuri", mahdottoman hauska vekotin joka keräsi lattioita niin legot kuin leivänmurtkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu saahan niitä olla ihan yhtälailla kuin muitakin leluja, ja nuohan ovat helpoimmasta päästä, kun kaikki voi kerätä samaan paikkaan. Sellainen erinäinen pikkusälä on paljon rasittavampaa siivota.. Legoimuri kuulostaa kyllä tosi kätevältä!

      Poista
  10. Legot on lasten työkaluja, miksi niitä ei saisi olla? 90-luvulla oli myynnissä "legoimuri", mahdottoman hauska vekotin joka keräsi lattioita niin legot kuin leivänmurtkin!

    VastaaPoista
  11. Ihana postaus! Minua aina niin lohduttaa, kun muuallakin on "elämää" ja sotkua. Kaipaan vertaistukea kotona vallitsevaan kaaokseen :D Juuri eilen istuin sohvalla ja katselin ympärilleni ajatuksena, ettei voi olla totta... Vaatteita vähän siellä sun täällä, kirjoja, lehtiä, papereita jne. Hohhoijaa... Sinä saat kuitenkin kauniit kuvat myös ei-niin-siististä kodista!

    Kivaa viikonjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sohvakatsaus kuulostaa niin tutulta! Sitä vaan huokailee ja miettii mistä alottaisi.. Ja kun tietää, että pieni siivoilu ei auta, kun pitäisi mennä pari tuntia edes takas ja järjestellä kaikki - siinä samalla viedä pyykit koneeseen ja tyhjentää se ensin, samoin astioiden kanssa jne jne.. Kun alkaa siivoamaan niin se vaan paisuu ja paisuu!

      Poista
  12. Ihana reality-postaus! Kyllä teillä vaan silti kaunista on vaikka elämä näkyisikin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa no kiitos vaan Anniina!:) ehkä se peruskoti tuolta jotenkin näkyy!:)

      Poista
  13. Elämisen ja olemisen makuista menoa, juuri sitä kotoisaa ♥ Blogikotireality on parasta :)
    Niin kauniita kuvia silti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ehkä pitäisi yrittää ottaa realityä mukaan taas enemmän! ;) kiitos ihanasta kommentistasi!

      Poista
  14. Hahahah! Just niin hyvä ku voi olla! Tuolta meilläkin näyttää joka päivä ;)! Eli tuttu tunne <3 <3 Ja yleensä ku blogi kuvia ottaa niin se yksi kohta on just niin kivan ja kauniin näköinen! Jos kääntyis 180 astetta niin näky vois olla ihan eri ;))!

    Hauskaa päivää sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vertaistukitunnustus -kiitos siitä!:) juu helppo se yksi nurkkaus on siivota! Rajaus on paras siivoysniksi. ;)

      Poista
  15. Ihanaa!
    Minulle noin suoraan asiaa ei ole kukaan sanonut, mutta ilmeet kasvoilla kertovat enemmän kuin sanat!
    Arki se on bloggarin kotonakin! :D

    Leppoisaa joulun odotusta täältä Mantelilaaksosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi niitä ilmeitä - voin kuvitella!!: D joo sitten ihmiset on ihan ymmällään että onko täällä sotkua?! No juu enhän minäkään oikeasti tiedä lukiko hän blogiani vai tuliko se lausahdus jotenkin ihan muuten, mutta huvitti vaan. :) kiitos kovasti sinullr, kiva kun löysit piipahtamaan!

      Poista
  16. Ihan parasta nähdä vähän elämää kaikkien vimosen päälle kuvien lomassa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta palautteesta - mietin juuri vuoden takaisia kuvi katsellessani, että minulta onkin ihan jäänyt tällainen realitykuvaaminen/niiden julkaisu pois. Pitää yrittää muistaa!:)

      Poista
  17. Hih! Tulin tästä postauksesta niin hyvälle tuulelle :)
    Meidänkin huusholli on normisti kaikkea muuta kuin "blogikoti",
    suloista sekamelskaa täynnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa, tarkoitus olikin herättää yleistä ja yhteistä hilpeyttä!:) elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin siivoilu, sitä mieltä minä olen!:)

      Poista
  18. Kuten jo instaan kommentoin, tää on niin tuttua!! Ihana sekamelska. Minä en enää jaksa edes sisustaa :D

    Blogissani on sinulle haaste
    http://nainentalossa.blogspot.fi/2015/11/syntyja-syvia.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuuh, kuulostaa luovutusvoitolta! Se on ihan totta, että sisustuskaan ei pääse oikeuksiinsa jos arjen sekamelska hautaa sen alleen. Ja kun niitä siistejä nurkkiä ei kestä kuin hetki, niin ei ehdi nauttiakaan niistä näteistä näkymistä! Voi kiitos sinulle, täytyykin tulla kurkkaamaan!:)

      Poista
  19. Voi kyllä tykätään realitystä! :D Täältä meiltä sais myös melkoisia todellisuuspaloja, mutta ehkä ne vielä(kin) toviksi jätän julkaisematta ;)
    Ja totta on, että kamera kyllä lepää helposti, jos on oikein paikat rempallaan ja valoisa aikakin loppuu (en osaa kuvata hämärällä!).

    Haleja sinne teille alkavaan viikkoon! <3

    VastaaPoista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig