keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Yksin kotona 2

Pöllämystynyt. Se kuvaisi oloani kun mies soitti, että jäävätkin yöksi kotipaikkakunnalle. Hänellä on joku projekti kesken ja lapset viihtyvät mammalla, joten mikä kiire heillä olisi takaisin kotiin. Niin, ei kai mikään, totesin huuli pyöreänä ja aloin haahuta kaupassa vielä päämärättömämmin. Mitä mun nyt kuuluu tehdä? 

Kukaan ei kiljunut riemusta tullessani kotiin, eikä kuulu sitä tasaista puhinaa ja tepsutusta pienten touhutessa. Yhtäkkiä kellonajallakaan ei ollut merkitystä. Toisaalta aika hurjaa. Niin älytön ero tavalliseen iltaan, etten voi olla ajattelematta aikaa kun lapset muuttavat pois kotoa. Miten siihen voi tottua? Se on varmasti ihan hirveän iso elämän kehitystehtävä itsellekin - saattaa lapset maailmalle ja oppia elämään yksin tai kaksin puolison kanssa. No, pakko luottaa, että elämä valmistelee siihenkin muutokseen hiljalleen. 






Ostin salaattia ja karkkia. Aikuisen eväät. En piilottanut pussia kaappiin enkä joudu jatkuvasti norkoilemaan kaapin oven takana (jotain positiivistakin siis tämän orastavan ikävän keskellä). Vaihdoin yöhousut jalkaan ja lysähdin sohvalle annokseni kanssa. Huolehdin kaloritasapainosta ja nautin hiljaisuudesta.

Leppoisaa iltaa teillekin! P.s. tsekkaapa edellisen postauksen arvonta ja kirppisuutiset.

FB | IG

Katri
SHARE:

16 kommenttia

  1. Itsekin olen saanut tänä kesänä nauttia muutamasta illasta ja yöstä yksin kotona. Taisi olla ensimmäinen kerta sitten seitsemään vuoteen. Nautin hiljaisuudesta ja rauhasta tehdä omia juttuja. Seuraavana päivänä alkoi hiljaisuus jo ahdistamaan ja ikävä vaivasi :) Mukavaa iltaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No täytyy sanoa että tämä oli kyllä erikoinen kokemus! Varsinkin tämä toinen iltapäivä kun tulin aiemmin kotiin - söin välipalaa ja kahvia puulieden ääressä, menin sohvalle viltin alle,yritin torkahtaa.. Sitten aloin siirrellä huonekaluja ja muuntelin vähän järjestyksiä! Ihan parasta! Ei kovin usein tule mentyä sohvalle makaamaan ja että siinä vielä voisi olla ilman että kukaan riehuu päällä tai mölisee! Mutta ihan teki hyvää tämä yllättävä yksinolo!

      Poista
  2. Ooh, nauti! Oma aika on kyllä välillä niin ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta. Hiljaisuus ja rauha on välillä niin ihanaa! Sitten kohta taas haluaa elämää ympärille ja on akut latautuneet. :)

      Poista
  3. Ooh, nauti! Oma aika on kyllä välillä niin ihanaa.

    VastaaPoista
  4. Ooh, nauti! Oma aika on kyllä välillä niin ihanaa.

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. Kyllä, sattuipa minullekin tällainen tilaisuus! Ihanaa! Ei kovin helposti tule jäätyä yksin kotiin, jos muut lähtisivät käymään reissussa.. Teki hyvää!

      Poista
  6. NAM salaatille ja nautinnolista oleilua! Kivan blogin löysin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Minttu ja kiva kun löysit tänne! Salaatti oli aina yhtä ihanaa! Voisin elää salaateilla.. Ainakin melkein.. Täytyy vaan olla paljon juustoa!:)

      Poista
  7. Hih :D Kyllä ne muksut alkavat vierottamaan meitä vanhempia jatkuvasta tohinasta...teini-ikä kun saapuu, niin kaverit ovat tärkeämpiä ja huoneen oveen voi ilmestyä näkymätön pääkallo-merkki tai "tänne ei ole tulemista"-kyltti... Mutta tunnistan kyllä tunteesi, en oikein saa mitään aikaiseksi liian hiljaisessa kodissa!

    Mutta ehkä yhden illan ja yön selviäisin aivan samoissa puuhissa kuin sinä... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh joo ajattelinkin että varmaan murrosikä auttaa vieroittumaan.. Se onkin varmaan aikamoist aikaa.. Kyllä tällainen yllättävä yksinolo oli aika kivakin tilaisuus!

      Poista
  8. Todella herkullisen näköinen salde :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos S! Mutta arvaa mitä?! Unohdin juuri paistamani leipäkrutongit salaatista! No ne tuli sitten kyllä rouskuteltua jälkikäteen, ei hätää..!

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig