Tällaisia tilaisuuksia sattuu kohdalle aika harvoin. Äiti mainitsi mökillä ohimennen, että on vähän liikaa kerääntynyt kalusteita pieneen pirttiin. Kysyi, muistanko sellaista vanhaa tummaa kaappia, joka siellä on ollut aikojen alusta. Kuulemma ovat isäni kanssa kunnostaneet sen minua odottaessaan. Hioneet ja lakanneet kerrostalon varastossa.
Kaappi on kuulemma tullut meidän sukuun monen mutkan kautta Karjalasta evakkojunalla - omia sukujuuriani ei siellä ole, mutta jossain vaiheessa kaappi jäi omistajien sukuun tarpeettomaksi, ja siitä lähtien se on ollut isovanhemmillani. En ole siihen juurikaan kiinnittänyt huomiota mökillä, mutta nyt kun minulla oli tilaisuus saada se kotiimme, niin en epäröinyt hetkeäkään. Miehen ilme oli kyllä taas niin näkemisen arvoinen.. Sellainen epäuskoisen kysyvä, mutta ei viitsinyt sanoa mitään... Sitoi kiltisti peräkärryille vaan. En uskaltanut heti kertoa, että ajattelin tätä yläkertaan tyttöjen makuuhuoneeseen, sillä se vaatisi lasikaiteen irrottamisen, mutta kyllä sitäkin vaihtoehtoa jo väläytin. Jossain vaiheessa sieltä on pakko saada alas liian ysäri musta nahkasohva, joten kun kaide joka tapauksessa irrotetaan, niin silloin täytyy vähän muutenkin miettiä isojen kalusteiden sijoittelua. Siihen operaatioon kun ei kovin usein viitsi ryhtyä.
Mutta nyt kun sijoitimme senkin lasten alakerran leikkihuoneeseen, niin huomaan sen olevan kuin tehty tuohon entiselle pianon paikalle. Haluaisin vanhan senkin pariksi jonkun klassisen ajattoman, ehkä moderninkin tuolin. Se toisi ihanaa kontrastia vanhalle huonekalulle, samoin kuin Vitan valaisin Carmina.
Mutta nyt kuului auton hurahtavan pihaan - sieltä ne kyläluudat tulivat vihdoin kotiin!
Hyvää loppuviikkoa!
Katri
Voi kuinka ihana tarina kaapilla, se lisää tunnearvoa <3
VastaaPoistaTotta! Kyllä sitä erilaisella ihailulla katselee kaappia, kun tietää mistä se on matkannut ja mitä nähnyt..
PoistaKyllä on kaunis tarina - minulla ollut samanlainen kaappi joskus - mutta olen sen antanut lapsilleni. Sillä ei ollut noin kaunista tarinaa - ihan vain tuli arkisesti jossakin ostossa ja myynnissä vastaan. Kaunis on - kannatti ottaa omaan kotiin - tarinalla tai ilman.
VastaaPoistaNooo, mutta ajattelepa että lapsesi muistaa saaneensa sen sinulta - ja siinä on jo tarina heille! :) Niin ne tarinat alkavat! Kiva, että nappasit sellaisen joskus matkaasi!
PoistaKaunis.
VastaaPoistaKiitti Sanna! Minustakin se erottuu nyt edukseen uudessa ympäristössä!
PoistaOivoi kun hän on kaunis - historialtaan ja ulkonäöltään. Aivan ihana ja sopii tuohon kyllä niin mainiosti. ♥
VastaaPoistaNo on kyllä! Täytyy muuten sanoa, että tätä kaappia nimenomaan sopiikin puhutella "häneksi". :) Minä en meinannut ymmärtää, miksi ihmiset täällä Turun seudulla puhuvat toisista ihmisistä hänenä, saati sitten eläimistä ja vielä esineistä! :D Mutta nythän se on tarttunut meidänkin puheeseen. Silti se vielä välillä joskus huvittaa!
PoistaKaappi on kaunis ja siinä on loistava tummanruskea väri! Hyvä, että mies malttoi ja sitoi kyytiin, iso peukku hänelle :)
VastaaPoistaOlet oikeassa, tuo tummanruskea väri on aika kiva! Meillä se toinen vanha senkki onkin ihan erilainen - vaaleampi väriltään, joten on kiva, että eri huoneissa on vähän eri värimaailmoja. Minulla on kyllä hyvä mies... <3 Tekee mukisematta kaiken mitä pyydän.. :) Onnekas olen!
Poista" Vain hyvään kotiin"- toivomus toteutui! Hyvältä näyttää.
VastaaPoistaNo voi kiitos! :) Ainakin se saa nyt enemmän ihailevia katseita osakseen kuin mökillä!
PoistaIhastuttava kaappi ja mikä tarina sillä onkaan kerrottavana! Tällaisia aarteita yritän meidänkin kotiin ottaa siipien suojiin. :)
VastaaPoistaKiitos Sari! Minulla oli kausi, kun en osannut ajatellakaan mitään vanhaa meille.. Mutta nyt tykkään yhdistää uutta ja vanhaa - usein niistä tulee aika hyvä kontrasti toisilleen. :) Kiva kun kävit!
PoistaKaunis kaappi, ihana tarinan kera, voiko parempaa ollakaan.
VastaaPoista