Halloween-hommia

Työpisteen muodonmuutos

Joskus on niin kiva nähdä oma kotinsa ihan toisella tavalla. Niin helposti jumiutuu tuttuihin juttuihin, eikä edes näe, miten voisi asioita uudistaa. Minun on tarkoitus tehdä ihan kunnon työpiste itselleni yläkertaan, koska ruokapöytä kuvienkäsittelypaikkana kahden näytön kanssa ei vaan oikein toimi enää kun tätä hommaa on suhteellisen paljon. Aion hankkia tai tehdä sinne isomman ja syvemmän työpöydän, ja samalla siirtää meikkauspisteeni jonnekin muualle. Tällä hetkellä siis yläkerran työpiste toimittaa siis enemmänkin "kampauspöydän" virkaa. Tästä aiemmasta postauksesta voi kurkata, mikä on pöydän todellinen tila nyt ennen kuin saan syvemmän työpöydän.

 

 

Teimme Anniinan kanssa vähän aikaa sitten pari stailausta ja kuvausta meillä (näitä LEMPIvisionsin projekteja), ja en olisi millään halunnut purkaa meidän työpisteellä vallinnutta harmoniaa! Yleensä työnjakomme menee niin, että Anniina hoitaa tavaroiden pyörittelyn ja sen stailausosuuden, minä osallistun siihen jonkin verran ja katson, miltä asiat näyttävät linssin läpi mistäkin kuvakulmasta, ja tietty hoidan kuvauksen ja kuvien käsittelyn.

 

 

 

Olemme saaneet tehdä monien tilojen stailauksia Laatikkokaupalle, ja tuntuu, että uusia ideoita laatikoiden käyttöön tulee koko ajan! Työpisteellä näkyy myös toisen asiakkaamme, Imageroad'n tuotantoa, tuo taulu seinällä ja kortti mustalla muistitaululla. Tällä hetkellä työn alla on hieman erilaisia tuotekuvia, nimittäin työvaatteita! Kyllä, luitte oikein, haasteita otetaan vastaan ja niihin vastataan!

 

Tätä työpistettä ennen olimme samana päivänä tehneet lastenhuoneen, joka olikin vähän isompi projekti, mutta niin ihana tehdä myös! Siitäkin stailauksesta löytyy kuvat LEMPIvisionsin galleriasta. Ja tiheämmin päivittyvät LEMPIn Instagram ja Facebook, jos haluatte seurailla projekteja.. :)

 

Mukavaa sunnuntaipäivää!

 

FB | IG

 

Katri

Tauluja ilman reikiä seiniin

No nyt on jollain insinöörillä välähtänyt! Bongasin jostain blogista vuosi sitten vinkin tarroista, joiden avulla voi kiinnittää taulut seinään. En olisi todellakaan ostanut tarrakiinnikkeitä ilman suositusta, koska en olisi uskonut, että taulu voi pysyä seinässä liimattavan tarran avulla. Enkä toisaalta sitäkään, ettei se jättäisi jälkiä.

Olin lykännyt kokeilua tosi kauan, koska olin ihan varma siitä, että jälki jää kuitenkin. Mutta kappas, se olikin tosi nerokas systeemi, enkä ainakaan minä saanut mitään jälkiä jäämään!

Paketin takana oli kuvalliset ohjeet vaihe vaiheelta, mutta silti tällä piiloblondilla kesti aika kauan tajuta miten ne tarrat oikein kuuluu laittaa. Paketissa on 8 tarranauhaa, eli yhden taulun kiinnitykseen tarvittava määrä. Googlettamalla löysinkin, mistä tuotteesta oli kyse, kun heitin jo paketin roskiin: Command taulukiinnike, jota myy ainakin Clas Ohlson.

Harmikseni minun oli tietenkin irrotettava taulu tarroineen samana iltana, koska tarkoitus oli testata teipin toimivuutta ja sitä, jättääkö tarra jäljet. Hyvin se kyllä sopi paikkaansa, joten täytyy varmaan napata paketti tai pari taulukiinnikkeitä mukaan sitten kun taas Clasulla tulee käytyä. Saisihan ne nauloillakin, mutta kyllä sitä on vielä kovin neuroottinen "vastamaalattujen" seinien suhteen. Tai oikeammin - laiskoja mahdollisen kittauksen ja uudelleenmaalaamisen suhteen... 

Ei ole varmaan koskaan ollut taulun laittaminen noin helppoa! Normaalisti mies hivuttelee taulua senttejä sinne ja senttejä tänne, sitten millejä tuonne ja millejä toiseen suuntaan, kun yritän himmata kaiken kohdalleen. Nytkin se olisi kyllä ollut tarpeen, kun olen näköjään lätkäissyt taulun ärsyttävän tasaisesti melkein samalle korkeudelle ikkunan yläreunan kanssa... Noo, mutta nythän sitä ei enää ole, joten taas on mahdollisuus sovitella paikkoja.

Kesä on saapunut oikein kunnolla ja blogikin on vaihtanut kesävaihteelle... Se tarkoittaa pitkiä iltoja ulkona ja vähemmän koneen ääressä, joten juttuja päivittyy kesällä todennäköisesti enemmän kuvapainotteisina blogin someen, eli Tohkeissaan-blogin Facebook-sivulle ja Instagramiin.

Lämmintä viikkoa!

Katri

Mikä siinä silittämisessä on niin vaikeaa?

Joka aamuinen päänpyörittely vaatekaapilla... En voi laittaa tuota, en tuota, eikä tuotakaan, koska niitä ei ole kukaan vieläkään silittänyt. Mitäköhän ole odottanut? Että ne itsestään siliäisivät? Kaapissa roikkuu paitoja, joita en ole käyttänyt moneen kuukauteen. Tajuan, että tuota sinivalkoraidallista pitkää puseroakaan en ole käyttänyt vuoteen, koska en vaan ole muistanut kaivaa esiin silitysrautaa. Monet tavalliset löysät t-paidatkin kaipaavat silitystä, joten aika monta vaatekappaletta karsiutuu siitä vähästäkin valikoimasta pois kun en tänäkään aamuna ehdi silittämään. Illalla kotiin tultua en enää muista koko silitysasiaa, ja taas aamulla ollaan saman ihmettelyn äärellä.

Mietin vaan, että mikä siinä voi olla niin vaikea, hakea nyt silitysrauta ja -lauta esille ja silittää muutama paita? Laitoin kotivaatteet päälle, jonkun afternoon acoustic -soittolistan Spotifysta ja annoin mennä. Hieman rentouttavaa katsella, kun kangas siliää silmissä ja höyry häviää kuin tuhkana tuuleen! Taapero oli luonnollisesti tulossa auttamaan, mutta tajusi onneksi, että nyt ei kannata ruveta kiipeämään ja kurottelemaan.

Totesin, että ei saamattomuuteeni voi olla muuta syytä kuin se, että en vaan muista. Joka päivä päässä pyörii noin kahdenkymmenen kohdan to do-lista, niin ei siinä yhtäkkiä tule paitojen silitys mieleen. Tästä rohkaistuneena tulen ehkä käyttämään vaatevarastoani hieman monipuolisemmin... Kunnes ne ovat taas pesun jälkeen odottamassa silittäjää... Rauta ja lauta ovat niin karvalakkimalleja kuin olla voi ja ainakin kymmenen vuotta vanhoja, mutta hyvin ajavat asiansa.

Olen kuullut, että jotkut ovat oikein silitysfanaatikkoja. Ei minusta mitään himosilittäjää varmasti tule, mutta ei se ollut lainkaan niin pitkäveteistä kun muistelin! Sanokaa nyt, että muillakin on vaatekaappi vajaakäytöllä ihan vaan silittämättömyyden ansiosta?

FB | IG

Katri

Aulan matto vaihtoon

Muistinpas, että ennen joulua ostamani matto on ehkä vähän joissain kuvissa vilkkunut, mutta sen paremmin en ole siitä kertonut. Loviisan Aitan joulunavajaisissa bongasin yhdestä perimmäisestä nurkasta ihan meidän näköisen maton. Kuvio pompahti heti silmääni ja herätti mielenkiintoni vähän erilaisena, sillä olin pitkään etsinyt harmaa-valkoista mattoa, jossa olisi vähän jotain kuviointia. Tulen aika nopeasti allergiseksi sellaisille tavaroille, joita näkyy jokapaikassa (vaikka kyllähän meiltäkin niitä löytyy..). Esimerkiksi nämä kuuluisat viimevuosien blogimatot (kuten Annon Pandora ja Latu, sekä Elloksen Ekeby) ovat kaikki mielestäni tosi kauniita, mutta en pysty ostamaan niitä, sillä pelkään kyllästyväni niihin heti. Niissä täyttyy moni täydellisen maton kriteeri, joten uskotte varmaan, miten vaikea on sitten yrittää löytää joitain vastaavia, mutta ei kuitenkaan ihan samanlaista.

Meillä on sopivasti melkein kaikki huoneet sen kokoisia, että perus 160*230 cm -kokoinen matto käy moneen huoneeseen. Niinpä mattoja on helppo vaihdella ja kierrättää huoneesta toiseen vuodenajan ja vaihtelunhalun mukaan. Kesällä siirrän varmasti taas olohuoneen paksun villamaton (Annon Pampula) yläkertaan. Tämän voisikin muuten sitten ohuempana vaihtaa olohuoneen lattiaan. Viime kesänä olohuoneen lattialla ei tainnut olla mitään, ja huone vaikutti vähän kolkolta.

Matto on Svaneforsin ja kokoa 170*230cm, joka on itseasiassa vielä parempi, kuin 160 cm. Se kymmenen senttiä tuo kummasti lisää. Ottaa pahasti silmään, jos matto on liian pieni. Mies ei voi ymmärtää.. Minä kyllä huomaan, jos joku on pari senttiä vinossa tai vaikka taulujen välillä epäsymmetrinen väli. Se on kuulkaa rankkaa puuhaa, kun sovitellaan tauluja seinälle - mies hivuttelee ohjeiden mukaan melkein kolmikätisesti yhtä taulua pari senttiä oikealle, sentin ylös, sitten puoli senttiä sittenkin vasemmalle, ja alapuolella olevan taulun yläreunaa linjaan vieressä olevan kanssa... Onko jollain muilla mittoihin liittyviä neurooseja?! :) Nämä ovat taas näitä kolmannen maailman ongelmia... Hävettää. 

Olipa siis hyvä löytö - sopii moneen paikkaan ja on napakan oloinen. Ei pitänyt mitään ostaa, kuin mennä vaan joulunavajaisia fiilistelemään, mutta kun kerran pitkään etsitty matto löytyi, niin täytyihän se autoon kammeta... 

Korkean tilan hassuista ikkunoista tulvii niin ihanasti valoa sisään. Välillä heittävät kauniita varjoja pitkin seiniä. Kevättä oli ilmassa vielä muutama päivä sitten, ennen tätä lumipyryä. Jo pääsee laskemaan - Hiphei talvi!

FB | IG

Katri

Hyvästi joulu - tervetuloa valo ja tila!

Niin paljon, kuin tunnelmallisesta joulunajasta nautinkin, orientoiduin heti vuoden ensimmäisenä päivänä kevääseen ja lisääntyvään valoon. Varmaan se on tässä vaiheessa vain korvien välissä, sillä ei tuota päivän pitenemistä kai vielä konreettisestihuomaa.

Joulunaika tuntui poikkeuksellisen pitkältä, vaikka en ole ehkä koskaan alkanut tunnelmoida sitä niin myöhään kuin tänä vuonna. Ehkä tuli vaan jotenkin nautittua kaikesta enemmän. Olohuoneen sohvalta tuijotin kuusta ja jatkuvasti olisi tehnyt mieli kuvatakin. Kymmenet pienet valonlähteet tuikkivat kynttilöinä ja valoina, heijastelivat ikkunoista ja lepattivat ilmavirrassa. Toivat vähän elämää ja liikettä hämäriin, hiljaisiin iltoihin.

Tuntui hyvältä saada joulun tummat sävyt ja kaikenmaailman koristeet siivottua, ja vähän enemmän taas tilaakin ympärille. Olen tehnyt taas vuotuista karsimisoperaatiota muutenkin. Olen seuraillut Facebookissa KonMari -kirjan oppeja vähemmästä tavarasta, jonka ansiosta kotikin pysyy paremmin järjestyksessä. Onko kirja teille tuttu? Kehuvat, että kirjan luettua paluuta entiseen ei ole. 

Ei mitään liian suuria tavoitteita, mutta josko laittaisin vähän enemmän tavaraa pois nurkista, ja pyrkisin taas syömään hieman terveellisemmin? Kiitos Hyvää Pikaruokaa kirjan ohjeet vaikuttavat juuri sellaisilta nopeilta, mutta terveellisiltä ja hyviltä arkiruoilta, joita tässä keittiössä on kaivattu. 

Huomenna mukava vapaapäivä tiedossa - toivottavasti lapsetkin nukkuvat vielä pitkään.. Hieman kauhunsekaisin tuntein kyllä odotan torstaiaamua, kun koko perhe palaa arkeen, ja lapsetkin pitäisi saada hereille kaksi tuntia aiemmin kuin parin viikon aikana... No, pitkät aamut kertovat ehkä siitä, että loma tuli heillekin tarpeeseen!

Hyvää loppiaista kaikille ja kevättä kohti!

FB | IG

Katri

Rempat 2015 - valmistuneet huoneet

Rupesin tekemään pientä vuosikatsausta. Totesin aika pian sen olevan melkoinen urakka, mutta katsotaan, saanko vuotta jotenkin hahmotettua.. Ajattelin koota näitä vähän teemoittain. Aika monta huonetta olemme saaneet jo rempattua, samoin terassi tuli rakennettua valmiiksi juuri ennen häitä ja tupareita. Linkit kyseisiin remppapostauksiin löytyvät edempää. Tämän postauksen kuvat on poimittu pääosin noista teksteistä.

Ruokailutila ennen ja jälkeen ja Olipa kerran keittiösiivous

Aula ennen ja jälkeen ja Aula uusiksi

Keittiö ennen ja jälkeen

Eteinen

Laajempia kulmia -postauksessa kuvia vähän joka huoneesta

Ensimmäisenä valmistui ruokailu-/oleskelutila, johon elämä aika pitkälti keskittyykin. Sitten ruvettiin viimeistelemään aulaa ja keittiöönkin saatiin kaikki sokkelit ym. paikalleen joskus kesällä. Olohuone on vieläkin hieman keskeneräinen... Takan viereen televisioseinälle en ole keksinyt mitään lopullista ratkaisua. Televisiotasona on pakon sanelemana joku jumalaton vahvistinpenkki, ja koska se ei välttämättä tule siihen jäämään, en ole osannut hahmottaa tuota nurkkausta muutenkaan loppuun.

Olohuone

Otimme pariovet pois tuosta olohuoneen ja ruokailutilan välistä pois silloin kun remppasimme, mutta nyt juuri haimme ne takaisin varastosta, ja ne olisi tarkoitus laittaa uudestaan paikalleen. Katsotaan, tuleeko liian tukkoiseksi, mutta pitkään on tuntunut, että siitä puuttuisi jotain...

Monta muutakin pientä rempparupeamaa otettiin ennen syyskuun alun tupareita, ja samaan syssyyn viimeisteltiin lasten alakerran ja yläkerran huoneet. 

Lastenhuoneista:

Alakerran leikkihuone: Kotinurkissa, Laajempia kulmia ja Hämäräkuvausvinkit -postauksissa

Yläkerran nukkari: Lempilukunurkkaus ja Pieniä muutoksia

Yksi parhaista jutuista mielestäni oli valmistunut terassi... Hirvittävä kesän kaipuu tuli, kun katselin noita Terassi-tunnisteen alta löytyviä kuvia... Ensi kesänä varmaan päästään paljuilemaankin! Tuonne valkoisen penkin takana olevaan nurkkaan upotettiin ennen joulua miehen suunnittelema palju, mutta siinä ei ole vielä kaikki puhdistus- ja lämmityssysteemit kiinni. Ja kansi pitää tehdä ennen kuin sinne lasketaan kertaakaan vettä.

Siinä kai se remppavuosi! Ensi vuodelle ei ole suuria remppasuunnitelmia... Katsotaan, josko rempattaisiin meidän makuuhuone, mutta ainakaan vielä ei ole sen aika. Kesällä on pakko tehdä pientä kaivuuhommaa pihalla, ja purkaa samalla vanha saunarakennus sekä mahdollisesti tehdä perustukset uudelle pihasaunalle. Joten onhan sitä jo siinäkin. Kaikenkaikkiaan olisi aika jees, jos tänä vuonna olisi esimerkiksi enemmän aikaa valokuvailuun remppatouhujen sijaan!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

FB | IG

Katri

Ai eikö teillä näytäkään siltä kuin sisustusblogeissa?

Näin tokaisi eräs tuttu tullessaan meille kylään keskellä viikkoa, suoraan töistä tullessamme. En pahastunut, en todellakaan. Lähinnä minua huvitti se oletus, että sisustusblogeissa, tai blogikodeissa kaikki olisi aina kaunista, ihanaa ja valoisaa. Lapsiperheen pieni eteinen harvoin on kutsuvassa kunnossa, joten jo eteisessä tulee varmaan selväksi, että jalkoja saa nostella ellei halua viedä mennessään ja tuoda tullessaan (jota yritän epätoivoisesti opettaa muillekin tässä taloudessa asuville).

Viikonloppuna tartuin hämärästä huolimatta reippaammin kameraan, ja päätin napsia kuvia huolimatta hirveästä sotkusta. Tajusin, että kamera lepää herkemmin, jos paikat ovat hujanhajan. Lapsia toki tulee kuvattua muutenkin, mutta silloinkin omaa silmääni sattuu, kun taustalla on vaikka mitä sälää. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ei pidä antaa niiden häiritä - kotialbumeiden muistoissa kuuluukin näkyä elämän jäljet. Tässä teillekin hieman todistusaineistoa tämän blogikodin realitystä.

Matot rytyssä, sohvatyynyt kasassa, ei-hillitynvärisiä-lehtiä vinossa pinossa, ml. lasten lahjakuvasto

Nukkeleikit meneillään, keskeneräinen palapeli ja erinäistä muuta rojua pitkin poikin.

Pari vilttiä lattialla, takan edusta ihan puunroskainen, sohvannojalla tulevan viikonlopun naamiasasu prinsessamekko - toki siinä on keimailtava joka päivä eskarin jälkeen.

Legomeri. Lohdullista on se, että nämä on suht nopea kerätä kasaan (toisin kuin yläkerran pikkulegot). Ja taas näyttää blogikodilta. 

Ja se lohduttomampi näky, yläkerran pikkulegomeri.. Niitä sitten illalla lykittiin sivuun sen verran, ettei kenenkään tarvitse kimpaantua yöllisillä kävelyillään. Ja miksi vaatteet on niin helppo heittää yläkerran pyykkikorin viereen? Miksi pöydällä on niin hirveä kirjapino? Koska ne toimivat painona, kun pöydän ja tuolin selkänojan varaan ripustetaan viltti majaksi. Voi elämä.. 

Eteisessä naulakko täynnä, kaapista tursuaa huivi, kengät levällään ja hoitolaukku, läppärilaukku ja muut veskat odottavat kantajaansa. Ylimmäinen laatikko rivahti uriltaan ja sekin odottelee rennosti korjaajaansa.

Tytöillä maalaussessio (tästä realitystä puuttuu kuvasarja kultamaalisista kädenjäljistä portaikossa). Keittiöntasot perusasussaan. 

Ja edelleen. On piuhoja, murusia, kännyköitä, likaisia astioita ja tyhjennystä odottava tiskikone. Miten tuo noitahattu tuntuu vainoavan minua? 

Senkillä tytön askartelutarvikkeita kai kolmessa eri laatikossa.. Mutta tämä tila on selkeästi helpoin ja nopein saada kuntoon vähällä vaivalla! 

Sellaista realityä! Hmm, miksiköhän en kovin usein kuvaile yläkerran lastenhuonetta? Ja miksiköhän ruokailutilasta tulee otettua eniten kuvia? Siellä pyörii selkeästi vähiten ylimääräistä tavaraa. Mitäs tykkäätte realitystä? Eikö vaan ole ilahduttavampaa selailla sellaisia vähän rauhallisempia kuvia? :)

Lohdullista on toisaalta se, että se on vaan tavaraa, joka on helppo säännöllisesti kerätä paikoilleen. Haaste on se, että pitää ruveta karsimaan. Miksi kulutan aikaa tavaroiden järjestelyyn, kun sitä voisi karsia vähemmäksi? Tuollaista ihme lelusälää on aivan liikaa, vaikka mielestäni meillä ei edes hirveästi ole leluja.

Ja hei puolustukseksi täytyy nyt sanoa, että tällä hetkellä ei ole ihan noin pahan näköistä - alakerran legomeri on taas hetkeksi kerätty laatikoihin, ja keittiön tasoillakin mahtuu taas työskentelemään. Ai niin, unohdin tehdä huomisen ruoan valmiiksi.. 

Hmm, näissä tunnelmissa toivottelen hyvät arkiviikonjatkot! :)

FB | IG

Katri