Huh, olipa taas kemut! Aina ennen lastenjuhlia siivotessani mietin, minkä ihmeen takia ylipäätään siivoamme. Tunnin päästä kaikki on kuitenkin pitkin, ihan kaikki. No, tällä kerralla tosin taisi olla sen verran muuta puuhaa lapsilla, että homma ei riistäytynyt käsistä kaiken mahdollisen ja mahdottoman pöyhimiseen. :D Joo, mutta sekin on nähty, ja se on loppujenlopuksi pikku juttu. Pääasia, että on kavereita ja että tulevat synttäreille. Viikolla ajattelin, että olisipa kamalaa, jos kukaan ei tulisi lapsen syntymäpäiville... :( Pari viikkoa sitten luin Kodin Kuvalehdestä pikkupojasta, jolla ei ollut yhtä ainuttakaan kaveria, itku tuli. Olen jotenkin kamalan ylitunteellinen tuollaisissa asioissa, toisten ihmisten tunteisiin eläytyminen on yksi vahvimmista, mutta samalla heikoimmista lenkeistäni. Muistui mieleen oma yksinäisyys yläasteella. Toivottavasti omat lapset selviävät vähemmällä.
Kerroinkin perjantaina, etten ollut jaksanut suunnitella ja valmistella synttäreitä viikolla lainkaan. Luotin siihen, että Tigerista löytyy jotain koristusta, ja samoilla tutuilla herkuilla varmaan selviän. Mies tuli vasta lauantai-iltana koulureissulta, mutta ihanaa, että siskoni miesystävineen tulivat auttamaan etukäteen.
Sen verran yritin jotain uutta, että kokeilin Ruokapirkka-lehdestä nakukakkua. Nakukakun eli Naked caken ajatus on, että sitä ei kuorruteta kummemmin. Täyte on sen verran tuhtia, että se pysyy kakun välissä ihan riittävän siististi muutenkin. Tuollainen sopivan huoleton kakku sopii tällaiselle hätäisemmällekin emännälle. Samoin kuin pikkupavlovat, jotka tein samalla ohjeella, kuin täällä aiemmin julkaistut raparperiset minipavlovaleivokset. Lapsille oli jätskibaari, ja suklaakakkua nautimme sitten sukulaisten kesken. Kakku oli todella suklaisen tuhti, ehkä jopa liian tuhti omaan makuuni, mutta kaikille suklaakakkufanaatikoille varmasti toiveiden täyttymys.
Suurin osa vieraista oli pukeutunut prinsessaksi, mutta mahtui joukkoon myös yksi pikku pörriäinen. Hän näkyy harjoittelevan myös valokuvausta. Vinkkinä muuten Turun seudulla asustaville, että Lastenkirppis Pikkusiililtä voi vuokrata naamiaisasuja 5 € kerta + 10 € pantti, jonka saa takaisin palauttaessaan puvun. Olen käyttänyt vuokrauspalvelua jo monena vuonna, koska en ole viitsinyt ostaa pukuja omaksi - samaa naamiaispukua kun tuskin tulisi montaa kertaa käytettyä.
Juhlakoristukset saavat vielä pukea kotia muutaman päivän, sen jälkeen alkaakin ehkä jo joulumieli virittäytyä kunnolla - ajatella, enää reilu kuukausi, houhou! :)
Hyvää alkanutta viikkoa!
Katri
Ihanat tarjoiltavat! Tuo oma empatiakyky ja voimakas tunteella osallistuminen toisen ihmisen suruun (tai iloon) voi olla todella haastavaa (i feel you) mutta samalla iso rikkaus. Niin kai sitä tietää, ettei elämä ole muuttanut kylmäksi. :) Pakko käydä väijymässä nuo ohjeet myös. On niin herkun näköistä että!!
VastaaPoistaTotta, ehkä se pitää kuitenkin nähdä rikkautena.. Mieluummin ylitunteellinen kuin tunteeton. Yritetään siis selvitä tämän kanssa!
PoistaIhanat tarjoilut ja aivan yli-ihana pikku-pörriäinen <3
VastaaPoistaNakukakku näyttää just mun kakukta, suklainen ja ällömakea.
Voi pikkupörriäistä, hän oli kyllä varsinainen viipottaja!! Ällömakea oli juuri se sana - liian makea minun mieleen..
PoistaIhanat tarjottavat, meillä on vielä pikku-ukon kutsut joulukuussa, huhhuijaa, jo etukäteen meinaa vähän puhalluttaa, nuo pikkumiehet ovat kyllä melkoisen vaativaa juhlijaväkeä :D Oliko teillä jotain ohjelmaa, se tuottaa minulle aina ihan ylipääsemätöntä päänvaivaa?
VastaaPoistaJa tuo pörriäinen <3, kerta kaikkisen ihastuttava, äitiinsä tullut, kun kamera kädessä harjoittelee?
Kivaa viikon jatkoa!
Voi että, minäkin olen äärettömän huono ohjelmien kanssa! Sunnuntainakin panikoin 5 min ennen juhlien alkua, että mitä keksin ohjelmaksi (ainoastaan onginta oli suunniteltu juttu)! :D Sitten googletin ja jotain tuli mieleen. Käärimme karkkipussin paperiin monenkertaisesi, ja musiikin soidessa paketin piti liikkua ringissä. Sitten kun musiikki pysähtyi, sai ruveta repimään. Ja pian musiikki taas soi, ja kaikki kärppänä yrittivät liikuttaa pakettia mutta samalla väijyä sitä pysähtyvän omalle kohdalleen. :) Pari vuonna on ollut aasin hännän kiinnitystä, ja samoina vuosina aarteenetsintä. Se on ollut muuten hitti, mutta sankari on aina hermostunut siitä, jos ei löydä itse seuraavan vihjeen luo ensimmäisenä. Siksi en jaksanut alkaa tänä vuonna sitä ideoida. Viime vuonna oli kruunun askartelu - olin leikannut valmiiksi kruunut, ja niihin oli sitten kaikenlaisia koristeita. Minkä ikäisiä teidän lapset oli? Kiinnostaisikohan poikia?? Miekankin voisi askarrella/koristella. Googleta tosiaan vaikka "leikki lastenjuhliin", sain monta hyvää vinkkiä, joita en tosin siinä hötäkässä ehtinyt paremmin miettiä! Ja loistoveto oli tällä kertaa lyhentää juhlinta-aika 1,5 tuntiin, ennen oli 2.
Poistahttp://www.tohkeissaan.fi/2014/11/prinsessajuhlat.html
http://www.tohkeissaan.fi/2013/11/aarteenetsinta-lastenjuhlien.html
Herkullinen kattaus kyllä ollut, itsekkin nappasin cittarista tuon kakun ohjeen mukaan, jos tulis testattua sitä. Kesällä jo yhden naked caken testasin. :) Hyvää viikkoa!
VastaaPoistaKiitti! Joo se oli tosiaan vähän liian tuhti meille, että seuraavalla kerralla tekee ehkä mieli jotain hedelmäisempää tai kevyempää ylipäätään. :) Mutta toisaalta - sankarille maistui!
PoistaMulla on ihan sama juttu, eläydyn välillä toisen asemaan ja tunteisiin niin, että ahdistaa. Herkullisen näköisiä tarjoiluja olet tehnyt ja noita vaahtokarkkitikkareita täytyy ainakin kokeilla seuraavilla synttärikemuilla!
VastaaPoistaVielä muuten huomio ihan muusta asiasta: sulla on näköjään blogin layout samasta putiikista:-)
Joo, näköjään! :) Mutta sulla taitaa olla eri pohja kuitenkin.. Mobiiliversiossa pohjaa ei niin hyvin huomaakaan. Olen kyllä miettinyt, että tämä malli taitaa latautua vähän huonosti ja hitaasti. Halusin tämän nimenomaan siksi, että koneella luettaessa etusivulla näkyy useampi postaus insta-kuvan tyylisesti. No, saa nähdä kauanko tämä miellyttää. :) Marikan kanssa tuolla aiemmin jo todettiinkin, että ehkä on kuitenkin parempi eläytyä liikaa kuin liian vähän. Joskus se on oikeasti tosi kiusallistakin, mutta toisaalta, aika pieni paha..
PoistaIhanan näköisiä herkkuja, ja voi että kun pörriäinen on söpö :)
VastaaPoistaMuistan kun juhlin omia 9-v. synttäreitä, niin paikalle tuli vain kaksi kaveriani. Soitettiin kaikille kutsutuille pojille ja kukaan ei ollut tulossa. Vieläkin muistan sen kuinka pettynyt olin, ja kaverit kuitenkin tuli paikalle! Miltä sitten olisi tuntunut, jos kukaan ei olisi tullut :/