Viikonloppuaamun makuuhuoneinspiraatio

Yhteistyössä Vita Copenhagen

Kutsuva messy bedroom.. Pehmoinen makuuhuonefiilis, lauantaiaamu.. Aikaa lekotella ja mietiskellä, nousisiko jo kahvinkeittoon vai painaisiko vielä hetkeksi silmät kiinni. Oletetaan, että lapset nukkuvat vielä, tai vaihtoehtoisesti tulevat kainaloon torkkumaan. Päällä pomppiminen ja kilpaa vääntäminen eivät kuulu tähän skenaarioon rauhallisesta viikonloppuaamusta... Tosin useinhan he kömpivät viereiseen huoneeseensa rakentamaan legoilla ja itse voi vielä hetkeksi torkahtaa...

Joka tapauksessa - rentoa makuuhuonetunnelmaa haimme Anniinan kanssa näihin yhteistyössä Vita Copenhagenin kanssa toteuttamiimme makuuhuonekuvauksiin. Vita:n Eos, so called höyhenvalaisin on mielestäni yksi kauneimmista makuuhuoneen valaisimista... Herkkä, pehmeä, riittävän suuri ja näyttävä olematta kuitenkaan liian hallitseva ja raskas. Anniinan valitsema musta valaisimen johto tuo vielä tosi hyvän kontrastin ja sopii sisustuksen raameihin. Kuvat ovat siis Anniinan kotona otettuja. Oma makuuhuoneemme ei kestä päivänvaloa - odottaa remonttia lähinnä varastohuoneen näköisenä.. 

Meillä on Vitan Carmina lasten alakerran leikkihuoneessa (tässä postauksessa) ja reilu kuukausi sitten kuvasimme Anniinan kotona myös Vitan Clava-valaisimet. Lisää kuvia näistä stailauksista ja kuvauksista löydät mm. LEMPIvisions-sivuiltamme ja ehkä olet huomannutkin projektejamme Instassa ja Facebookissa... ;) Yhdistimme alkuvuodesta vähän voimiamme, ja nyt tuotamme yrityksille kuvia heidän markkinointitarpeisiinsa - tänäpäivänä visuaalisuus on se, mikä myy ja hyvät kuvat ovat olennainen osa mielikuvien synnyssä. Sormet syyhyävät jo seuraaviin kuvauksiin, joista mahdollisesti saatte vihiä jo tänään LEMPIn somessa, joten pysykäähän kuulolla myös siellä. Käymme Anniinan kanssa myös pyörähtämässä kädentaitomessuilla Turun messukeskuksessa... Illalla perheen kanssa kavereiden mökille rauhoittumaan, ei voisi parempaan saumaan tulla.. <3

Mahtava viikonloppu tulossa - naisenergia se on mikä jyllää, siskot!! 

FB | IG

Katri

Sävyjä lastenhuoneessa

Kevät ja sisustuspuuskat... Onko joku muu diagnosoinut itsellään samaa vaivaa? Tekee mieli laittaa edes jotain pientä uusiksi, vaihdella vähän järjestyksiä jne. En alkanut sen suurempia rymsteeraamaan, mutta tyttöjen leikkihuoneen päätyseinää katselin vähän uusin silmin. 

Oikeastaan koko ajatus lähti tuosta J:n juhlamekosta, joka iski silmääni järjestäessäni hänen vaatekaappiaan. Tai siis niitä kahta hyllyä, joille hänen vaatteet mahtuvat.. Olen onnistunut pitämään lasten vaatteet aika järkevissä määrissä, ja nyt vielä suoritin kunnon konmarituksen hänen vaatteilleen (näkisittepä mikä ihana harmonia ja järjestys näillä hyllyillä vallitsee!). Meillä on serkkujen kanssa mielettömän hyvä vaatteiden kierrätyssysteemi, koska kaikkien lapset ovat syntyneet ihan peräkkäin. Tyttöjä vielä kaikki toistaiseksi... Karsin viikko sitten taas pienet koot kiertoon serkun lapselle, ja viikonloppuna sukulaisten tullessa synttärikahveille sain toiselta serkulta kaksi kassillista isompia kokoja taas tilalle. Kätevää! :)

Sininen pikkulaatikko on ollut yläkerrassa työpöydällä/kampauspöydällä. Vieroksuin sinistä jonkin verran, mutta kaskummaa - se alkaakin näyttää taas ihan mukiinmenevältä! Tai no, oikeastaan tykkään tuosta vähän petrooliin vivahtavasta sinisestä kuluneessa puuarkussa kovastikin. Se näyttää kivan kontrastiselta hempeän vaaleanpunaisen rinnalla. Olisikohan Pantonen vuoden 2016 väreillä jotain tekemistä asian kanssa? Eiväthän nuo ihan niitä sävyjä vastaa, mutta sininen taitaa olla aika hyvässä nosteessa muutenkin. Moni sinisestä yliannostuksen aikanaan saanut on viime aikoina alkanut lämmetä sille uudelleen.. Minä olen kyllä sellainen perässälaahaaja näissä trendijutuissa, että alan lämmetä sille sinisellekin kunnolla varmasti vasta sitten, kun se on taas jo ihan sou lääst siison.

Ihmettelin, mistä tuo lämmin valo oikein tulee, ja luulin näkeväni harhoja, koska valoja ei ollut päällä, eikä aurinkokaan paistanut. Vasta kuvia katsoessani huomasin varjon hyllyn alla ja siitä tajusin valon tulevan ylhäältä, eli yläkerran lastenhuoneen sisäikkunasta. Alakerran lastenhuoneen seinän sävy näyttää usein juuri sopivan hempeältä. Se on Tikkurilan sävy F470 Lumikki, eli ihan aavistuksen punaiseen taittava. Polttimo tuossa Vitan Carminassa on hyvin valkoista valoa ja lumeneiltaan tehokas, ns. päivänvalolamppu, minkä ansiosta seinän sävy pysyy kurissa silloinkin, kun ei enää päivänvalosta nautita. Muistan silloin, kun huonetta maalattiin ja katosta roikkui yksi 40 watin hehkulamppu n. 2700 Kelvinillä (eli tosi keltaista valoa), niin seinän värikin näytti aivan liian punaiselta... Valon värillä on kovasti väliä! Yritänkin nyt oppia hallitsemaan sitä paremmin valokuvissakin.

Pientä somistusta siis vaan, mutta heti tuntuu raikkaammalta, kun heivasin talviset männynoksat ja vaihdoin viimeisiä päiviä vetelevän viherkasvin paremmin voivaan kultaköynnökseen. Joko teillä alkaa sisustussormet syyhyämään? Tähän liittyen voinkin jo paljastaa, että Rakenna & Sisusta messut Turussa ovat tulossa taas (12.-14.2.), ja tällä kertaa luvassa on jotain uuttakin! Joku on saattanut jo bongata jutun blogin FB-sivuilta, mutta kyllä siitä täälläkin kohta kirjoittelen paremmin. :)

Hyvää viikonjatkoa!

FB | IG

Katri

Iltavaloissa

Joskus se on hämäryys, se joka inspiroi kuvaamaan. Laittaessamme lapsia nukkumaan yläkerrassa ihastelin, miten kauniisti ruokailutilan valaisimista valo säteilee pehmeästi ympärilleen. Näin keväällä noita valoja ei enää paljoa tule pidettyäkään päällä, kun päivänvaloa riittää niin pitkään. Nyt taas kun ne pitkästä aikaa olivat päällä, huokailin että tuohon näkyyn en kyllä varmaan kyllästy...

Varjostin on paksua paperia, polttimo ei näy läpi, valo ei häikäise ja valo suodattuu kauniisti varjostimen koloista. Tuon varjostimenhan voisi kääntää myös ylösalaisin. Jos katto olisi lähempänä ja varjostin toisinpäin, niin se heijastaisi hauskan, ehkä vähän ornamenttimaisen kuvion kattoon.

Noissa ruokailutilan valaisimissa (Artecnica Phrena) on 3000 Kelvinin polttimot, eli eivät sellaiset perinteiset kellertävät 2700 K:n polttimot. Olin alunperin valinnut niihin 4000K:n (ja noin 800 lumenin) polttimot, mutta koska varjostin on ihan puhtaan valkoinen, niin valaisimesta tuli vähän jopa luonnottoman näköinen niin valkoisen ja tehokkaan polttimon kanssa. Laitoinkin sen 4000K:n, hyvin valkoisen valon polttimon sitten yläkerran aulan simpukankuorivalaisimeen. Siinä valaisimessa valo näyttää nyt mukavan luonnolliselta, mutta ei yhtään kellertävältä, vaikka simpukankuoret olivat huomattavan luonnonvalkoiset. Ja tehoiltaankin se 860 lumenin polttimo valaisee aulan todella hyvin. Tässä huomasin, miten polttimoa ei voikaan valita pelkkien lukujen perusteella. Harmi kun en nyt samalla huomannut ottaa siitä simpukankuorivalaisimesta kuvaa valot päällä.

Yläkerran aulassa on myös pikkiriikkinen pöytävalaisin, joka olikin tosi edullinen löytö Habitatista. Se näkyy paremmin tässä aulan remonttia käsittelevässä viimeviikkoisessa jutussa. Mutta tosiaan, tuo muistaakseni Tommy-niminen valaisin maksoi vain 16,90€! Sitä ei tarvinnut kauaa miettiä. Tiesin tuolle söpöläiselle olevan käyttöä jos jonkinlaisissa paikoissa. Oho muuten, Google tiesi kertoa, että Tommy-nimistä valaisinta on Habitatilla myös seinävalaisimena! Ei hassumpi! Tai siis oikeastaan aika hassu, symppis, ja juuri siksi niin kivan näköinen.

Mutta hei, iltahämärä alkaa tuntua myös jäsenissä, joten aika painua pehkuihin. Hyvää yötä! :)

Katri

Tiirailija

Pikkubongari, ihmettelee mitä puussa tapahtuu. Jättimäinen tikka nakutti pikkulintujen talipalloa. Talitintit kaihoisasti katselivat kauempana oksilla, milloin on meidän vuoro. Ei häipynyt, vaikka kuinka kovisteltiin ja koputeltiin. Kun oli saanut mahansa täyteen, eikä enää ison nokkansa kanssa ylettynyt miehen kehittelemän ruokintavirityksen rakoihin, lähti ahmatti vetämään ja jätti pikkulinnut nuolemaan näppejään. Raadollista.. Elämä on.

Sainpa samaan kuvaan mahtumaan Phrenankin (Valomaailma myy tätä Artecnica Phrena2 -mallia), nyt valo päällä. Valo tulee valaisimesta kauniisti, heittäen varjot väleihin. Ihan kuin pilvenhattara! 

Aurinkoista loppuviikkoa!

Katri

Tuorein valaisinihastus - Vita Carmina lastenhuoneeseen

Saatiinhan se paikoilleen, vieläpä ennätysajassa! Usein tällaisiin projekteihin menee monta viikkoa ennen kuin tulee tartuttua toimeen, mutta tiedä sitten mikä meihin meni.. Ai niin se oli se deadline, kun toinen lastenhoitokuvioon osallistuva perhe oli tulossa käymään (tsekkaamaan, voiko täällä lapset leikkiä) ja piti saada kummallisesti kenollaan keikkuva valaisin vaihdettua. Onneksi on deadlineja, vai mitä?

Reality - moottorisaha (!) ja legot pitkin, ja tietty molemmat haluaisivat yhtä aikaa syliin ja soittamaan. :)

Ja mikä siinä sitten oli niin vaikeaa, yhden lampun asennuksessa? Korkeus tässä huoneessa, kuten myös ruokailutilassa on noin 6 metriä, joten asennusta varten täytyi kantaa sisään ja koota valtavat rakennustelineet. Lisäksi olin tilannut valaisimen ilman sähkökalusteita, koska emme olisi tehneet normaalinpituisella johdolla mitään, joten sopivat sähkökalusteet ja ripustusketjut piti hankkia myös. Nyt kun olen Liisan opastuksella perehtynyt valaistukseen ja polttimoihin (kelvineihin, lumeneihin ja watteihin), tuotti oikeanlaisen polttimon valinta myös hieman päänvaivaa. Liisa vinkkasi, että lastenhuoneessa olisi hyvä käyttää täyden spektrin päivänvalolamppua, joten lueskelin asiasta hieman, ja tulin ylipuhutuksi täyden spektrin päivänvalolampun hyödyistä. Voisin niistä joskus varmaan kirjoitella, jos asia on teillekin yhtä vieras, kuin minulle aiemmin?

Tilasin tämän Vitan uutuusvalaisimen Carminan Kajaanin Valomaailmasta, samoin kuin ruokahuoneen Artecnica Phrena -valaisimet. Ne näkyvät mm. tässä jutussa, mutta yritän joku päivä ottaa kuvan valo päällä. (Carminaa kuvatessa taisin tajuta, miten saan valaisimen kuvattua valo päällä ilman, että valaisin ylivalottuu...) Alunperin minun piti hankkia lastenhuoneeseen Vitan Silvia, jota Liisa ehdotti, mutta kun näin Valomaailman FB-sivuilla uutuuden, Carminan, näin sen heti sopivan moneen tilaan. Se on mukavan pehmeä muotokieleltään, ei niin terävä kuin Silvia. Silvia jäi kyllä kutkuttelemaan, ja on harkintalistalla lasten yläkerran huoneeseen. ;)

Valomaailmassa oli mielestäni yllättävän laaja valikoima kauniita valaisimia. Löysinpä design-valaisinten joukosta monta iki-ihastustanikin. Olen jo monta vuotta sitten puhunut miehelle, että makuuhuoneen valaisimeksi haluaisin Tord Boontjen Ikaruksen ja jonnekin (ihan sama minne), Garlandin. Se on niin herkkä, siro ja kaunis. Garland tarvitsee kuulemma usein kaksi varjostinta näyttääkseen riittävän runsaalta... Mutta tosiaan vielä ovat toivelistalla, ehkä sitten joskus, kun (jos) saamme makkarimmekin rempattua.

Onko teillä jotain valaisinhaaveita? Kärsiikö joku muu ylipäätään valaisinhulluudesta? Mistä olette löytäneet kauniita valaisimia? Minusta tuntuu, että kaikissa kaupoissa on sama valikoima, eikä mikään oikein meinannut sytyttää tätä valaisinintoilijaa.. Mutta voih, näitä jaksan tuijotella! <3 

Mun myyssinurkka

Perjantai, kyllä se vaan tuntuu perjantailta, vaikka kuinka on ollut tynkäviikko ja pääasiassa vielä kotona olenkin. Jonkin verran kuitenkin jo tullut töitä aloiteltua ja orientoiduttu uusiin juttuihin. Minulle perjantaiolo tulee varmasti, kun saan keittiön tasot siivottua sälästä ja enimmät lelut lattioilta.


Lapset nukahtivat, kyllä kelpaa rojahtaa hämärään... <3 Sain lahjaksi tuon kirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaneen Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät. Takakansitekstin luettuani ajattelin voi ei, miksi mies ei muistanut kirjamakuani.. Kuulosti joltain dekkarilta, ja minä kun en yhtään tykkää mistään jännitys- ja toimintapläjäyksistä. Ja vielä Finlandia-voittaja, ajattelin että varmasti on jotain ylitaiteellista yritystä taas. Mutta molemmat luuloni ovat osoittautuneet ihan vääriksi. Kirja kuvailee yliopistomaailmaa nokkelasti, valitettavan realistisesti, ja minusta kiinnostavinta on tietysti mielenkiintoiset henkilötarinat ja suhdesotkut. Kertaakaan ei ole tullut sellainen olo, että mitä tässä nyt junnataan, koko ajan tekisi mieli lukea eteenpäin. Mieskään ei lämmennyt takakansitekstille, mutta oli kuullut radiossa kirjaa kehuttavan nerokkaaksi. Hyvä valinta siis!

Rentouttavaa perjantai-iltaa ja oikeastaan koko viikonloppua! Minun olisi varmaan syytä muuten katsoa ne reissuvaatteetkin valmiiksi vielä illalla..

Mattoa sovitellaan (ja valaisimia hehkutetaan!) :)

Tilaa ympärille, tilaa hengittää, rauhallisempaa ilmettä kaiken joulusälän jälkeen. Oli aika kova tarve siivota joulu pois, joten lähes kaiken laitoimmekin odottelemaan ensi vuotta jo ennen vuodenvaihdetta. Yläkerran kaiteella vielä on jouluvalot, mutta ne saavatkin vielä valaista öisten kulkijoiden tepastelua.

Oli ihanaa aloittaa uusi vuosi uudessa kodissa ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Kalusteet löytävät vähitellen paikkansa ja voi alkaa miettiä kokonaisuuksia niiden ympärille. Ensimmäiseksi huomasin, että mattoja puuttuu aika tavalla, samoin pöytä- ja jalkavalaisimia. Valaisinten kanssa ei nyt niin kovin kiire olisikaan, mutta lautalattia kyllä lähestulkoon huutaa mattoja päälleen näin talvella. 

Tilasin Ellokselta vaalean villamaton ja valkoisen irtopäällisen nojatuoliin (joka näkyy paremmin edellisessä postauksessa). Matto oli muistaakseni Denver-nimeltään, koko 170*240 cm, mutta beigenä en enää löytänyt sitä verkkokaupasta. Tykästyin maton luonnolliseen ilmeeseen ja notkeuteen, ja totesin sen saavan jäädä meille. Se tulisi varmasti sopimaan johonkin, nimittäin äkkiseltään ajateltuna se sopii kokonsa puolesta neljään tilaan. Tämä ruokailutilan toinen puoli kaipaisi ehkä jotain kuviollista tai kontrastisempaa, mutta toisaalta ajattelin tämän maton olevan ainakin ajaton. Siihen tuskin kyllästyisin toisin kuin mahdollisesti kävisi jonkun voimakkaammin kuvioidun maton kanssa. Toisaalta Annon Retki-matto näyttää juuri nyt tosi ihanalta! Mutta kuinka kauan tuo kalevala-henkinen matto ihastuttaisi?

Katosta roikkuu kaksi Artecnican Phrenaa, jotka tilasin Kajaanin Valomaailmasta. Noita valaisimia olikin tosi vaikea löytää Suomesta, ja varsinkin nimenomaan tuota Phrena2-mallia. Halusin tuon vähän leveämmän, jotta valaisimet täyttävät leveä tilan paremmin. Toisen valaisimen kanssa oli ensin vähän ongelmia, nimittäin siinä oli niin tiukat nepparit, että en saanut valaisinta millään koottua. Mieskin puristi ihan jollain työkalulla, mutta ei onnistunut.. Minä olin jo ihan kauhuissani, että mitä oikein teen lampun kanssa, jonka varjostinta en saa koottua, että ei kai tätä palauttaakaan voi. Mutta selvästi siinä oli joku vika, ja Valomaailmasta he sitten lähettivät heti seuraavaksi päiväksi uuden samanlaisen valaisimen, jonka kiinnitysnepparit menivät kiinni yhtä sulavasti kuin sen ensimmäisenkin. Olin ihan häkeltynyt niin positiivisesta vastauksesta ja ripeästä toiminnasta, luulin joutuvani selvittelemään ja vääntämään rautalangasta että on koitettu kaikin keinoin, mutta joku tässä mättää..

Sisustussuunnittelijamme Liisa ehdotti alunperin Phrenaa päytävalaisimeksi tuohon ruokailutilaan senkille. Ihastuin kovasti valaisimen valonsäteilyyn (yritän saada kuvan valo päällä jossain vaiheessa) ja halusinkin niitä sitten kattoon kaksin kappalein. Maailma on täynnä kauniita valaisimia, mutta niiden oikeiden löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.. Siksi olikin ihan kiva saada muutama vinkki Liisalta, joiden pohjalta lähdin sitten kehittelemään ajatuksia valaisimista eri tiloihin. Mietiskelin valaistusasioita taannoin tässä (*klik*) postauksessa, ja aika vahvoja haaveet näyttävät olleen, sillä osa noista on toteutunutkin. 

Kauniita unia ihmiset! Minä taidan mennä aikaisin nukkumaan tänään! :)

Katri

Uusi alku, minulle ja kaapille

Kylläpä jäi ankea olo edellisestä postauksesta. Mietin vielä yöllä kaikkea kirjoittamaani ja suunnittelin poistavani sen heti seuraavana aamuna. Ajattelin sitten kuitenkin, että meni jo, mitä sitä kieltämään. Ei minun pitänyt edes käydä läpi kulunutta vuotta, mutta sitten vain aloin kirjoitella ja mietin oikein, onko vuoden aikana ollut jotain ikävääkin. Sitten olinkin jo niin syvissä vesissä, etten jaksanut alkaa käydä läpi vuoden ihania juttuja. Niin taas huomasin, miten suuri merkitys päässä pyörivillä ajatuksilla on. Onko kuppi puoliksi täysi vai puoliksi tyhjä? (Nuorempana muuten vihasin tuota sanontaa, en vaan kertakaikkiaan tajunnut sen pointtia! Nimim. blondiksikin väitetty... :)) 

Kun E alkaa surkutella milloin mitäkin, yritän aina kääntää hänet katsomaan, mitä hyvää tilanteessa on. Tai totean että nyt on näin, mutta miten ratkaistaan asia - turha jäädä vellomaan harmitukseen. Sitten tajusin, että helposti itsekin syyllistyn vastaavaan mutinaan. Pitäisi laittaa pyykit. Miksei niitä pyykkejä voi laittaa koriin vaan korin kannen päälle? Tuokin on lojunut tuossa monta päivää, aina saa keräillä muiden jälkiä. Harmittaa kun täytyy sanoa monta kertaa, laita nyt ne vaatteet päälle. Taas on toinen hanska hukassa. Miksei niitä voi laittaa aina samaan paikkaan? Helppoa se on muiden mutinasta huomauttaa, mutta oma mutina on kai niin tuttua pulputusta, ettei sitä noteeraakaan! :D

Tästä keksinkin tavoitteen tulevalle vuodelle - aion löytää uudelleen sen positiivisemman vireen! Olin jo hyvällä tiellä viime vuonna, mutta mutinavaihde tuli takaisin jossain remppaväsymyksen mukana. Uusi vuosi, uusi alku, parempi minä?! :) Ei mitään pieniä "kesäksi kuntoon" -tavoitteita, vaan kunnon asennemuutos, siinäpä vasta haastetta kerrakseen.

Uusi alku tuli myös tälle vanhalle liinavaatekaapille. Sen ovat isovanhempani ostaneet 60-luvulla, enkä ole sitä juurikaan noteerannut heillä käydessäni. Mainitsin kuitenkin äidilleni, että olisi kiva löytää joku vanha lipasto tai kaappi uuteen kotiin, ja heti löytyi ylimääräinen! Tuohon yläaulaamme se näyttääkin sopivan ihan kivasti. Kaksi melkein samanlaista kuvaa täytyi ottaa, koska kameran linssi kävi ahtaaksi, eikä meinannut mahtua koko muuri tai koko kaappi kuvaan. :) Muuri tulee lempeän lämpimäksi, kun polttaa takkaa ja/tai puuliettä alakerrassa. Tuo muurissa oleva pykällys on muuten merkki siitä, missä yläkerran kattokorkeus on ollut alunperin. 2000-luvulle asti yläkerta oli pelkkä matala vintti, mutta edelliset omistajat peruskorjauksen ja katon uusimisen yhteydessä korottivat myös yläkerran kattokorkeutta. Kivan yksityiskohdan ovat keksineet tehdä...

Mitenkäs teidän uusi vuosi on alkanut? Uusia alkuja? :) 

Mukavaa loppuviikkoa, ainakin täällä Turun seudulla on niin pimeää ja sateista, että sisätiloissa pysytellään... Ihan kuin syksy olisi!

Terveisin, Katri

Valaisinhaaveita korkeaan tilaan

Valaisinten kuvat: Eos, Silvia, Pilke, Phrena, Fun

Sisustussuunnittelijamme Liisa suunnitteli valaistusta lähes kaikkiin tiloihin, ja olen nyt pyöritellyt valaisinvaihtoehtoja pääni pyörälle. Tarvitsimme apua siihen, miten erilaiset tilat saisi valaistua toimivasti, monipuolisesti ja kauniisti. Minulla varsinkaan ei ollut oikein mitään käsitystä valojen tehoista, lumeneista ja valon värilämpötiloista, joten ajattelin, että parempi antaa ammattilaisen miettiä nämä asiat. Ja hyvä niin, sillä valaistusta tulee lisättyä nyt todella paljon ja mikä tärkeintä - nyt valojen pitäisi olla oikean tehoisia ja oikean värisiä.

Ruokailu- ja oleskelutilamme on korkea ja siihen tarvitaan kaksi samanlaista isoa valaisinta. Liisa antoi myös valaisinehdotuksia, kuten tuo ihana Eos ja Silvia, ja ihastuin varsinkin tuohon höyhenvalaisimeen. Ajattelin sellaisen tulevan ehdottomasti jonnekin, joko ruokailutilaan tai meidän makuuhuoneeseen. Se on niin kaunis, että huokailen vain sitä katsellessani... Sitten luin, että se on valmistettu aidoista hanhenhöyhenistä. Ei sentään kuulemma eläviltä nypitty, vaan elintarviketuotannon sivutuotteena saaduista höyhenistä. Mutta silti... Luulen, että kokisin pientä eettistä syyllisyyttä aina tuon kanssa, koska en halua rahoittaa lintujen tuotantoa ruoaksi, sen paremmin broilerien kuin varsinkaan hanhien (tiedättehän ne hanhet, jotka pakkoruokitaan sairaiksi rasvamaksan vuoksi?)

Verner Pantonin Fun on myös aivan mielettömän kaunis, vaikka onkin tosi bling bling. Hintaa tosin on nelinumeroisesti enemmän kuin vastaavalla budjettiversiolla, Sessak:n Bukyalla, joten ei liene vaikea arvata, kumpaan päätyisimme, mikäli tuollaiset simpukankuorivalaisimet tilaan hankkisimme. 

Itse en olisi osannut ottaa ruokailutilan valaisinten kanssa huomioon mm. sitä, että valo ei saa häikäistä, eli valon olisi hyvä tulla pehmeästi varjostimen läpi. Valaisin kannattaa kuulemma sijoittaa tilassamme yläkerran lattian korkeuteen, eli melko ylös, jos ajattelee millä korkeudella ruokapöydän valaisin yleensä on. Lisäksi valaisin ei voi olla sellainen kupumainen, joka heijastaisi valoa vain alaspäin. Enkä tullut ajatelleeksi sitäkään, että kattovalaisimet valaisevat kovasti myös yläkertaa, jossa lapset iltaisin nukkuvat meidän vielä valvoessa. Sen vuoksi Liisa ehdottikin, että laittaisimme ruokailutilaan kolme seinävalaisinta. Ne toisivat pehmeää valoa, ja tekisivät korkeasta tilasta pesämäisemmän, hämyisemmän ilta-aikaan. 

Kuva Innolux

Kerroin, etten halua ulkovalojen näköisiä seinävalaisimia, jolloin Liisalla tuli heti mieleen Innoluxin Lumi. Ihastuin siihen heti, ja vaikka miten olen googlannut, en ole muita yhtä miellyttäviä seinävalaisimia löytänyt. Monet heijastavat tiukat kiilat ylös ja alas, tai ovat liian laitosmaisen näköisiä. En myöskään tykkää niistä maitolasista, joita paljon on tarjolla. Nämä Lumi-valaisimet ovat itsessään kuin koru, ja heijastavat valon pehmeästi lävitseen. Seinävalaisimet asennetaan siten, että kaikkia kolmea ohjataan yhdestä katkaisijasta, jottei aina tarvitse olla painelemassa johdosta valoja erikseen päälle.

Se tässä nyt tulee ongelmaksi, että jos seinävalaisimiksi tulee Lumi, niin simpukankuorivalaisin on liian krumeluuri. Höyhenvalaisin sopisi täydellisesti näiden seinävalaisinten kanssa, mutta mutta.. Phrena voisi olla oikein varteenotettava vaihtoehto myös. Suomalaista designia oleva Pilke-valaisin olisi ihanan aito (saatavana myös valkoisena ja mustana), mutta hinta on vähän kova, varsinkin kun niitä pitäisi kaksi hankkia. Uskoisin sen olevan myös hyvin ajaton valinta.

Millaisia valaisimia teillä on korkeissa huoneissanne? Tai tuleeko mieleen joku kaunis vaihtoehto katto- tai seinävalaisimiksi? Leppoisaa perjantai-illan jatkoa! <3