Kyllä mua nyt ilahdutellaan!

Postipoika, miten ilahduttava vieras hän onkaan ollut viime aikoina. Tänä päivänä on todella harvinaista saada postissa muuta kuin laskuja (ja nekin kilahtavat yhä useammin netpostiin) tai mainoksia. Olin ihan ihmeissäni, että mitä oikein olen muka tilannut.. Kirjeen lähettäjän tiedoista "Läh: H", tajusin, mistä on kyse. No siitä ilahdutushaasteesta, jonka sain Lumimäellä -blogista pari viikkoa sitten! 

Paketista löytyi kaunis astia-/käsipyyhe, joita lähettäjä ilmeisesti tiesi meillä käytettävän jatkuvasti. Puuliedellä roikkuu aina vähintään yksi käsipyyhe. Yksi murheenkryyni vetimettömässä keittiössä on se, mihin käsipyyhkeen laittaa, mutta onneksi meillä sen saa tuohon puulieden kylkeen ripustettua. Vielä häkeltyneempi tästä yllätyksesä olin tajutessani, että H on varmaankin itse pyyhkeen tuunannut. Olin nähnyt instassa vilaukselta hänen itse maalaamiaan laatikoita, joissa oli sama kuvio. Kävin kurkkaamassa diy-blogipostaustakin, että milläköhän sabloonilla kuvio on tehty, mutta se olikin itse leikattu ylijäämätapetista! Nerokasta! Kiitos kovasti siis sinne Lumimäelle!! Ja hei omat yllätykseni täällä vielä odottavat, että joku reipas jaksaisi kiikuttaa postiin... 

Sitten pari päivää myöhemmin postilaatikossa odotti taas paketti.. Ja kun tajusin siellä olevan jotain kovaa, muistin voittaneeni FB-arvonnassa Virpi Mikkosen paljon kehutun ja kiitellyn kirjan Kiitos Hyvää (herkkuja ilman sokeria ja gluteenia). Olen seurannut aiemmin Virpin hyvinvointiblogia ja nykyistä vanelja.com -sivustoa, mutta oma terveyskokkailuni on jäänyt parin viime vuoden aikana, lukuunottamatta sitä yhtä raakakakkukokeilua. Ennen toista raskautta opettelin tekemään raakasuklaata ja opin mielestäni tekemään siitä hyvääkin, mutta raskausaikana tulin siitä todella huonovointiseksi. Raakakaakaohan on todella "stimuloivaa", ja huomasin, että silloin se ei sopinut minulle. Sen jälkeen en olekaan tehnyt ollenkaan, jotenkin se kuvotus jäi niin päälimmäiseksi, mitä raakasuklaasta tulee mieleen... Yllätyin, mutta E:kin tykkäsi raakasuklaasta todella paljon, mutta se oli aikaa, jolloin hän ei ollut vielä päässyt sokerisuklaan makuun lainkaan. Saapa nähdä, uppoaako raakasuklaa enää hänelle, sokeri koukuttaa niin kovasti... 

Kirjan kuvat ovat kertakaikkiaan syötävän herkullisia... En ole vielä ehtinyt mitään reseptiä kokeilla, mutta senkin edestä olen nauttinut upeista kuvista. Siis hengästyttävä kauniita, huoh... Tänään bongasin Kiitos Hyvää -FB:n sivulla paremman jäätelön reseptin, jota aion varmasti kokeilla pian. Maidotonta jäätelöä olen tehnyt kookoskermasta, mutta hitsi kun en oikein ole päässyt sinuiksi kookoksen kanssa. Joku siinä hajussa ja maussa tökkii, ja puskee liian voimakkaasti läpi niin ruoissa kuin jälkkäreissäkin. Mutta noissapa ei ollutkaan kookosta, joten kokeiluun!

Kaiken kukkuraksi ja kruunuksi ilahduin tänään töissä ikihyviksi, kun sain niin loistavaa palautetta, että menin aivan hämilleni. Lämmittää mieltä aivan varmasti koko loppuviikoksi. Sen kunniaksi nappasin itselleni mukaan peruspuketin tulppaaneja, hieman jo keväisissä väreissä. Kyllä nyt leijutaan! :)

Iloa teidänkin viikkoonne! 

Katri

Mun myyssinurkka

Perjantai, kyllä se vaan tuntuu perjantailta, vaikka kuinka on ollut tynkäviikko ja pääasiassa vielä kotona olenkin. Jonkin verran kuitenkin jo tullut töitä aloiteltua ja orientoiduttu uusiin juttuihin. Minulle perjantaiolo tulee varmasti, kun saan keittiön tasot siivottua sälästä ja enimmät lelut lattioilta.


Lapset nukahtivat, kyllä kelpaa rojahtaa hämärään... <3 Sain lahjaksi tuon kirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaneen Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät. Takakansitekstin luettuani ajattelin voi ei, miksi mies ei muistanut kirjamakuani.. Kuulosti joltain dekkarilta, ja minä kun en yhtään tykkää mistään jännitys- ja toimintapläjäyksistä. Ja vielä Finlandia-voittaja, ajattelin että varmasti on jotain ylitaiteellista yritystä taas. Mutta molemmat luuloni ovat osoittautuneet ihan vääriksi. Kirja kuvailee yliopistomaailmaa nokkelasti, valitettavan realistisesti, ja minusta kiinnostavinta on tietysti mielenkiintoiset henkilötarinat ja suhdesotkut. Kertaakaan ei ole tullut sellainen olo, että mitä tässä nyt junnataan, koko ajan tekisi mieli lukea eteenpäin. Mieskään ei lämmennyt takakansitekstille, mutta oli kuullut radiossa kirjaa kehuttavan nerokkaaksi. Hyvä valinta siis!

Rentouttavaa perjantai-iltaa ja oikeastaan koko viikonloppua! Minun olisi varmaan syytä muuten katsoa ne reissuvaatteetkin valmiiksi vielä illalla..

Mitä luet nyt? -haaste

Luin lehdestä ensi viikolla vietettävän lukuviikkoa, ja ajattelin että nythän on oiva hetki laittaa liikkeelle Mitä luet nyt? -haaste, joka tuli mieleeni pari viikkoa sitten. No nyt kun asiaa googlettelin niin selvisi, että lukuviikko olikin edellinen viikko, ja minä olin lueskellut viikon vanhaa lehteä lukemattomien lehtien kasasta! :D

Tällä hetkellä minulla on useampikin kirja lukulistalla, mutta yleensä tilanne on se, että haluaisin lukea jotain, mutta en keksi mitä. Löydän usein hyviä kirjavinkkejä blogeista, joten ajattelin lähteä niitä nyt kalastelemaan tätä kautta. Varsinaisista kirjablogeista en ole onnistunut löytämään kiinnostavaa luettavaa, koska tosi paljon lukevat ihmiset harrastavat usein sellaista vähän hienompaa kirjallisuutta. En nyt oikein osaa selittää, mitä tarkoitan ja voin olla väärässä kirjablogien suhteen, mutta itse olen bongannut kivoja kirjavinkkejä itseäni kiinnostavista blogeista.

En ole koskaan ollut mikään himolukija, mutta nyt viimeisen parin vuoden aikana olen innostunut lukemaan enemmän. Ennen luin vain tietokirjallisuutta ja harrastekirjoja, koska opiskeluaikana tuntui olevan pakko lukea jotain hyödyllistä ja harrastekirjoihin oli helppo tarttua vain hetkeksi. Minä kun en jaksanut keskittyä lukemiseen kauempaa ja tuntui, että tentteihinkin pitäisi lukea, joten en raaskinut kuluttaa aikaa muiden kirjojen parissa. Lehtiä tosin luin silloinkin paljon, ne menevät vähän samaan kategoriaan harrastekirjallisuuden kanssa.

Siispä koitan, saisiko tällainen haaste tuulta alleen ja muutaman kirjavinkin jakoon. Tarkoituksena on kertoa:

Mitä luit viimeksi?
Mitä luet nyt?
Mitä aiot/haluaisit lukea seuraavaksi?

Ei väliä kuinka kauan viime kerrasta on! :D Jos joku olisi pari vuotta sitten kysynyt minulta vastaavaa, olisi pitänyt miettiä todella kauan...

Reiluuden nimissä laitan omatkin vinkkini jakoon. Koska en osaa kirjoittaa kirja-arvosteluja, niin lainaan takakansitekstejä. Viimeksi luin Kreetta Onkelin Kotirouvan (tai oikeasti viimeisin on Maarit Korhosen Koulun vika?, mutta koska vinkkasin siitä jo, niin kerron sitä edeltäneestä). "Kotirouva on romaani uusperheen arjesta, taiteilijasta kotirouvan virkaan siirtyneen naisen kamppailusta identiteettinsä ja arvonsa säilyttämiseksi 2000-luvun Helsingissä, kaupungissa täynnä ihmisiä, mahdollisuuksia ja kauneutta, mutta myös lokerointia, yksinäisyyttä ja ahdistusta." Kerronta oli jotenkin kaunista, vaikka tarina perheestä olikin surullinen ja jopa ahdistava. Ja hei älkää vaan käsittäkö väärin, en todellakaan ole ryhtymässä kotirouvaksi! :D Ei sovi minulle...

Tällä hetkellä luen Miina Supisen Liha tottelee kuria, joka on hersyvän hauskaa, kepeää ja päätöntä luettavaa (juuri sopivaa yösyöttöjen pehmentämälle päälle). "Liha tottelee kuria on inhimillinen komedia perheestä, onnesta ja nautinnosta. Se kertoo hillon syömisen vaaroista, piinallisen levollisesta sisustuksesta ja näyttävän juhlan järjestämisestä. Se on pelottavan tarkkanäköinen ja virkistävän tuore." Supinen osaa kuvata niin tarkasti, mutta veikeästi arkipäivän tilanteita ja tunteita, että välillä hihkun ääneen noita oivalluksia.

Seuraavaksi lukulistalla on Riikka Alaharjan Maihinnousu, joka on ehkä astetta vakavampi kuin nämä edelliset. "Maihinnousu on vimmaisen puhutteleva romaani ranskalaisnaisesta, joka on menettämässä miehensä ja lapsensa yhtä aikaa. 41-vuotias Julie elää elämänsä raskainta vuotta Normandian maihinnousun maisemissa. Ensin pettää mies, sitten 8-vuotias Emma-tytär sairastuu syöpään."



Olipa kiva tutkailla kirjahyllyä, en muistanutkaan Keittiöpuutarhaopasta, jota olisikin aika vilkaista taas... Ja toivottavasti tämän haasteen myötä löydän muutakin uutta kiinnostavaa luettavaa!

Haluaisin aluksi haastaa mukaan seuraavat bloggaajat, joilla arvelen olevan joitain kirjavinkkejä takataskussaan:

Anna - Rocky Road
Katja - Tässä ja Nyt, Unelmien Kera
Cherry - Dear Moments & Me
Mabn - Dawn
Marialyydia - Designhouseliving

Saa ottaa erivapauksia sääntöjen suhteen, jos juuri nyt ei ole mitään kesken. Ja ehkä mieluummin suositellaan niitä hyviä luettuja kirjoja! :) Niin ja napatkaa ihmeessä muutkin! Olisin halunnut haastaa monta muutakin blogia, mutta en kehdannut ihan kaikkia alkaa pommittamaan. :D

Aurinkoista pääsiäisviikkoa! (Meillä on muuten pääsiäistouhut ihan kesken... En oikein osaa laittaa pääsiäistä. Ainoa pääsiäisperinne taitaa olla lasten munajahti, jota minä odotan varmaan ihan yhtä innolla kuin E! Niin ja pääsiäisateria tietenkin. Mutta pääsiäinen on meillä jotenkin tosi laiminlyöty sesonki...) No, johan tässä on jorinoitu, joten haaste liikkeelle! Toivotaan, että löydetään paljon kesälukemista rantalekotteluille!

Terkuin, Katri

Ajateltavaa minulle ja muillekin

Valkoisen Soihdun Viivi haastoi kahvitaukojorinoihin, joten täytyi oikein ruveta ajattelemaan. Yleensä kun ei mitään järkevää liiku päässä niinä nollaushetkinä. :) Kiitos Viiville! Kahviseurana oli lempisuklaapalleroisia ja ajatuksia herättävä kirja (vinkki lopussa!).

1. Mikä on sisustustyylisi?
En tiedä kehtaanko sanoa sisustustyylistä mitään, koska kotimme sisustus ei ole mitenkään loppuun asti mietittyä. Veikkaisin kuitenkin jotain klassisen skandinaavisen ja modernin väliltä, ainakin sellaisesta sisustuksesta haaveilen tulevaan kotiin.

2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustuksessasi?
Olohuoneeseen ja keittiöön (ovat lähes yhtä tilaa) on ehkä tullut eniten panostettua, mutta makuuhuoneeseen olen tyytyväisin.

3. Mihin käyttäisit rahaa ilman huonoa omaatuntoa?
Terveyteen ja hyvinvointiin liittyviin asioihin.

4. Mihin käytät paljon rahaa?
Hyvään ruokaan. Tai no, varmaan rahaa menee ruokaan ihan keskivertoperheen verran, koska viikolla kokataan mitä kaapeista löytyy -otteella ja viikonloppuna sitten herkutellaan paremmin ja pidempien kaavojen mukaan. Raaka-aineista olen kyllä aika tarkka..

5. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?
Lasten tai miehen sairastuminen olisi tietysti kamalinta, mutta kurjaa olisi myös se, jos joutuisimme erillemme pitkäksi aikaa, esimerkiksi jos työn vuoksi joutuisi asumaan toisessa kaupungissa kuin muu perhe. (Omituinen kysymys, koska monessa asiassa ei ole kyse onnesta.) 

6. Mistä onnesta unelmoit?
Ihan tasaisesta onnellisuudesta ja tavallisesta arjesta. Sellaisesta, että on aina aikaa olla kainalona ja kainalossa. 

7. Missä asiassa olet tunnollisin?
Varmasti työasioissa. Jos olen luvannut jonkun asian hoitaa, niin sen teen ja joskus ehkä stressaan ihan liikaa.

8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?
No inhimilliset virheet annan kyllä helposti anteeksi... Minusta olisi kummaa vihoitella inhimillisen virheen vuoksi. Se on sitten eri asia, jos virhe johtuu jatkuvasta huolimattomuudesta tai välinpitämättömyydestä.

9. Mikä on naisen paras ominaisuus?
Kyky ennakoida, hallita kokonaisuuksia ja katsoa asioita muidenkin perspektiivistä > niistä syntyy arjen toimivuus.

10. Mikä on miehen paras ominaisuus?
Kyky ymmärtää naista! :D No vakavasti... Miehen täytyy olla vahva, siis muutenkin kuin fyysisesti. Sellainen kanto, joka on ja pysyy. Turvallinen ja tukeva. En oikein osaa selittää, mitä tarkoitan... Käytännön asioista arvokasta on se, että mies osaa korjata kaikenlaista, ratkaista lähes minkä vaan ongelman ja hänellä on vastaus kaikkeen. "Kysytään isiltä, se tietää!", on E:n vakiotuhahdus, kun minä en osaa vastata.

En muuten malta olla vinkkaamatta tuosta kahviseurastani, Maarit Korhosen kirjasta Koulun vika?. Jäin koukkuun ja ahmin sen parissa päivässä. Koska suoritin osan opetusharjoittelusta yläkoulussa, olivat kirjan kuvaukset nykypäivän koulusta minulle osittain tuttuja, mutta silti lukukokemus järkytti. Välillä pudistelin päätäni, välillä tuijotin silmät ja suu ammollaan, haukoin happea ja hengästyinkin... Suosittelen kaikille nykyisten tai tulevien koululaisten vanhemmille. Jos ei muuta, niin ainakin saa kuvan siitä, millaista kouluarki tänäpäivänä on ja ymmärtää paremmin sekä koululaisen päivää, että opettajan työtä. Alla lainaus takakansitekstistä:

Tervetuloa sirkukseen!
Alakoulun luokkahuoneessa on oppilaita joka lähtöön: taviksia, oppimisvaikeuksista kärsiviä ja suuria lahjakkuuksia. Osa on lastensuojelun asiakkaita, osa lentää lomalla New Yorkiin. Kotona saadun huolenpidon määrä ei kuitenkaan katso kukkaroa. Lasten kasvattamisen lisäksi opettaja kasvattaa vanhempia.


No, mutta takaisin haasteeseen. Haluaisin laittaa tämän eteenpäin seuraaville sydämellisille bloggaajille, jotka ehdottomasti ansaitsevat kahvitaukonsa (tai tokihan me kaikki!):

Katja - Nainen talossa
Jansku - Castle in the sky
Johanna - Krokotiili tiskialtaassa
HoO - Lumimäellä
Katja - Tässä ja Nyt, Unelmien kera

Palataan taas!! :) Aurinkoista päivää!

Katri

Sunnuntain pikasafkaa

Aloittelemme leffailtaa Salama McQueenin ja kumppanien parissa, ja tulin moikkaamaan pikaheipat, kun E ja M kantavat pakollisia lisävarusteita (herkkuja) sohvan ääreen. Viikonloppu on mennyt taas aivan hujauksessa, vaikka olenkin pitänyt aika matalaa profiilia orastavan flunssan vuoksi. Eilen olisi ollut rakkaan ystäväni vauvajuhlat Helsingissä, mutta meidän täytyi viime hetkellä perua sinne lähtö flunssasäryn vuoksi. Harmitti niin hitokseen, mutta ehkä oli parempi levätä kotona. Ajattelin, etten jaksa yöheräilyjä, jos vielä tulen kunnolla kipeäksi.

Tänään(kään) emme juuri jaksaneet hääriä keittiössä, joten päivälliseksi paistettiin simppelisti turskafileet ja lisukkeeksi vihersalaatti ja voissa paistettua porkkanaa ja palsternakkaa. Jälkimmäiset saivat ihanan maun hunajasta ja timjamista. Syömme kalaa paljon, ja viikonloppuruoka onkin yleensä helppo päättää K-kaupan kalatiskillä. Opeteltuani fileoimaan on tullut syötyä esimerkiksi nieriää ja siikaakin useammin. Tuore kala on nopea valmistaa, eikä tarvitse krumeluureja rinnalleen.

Oletteko katsoneet maanantaisin tulevaa Meidän safkaa -ohjelmaa? Se on Safkaa -kirjojen tekijöiden Alexander ja Hanna Gullichsenin (avokadopastan kehittäjät) ruokaohjelma, jossa he kokkaavat uuden kirjansa ohjeilla simppeliä ruokaa. Raaka-aineet ja ruoan valmistus on pidetty yksinkertaisina, mikä sopii meidän keittiön filosofiaan. Ostan keittokirjoja tosi harvoin, koska yleensä ruokaa suunnitellessani haen netistä muutaman samantyylisen ohjeen ja sovellan niistä meille sopivan. Kirjojen ympärillä on kuitenkin hypetetty niin paljon, että (some)mainonnan uhrina menin ostamaan tämän uusimman. Pikavilkaisulla kirja vaikuttaa ehdottomasti hankinnan arvoiselta! Joukossa on paljon niin herkullisen kuuloisia liharuokaohjeita, että varmaan niitäkin tulee kokeiltua.

Nyt leffan pariin, olen jo missannut alun!

Hyvää uutta viikkoa! :)

Katri

Vuodenvaihteen kiinnostavin ale

...on tänäkin vuonna kirja-ale! Melkein joka vuosi tulee hankittua joitain kirjoja kirja-alesta, ja nyt löysin muitakin kuin heräteostoksia! :) Kerään puhelimeeni muistilistaa kiinnostavista ja kehutuista kirjoista, koska kirjakaupassa tai kirjastossa en ikinä saa päähäni kiinnostavia kirjoja saati kirjailijoita. En myöskään jaksa lukea ihan mitä vain, joten olen todennut erittäin toimivaksi tuon kirjalistan, josta sitten poimin luettavaa tilaisuuden tullen. Varsinkin kaunokirjallisuuden kanssa olen todennut olevani aika valikoiva - tykkään realistisista kuvauksista, mieluiten suomalaiskirjailijan kynästä. 

Kirja-aleissa käyn yleensä tarkasti läpi yhteiskunnalliset teokset, lasten kirjat ja kaunokirjallisuuden (dekkareista en kyllä välitä yhtään!), mutta harrasteosiosta ensisijaisesti kotiin, hyvinvointiin ja ruokaan liittyvät opukset kiinnostavat. Tällä hetkellä haen lähinnä kepeää luettavaa vauva-arkeen, mutta jokunen yhteiskunnallisesti puhutteleva teos on myös tarttunut mukaan. Adlibriksen alesta noukin mm. seuraavat kirjat tilaukseen:

Miina Supisen Liha tottelee kuria on ollut listallani tosi kauan, mutta en vieläkään tiedä, mitä siltä pitäisi odottaa. Joona Konstigin Totuus naisista oli myös jonkun suosittelemana listallani. Nämä molemmat ovat varmaan aika kepeää ja nopeasti luettavaa aivot narikkaan -matskua (toisin kuin Riikka Pulkkisen Vieras, jota viimeksi yritin lukea - kesken jäi). Hyvää vangkilaa toivoo Jenna pisti silmään ja kirjailijan nimestä tajusin, että kyseessä on Sikalat -kirjan tekijän teos. Se on siis varmasti kamala, mutta herättelevä. Alakosken romaanit ovat usein ainakin osittain omaelämäkerrallisia, mikä tekee lukemisesta ehkä vielä ahdistavampaa. Satu vinkkasi blogissaan Susanna Alakosken toisesta teoksesta, jonka lisäsin lukulistalleni myös. Korhosen Koulun vika? kiinnostaa alan puolesta. Opetusharjoittelussa "pääsin" tutustumaan myös ala- ja yläkoulun arkeen, ja olin kauhuissani tämän päivän menosta. Nostan todella hattua peruskoulun opettajille, jotka tasapainottelevat sen sirkuksen keskellä ja yrittävät jotenkin toteuttaa opetussuunnitelmaa.

Mitä te tykkäätte lukea? Kirjasuosituksia otan mielelläni vastaan! Entä oletteko bonganneet muita kiinnostavia alennusmyyntejä? Tällä hetkellä en osaa yhtään ajatella vaatepuolta, vaikka en muutenkaan ole kova aleshoppailija, varsinkaan vaatteiden ostalta. Parempi ostaa tarpeeseen sitten kun jotain kivaa sattuu kohdalle, koska liian usein ale-vaatteet jäävät kaapin perukoille.

Minä painun pehkuihin taas toiveikkaana - josko se synnytys tänä yönä alkaisi? Mukavaa tynkäviikon loppua! :)

Katri

Joululukemista isolle ja pienelle - 2. luukku

Yksi joulun odotuksen virstanpylväistä on se, kun kaivetaan joululehdet ja -kirjat esiin. Käperrytään sohvannurkkaan lueskelemaan ja ihastelemaan kauniita kuvia. Joululehtiä olen selaillut jo marraskuusta lähtien, mutta lasten talviset ja jouluiset kirjat otetaan esille vasta joulukuun alussa tai lumien tultua. Silloin niihin liittyy pientä taikaa ja tarinoita on mukava lukea vuodesta toiseen. Olen ostanut vähitellen E:lle joulukirjoja, ja hauskasti hän muistikin meidän viime vuonna lukeneen samoja kirjoja. Myös edellisvuosien jouluteemaiset Leppis-lehdet kuuluvat joulusatupinoon.

Toki minäkin tarvitsen joululukemista! :) Yleensä nappaan joulukirjan kirjastosta heti kun he laittavat ne esille, mutta tänä vuonna myöhästyin, ja kaikki parhaat oli jo lainattu. Onneksi muistin yliopiston kirjaston - se on varsinainen aarreaitta! Monikaan ei tiedä, että kaikilla on lainausoikeus myös yliopiston kirjastoon, ja sen vuoksi sieltä saa yleensä lainattua kaikkia uutuusteoksiakin, jotka ovat kaupungin kirjastoissa pitkälle varattuja.

Lainasin uteliaisuudesta myös tuon paljon hehkutetun Kaunis Pieni Joulu -kirjankin, mutta ensivilaisulta kirjan jouluaskartelut ovat liian maalaisromanttisia omaan silmääni. Kauniita tunnelmallisia kuvia kirja kyllä tarjoilee muillekin joulufiilistelijöille. Yhden hauskan jääaskarteluohjeen bongasin, siitä toteutusta ehkä myöhemmin.

Ja mikä teki minut tänään erityisen onnelliseksi? Kiiltävät, pinkeät granaattiomenat lähikaupassa mehukkaimmillaan! Vitsi miten ne rouskuvat ja mehustuvat suuhun, syömistä ei pysty lopettamaan... 

Viltti korviin, kirja syliin, taustalle joulumusiikkia, nojatuoli takakenoon ja kun luomet alkavat painaa, ehkä torkahdan E:n seuraksi. <3 Lämmintä joulukuun ensimmäistä viikkoa!

Katri

Messuja ja mutinoita

Olin saanut töiden kautta liput Turun kirjamessuille edullisesti, joten lähdimme pyörähtämään Messukeskuksessa. Hengenravintoa antoisampaa oli kuitenkin muilla osastoilla, nimittäin samaan aikaan järjestettiin ruoka- ja viinimessut. E oli ihan huumassa siitä maistiaisten määrästä, ja kuunteli kiinnostuneena kaikki myyntipuheet! :) Muutamia hyviä messutarjouksia oli, joten jotain tarttui mukaankin.

Näistä messuostoksista kiinnostavimpia ovat nuo JusThai soijasuikaleet, jotka kuulemma ovat suomalaista alkuperää, ei-geenimuunnellusta soijasta valmistettuja. Esittelijät kertoivat, että soija kasvatetaan Suomessa, mutta näitä ei myydä lainkaan kotimaassa, vaan kaikki viedään ulkomaille. Siis mitä ihmettä? Aion ottaa yhteyttä tuonne JusThaille, sen verran jäi asia mietityttämään. En aina ymmärrä ruoantuotantoa... Minkä ihmeen takia Laitilassa valmistettuja soijasuikaleita ei olisi järkevää myydä Suomessa? No joo, sitten oli yllättävän vähän muhkuraisia luomumaa-artisokkia hyvään hintaan, joten ensi viikolla luvassa maa-artisokka keittoa. Kirjapuolelta tarttui mukaan pari kirjaa E:lle. Tuo kartasto on varmaan ihan hitti parin vuoden päästä, jääköön vielä kaapin perukoille odottelemaan.

Edit 11.10., JusThailta vastattiin: "Olemme pahoillamme että messuilla saitte väärää informaatiota, geenimanipuloimatonta soijaa ei kasvateta Laitilassa vaan soijakonsentraatti prosessoidaan ja tuotteistetaan Uudessakaupungissa, niiltä osin tuote on valmistettu siis Suomessa ja se saa käyttää Hyvää Suomesta -merkkiä." Myyvät kuulemma tällä hetkellä soijatuotteita vain tukkupakkauksina Suomessa ja ovat aloittaneet kehitystyön, jotta voisivat myydä soijavalmisteita jatkossa myös kuluttajapakkauksissa Suomessa.

Kaunis syyssunnuntai sai arvoisensa päätöksen, kun laitoimme päivälliseksi kuhaa. Kalan paistuessa ehdin räpsäistä pari kuvaa. Parhaan kotimaisen kalan kanssa yksinkertaiset lisukkeet - uuniperunaa kasvistäytteellä ja kesäkurpitsa-munakoiso-halloumi -tornit toimivat ihan hyvin. Jokin rapu-juttu olisi ollut täydellistä, mutta odotellaan nyt viimeinen kolmannes vielä...

Kalatiskillä meinasi muuten taas epätoivo iskeä: toitotetaan, että odottavien äitien (kuten muidenkin) pitäisi syödä paljon kalaa - ei kuitenkaan mielellään Itämeren kaloja. Jäljelle jäivät Kupittaan Citymarketin valikoimasta kuha, siika ja hauki, joista jälkimmäistä pitäisi välttää. Siikakin oli Itämeressä kasvatettua. Nyt ei ollut valikoimassa tonnikalaa eikä pangasiusta, mutta niidenkin syöminen olisi epäeettistä. Silakat ovat olleet "kiven alla" viime aikoina, vaikka toisaalta yli 17 cm pitkiä silakoita ei muutenkaan pitäisi syödä... :) Niin että mitä kalaa sitten voisi syödä? Ehkä ei tarvitsisi niin kauhean tarkkaan miettiä kaiken maailman suosituksia, mutta välillä tekisi mieli nauraa näille ravinto-ohjeistuksille, jotka ovat keskenään niin ihanan ristiriitaisia.

Okei, nyt aivot narikkaan. Vatsa on kuitenkin ravittu ja mieli levännyt ensi viikkoa varten. Hyvää viikkoa!

Punajuuren pauloissa - punajuurimascarponekeitto

Punajuuri on yksi niistä vihanneksista/juureksista, jotka löysin vasta viime vuonna, kun aloin enemmän tehdä kasvis- ja kausiruokaa. Lainasin kirjastosta kasviskeittokirjoja, ja samaan aikaan mietin, että ehkä voisi yrittää syödä enemmän myös oikeiden vuodenaikojen tarjonnan mukaan. Tänä päivänä on vähän hämärtynyt se, mitä milloinkin kasvaa ja missäpäin maapalloa, kun lähes kaikkea on saatavilla ympäri vuoden. Löysin moniakin hyviä kirjoja, mutta ainakin Kausiruokaa kasviksista ja Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville olivat sellaisia, joiden nimetkin jäivät muistiin. 

Noista kirjoista sain ennen kaikkea vinkkejä siihen, mitä ihan tavallisista raaka-aineista voi valmistaa mihinkin vuodenaikaan, kun jätin lihaa vähemmälle ja tarvitsin muutenkin uusia ideoita. En ole mitenkään fanaattinen sen paremmin kasvisruoan kuin ilmastoasioidenkaan kanssa, mutta toki on ihan kiva loppukesästä syödä kotimaisia kasviksia ja syksyllä juureksia hieman enemmän. En pidä sienistä, enkä ole mikään marjojen suurkuluttaja, ja kaaleistakin voisin pitää enemmän, mutta olen tyytyväinen siihen, että opettelin laittamaan mm. punajuurta ja ruusukaalia, joita ennen en voinut sietää. Minulle tulee aina sellaisia kausia, että innostun jostain asiasta ja perehdyn paremminkin (ja lopulta tuskastun, että miten nyt pitäisi tehdä oikein), mutta sitten löydän kivan keskitien, jolla ei tarvitse nipottaa. Joskus mietin, että olisi hienoa seistä tiukasti jonkun aatteen tai asian takana, mutta koska elämä kuitenkin on ennen kaikkea nauttimista varten, ei oteta liikoja paineita minkään tietyn linjan mukaan syömisestä...

Kuitenkin, punajuureen olen onnellisesti hurahtanut, enkä pelkästään sen houkuttelevan värin vuoksi, vaan myös makean makunsa ansiosta. Minulla oli puolikas purkki Mascarpone-juustoa jäljellä (toinen puolikas meni porkkanasosekeittoon), joten oikeastaan sitä varten tein punajuurikeiton. Kerroinkin, että ensimmäinen satsi paloi pohjaan, siitä kattilasta tuli muuten entinen... En ymmärrä, miten voi keiton pilata, vielä kun olen hehkuttanut, kuinka vaivattomia keitot ovat valmistaa! :) Punajuuria täytyy keittää niin kauan, että vettä tosiaan kannattaa tarkkailla.

Punajuuri-mascarponekeitto

Ainekset:

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

1 kg punajuuria

(2 perunaa)

2 rkl öljyä/voita

1 l vettä

0,5 tl merisuolaa

1/2 prk Mascarpone-juustoa

yrittisuolaa

timjamia

mustapippuria

Lisäksi:

paahdettuja kurpitsansiemeniä

raejuustoa

Valmistus:

Kuullota lohkottua sipulia ja valkosipulia öljyssä, ja lisää kuoritut ja lohkotut punajuuret ja perunat joukkoon. Peruna ei ole välttämätöntä, mutta tuo hieman samettisuutta keittoon. Kääntele juureksia öljyssä/voissa jonkin aikaa, jotta ne saavat hieman makua. Lisää vesi ja merisuola, myös kasvisliemi käy. Anna porista, kunnes punajuuret ovat kypsiä ja muista tarkistella aika ajoin, onko vettä riittävästi. Soseuta keitto sauvasekoittimella, lisää mascarpone ja mausta mielesi mukaan. Jos olet laittanut vain merisuolaa keitinveteen, saattaa keitto tarvita lisää mausteita, esim. yrttisuolaa, timjamia ja pippuria. Kurpitsansiemenet ja raejuusto sopivat keittoon ihanasti!

Helppoa ja herkullista, silmäniloa ja voimaruokaa! Mutta hei valokuvausasiantuntijat - miksi nuo kuvat ovat jotenkin rakeisia, vaikka kuvasin hyvässä valossa? Voisiko johtua liian suuresta ISO-arvosta? En huomannut kameran ruudulla, miltä kuvat todellisuudessa näyttivät. Olisi pitänyt kokeilla useammilla asetuksilla, makrokaan ei onnistunut kuten kuuluisi. Luulen, että tuo on sitä "kohinaa"... Onko?

Jaaha, yritän repiä itseni nyt liikkeelle nojatuolin uumenista, ja lähteä zumbaan pitkästä aikaa! Aurinkoista tiistai-iltaa, täällä ainakin nautitaan niin kauniista syyssäästä!

Arki on hyvä

Kyllä on taas omalla tavallaan ihanaa, kun arki on palannut kuvioihin. On ihanaa herätä ja syödä aamiaista kaikki yhtä aikaa. Aika hiljaistahan silloin on, mutta joku hyvä meitä ympäröi.

"Taloudellisesti huonoina aikoina arkikin ahdistaa, mutta silloin saattaa myös hyvinvointihybris hellittää ja voidaan havahtua huomaamaan pienten ilojen merkitys." (Karisto 2010, 247.)

Olen lukenut kesällä Antti Kariston kirjaa Yksi piano vai kymmenen lehmää? - Kirjoituksia arjen ilmiöistä. (No juu, lähinnä olen lukenut hömppää, mutta näiden mielenkiintoisten sosiologisten pohdintojen parissa olen viihtynyt myös.) Hän analysoi mm. arkea ja sen merkitystä kiinnostavasti ja puhuu tämän ajan ilmiöstä, arkielämän estetisoitumisesta - siitä että ihmisten herkkyys arjen yksityiskohdille lisääntyy.

Arki on tasaista, tai valjua, kuten kirjoittaja asiaa kuvaa. Hänestä arjen valjuus on todellinen ongelma, mutta sille ei ole selviä syitä, koska kyse ei ole niinkään siitä, että tarpeet eivät tyydyttyisi. 

"Hyvinvointiyhteiskunnassa ihmiset saavat suurin piirtein sen, mitä haluavat, mutta se ei sittenkään riitä. Vaikka asiat ovat aika hyvin, elämä tuntuu kulkevan jossain toisaalla. Joutuu kysymään itseltään, että tätäkö tämä vain on, eikö mitään muuta." (Karisto 2010, 244)

Niin, tätäkö tämä vain on? Hiljaista aamiaista, matkaa päiväkodin kautta töihin ja takaisin, ruoanlaittoa ja hengailua kotiympyröissä, iltakuviot ja sama uudelleen. Arkipäivistä yritämme karsia kaiken ylimääräisen, koska yhteinen ilta on lyhyt (vaikka teenkin kuusituntista päivää) ja E on väsynyt päiväkotipäivän jälkeen. Rauhallinen arki sopii toki meillekin - en pidä tasaista arkea itsestäänselvyytenä, mutta toivon että meidän lapsillemme se on oletustila.

Lasten kasvaessa arki täyttyy todennäköisesti enemmän kaikesta touhusta. Olen mm. miettinyt, miten jonakin päivänä arki-illat voivat kulua lasten kuskaamiseen harrastuksiin - päivät kiitävät ohitse vielä nopeammin kuin nyt. Olenko silloin samaa mieltä arjen ihanuudesta?

"Rutiinit ovat toimivan arjen kivijalka, sillä ne vapauttavat psyykkistä energiaa muihin tarkoituksiin. Ne toimivat eräänlaisina lämmittelijöinä konsertissa, jota elämäksi kutsutaan." (Karisto 2010, 242)

Pari vuotta sitten minustakin tuntui, että elämä kulkee jossain toisaalla. Siellä sitkun -maassa. Tiedättekö sen paikan tuolla horisontissa? Muistan havahtuneeni asioiden nurinkurisuuteen, kun huomasin yksi ilta nauttivani siitä, että pystyin lukemaan koko illan lapselle kirjoja vailla stressiä työn tai opintojen deadlineista. Se syksy meni osaltani suorittaessa, mutta onneksi lapsella on hyvä, läsnäoleva isä. Tämän herätyksen jälkeen aloin ottaa enemmän aikaa sohvalla kainalo avoinna lukutoukalle. 

Vaikka arki on kivaa kaikessa tasaisuudessaan ja tavallisuudessaan, on tämä arkielämän estetisoitumisen trendi mielestäni aika tervetullut. Minussa asioiden estetisointi vapauttaa positiivista energiaa. Siksi on mukava kuvata smoothie sävyyn sopivan viikonloppukimpun gerberan kanssa. Vadelmia, maustamatonta jugurttia ja vähän hunajaa - sain paremman startin päivälle kuin perus arkiaamiaisellani kahvilla ja ruisleivällä. Ja jäi vielä toinen lasillinen ilahduttamaan välipalannälkäisiä kotiintulijoita!

Lempeää arkista viikkoa! :)

P.S. Mitä sinun arkeesi kuuluu ja miltä se maistuu?