tiistai 30. elokuuta 2016

Tunteita ravistelemassa

Lasten tunteet... Niistähän voisi lukea montakin oppikirjaa, mutta siltikään harva ehkä sanoisi tunnekasvatusta helpoksi lajiksi. Tai edes että pystyisi aina suhtautumaan sen paremmin lapsen, kuin omiinkaan tunteisiinsa järkevästi. Tänään olen ravistellut tunteita pitkästä aikaa perinpohjaisesti, nimittäin Turun Kaupunginteatteri tarjosi bloggaajille mahdollisuuden päästä katsomaan lastenmusikaali Tivolin ennakkonäytöstä Linnateatteriin, ja siitä tulikin mukava, ajatuksia herättävä yhteinen reissu meille esikoisen kanssa.

Ennen esitystä käsikirjoittaja-ohjaaja Kimmo Virtanen kertoi meille tarinasta Tivolin takana. Lapsetkin viihtyivät sen hetken piirrellen ja kakkupalaa mutustaen.


Tivoli-musikaali kertoo suurista tunteista, ja siitä, miten toiset ovat sitä mieltä, että kovassa maailmassa tunteet tulee hillitä, mutta oikeastaan pitäisi ajatella kaikkien tunteiden olevan sallittuja, ja ne täytyy voida elää. Esityksen alkaessa viisivuotiaan valtavalla tunnekuohulla ja siinä oli pieni tilanne päällä äidin kanssa, meinasin huudahtaa IHAN KU MEILLÄ! mutta kuiskasin sitten vaan tytölle, että huomaatko, toisellakin tytöllä on joskus samanlaisia tunnemyrskyjä kuin sulla. Nauliintuneen katseen seasta kuulin pitkän ja syvän joooo'n, ja mietin, että tämä osuu ja uppoaa meille täysin.

lastenteatteri turku, tivoli turun kaupunginteatteri arvostelu


"Tunne ol vähä ko ilmapallo, mitä enemmän sen antta paissu, sen holtittomammin se lentele kun siit päästä paine ja jos antta paissu liikka, se saatta niimpal kauhiast räjähtä." -Unikaveri Möttönen (lainaus)

Turun murretta puhuva pehmoleluhirvi Möttönen auttaa Sofiaa oppimaan ymmärtämään ja purkamaan tunteitaan, koska äiti kehottaa Sofiaa vain hillitsemään ne (niin ilon, surun kuin kiukunkin tunteet) ja Möttönen kaikkien unikaverien turkulaisena edustajana on ammentanut aimo viisauden maailman lasten tunteista. Musikaalin käsikirjoittanut ja ohjannut Kimmo Virtanen kertoo, että ajatuksena oli, että lasten olisi helppo samastua Sofian hahmoon, ja uskon tämän kyllä toteutuneen hyvin. Lasten reaktioita seuratessani ja tyttöni kanssa jälkeenpäin esityksestä jutellessani huomasin, että lapset eläytyivät voimakkaasti esitykseen ja erityisesti heidän tunteisiin. Niinhän ne tunteet muutenkin tarttuvat! Huomasin monesti itsekin herkistyväni kun ajattelin omaa lastani noiden samojen tunteiden kourissa, ja toisaalta - tunnustan - ajoittain myös itseäni hänen äitinsä saappaisiin. 

Blogikavereita mukana oli monta, mm. Anniina poikansa kanssa.


Kyllä tunnekasvatus on yksi vaikeimmista vanhemmuuden lajeista mielestäni.. Vaikka olemme pyrkineet ihan näiden samojen oppien mukaan auttamaan lapsia tunnistamaan, hyväksymään ja ilmaisemaan omia tunteitaan, niin silti on vanhempana välillä niin hukassa... Välillä vain silmät pyörivät päässä kun tuntuvat keinot loppuvan.. On kokeiltu puhaltaa kiukku ulos, on kokeiltu tömistää jaloilla lattiaan, on luonnollisesti yritetty sanoittaa kiukkua ja puhua mistä se johtuu, rauhoiteltu että se menee ohi, hengitä vaan ja äiti kestää... Tarkoitan, että mitä tehdä kun se kiukku ei vaan lakkaa? Se on selvä, että ei pidä tunteita sisälleen tukahduttaa, mutta en minä ainakaan ole vielä löytänyt täydellisen toimivaa keinoa kiukun purkamiseenkaan. Ja kyllä, sain itseni kiinni hillitse, hillitse -mantrasta, jota Sofian äiti tarjosi lääkkeeksi tunteiden purkauksiin. Joskus tuntuu, etteivät ne oppikirjaneuvot enää riitä. Sekin on selvä, että ketään ei saa satuttaa tunteen vallassa, mutta satuttamista on jumalaton kiljuminenkin. Millä siinä rauhoittelee? Niin, täytyy vaan kestää. Aina sekään ei onnistu, mutta yhä paremmalla menestyksellä.

lastenteatteri turku, tivoli turun kaupunginteatteri arvostelu


Tämä oli todella hyvä teatterikokemus! Aikuisille ajateltavaa, mutta selkeästi myös lapsille iso kokemus. Esitystä suositeltiin 4-vuotiaista ylöspäin, mutta luulen, että esitys saattaa vielä nelivuotiaille (riippuen tietty lapsesta) olla vähän liian jännittävä ja nimenomaan tempaista mukaan niihin näyttelijöiden tunteisiin aika voimakkaasti. Veikkaan, että omakin tyttö olisi reagoinut pari vuotta sitten aika kovin. Nyt hän tykkäsi kyllä tosi paljon, vaikka sanoikin että jotkut kohdat oli vähän jänniä ja välillä eläytyi Sofian tunteisiin kovin. Hän kuitenkin osaa erottaa esitykset ja vaikkapa tv-ohjelmat todellisuudesta ja muistuttaa meitäkin välillä että ne ei ole totta, ei tarvitse pelätä. :)

Katselin Turun Kaupunginteatterin muuta tarjontaa syksylle ja aivan kutkuttavan hyvältä vaikuttaa myös Luolamiehen ruuhkavuodet, josta kerrotaan ohjelmistosivulla seuraavaa: On yksi asia tulla isäksi ensimmäisen kerran. Ja vastaavasti on aivan toinen asia tulla isäksi toisen kerran. Silloin nimittäin lapsiperheen tiukkojen tilanteiden kerroin ei ainoastaann tuplaannu, vaan tuntuu suorastaan räjähtävän käsiin. Aahhaaah, meinasin tikahtua jo kuvauksesta! 

Kuva: Turun Kaupunginteaterin mediapankki, Juha Harju ja Sam Sihvonen
Tivolin ensi-ilta on 31.8. Liput 45 minuutin musikaaliin ovat 10€, mikä on minusta oikein edullinen hinta näin hyvästä ja ajatuksella tehdystä esityksestä.

Saimme liput blogiyhteistyönä, kiitos vielä Turun Kaupunginteatterille lipuista! 

Mutta hei, mitäs tee muut tunteilijat siellä kotona? Onko nämä tunnehommat kaikille muille ihan simppeleitä?

FB | IG

Katri
SHARE:

10 kommenttia

  1. Ei ole simppeliä! Kyllä tässä itsekin oppii koko ajan lasten kanssa eläessä ja tunteita läpikäydessä. Olisipa hyvä esitys. Aloin jo miettiä teatterimatkaa Turkuun..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä ainakin olen välillä niin hukassa että miten oikeasti pitäisi tehdä.. Tämän vuoksi kannattaa muuten lähteäkin! Ja sitten samalla syömään vaikka Dennisin pitsat! :)

      Poista
  2. Olen nähnyt Luolamiehen ruuhkavuodet. Voin suositella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. okei, hyvä kuulla! Sen voisi kyllä mennä katsomaan, jos saadaan lapsenvahti hommattua!

      Poista
  3. Olisipa kiva näytelmä käydä lasten kanssa katsomassa, harmi kun tuota matkaa vaan on vähän liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo liika on liikaa.. Lastenteatterit ovat kyllä usein tosi hyviä, toivottavasti teidänkin suunnalla menee jotain kivaa!

      Poista
  4. Kyllä tunteiden käsittely on välillä työlästä, niin itsellä kuin lasten kanssa. :)
    Oli mukava nähdä Linnateatterissa.
    Aurinkoisia syyspäiviä!
    Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niin oli kiva nähdä sinuakin! Esitys sai hyvin ajattelemaan ja ihan kuin olisin taas pystynyt olemaan vähän järkevämpi.. hehheh..

      Poista
  5. Olipa oikein osuva otsikko!
    ja kiva kirjoitus muutenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitti! :) Piti heti kirjoittaa kun oli vielä tuoreessa muistissakin!

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig