Ensimmäisen hääpäivän tienoilla on tullut paljon katseltua hääkuvia.. Olen myös yrittänyt valita kehitettäviä, mutta todennäköisesti ne ovat kehittämättä vielä viiden vuoden päästäkin.. :)
Vuosi sitten elokuun viimeinen lauantai oli yhtä kaunis, tosin ei ihan näin tuulinen. Vihkimistä oli salailtu juhannuksesta asti, ja äkkiä se pari kuukautta häävalmisteluihin menikin. Kerroimme häistä vain perheille ja kaasolle sekä bestmaneille, jotka kutsuimme vihmistilaisuuteemme. Isoja juhlia emme halunneet järjestää, minkä vuoksi häitä oli siirrettykin monta vuotta. Juhannuksena keksimme, että koska olimme järjestämässä tupareita loppukesään, niin siinä samalla voisi sitten julkistaa menneemme naimisiin.
Vuosi sitten elokuun viimeinen lauantai oli yhtä kaunis, tosin ei ihan näin tuulinen. Vihkimistä oli salailtu juhannuksesta asti, ja äkkiä se pari kuukautta häävalmisteluihin menikin. Kerroimme häistä vain perheille ja kaasolle sekä bestmaneille, jotka kutsuimme vihmistilaisuuteemme. Isoja juhlia emme halunneet järjestää, minkä vuoksi häitä oli siirrettykin monta vuotta. Juhannuksena keksimme, että koska olimme järjestämässä tupareita loppukesään, niin siinä samalla voisi sitten julkistaa menneemme naimisiin.
Kaikki postauksen kuvat: Petra Veikkola
Sitten alkoikin aika järjestely, lähinnä puvun ja sormuksen löytämisen sekä terassin rakentamisen suhteen.. Halusimme panostaa valokuviin, ja päivä valittiinkin sen perusteella, milloin onnistuisi saada hyvä valokuvaaja ja siviilivihkijä paikalle. Siviilivihkiminen oli ollut meille selvä juttu jo muutaman vuoden, mutta vähän pelkäsin, tuleeko siitä niin juhlallista kuin haluaisin? Häät eivät olleet minulle mikään ultimaattinen elämähuipennus ja prinsessahaave, mutta toki toivoin tilaisuudesta kaunista. Käsitin, että toimitus on myös tosi lyhyt. Googlettelin vähän siviilivihkimisestä ulkona ja yritin vakuutella itselleni että kyllä siitä ihan kaunis varmasti tulee, mutta tosi vähän löysin mitään ideoita.. Törmäsin kuitenkin yhteen blogitekstiin, joka vakuutti minut siitä, että siviilivihkiminen miljöössä olisi meidän juttu, erityisesti jos löydetään kiva paikka. Silloin välähti, että Kuusiston Linnanrauniot tässä lähellämme olisi valtavan upea paikka vihkimiselle. Toisaalta voi ajatella, että vihkiminen on mielentila, ja uskonkin että kaikille se oma vihkiminen on kaunis, ajatuksethan sen tilanteen ja muistot tekevät.
Koska tuo blogiteksti muutti minun käsitykseni siitä että siviilivihkiminenkin voi olla juhlallinen, kaunis ja herkkä, päätin jakaa muutaman kuvan meidän vihkimisestämme. Vuoden olen miettinyt julkaisenko vai en, mutta edellä mainitun lisäksi haluan myös kuuluttaa, miten tärkeää on panostaa hyvään valokuvaajaan tärkeänä päivänään. Kuvaajanamme oli Petra Veikkola, joka ansaitsee kaiken näkyvyyden ja kiitoksen, mitä voin välittää, vaikka toki hän niittää jo muutenkin peräti kansainvälistäkin mainetta. Petran portfoliossa on meidän kuvien lisäksi aivan huikeita taidonnäytteitä, ei voi kuin huokailla... Kauniit muistot säilyvät vahvempina ja kauniimpina, kun ne on taidolla ikuistettu. Pääsin itsekin harjoittelemaan hääkuvausta oikean kuvaajan rinnalla pari viikkoa sitten, ja se oli kyllä todella haastava, opettavainen ja myös rohkaiseva kokemus. Koska ei ole vielä taitoa niin paljon kuin pitäisi olla kun toisten ainutlaatuista päivää ikuistaa, oli se minulle todella arvokas tilaisuus. Tulen varmaan jakamaan niistäkin joitain paloja lähiaikoina.
Jokatapauksessa, omana päivänämme ukkosmyrskyn uhka väistyi ja päivästä tuli mitä kaunein.. Varasuunnitelma oli vihkiä meillä kotona ruokailutilassa, mutta onneksi siihen ei tarvinnut turvautua.
Tilaisuus oli rento, luonnollinen ja herkkä, juuri sellainen pieni josta kai olimme aina haaveilleet, kun emme löytäneet tilaisuutta ja halua ryhtyä suurten häiden järjestämiseen. Koska vihkikaava on lyhyt, ja siviilivihkimisessä ei ole niitä raamatullisia säkeitä, niin halusimme pitää toisillemme pienet puheet. Isompi tytöistä toi sormukset ja toki pienempikin halusi siihen tulla tättäröimään. Se oli juuri niin boheemia kuin halusinkin, kampauksesta lähtien. :) Myös hääkimpun halusin rönsyilevän rennoksi ja ehdottomasti siihen luonnonkanervaa.




Ystävämme lauloi meille häätanssiksi toivomamme Your Songin, kilisteltiin ja sen jälkeen vielä hetki paistateltiin päivää karun kauniilla raunioilla, jonka jälkeen kahvittelimme meillä. Lähdimme miehen kanssa hotellille ja kävimme vielä haukkaamassa pientä Aurajokirannassa. Se pimeä elokuinen ilta oli niin lämminkin vielä, että ei olisi voinut täydellisempi olla hääpäivän illaksi. Käyskennellä vielä hetki jokirannan valoissa, istua terassilla viltti hartioilla ja kerrata päivää, oliko kaikki oikeasti totta?
Viikko häiden jälkeen vietettiin tupareita ja hääsalaisuus oli säilynyt, mutta kyllähän moni aavisteli että jokohan... Vuosi on mennyt taas niin nopeasti, mutta mikään ei tunnu muuttuneen... Lapset kasvavat, mutta itse ei vanhennuta ollenkaan. Sama liekki kun säilyisi tulevatkin vuodet, niin olisi elämä antanut enemmän kuin voisin toivoa... <3
Kaunista kesänloppua kaikille, jotka täällä olette vielä poikenneet, vaikka satunnaisemmin olen kirjoitellut!
Blogi Facebookissa ja Instagramissa, jotka päivittyvät tänä syksynä varmasti tiuhempaan kuin blogi.
Katri
Kaunista <3
VastaaPoista<3 Kiitos S, näihin kuviin en itse kyllästy varmasti koskaan...
PoistaMykistävän kaunista - kaikki 💕💕
VastaaPoistaOi, se oli meidänkin mielestä niin kaunista.. onneksi oli huippukuvaaja, koska ei mitenkään pystyisi muistamaan..
PoistaAivan mielettömän kauniita kuvia! Ja niistä kyllä välittyy kauniin boheemi tunnelma todella ihanasti. <3
VastaaPoistaTotta, Petra osasi senkin taltioida ja tuoda kuviin.. Kiitos Anniina, säilyköön tuo päivä näissä kuvissa ja muistoissa!
PoistaPaljon onnea hääpäivänä! <3 Aivan ihana tunnelma kuvissa.
VastaaPoistaKiitos Sari! Olen niin tyytyväinen että panostimme kuvaajaan.. <3
PoistaHurmaava postaus! Kuvista välittää aito tunnelma! Sydämellisin terveisin Tuija
VastaaPoistaKiitos Tuija! Hitsi miten mä toistan itseäni, mutta kertakaikkiaan Petra osasi olla niin oikeissa paikoissa ja sai ihania pieniä hetkiä talteen..
PoistaOikein ihanaa hääpäivää teille❤️💞. Nämä kuvat ovat kyllä sanoin kuvaamattoman ihania!
VastaaPoistaSanoinkuvaamaton on ehkä nimenomaan oikea termi.. En minäkään osaa kertoa miten ylettömän onnellinen olen siitä ihanasta päivästä ja kauniista kuvamuistoista!
PoistaVoih...Ihania muistoja ja tunnelmia! Taas tuli tipat silmiin...Onnittelut hääpäivälle!
VastaaPoistaKiitos! <3 Niin se herkisti täällä meikäläisenkin..
PoistaSykähdyttäviä kuvia!!
VastaaPoistaOikein onnellista hääpäivää ja yhteistä elämää <3
Liekki säilyy, kun tahtoo...
Voi että, olet niin oikeassa.. Tämähän täytyy pitää aina mielessä! Kiitos Celia!! <3
PoistaVoi apua miten upeita kuvia ja tunnelmia! Oikein harmittaa, että itse ollaan menty naimisiin 20 vuotta sitten.. silloin kun ei vielä tiedettykään dokumentaarisesta valokuvauksesta. Olin itse kuvaamassa yhdet häät viikko sitten ja hitsit oli tällaiselle amatöörille aivan ylivaikeaa puuhaa. Ja nyt kun vertaan omia aikaansaannoksiani näihin niin apua... Hyvää hääpäivän jälkeistä päivää sinne :)
VastaaPoistaKiitos Marja kovasti!! Olen itsekin miettinyt samaa, että mitä jos olisimme menneet (sanotaanko vaikka 5 vuotta sitten) naimisiin aiemmin, niin tuskin se oli silloinkaan vielä kovin yleistä. Jep, tiedän mitä tarkoitat, amatöörihääkuvauksesta.. Oli haastavaa mutta nautin myös ihan suunnattomasti (ehkä juuri siksi että ei tarvinnut olla vastuussa kuvista oikeasti, vaan sain harjoitella)! Nautin hirveästi myös editoinnista, ja oli ihana saada onnistumisen kokemuksia, ja tietty myös roppakaupalla oppia.. Taas tuli kova palo oppia lisää, täytyy miettiä mitä tilaisuuksia sitten voisi olla.. Kiitos kivasta kommentistasi!
PoistaUpeita kuvia ja ihana perhe ! Onnellinen teidän onnesta <3
VastaaPoistaKipinän saa kyllä säilymään, kunhan muistaa pitää kiinni toisen kunnioittamisesta ja yhteen hiileen puhaltamisesta.
Mukavaa viikkoa Katri <3
Kiitos ihanasta kommentistasi! <3 Olet kyllä ihan oikeassa, siihen pyritään aina!
PoistaKauniit kuvat ja muistot!
VastaaPoista