Romantiikannälkään, maalaishäät

Voi mihin nämä viikot menevät! Viime aikoina olen miettinyt, miten ihmeessä ehdin aiemmin blogata useamman kerran viikossa.. Kovasti tekisi mieli nytkin, kuvia ja juttuja jää julkaisematta aivan liikaa mutta kun ei vaan kaikkea voi tehdä. Siihen olen oppinut viime aikoina nöyrtymään. On pitänyt priorisoida ja hyväksyä se, että nyt ei vaan ole aikaa eikä paukkujakaan kaikkeen mitä haluaisi tehdä..

Viime aikoina olen toisaalta saanut kuvata paljon, joten kyllä tästä tilanteesta saa myös olla tosi iloinen! Kerroinkin aiemmin, että sain kuvata ystävieni häissä muutama viikko sitten. Kysyin etukäteen varsinaiselta hääkuvaajalta, häiritseekö häntä jos minäkin kuvaisin. Nimittäin se olisi tosi tarpeellista harjoitusta... Miten muuten voisi kuvata elämänsä ensimmäisiä häitä, ellei olisi harjoitellut jonkun vaikkapa tutun häissä ilman, että tarvitsee olla ainoana vastuussa kuvista? Eihän minulla ole toista runkoakaan vielä, ja paaaljon paljon pitää kehittyä, mutta juuri sitä varten etsin tällaisia harjoitustilanteita. 

Kyselin juhlapaikalla valokuvaajalta paljon kaikenlaista ja loppuillasta rohkaistuin myös kysymään, voisiko hän katsoa kuvani ja antaa rehellistä palautetta. Vitsi miten jännitti kysyä, kun pelkäsin että haluanko tosiaan kuulla todellisen tuomion.. Mutta ilokseni palaute olikin tosi hyvää ja sain myös pari hyvää vinkkiä liittyen mm. kuvasuhteisiin sekä kontrastiin, mutta toisaalta kuvankäsittelylliset asiat ovatkin vähän enemmän tyyliseikkoja. Mutta se on ehdottomasti asia, jossa haluan kehittyä luovemmaksi. Miten saada kuviin oikea tunnelma oikeanlaisella käsittelyllä? Haetaanko  vaaleampaa, vähäkontrastisempaa ja eteeristä tunnelmaa vai vahvempaa ja ehkä dramaattistakin tunnelmaa?

Häät oli loihdittu (joo, nimenomaan varmaan taikasauvalla heilautettu) vanhaan navettaan, joka on jo muutaman vuoden toimittanut pikemminkin konehallin virkaa. Se on vaatinut lukemattomia työtunteja jo paljon aiemmin, ja oli kuulemma aika kova loppukirikin kaiken järjestelyn kanssa. Että kyllä niissä kotihäissäkin on aivan oma hommansa! Puitteet olivat aivan täydellisen rennon maalaisromanttiset ilman pitsihässäköitä. Illan hämärtyessä valonauhat ja kynttilät valaisivat krouveja seiniä ja heinäpaaleja. 

Lapsille oli tehty monenlaista nurkkausta, vipelsihän niitä mukana parisenkymmentä. Suosituin taisi olla traktorinrenkaiden ympärille tehty kaahailurata, joka oli niinikään erotettu mahtavalla heinäpaalirivistöllä. Meidän vauhtipää siellä tietty yhtenä rymyämässä... Siinä vaiheessa ei enää tarvinnut varoa vaatteitakaan kun pihassa piti luonnollisesti heti koittaa kuinka lujaa pystyy mekko päällä juoksemaan..!

Ihana kesähääfiilis tuli taas!! <3 Kunpa näitä olisi enemmän... 

Suuret kiitokset E ja J kun sain kuvata ja kiitos kaikille, jotka antoivat luvan kuvansa julkaisuun! 

Rentouttavaa viikonloppua kaikille! Me lähdemme huomenna viettämään hääpäivää ja lauantaina olisi tarkoitus mennä testaamaan sitä uutta telttaa, kun on luvattu vielä lämpimiä öitä... Voin jo niin tuntea, mikä raukeus minustakin taas löytyy sunnuntaiaamuna! :)

FB | IG

Katri