Aula ennen ja jälkeen - remontin tulos

Perjantaita! Onpa kevyt tunne, kun on viikonloppu edessä! 

Kuvailin yläaulaa muutama päivä sitten ja muistin, että siitä ei hirveästi olekaan täällä vielä kuvia ollut. Ajattelin, että ehkä voisin vilauttaa myös niitä ennen kuvia. Eli mistä lähdettiin liikkeelle? Seinähän oli tuosta kaiteen paikalta ummessa, siinä oli ainoastaan pieni sisäikkuna. Tuo seinä on 50-luvulla ollut ulkoseinä, ja edellisten omistajien tekemässä "uudelleen rakennuksessa" he laajensivat taloa vähän joka suuntaan. Me kuitenkin ajattelimme yläkerran olevan kovin pimeä, joten päätimme selvittää, josko seinän voisi purkaa. Siinä olikin aikamoinen urakka. Sanoinkuvaamaton. No ehkä voitte kuvitella, kun 30 cm paksua ulkoseinää lähdetään purkamaan. Ihmettelen vieläkin, miten pitkällä korkealla sivuseinällä ei näy jälkeäkään niistä valtavista muutoksista - todella siistiä jälkeä mies ja muu remppaporukka saivat aikaan. 

ENNEN. 1. kuvassa näkyy seinä, joka purettiin. 2. kuvassa näkyy myös nykyinen lastenhuone.

Remppa. 1. Mies sisäikkunalla, seinää aletaan purkaa. 2. puretun seinän paikka. 3. Tapetti ja laminaatti yläkerrassa - vaihtoon meni.

Vasen kuva otettu samasta paikasta kuin eka "ennen" kuva.

Kuvausassistentti oli luonnollisesti taas vauhdissa.. :) Mutta siis, olihan siinä aika homma. Vieläkin vaikea ymmärtää, miten tämä kaikki tapahtui. Keskimmäisessä remppakuvassa tilanne oli ehkä kaoottisimmillaan. Keittiössä ei ollut edes lattiaa, ja aikaa muuttoon oli 1,5 kuukautta. Onneksi emme silloin vielä tajunneet, miten kiire tulee. Lasikaide tilattiin Lasi-Liskiltä, jota haluan ehdottomasti suositella. Todella mutkatonta toimintaa, kaikki hoitui äärimmäisen kätevästi. Tarjouksen saimme pian, ja halaumamme valkotamminen kaidekin saatiin nopeasti. Lasi tuotiin perjantai-iltana työpäivän jälkeen, ja saatiin vielä nostettua ylös. Siinä oli kuulemma aika äheltäminen.

Tuo muuri ja katon viistot kulmat ovat lemppareitani yläkerrassa. Muurissa tuo pykällys on merkki siitä, että 2000-luvulle asti yläkerta oli vain siihen asti korkea. Sitten uuden omistajat laajennuksen yhteydessä myös nostivat huonekorkeutta yläkerrassa paljon. Aiemmin tämä aula oli ollut vain matala vintti. Muuri tulee myös lastenhuoneen puolelle, ja sielläkin on tuo pykällys (näkyy seuraavan kuvan vasemmassa reunassa). Samoin muuria on pikkuvessassa yhdellä seinällä. Näihin hauskoihin yksityiskohtiin ihastuin jo ekalla näytöllä. Ai niin ja silloinhan me jo teimme tarjouksen, olin aivan varma tästä kodista.

Tuolle korkealle seinälle Liisa valitsi lämpimän vaalean harmaan, joka on ollut todella kiva. En itse olisi osannut sellaista valita. Se nostaa kivasti valkoisia juttuja esiin. Sama harmaahan taustoittaa alakerrassa keittiötä ja ruokailutilaa.

Semmoinen muutos! 

Leppoisaa viikonloppua! Minä nostan nyt jalat ylös ja alan tutustua Wordpressiin - aloin kirjoittaa myös ammatillista blogia ja halusin ihan haasteen vuoksi tehdä sen WP:llä. Vierivä kivi ei sammaloidu vai mitä? Mitäs muutakaan näin yksi perjantai-iltana tekisin! :D Onko jollain muulla muuten WP käytössä?

Katri

Eka joulu uudessa kodissa

Hehkutinkin jo eilen, miten ihanaa on kun ehdimme sittenkin laittamaan joulua uuteen kotiin. Olin pakannut joulukoristeet yhteen laatikkoon ajatuksena, että ainakin nämä täytyy saada purettua ja laitettua esille. Mutta hyvin kävi tosiaan, saamme sittenkin ottaa vastaan ensimmäisen joulun uudessa kodissa ja ihan suht siisteissäkin olosuhteissa. Kaikennäköistä pientä nyppimistä toki on, mutta ei niistä nyt jaksa välittää. Ihaninta on, että on taas aikaa käydä yhdessä kävelyllä ja ottaa päiväunia. Tänään kävimme katselemassa lähitienoota ja kauriit hyppivät parinkymmenen metrin päästä tien yli. Melko maalla ollaan, vaikka vain 15 km Turun keskustasta.

Mä olen niin innoissani, kun pystyn taas kuvaamaankin paremmin, koska täällä on paljon enemmän valoa kuin vanhassa kodissamme. Päivällä on tietysti luonnonvaloa enemmän, koska ruokailutilassa on paljon ikkunapinta-alaa, mutta muutenkin valoa on enemmän. Laitoimme keittiöön ja olohuoneeseen kuusi upotettavaa tehokasta lediä, joista saa vaihtaa värilämpötilaa muistaakseni 3000-5500 kelviniä. Vanhassa kodissa harmitti usein se, etten pystynyt ottamaan liikkuvista lapsista kuvia (ilman salamaa ja liian korkeaa ISO-arvoa), koska valoa oli auttamattomasti liian vähän, ja liian pitkillä valotusajoilla kuvat tärähtivät ja liikkuvista lapsista tuli epätarkkoja. Epätarkkuutta en ole täysin pystynyt vieläkään minimoimaan, joten joko kohinaa tai epätarkkuutta varmasti on kuvissa. Mutta uuden kameran hankintaa kestän nyt odottaa paremmin, kun voin ylipäätään kuvata! 

Joulukuusen olisin voinut mielelläni jättää ihan paljaaksi koristeista, niin nätti se on! Saimme oikein hartaudella mietityn kuusen, nimittäin pappani kävi tuomassa sen meille kotipaikkakunnaltamme sadan kilometrin päästä! Oli kuulemma katsellut ja hoitanut sitä jo monta vuotta, että tuosta saakin jollekin nätin kuusen. Se oli oikein mieluisa yllätys, ihanasti ajateltu. Ja kyllähän tuollainen suurempi kuusi maksaisi ihan älyttömästi...

Ihmettelin, miten pienempi on antanut kuusen olla aivan rauhassa, samoin kuin tuon puulaatikkoviritykseni. Kuusi taisi tuntua vähän pistelevältä, joten sen kummemmin hän ei ole sitä käynyt tökkimässä. Sen sijaan isompi kantoi kortensa kekoon joulukoristeluihin... "Äiti mä rupean nyt sisustelemaan!" Selvä, sitten meni asetelmat uusiksi. :)

Minä taidan nyt aloittaa vanhojen joululehtien selailun, jos vaikka löytäisin jotain leipomisinspiraatiota! Saaristolaisleipiä tein tänään ajatuksena viedä niitä muutamalle ihanalle, mutta ne olivatkin uunissa liian kauan.. :( Aina ei mene niin kuin strömsössä, mutta voihan sitä yrittää huomenna uusiksi!

Lempeitä päiviä, leppoisia iltoja! P.s., virittelin mistelinoksan, katsotaan saisinko siitä pari kuvaa huomiseksi! ;)

Katri

Realitypala

Heippistä, onpa täällä taas viikko vierähtänyt! Tai enemmänkin, kuka näitä päiviä enää laskee. Pientä remppa-ahdistusta on ilmassa, enpä olisi uskonut, että siitä tulee noin suuritöinen urakka. Pieni pintaremontti ei ollutkaan sitten ihan niin pientä... Edelleenkään ei onneksi ole löytynyt mitään varsinaista korjattavaa, mutta kyllä kaikkien tilojen pintaremonttikin ihan työstä käy. Arvatkaapa, mikä tässä pännii? Se, että ei tullut otettua enempää "ennen"-kuvia! Olen niitä yrittänyt nyt napsia tässä matkan varrella, mutta ei se ole ihan sama sitten enää, kun on keittiö ja seiniä jo purettu. Täytyy ehkä pyytää, josko kiinteistönvälittäjällä olisi vielä tallessa myynti-ilmoituksen kuvat. 

Päivät ovat siis pyörineet ihan rempan ympärillä, viikonloppuna on taas tiedossa tehokkaampia päiviä minunkin osaltani, kun äitini tulee taas lapsenvahdiksi. Vitsit mutta ette usko miten paljon olemme saaneet apua ja miten kiitollinen siitä olen... Minä usein mutisen, kun ei ole niitä paljon puhuttuja tukiverkostoja - kaikki sukulaiset asuvat 100 km:n päässä, ja monet ystävät ovat muuttaneet muualle työn perässä. Mutta nyt kun oikeasti tarvitsemme apua, olemme sitä saaneet tosi auliisti. (Olemme jopa päässeet pari kertaa kaksin ulos lasten mentyä nukkumaan, kun joku on jäänyt tänne yöksi, että pääsemme heti seuraavana aamuna lähtemään aikaisin työmaalle. Se on harvinaista herkkua se!) Äiti ja anoppi ovat olleet lapsenvahteina, isäni hiomassa lattiaa ja maalamassa seiniä, monet ystävät auttaneet ihan mielettömästi. Kesällä autoimme ystävien raksalla kovassa loppukirissä, kun vauvan synnytys läheni ja piti saada muuttolupa - nyt he ovat olleet lapsineenkin työmaalla kanssamme repimässä tapetteja, pesemässä seiniä maalausta varten, levyttämässä seiniä ja mitä vielä... Tällaisesta yhteishengestä tulee niin lämmin olo. <3 Olen niin kiitollinen, että tuntuu hölmöltä kun en osaa tarpeeksi kiittää kaikkia. 

Juttuja olisi teille niin paljon kerrottavana ja kuviakin on tullut napsittua. Juttuaiheita on pää täynnä seinävalaisimista ja korkean tilan kattovalaisimista, keittiö sneak peakeja, joulutunnelmia ja mitä kaikkea, katsotaan ehdinkö koskaan kirjoitella kaikkea mitä puolivalmiina olisi! :) Mutta tähän kuvitukseksi pikku realitypala eräältä päivältä, kun Nöpö kaatoi pyykkitelineen. Nämä ovat tietty niitä tilanteita, joita kauniissa ja ihanissa blogeissa ei näy (koska yleensä on tärkeämpää rientää korjaamaan vahinko), mutta päätinpä sittenkin kaivaa kameran esille. Tällaisia tilannekuvia pitäisi muutenkin useammin napsia perhealbumiin, näistä sen todellisen arjen muistaa! :) Tuon isosiskon halauksen kun nöpö hömistyneenä katsoo, mitä telineelle kävi. "Vooooi Pikku, sä kaadoit vahingossa telineen, mutta ei se haittaa, sisko nostaa.." 

Nyt hyvää yötä ja kaunista loppuviikkoa - toisille rentouttavaa ja toisille työntäyteistä! :) Työntäyteinenkin on tässä tapauksessa hyvä asia, koska hommien edistyminen tuo mielenrauhaa aika paljon. Vajaa kuukausi muuttoon... :)

Remppailoja

... on löytää tällaisia mukavia yllätyksiä, kuten vanhoja lehtiä seinien välistä. Vähän ne ovat jämähtäneet rypistyneeseen muotoonsa reilun kuudenkymmenen vuoden aikana. On niillä ollut tärkeä tehtävä pitää purufyllinkejä paikallaan. (Mitään ikäviä yllätyksiä ei sitten olekaan tullut vastaan, se on hyvä se.) Ajatelkaapa, miten ihana on kehystää vanha Koululainen vuodelta 1958 tulevan koululaisen seinälle! :) Vähän vasta selailin, mutta kyllä on niin ihana lukea tuollaisia vanhoja juttuja! Maailma on muuttunut niin paljon muutamassa kymmenessä vuodessa. Ajatella, miten erilaista on ollut vanhempiemme lapsuudessa... Saa aivan eri tavalla kiinni siitä maailmanajasta, kun lukee tuollaisia "aikalaistekstejä". Mielenkiintoisia hetkiä tulemme viettämään noiden lehtien kanssa, varmasti.

Äitini ja hänen isänsä tulivat meitä tänään auttamaan - äiti lapsenvahdiksi ja pappa työnjohtajaksi. Aika symppis oli tämä pikkiriikkinen valurautainen  grilli, joka papalla on aina mukana. Eipä tule nälkä kun on aina autossa mukana grilli ja vähän evästä. :D Loistavaa! Minä tietenkin elin ruokatauosta toiseen, ja kylläpä täytyy sanoa, että maistui kunnon tuhti rasvalasagne hyvältä autotallin lattialla syötynä.

Remppa-apujen lähdettyä tallustelimme pieni perheemme omalla pihalla ja himmailimme vielä paikkaa papan ja miehen ohimennen rakentamalle hiekkalaatikolle. First things first, eikö niin. Täytyyhän tytöillä hiekkalaatikko olla remonttityömaalla. Siitä voi sitten katsella, kun peurat tulevat jokailtaisille syömingeilleen pellolle.

Ja ihan huikean paljon yllätti, ihmetytti ja toki myös ilahdutti se, kun kuulin loistavana valokuvaajanakin tunnetun Aaltoja-blogin Sonjan maininneen tämän pikkublogini omissa tämän hetken lemppareissaan! Olen tosi otettu, kiitos!! Käykääpä kurkkaamassa listaus, siellä on niin paljon kaikkia mielenkiintoiselta kuulostavia blogeja, että tekisi mieli käydä tutustumassa kaikkiin heti! Nyt kuitenkin hiomaan keittiösuunnitelmia loppusuoralle...

Mukavaa uutta syksyistä viikkoa teille! 

Katri ja remppareiskat

Sisustussuunnittelijaa kaivataan, uusi koti hyppysissä!

Kuten insta-seuraajat jo tietävätkin, talokaupat on taputeltu tällä viikolla, ja Huvikumpu on nyt virallisesti meidän! :) Oman asunnon kanssa on käymässä myös aika onnellisesti - saimme heti talokauppoja seuraavana päivänä tarjouksen omasta asunnosta, ja näillä näkymin vanhan asunnon luovutus ajoittuu vuodenvaihteeseen. Saamme siis ihan kivasti remonttiaikaa, mutta toki romanttisesti jo suunnittelen, että vietämme joulunaikaa uudessa kodissa vailla remonttisotkuja. Siellä mä leivon laulellen, uudessa keittiössä essu päällä joulutorttuja, lapset natustavat niitä tuvassa suurten ikkunoiden edessä ja katselevat pihasaunan jouluvaloja, puuliesi rätisee taustalla ja illan päätteeksi hautaudun lukunurkkaukseeni takkatulen ääreen. *Poikki poikki poikki* Otetaas vähän taaksepäin ja palataan pilvilinnoista realiteetteihin. Ensinnäkin, en koskaan käytä essua. No juu, se ei ollut se pienin vitsi noissa kuvitelmissa. :)

Talo on alunperin ollut pieni 1950-luvulla rakennettu torppa, ilman sisävessaa, suihkua ja muita mukavuuksia. Edelliset omistajat ovat 2000-luvulla merkittävästi laajentaneet taloa arkkitehdin suunnitelmien mukaan, ja tavallaan rakentaneet uuden talon vanhan pienen tönön ympärille. Alunperin talossa on ollut vain pohjapiirrustuksen keittiö ja olohuone, sekä yläkerrassa puolikorkea pieni vintti. Laajennuksessa rakennettiin ruokahuone, viherhuone ja makuuhuone ylösasti korkeiksi tiloiksi, sekä tehtiin kylpyhuone. Yläkertaan tehtiin aula ja kirjastohuone, joiden ikkunat ovat alakerran korkeisiin tiloihin, sekä yksi asuinhuone ja vessa. Yläkertaa korotettiin kauttaaltaan. Kirjastohuonetta ei kuulemma voi laskea asuinhuoneeksi, koska siellä ei ole ikkunaa suoraan ulos. Talon ja pellon välissä on vanha purkukuntoinen pihasauna, jonka tilalle on tarkoitus rakentaa uusi pihasauna ympärivuotiseen käyttöön ja terassi yhdistämään taloa ja saunaa. Se olisi sitten ensi keväänä starttaava projekti.



Huvikumpu on aika erikoinen pohjaratkaisultaan, ja nyt kun muutoksia on alkanut toden teolla miettiä, tuntuu että omat taidot ja mielikuvitus eivät riitä alkuunkaan. Mietin, pitäisikö palkata avuksi sisustussuunnittelija? Haluaisin talon parhaat puolet kunnolla esiin, ja toisaalta "ongelmakohdat" toimivammiksi. Olen pyöritellyt monia vaihtoehtoja, mutta mitkään omat hahmotelmat eivät vaikuta aikaa kestäviltä, eivätkä toimivilta. En haluaisi tehdä nyt mitään väliaikaisratkaisua ja odottaa sitä hetkeä, että keksisin itse jotain ratkaisuja. En tykkää keskeneräisyydestä ja tiedän, että minua häiritsisi koko ajan se, jos huoneet ja valaistus tulisi nyt sutaistua jotenkin, kun ei parempiakaan ratkaisuja keksitä. Väärien valintojen hinta ja ärsytyksen määrä tulisi varmasti suuremmaksi kuin ammattilaisen palkkio.

Tarvitsemme apua tilankäytön suunnitteluun, koska huoneet on suunniteltu tässä asuneelle vanhemmalle pariskunnalle. Valaistussuunnitelma täytyy myös miettiä ihan uusiksi melkein kaikkiin tiloihin. Osaan huoneista tulvii valoa, kun taas toiset tilat ovat hyvinkin hämäriä. Pelkillä kattovalaisimilla ei pärjää, ja varsinkin yläkerran katossa on kivoja viistoja kulmia, jotka haluaisin valaistuksella paremmin oikeuksiinsa. Lisäksi keittiö ja olohuone vaikuttavat kovin matalilta tiloilta (vaikka ovat ihan normaalia huonekorkeutta), koska niiden vieressä on täyskorkeaa tilaa ja ikkunat puuttuvat.



Tämän talon kanssa eivät järkisyyt painaneet. (Kirjoittelin uuden kodin herättämistä mietteistä reilu kuukausi sitten täällä.) Järki olisi halunnut kompaktin laatikkotalon kolmella makuuhuoneella lapsiperheiden suosimalta asuinalueelta, mutta sydän jäi tänne pellon pientareelle heti ensi näytöllä. Nyt yritetään sitten tehdä tästä koti lapsiperheelle - edessä ainakin ensimmäisenä keittiön laajennus ruokailutilan puolelle ja ruokahuoneen ja viherhuoneen yhdistäminen.

Mutta tosiaan - tiedätkö sinä hyvää sisustussuunnittelijaa? Katselin Turun alueen suunnittelijoita Sisustussuunnittelijat SI ry:n sivuilta, mutta mahdoton niistä on ottaa selvää, jollei ole ketään ketä suosittelisi. Pinoan kotisivujen (tai oikeastaan blogin) ilme vetosi minuun heti, sillä juuri tuollaista tyyliä haen uuteen kotiin. Harmi vain, että Minna ei tällä hetkellä ota projekteja sisustusarkkitehtiopintojensa vuoksi.

Tervetuloa seuraamaan Huvikummun remontointia! Toivottavasti ehdin napsia myös niitä 'ennen' kuvia remontista. Siellä tosin käynnistyivät purkutyöt jo tänään, joten saas nähdä, mitkä seinät ovat huomenna pystyssä...

Vinkkaa suunnittelijasta (tai itsestäsi!) kommentteihin tai sähköpostilla katriah12@gmail.com!