Nahkakenkien helppo ja myrkytön hoito

Olen kulkenut kolme talvea samoissa nahkasaapikkaissa, ja todennut, että kertasatsaus kannatti, vaikka ostohetkellä hinta kirpaisi. Entisenä halpojen keinonahkakenkien käyttäjänä oli ihana huomata, että jalat eivät enää hionneet ja muhineet koko päivää kengässä. Samoin ihastuin siihen, miten pehmeältä kenkä tuntui jalassa, ja nahka muotoutui jalkaani täysin sopivaksi. Olen käyttänyt noita saapikkaita kolme kertaa suutarilla korkolappujen ja korkoa kiertävän nahkalapun vaihdossa, ja yhä ne ovat lempparini. Joka kerta rasvauksen jälkeen ne näyttävät lähestulkoon uusilta. 

Hieman minua harmittaa, että olen ollut liian laiska hoidon suhteen. Se on tuntunut niin rasittavalta operaatiolta... On purkkeja ja purnukoita, aina täytyy etsiä joku sopiva rätin riekale, jolla hinkata rasvaa saappaaseen, varoa käsiä jne.. Ja ne varoitustekstit! "Saattaa syttyä itsekseen palamaan." "Ärsyttävä. Varottava ihokosketusta." Miten sen rätin sitten säilyttää tai hävittää, jos se kerta on niin helposti syttyvää? Lopuksi vielä öljyjen päälle kosteudensuojasuihke, jota ei saa käyttää sisätiloissa.. Että pitäisi mennä ulos suihkuttelemaan.. Ja aina silloin kun se tulee mieleen, niin ulkona sataa.. Tuntuu, että olen tehnyt asiasta kamalan operaation, ja sen vuoksi olen lykännytkin sitä aivan liian usein. Tiedän, että nuo lempisaapikkaani olisivat vielä paljon paremmassa kunnossa, jos olisin huoltanut niitä useammin. Kun olisin edes kosteudensuojasuihketta laittanut useammin! (Kuvissa olevat kengät eivät siis ole nämä uskolliset kolme vuotta palvelleet.)

Mutta nyt veikkaan, että kääntyi lehti tämän nahkatytön huonoissa tavoissa.. Poikkesin vähän kuin ohikulkumatkalla Kookengässä ja bongasin ihan minun näköiset nahkanilkkurit. Olin katsellut samoja jo syksyllä, mutta kun hintakin vähän kirpaisi niin siirsin asiaa ja ajattelin, jos löytäisi jostain vähän edullisemmat.. Sittenhän ne olivat jo loppuneet, joten tällä kertaa en päästänyt näitä enää käsistäni. Päätin, että mieluummin satsaan taas kunnon kenkiin, joilla luultavasti kuljen useamman kevään ja syksyn. Samalla hinnalla saisi ehkä kahdetkin kengät, mutta en minä niin monia pareja tarvitsekaan.  

Varsinainen valaistuminen koitti kuitenkin kassalla, kun myyjä suihkautti niihin jotain suihketta alkoi käsin hieroa sitä kenkien pintaan (myyntitarkoituksessa tietenkin, mutta näppärästi niin, että näin heti, miten vaivatonta aineen käyttö on). Läiskikäs pinta kuivui hetkessä kiiltäväksi. Eniten hämmästelin sitä, että paljain käsin hän hieroi ainetta, ja ympärille levisi vielä mieto ja miellyttävä tuoksu. Aine oli kuulemma uutta Wolyn Natura sarjan kosteussuojasuihketta, joka sisältää avokadoöljyä. Natura-sarjan tuotteet ovat koostumukseltaan kasvipohjaisia, eivätkä sisällä myrkyllisiä kemikaaleja tai liuttomia (lainattu nettisivuilta). Jes, loistavaa! Sehän lähti heti matkaani. 

Nyt kun nahkakenkien hoito on näin helppoa, uskon että saan pidettyä ne paremmassa kunnossa pelkän kostedensuojasuihkeen avulla. Tätä tulee varmasti käytettyä useammin, kuin sitä kamalan hajuista ulkona suihkuteltavaa kärytintä. Ehkä sitten tulee vähemmän tarvetta myös niiden järeämpien hoitotuotteiden käyttöön? Nahkakenkien naarmujen hoitamiseen ja nahkalaukkuni puhdistukseen ja hoitoon olen käyttänyt saman merkin väritöntä Perfect Geliä.

Nyt kelpaa lähteä kevätkaduille kopsottelemaan, kun ei haittaa pieni kosteus! :) Ja hei, muistattehan edellisen postauksen (klik) loistoarvonnan!

FB | IG

Katri

Kevääni värit (ja totuus blogikuvista)

Löysinpä heleän värisen huivin! Niin keväinen, että tekisi mieli katsella tuota koko ajan. Siksi ajattelinkin jättää sen tuohon kaiteelle notkumaan. Ainakin muistan sitten varmasti laittaa sen aamulla kaulaan. Ja tuohan se ihanasti väriä sisustukseenkin! 

Ja koska tykkään niin kovasti hehkuttaa Adoben Lightroomia, niin laitettakoon nyt teillekin taas todistusaineistoa blogikuvista. Kuvaan aina manuaaliasetuksilla, koska silloin saan kuvasta juuri sellaisen kuin haluan. Minulla on niin vanha kamera, että sillä ei saa hämärässä hyviä kuvia. Jos olisin ottanut nämä kuvat automaattiasetuksilla, niin kamera olisi joko heittänyt ISO-herkkyyden liian korkeaksi (ja kuvasta olisi tullut kohinainen) tai pidentänyt valotusaikaa (jolloin kuva olisi tärähtänyt) saadakseen kuvaan riittävästi valoa. Kumpikaan ei olisi ollut hyvä, enkä jaksanut hakea jalustaa, jonka avulla olisin toki voinut pitää ISO-herkkyyden 100:ssa ja pidentää valotusaikaa vaikka sekuntiin. Silloinkin ikkunat yleensä ylivalottuvat, joten manuaaliasetusten, RAW-kuvien ja Lightroomin avulla pääsee minusta parhaaseen lopputulokseen; tällaisen karvalakkimallin kameran kanssa ainakin. 

Lightroom 5 ennen ja jälkeen kuvia. Lisäsin valotusta ja kontrastia sekä nostin varjoja, vähensin highlightseja ja lisäsin terävyyttä.

TADAA! Totuus on paljastettu. :) Lightroom saa ihmeitä aikaan, mutta toisaalta eipä siitä olisi hirveästi hyötyä ilman manuaaliasetuksilla alunperin suunniteltua kuvaa. Meillä ei oikeasti ollut noin hämärää kuin vasemmanpuoleisessa ennen kuvassa, mutta alivalotin kuvan, jotta ikkunanpaikat eivät pala puhki. 

Hämmästyttääkö tämä teitäkin? Minä olen aina ihan fiiliksissä, kun onnistun ottamaan sellaisen kuvan, jossa valoisat paikat eivät pala puhki, ja sitten saan Lightroomin avulla kuvasta valot ja varjot oikein esiin.

Inspiraatiota uuteen viikkoon kaunokaiset! :)

Ai niin ja hei muistathan, että Tohkeissaan on Facebookissakin nykyään. Saat päivityksiä aikajanallesi, jos klikkaudut seuraajaksi - täällä.

Katri

Selfie-shotit

Kunnon shanahirviö! :D Yritin tässä eräänä päivänä ottaa oikein naamakuvaa, ja totesin aika hankalaksi hommaksi... Ihan osumisesta lähtien - millä todennäköisyydellä käsivarren pituudelta tähdätty kohde osuu linssille, ja tarkennuskin vielä naamaan? 35 mm objektiivissani oli juuri ja juuri riittävä polttoväli, että koko pärstä mahtui kuvaan sitten kun lopulta sattui osumaan. Mietin vaan, että kuinka kauan koko touhuun olisi mennyt, jos kuvaamista olisi edeltänyt kunnon puunaaminen ja hiusten laitto? Tämä oli sellainen matalan kynnyksen selfie-kokeilu kotiäidin aamuisella pikameikillä, ja hiukset kätevästi jäivät rajauksen ulkopuolelle. 

Täytyy kyllä taas kehua Barefaced Beautyn meikkipohjaa, se pysyy niin hyvänä koko päivän! Ostin juuri uuden purkin. Pitääkin tehdä siitä pieni postaus, kun ovat ilokseni tehneet taas vähän tuotekehittelyä purnukan suhteen!

Mutta arvatkaa, oli kohtalokas selfiekokeilu... Ei tule kovin usein tiirailtua itseään niin läheltä peiliä, että huomaisin orastavat rypyt, mutta tämänkokoisesta kuvasta sellaista ei voi olla huomaamatta. Vähän sama, kuin omissa sisustuskuvissa huomaa aina kaikki repsottavat listapaikat, törröttävät johdonpäät ja roskat lattialla, niin omakuvassa pistää kaikki kuopat ja möykyt silmään. Siis onko minulle tullut ryppyjä? Tuleeko niitä alle kolmekymppisille? Vai onko tuo silmäkulmassa joku ilmeryppy? Onko sellaisia olemassa, vai onko tämä ihan psyykkausta ja toiveajattelua?

Höh, suuri hämmennys. Toisaalta, on tässä isompiakin ulkonäkökriisejä tullut vuosien ja lasten myötä. Nekin on pitänyt hyväksyä, joten osaisinkohan asennoitua niihin tuleviin ryppyihin armollisemmin heti alkuunsa? 

Ei kai auta kuin heittäytyä sohvalle kurkut silmillä. 

Tyyli-ilta Friendtex:n parissa

Miten olen unohtanut sellaisen mahtavan konseptin kuin vaatekutsut? Viime aikoina olen usein todennut, että rahat säästyvät mukavasti, kun ei ole aikaa käydä vaatekaupoilla, mutta kääntöpuolena on ankea vaatekaappi täynnä vääriä kokoja, värejä ja yhteensopimattomia juttuja. Lasten kanssa vaateostoksilla käynti on hieman haastavampaa, ja iltaisin sitten taas täytyy olla aika painava syy, että tulee lähdettyä kodin rauhasta. Yhtenä sunnuntaina, kun halusin lähteä tuulettamaan päätäni kaupungin ihmisvilinään ja katselemaan kaupoille, havahduin keskellä Hansaa miettimään, mitä ihmettä teen täällä? En oikeastaan tarvitse mitään, enkä jaksa alkaa katselemaan valtavia valikoimia, tunkea sovituskoppiin, pukea päälle ja hakea uutta kokoa, miettiä minkä kanssa tämä voisi sopia ja miten asustaisin... Käännyin kannoillani ja huristin takaisin kotiin lukemaan satukirjaa sohvalle iso neiti kainalossa. Olen niin tavallinen ja mukavuudenhaluinen, että yleensä vedän päälleni mitä ensimmäisenä käteen osuu. Ja koska minulla ei ole mitään luontaista tyylitajua, enkä ehdi/jaksa sovitella erilaisia kokonaisuuksia, jämähdän helposti samoihin tuttuihin ja turvallisiin vaateparsiin.

Siksi tartuinkin heti tilaisuuteen, kun Villa Puomin Hanna ehdotti, että voisi järjestää meille Åbloggaajille tyyli-illan, jossa saisimme kuulla syksyn vaatetrendeistä ja värimaailmasta, sekä pääsisimme oikein stailattaviksi. Kyllä huomasi, että muodin parissa työskentelevällä on silmää löytää kunkin persoonalliseen tyyliin sopivia juttuja. Moni tunnusti pukeutuvansa yleensä mustaan, koska se on helppoa. Oikeastaan musta on aika kova, eikä välttämättä lainkaan imarteleva. Minä opin, että hennot murretut värit valkoisen kanssa tuovat säilyttävät lämmön kasvoillani, koska hiuksenikin ovat lämpimän ruskeat. Kannattaa kuulemma katsoa silmiensä väriä - sieltä saattaa löytää uuden turvavärinsä. Minä en ole koskaan uskonut sinisen sopivan minulle, mutta nyt kokeilin tummaa, navyn sinistä mekkoa, joka oli kuulemma ihan nappi minulle. Luonnollisesti itselläni ei ole siitä kuvaa, koska kamera lojui tuolloin laukussa, harmi... Kuvailin kyllä mielelläni muita, joten tässä paremmista linssiludeista ja tottuneemmista poseeraajista muutama otos (luvalla toki). ;)

Hanna ja Kira esittelivät meille syksyn mallistoa ja neuvoivat pukeutumisasioita. Kira tekee myös Friendtexin muotinäytökset kaikkialle, joten hänellä oli aika hyvä silmä kokonaisuuksille. Ilta loppui niin lyhyeen, että meinasimme unohtaa juoda kahvit! :D Vielä jäivät korut ja kengät kokeilematta kunnolla. Yksiä konjakinvärisiä nahkakenkiä kokeilin jalkaan, enkä ole muuten aikoihin pitänyt mitään niin pehmeää jalassani... Ihanan tuntuiset! Ja niin kauniin väriset...

Muistan, että äitini järjesti meillä kotona joskus 15-20 vuotta sitten Friendtex-kutsut. Minähän olin silloin joku esiteini, joten mielikuvani Friendtexistä oli vähän keski-ikäinen (silloinhan kaikki yli 25-vuotiaat vaikuttivat keski-ikäisiltä! Joka muuten tuntuu olevan aina vain laveampi käsite...). Siksi olikin ilahduttavaa huomata, että mallisto onkin aika nuorekas ja raikas, erityisesti Once-mallisto. Yllätyin myös hintaluokasta, luulin näiden olevan kalliimpia, mutta sanoisin, että jossain Vilan ja Espritin välimaastossa ehkä pyörivät. Plussaa persoonallisuudesta, vaatteissa on usein jokin juju. Mieleen jäivät kutkuttamaan muutama juttu, esim. vaalean mallin päällä oleva paita (sinistä huivia pitäisi nyt myös uskaltaa kokeilla!) ja tummalla naisella oleva reikäneule, ehkä turvallisena valkoisena. Ja sitten se nahkarotsi, joka näkyi eilisessä postauksessa päälläni. Hieno tausta oli muuten kuville tuo vanha navetan seinä, sääli, että oli jo aika hämärää. Alla olevat kuvat Friendtex Finlandin pressikuvista tai Facebook-sivulta.

Tästä tuli ihan sellainen fiilis, että heti kun joku järjestää vaatekutsut, lupaan olla mukana! Paljon mieluummin sovittelen vaatteita ihmisten kanssa, kuin tuskailen yksin sovituskopissa, enkä kuitenkaan saa kunnon asukokonaisuutta kuntoon. Kaupan päälle saa loistovinkit ja hyvät naurut!

Ovatko tällaiset vaatekutsut teille tuttu juttu? Onko muuten jollain muulla firmalla tällaista aikuisten vaatteiden kotimyyntiä?

Suuret kiitokset Hannalle ja Kiralle vinkeistä!! Niin ja siitä ihanan samettisesta sosekeitosta... <3 Ja kiitos nahkatakkipeukutuksista, täytyy laittaa harkintaan se tosissaan! ;)

Rentouttavaa viikonloppua! Minusta taitaa flunssa ottaa nyt voiton, ensimmäistä kertaa vuoteen. Ja aivan kuin olisi sama tauti kuin viimeksi - ääni meinaa murtua... Mutta mites olet hiljaa lasten kanssa?

Että minustako tyylikäs??

Kotiuduin juuri inspiroivasta illanvietosta, Villa Puomin Hannan järjestämästä tyyli-illasta Friendtexin myyntikonttorilta. Kylläpä oli jännä huomata, miten erilaiset ja eriväriset vaatteet minulle sopivat, kun vähän poistuin mukavuusalueeltani. Hanna antoi todella hyviä pukeutumisvinkkejä. Ehkä yritän alkaa löytää niitä pehmeitä utuisiakin sävyjä ainaisen mustan ja valkoisen rinnalle? 

Löysin rekistä aika siistin rotsin, jota en olisi antanut päältäni enää ollenkaan. Niin ihanasti se istui. Friendtex yllätti todella positiivisesti! Ihanan syksyisiä värejä ja pintoja, lämmintä ja pehmeää. 

Kamera on täynnä kuvia ja tunnelmia, joista kirjoittelen loppuviikosta paremmin. Nyt saunomaan ja nukkumaan, rankat huvit vaatii rankat löylyt, vai miten se meni.. :) En malttaisi odottaa, että pääsen raakaamaan ja vilauttelemaan muita kuvia!!

Palataan siis tyyli-iltaan vielä uudelleen! Kiitos kaikille mukana olleille ihanan leppoisasta ja antoisasta illasta! 

Katri

Perjantaiherkkuja ja reklamaatiorouvan uudet farkut

Arki alkaa vyörytä meidänkin rauhaamme ja ensimmäinen merkki siitä on, kun miehellä alkaa taas koulureissut viikonloppuisin. Ensi viikolla E pääsee taas parina päivänä viikossa leikkimään kavereiden kanssa päiväkotiin, ja minä saan kontata J:n perässä kahta kauheammin. Ihanasti siskokset touhuavat yhdessä, vaikka ikäeroa on neljä vuotta. Esikoinen tykkää leikkiä rauhallisempia leikkejä ja touhuaa mielellään pikkusiskon kanssa. Pikulla on koko ajan tohina päällä - kiskoo itseään pitkin lattioita ja koluaa leikkilaatikoita innoissaan.

Omput ovat alkaneet kypsyä pihapuussa. Teki mieli jotain makeaa ja ajattelin ilahduttaa miestä omenakaurapaistoksella ennen ajomatkalle lähtöä. Aina on sydän syrjällään, kun toinen väsyneenä ajelee pitkää matkaa, varsinkin nyt taas kun on iltahämärää ja peurat liikkuvat. Ohje tähän verrattomaan syysherkkuun löytyy aiemmin julkaistuna täältä, blogin alkuajoilta. 

Huomenna on joku tulossa katsomaan kotia, hieman yllättäen. No, onneksi aika nopsaan saimme tavarat paikalleen, vaikka luulin siinä menevän koko illan. Olin koko päivän suunnitellut, että illalla herkuttelen ylhäisessä yksinäisyydessä herkkusalaatilla, ja hetken jo luulin, etten ehtisi tänään edes syödä mitään. Kokosin kuitenkin salaatin valmiiksi, jotta voin palkita itseni sitten pikasiivousurakan päätteeksi. :) Hyvä motivaattori!

Ja sitten vielä ihan asiasta viidenteen, mutta on hehkutettava kuitenkin: Instan puolella joku ehkä huomasi, kun mutisin Puuhamaassa rikki menneistä farkuistani. Keinuimme kolmistaan sellaisessa pitkässä keinussa, ja riekkumisen jälkeen penkistä noustessani huomasin housujeni jäävän vähän penkkiin kiinni. Tunsin, että housuihin tuli takamukseen reikä ja harmitti ihan vietävästi. Minulla on vain parit hyvät farkut, joten näiden parhaiden Dieselin farkkujeni rikkoontuminen ärsytti tosi paljon. Erityisesti farkkujen kanssa pidän kiinni siitä, että ostan mieluummin vähän ja laadukasta. Kunnon farkut (vaikka ovatkin kalliimmat) istuvat todella hyvin päälle, pitävät muotonsa eivätkä löysty tai haalistu ja ovat ajattomat. Samalla hintaa voisi ostaa useammat, mutta kyllästyin farkkujen venahtamiseen ja polvipusseihin ja tajusin, etten tarvitse monia, joten tällainen harvoin mutta hyvää -shoppailutyyli sopii minulle. No juu en varmaan aina pysty sitä noudattamaan, mutta siihen pyrin...

Kuitenkin, siis huomasin keinupenkin olevan rikki. Metallisesta penkistä oli jotenkin hitsaussauma revennyt, ja siinä oli todella terävä reuna. Nappasin kuvan vaarallisesti rikkinäisestä penkistä (varmaan moni muukin on siihen takamuksensa satuttanut) ja takamuksestani (siis farkkujen reiästä!) ja lähetin viestin kalliiksi tulleesta reissusta Puuhamaan asiakaspalveluun. Sieltä vastattiinkin heti seuraavana päivänä, että korjasivat rikkoontuneen penkin heti kuvan nähtyään ja lupasivat hyvittää minulle uudet farkut! :) Hieno homma, loistavaa asiakaspalvelua! Sillä eihän se ole asiakkaan vika, että housut rikkoontuvat (koska nyt ei ollut kyse ratkeamisesta leveyssuunnassa...) kun pitää perheen kanssa hauskaa. Aina kannattaa antaa palautetta! Nämä Skinzee Sateen -farkut ovat todella satiinisen tuntuiset päällä, ja aivan ihanan väriset... Istuvat täydellisesti! Ja mikäli vanhat merkit Dieselin farkuista pitävät paikkansa, ovat yhtä napakat ja istuvat vielä parin vuoden päästä.

Ihanaa viikonloppua kaikille! 

Katri

Unelmalaukku olalla eli Lily lainassa!

Juhlat juhlittu ja vieläkin pieni väsy - meni aamuviiteen... :) Se kertokoon siitä, että hauskaa oli! Lasten kanssa piti kuitenkin nousta yhdeksän aikaan ja iltapäivällä juhlimme siskoni syntymäpäiviä, joten eipä auttanut jäädä lepäilemään. Kerrankos sitä, ja lasten kanssa on onneksi tottunut jaksamaan vaikka väkisin. :D

Mutta hei, minun piti kertoa teillä ihan mahtavasta jutusta, jonka hoksasin perjantaina viime tingassa - laukun vuokraamisesta! En ollut löytänyt juhliin laukkua, enkä olisi enää mitenkään jaksanut lähteä uudelleen kaupungille laukkua metsästämään. Lasten kanssa se on aina vähän haasteellista, enkä muutenkaan olisi jaksanut tuhlata aikaa kiertelyyn ja etsintään. Lisäksi olen niin kova jahkailemaan, että en pysty ostamaan laukkua tuosta noin vaan. En juurikaan tee heräteostoksia, enkä tykkää ostaa mitään ihan kivoja, jotka sitten jäävät käyttämättä. Mieluummin vertailen, harkitsen (ja säästän) kuukausia tai vuosia, ennen kuin löydän sellaisen, joka sopii täydellisesti tarpeisiini, kuin täytän kaappeja monella samaan tarpeeseen sopivalla laukulla/vaatteella, astialla, tyynyllä jne., jotka eivät kuitenkaan ole kulutusta ja aikaa ja silmää kestäviä. 

No juu, mutta siis yhtäkkiä perjantaiaamuna muistin lukeneeni monistakin blogeista laukkuja vuokraavasta Designistosta. Kävin huvikseni kurkkaamassa, mitä laukkuja siellä olisi tarjolla, vaikka arvelin vuokrauksen olevan liian kallista. Muistin, että Designisto on turkulainen yritys, joten ajattelin, että jos vaikka löytäisin kivan laukun, niin kehtaisinko soittaa näin lyhyellä varoitusajalla. Yleensä kun vuokrapyyntö suositellaan tekemään viimeistään viisi päivää ennen haluttua ajankohtaa. Valikoimasta löytyi parikin ihanaa asuun sopivaa laukkua ja vieläpä niin edullisesti, että en voinut enää vastustaa kiusausta unelmalaukun vuokrasta. 

Ajattelin, että musta laukku sopisi varmimmin kirkkaan vihreän hameeni kanssa ja päätin soittaa, saisiko Mulberryn Kristinin lainaan näin lyhyellä varoitusajalla. Olin katsonut varauskalenterista, että ainakin se on tällä hetkellä vapaana. Sitten rupesin kuitenkin jahkailemaan konjakin värisen Mulberryn Lilyn perään, joka on minusta niiiiin kaunis... Ihana Katriina, Designiston perustaja, oli todella joustava - hän kertoi, että kyllä onnistuu vuokraaminen näin nopealla ilmoituksella, ja ehdotti jopa tuovansa molemmat laukut minulle Kaarinaan! Testasimme laukkuja hameen sävyyn ja yllättäen ruskea olikin huomattavasti parempi pari mekolle. Kiiltonahkainen musta olisi ollut liian kova, ja olisi ehkä sopinut paremmin jonkun herkemmän värin kanssa. (Kiitos Katriinalle myös hyvistä neuvoista.)

Ja niin sain unelmalaukkuni juhliin ilman suurempaa harkintaa, todella edullisesti! Minun teki mieli koko ajan katsella ja hypistellä laukkua, mutta onneksi oli muutakin puuhaa. :) Laukku oli aivan ihana - napakka, tilava ja värinä täydellinen. Erityisesti tykkään sirosta olkahihnasta, jonka voi pitää pitkänä yliolanhihnana tai vetää näppärästi ilman säätämistä kaksin kerroin olalla kantoa varten. Pitihän minun ottaa ilo irti kolmen päivän vuokra-ajasta, ja hoitaa vielä maanantain asioinnit Lily olalla. ;) Ihanaa tässä laukussa on myös se, että se on yhtä aikaa siro ja siisti, mutta rento - sopii niin pikkumekon kuin arkisemmankin farkkuasun kanssa. En tiedä tulenko koskaan omaa Lilyäni hankkimaan, koska muitakin rahareikiä löytyy (no, toiset sijoittavat autoihin tai huonekaluihin), mutta vuokraamalla kauniin laukun silloin tällöin saa kivaa vaihtelua. Ja ajatella miten helppoa - ei tarvitse lähteä kauppoihin haahuamaan!

Miltä kuulostaa? Onko tällainen laukun vuokraus teille tuttua? Minusta aivan huippuhyvä liikeidea! Kaikkea kun ei tarvitse omistaa. Esimerkiksi kuinoma.fi-sivuston kautta voi vuokrata harvemmin tarvittavia välineitä tosi edullisesti.

Kaunista uutta viikkoa! Auringosta ei tiedä (välillä tulee vettä kuin saavista), mutta olipa jotenkin ihanaa, kun tänään joogatunnin aikana äiti maa oikein näytti luontonsa - mietimme ennen tunnin alkua, pitäisikö mennä puistoon joogaamaan, mutta onneksi ei menty, koska puolessa välissä tuntia tuli vettä ihan tajuttomasti, vain jotta aurinko sai paistaa taas lopputunnista entistä kirkkaammin. :)

Katri

Ihanin mekkoni IKINÄ!

Juhlamekon metsästys ensi viikonlopun häihin on päättynyt onnellisesti. (Jälleen kerran ihmettelen, miksei sitä voi olla ajoissa näiden vaateasioiden kanssa koskaan.) Toisaalta, jos olisin katsellut mekkoja rauhassa, olisin varmasti tukeutunut johonkin hillitympään ja klassisempaan, joka sopisi mahdollisesti monenlaisiin juhliin ja olisi, no, turvallisempi ja tylsempi. Häämekon etsinnästä hieman vielä hankalampaa teki se, että en ehkä kehtaisi pukeutua kokomustaan tai kokovalkoiseen, joita nyt on paljon ollut kaupoissa. No, nyt olen kuitenkin ihan täpinöissäni tästä mekosta, enkä malta odottaa juhlia! 

Olin kiertänyt Skanssin kaikki vaateliikkeet ja Vilankin jo kerran aiemmin, mutta sitten kysyin kuitenkin myyjältä, mitä juhlamekkoja olisi vielä jäljellä. (Lasten kanssa kun olin liikkeellä, niin paras vaihtoehto on kysyä heti apua, luetella toiveet ja luottaa ammattilaiseen.) Hän oli jo esitellyt kaikki jäljellä olevat potentiaaliset, mutta ehdotti kuitenkin vielä alerekkiin jäänyttä ainokaista, kirkkaan vihreää mekkoa. Meinasin heti tyrmätä sen, koska ajattelin värin olevan too much, eivätkä nuo olkaimettomat yleensä pysy minulla kovin mukavasti päällä. 

Mutta se olikin ihan täydellinen!! Olin aivan ymmälläni, ja niin oli myyjäkin. Hehkutimme mekkoa kilpaa ja sitten hän vielä kysyi, arvaanko mitä se maksaa. No en arvannut, enkä ollut edes katsonut vielä hintalappua. 15 €!! Eipä tarvinnut miettiä kauempaa. Mallailimme siihen vielä isoa kaulakorua. Myyjä ehdotti hopean väristä, kun huomasi minulla sellaisia olevan. Sovitin kuitenkin vielä toisessa liikkeessä pronssin värisiä koruja, ja minusta ne sopivatkin paremmin tämän mekon kanssa. Tuovat jotenkin lämpöä, eivätkä pomppaa ruskettuneesta ihosta niin kovasti. Huomiselle toivon kunnon auringonpaistetta, jotta saan vielä päivetyksen kuntoon! :) (Niin ja aikaa olla auringossa, sekään ei ole mikään itsestäänselvyys... Tosin tänäänkin on tytöille maistunut päikyt hyvin.)

Nyt olen ihan totaalisesti poistunut mukavuusalueeltani, mutta olen oikeastaan tosi tyytyväinen ja innoissani! Mitäs tukalle sitten pitäisi tehdä? Ajattelin isoa rentoa nutturaa korkealle, tai sitten vaihtoehtoisesti auki laineille toispuoleisesti. Tein pienen koenutturan, mutta tästä tuli vähän liian tavallinen, ja saisi olla ehkä vielä korkeammalla. Täytyy varmaan kehitellä siihen vähän jotain lettiä tms. Olisiko siellä tukkataitureita ja hyviä vinkkejä? Ainakin pysyi koko päivän menossa mukana yllättävän napakasti, vaikka pistelin pinnit ihan miten sattuu viidessä minuutissa.

Ihanaa, kesähäät!! Onko teillä kesäjuhlia tänä vuonna? Meillä on vain nämä yhdet häät, senkin vuoksi on ihanaa saada tälläytyä kunnolla! Ja hei, salaa olen ihan innoissani myös siitä, että nämä ovat lapsettomat häät. Meillä on niin harvoin mahdollisuus päästä kaksin minnekään, saati juhliin, että otan kyllä ihan pää pystyssä ilon tästä irti. Toki lastenkin täytyy päästä juhliin ja oppia juhlakulttuuria, ja E:n kanssa on kaikenlisäksi aina ollut mukavaa juhlia, mutta välillä on mukava mennä näinkin, aikuisten kesken. Kiitos jo etukäteen lapsenvahdeille! Vähän jännittää, mutta onneksi juhlapaikka on vain parin kilometrin päässä hoitopaikasta ja menemme jo edellisenä päivänä yökylään, jotta J ehtii taas tottua paikkaan ja ihmisiin. Pikkuinen kun vähän vierastaa..

Vauhtia ponnariin ja muita arjen kohottajia

Ihanaa kun sai pukeutua oikein pitkähihaiseen pitkästä aikaa! :) Ja tosiaan, en olekaan voinut käyttää tuota reikäistä paitaa melkein vuoteen, kun alkoi vatsa venyä liikaa. Ja muuten melkein yhtä kauan on, kun viimeksi mahduin mukavasti näihin farkkuihin! On tainnut imetys tehdä tehtävänsä, kun rasvaa tuntuu sulaneen vähän muualtakin kuin vatsanseudulta... Vielä kun veisi jenkkikset mennessään! :D 

Tykkään kovasti paidan vilpoisuudesta, mutta silti se on sopivasti lämmin viileämpiin kesäpäiviin. Katselin myös Vilassa aivan ihania reikäpaitoja harmaina ja beigeinä. Oletteko muuten kokeilleet jo näitä puhelinlankaponnareita? Näin jollain satunnaisella tyypillä sellaisen tosi kivasti hiuksissa niin, että ponnari oli peittynyt lähes kokonaan näkyvistä. Minusta se on aika hankala saada niin, ettei lenksusta jää kauhea törö. Onko minulla jotenkin väärä taktiikka? Osioiden kiristely ponnarin laiton jälkeen auttaa, mutta silti ponnari ei peity siististi hiuksien alle. Puhelinlankaponnari tuo kyllä helposti vähän tuuheutta arkiponnariin ja pysyy hiuksissa tiukasti, vaikkei uskoisi.

Muita maanantaita ilahduttavia asioita olivat kalakeitto pakasteseitifileiden tai kampelan sijaan tuoreella lohella,

puhtaat valkeat lakanat ja tuuletettu makuuhuone,

yhden hameen sijasta kolme hametta päällekäin ("katos äiti kun mulla on nyt se balleriinavaihe") ja sirkustelut muhkupeittojen seassa,

ja perheen pienimmän kääntymisharjoitukset ja taistelu leikkimatolla.

Näillä eväillä uuteen tynkäviikkoon! Viikko huipentuukin vähän erilaisissa merkeissä. :) En tiedä, odotanko sitä enemmän innolla vai jännityksellä.. Saa nähdä, miten meidän käy!