Pikkuilo kattaukseen ja poimintoja viime joululta

Heippa! Päivät juoksevat, mutta mistäköhän minuun saisi vauhtia? Tai no, vauhtia on ehkä ollut, mutta ei oikeisiin asioihin. Joulukuusta ei saatu tänäänkään sisälle, sen sijaan vähän pipareita tehtiin taas. Bongasin 2xIlo -blogista tosi hyvän vinkin pikkuviemisiksi - käykääpä kurkkaamassa, jos vielä on jotain mietinnässä! Kaikkea jonninjoutavaa, mutta ah niin tarpeellisen turhaa sitä tuleekin touhuttua näinä lyhyinä iltoina ennen joulua, kuten istuttua iltapalalle syömään simpukoita.. Mies tietää, miten vaimon saa relaamaan - hoitaa vaan ruokaa pöytään niin istuuhan se!

Pöydän kattausta mietin jo loppusyksystä, kun juttu Kotiblogit -lehteen oli tekeillä, ja silloin bongasin Salonki & Sisustus Akkunasta kivat pienet tikut. Niihin voi laittaa hauskasti paikkakortin - vaikka eipä niitä pienen porukan kesken tarvita muutakuin silmäniloksi. Sen vuoksi kehittelin ajatusta vielä hieman pidemmälle ja ajattelin, että niihinhän voisi kirjoittaa jokaiselle jonkin pienen ilahduttavan viestin! Hymy huulille siis! :)

Jouluruoka on osittain vieläkin avoinna.. Meillä on ilo saada molempien perheet meille viettämään joulua, joten joulupöytä katetaan isommalle porukalle. Hmmm, onko meillä astioita tarpeeksi? Noo, eripariastiat ovat ihan jees.. Harvoin sitä muuten tarvitsee niin paljoa samanlaisia lautasia. 

Tosi mukavaa, että kukin on luvannut tuoda jotain, joten meidän ei itse tarvitse tehdä kaikkea. Mies kävi tänään hankkimassa lihat, ja on luvannut hoitaa sen puolen. Kuulemma savulammasta ja graavattua karitsaa kahdella tavalla - hmm, mielenkiintoista.. Minä mietiskelen sitten tapani mukaan sitä salaattipuolta ja muita kylmiä ruokia, ja katselinkin, että viime vuoden joulusalaatissa oli paahdettua punajuurta, homejuustoa, parmesaania, pinjansiemeniä ja balsamicoa - se voisi olla tänäkin vuonna aika varteenotettava vaihtoehto!

Viime joulu oli ensimmäinen tässä kodissa... Takana oli rankka pari kuukautta rempan parissa, ja olimme kaikki niin helpottuneita kovan urakan päättymisestä! Siitä, että koko ajan ei painannut seuraava homma päälle. Sitten menikin aika kauan, ennenkuin remppakärpänen puraisi uudelleen.. Viime jouluna oli myös lunta, mutta ei minua kyllä haittaa tämäkään. Joulumieli tulee muutenkin, ja ehkä juuri siitä, että olen päästänyt irti kaiken suuremmasta valmistelusta. Joo, olen varma, että se joulupaniikki iskee taas kuitenkin viimeistään aatonaattona, kun tajuan unohtaneeni tai lykänneeni jonkin muka olennaisen asian hoitamisen.. Ne ovat niitä sarjassamme "kuka huomaisi, jos jättäisinkin silittämättä pöytäliinan"? Onneksi se on ihan chic jättää ryppyiseksi.

Rauhaisaa joulunaikaa toverit! 

FB | IG

Katri

Pics & pieces

Pienistä hetkistä, ihanista ikuistetuista, saa muistot mieliin myöhemminkin. Onneksi olen löytänyt valokuvauksen, nimittäin muistini on ihan seula. Kuvia selatessa pystyy palaamaan tunnelmiin ja tuoksuihin, jopa tilanteisiin ja silloisiin mietteisiin. Rakastan tilannekuvia ja mielenkiintoisia kuvakulmia - sitä kun kuvattava ei huomaa olevansa tähtäimessä. 

Joulun parhaita hetkiä: mäenlasku, joulukalojenvalvojaiset (juu, ei valvottu kinkkua, vaan kalansavustusta), joululaulut, iltamyöhän juustoherkuttelu... Joulupukki tuli, mutta vaikutti ihan enolta... whaaat? Ei ollut kuulemma oikea... Joulupöydässä oli kaikkia lemppareita, melko samoja kuin viime vuonna eli kaavoihin on kangistuttu: waldorfin salaattia, punajuuri-homejuusto-päärynäsalaattia, caesarsalaattia, sienisalaattia, katkarapusalaattia, savulohta, savusiikaa, graavilohta, savulammasta ja miehen heräteostoksena kylmäsavustettua hevosenlihaa, juustoja vaikka mitä... Lämpimiä perinteisiä, silakkarullia ja kasvisbulguria.

Tänään niistä tähteistä tehtiin lämppäreitä ja lohipiiras evääksi metsähommiin. Lähdemme huomenaamusta miehen kotipaikalle puuhommiin ja yöksi "mummin mökille", toivottavasti ei ole ihan hirveä pakkanen. Kuusen taidamme viskata jo ulos, sen verran oli päässyt kuivumaan yhden yön poissaololla. Uusi vuosi otetaan sitten vastaan paljon vähemmän jouluisissa merkeissä, yleensä meillä on ollut kuusi melkein loppiaiseen asti. Ihan kiva vaihtaa taas järjestystä, kuitenkin huonekalut hakevat vielä paikkaansa näissä uusissa nurkissa! :)

Rentoja välipäiviä! <3

Katri

Sunnuntaijoutilaisuus

Käykö teille joskus niin, että suunnittelette käyvänne viikonloppuna siellä ja täällä, mutta sitten tulee kuitenkin luuhattua ihan kotona? Meille se on ennemmin sääntö kuin poikkeus... Tänäkin aamuna bongasin Turun Sanomien menovinkeistä vaikka mitä mielenkiintoista, kuten lasten teatteria ja koko perheen tanssimusikaalia, vanhojen tavaroiden kirppiksiä ja Les Mills-kokeilupäivän... Selvää oli, ettei joka paikassa ehdittäisi käydä, mutta heitin ilmoille ajatuksia, että ehkä voisi käydä jomman kumman teatteriesityksen katsomassa. Ja perjantain lehdessä olin huomannut ilmoituksen, että Wäinö Aaltosen museossa olisi lasten viikonloppu. WAM:ssakaan emme ole koskaan käyneet, joten nyt olisi ollut sopiva matalan kynnyksen tilaisuus käydä sielläkin, lasten tapahtuman merkeissä. 

Musa soimaan ja hytkymään!

Aamulla puhkuin iloa ja tarmoa, koska olin saanut nukkua hyvät yöunet tosi pitkästä aikaa. Nöpö on heräillyt monta viikkoa monta kertaa yössä, noin 4-6 kertaa joka yö. Helpoin hänet on nukuttaa syöttämällä, joten kun on oikein väsynyt, niin sitä vaan syöttää, jotta pääsisi itsekin nukkumaan taas. Järki sanoo, että pitäisi lopettaa tämä yösyöttäminen, (tai ainakin vähentää taas yhteen kertaan), mutta kun on vaan ollut helpompi syöttää, käydä taas tunniksi nukkumaan ja toivoa ensi yöstä parempaa. Yhtenä viikonloppuna jo aloitimme sen, että mies nukuttaisi nöpön aina yöllä, jotta hän ei haistaisi maitoa. Eka yö silloin olikin lupaava, mutta sitten mies tuli flunssaiseksi, enkä raaskinut häntä öisin herättää nöpön kanssa. Mutta nyt taas tänä viikonloppuna on uusi kokeilu aloitettu. Viime yönäkin heräsin muutaman kerran ennen miestä nöpön ähinään, mutta tökin miehen hereille ja tosi helposti nöpö  sitten nukahtikin, kun ei edes haistanut minua lähellään. No juu, eksyin aiheesta, mutta oli pakko hehkuttaa, että nyt toivon uutta alkua paremmille yöunille! :) 

Heti aamulla lehteä hakiessani oli kuitenkin niin upea ilma, että ajatus teattereista ja muista sisähömpötyksistä tuntui ihan väärältä. Kävimme pienellä pyöräretkellä sellaisella luontopolulla, jonne pääsi kivasti myös vaunuilla, söimme pieniä eväitä ja katselimme meren välkettä. Ihmettelimme, miten meiltä on jäänyt huomaamatta niin upea paikka ihan kodin lähellä. Tai oikeastaan olemme luulleet sen olevan yksityisaluetta, mutta kyllä sieltä Rauhalinnan kartanon pihalta lähtee ihan luontopolku. Sitten sovimme yhtäkkiä käyvämme katsomassa uudella kodilla, kun vanhat asukkaat halusivat esitellä, mitä missäkin kasvaa (oli muuten huisin hyödyllinen pihaopastus!). Sen jälkeen kello kävikin jo niin paljon, että WAMin sai unohtaa, toinen teatteri oli mennyt ohi ja oikeastaan olikin mukavampi ajatus jäädä kotiin kupsuttamaan. Siivosimme autoa ja takapihaa, pyörittiin hiekkalaatikolla ja paistateltiin päivää. Hetken päästä totesimme taas, että ei kai jaksa lähteä sinne toiseenkaan teatteriin, ollaan kotona vaan. 

Ja niin ne kotihiiret jäivät taas kotiin. Päiväunia nukkuvien lasten kanssa päivä rytmittyy aika luontevasti kotona, joten sitä tulee helposti jäätyä senkin vuoksi kotinurkkiin. (Minusta ehkä liiankin usein, sillä olisihan se kiva käydä välillä ihmisten ilmoillakin - "kotiäitinä" kun aika paljon olen muutenkin kotona.) Mutta mikäs meillä täällä - kotona on mukavaa. E keksii aina jotain pientä puuhaa ja J touhottaa päättömänä pitkin lattioita. 

Päivän ulkoiltua oli tullut hirmu nälkä, ja lohkoperunoiden valmistuminen tuntuikin kestävän tällä kertaa ikuisuuden. Keksin pientä odottelupuuhaa E:lle, hän sai taitella lautasliinoja. Aikamoiseen pikkupakettiin hän ne aluksi taitteli, ja tunki puoliksi lautasen alle, mutta laittoi sitten kuitenkin lautasen viereen ihan perussetiksi. Hauskannäköistä puljaamista! :) Kuten oli myös nöpön parsakaalin tutkiminen... Ruokana viikonloppuvakio, paistettua kalaa, salaattia ja perunoita/kasviksia.

Pekaanipähkinät olivat ihan täydellisen tajunnanräjäyttävä yhdistelmä homejuuston ja päärynän kanssa!!

Illalla nukkumaan mennessä juttelemme E:n kanssa aina "päivän positiiviset", eli mietimme, mikä tänään on ollut kivaa. Otimme sellaisen tavaksi, kun huomasin, että E alkoi illalla harmitella kaikennäköistä, hän kun on sellainen syvällisten märehtijä, kehen lie tullut... Ja nyt hän aina muistuttaa, että "mietitään äiti taas niitä tän päivän hyviä juttuja, kun sit mä näen hyviä unia." Tänään hänestä oli kivointa, kun siivottiin yhdessä autoa ja tehtiin pihahommia, ja kun tehtiin yhdessä palapeliä. Samaa minä ajattelin hiekkalaatikolta kävellessäni - että ihaninta on kotona, kun on aikaa olla, touhuta yhdessä. Ei siihen tarvita menoja eikä meininkejä.. Niinhän se on, että lapset ovat yleensä onnellisimpia niistä arkisista yhdessä tekemisistä. Vaikka ei se silti poista sitä, että välillä on kaikille ihan virkistävää ja kiva käydä ihmisten ilmoilla! :)

Aurinkoa ja hyviä juttuja viikkoonne!

Katri

Kesäisempää keittiössä

Koti oli taas kuin taistelutanner viikonlopun jäljiltä, joten aloitimme viikon siivoamalla saatuamme koneistot aamulla käyntiin. Pari tuntia siinä meni rauhaksiin järjestellessä, mutta kyllä on taas helpompi hengittää (ja kävellä..)! Toki uudet leikit aloitettiin heti imuroinnin jälkeen, mutta niihinkin tulee aina uutta intoa siivoamisen jälkeen. Keittiön ilme raikastui kerta heitolla, kun vaihdoin harmaat tabletit luonnonvärisiin Ikean soaré tabletteihin.



Olen pari kuukautta suunnitellut tuon ruokapöydän yllä olevan taulun tilalle jotain liitutaulua tai moodboardia, mutta toteutus on taas antanut odottaa itseään. Haluaisin liitutaulun olevan magneettinen, jotta siihen saisi kätevästi laitettua kiinni kaikenmaailman lippulappusia. Ajattelin siis, että ainoa vaihtoehto on maalata jokin levyn pala liitutaulumaalilla. Jaana kertoi viime viikolla tehneensä liitutaulun liimaamalla palan liitutaulutarraa keittiön seinään, minkä ansiosta minullakin valo välähti. Kaapissakin olisi melkein täysi rulla liitutaulutarraa, jota käytin E:n synttäriaskarteluihin. Ei minulle ollut tullut mieleenkään, että sitä voisi liimata suoraan seinään! Toisaalta, sitten se ei toimisi magneettitarkoitukseen, ja jälkikin saattaisi olla röpelöistä.



Ja nyt näitä kuvia ottaessani tajusin, että tarran voisi vetää tuon taulun päälle ja kaiken kukkuraksi se on peltiä, joten toimii magneettina! Joskus ratkaisu on ihan silmien edessä, mutta sitä ei huomaa omilta rajoituksiltaan. Olin suunnitellut tätäkin paljon vaikeamman kautta. Mitenköhän kauan vielä olisin odotellut, että ylimääräinen levynpalanen osuu käsiin, ja sitten olisi pitänyt käydä ostamassa sitä kallista liitutaulumaalia, pensseleitä jne... Huomenna vetäisen tarran päälle, katsotaan mitä tulee. Siinä ei ainakaan paljoa menetä!

Maanantaipöperöstä tuli aivan mielettömän hyvää! Mitäkaapistalöytyy -bulgurissa tällä kertaa kevätsipulia, parsakaalia, munakoisoa, porkkanaa, kesäkurpitsaa, punaisia linssejä ja salamia. Päälle loput fetat, jugurttikastiketta, limeä ja siemeniä. Olohuoneen tauluhyllyllä muuten vilahtaa uusi kuva do you want the moon?, jonka tilasin Society6:ltä. Aika kauan kesti toimitus, melkein neljä viikkoa!

Kivaa maanantai-iltaa! Hmph, unohdimme taas Mustat lesket. Onneksi senkin näkee jostain katsomosta tai vastaavasta varmaan nyt jo.. Pyykkikonekin hurisee vielä sopivasti tunnin verran, joten laitetaanpa pyörimään. :)

Kattausideoita

Tekemisen puutteesta kärsivä pikkuvaimo (sen enempää sanan merkitystä miettimättä) täällä on näpertänyt lempiasioidensa äärellä, nimittäin suunnitellut, mitä pääsiäisenä laitetaan pöytään - lähinnä sitä silmänruokapuolta tällä kertaa. 

Meillä on niin harvinaislaatuinen tilanne, että esikoinen on mummilla yökylässä. Isovanhemmat (kuten kaikki muutkin sukulaiset) asuvat 100 km:n päässä kotipaikkakunnallamme, joten tällainen ilta ilman E:ä on aika erikoinen... Kävimme treffeillä Tårget:ssa ja täytyy kyllä sanoa, että olihan se aika mukavaa syödä ilman, että täytyy kokoajan vahtia lasin kaatumista tai muuta pienempää härdelliä.

Nukuin puoli kymmeneen, ja ihmettelin joutilaisuutta. Kun ei huvittanut siivoillakaan, niin kokosin pari kattausajatusta olemassa olevista materiaaleista ja astioista. Olen pyrkinyt hankkimaan sellaisia astioita ja kattaustekstiilejä, että ne sopisivat keskenään. Silloin ei tarvitsisi olla hirveän monia astioita ja tekstiilejä, vaan vaihtelemalla muutamia elementtejä saisi erilaisia kokonaisuuksia. 

Ensimmäisessä kattauksessa käytin tumman harmaita pöytätabletteja, Arabian Runo-lautasia ja Iittalan Teemaa. Lautasliinan taittelin ensin Essin laatiman ohjeen mukaan, mutta tuunasin siihen yhden taitteen lisää, jotta sain sulan eri väliin kuin aterimet. Taittelu oli paljon helpompi kuin ensivilkaisulta luulin.  

Toiseen kattaukseen vaihdoin tabletit, ruokalautaset ja servetit. Nyt kun ruokalautanenkin on valkoinen, ajattelin, että harmaa tai muun värinen lautasliina toisi vähän eloa. Minulla ei ollut enää paperisia lautasliinoja, mutta värillisillä paperilautasliinoillahan saa vielä kätevämmin vaihdeltua kattauksen ilmettä. Ensimmäinen kattaus on ehkä juhlavampi kuin tämä toinen. Tosin nämä ovat ihan perusastioilla tehty käyttämättä sen kummempia koristeita ja krumeluureja, joten juhlavuus tulee lähinnä lautasliinoista. Ja jos juhlapyhänä ei käyttäisi kankaisia lautasliinoja, niin milloin sitten? :) Tässä vielä viime viikonloppuinen, simppeli kattaus.

Kun katselin pääsiäiskattausideoita netistä, niin yllättäen kaikki olivat keltavihreitä. Koska ne eivät nyt varsinaisesti ole lempivärejäni, niin pääsiäistunnelmaa tulee ihan riittävästi höyhenistä ja pajunkissoista. Ja eikös violetti väri liity jotenkin pääsiäiseen? Pajunkissa-ajatuksen sain myös Essin tekemästä kattauksesta. Ensin ei meinannut keksiä lautasliinataitteluja, mutta Dunin sivuilta löytyy jos jonkinmoista taittelua. Päädyin kuitenkin laittamaan toiseen kattaukseen lautasliinan vain rennosti narulla kiinni, samaan tapaan kuin joulukattauksessa. 

Semmoinen käytännön ongelma tässä kuitenkin tuli eteen, että ei meillä ole kaikkia kattaustarvikkeita kuudelle! Naureskelimme kerran kaverin kanssa hypistellessämme kivoja pöytätabletteja, että ei ole mitään järkeä ostaa kahta, vaan on perusteltua ostaa neljä tai sijoittaa jopa kuuteen. No nyt se naureskelu osui sitten omaan nilkkaan, kun kuudet tarvittaisiin. :) Mitä tästä opimme? Ole kaukaa viisas ja osta kerralla kuusi. Kalliimmaksi tulee se, jos ennen juhlaa käyt ostamassa kuusi kappaletta uusia, kun vanhanlaisia ei tietenkään enää ole valikoimissa. No, katsotaan, miten sovelletaan... Ei se näissä meidän juhlissa niin jäykkää ole! :)

Sitten sitä ruokapuolta suunnittelemaan. Tässäkin asiassa olisi ehkä kannattanut olla kaukaa viisas ja tehdä ruokaostokset jo tänään. Tsemppiä kiirastorstain kauppareissuille! :D

Katri

Viikonloppu kuvina

Viikonloppu on ollut niin kotoisa, että hieman on jopa nuhjuinen olo. Yritän selittää kokopäiväpyjamassa -sunnuntaitani sillä, että lenssu taitaa olla tuloillaan. Nenä vuotaa koko ajan ja päätäkin jomottaa. Kunhan lapset vain eivät sairastuisi... Laitanpa viikonlopun kuulumisia kuvapläjäyksen muodossa.

Herkuteltu on ainakin! Minun täytyisi olla todella sairas, jos ruoka ei maistuisi. Sen verran uhmasimme järjen ääntä, että kävimme Hulluilla Päivillä katsomassa mattoa olohuoneeseen. Louhi-matto ei kuitenkaan vaikuttanut kovin mukavalta olkkarin matoksi, joten etsintä jatkuu. Ruokakaupan puolelle meno olisi ehkä ollut virhe, jos siellä ei olisi ollut herkkuja tyrkyllä niin paljon. :D Minä raivasin tilaa vaunujen kanssa ja E kulki perässä ilmapallon kanssa lauleskellen (ihailtavat hermot)! Mainittakoon, että en ehkä olisi mennyt sinne lasten kanssa, jos mies olisi ollut saatavilla...

Pääsiäistunnelmaa kattaukseen saatiin harmailla höyhenillä, joita hamstrasin liian vähän Tiimarin loppuunmyynnistä. Ensi viikonloppuna saamme ystäviä kylään, ja silloin olisi mukava laittaa nätti kattauskin pöytään. Essillä on ollut ihania sopivan simppeleitä kattausideoita blogissaan. Servettitaskuakin voisi kokeilla, mutta lauantai-iltana risottopataa hämmennellessä eivät olisi kädet eikä kärsivällisyys riittäneet. Kiva, vähän erityisempi tuli kattauksesta kuitenkin pelkillä höyhenillä ja tavallisilla lautasliinoilla!

Pelasimme Carcassonnea pitkästä aikaa, varmaan ensimmäistä kertaa J:n syntymän jälkeen. Tosi koukuttava peli ja kiva lapsellekin, kun voi rakentaa teitä ja kaupunkeja vähän kuin palapeliä. Minäkin pärjään silloin kun pelataan yhdessä, koska E ei luonnollisesti osaa taktikoida ja M antaa armoa. :) Majoja on taas kyhäilty pitkin kotia ja pikkusiskoa pallutettu.

Sillä välin, kun isommat kävivät Seikkiksessä lasten teatterissa ja vauva nukkui päikkyjä ulkona, minä sain järjestää paikat ja imuroida rauhassa. Mietiskelin kyllä, että mitä ihmeen järkeä on siivota viikonloppua varten, kun sitten taas sunnuntaina täytyy siivota viikonlopun jäljet. No ei siinä varmaan mitään järkeä ole, mutta on mukavampi olla, kun on siistiä. Ei varmaan pitäisi ajatella niin kauheasti, sen kun tekee vain. :D

Ystävän viime viikonloppuna tuoma kukkakimppu gerberoista jaksaa vieläkin ilahduttaa. Näinä hetkinä ihmettelen, miksi ikinä ostan tulppaaneja, jotka kestävät keskimäärin neljä päivää kauniina...

Tulipa sekalainen juttu, mutta tällaisiahan ne päivät ovat - hyppimistä asiasta toiseen. Miten teidän viikonloppu meni?

Mukavaa viikkoa! Toivottavasti nuha ei saavuta meitä eikä teitä kunnolla!

Katri