perjantai 5. syyskuuta 2014

Perjantaisyvälliset

homemade guacamole


Lapset nukkuu ja minä odotan kymppiuutisia, tähän on tultu. Pitäiskö itkeä vai nauraa?! :) Sohvannurkka all by myself, kasa nachoja ja guacamolea kädenulottuvilla, kuten myös huurteinen Somersby. Ei valittamista, minulla on kaikki tosi hyvin. Pureskelen kaikkea tänään kuulemaani, niin hyviä kuin huonojakin uutisia. Elämä antaa ja elämä ottaa. Sitä vaan en ymmärrä, miksi toisilta enemmän kuin toisilta? Tasan ei käy onnen lahjat jne., niinhän se taitaa olla. Mutta miksi? Eikö voisi jokseenkin sama määrä hyvää ja huonoja koettelemuksia jakaantua meille kaikille?

Sanontoja on joka junaan (varmaan siksi, että aina olisi jotain sanottavaa riippuen ihan siitä, mitä olettaa vastapuolen haluavan kuulla), mutta minusta yksi oudoimmista on tämä se mikä ei tapa, vahvistaa. Tai että jokaiselle annetaan sen verran kuin jaksaa kantaa. Siis miten niin? Älytöntä! Millä matikalla toisten kuuluu kestää enemmän kuin toisten? Miten voi ajatella sen olevan ok, että toisten elämä on paljon rankempaa kuin toisten? Jos uskoo johonkin korkeampaan voimaan, niin mikä oikeus sillä jollakin olisi koetella toisia niin rankasti? Näilläkin sanonnoilla on varmasti paikkansa rohkaisemassa ja tsemppaamassa väsynyttä - ihminenhän haluaa kuulla olevansa vahva, ja vielä jotenkin erityisen vahva niihin muihin nähden. Mutta silti, en näe niillä tarkoitusta. Talosanomien Jenni mainitsi muutama kuukausi sitten jossain kirjoituksessaan oivaltaneensa, että kärsimys ei jalosta ihmistä, vaan tekee vihaiseksi ja väsyneeksi. Hitsin hyvin sanottu, ihan kuin olisin saanut omille ajatuksilleni raamit. Meillä on kummallinen tapa ajatella, että vastoinkäymiset kasvattaisivat luonnetta, mutta joku raja silläkin kai on.

Kymppiuutiset meni taustalla, loppukevennyskin vähän ohi, kun kirjoitin taas niin paatoksissani... Mutta tulipa purettua vähän ajatuksia! Tästä on parempi aloittaa viikonloppu! Kiitos ja anteeksi! :)

Katri
SHARE:

14 kommenttia

  1. Eikäkun kiva kun kirjoitat paatoksissasi! Näitä on kiva lukea. Olen ihan silmät ristissä ja juuri menossa nukkumaan, mutta kun näin syvällisen otsikkosi, piti tulla vielä viimeisillä voimilla kurkkaamaan ;) Joidenkin sanontojen logiikkaa on tosiaan vaikea ymmärtää ja tuo "jokaiselle annetaan sen verran kuin jaksaa kantaa" on yksi niistä. Miksi hänelle, joka on selvinnyt jostain aikaisemmasta, pitää antaa vielä toisellekin poskelle? Se tuntuu lähinnä rankaisemiselta. Mutta onneksi paistaa se aurinko risukasaankin ;) Iloa viikonloppuusi ja lisää ihania sohvankulmanautiskeluja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Illan viimeiset mietteet siis! :) Totta, aina ei voi ymmärtää näitä "viisauksia".. Mutta näillä mennään, ja ainoa mitä voi tehdä, on hyväksyä tosiasiat ja yrittää elää niiden kanssa.

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus. Olen sitä mieltä että vastoinkäymiset kasvattaa (mietin omaa elämääni), mutta tosiaan rajansa silläkin. Kun mennään rajan yli, kuppi keikkaa eikä ole mahdollisuutta sille valon hetkelle missä niitä ongelmia ehtisi kiitellä. Niinpä, miten nämä nallekarkit täällä jaetaan - sitä monesti mietin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, olen ihan samaa mieltä. Varmasti vastoinkäymiset opettavat myös kiitollisuutta, mutta kun elämä liikaa koulii, on jo vaikea olla kiitollinenkaan jäljellä olevasta..

      Poista
  3. Olen kyllä pitkälti samaa mieltä - ja joillekin annetaan enemmän kuin on mikään kohtuus. Ja olen nähnyt ihan liian monta heitä, joita vastoinkäymiset eivät ole enää vahvistaneet vaan lannistaneet niin, että on mennyt elämäkin. Maailma on pirun epäreilu! Silti - pakko on uskoa johonkin hyvään, jotta olisi edes jotain toivoa!
    Syvistä mietteistä huolimatta - huoletonta ja aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, epäreilu! Joskus se kamelinkin selkä katkeaa..

      Poista
  4. Vaan sekin on totta ettemme koskaan tiedä onko toisen elämä yhtään helpompaa.. Ne kuormatkin ovat niin suhteellisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ainahan ne ovat subjektiivisia kokemuksia, joita ei oikein voi vertailla.. Mutta onhan siinä tietty ero pienillä harmillisilla vastoinkäymisillä, ja esim. vakavalla sairaudella..

      Poista
  5. Samoja aatoksia on tälläkin ollut viimeaikoina, kun olen ystäväni elämää läheltä seurannut ja tukenut parhaani mukaan. Nämä ovat kai sellaisia asioita, mitä koitamme parhaamme mukaan selittää, mutta emme koskaan kuitenkaan pysty ymmärtämään.
    Ihanaa viikonloppua kaikesta huolimatta, iloitaan niistä pienistäkin asioista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JOtenkin ihmismieli pyrkii saamaan selityksen asioille ja löytämään lohdutuksen sanoja.. Kun ei pysty muuttamaan asioita, pitäisi ne hyväksyä, mutta se vasta vaikeaa on!

      Poista
  6. Minusta on tärkeää havaita omat onnellisuuden raaminsa. Jollekin toiselle raskas, on toiselle siedettävä. Samanlaista pohdintaa olen tehnyt viimeisen viikon, kun läheiseni meni terveenä leikkaukseen ja nyt taistelee hengestään. Olo on sellainen, että tätä ei jaksa kantaa. Veimme hänelle Fight Back -tarran teho-osastolle ja toivomme jälleennäkemistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ihan totta.. Suhteellisia ja subjektiivisiahan ne kokemukset aina ovat.. Mutta toisaalta vastoinkäymisten suhteen on kyllä selvä ero pienillä harmillisilla vastoinkäymisillä (jotka toisille toki saattavat olla suuria murheita) ja esim. vakavalla sairaudella.. Tosi kurjaa tämä ystäväsi tapaus, ihan kylmät väreet menivät.. <3 Voimia hänelle, ja jaksamista teille läheisille myös! Toivotaan parasta!

      Poista
  7. Hyvä kirjoitus. Ei se niin ole, että kärsimys aina jalostaisi ihmistä ja lopputuloksena olisi jotain hienompaa. Kärsimyshän on kauheaa. Olen myös oppinut, että toiset kestävät erilailla kuin toiset. Ei kaikilla ole samanlaisia voimia ottaa vastaan kaikkea mitä elämä voi tuoda eikä siksi kenenkään vaikeuksia voi ikinä verrata toisen tilanteeseen. Joskus on hyvä pysähtyä miettimään syvällisemmin omaa tilannetta ja puitteita, joissa elää. Ihana on, jos voi todeta kaiken olevan hyvin tai edes kohtuullisesti <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, jossain määrin vaikeudet kasvattavat ja opettavat kiitollisuutta ja nöyryyttä, sen allekirjoitan.. Mutta jossain vaiheessa kamelinkin selkä katkeaa.. JA totta niinhän se on, että aina kokemukset ovat subjektiivisia ja kumpuavat omasta elämänhistoriasta.. Nykyään minulle tulee usein tosi kiitollinen olo siitä, miten hyvin kaikki asiani ovat. Toivoisin vain, että kaikilla muillakin onni olisi myöden ja voisi nauttia tästä ainoasta elämästä!

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig