sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Joulu-zen

Aina yhtä idyllinen ajatus, leipoa nyt lasten kanssa pipareita! Kuuluuhan se joulun ajan perinteisiin, ja ihana tuoksu valtaa koko kodin. Olen kyllä aina tykännyt leipoa, ja leipoa lastenkin kanssa, mutta se on saanut ihan uusia sfäärejä viimeisen parin vuoden aikana, kun keittiössä on alkanut häärätä yhden lapsen sijasta kaksi. En ole muutenkaan koskaan ymmärtänyt sanontaa "siinä se toinen menee samalla kun ensimmäinenkin", ja keittiöhommissa siinä ei varsinkaan ole mitään tolkkua. Jos kaksi lasta on jo lieden edessä omilla jakkaroillaan, niin miten siihen mahtuu itse väliin auttamaan? Tai edes selvittelemään nahinaa siitä, kumman vuoro on sekoittaa piparitaikinaa? Nämä ovat niitä hetkiä, joita jälkeenpäin muistelee kaiholla, joten keskellä kunnon härdelliä ajattelinkin, että olkoon meteli ja kahina, minä voin muuttaa suhtautumistani.
 
Kaikki oikaisevat siitä mistä tykkäävät, ja panostavat siihen, mikä tuntuu tärkeältä. Meillä on tapana tehdä piparitaikina itse, mutta sen sijaan koristelut jäävät meillä aina vähemmälle. Piparkakkutaloa varten olen kyllä yleensä ostanut taikinan, koska siinä on muutenkin niin monia vaiheita...
 
Koska vetäydyin pariinkin otteeseen takavasemmalle hengittelemään, päätin kirjoittaa muutaman must know vinkin muillekin vastaavaan puuhaan ryhtyville, tositarkoituksella:
 
 

 
 
 
 
 
- Hommaa kaikille oma kaulin. Jo sen kädessä pitäminen on puoli voittoa omaa vuoroa odotellessa.
- Sulje silmäsi hukkapaloilta ja unohda vieriviereen-säännöt
- Älä mutise taikinan syömisestä, eivät ne kuitenkaan lopeta sitä. Ei kuulemma haittaa, vaikka tulee maha kipeäksi.
 
 
- Lämmitä itsellesi glögiä, ja laita lempisoittolistasi soimaan. Omia suosikkejani Spotifyssä tällä hetkellä ovat Vain Elämää 5, Raikkaat talvihitit, Mellow Morning ym. muita, mitä löytyy Chillailun alta.
 
 
 
- Kohta lapsetkin haluavat glögiä, joten pitäkää suosiolla tauko. Sillä aikaa he pyörittelevät kätevästi käsissään taikinapalloa hukkapaloista, ja vahingossa valmiistakin pipareista.
- Ala paistaa valmiita pipareita vasta kun lähes kaikki on paineltu. Ja muista käyttää uunin ajastinta tai muuta munakelloa, se viisi minuuttia on yllättävän lyhyt aika...
- Jossain vaiheessa he kyllästyvät. Sitten on sinun joulun ajan tähtihetkesi - pari minuuttia aikaa nauttia tiiviisti painellun, tehokkaasti hyödynnetyn piparitaikinan visuaalisesta harmoniasta.
 

- Kun operaation jälkeen huomaat, että glögisi on edelleen juomatta, lämmitä se uudelleen, ja istu nauttimaan uunituoreista pipareista ja lehdistä, joita et ole ehtinyt viikolla lukea.
 
 
 
Taisin onnistua zen-metodiikkani kanssa, sillä loppujen lopuksi suuremmilta hikeentymisiltä vältyttiin, vaikka perheemme kipakoilla naisilla aineksia olisi ollut kiehahtamiseenkin. Paras palkinto oli, kun esikoinen pyysi apua pipareiden pellille nosteluun ja samalla kuiskasi, että joulussa on kyllä parasta kun saadaan leipoa pipareita. <3
 
Hmm, tuli muuten ihan sellainen fiilis, että tätä samaa ajatusmallia voisi soveltaa ihan koko joulunaikaan. Erityisesti Kaikki oikaisevat siitä mistä tykkäävät, ja panostavat siihen, mikä tuntuu tärkeältä. 
 
Valitse taistelusi, ja teet tilaa asioille, jotka teidän perheelle ovat tärkeitä. Taidan oppia vuosi vuodelta rennommaksi jouluilijaksi... Joko te olette muuten aloittaneet joulun odotuksen?
 
Leppoisaa sunnuntaita ihanat!
 
FB | IG
 
Katri
SHARE:

4 kommenttia

  1. Pipareiden leivonta lasten kanssa on kyllä sekä mukavaa että hermoja koittelevaa😊. Meillä homma sujuu jo melkeinpä rutiinilla, onhan sitä harjoiteltu jo vuosia, vanhin kun täytti jo 20 vuotta ja nuorinkin 10😄. Edelleen meiltä silti löytyy ahkeria piparinleipojia ja isommat ovat mukana sähläämässä ja syömässä taikinaa😂. Joulun odotus ei ole meillä vielä alkanut, mutta jospa ensi viikonloppuna vaikka tekis jo pipareita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selkeästi se on vielä isoillekin mukava perinne! :) onhan sinne keittiöön kiva tulla kurkkimaan kun on elämää! Mekin olimmme tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisessa..!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Niinpä.. Veikkaan että tulen tuota huokailemaan vielä monesti...

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig