Keittiön kaunistus, vanha ovi liukuoveksi

Pitkä projekti, jonka kanssa meinasin heittää kirveen kaivoon monesti.. Jo yli vuosi saimme ajatuksen laittaa eteisen ja keittiön väliin välioven, koska eteisestä vetää aika paljon. Otin asian puheeksi ja saimmekin äidin äitini lapsuudenkodista vanhan puisen oven, aivan upean kaunottaren alkuperäisillä kahvoilla. Vanhassa navetassa on ollut tilaa säilyttää, että sikäli on ihan onni, että aiemmat polvet eivät olekaan hävittäneet kaikkea.

 

Ovessa oli kaksi maalikerrosta, ja niistä tulikin paljon suurempi haaste, kuin olisin kuvitellut. Maalia yritettiin poistaa:

- kuumailmapuhaltimella ja lastalla

- ihmeaineeksi kehutulla Nitromorsilla. Ei tullut muuta kuin kauhea haju.

- tasohiomakoneella. Sillä sain isot pinnat, mutta ei peilejä.

- rälläkällä (mikä sen oikea nimi on?), johon laitettiin pyöreä hiontalaippa kiinni, ja sen avulla sain peilien urat hiottua, mutta en kulmia ja reunoja riittävän hyvin. Kierroksia tuolla koneella on hurjasti enemmän kuin hiontakoneella, minkä vuoksi sitä ei pidetty ihan ensimmäisenä vaihtoehtona. Sillä voi saada pahaa vahinkoa niin itselle kuin hiottavalle pinnalle. Tässäkin tapauksessa hiontalaipat kuluivat vain ihan reunoilta, koska jos olisin laittanut pyöröhiomakoneen oven pintaan kiinni, olisi se tehnyt pyöreää jälkeä. Suojalasin olivat välttämättömät, sillä kone myös veisteli tehokkaasti tikkuja ja sinkoili niitä pitkin poikin.

- loppusilaus kolmiopäisellä terällä. Kuva tässä aiemmassa postauksessa.

 

Huh, lopulta hiottu! Usko loppui jokaisen kokeilun jälkeen moneksi kuukaudeksi, ja sen vuoksi projekti venyikin. Lopuksi puupinta öljyttiin vielä pari kertaa Osmo Colorin kirkkaalla puuöljyllä.

 

 

 

Päätimme kiinnittää liukuoven kiskon sisäisellä mekanismilla, eikä niillä ladonovikiinnikkeillä, joita aiemmassa postauksessakin mietin. Ne olisivat tulleet kiskon yläpuolelle, mutta pidimme vähän turhana riskinä sitä, että ovi putoaisi joskus kiskoiltaan. Ehkä epätodennäköistä, mutta ajattelimme, että jos joku lapsi esimerkiksi liian voimakkaasti heilauttaa oven jompaan kumpaan suuntaan, niin huonostikin voi käydä.

 

Liukuovikiinnikkeitä ei niin vaan löytynytkään rautakaupoista hyllystä, vaan ensin piti keksiä itse kiinnityssysteemi, ja tilata esim. Helaformilta tarvikkeet rautakauppaan. Listaan alle tarvikkeet, jos joku miettii samantyyppistä ratkaisua. Tarvikkeet löytyvät täältä. Muistaakseni mieheni soitti vielä Helaformille ja varmisti, että nämä osat sopivat yhteen ja käyvät tuon paksuiselle ovelle.

 

Tarvikkeina oli siis

- liukuovikisko 150 cm

- pyörästöt, 2 kpl

- seinäkannatin 3 kpl

 

Osat maalattiin mustalla maalilla. Onneksi kyselin teiltäkin mielipidettä mustista vai metallinvärisistä kannattimista, nimittäin on tuo musta vaan niin hyvä! Mikähän minuun oikein meni, kun harkitsin niin voimakkaasti jättää kaiken teräspinnalle?!

 

Muuten, Minna Jones'n blogissa on myös seikkaperäiset ohjeet liukuoven toteuttamiseen niiden kiskon yllä kulkevien työntöovenpyörien avulla, ja Valontalo -blogissa ohjeet simppeliin liukuovitoteutukseen. Yritin itse etsiä kovasti ohjeita, mutta tämä meidän toteutus oli loppujen lopuksi ihan vain järkeilyä miehen, rautakaupan ja Helaformin kesken.

 

 

Ai niin, ovi on kymmenen senttiä liian lyhyt! Mietimme vielä, pitäisikö ovea laskea hieman, ja tehdä esimerkiksi kynnystä peittämään rakoa. Toisaalta, tajusin heti laitettuamme oven paikoilleen, että kissamme ei pääsisi kulkemaan kylppärissä sijaitsevalle laatikolleen, jos alareunassa ei olisi rakoa. Että sikäli hyvä, että ovi on vähän tyhmän näköisesti liian matala..

 

Yläkerrassa näkyy myös uusi isompi työpöytäni, joka myös valmistui vähän aikaa sitten. Vähän jo mietin, onko koko kodissa liikaa puuta, kun pöytäkin tehtiin liimapuulevystä, mutta se kyllä tuntuu tosi mukavalta käden alla. En ole kyllä päässyt vielä lainkaan testaamaan työpöytää käytössä, koska pöydällä on kesken 500 palan palapeli. Näyttää siltä, että se jäi minun tehtäväksi, nimittäin ei ihan jaksa tuo kärsivällinen esikoinenkaan keskittyä niin ison ja pikkutarkan palapelin tekemiseen...

 

Tällaisten sisustusuutisten myötä toivotan teille ihanaa viikonloppua! Itselle on tulossa aika työntäyteinen, mutta todella innostavan kutkuttava kuvauspäivä! :) Ai niin ja menovinkki tälle päivälle: Paraisilla aivan ihanat joulumarkkinat Gamla Malmens Julmarknad. Viime vuoden tunnelmiani voit lukaista täältä. Harmittaa vähän, kun en itse pääse tänä vuonna.. Siellä on niin käsin kosketeltava joulutunnelma! <3

 

FB | IG

 

Katri

Välioviprojekti

Iisakin kirkko, se voisi kuvata tätä meidän projektia liukuovesta keittiön ja eteisen välille. Olen aiemmin kertonut ainakin blogin Facebook-sivulla välioviprojektista, ja kerron koko stoorin kaikkine vaiheineen kunhan se vihdoin saadaan paikoilleen. Nyt ollaan kuitenkin jo voiton puolella, koska hiomishomma on vihdoin saatu päätökseen. Sain nimittäin viime viikolla käsiini ihmelaitteen, jolla sain hiottua loputkin maalinrippeet oven kouruista pois ja nyt on ihan voittajaolo! En olisi oikeasti koskaan voinut uskoa, että vanhan maalin irti saaminen voisi olla niin vaikeaa.. Alla olevassa kuvassa näkyy viikonlopun nysväämiseni. Kannoin oven autotallista aurinkoiselle seinustalle, niin oli mukavampi rapsutella. Vasemman puoleinen ura on jo kulmista ja yläreunasta putsattu, oikeanpuoleisesta näkyy loppusuorani. Nämä eivät mitenkään lähteneet tavallisilla puukoilla, lastoilla, eivätkä ihmeentekevillä mönjilläkään.

 

 

 

Väliovi tulee niin tarpeeseen, sillä meidän eteisessä vetää niin että tukka heiluu päässä. Nyt kun olemme vaihtamassa eteisen kaappia, vaihdamme todennäköisesti samalla laatoituksen, ja kun kerran vedetään listat irti, niin samalla laitetaan lisäeristystä. Mies laittoi ulkovalojen ohjaukseen yhden lisäkytkimen, ja huomasi sitä asentaessaan, että kyprokin takana ei ollut mitään eristettä. Kyse ei siis ole ulkoseinästä, vaan keittiön ja eteisen välisestä seinästä. Se on vanhaa kivistä ulkoseinää, eli edellisten omistajien rakentaessa lähes koko talon uudelleen, he laajensivat taloa myös eteis- ja kylpyhuonesiivellä. Tästä eteispostauksesta (klik) hahmottaa ehkä paremmin tuon eteisen ja keittiön sijainnin. Eristämätön seinä on se, jossa on Dots-naulakot.

 

Voitte siis uskoa, että olen aika riemuissani nyt vedellyt Osmo Colorin öljyvahaa oven pintaan ja katsellut liukuovisysteemejä. Ensin halusin jotain aika krouvia ja ronskia, mustaa liukuovikiskoa ja oven päälle tulevia työntöovenpyöriä ladonovityyppisesti, mutta niitä Pinterest-kansioon kootessani sain oikeastaan jo rustiikkiannokseni jo täyteen. Liiallisen maalaisromanttisuuden ja rustiikkisuuden pelossa olen nyt kuitenkin kallistumassa ihan metallin väriseen kiskoon, ja eleettömämpiin oven päälle tuleviin heloihin. Mustia kiskoja en ole myöskään nähnyt rautakaupoissa.. Ai niin Bauhaus on kyllä vielä katsastamatta!

Kuva

 

Kuva

 

Kumpi sinusta näyttäisi paremmalta? Noissa molemmissa malleissa on tuollainen vähän krumeluurinen tuo oven päälle tuleva hela, mutta haluaisin ihan suoran. Sekin tekee ilmeestä vähän nykyaikaisemman. Meillä on niin paljon kaikkea vanhaa, että yritän vähän tasapainottaa uuden ja vanhan liittoa. Mielestäni yllättävän pienillä jutuilla pystyy vaikuttamaan kokonaisilmeeseen. Yksi vaihtoehto on, että helaa ei tule ollenkaan päälle koristeeksi, vaan työntöpyörät menevät kiskon sisään, ja oveen tuleva kiinnitys laitetaan yläreunasta oven taakse tai sisään. Se olisi kaikkein pelkistetyin. Ovi on kuitenkin jo itsessään tosi kaunis omalla puupinnallaan ja peileillään, ja vieressä oleva musta puuliesi ja valaisin tuovat tummaa kontrastia ja särmää. Pelkään kyllästyväni mustaan. Mutta onko harmaa vähän pliisu?

 

Jaaha, vielä ehdin vetämään toiselle puolelle kerroksen Osmoa ennen kuin mies tulee lentiksestä kotiin. Hyvää loppuviikkoa ja olkaahan varovaisia tiellä! Talvi taas tuli ja yllätti suomalaiset! :) 

 

FB | IG

 

Katri

Herkkua joulunaikaan - jouluinen brownie-piirakka

Moikka! Muutama päivä vierähti yhtäkkiä. Pitkiä päiviä, mutta toisaalta myös hyviä hetkiä ilman mitään tärkeämpää, kuin läsnäoloa. Kiireisten päivien jälkeen on paljon helpompi istua lasten kanssa lattialle värittämään ja kyselemään kuulumisia. Niitä hetkiä osaa taas arvostaa, kun pari päivää tulee mentyä tukka putkella. Tarkoitus oli tehdä toinen piparitaikina tänään odottamaan pipakakkutalorakenteluja, mutta siirretäänpä sitä nyt vielä pari päivää.. 

Sen sijaan ajattelin jakaa teille pienen herkkuvinkin tähän joulunaikaan... Tein syksyllä häihimme ja tupareihimme browniespaloja, ja vähän myöhemmin tuunasin siitä vielä jouluisen version. Tällä kertaa vielä hieman sulavamman ja tietysti jouluisen, marenkipäällisellä.

Ainekset:

200 g tummaa suklaata

1 Fazerina-patukka

150 g voita

2,5 dl fariinisokeria

3 munaa

1,5 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

0,5 dl mantelijauhetta

1 dl mantelirouhetta

1 tl kanelia

0,5 tl piparkakkumaustetta

Marenki

2 munanvalkuaista

0,5 dl erikoishienoa sokeria

0,25 tl piparkakkumaustetta

Paloittele suklaa pieneen kattilaan tai teräskulhoon ja lisää joukkoon voi. (Muutama suklaapala liikenee hyvin maisteltavaksi.) Sulata vesihauteessa sekoittaen. Sekoita joukkoon fariinisokeri, ja anna jäähtyä hetki. Lisää munat sekoittaen ja lopuksi keskenään sekoitetut kuivat aineet. Kääntele taikina tasaiseksi ja kaada leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (noin 15*25 cm).

Tee marenki. Vaahdota munanvalkuaiset ja sokeri kuohkeaksi valkoiseksi vaahdoksi ja mausta piparkakkumausteella. Levitä marenkivaahto suklaaleivonnaisen päälle ja kypsennä 200-asteisessa uunissa keskitasolla noin 30 minuuttia. Brownies saa jäädä hieman löysäksi, joten tarkkaile paistoaikaa.

Vinkki: Saat browniesista gluteenittoman käyttämällä gluteenitonta jauhoseosta ja gluteenitonta suklaata.

Oi siitä tuli niiiiin suussasulavaa, ja ihanan jouluista! Piparkakkumausteen neilikka, pomeranssi ja kaneli - mmm! Ja niin nättiäkin, että olisin voinut syödä vain silmilläni... Suoraan uunista tultua se oli vastustamatonta, mutta myös jääkaapiissa kohmentuneena ihanan tahmaista - juuri sellaista herkullista hyytynyttä brownieta kuin voit kuvitella. 

Nämä herkut mielessä toivottelen hyvää viikonjatkoa! Voisikin muuten tehdä uuden satsin huomenna eskarin joulujuhlan kunniaksi... Ihanaa - voin jo kuulla korvissani sen suoraan sydämestä kakofoniana tulevan laulannan! :)

FB | IG

Katri

Joulu tuli - adventin parhaat

Se joulufiilis, tämän adventtisunnuntain mukana. Pitkä päivä kotosalla, eilen tehty piparkakkutaikina jo aamulla mielessä. Ainoa ongelma oli myydä lapsille se ajatus, että leivotaan vasta iltapäivällä - aamupäivällä kun oli pitkästä aikaa niin ihana auringonpaiste. Pakko päästä ulkoilemaan. Ulkoilureissulta nappasin vähän nättejä myös joulukoristuksiin. Adventtikynttilät ovat kokoelma eripari kynttilöitä, juuri sopivan samanlaisia, mutta riittävän erilaisia tuomaan vähän jännitettä. Nappasin pihamannystä pari oksaa, ja ne näyttävätkin sopivan sävyltään aika kivasti tuon ystäviltä saadun tarjottimen kaveriksi. Kiitos vaan ihanaiset! :)

Oli ulkoilu uuvuttanut pienen niin, että simahti sohvalle - ennenkuulumatonta! Hän, joka vääntää niin, ettei meinaa rattaiden valjaat pidellä, sen paremmin kuin pinnasänkykään! Otti aikamoiset raivarit, kun aloin puhua päiväunista, ja lähti karkuun sohvalle. Päätin oikein kokeilla, nukahtaisiko siihen. Hetki tuhistiin nokat vastakkain, ja siihen jäi! Käytiin jatkuvasti ihastelemassa, miten suloinen pikkusisko olikaan sohvalla tuhistessa. Sen jälkeen oli kahta kauheammin virtaa leipoa, toisin sanoen lätkyttää ja ahmia taikinaa.

Piparit saatiin leivottua kumma kyllä ilman mitään katastrofia - tosin niinhän se aina menee että hetken on kova tohina ja touhu, ja loput pellilliset saan aina tehdä ihan omassa rauhassa. Pienempi ahmi piparkakkutaikinaa vähän liian hanakasti - sai nimittäin hirveät vatsakivut... :( Minä en ole koskaan välittänyt piparkakkutaikinasta, enkä ymmärrä, miten joku voi sitä raakana syödä. Mutta on se ilmeisen koukuttavaa. Ei meinannut tyttö nukahtaa mitenkään - kolme varttia oli aivan suoraa huutoa, kauheita vatsanväänteitä. Sitten tuli pari röyhtäisyä ulos, ja heti rauhoittui.. Meinasi itseltä keinot (ja tottapuhuen myös kärsivällisyys) loppua.

Toivottavasti teilläkin on ollut rentouttava sunnuntai - tästä se joulukausi tuntuu nyt oikeasti alkaneen! 

FB | IG

Katri

Lasten joulukalenteriin

Heippa! Pikkujouluvalmisteluja tässä mietiskelen.. Huomenna on tarkoitus pikkujoulun kunniaksi ripustaa joulukalenteri paikoilleen. Tänä vuonna joulukalenteritouhu onkin vähän erilaista, kun molempien pitäisi ymmärtää, että kumpikin avaa joulukalenteripussukan vuorollaan. Ehkä se parin päivän jälkeen alkaa jo sujua, mutta kuulen kyllä jo korvissani ekojen aamujen tuskailut... 

Tein tämän joulukalenterin viisi vuotta sitten esikoisemme ensimmäiseen jouluun. Kaverit jaksavat vieläkin naureskella anteliaisuuttani, kun laitoin pussukoihin kuivattuja omenalastuja ja rusinoita... Mutta ihan hyvin ne kelpasivat vielä kaksi vuotiaallekin, kun ei paremmasta tiennyt. Sen jälkeen olen yrittänyt olla vähän luovempi, ja ideoida jotain muutakin. Pari vuotta sitten punainen kalenteri näytti silmääni aivan liian värikkäältä, ja ihastelin muiden kauniin neutraaleja, harmaasävyisiä kalentereja. Laiskana ajattelin kuitenkin, etten viitsi alkaa uutta tekemään, ja toisaalta mietin, että alusta asti kulkeva tuttu joulukalenteri on kiva perinne. Onneksi en alkanut tehdä mitään uutta, koska nyt tuo symppis pussukkarimpsu, kaikessa perinteisyydessään tuntuu aina vaan kotoisammalta. Joulunpunainen ei muutenkaan ole ollut minulle koskaan ihan nounou. Lapset tykkäävät siitä kuitenkin, ja minustakin se tuo ihan kivaa kotoisaa lämpöä joulukotiin.

Pussukoissa on ollut mm. ponnareita, tarroja, kiiltokuvia, pikkuelämiä ja jotain pieniä askartelutarvikkeita. Pussit ovat niin pieniä, että mitään isompaa sinne ei mahtuisikaan. Joinain päivinä pussukasta löytyy kirje tontulta, jossa tonttu kertoo Korvatunturin kuulumisista ja antaa pieniä vihjeitä. Esimerkiksi ajattelin tontun vinkkaavan, että jonain viikonloppuna leivotaan pipareita, ja sitten viikolla molempien tyttöjen vuorolla pusseista löytyy keksileimasimet kummallekin. Löysin tuollaiset pienet eläinkuvioidut leimasimet Tigerista. Muovailuvahaa meillä ei ole pitkään aikaan ollutkaan, ja löysin tuollaisia pieniä purkkeja 15 kpl:n pussin vitosella. Purkit ovat kuitenkin melko painavia, joten niistäkin tonttu vinkkaa kirjeellä. Katsotaan, millaisia "aarteenetsintävihjeitä" keksisin... Aiemmin tonttu on vaikkapa kertonut lempijoululaulujaan, ja sitten niitä on illalla hoitopäivän jälkeen kuunneltu tai soiteltu. 

Lisäksi ajattelin laittaa isomman pussukoihin tuon palapelin neljään osaan. Muutamana aamuna pussukoista löytyy siis vähän rakenneltavaa. Olen kuullut, että monet ovat jakaneet myös pikkulegoja järjestyksessä joulukalenteriin, ja ensimmäisenä päivänä lapsi saa alkulegojen lisäksi ohjevihon, jonka mukaan legosysteemi rakennetaan. Sekin olisi varmasti ollut hauska, mutta toisaalta neiti rakentelee nyt muutenkin legoja koko ajan. Joka vuosi kalenterista on löytynyt myös yksi joulukoriste kuuseen, tällä kertaa tuollaiset pehmeät ukkelit. 

Mitä te olette piilotelleet joulukalenteriin? Minulla alkaa jo pää lyödä vähän tyhjää, koska yllätysten pitäisi kuitenkin olla tosi pieniä - arvoltaan ja kooltaan. Pointti on kuitenkin vain ajatus siitä, että tonttu on käynyt yöllä, ja se jos mikä on kutkuttavaa... 

Kivaa virallista pikkujouluviikonloppua kaikille!

FB | IG

Katri

Eteiskaaos kuriin, DIY naulakko kupariputkesta

Meidän eteinen ei todellakaan ole mikään lapsiperhe-eteinen. Muistan silloin kun mietimme uutta kotia, ja pohdimme myös rakentamista yhtenä vaihtoehtona, niin joka paikassa korostettiin, että lapsiperheen kannattaa panostaa kunnon eteiseen ja kodinhoitohuoneeseen. No, tänne tultiin, eikä ole kumpaakaan. Sen sijaan omituisia korkeita huoneita ja maisema kohdallaan - ei siis lainkaan mikään järkiratkaisu. Mutta niinhän se juuri menee, hankintoja ohjaavat ne tunnetekijät, vaikka järjen ääni mitä toitottaisi. Mitäköhän ne järkisyyt olivat silloin, kun tätä harkitsimme? Miten selittelimme kodinhoitohuoneen puuttumista, yhtä suihkua, pientä saunaa, pientä eteistä, pimeää yläkertaa ja hankalan mallisia huoneita? En muista.. Ehkä siten, että kaiken muun pystyy muuttamaan, paitsi sijaintia ja kotiin tulemisen tunnetta. Remontilla saatiinkin jo muut asiat ratkaistua, mutta kodinhoitohuoneasia tulee ratkeamaan vasta sitten, kun alamme jossain vaiheessa rakentamaan pihasaunaa. Sen jälkeen on tarkoitus purkaa sisäsauna ja tehdä tilaa kodinhoitohuoneelle. 

No, mutta se ruljanssi on edessä vasta jossain hamassa tulevaisuudessa. Eteiskaaos aiheuttaa pientä turhautumista lähes joka päivä, joten sille asialle piti tehdä jotain. Pystynaulakko olisi vienyt liikaa lattiatilaa, joten pyysin miestä tekemään kupariputkesta seinänaulakon. Tarvittiin kupariputkea, kulmaliitin, sekä seinäkiinnikkeet. Mies tiesi työpaikaltaan löytyvän sellaisen työkalun, jonka avulla liitin voidaan puristaa putken ympärille. Kuparisia seinäkiinnikkeitä ei löytynyt, koska harvemmin putkihommissa tarvitsee kiinnittää kupariputkea seinään. Vaatetangon seinäkiinnikkeet olisivat olleet yksi ratkaisu, mutta niitä taas ei löytynyt samassa koossa kuin putki, tuuman halkaisijaltaan. Kiinnitys askarreltiin siis ovistoppareista. Ne maalattiin ensin kuparinvärisellä spraymaalilla, ja kuivuttuaan tungettiin kupariputken sisään. Stopparin halkaisija oli juuri sama, kuin putken sisämitta, mutta jostain kinnasi kuitenkin. Ovistoppareita piti siis vielä lyhentää vähän rautasahalla, jotta ne menivät paremmin putken sisään.

Tilasin eteiseen myös pitkään ihastelemani Muuton Dots -naulakot Finnish Design Shopista. Ne ovat jotenkin ihan ylisympaattiset. Muistan suunnitelleeni niitä jo pari vuotta sitten lastenhuoneeseen. Mielestäni ne näyttävät joka paikassa tosi kivoilta. Mies tuijotti "tatteja" ihan hölmönä ja ihmetteli, mitä ihmeen virkaa tällaisilla naulakoilla on... Ja voitte kuvitella sen ilmeen kun kerroin että saahan niihin kätevästi lapset ripustettua vaikka takkinsa, mutta koska sitten seinä olisi heti ihan kurainen, niin meillä nämä tulevat toimittamaan laukkunaulakon virkaa. Silmät pyörähtivät kaksi kierrosta päässä ja totesi vaan aha, ja asensi kiltisti. Mutta eipä kiellä enää hänkään niiden kätevyyttä! Lattialta ja saarekkeelta on vapautunut tilaa, kun minun laukkuni eivät enää pyöri milloin missäkin.

Ikean Bekväm -jakkaroita meillä on kaksin kappalein, ne ovat tosi monikäyttöisiä (ja muuten edullisia, kympin!). Yksi on aina keittiössä lasten kurottamisavuksi, ja toinen meillä on ollut laskutasona nojatuolien vieressä. Yhtenä päivänä E kiipesi keittiön jakkaran avulla hakemaan eteisen kaapin ylähyllyltä kypärää, ja jakkara jäi eteiseen. Siitä hoksasin, että tuohan on kuin tehty eteisjakkaraksi! Lasten on siinä alatasolla istuessa helpompi laittaa kengät jalkaan. 

Lopuksi keksin vielä, että viinilaatikko on juuri sopivan kokoinen tuon jakkaran alle. Jakkaran viereisessä korissa on sormikkaita, pipoja ynnä muita kausitarvikkeita, joita ei mitenkään pysty heittämään kaapissa olevaan koriin. Näin syksyn tullen otan taas eteiseen laatikon villasukkia, josta viluvarpaat voivat napata itselleen omat heti ovella. Nyt sen saa kätevästi jakkaran alle, jotta eteisen lattialla on enemmän tilaa sikin sokin lojuville kengille. Niille pitäisikin vielä keksiä joku pienen pieni hylly. Ulko-ovea vastapäätä on kylpyhuoneen ovi, ja sen jälkeen kulku keittiöön. Yhdellä seinustalla taas on eteiskomero, joten kenkähyllylle ei oikein ole tilaa. Ehkä fiksuinta olisi oppia nostamaan kengät kaappiin. Mutta tiedättehän te että se on tosi työlästä... Mitkä ovat teidän parhaat niksit eteiskaaoksen hanskaamiseen?

FB | IG

Katri

Taulu lapselle

Viime vuonna kesäloman alussa, kun esikoisen pitkät kutrit leikaattiin kesätukaksi, otin yhden suortuvanipun muistoksi. Mietiskelin pitkään, että haluaisin laittaa sen jotenkin tauluun, mutta mitä siihen muuta laittaisi? Sitten muistin ne pienet valkoiset villatöppöset, jotka tein häntä odottaessa. 

Mutta muita ideoita ei sitten syttynytkään lamppuuni, kunnes yllättäen kun nämä kehykset jäivät tyhjäksi vaihtaessani Ylva Skarpin julisteen isompiin kehyksiin olohuoneen tauluhyllylle. Olin pyöritellyt mielessäni suunnitelmia taustaksi, mutta näissä kehyksissähän oli valmiina kiva korkkimainen tausta. Siihen siis! Vielä kun löysin synnärillä napatun kuvan pikkuriikkisestä ja helmet, niin päätin ettei se muuta tarvitse... Jonkun viidennen elementin ehkä kaipaisi kyllä.. Minusta asetelmissa silmälle tekee hyvää, jos asioita on pariton määrä ja ne eivät ole ihan symmetrisesti. Siksi lisäsin vähän blingbling-timanttitarroja sinne tänne rikkomaan neljän katseenkiinnittäjän rytmiä. Pienet jutut pysyvät näköjään hyvin nuppineuloilla kiinni. Kerrankin tuli valmista melko nopeasti, vaikka toki olin tätä taulua esikoiselle suunnitellut jo viime kesästä.

Voi sitä pientä, nyt jo viisivuotiasta. Silloin niin pieni ja vieno, nyt kovasti rajojaan hakeva ja suuria pohtiva, tuleva eskarilainen. Aika rientää, huih!

Ihania vapaapäiviä teille, jotka lomapäiviä saavat viettää rakkaidensa kanssa! Ja toivotaan rauhallista aikaa heille, jotka tekevät töitä välittämättä tällaisista pyhistä.

Katri

Pääsiäiskuiskaus - herkkää ja hempeää

Onko minustakin nyt tullut pääsiäisihminen?  Pääsiäiskoristeita siellä täällä, tosin näitä neutraalimpia tulee enemmän kuvailtua. Värikkäät vitsat ja tiput rairuohojen seassa, niitä tietty myös, mutta minä voisin pitää vain pääsiäispalloni ja tämän herkän höyhenkoristuksen.

Sitten kuvausassistenttini riensi paikalle, ja pian höyheniä lenteli pitkin poikin myös käpypalmunkoristukseksi. :) Ehkä tämänkään pääsiäiskoristeen paikka ei ole metrin korkeudella.

Joko teillä on virittäydytty pääsiäistunnelmiin? Minä en oikein osaa nyt asennoitua pääsiäiseen - niin monta vapaapäivääkin, että ihan meinaa tekemisen puute iskeä! No ei kai, kyllä yhteiset vapaapäivät ovat todella kaivattuja.

Mukavaa tynkäviikon alkua!

Katri

Pikkuperheen pikkujouluperinteitä

Kun ajattelin torstaina, että viikonloppuna voitaisiin viettää vähän pikkujoulua kotona, niin tajusin ilokseni, että meillehän on muodostunut jo joitain perinteitä! Ajattelin, että voitaisiin leipoa keksejä ja joulutorttuja, kuunnella joululauluja ja ripustaa joulukalenteri.

Tein joulukalenterin E:n ensimmäiseksi jouluksi neljä vuotta sitten (se oli sitä maalaisromanttisempaa kauttani, tyylistä huomaa). Viime vuonnakin ajattelin, että olisipa kiva tehdä joku nätti uusi joulukalenteri, (joku sellainen sisustukseen sopiva!), mutta kaivaessani tätä perhemme jouluperinteiden kulmakiveä joulukoristelaatikosta, sain joulufiiliksen kiinni heti. Kauniita joulukalentereja on näkynyt taas blogeissa paljon, mm. Jennillä ihanan esteettisessä 2xILO -blogissa. 

Ekana jouluna kalenterissa oli kuivattuja omenarenkaita ja joskus, kun oikein anteliaaksi olin heittäytynyt, puolikas Marie-keksi (joista herkullisista yllätyksistä ystäväni edelleen muistavat nauraa..). Sittemmin pussukkaan on sujahtanut joskus kiiltokuva, joskus muutama tarra, ponnareita, pinnejä, pikkueläimiä, viime vuonna ekaa kertaa jopa suklaata.. (Siitä se namikierre sitten lähtikin..) Nyt mietiskelen (tosiaan vielä edellisenä iltana ennenkuin kalenteri pitäisi tänä vuonna aloittaa), pitäisikö antaa tyttöjen avata pussukat vuoropäivin? Toisaalta J ei tajuaisi vaikka ei saisi avata pussukkaa lainkaan, mutta toisaalta muistan, miten ihanaa oli huomata vauvan muistavan aamulla kalenterinavauksen. Tytöt ovat syntyneet melko samaan aikaan vuodesta, ja muistan kuinka E alkoi silloin vuoden ikäisenä joulun alla aina osoitella kalenteria aamuisin. Ja onhan se hyvä opettaa vuorottelua.

Viime vuonna bongasin ensimmäistä kertaa Joulupuu-keräyksen kauppareissulla, ja ihastuin heti ajatukseen, että voisimme antaa lahjan jollekin lapselle, joka ei välttämättä saisi jouluna ainuttakaan. Päätin jo silloin, että tästä tulee yksi pikkujouluperinteistämme - jos minulla on varaa lähettää joulukortteja, ostaa herkkuja joulupöytään tms., on minulla varmasti varaa antaa lahja myös jollekin vieraalle lapselle, joka viettäisi jouluaattoa ilman ainuttakaan pakettia. E muisti viime vuodesta, että annoimme muovailuvahoja hänen ikäiselle tytölle, ja halusi nyt antaa jotain sellaista, joka itseäkin ilahdutti syntymäpäivänä. 

Vielä on aikaa antaa joulumieli pikku muistamisen muodossa, keräys on avoinna 7.12. asti. Tästä linkistä näet, missä Turun alueella on kuusipuita ja keräyspaikkoja. Minusta tästä Joulupuu-keräyksestä tiedotetaan vähän huonosti. Uskon, että moni muukin haluaisi osallistua, jos osuisi oikeaan paikkaan ja vielä sellaisena päivänä, jolloin on hieman aikaa katsella kaupassa jotain kivaa vieraalle, tietynikäiselle lapselle. Toki keräykseen voi osaa isommalle lapselle esimerkiksi leffaliput, toimittaa ne keräyspisteeseen ja laittaa päälle lapun "tyttö 14v.". Lahjaa ei siis tarvitse ostaa tietyn kaupan tai kauppakeskuksen liikkeestä. Sosiaalitoimi kerää paketit ja jakaa ne joulun alla lastenkodeissa, sijaisperheissä sekä lastensuojelun avohoidon piirissä oleville. 

Loppukevennyksenä kerrottakoon, miten E muisti perinteisen pussukkajoulukalenterimme... Eräänä aamupäivänä olimme ajelleet ristiin rastiin raksalle ja rautakauppaan, josta olimme saaneet kaupanpäälliseksi suklaajoulukalenterin. Kehuin E:ä, miten hienosti ja kärsivällisesti hän on jaksanut takapenkillä... Niin hienosti viihtynyt, vaikka pari tuntia aamupäivästä oli mennyt remppa-asioiden hoitoon ja pääasiassa autossa istumiseen. Hmm, sitten alkoi hälytyskellot kilkattaa... Kysyin, missä muuten joulukalenteri on? "Ööööö..." "Et kai sä ole syönyt koko joulukalenteria?" "Öööö, äiti... En oo syönyt koko joulukalenteria.." Lopun ehkä arvaattekin... :) Toruin tietysti sattuneesta, mutta ymmärsin miten se sokerinhimo voi viedä mennessään niin, että on vaikea lopettaa ja harmittelin, että nyt on joulukalenteri syöty eikä ole joulukuu edes alkanut! Mutta E:n mielestä asiassa ei ollut mitään ongelmaa, koska "Onhan meillä se pussukkajoulukalenteri!" Ja minä olin tietysti niin otettu siitä, että lapsi muisti perinteisen kalenterin! :)

Niin se joulumieli tuli meillekin tänne rempan ja muuttohässäköiden keskelle. Sydämeen asti se meni, kun E katseli viimeisen pellillisen uuniin menoa ja totesi huokaisten "onpa mukavaa..". Siihen tuntui kasautuneen jotain sellaista mukavaa raukeutta, josta jäi  hyvä mieli itsellekin! <3

Ihanaa joulunalusaikaa kaikille! Tänä vuonna ei meillä blogijoulukalenteria nähdä, mutta viime vuoden juttuja voi käydä lueskelemassa tuolta joulukalenteri-tunnisteen alta.