keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Feel like I'm alive - mama kesäkuntoon!

Voi vitsi! Kävin eilen ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen Zumbassa (itseasiassa taukoa on ollut reilu puoli vuotta) ja olin niiiiin liekeissä! Ohjatut jumpat ovat täysin mun juttu, erityisesti tanssiliikuntatunnit (Les Mills Sh'Bam:iin jäin myös koukkuun!). Minusta ei todellakaan ole salilla kävijäksi, koska en jaksa tehdä niitä yksitoikkoisia toistoja. Mikään ei saa minua tekemään vielä kymmenen liikettä, ja tietty ne viimeisillä voimilla tehdyt olisivat kuulemma ne tärkeimmät. Mies käy salilla, ja minäkin koitin joskus, mutta se ei vaan sovi minulle. Ei kiinnosta pätkän vertaa! (Tässä on tietysti pieni dilemma, kun haluaisin kiinteytyä, mutta inhoan lihaskunnon kohentamista kuntosaliharjoittelulla. Samoin inhoan kyykkyjä. Voiko niistä oppia pitämään?) Juoksemista olen opetellut, koska lenkille lähtö on helpommin sovitettavissa tämänhetkiseen arkeen. Sekin on minusta aika tylsää, joten olin tosi innoissani, kun pitkästä aikaa pääsin liikkumaan siten, mistä nautin.


Tähän asti liikunnan harrastamisella ei ole ollut minulle mitään muuta merkitystä, kuin kunnon ylläpitäminen. En ole halunnut laihtua (enkä koe sitä tarpeelliseksi nytkään), vaan olen halunnut sen hyvän olon fiiliksen, joka urheilun jälkeen tulee. Minulla on ollut selkäkipuja niin kauan kuin muistan, ja olen huomannut liikunnan tekevän niska-, selkä- ja hartiasärylle hyvää. BodyBalance oli pitkään ihan henkireikäni, mutta nyt sitä ei harmikseni järjestetä lähisalillani. Kun pari kuukautta sitten halusin aloittaa liikunnan taas kunnolla, järkytyin, kun salillani ohjelmat ja ohjaajat olivat vaihtuneet täysin. Kaikki edellä mainitut suosikkijumppani oli lopetettu.  :( Siihen lopahti se tarmo vähäksi aikaa. Tiedän, että jos minun pitäisi käydä salilla vaikka Turun keskustassa, niin eipä tulisi lähdettyä, koska matka-aika täytyy pysyä tosi lyhyenä.


Nyt Zumba oli saatu takaisin ohjelmistoon ja olin ihan into piukassa, vaikka pelkäsin kuolevani sinne. Juoksulenkeillä oli huomannut kuntoni romahtaneen, joten olin varma, että kuukahdan ensimmäisten sykkeenkohotusten jälkeen. Mutta yllätin kyllä itsenikin, miten hyvin jaksoin! Ohjatussa jumpassa liike vain vie mennessään, ja sitä jaksaa ihan kummasti. Ohjaajamme on kuin Duracell-pupu ja hän oli tehnyt ihan loistavan ohjelman. Koska tapani mukaan olen varsinainen perässähiihtäjä kaikkien muoti-ilmiöiden suhteen, kokeilin Zumbaakin vasta viime vuonna ensimmäistä kertaa. Olin vähän naureskellut sille salsakeikutushypetykselle, josta kaikki tuntuivat puhuvan, ja aina on hymy korvissa... Mutta ihaninta on ehkä juuri se ilo ja hauskuus! Olen/olin ehkä vähän jäykkä tuollaista "revittelyä" ajatellen, joten siihen menoon ja meininkiin antautuminen on tehnyt monella tavalla hyvää!

Tavoitteena olisi siis saada löysää vatsanahkaa pois, ryhtiä suoremmaksi ja yleiskuntoa paremmaksi. Ei mitään ylitsepääsemättömiä tavoitteita, joten aloitetaan näillä realistisilla tavoitteilla ja jatketaan siihen lihaskuntoharjoittelua vaativaan kiinteyttämisprojektiin sitten kun se alkaa kiinnostaa tarpeeksi. :) Todettakoon tähän väliin, että kesäkuntoon ei tässä tarkoita sitä mitä yleensä, nimittäin bikinikuntoon minusta ei ole varmaan enää koskaan, jollei vatsanseudulle tapahdu jotain maagista. Vaikka raskausarvet vaalenisivatkin, niin napani koki niin kovia, että siitä ei enää nättiä tule. Olen monesti miettinyt, miten epäreilua on se, että naisen keho antautuu ihan valtaville muutoksille, joista se ei välttämättä koskaan palaudu. Onhan sillä toki korvaamattoman ihania seurauksia, mutta ei se poista harmitusta oman kehon uusista omituisuuksista.

Pahin ongelmani ja vastukseni kesäkuntoon-projektissa on:



Suklaa. Olen suklaakoukussa. Miksi kahvia ei enää voi juoda ilman jotain makeaa suupalaa (paitsi aamulla)? Joka kerta onnistuessani välttämään kaupassa namiostokset, onnittelen itseäni itsekurista. :) Muuten ajattelen ruokavalioni olevan suhteellisen hyvällä tolalla, mutta herkuttelua (siis tällaisilla ylimääräisillä herkuilla) pitäisi vähentää. Muutenkin suhteeni karkkiin/jäätelöön/kekseihin on kummallinen - yritän välttää turhia lisäaineita ruoassa, ja syödä mahdollisimman puhdasta ja aitoa ruokaa, mutta sitten napistelen karkkia salaa... Shame on me... Tämän tunnustuksen jälkeen on vielä pakko laittaa kuva terveellisestä herkusta. :)

cantaloupemeloni salaatti, kidneypavut salaatissa


Millaisia liikkujia te olette? Puurratteko yksin salilla vai käyttekö ohjatuissa jumpissa? Onko suklaa jonkun muunkin kompastuskivi? :) 

Ilokseni muuten huomasin, että tänne on eksynyt uusia lukijoita! :) Tosi kiva, että tästä harrastuksesta on tullut vähitellen vuorovaikutteisempaa ja olen itsekin saanut tutustua niin moniin eri elämiin!

Mukavaa loppuviikkoa! On luvattu sateita meille päin, joten ehkä nyt olisi hyvä hetki pestä ikkunat sisältä, niin sitten olisi enää ulkopinnat jäljellä...

Katri
SHARE:

14 kommenttia

  1. Kiva kun löysin blogisi. Tähänkin tekstiin voin niin hyvin samaistua. Tosin ehkä mun pitäis vähän laihduttaa ja sen vuoksi myös liikkua. Mä tykkään myös kaikista tanssillista jumpista. Harmikseni zumba loppui meidän läheltä. Jotenkin oon laiska lähtemään mihinkään kovin kauas ja en tykkää enää kovin myöhään liikkua, joten ohjatut tunnit pitäisi olla just sopivaan aikaan. Nyt oon taas innostunut lenkkeleimään. Olisi kiva oppia taas juoksemaan (juu tällainen yksinkertainen asia pitäis opetella) ja kuntoakin siihen kohottaa. Siinäpä tavoitteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei, mä kävin viime viikolla fysioterapeutilla, kun päkiäni on jotenkin vihoitellut, ja siellä selvisi, että kävelen ja vielä seisonkin väärin! :D Olin ihan puulla päähän lyönyt, että miten ihminen on voinut niin väärin oppia kävelemään! Astun liikaa jalan ulkosyrjälle, ja seisoessani seison polvet linkussa. Oli kyllä avartava käynti, ja nyt yritän kokoajan muistaa opetella uudestaan kävelemään! :D Olen tiennyt pitkään, etten osaa juoksutekniikka, mutta etten osaa kävelläkään...? Huhhuh.. Uskon, että oppisin pitämään juoksusta, jos opettelisin sitä kunnolla. Olen kuullut, että moni on hurahtanut juoksuun opittuaan oikean tekniikan, mutta minä vaan ihmettelen, miten sekin voi olla niin vaikeaa? Mutta tosiaan, näissä perusaskeleissakin on meille nyt alkuun ihan riittämiin haasteita! :D

      Poista
  2. Hyvältä kuulostaa sinun kunnon kasvattaminen. Itsekin yritän vielä viimeisillä metreillä välttää hurjaa ylimääräistä painoa ja navan venähtämistä. Saa nähdä tuoko terveellisempi ruoka ja vähäisempi suklaa muutosta jyrkän noususuhdanteiselle painokäyrälle. Ehkäpä hieman.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle ei juurikaan tullut ylimääräisiä kiloja raskauden aikana, mutta lisää arpia kylläkin.. Lopussa se paino kyllä helposti nousee tosi jyrkästi.. Onneksi ne kilot humahtavat sitten alaskin aika vauhdilla! :) Ja pian voi taas liikkua normaalisti! Hyviä vointeja Inka!!

      Poista
  3. Makeat herkut ovat minun kompastuskivi. Olen päässyt lievästä ylipainosta normaalipainoon, mutta sen kiinteyttämisen tiellä on hidastetöyssyinä irtokarkkeja, keksejä, kakkua, sukulakuja jne.

    Olen itse käynyt nyt pari vuotta säännöllisesti salilla. Käyn pelkästään naisille tarkoitetulla salilla, joten se on ehkä säilyttänyt intoni niiden tylsien toistojen tekemiseen (ihana, kun salilla ei pullistele mitään lihaskimppuja).
    BodyBalance on ehdoton lempparini ryhmäliikunnassa, harmikseni nykyisen aikataulun Balancet eivät minulle sovi, mutta toivottavasti taas kesällä pääsisin siihenkin. Zumbaa tai Sh'Bamia en ole vielä kokeillut. Ehkäpä voisin ottaa ne seuraavaksi asialistalle. Kokeilla kesän aikana noista molempia, jos sattuisivat olemaan mun juttu. Saisi vähän vaihtelua ainaiseen kuntosaleiluun.

    Marru: Tsekkaappas tämä juoksukoulu https://www.pori.fi/material/attachments/hallintokunnat/vapaa-aikavirasto/liikunnanohjaus/5twOyf7LV/juoksuohjelma_11vkoa.pdf
    Nollasta se minäkin viime vuonna aloitin, kunto kohoaa samalla huomaamatta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näitä hitsin herkkuja.. Vaikka itse vielä pystyisin selviytymään kaupasta kotiin ilman herkkuja, niin mies on käynyt jotain hakemassa kuitenkin. Hän on ihan hirveä sokerihiiri, joten kun jotain makeaa on aina kotona, sitä on tosi vaikea olla napostelematta.

      Mulla menis tosi kauan, että alkaisin saada saliharjoittelusta jotain irti, kun en ymmärrä siitä mitään! :D Varmaan kannattaisi ottaa muutama personal trainer -tunti.. Hirveän paljon kyllä omaa liikkumista määrittää se, mitä lähisaleilla on tarjolla! Minun tekisi mieliä hankkia jäsenyys Elixiasta tai Motivuksesta (ylipäätään joltain salilta, jossa olisi enemmän tarjontaa ja useammin viikossa), jotta olisi helpompi sovittaa kuntoiluaikoja omaan arkeen. Mutta toisaalta esteenä on juuri se, että salin pitäisi olla tosi lähellä. Mun tekisi mieli mennä kesällä puistojoogaan/puistobalanceen! Se olisi aivan ihanaa!! <3 Mutta jos ne ovat aamupäivisin (kuten viimekesänä) niin tuskin pääsen, jollei lapsia saa ottaa mukaan riekkumaan! :D Kiitti muuten tuosta juoksukoulu-linkistä - minäkin olen seuraillut yhden tuttavan juoksuprojektia > aloitti vuosi sitten ihan nollasta ja nyt on jäänyt ihan koukkuun! Juoksee säällä kuin säällä pitkiä lenkkejä ja nyt menee puolimaratonille! Eli ilmeisesti se on mahdollista oppia tykkäämään juoksusta! :D

      Poista
  4. On tärkeää liikkua sillä tyylillä, mikä innostaa itseä eniten. Mulle se on juokseminen. Lenkille on helppo lähteä ja samalla saa olla ulkona. Tanssillisille tunneille olen liian kömpelö :). Mulla on sama tavoite saada vatsanahkaa tiukemmaksi. Ja napa on mennyttä kalua. Se meni pilalle jo pikkuherra kakkosen kohdalla. Mutta tämä nuorimmainen kolmas vauva oikein viimeisteli napakatastrofin. Jos puen kesällä bikinit, teen se huumorilla :D. Tsemppiä meille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu, että mäkin joskus opin pitämään juoksusta, kun olen niin monelta kuullut, että siihen hurahtaa lopulta..

      Ja hei et usko, miten helpottavaa oli kuulla, että jonkun muunkin napa on entinen! En ole kenelläkään muulla nähnyt vastaavaa, ja kaverit ovat ihmetelleet mitä navalleni on tapahtunut.. Viime kerralla vatsanahka muistaakseni palautui aikalailla itsestään, mutta nyt tuntuu, että vatsalihaksetkin ovat vetäytyneet jonnekin tosi kauas toisistaan.. Huoh, aikamoista.. Mutta tosiaan, tsemppiä meille! Ei kannata tuijotella omaa napaa!! :''D

      Poista
  5. Minäkin voisin jättää oman kommenttini! :) Kuulun näihin uusiin lukijoihin. Löysin blogisi kun googlettelin hyviä kasvissosekeitonohjeita. :) Ja se batattisosekeitto oli muuten taivaallisen hyvää!! Myös Foccacia on testattu. On ollut mukavaa lukea postauksiasi, kun yhtymäkohtia omaan elämään löytyy niin paljon. Myös minulla on kaksi tyttöä (reilu 2v. ja kohta 1 v.) ja moni kirjoittamasi asia tuntuu niin kovin tutulta. Ihania sisutusvinkkejäkin olen saanut. Myös meille on ollut suunnitteilla taulukollaasi hyllyille, mutta vielä projekti on vahvasti suunnittelun asteella. :) Kiitos ihanasta blogista ja kauniista kuvista!!

    -Maija-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei onpa tosi kiva, että "ilmiannoit itsesi"! :) Bloggeriin rekisteröityneistä lukijoista on helpompi tietää, mutta ei ole mitään hajua, ketkä muut blogia lueskelevat. :) Ja tosi ilahduttavaa kuulla, että olet löytänyt hyviä reseptejä. Minäkin tykkään poimia reseptejä "ei-ruokablogeista".. Meillä kesti muuten tuo makkarin taulukollaasiprojektin suunnittelu noin vuoden (oli mahdotonta päättää mitä kuvia, mihin asetelmaan, minkä kokoisina), ja olohuoneen tauluhyllylle alunperin kehittämiä valokuviakin veivasin muutaman viikon! :) Mutta me ollaan aika usein todettu, että pitkä jahkailu ja suunnittelu on eliminoinut väärät valinnat, ja lopulta ollaan tosi tyytyväisiä lopputulokseen! :)

      Poista
  6. Tälläkin suunnalla on kunnonkohotusprojekti meneillään, ja oli pakko jättää kommenttia, kun kuola valuen ihastelin pirtsakoita lenkkareitasi. Ihanat!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi veti mua puoleensa niin kovasti, etten voinut vastustaa kiusausta! Ja olivat vielä hyvässä alessakin! :D Kummasti toi motivaatiota lähteä lenkille pienessä harmaudessakin..

      Poista
  7. Kiva postaus! Mä en kanssa ole ikinä innostunut salitouhusta:/ Jokin ryhmäliikunta (esim. juurikin zumba) voisi olla mun juttu (ihan perusaerobickiä olen harrastanut, mutta nyt viime vuosina sekin on jäänyt). Olen polkenut kotona kuntopyörällä kaksi kertaa päivässä, mutta se on todella puuduttavaa. Nyt aloitin myös sählyharrastuksen ja se on kivaa sekä kohottaa kuntoa hyvin! Mutta tuo zumbailu voisi oikeasti olla mukavaa! Kiitos muistutuksesta, täytyykin heti katsoa, löytyykö sitä tällä hetkellä meidän lähipaikkojen valikoimista:)!

    Ja joo, suklaa (ja karkit) on munkin suurin pahe. Liian usein ja liian paljon tulee herkuteltua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että polkeminen on tosi puuduttavaa.. Mä aina ihmettelen spinningiäkin, että kuka siellä jaksaa käydä! Mutta ystäväni, jotka sitä harrastavat, kertovat sen olevan tosi ihanaa - vaihtelevaa, mukavaa ja tehokasta. Sähly onkin varmaan tosi kivaa, kun peli muuttuu koko ajan, ja tulee pysyttyä liikkeessä ihan huomaamatta. Toivottavasti zumbaa tai sitä vastaavaa tanssiliikuntaa on jossain teidänkin lähellä, se on tosi iloista kunnonkohotusta! :)

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig