sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Puuhommissa

Olen löytänyt itseltäni muutaman syväunta uinuneen lihaksen. Ihan kuin kirjoittaisin jonkun muun käsillä, nimittäin tällä tavalla sormeni, ranteeni ja käsivarteni eivät ole aikoihin olleet kipeät. Viikonloppu vierähti siis puusavotan parissa miehen äidin kotipaikalla. E oli työnjohtajana ja J ilmoitti kahvitaukojen tarpeesta. :) Voi miten ihana elämys se taas olikin kaupunkiin tottuneelle entiselle maalaiselle! Hiljaisuus, metsän ja halkojen tuoksu, sirkkelöintipurun ja koivuntuohien tuntu...

E ajoi traktorin isin sylissä metsään, ja oli siitä niin rinta rottingilla! Paluumatkalle mies kannusti minua traktorin puikkoihin, ja pakkohan siihen oli uskaltautua, kun en kehdannut jänistääkään E:n nähden. Hieman olivat opit unohtuneet nuoruusvuosista, mutta kaikki meni sikäli hyvin, että en ihan osunut peräkärryllä mökin kylkeen oikaistessani vähän turhan paljon sisäkurvissa. (Juu, yläasteella Anna Tapion Koulussa, sisäoppilaitoksessa, opeteltiin ajamaan traktoria, lypsämään lehmiä, siivoamaan sekä oikeaa sikalaa että poikien asuntolaa, nostamaan perunoita, myymään kesäkukkia ja kutomaan kangaspuilla. Ihan hyödyllisiä oppeja varmaan, mutta ehkä se varsinainen anti siitä koulusta on tuolla korvien välissä elämänkokemuksena... Oi niitä aikoja.) 







Haimme metsästä miehen ja muiden talvella harventamia puita, ja sirkelöimme ja halkaisimme ne traktorin perään laitettavan ruuvihalkaisijan avulla (juu en tiedä oikeita termejä) polttopuiksi.  Mun lempparihommaa on se ruuvilla halkaisu - se on jotenkin terapeuttista nähdä, kun kuiva puu rouskahtaa kevyesti halki tai tuoreempi puu roiskauttaa nestettä halkaisukohtaan. Tässä hommassa jos missä, näkee heti kättensä jäljet (ja tuntee luissaan myös)! Ja kun puuhommat alkoivat E:ä kyllästyttää, niin löytyi sieltä ihan kiitettävän kokoinen "hiekkalaatikkokin".

Täytyy sanoa, etten ehkä ihan edustavimmillani ole näissä kuvissa pihkaisissa työvaatteissa! :D Miehen armeijatakki (ei tuo suomileijona kuulu ihan lempikuoseihin) ja naturelli punakkuus päällä... Kun huolehdin dödöä mukaan niin mies naurahti "juu ihan hyvä, ettei hyttyset häiriinny meidän hikoilusta..". 

Ilmeisesti saimme jonkin asteisen ulkoilmamyrkytyksen, nimittäin aamulla nukutti niin vietävästi ja kipeiden lihasten ansiosta sängystä nousu vaati tuplaponnisteluja. Saa nähdä, onko minusta huomenna siihen kauan odottamaani zumbaan..

Pää rentoutuneena ja lihakset hapoilla uuteen viikkoon! :D

Katri
SHARE:

2 kommenttia

  1. Puutalkoot on ehdottomasti suosikkejani. Niin kunnolla tuntee tehneensä hommia. Anna Tapion koulu on varmasti upea kokemus. Lähipiirissä on koulun opettajia, joten kiinnostavaa kuulla sun kokemuksesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu todellakin, koko ruumiilla.. Oho, hauska tietää, että siellä on tuttujasi (uteliaana tietenkin mietin ketkä, ja olisivatko he olleet siellä jo minun aikoina opettajina)! Onhan se aika erilainen koulu, nimenomaan hieno kokemus. On vaikea ajatella, millainen olisin, jollen olisi 13-vuotiaana lähtenyt sinne. :)

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig