Kirpsakka kuvaussessio - ja viimehetken lahjavinkki!

Hrrrr - muistan vieläkin miten kylmä silloin oli! Laskevan auringon syleilyssä oli onneksi hieman lämpimämpi, ja mikä parasta - se toi ihanan syksyisen sävyn kuviin. Olimme Anniinan kanssa kuvaamassa uusia koruja, suoraan täält Turuust, joten mikäpä parempi kuvauspaikka, kuin Turun Linnan jyhkeät muurit. Tervetuloa kuvaustunnelmiin - postaus on osa tehty yhteistyössä Coruu silikonikorujen kanssa.

Tuuli oli jäätävä ja hyytävä, omat sormeni olivat kameran räpläämisestä aivan kohmeessa.. Sen vuoksi en mitenkään ymmärrä, kun Anniinasta ei näy pätkääkään, kuinka kylmä tuolloin oli! Selvästi ammattilaisainesta... Helppo kuvattava, ja mielestäni onnistuimme vangitsemaan kuviin hyvin Coruun henkeä - rohkeaa ja itsevarmaa. 

Coruu silikonikorut tehdään Turussa laserleikkaamalla. Uusia kuvioita suunnitellaan varmasti tälläkin hetkellä, ja itse ilahduin erityisesti kuullessani, että suositusta höyhenmäisestä Feather -korumallista on nyt leikattu pienemmät versiot! Isot korvikset olivat omille kasvoilleni himpun verran liian pitkät, mutta noita pienempiä odotan kokeiluuni ja kuvauksiin innolla. 

Omia suosikkejani ovat Baroque rannekoru, sekä Baroque Heart korvakorut, jotka osa teistä ehkä bongasi taannoisessa FB-julkaisussani. Naisellinen Flowery kaulakoru on ollut suosittu näin joulunajan juhlapukeutumiseen, ja tuota Anniinankin päällä olevaa piikikkään näköistä Studded tai jopa Studded Over kaulakorua olen miettinyt itselleni vähän räväkämpiin päiviin. Kevät ja nahkatakki - oijoi täydellinen yhdistelmä! Piikikkäitä tai raskaita korut eivät onneksi ole lainkaan, vaan päinvastoin höyhenenkevyitä. Monesti hätkähdän, kun ihmiset kehuvat korviksiani, kun en edes muista niiden olevan päälläni. Ne ovat todella huomaamattoman kevyet, vaikka ovatkin näyttävän kokoiset. 

Viimeisessä kuvassa jo ehkä hieman alkaa huulet sinertämään. Tehokkaan kuvaussession jälkeen menimme DiTreviin lämmittämään sormia höyryävän glögin parissa... :) Inspiroiva päivä, näitä kuvia on niin mukava katsella yhä uudelleen! Suosittelen käydä kurkkaamassa myös Anniinan blogissa hänen versionsa päivästä, ja myös Teija on testannut Coruun koruja lähiaikoina!

Coruun naiset kertoivat, että verkkokauppatilaukset ehtivät vielä oikein hyvin, joten viime hetken joululahjashoppailijatkin kerkiävät vielä. Erityisesti ranne- ja korvakorut ovat mielestäni aika matalan kynnyksen joululahjoja - vieläpä hyvin eri makuihin sopivina... Rentouttavaa viikonloppua, mielellään siellä omalla kotisohvalla höyryävän glögin ääressä! 

FB | IG

Katri

Inspiroiduin luonnonmateriaaleista ja kodikkaasta teollisuustyylistä

Mitä syntyy kun yhdistää isoja unelmia, paljon töitä, hyvän maun, yhtenäisen, luonnonläheisen, hieman teollisvivahteisen tyylin ja upean liiketilan? Ja antaa taitavalla stailaajalle vapaat kädet ja muutaman tunnin aikaa hyöriä ympäriinsä ja inspiroitua, inspiroidakseen sitten kätten jäljillään muita? Siitä syntyy sellainen ideakeidas, että tällainen vähemmälläkin luovuudella siunattu tavis näkee yhtäkkiä mahdollisuuksia ympärillään.

Kotilaituri muutti uusiin tiloihin Liedon Ilmaristen 'keskustaan' (kannattaa olla tarkkana, siitä voi ajaa ihan huomaamattaan ohi) vanhan pankin tiloihin. Rohkea yrittäjä Kati perheineen remontoivat itselleen kotia samaan kiinteistöön, ja myös aiemmin Vilkkimäen meijerillä sijainnus sisustus- ja lankakauppa muutti nyt uusiin tiloihin vähän matkan päähän, suurten ikkunoiden taakse, tuoden vanhalle pankille uuden elämän. Olen seurannut isoa remonttia hieman Katin blogista. Vaikuttaa ihan järjettömältä urakalta... Mutta täytyy sanoa, että liike oli remontoitu upeaksi, vastaamaan Kotilaiturin maanläheistä, hieman teollista, mutta kodikasta tyyliä. Erityisen kiva ja aika rohkea veto on tuo taustaseinän jännän vihreä väri (alla). Taas yksi esimerkki väreistä, jotka itselleni ei olisi tullut mieleenkään. Liian rohkeaa tällaiselle harmaahiirulaiselle. Mutta tuota väriä vasten musta, puunsävyt ja harmaa korostuvat tosi kauniisti.

Kati oli kutsunut meidän Åblogilaiset kaupalle ennen varsinaisia viimeviikonloppuisia avajaisia. Kuulimme, miten ja miksi pariskunta päätyi monien mielestä näinkin erikoiseen ratkaisuun. Möivät nyt juuri rakentamansa omakotitalon! Ja rupesivat remppaamaan aivan toisentyylistä kiinteistöä kaupaksi ja kodiksi. Toisaalta sama asia sieltä nousi kuin niin monissa muissakin elämän suurissa siirroissa - ensin vähintään toisella on ollut ehdoton eiei... Ihan järjetöntä, ei todellakaan! Ja sitten, asiat menevät juuri niin kuin pitääkin. Samoin meillä oli tämän kodin kanssa - mies ei olisi halunnut tulla katsomaankaan, mutta paikan päällä ajatukset alkoivatkin muuttua toisiksi. 

Villa Puomi -blogin Hanna oli tosiaan päässyt laittamaan näppinsä peliin Kotilaiturin kauniiden esillepanojen suhteen. Hänellä tuntuu olevan erityisen hyvä visuaalinen silmä. Hannan koti oli myös samaisessa Kotiblogit Joulu -numerossa, kuin meidänkin koti. Aivan ihania, kekseliäitä juttuja luonnomateriaaleja hyödyntäen! 

Huomasin, että minulla jäi kokonaan herkullinen lankapuoli kuvaamatta - ehkä syynä oli juuri liian paljon värejä harmaahiirulaiselle! :) Mutta se oli todellinen neulojan aarreaitta. Kumpa viitsisin itsekin tarttua puikkoihin pitkästä aikaa.. Voi sitä rauhoittavaa puikojen kolinaa. Bambupuikoista kuuluu sellainen ihana pehmeä, vaimea helinä.. <3

Hyvää loppuviikkoa ja mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa! Perjantaina kotipikkujoulujen myötä aletaan orientoitua enemmän jouluun..

FB | IG

Katri

Syksyä kotiin

Kyllä se vaan hiipii, syksy sisään. Villasukat ovat jo ihan must have, ja vilttejäkin on vähän joka tuolin nurkalla. Taljat ovat aivan mielettömän ihania.. Niin pehmeitä ja lämpimiä! Tämä vähän erilainen pörrö on Kotilaiturilta meillä kokeilussa - aika hyvin näyttää tuohon istuvan! Ei tarvitse kauaa miettiä, mikä tuoli on aina ensimmäisenä varattu...

Mustan huopakorin bongasin Akkunasta. Ajattelin laittaa siihen jouluna joulukuusen, edes jonkun pienen! Siihen asti se on kuin omiaan käpypalmun kaverina. Mattokin lattialla tuntuu taas niin mukavalta kesätauon jälkeen. 

En ole koskaan oikein välittänyt syksystä.. On märkää, koleaa ja pimeää - kaikki inhokkini yhdessä. Mutta nyt olen yrittänyt asennoitua syksyyn eri tavalla - on mukavaa kun voi kääriytyä kodin lämpöön, nauttia hämäristä illoista ja tihkusateen jälkeen saa kuitenkin kuivat vaatteet ylleen. Toista se oli silloin, kun aamulla bussipysäkiltä yliopistolle käveltyään oli jalat märkinä, ja tiesi joutuvansa olemaan kosteissa kengissä koko päivän. Sitten vielä illaksi töihin ja puoli kymmeneltä kotiin. Monelta osin elämä on paljon helpompaa kuin silloin, tosin myös vapaudet ovat vaihtuneet vastuisiin. Ehkä kuitenkin hyvällä tavalla.

Päivä alkoi niin kauniin aurinkoisena, joten lähdimme eväsretkelle lähimetsään. Aika pian veti kuitenkin pilveen ja tuli tosi syksyinen viima - kyllä maistuivat lepäilyt sisällä sen jälkeen! Noukittiin vähän puolukoita ja nyt liedellä porisee kuulemma vispipuuro - yllättävää! Miten se meni, että vanha koira ei muka opi uusia temppuja? Minä olisin vain lykännyt pakkaseen ja ajatellut puuroja sitten joskus... 

Jaaha - pitäisiköhän oikein ryhdistäytyä ja laittaa maanantaiaamua varten hoitokamppeet valmiiksi?Ettei tarvitsisi taas lähteä tuli hännän alla huomenna..

Hyvää uutta, syksyistä viikkoa! Pitäkään itsenne lämpiminä!

FB | IG

Katri

Julisteita ja ajatuksia

Noudin tänään postista putkilon täynnä papereita. Tai no, ei ihan mitä tahansa papereita, vaan toinen toistaan kivempia julisteita Deseniolta! Olen suunnitellut seinäkoristuksia reilun puoli vuotta, sumplinut ja mallaillut mielessäni, mutta jättänyt tilaamatta, kun en ole ollut ihan varma.. Minulla on muuten työn alla postaus kuluttamisesta, joten silloin sitten enemmän kulutusaatoksista.

Nyt kuitenkin on aika viimeistellä kotia ja naputtelin tieni Desenion verkkokauppaan, koska nimi oli vilahdellut viime aikoina monissa blogeissa. Valikoima siellä oli hurjan laaja, ja valinnan vaikeushan siinä meinasi tulla.. Julisteiden kanssa on vielä sekin vaikeus, kun pitäisi yhtä aikaa sommitella kuvan ja koon puolesta yhteensopivia julisteita. Tämän hankaluuden vuoksi olen siirtänyt ja siirtänyt asiaa. Deseniolla ostaminen oltiin tehty todella helpoksi, joten luulenpa, että heillä ollaan oivallettu asiakkaan ostopäätösprosessin vaikeus seinäkoristuksien suhteen. Klikkailin julisteita ostoskoriin, ja joistakin jopa paria kokoa, ja päästyäni kassalle jo tiesin, etten tule pitämään näitä kaikkia. Itsekin kaupassa työskennelleenä minua on aina ärsyttänyt palauttelu. Sen vuoksi minulla on todella suuri kynnys ostaa jotain sillä ajatuksella, että voinhan aina palauttaa, koska hyvin monissa liikkeissä on palautusoikeus. Verkkokaupoissa yleensä vielä paremmat vaihto- ja palautusehdot. Selvästi kuitenkin Deseniolla on haluttu tehdä ostaminen ja päätöksen teko vasta kotona mahdollisimman helpoksi.

Tilauksen tekeminen oli ehkä helpointa ikinä. Monessa välissä yllätyin joustavuudesta, helppoudesta ja nopeudesta. Ainakaan nyt ei ollut toimitusmaksua, ja tilauksen sai jopa laskulle maksuttomasti! Tämä sopi minulle mainiosti, koska tiesin, että joistakin printeistä en tule pitämään molempia kokoja.

Kaiken kukkuraksi tilaus saapui todella nopeasti, ja oli vielä ajatuksella viimeistelty. There is art inside, ja kiitos -sinetti julisterullan päällä - ihan pienen pientä viimeistelyä, mutta juuri siksi niin  mietittyä ja mukavaa!

Tämän yllä olevan kuvan julisteen tiesin haluavani aivan varmasti. Tuohon lauseeseen kiteytyy varmasti monen pienten lasten vanhemman arki - se suhina päässä kun koko ajan tuntuu, ettei riitä mihinkään. No, onneksi tämä elo taas rauhoittuu kohta. Nyt on pieni loppukiri ja asioita järjesteltävänä, tupareihin puolitoista viikkoa ja sen sellaista..

Kävin kurkkaamassa myös lasten valikoiman, ja siellä vasta oli kaikkea niin somaa! Huomaan, että ostoskoriini on valikoitunut paljon pastellisävyjä. Minä, joka en ennen lapsia voinut sietää vaaleanpunaista.. :)

En tiedä vielä tarkalleen, minne nuo naputellaan lastenhuoneeseen, joten hetken ne nyt nököttävät aulan kaapin päällä. Ensi viikolla on jos jonkinlaista taulua ja naulakkoa naputeltavana seinään.

Jännä muuten huomata, että verkkokaupassa ja toisten kodeissa tai kuvissa nähtynä jokin juliste näyttää aivan täydelliseltä. Sitten kun sitä mallailee omassa kodissa, joutuu toteamaan, että ei se vaan sovi meille. Näin kävi esimerkiksi tälle upealle printille, jonka tapauksessa minun on pakko myöntää, että se on liian graafinen meille. Olisin kovasti tykännyt siitä, ja näen sen istuvan monen muun aavistuksen moderninpaan kotiin todella hienosti, mutta harmi - ei vaan meille. Sen sijaan eräs toinen iso juliste oli meidän molempien mieleen ja sopivasti pehmeämpi tyyliltään, mutta siitä lisää sitten, kun saadaan kehyksiin.

Hyvää loppuviikkoa - ehkä tämä on jopa syksyn alkua!

FB | IG

Katri

Blogiylläreitä: 2 v. arvonta ja kirppisuutisia

Se oli sellainen kesäloman päähänpistos. Tai no, olinhan minä omaa blogia mietiskellyt jo jonkin aikaa, mutta kesäloman joutilaisuus antoi viimeisen kimmokkeen kirjautua bloggeriin. Sitä ennen olin ollut aktiivinen blogien lukija, mutta en edes koskaan kommentoinut mitään. Sellainen samanlainen hiljainen seurailija siis, joita täälläkin käy kurkkimassa satoja joka päivä. Vaikeinta oli nimen keksiminen. Toiseksi vaikeinta oli kirjoittaa jotakin tavallaan itselleen, mutta kuitenkin julkisesti. Niin, että siitä olisi muillekin jotain iloa tai herättäisi ajatuksia. Sellaisista blogeista itse pidin. Arvostin hyviä kuvia, joten halusin oppia kuvaamaan itsekin. Ja se vasta vaikeaa oli! Aloitin pienellä pokkarilla, mutta hyvin pian tajusin, että sen kanssa ei pitkälle pötkitä. Hankimme ensimmäisen järjestelmäkameran, ja siitä se lähti, kantapäänkautta opetellen. 

Noudatin erään kuvausidolini (Karlan) neuvoa opetella alusta asti kuvaamaan manuaalisäädöillä, joten niistähän en pois vaihtanut. Säädin niin kauan, että sain kuvasta haluamani, ja aloin aika pian ymmärtää, miten aukon säätö vaikuttaa kuvaan, entä miten valotusajan pidentäminen tai lyhentäminen, ja miten nämä vaikuttavat yhtäaikaa. Entä liikkuvia lapsia kuvattaessa? Sitten täytyikin opetella ymmärtämään ISO-herkkyyttä, jotta pystyin saamaan hämärämmässäkin kuvia liikkuvasta kohteesta. Seuraavaksi perehdyin valkotasapainoon, sen jälkeen erilaisin tarkennusvaihtoehtoihin jne, ja koko ajan tärkeimpänä ajattelin, että haluan saada kuvaan jotain mielenkiintoista. Se jokin yleensä löytyy kiertämällä kohdetta, katsomalla sitä eri kulmista ja vilkaisemalla nopeasti, mitä kohteen taustalle tai etualalle tulee. Kuvaustilanteet menevät kuitenkin yleensä niin nopeasti ohi, että tärkeintä minusta on varmistaa, että tarkennus osuu haluttuun (esim. kasvoihin), ja jos ehtii niin sommitella kuva näytölle. Karkeasti sanottuna esimerkiksi yleensä kuva näyttää paremmalta, jos kohde ei ole aivan keskellä, vaan kolmanneksen reunasta (linkki Digikuvan juttuun sommittelusta). Sitten tuli nälkä opetella hieman enemmänkin kuvankäsittelyä, kuin vain perus rajaamiset ja suoristukset. Lightroom mahdollisti RAW-kuvien näppärän käsittelyn ja taas avautui uusia ulottuvuuksia, kuten mahdollisuus saada kuvien oikeat värin paremmin esiin.

Valokuvaus on vienyt mennessään ja siitä on tullut minulle hyvin tärkeä harrastus, jossa haluan kehittyä koko ajan. Olen todella onnellinen siitä, että olen löytänyt aikuisena aivan uuden harrastuksen, mitä en olisi voinut kuvitellakaan. Samoin kuin tämä blogi - oma aika ja omat jutut minun ja teidän blogeissa on tuonut elämääni paljon uusia, ihania juttuja, joista tärkeimpinä Åblogit, sekä muut ihanat ja inspiroivat blogikollegat ympäri Suomea. 

Nyt kaksivuotiaan blogin kunniaksi haluaisin ilahduttaa teitäkin kiitokseksi siitä, että vierailette täällä lukemassa ja joskus kommentoimassakin! Kommentoinnin kanssa tuntuu olevan nyt ongelmia, erityisesti jos tulee Facebookin kautta, mutta toivottavasti ongelma korjaantuu Bloggerin tai Facebookin toimesta. 

Piipahdin viime viikolla Kotilaiturilla, ja en voinut olla kuvailematta kaikkia ihania nurkkia ja esillepanoja! Erityisesti kiinnitin huomiota mielenkiintoiseen valikoimaan, joka pitää sisällään uniikkeja yksittäisiä vanhoja sisustustavaroita, paljon kotimaisten suunnittelijoiden tuotteita, tekstiili-ihastuksiani Affarilta, Magia Graphicsin printtejä, tarkoin valittuja sisustukseen sopivia käyttötavaroita (kuten kuvankaunis muistikirja), sekä käsityöihmisille herkullinen valikoima lankoja. Seuraavat kuvat puhukoot puolestaan Kotilaiturin valikoimasta - tosin näissä vain murto-osa. 

Ja mikä parasta - heti ovelta näin pinon Hamam-pyyhkeitä kahdessa koossa. Keksin heti, että nämähän olisivat sopivia arvottavia, kun menevät kirjekuoreenkin sutjakkaasti. Hypistelin niitä ja Kotilaiturin Kati kertoi, että niitä voi itseasiassa käyttää muutenkin kuin pyyhkeenä. Isompaa kylpypyyhettä voisi käyttää piknik-liinana, pöytä- tai laudeliinana tai vaikkapa huivina! Sovitinkin sitä kaulaani liikkeessä ja totta tosiaan - mustavalkokuosinen ohut pyyhe oli todella kiva myös muhkeana huivina kolmiotaittelulla ainakin. Pikkupyyhkeitä voi käyttää keittiössä moneen tarkoitukseen, ja niitä käyttövinkkejä onkin vilahdellut ainakin insta-tililläni @katriah viime päivinä, kuten myös edellisessä postauksessa. 

Päätimme Katin kanssa arpoa toisen pyyhkeen teille lukijoille, joten nyt sinulla on mahdollisuus voittaa pieni käsipyyhe-kokoinen hamampyyhe itsellesi! Blogisynttäreiden kunniaksi järjestän arvonnan teille kirjautuneille lukijoille, eli säännöt ovat seuraavat:

- yhden arvan saat jättämällä kommentin ja seuraamalla blogia Bloggerissa (blogin sivupaneelista "liity tähän sivustoon") tai Facebookin kautta. Voit myös kirjautua lukijaksi arvonta-aikana. 

- toisen arvan saat jakamalla tämän arvontapostauksen Facebookissa tai vaikkapa omassa blogissasi.
- mainitsethan kommentissasi, monellako arvalla olet mukana.

- arvonta-aika on viikko, joten osallistumisaika päättyy 29.7. ja suoritan arvonnan 30.7.

- arvonta suoritetaan yhteistyössä Kotilaiturin kanssa.

Peukut pystyyn kaikille lukijoilleni!!

Ja sitten lopuksi täräytän kunnon uutiset, nimittäin Åblogien kirpputori järjestetään tänä vuonna sunnuntaina 9.8. klo 12-15! Paikkana sama Vilkkimäen Meijeri kuin viime vuonnakin - tosin tänä vuonna olemme viisastuneet ja paikalla on liikenteen ohjaajat sekä enemmän järjestettyä pysäköintitilaa. Myös myyjiä ystävineen on enemmän, kaikenkaikkiaan 30 myyjää ja itse ajattelin tulla paikalle peräkärryn ja pakettiauton kanssa (!), joten tulethan sinäkin? ;) Samalla pääset poikkeamaan Kotilaiturilla, joka sijaitsee nimenomaisella Vilkkimäen meijerillä. Tapahtumalla on säävaraus. Myynti aloitetaan tasan klo 12, ja ennakkovarauksia ei oteta. 

Liitythän seuraamaan Åblogien kirpputorin FB-tapahtumasivustoa, jonne lisäämme mm. joitakin parhaita paloja myyntiin tulevista jutuista.

Lisäksi Åblogit kokoavat myyntipöydän Hope Ry:n hyväksi. Itse ajattelin viedä sinne kassillisen kirjoja ja leluja, joita kokosimme alkukesästä eräälle kotinsa tulipalossa menettäneelle lapsiperheelle. He saivat kuitenkin ensimmäisenä iltana jo niin paljon lahjoituksia, että meidän lahjoitukset jäivät odottamaan kasseihin. Mutta nyt ne menevät myös hyvään tarkoitukseen!

Nähdään kirppiksellä!

FB | IG

Katri

Ystävänpäivän ylläri ja ilahduta bloggaajakaveria

Rakkausviikko? Iltasanomat oli sellaisen kehitellyt... Imelää... Mutta toisaalta paatuneen pessimistin korviin myös edellinen kirjoitukseni saattoi olla vähän liian imelä. Voin kuvitella, että itse olisin muutama vuosi sitten pyöritellyt silmiäni moiselle. Mutta nyt - mieluummin vähän turhan pinkit kuin mustat lasit silmillä. Kyllä siinä positiivisen ajattelun voimassa taitaa jotain perää olla... Ja eiväthän ne aamut aina niin kultaisia ole (varsinkaan se pukemis- ja uloslähtövaihe puurohärdellin jälkeen), mutta ne samat tutut ja turvalliset elementit löytyvät yleensä joka aamusta. Niitä kun muistaisi arvostaa, niin kokisin olevani tosi rikas. 

Meillä suomalaisilla tuntuu istuvan aika tiukassa vanha sanonta "kell' onni on, se onnen kätketköön", ja niin minäkin ajattelin ennen. Vaan miksi sitä pitäisi jotenkin peitellä, että on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä? Keneltä se on pois, että toisella on hyvä olla ja se näkyy? En minäkään pröystäilystä tykkää, se onkin eri asia, mutta ei tyytyväisyyttään, onnistumisiaan tai hyvää oloaan aina tarvitse vähätelläkään, eihän? Nöyryys on hyve, mutta monilla meillä se nöyryys on niin sitkeässä, että ei kehtaa olla niin tyytyväinen elämäänsä kuin haluaisi. Tavallisempaahan on valittaa ja vähätellä, kun joku kuulumisia kysyy.

Näin ystävänpäivän alla blogeissa on kiertänyt teemaan sopivasti Ilahduta bloggaajakaveria -haaste. Yllätyksekseni minäkin olen saanut tämän haasteen kahdelta kadehdittavan positiiviselta bloggaajatoverilta, nimittäin Kaisalta Aslan ja Kaplan -blogista ja Lumimäellä -blogin Hoo:lta. Tämä Tipulasta alkunsa saanut haaste onkin kiva piristys alkuvuoteen, ja sattui minulle juuri parahiksi juuri ennen ystävänpäivää. 

Helsinkiläinen ystäväni kertoi bonganneensa Hakaniemen kauppahallista pienen sisustus- ja lahjatavaraliikkeen Lahjaduo, josta kuulemma varmasti pitäisin, koska valikoimassa on mm. Uashmama-pussukoita. :) (No nehän ovat mitä kätevimpiä kaikkeen säilytykseen ja koristukseen! Oletteko muuten löytäneet jostain suomalaisesta verkkokaupasta jo niitä isoja Uashmama-pussukoita, joissa on kantokahva? Vakrerom:in Insta-kuvasta bongasin sellaisen, mutta en ole vielä nähnyt missään myynnissä..) Kävin tietty heti kurkkimassa mikä liike on kyseessä ja FB-sivuilta bongasin nämä ihastuttavat kirje-kynttilät, vai miksi näitä kutsuisi? Tämä näyttää ensin tavalliselta kortilta, mutta sisällä onkin vähän erilainen tervehdys - palamattomasta paperista taiteltu pussukka, jonka sisään laitetaan kynttilä. Herttaista! Ja minä kun tykkään vähän raffimmasta tyylistä, niin rypistin paperia vähän, taas tuli tuikulle uutta ilmettä. Kukapa ei rakastaisi saada ihka oikeita kirjeitä? Tänä päivänä sellainen on aika harvinaista, joten ilahduin tosi paljon, kun posti kiikutti minulle pikkukirjeen. Lahjaduo lähetti näitä minulle kaksi, joten toisen tietty laitan eteenpäin jollekin blogikamulle. Hyvä kiertämään! :) Kiitokset Lahjaduolle ihanasta ylläristä, toivottavasti tämä ilahduttaa uutta omistajaa yhtä paljon kuin minua! 

Kaikkien tosielämän ystävien lisäksi tahtoisin ehdottomasti ilahduttaa näitä kahta neitoa, jolta haasteen sain, mutta koska on mukavaa, että haasteet liikkuvat eteenpäin, jaan sen tällä kertaa kolmeen inspiroivaan, hyvänmielen blogiin.

Oilille, joka puurtaa väitöskirjaa Saksassa ja ilahduttaa meitä kirkkailla kuvillaan - Ajatuksia Saksasta

Jennille, joka sisustaa heidän itse rakentamaansa kotia tosi kauniiksi - Puolimatkassa

Katjalle, jolla on aina terävä kynä ja pilke silmäkulmassa - Nainen Talossa

Ilahduta bloggaajakamua -haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset:

Kerro haasteen säännöt ja haasta mukaan valitsemasi bloggaajat.

Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastebostauksen blogissaan, 

laita ilahdutusasia vireille.

Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla - esim. postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. 

Ilahduttaa voit myös vaikka kommentin tai sähköpostin välityksellä, kaikki keinot ovat sallittuja ja sopivia! :)

Mukavaa uutta viikkoa, vaikka rakkausviikkoakin, jos oikein haluaa hempeäksi heittäytyä! 

Katri