torstai 12. joulukuuta 2013

Pieniä ja suuria toiveita - 12. luukku

Kävimme E:n kanssa ihastelemassa Turun uusittua kauppahallia. Kala- ja lihatiskit notkuivat tuoreuksia ja Sorrin hevi-puodista löysimme kotimaisia (Ahvenanmaalta) Rubinola-omenoita, joita olen syönyt reilun 2 kg viikossa. Niitä on ollut tosi harvoissa kaupoissa ja hamstrasin loput lähikaupastamme, kun ne näyttivät uhkaavasti loppuvan. Uusia ei ole tullutkaan, joten viime viikolla hihkuin Wiklundin S-marketin myyjälle tosissani, miten onnelliseksi tulin kun heidän valikoimaansa oli vaihtunut loppuneen Lobon tilalle Rubinolat! Jos jossain näet, niin maista - lupaan että ihastut ikihyviksi! Ovat parempia kuin yhdetkään ulkolaiset. En edes tiennyt, että näin pohjoisessa voi kasvaa noin makeita, rapeita ja mehukkaita omenoita...

lasiset joulupallot ja kynttiläasetelma

"Äiti mun tekis niin kovasti mieli makaroonilaatikkoa!", vaikersi E sydäntä raastavasti eilen illalla. Hän on kovasti kuuluttanut olevansa lihansyöjä, eikä kuulemma välitä syödä aina vain kasviksia. :) Lapsen toiveet ovat niin pieniä ja helppoja toteuttaa... Kotiin tullessa hän marssi kuuluttamaan isälle ihmeestä "Me ostettiin jauhelihaa!!!" Siispä laitoin oikein lihamakaronilaatikon uuniin ja kyllä sitä sitten on ihmetelty! :D Hahhaa!

Joulutoiveita minulla ei suuremmin ole. Tänä vuonna olemme kotona, ja se jo pelkästään on toiveiden täyttymys. Ei edestakas ravaamista ja jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä, että on myöhässä seuraavasta paikasta. Oma aatto (ja pyhät) on mennyt toisten kodeissa istuessa ja edestakaisin ajaessa, haikeana ihastellessa lumilyhdyin valaistuja pihoja ja ikkunoista loistavia lämpimiä tunnelmia hämärtyvinä jouluiltoina. Lahjaksi toivoisin yhteistä aikaa miehen kanssa hieman enemmän kuin kerran vuodessa. Se on jo vähän suurempi toive. Materialistinen puoli on huomattavasti helpompi toteuttaa - olen suunnitellut tilaavani nahkaisen rannekorun. Olen etsinyt sopivaa simppeliä jo melkein vuoden ja nyt näin Marian blogissa arvottavan Beso Helsingin nahkaisen rannekorun. Haluaisin tuollaisen konjakin värisen, mutta en vielä tiedä, millä yksityiskohdilla.

Mitä toiveita teillä on joululle? Minä laitan nyt sen kohutun makaronilaatikon pöytään ja sitten alamme valmistautua päiväkodin joulujuhlaan. :) Hyvää viikonloppua!

Katri
SHARE:

4 kommenttia

  1. Joulunviettopaikka tuntuu kyllä olevan usein aika kinkkinen päätös. Mä oon aina miettinyt, että sitten kun on oma perhe, on hauskaa rakentaa niitä omia jouluperinteitä. Nyt kuitenkin kävi niin, etten ainakaan toistaiseksi voi millään kuvitella olevani joulua Saksassa. Siis sitä siirtymistä on kuitenkin edessä joka vuosi. Toisaalta eipä tarvitse ravata porukoiden ja anoppilan välillä ;) En tiedä muuttuuko tämä edes lasten myötä, kun kyllähän niidenkin pitää sitten kokea ihan yhtälailla myös toisen kotimaansa melkeinpä tärkein juhla ja päästä viettämään aikaa isovanhempien kanssa.

    Toiveita on kyllä aika vaikeaa listata. Suurimpana kotiin pääsy, lumen näkeminen (nyt siellä kyllä taitaa tulla vettä, mikä ei ole lainkaan sitä mitä olen tilannut) tän meidän vajaan kymmenen asteen jälkeen ja perinteisten jouluherkkujen syöminen. Siinä ne tärkeimmät :) Ostin jo meille lahjaksi uuden objektiivin kameraan (paras ostos ikinä!), ja mies panostaa kustantamalla 22. päivälle varaamani joululounaan ravintola Sipulissa ennen kuin junailemme Pohjanmaalle. Siinähän noita jo olikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä onkin tosiaan vähän isommat järjestelyt sitten aikoinaan nuo valinnat, että missä joulua vietetään.. Lumesta ei tosiaan ole tietoa, eikä minkään näköisiä lupauksia. Minkä objektiivin muuten ostit? Meillä on vähän sellainen meininki, että ostamme "lahjat" sen mukaan mitä tarvitaan, kuten juuri objektiivin nyt syksyllä. Tabletti on ollut vuoden verran harkinnassa, katsotaan nyt tulisiko hankittua jouluksi vai eikö vieläkään ole riittävän suurta tarvetta... Kuulostaa niin ihanalta tuo ravintolaherkuttelu! Siinä on hyvät ainekset joululomailuun kotimaassa!

      Poista
  2. Oi ei miten hellyyttävä pieni E :) Ja ai että ihan ääneen nauratti tuo "me ostettiin jauhelihaa!!" kommentti - IHANA! :D Täälläkin fiilistellään kyllä eniten sillä, että saamme viettää joulua omassa kotona, tänä vuonna on ilo että kaikki kokoonnumme meille. Tosin se aiheuttaa emännälle ihan vaan pientä stressiä, miten saan kaiken valmiiksi! :( Joululahjat läheisiltä liittyvät kaikki tammikuun matkaamme, ja toisillemme emme anna lahjoja ollenkaan. vaan kaikki menee yhteiseen matkakassaan :) Aivan ihanaa viikonloppua!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä niin hellyyttävää! Ajattelin, että pienestä se on kiinni lapsen ilahduttaminen! :) Minäkin kuulin juuri, että miehen äiti ja veli tulevat meille aattona, ja lupasivat tuoda kuulemma ruoatkin mukanaan! (No ihan koko hoitoon en aio suostua, mutta on kiva porukalla laittaa ruoat.) Tosi kiva, en missään nimessä halua tänne erakoitua! Kaikki sukulaiset asuvat 100 km:n päässä, joten on tosi mukavaa, että he tulevat tänne päin tänä vuonna.

      Voi matka kuulostaa niin ihanalta! Ei sitä silloin tosiaan muuta tarvitse pitkään aikaan! :) Leppoisaa viikonloppua, emäntä ottaa nyt vaan ihan maltilla ne juhlavalmistelutkin! ;)

      Poista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig