Niin paljon, kuin tunnelmallisesta joulunajasta nautinkin, orientoiduin heti vuoden ensimmäisenä päivänä kevääseen ja lisääntyvään valoon. Varmaan se on tässä vaiheessa vain korvien välissä, sillä ei tuota päivän pitenemistä kai vielä konreettisestihuomaa.
Joulunaika tuntui poikkeuksellisen pitkältä, vaikka en ole ehkä koskaan alkanut tunnelmoida sitä niin myöhään kuin tänä vuonna. Ehkä tuli vaan jotenkin nautittua kaikesta enemmän. Olohuoneen sohvalta tuijotin kuusta ja jatkuvasti olisi tehnyt mieli kuvatakin. Kymmenet pienet valonlähteet tuikkivat kynttilöinä ja valoina, heijastelivat ikkunoista ja lepattivat ilmavirrassa. Toivat vähän elämää ja liikettä hämäriin, hiljaisiin iltoihin.
Tuntui hyvältä saada joulun tummat sävyt ja kaikenmaailman koristeet siivottua, ja vähän enemmän taas tilaakin ympärille. Olen tehnyt taas vuotuista karsimisoperaatiota muutenkin. Olen seuraillut Facebookissa KonMari -kirjan oppeja vähemmästä tavarasta, jonka ansiosta kotikin pysyy paremmin järjestyksessä. Onko kirja teille tuttu? Kehuvat, että kirjan luettua paluuta entiseen ei ole.
Ei mitään liian suuria tavoitteita, mutta josko laittaisin vähän enemmän tavaraa pois nurkista, ja pyrkisin taas syömään hieman terveellisemmin? Kiitos Hyvää Pikaruokaa kirjan ohjeet vaikuttavat juuri sellaisilta nopeilta, mutta terveellisiltä ja hyviltä arkiruoilta, joita tässä keittiössä on kaivattu.
Huomenna mukava vapaapäivä tiedossa - toivottavasti lapsetkin nukkuvat vielä pitkään.. Hieman kauhunsekaisin tuntein kyllä odotan torstaiaamua, kun koko perhe palaa arkeen, ja lapsetkin pitäisi saada hereille kaksi tuntia aiemmin kuin parin viikon aikana... No, pitkät aamut kertovat ehkä siitä, että loma tuli heillekin tarpeeseen!
Hyvää loppiaista kaikille ja kevättä kohti!
Katri


























































