Olohuoneen ja ruokailutilan toisen puolen välissä oli alunperin pariovet. Otimme ne kuitenkin rempan edetessä pois, koska ne tuntuivat ahdistavan massiivisilta. Ovet ovat kunnon ulko-ovet, koska edellisten omistajien mukaan arkkitehti oli piirtänyt viherhuoneen viileämmäksi tilaksi, ja siihen oli sitä varten tilattu jo lämpöovet. Rakennusvaiheessa suunnitelmat muuttuivat, ja tilasta tehtiin lämmin, mutta ovitilausta ei oltu lähdetty muuttamaan, ja niinpä olohuoneen ja heidän vierashuoneensa väliin jäi lämpöovet. Remontissa me yhdistimme ruokahuoneen ja viherhuoneen yhdeksi suuremmaksi ruokailu- ja oleskelutilaksi.
Mainitsinkin edellisessä postauksessa, että olen pitkään miettinyt olohuoneesta puuttuvan jotain. Se on ollut jotenkin kolkko ja keskeneräinen, minkä vuoksi päätimme nyt laittaa ovet takaisin paikalleen. Ne olivat olleet puuliiterissä säilytyksessä, ja siis aikamoisten pesun tarpeessa. Mies ei halunnut ovia lainkaan takaisin, koska olisivat kuulemma aivan liian isot - television tiellä ja mitä kaikkea.. Kyllä muuten huomaa kuvia katsellessa, että ei meillä jatkuvasti oiota sohvatyynyjä - nytkin ne ovat nojatuoleilla ihan miten sattuu! :D
Painoivat kuulemma ihan älyttömästi, hirveä homma raahata ne sisään terassin kautta... Voitte kuvitella miehen ilmeen empiessäni oven kohtaloa, kun hän oli hilannut ne paikalleen.. Tuskailin, että voi kun ne ovat suuret.. Ovatkohan ne sittenkin tiellä.. Sellaista perusmutinaa, jota kunnon jahkailija pitää... Antaisko olla vaiko eikö antais... Ne olisivat siinä kuulemma ainakin juhannukseen asti, tulin jupinoineni mihin lopputulemaan tahansa.
Siirsin televisiotasoa vähän lähemmäs takkaa ja avasin ovet kunnolla pois tieltä, niin johan mahtuu! Minusta olohuonesta tuli ehjemmän ja valmiimman näköinen. Vielä mietin, ottaisinko ristikot pois ovista, tulisi selkeämmän näköiset... Tajusin kuvia katsellessani, etten muistanut sitten ottaa ollenkaan kuvaa varsinaisesti olohuoneesta, esimerkiksi sohvan suuntaan. Mutta toisaalta, hyllyseinustaa tulee varmaan vielä harvemmin kuvailtua kun sohvaa. Vielä kun keksin television taakse jotain, niin tämäkin huone alkaa olla mallillaan!
 |
| Sohvatyynytkin iloisesti sekaisin... |
String-hyllylle löysi tiensä myös jouluna saamani yllätyslahja - papan vanha kamera 50-luvulta! Oli tosi mielenkiintoista räplätä sitä ja hoksata, miten simppeliä kameran tekniikka lopulta on! Vain filmirulla puuttui.
Nyt on joku ovimania meneillään, nimittäin samaan syssyyn aloimme kunnostaa keittiön ja eteisen väliin tulevaa liukuovea. Blogin FB-sivulla vilautinkin kuvaa tuosta vanhasta ovesta.. Ihan putkeen ei projektini alkanut (maali ei irtoa, vaikka oli joku jytkyaine vaikuttamassa), mutta kyllä minä sille vielä näytän.
Mukavaa viikonlopunjatkoa sinulle!
Katri
Minusta nuo ovet ovat oikein hyvät tuossa ja minä jättäisin nuo ristikotkin paikoilleen.
VastaaPoistaIhanaa sunnuntaita!
Kiitos, kyllä ne nyt taitavat jäädä! Lastenhuoneen ovessa toisella seinustallakin on samanlaiset..
PoistaVoi miten tuttu tilanne, pientä epäröintiä siinä vaiheessa kun ollaan jo tekemässä, meillä näin kävi viimeksi ruokapöydän päälle laitettavan valaisimen paikkaa miettiessä, pikkasen vasemmalla vai olisko sittenkin oikealle... :D
VastaaPoistaPariovet näyttää hyvältä, ja ristikotkin jättäisin paikalleen.
Oi, onneksi muitakin! Kannattaisi yrittää sentään pitää ne jahkailumölyt mahassa, niin ei mies ehkä tuskastuisi! Taulujen himmailu seinälle yhdessä on ihan kammottavaa hommaa, kun senttikin ratkaisee, ja sitten hän niitä yrittää pidellä ja sovitella minne haluan! :)
PoistaHienosti passaa!
VastaaPoistaKiitos, kyllä ne jotenkin täydentävät koko huoneen! Kannatti raahata!
PoistaHyvältä näyttää ovien kanssa, ristikot minäkin jättäisin paikalleen :)
VastaaPoistaKiitos Anu, onneksi en alkanut niitä heti nyppiä, vaikka puhdistus olikin tosi hankalaa ristikoiden kanssa...
PoistaIhana tunnelma ja tyynyt juuri noin, käytön jäljiltä eikä asetellusti! Tuo pappasi kamera näyttää todelliselta helmeltä ja sopii niin kauniisti tuohon hyllyasetelmaasi. Ovet näyttävät hyviltä sellaisenaan. Näin instassa ovikaunottarenne ja toivotan tsemppiä maalinirroitukseen! Hieman hikeä ja mutinaa sekin vaatii, mutta kyllä sä sen selätät :)
VastaaPoistaHEh, kiitti! Usein huomaa vasta kuvista, miten vinksallaan jotkut asiat ovat.. Mutta usein rentous toimii paremmin, ihan hyvä etten huomannut! Joo, oven kanssa tulee menemään kärsivällisyys vielä moneen kertaan... Hikeä ja maalinrippeitä, kipeää rannetta ja mitä kaikkea.. Sitten pitäisi vielä se kiinnitys keksiä ja saada aikaiseksi! Ensin olisi kuitenkin se vaikein homma, eli päättää MILLAINEN kiinnitys! :)
Poista