lauantai 28. helmikuuta 2015

Simpukoita ja naan-leipää

Teki mieli kirjoittaa otsikko täyteen ylistyssanoja, mutta en keksinyt tarpeeksi kuvaavia... Ehkä ruokapöydän hiljaisuuskin kertoi samaa kieltä. Lapset hyrisivät "mmm, mammmamm" samaa tahtia meidän kanssa - kerrankin rauha ruokapöydässä! :) Simpukoita täytyy nyt tehdä aina kun tekee mieli, koska niiden kausi on kuulemma ne kuukaudet, jonka englanninkielisessä nimessä on r. Joten eipä ollut taas vaikea päättää lauantairuokaa. 



Mietin mitä niiden kanssa, mutta ajattelin, että ehkä pieni iltapala riittää. Simpukoiden basilikavoin kanssa tekee aina mieli jotain leipää, joten ajattelin kokeilla naanleipää. Pastanjauhantaa -blogissa oli ohje, ja sen mukaan tein, koska sieltä olen aiemminkin todella hyviä ohjeita löytänyt. Taikinasta tuli ihana pallukka, muhkea ja helppo leipoa. Jauhoja kyllä laitoin reilusti enemmän kuin ohjeessa, jotta sain sen irtoamaan käsistä. E halusi kaulita ja lätkyttää (en tiedä, mitä tuossa yhdessä kuvassa tapahtuu lusikan kanssa...) ja nöpö natusti valkosipulipatonkia syöttötuolissa. Oli hengessä mukana. Mies pesi ja tarkisti simpukoita, se on aina hänen hommansa. Hyvä tiimi! Olin saanut alkuvalmistelut kaikkine pilkkomisineen tehtyä muiden levätessä raukeina uinnin jälkeen, joten sen jälkeen iltapala oli aika nopeasti tehty.





Ei noista tainnut ihan oikeaoppisia naanleipiä tulla, mutta tähän tarkoitukseen ja meidän makuumme juuri sopivia. Vielä juuri ennen nukahtamista E mietti, että jäiköhän niitä aamuksi. :) Mietin, että nuohan toimisivat todella hyvin myös pitaleipinä! Kokeilulistalle ehdottomasti. Ja juuri niin kuin arvelin, murretun leivän kanssa oli ihana nappasta simpukka kuorrutuksineen huiviin. Kumma kyllä, meidän nirsoiluvaihetta elävä esikoinenkin tykkää näistä! Muistan, kun ensimmäistä kertaa kokeilimme näitä ja minä olin se ennakkoluuloinen - yritin pitää naaman peruslukemilla ja rohkaista E:ä, mutta hän olikin alusta asti ihan innoissaan: "Vautsi mä löysin täältä simpukan sisältä aarteen!!". Niinpä, lapsilla ei ole ennakkoluuloja ennen kuin ympäristö niitä luo. Nelivuotiaana nenä alkoi nyrpistyä kaikelle, ja toivon tosiaan, että tämä on ohimenevä vaihe ja ilo ruokaan löytyy taas. Sen sijaan J elää nyt sitä ihanaa vaihetta, että hän syö ihan kaikkea innoissaan. Ei ole väliä, onko puunkuorta, simpukkaa, vai kärpästä.. Kyllä, hän nappasi tänään suuhunsa elävän kärpäsen! (Ja nyt mä olen tikahtua nauruun, kun muistin tämän taas..)

Koitin tehdä myös aiolin, mutta se ei sitten mennytkään niin kuin strömsössä... Alkuun kaikki meni oikein lupaavasti, vatkasin keltuaisia ja tiputtelin oliiviöljyä hiljalleen. Vatkasin ja vatkasin käsi puutuneena varmaan vartin ja valuttelin öljyä hiljalleen, ja kyllä siitä ihan oikeanlaista alkoi tulla. Sitten kun olin saanut sen valmiiksi, niin kahden minuutin päästä huomasin, että se on juoksettunut! Eikä siinä vielä mitään, mutta olin tietysti vatkannut majoneesia valkoinen huppari päällä ja pidin kulhoa paikallaan sitä mahaani tukien. Öljy ja valkoinen eivät oikein tykkää toisistaan.. No, onneksi oli ihan kotirönttönen, en minä mitään hyviä vaatteita kotona pidäkään.

Se oli sellainen juonipaljastus.. :) Mitäs teidän viikonloppuunne? Me lähdemme huomenna Helsinkiin juhlimaan rakkaan kummitytön 1-vuotissynttäreitä. Mukavaa viikonlopunjatkoa! Niin ja kovasti tervetuloa uusille lukijoille! :)

Katri

SHARE:

5 kommenttia

  1. Kiva tunnelma kuvissa!
    R-sääntö liittyy ranskalaisilla lähinnä ostereiden syöntiin - lokakuusta huhtikuuhun vedet ovat yleensä riittävän kylmiä. Sinisimpukkasesonki sen sijaan alkaa esimerkiksi Belgissa heinäkuussa eli niitä voi hyvillä mielein syödä aina, kun kaupasta löytää riittävän tuoreita. Tuoreus onkin mielestäni Suomessa rajoittavin ongelma simpukoiden syöntiin, ainakin Jyväskylässä ne ovat aina useita päiviä vanhoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti selvennyksestä! Monessa paikassa tosiaan kerrotaan säännön liittyvän kylmiin vesiin, en tiennytkään ettei se koske simpukoita.. Mistä muuten tuoreet simpukat tunnistaa? Tällä kertaa huomasimme, että simpukan liha oli huomattavasti suurempi ja pulleampi kuin viime erässä. Niissä oli pieni kikkare, joten päättelimme niiden olleen kauemmin nostettuina..?

      Simpukoita ei aina edes löydä. Yllätyksekseni Prismassa oli lauantaina simpukoita, mutta kun kysyin että tarkistavatko he ne, niin myyjä ei edes ymmärtänyt kysymystäni.. Annoin sitten olla... Toki tarkistamme ne kotonakin, mutta minusta palveluun kuuluu tietää mitä myy ja tarkistaa että tavara on myyntikuntoista.. Citymarketista tai Stockmannilta ostaessani he tarkistavat aina automaattisesti simpukat, joten sieltä hain loppujen lopuksi nytkin..

      Poista
  2. Näyttääpä teidän ruuat taas herkullisilta <3 Tuota naanleipää on pakko kokeilla!
    Kävin lukemassa kiireisen katastrofiviikon jälkeen kaikki postauksesi putkeen. Kiva kun vastailit haasteeseen, ihania vastauksia löytyi! Ja tuo kukkapostaus oli ihana, kiitos noista kivoista blogivinkeistä, rakastan kukkia ja noista tuli heti ihan suosikkiseurattavia:)
    Ja tietysti kiitos mukavasta seurasta Kodin ykkösessä, kiva ja inspiroiva ilta oli ja sinun kuvasi taas ihan mahtavia!
    Mukavaa viikonlopun jatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti Riikka! Kiva kuulla että kävit lueskelemasssa kaikki jutut ja ne olivat vielä kiinnostaviakin! :) mukavaa että sinäkin löysit kukkainspiraatioblogit! Kevättä kohti jo kovasti syyhyä kukkarintamallakin!

      Poista
  3. Nam! Itsekin pitänyt kokeilla naan leipää! :) Mutta simpukat jätän vielä... nimimerkillä just sinne 4 vuotiaan tasolle jäänyt ennakkoluuloissa mitä ruokiin tulee! :D

    VastaaPoista

Kiitos kun rustasit kommentin ilokseni!

© Tohkeissaan. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig